Astro Foorumi

Aloitan tämän aiheen,koska se ikään kuin eteeni heitettiin.
Mitä nämä kaksi sanaa minulle merkitsevät,mitä muille?

Frank Sinatran laulu My Way kuvastaa sitä,mitä itse tällä ilmaisulla ymmärrän.Tämän elämäni kulkua syntymästä tähän hetkeen.
Se ei ole pelkästään henkinen sanonta minulle,vaan käsittää koko elämän kirjon.
Mietitytti myös,miksi ymmärrämme toisemme niin helposti väärin näitten kirjoitusten kautta.Ymmärsin että olen itse toiminut aivan samoin miettimättä asiaa sen kummemmin.Toivon oppivani aamuisesta herätyksestäni sen,että jätän nyt tämän lokeroinnin kaikkien osalta pois ja yritän muistaa että ilmennämme vain pientä osaa itsestämme täällä foorumilla.

Toki kuljen nyt sitä vaihetta,kun henkisyydellä on suuri merkitys elämässäni.On eri asia miten sen kukakin käsittää.
Itselleni se merkitsee rauhaa.Sitä rauhaa jonka koko ikäni kohellusten jälkeen olen löytänyt.Ja voi kuulkaa,sitä kohellusta on tosiaan mahtunut tähän ikään mennessä. ;D

En istu kirkoissa,enkä etsi enää mistään ulkoa käsin kuten ennen.Kotini on kirkkoni ja henkisyys on vain sitä rauhaa,jonka olen kaikkien vuosien jälkeen saavuttanut.Se on minulle varsin uusi asia ja siksi olen kiitollinen siitä joka päivä.

Lapsena olin arka,nuorena peitin arkuuteni koviksen roolin taakse.Oli avioliitot ja erot.Vaikeita tunteita koetin jossain vaiheessa hukuttaa myös alkoholiin runsaammin kuin kohtuu käyttö.Eivät hukkuneet,kasvoivat vain.

Nyt vain tiedän,että nämä kokemukset olen käynyt ymmärtääkseni muita samoin kokevia.Kuten niin usein olen täälläkin ilmaissut,elämäntehtävääni on vain osunut nuorten ja syrjäytyneitten auttaminen ja kuunteleminen.Ymmärrän heitä,koska olen kulkenut samoja polkuja ja tiedän että sen roolin alla on arkuus ja epävarmuus.

Päivääkään en siksi antaisi pois.Tässä hieman minun tietäni,pieneksi selvennykseksi.Olen aina etsinyt ja tiennyt rauhan olevan jossain edessä päin.Se on nyt ja tässä.Minkälainen on sinun tiesi?
Jospa jokainen pikkuisen raottaa itsestään,niin ei tule näitä väärin käsityksiä.Vain sen minkä haluaa.Ja merkitseekö teille sanat"Minun tieni"vain henkistä tietä?

I did it my way,,, :smitten:

Hienoa Chandra  :smitten: On kuin olisi lukenut omaa elämäntaivaltani, lapsuus oli tosi onneton, haukkumista,koulukiusaamista, turvattomuutta, hyväksikäyttöä, epärehellisyyttä, vieraita miehiä/naisia, niukkaa ravintoa, väkivaltaa, rahattomuutta jne jne  :buck2: sellasessa elinympäristössä sitä eli lapsuuden  :-[ ei ihme jos selviintyminen on ollut tiukkaa ja meinaa vaipua epäuskoon jne..mut sitkeenä oinaana en anna periks :knuppel2: koska ne vastoinkäymiset on tehneet minusta henkisesti vahvemman enkä nipota todellakaan pienestä ja suurin myötätuntoni ajatuu heikko osasiin, voin onneksi omalla kokemuksellani hitusen edes parantaa jonkin elämänlaatua oli se hymy vaikka tai oivallus sielussa niin olen onnistunut tehtävässäni täysin :smitten:

Minun tieni merkitsee minulle minun elämääni. Polku syntymästä kuolemaan. Se on myös henkinentie alusta loppuun minulle. En mitenkään koe, että se miten sitä olen ulkoisesti ilmentänyt, määräisi jotenkin, milloin se on ollut henkisempää tai vähemmän henkisempää. Minusta aito henkisyys on aina läsnä, tiedostaa sen tai ei. Sen tiedostamiseen ja ehkä tiedostavaan käyttöönottoon on tarvittu ehkä kolahduksia, pysähdyksiä, mutta yhtä kaikki, aina se on läsnä ollut.

Minulle henkisyys on hiljaista sisällä tapahtuvaa vuoropuhelua ja syviä kokemuksia ja se voi tapahtua joka hetkessä.
Minä kavahdan kaikenlaista lokerointia ja asioiden esittämistä sillä tapaa, että esim henkinen-tie vaatii tietynlaisia kehyksiä. Minusta se on elämän supistamista ja lokerointia.

Kirjoitit Chandra;
Ja lämmin ailahdus kävi sydämessäni tuon lukiessani. Minä koen samoin. Toki voin vaihtaa "kotiani" vaikka kuinka usein jne, mutta rakennan siitä aina oman "paikkani" oli sitten välineet vaikka kuinka vähäiset tahansa.

Paljon olen kaatuillut ja kokenut, mutta yhtä paljon noussut ja iloinnut.
Henkiseen tieheen liittyy minusta jotain syvää hyväksymistä, vastuunottoa ja asioiden paikoilleen kolahtamista. <- sisismmissä.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten: Chandra   :-*  :angel:  :-*

ihan Sydämessä asti värähti kun luin viestiäsi :D ...ihan samaa aihetta olen jo muutaman päivän miettinyt ja ALLEKIRJOITAN sanasi ...äh menee ihan senat sakaisin NIIN upealta tämä hetki tuntuu...tässä on jotain siitäkin...että sitä saa mitä tilaa ...JA TODELLA tätä olin tilannut ja VARMASTI tälle aiheelle on tilaus ja ajan laatu on juuri oikea...kunhan olo asettuu tästä huumasta niin on kirjoitettava lisää...jokos mie kiitin sinua :D ...teen sen vielä uudestaan kuitenkin ...kaikki liittyy todella kaikkeen... :smitten:

NIIN JA KIITOS KUN JAAT KANSSAMME TIETÄSI... :smitten:
JA KIITOS KAKILLE TOISILLEKIN _ ihan kun itseään lukisin - niin samat on ollut polkumme kohdat ja kokemukset... hieman eri kokoisina, näköisinä, eri kohdissa, mutta niin että ymmärrys on siihen mitä olen, ollaan ja olemme kokeneet... :smitten:

JK. itse olin ajatellut aihetta "työnimellä"  " Mistä alkaisin" ...ja jatkuu minullakin laulun sanoin eli " mistä alkaisin, nyt tämän kertomukseni vanhan totuuden, se syntyi aiemmin kuin meri sininen, se RAKKAUSKERTOMUS- matka-tie itseeni on, mutta mistä sen NYT alkaisin".. :)

JK.jk. minäkin olen tehnyt pitkän työpolun kriisityön puolella...minulla on tuo CHIRON vahvasti kartalla - haavoittunut parantaja- niinhän se on

Voi miten kaunista..

Pala palalta ja kokemus kokemukselta,
askel askeleelta,
välillä harha-askeleita,
epäonnistumisia,
selviytymistä,
voittamista,
vääriä ja oikeita ratkaisuja,
kipuja, oppimista,
kasvamista,
tiehaaroja..

MINUN TIENI... Siinä nivoutuvat kaikki elämäni sekunnit, kekemukseni, näkemykseni, kosketukseni, sanani, kuulemani tarinat, ajan myötä hioutunut persoonani..

Kaikki. Kaikki ihmiset, kivet, ruoat, puut, musiikit, talot, häpeät, riemut, ikävät, hauskuudet, rakkaudet, tylsyydet!

Kaikki se mikä herätti minussa niin paljon ajatuksia ja tunteita!
Ja se on vain jotain sellaista, mitä vain minä voin tietää, kokea ja ymmärtää ihan 100%:sesti, muille se on vain epämääräisiä palasia sieltä täältä, jota yritän kertoa sanoin, jotka eivät aina löydä paikkaansa...

Miten suuri lahja onkaan, elämän salaisuus, meillä jokaisella on oma juttumme, oma salaisuutemme, joka ei koskaan täysin selviä kellekään toiselle ihmiselle, vaikka miten yrittäisimme kertoa! Siitä pitää olla kiitollinen.. Meillä jokaisella on omanlainen tie. Sitä emme voi myydä emmekä vaihtaa!  :)

......jatkuu.... :) ja voi kuinka ihneellisen hienolta tuntuu saada lukea näitä kirjoituksia - kirjoituksia -syvää kunnioitusta tuntien ja kokien ...kun saa astua hieman peremmälle itsekunkin sielun ja sydämen maisemiin... :)...jatkuu...

Sanat muistuttavat miehestä, joka eli hyvin kovat elämän... kolhuineen ja huippuineen, yhteisön paineesta välittämättä erosi vaimostaan ja siirty rakkauden luokse. Arvostan hänen elämäntyötä ja kyseisen laulun sanat saavat aina kuultuna pohtimaan elänkö itse elämääni niin, ettei lopussa tarvitse harmitella, jossitella tai katua  :angel:
Pyrin myös itse parhaan taitoni mukaan olla tuomitsematta ketään heidän omista elämänvalinnoistaan ja neuvoa pyydettäessä, ainoastaan pyrin luomaan uusia tilanteen katsomissuuntia... en sanoa, näin täytyy tehdä... ei kuulu tehtäviini täällä  :smitten:

minulle tuo my way tarkoittaa aika pitkälle sitä että mitä ikinä sitten elämässäni olen tehnyt ja tulen vielä tekemään teen sen omalla tavallani.

luottaen siihen että vain omalla tavalla eläen olen aidoimmillani ja vaikka itsellänikin välillä ollut vaikeaa olen saavuttanut sen suurimman lämmön ja toivon tunteen silloin kun olen tehnyt asiani omalla tavallani ja enenpään en olisi voinut enää pystyä.

sitä että voin katsoa omaa elämääni taaksepäin ja sanoa että mitään asiaa en tekisi toisin sillä minä tein sen jo not in the another way but only my way...

no mutta menipä nää mun ajatukset taas hieman sekavaksi... :D

Minunkin chironini on vahvasti aspektoitunut ja se onkin yksi tekijä kartallani mistä olen aika iloinen.  :)

PEPPILOTTA  :smitten:...eivät yhtään menneet sekaisiksi - vaan ihan ymmärrettävästi ja lämmöllä kerroit ja niihin on helppo samaistua ja katsoa omia kokemuksiaan ja siitä omasta kosketuspinnasta havaita itsessään tämä oivallus ETTÄ kun "haavat ei enää satuta, tai jokin kompatusvaihe omalla elämäntiellään on tullut läpieletyksi niin ettei se enää saa "sielunkansia" läpättämään NIIN  voi jo rauhassa vaihtaa kokemuksia, kertoa , kirjoittaa niistäkin hetkistä - ne ovat kuin asettuneet oikeaan kokoonsa ja silloin niistä voi ottaa itselleen SEN HYVÄN mikä oikeasti oli olemassa jo tapahtuman alussa - vaan sitä ei voinut ottaa vastaan ennekuin tilanne rauhoittui - meni siihen vaikka yksi tai monta vuotta...no nyt minä " aloin seikkailla" ajatusteni kanssa... :smitten: :D  :smitten:

 :smitten: KIITOS!  :smitten:

Hieman sydän pamppaillen kirjoitin tarinaani.Pientä osaa tiestäni.
Ihmetellen itsekin miksi haluan sen kirjoittaa,vaikken tiedä miten kirjoitukseni vastaan otetaan.

Kiitos lämpimistä sanoistanne.Kiitos jokaisen tarinasta.
Lämpö säteilee tänne asti. :smitten:

Nyt valmistaudun vastaanottamaan pientä nelivuotiasta,joka tulee yökylään talvilomallaan.Mamma ehkä oppii taas jotain. ;)

Toivottavasti pääsen koneelle illemmalla,kun nukku-matti on vieraillut.
Kirjoitustenne lämpöön on sitten hyvä mennä itsekin yöpuulle.
Hyvää tätä päivää kaikille! :smitten:

Pitipä vielä lisätä, että vaikka Jeesus nykyisin onkin hyvin voimallisesti eräänlaisena "johtotähtenä" elämässäni, on tämä kuitenkin täysin oma ja omanlaiseni tie, ei hänen. Huolimatta siitä, vaikka hän onkin "minussa" ja minä "hänessä", kuten me kaikki olemme toisissamme jollain tavalla.  :smitten: :angel: Minun piti ensin oppia ns. elämään yksin, tulemaan toimeeni omillaan (siis henkisesti) ja luottamaan ensisijaisesti aina omaan Korkeimpaan itseeni, ennen kuin hänen oli aika/hän astui elämääni.  :smitten:

Hmm... Kylläpä nyt poikii ajatuksia. Itseasiassa muutin suoraan vanhempieni luota ex-mieheni kanssa asumaan ja nyt sitten olen ensimäistä kertaa omillani (tosin lasten kera) näin maallisestikin.  ::) Nyt on ollut senkin kokemisen aika.  ;D

 :o :D ::) :angel: :smitten: No niinpä!

Kirjoitin tapani mukaan pitkän tarinan tuosta My way laulusta,ja sen herättämistä tunteista.Mutta olinpa jäänyt taas kerran kirjautuneeksi koko päiväksi ja lähettäminen epäonnistui. :-\

No,ehkei sen ollut tarkoituskaan saapua luettavaksi.
Pieni pellavapäinen kultakutrini tuossa vierellä nukkuu ja pitänee kai pian yrittää mahtua kaikkien pehmolelujen sekaan sänkyyn.

Olen vain katsellut untaan ja miettinyt voiko kauniimpaa katseltavaa olla.

Niin,sen kirjoitan uusiksi,että topicista muodostui niin koskettava,etten tohdi enkä halua kenenkään kirjoitusta erikseen kommentoida.
Jotenkin rivien välistä aistii sanattoman ymmärryksen.
Jokaisesta lyhyestäkin kommenteista,runoista ja pienistä elämän tien palasista.
               :smitten:  :-*  :angel:

Nytpä on aikaa kirjoitella tuo tarina,esitys joka vaikutti minuun niin syvästi.
Olimme toisen aviomieheni kanssa Thaimaan Pattaylla.On kohde,jossa meille naisille ei paljon ole tarjolla iltaisin kuin shoppailua.
Kuulimme kuitenkin lähellä olevasta Drag-showsta ja se tuntui kiinnostavalta.

Toinen toistaan kauniimpia"julkkisnaisia"astui näyttämölle laulamaan.Todella aidon näköisiä ja ko.artistin kappale soi aina takana.Tuli mukavia kevennyksiäkin väliin,että nauruakin riitti.

Illan päätti hyvin kaunis ja siro"nainen".Taustalla alkoi soida Sinatran,and now,the end is near,,,
Nainen seisoi hetken laulamassa ja istahti sitten penkille.
Alkoi riisua hitaasti vaatekappele kerrallaan ja katselin mielenkiinnolla,mitähän nyt tulee? :o
Alta alkoi paljastumaan miehen valkoinen puku.Hetken hän jatkoi vielä lauluaan vartalo miehen vaatteissa ja pää oli siron naisen.

Sitten hän riisui peruukin,irroitti tekoripset ja pyyhki kasvoista meikin liinalla.Samalla laulu loppui,,I did it my way,,, :'(
Nousi ylös ja otti vastaan suosion osoitukset.Tosin oli hetken aivan hiljaista.Monen muunkin sydäntä se oli koskettanut.

Se esitys ei koskaan ole hävinnyt mielestä.Muistutus kuolevaisuudestakin ja voinko itse katsoa tyytyväisenä taakseni,todeten I did it my way,,,

Tarina kertonee itse kullekin ehkä jotain.Minulle se oli kokemus,jota en unohda koskaan ja josta opin paljon. :smitten:

Kiitos Chandra, paljon kiitos, tästä aiheesta!

Itselläni on ollut samat aatokset tällaiseen aiheeseen, sen näkee uudesta avatar-tekstistänikin.

Oikeastaan eräänlaisen 'tienhaaran' olen löytänyt tästä ihan areenan tiimoilta, oikeastaan aika osuvaa tämä avattarenikin muutos. Paljon jotakin olen tässäkin purkanut. Kiitos kaikille, olen saanut täältä hyvin paljon lämpöä.

Monen tie käy läpi vaikean lapsuuden. Minulle lapsuus oli ruusuilla tanssimista, ei materialisesti vaan jollakin tavalla henkisesti. Kun kasvaa tanssin, musiikin, taiteen ja rakkauden keskellä, mitä se muuta voi olla. Mutta...ei se takaa huoletonta elämää suinkaan. Jokainen löytää sieltä oman rankan kulkunsa.

Uskon, että hänkin jonka tie (elämä) näyttää helpolta, ei ole helppo. Siksi meidän ei tulisikaan arvostella toisiamme sen takai, miltä jokin näyttää. Me ilmiannamme elämäämme ja itseämme vain hyvin erilaisin tavoin. Vai voinko puhua 'me' muodossa. Joskus minulle on vihaisesti sanottu, että 'älä sinä puhu 'meidän' puolestamme. ÖÖh! Miksi sitä kuitenkin käyttävät muutkin kuin minä...?
Onko siinä jokin leima, joka koskee yleensä ihmisyyttä eikä vain minua. Kirjoissakin siihen törmää liian usein.

Tässä tämä 'espanjalainen' jonka kysymysmerkkiä en osaa laittaa nurinpäin, mutta tämä lyhykäisyydessään oli niin kaunis lause! Yhtä hyvin löydän kaikkien tekstistä asiaa, jota voisin siteerata.


Vaikka 'esmiralda' on vain nimi, tiedän että se on symboli minun tietynlaiseen elämääni käännökseen. Suorastaan selkäni on sillä käännöksellä suoristunut, uskotteko?!  ::)

Minusta tuntuu,että jokainen saa ja jokainen antaa täällä jotain.
Kaikki ovat tietyllä tavalla auttajia ja lohduttajiakin.Ne ehkä suurempia auttajia,joitten kanssa ei tunnu ajatus sitten millään yksiin kulkevan. ???

Kyllä Esmiralda sinusta muutos huokuu tänne asti.En sitä niin sanoiksi osaa pukea,mutta onko tarpeenkaan?Pehmeämpi,entistäkin lempeämpi,jos mahdollista.
Mutta silti tiedän,että kuljet omaa tietäsi,etkä käänny joka polulle,kun joku sormella vinkkaa.
Sinä olet nyt kuin kukoistava kirsikkapuu.Lainaan nyt tuota omaa vertailuasi luontokappaleisiin. :smitten:

Muuten sama lause (kysymysmerkki väärinpäin) ;D kosketti myös minua ja niin totta,niin totta.

Mondon kanssa huomaan ajattelevani samoin monista asioista.
Eipä ole tainnut sinunkaan tiesi olla kovin suoraviivainen.
Uskallat myös rohkeasti olla oma itsesi.
Elämä maistuu nyt makealta.Kesää odotellessa,, :smitten:

Vasta nyt aloin lukemaan tätä ketjua.
Olen nähnyt tämän kyllä, mutta olisiko jokin estellyt siihen osallistumasta. Jokin kipeä, jonka Chandran avoin kirjoitus sai liikkeelle. :angel:

Sitä elämän kohellusta on minunkin tieni ollut. Välillä hyvinkin rankkaa sellaista.
On tuntunut siltä, ettei siitä pääse ollenkaan eteenpäin.
Ettei tällaisella ihmisellä ole mitään arvoa.

Minä en ollut kovis nuorena, ennemminkin kaikkien lyötävissä.
Niin myös avioliitossani yritin virheellisesti alistua ja elää toisen elämää.
Kun sitten yritin alkaa elää omaa elämääni, tulikin seinä vastaan.

En osannut käsitellä tunteitani, joten yritin minäkin etsiä lohtua pullosta huonolla menestyksellä. Siitä olen saanut kasvaa ylöspäin ja eteenpäin, auttaen samalla muita ja itseäni.

Rauhaa kohti pyrin minäkin. Se vaatii uskallusta asettua haavoittuvaksi. Uskallusta luopua asioista ja ihmisistä jotka eivät auta minua henkisellä tielläni.
Tilalle on alkanut saapua ihmisiä ja ihmissuhteita, jollaisia en ole osannut edes haaveilla.
Vielä on paljon tehtävää, mutta tiedän olevani oikealla tiellä.

Tällä foorumilla on ollut tähän etsintääni erittäin suuri vaikutus.
Monet täällä kirjoittavat todella sydämestään, haluten auttaa toisiaan.

Huomaan monessakin meissä muutosta, joka heijastuu kirjoituksiin asti.
Tämä on todella hieno kanava purkaa tuntojaan.
Tuo kirsikkapuu vertaus Esmiraldasta oli oikein osuva.

Kiitos Chandra aiheesta! :)

Elämä maistuu...


 :smitten:    maarita         :smitten:

Hämillään... :-[
mutta onnellinen  :smitten:

My way...

Liittyy varmaan aika paljon henkisiin oivalluksiin pitkin tietä. Ne ovat muuttaneet suuntaa ratkaisevasti.
Sairaus iski jalat alta oikein kunnolla ja jouduin nöyrtymään monta kertaa. Olipa aika avuton olo, kun ei tiennyt, onko olemassa seuraavana keväänä, kesänä, talvena jne. kunnes Toivo voitti.
Luulen saaneeni jatkoaikaa.

Toisaalta ajoin itse itseni ylirasitustilaan, keho pisti kierteen poikki. Niin hyvä asia näin jälkeenpäin nähtynä.   :angel:

Sairauden vuoksi menetin mahdolliset tulevat lapseni, tosin on minulla lapsia ennestään. Mutta silti isku oli kova. Sitä ei vähennä toteamukset, että sulla sentään on lapset. Menetykseen liittyy naiseus, kauneus, terveys ja lukemattomia asioita. Monet itkut on itketty ja joskus  :'( iskee vieläkin.

Se aika muutti minut. Enää en tyydy vain elämään, vaan olen ottanut elämän itselleni. Jalat voidaan viedä alta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt toteutan unelmaani ja näen ne keväät jotka on tarkoitus nähdä.

Huh. Ottipa lujille.

 :)

Kertominen ei varmaankaan ollut helppoa. Kaikki tukeni sinulle, Inkivääri!

Tuleekin kertomuksestasi mieleen, että fyysinen sairaus iski ja vei jalat alta, niin sinulle on kasvaneet nyt toisenlaiset jalat, henkiset jalat, jotka vievät sinua erilaisiin 'paikkoihin' ja antavat sinulle erilaisia lahjoja.  :smitten:

Kiitos Maaritalle ja Inkiväärille,kun jaoitte palan omaa tietänne. :smitten:
Tuntuu yhdistävältä tekijältä tämä tietty sirpaleisuus.
Monen henkiseen tiehen näyttää jotenkin kuuluvan oman elämän kovat kolahdukset.

Muistan miten jossain vaiheessa koin laulun saviruukku aivan kuin se olisi minulle tehty.
Mites se menikään,,,"Olen särkynyt saviruukku,pala palalta murtui pois.Ihmettelin ja itkin,en millään särkynyt ois,,"

Nyt on kulunut aikaa sen ruukun uudelleen eheyttämiseen.Siitä taitaakin tulla hyvin erilainen,jos joskus valmistuu.Ruukun särkyminen olikin siis lahja. :D

Ottaahan se lujille tuoda niin kipeitä asioita toisille luettavaksi,mutta riisumme kai monta panssarikerrosta.Ja tiedämme,että tuo toinen ymmärtää! :D

Kaunis on mielesi, Chandra!  :smitten:

 :smitten:

Niin,,,
Ihanteellista varmaan olisi,että jokaisen kokemuksen tarkoituksen oivaltamisen jälkeen,luovuttaisi sen pois kiittäen siitä.
Jäisi sinne tien kurviksi,muttei taakkana.

Jonnekin sinne olen tähtäämässä,hapuillen vielä.Mutta on minulle tärkeää,että on se menneisyys ja ne juuret,jotka ovat tämän hetken kasvualustani. :)

Hyväksymistä se vaatii ja omia virheitään on vaikea hyväksyä tuntematta syyllisyyttä.Mutta syy miksi tämän topicin aloitin,antoi minulle sen luottamuksen,että kaikkilla on oma tarinansa.Muutama minulle vieraammaksi jäänyt toi myös rohkeasti osan itsestään tänne luettavaksi.

Tuntuu kuin olisimme kaikki perhosen toukkia koteloissaan.Kuori halki,jotain pilkistää jo!! :D
Jos pelottaa avautua,niin vielä voi odottaa.Ja jonain päivänä ihmettelemme valon määrää ja siipiemme loistavia värejä ja kantavuutta.

Miten ihanaa sen vapaan lennon täytyykään olla! :smitten:
Kesä tulee ja perhoset!!!

Niin, on joskus ihana kun tiellä tulee vastaan tai viereen hetkeksi ihminen, jolta voi pyytää: - Ethän mene vielä ohi, kävele rinnallani.

Joku kävelee ja jättää aina jotakin. hyvin monenlaista.

Mutta se mikä on mielenkiintoista, niin jokaisella kulkijalla on omat eväät, hyvin erilaiset eväät. Voimmeko me nähdä toisen eväitä, voimmeko joskus maistaa, voimmeko antaa omastamme, voimmeko hyväksyä?

Kiva kulkea tiedän rinnalla...eikä tarvitse löpistä turhia, vain harvakseltaan mutta asiaa.  :smitten: