Astro Foorumi

Olen ennenkin innostunut jonkinlaisiin visioihin, joita luen eläimistä, kukista, monista jutuista tietty huumori silmäkulmassa.

Se on minusta kutkuttavan hauskaa, maalata mielikuvia siis...

Mikä on sinun mielikorusi, missä sitä pidät, värit, muoto, koko?

Kerro, niin minä kerron mielikuviani sinusta. Ja olisi hauskaa jos muutkin kokeilisivat.

Minun mielikoruni tällä hetkellä on hopeiset riippuvat 'ankh'-korvikseni, jotka ostin Egyptistä. Jotenkin ne vain kuuluvat osana minuun. Eli 'elämän avaimet'. Koruissani on mukana papyryksen kukka.

(http://images.google.fi/images?q=tbn:KkubaiNyC6Oa8M:http://www.ikologiks.org/images/Ankh01.jpg)

minun lempikoruni on simpukkakaulakoru.. mustassa nyöritetyssä narussa roikkuu rivissä valkoisia simpukoita.

Esmiralda - Matkasi taisi tehdä sinuun vaikutuksen... kun löysit korut, tuntuivatko ne heti sinulta itseltään? Oletko hakenut elämän avaimia?
Sparkle In The Distance - simpukkan helmiäinen on elollisen olennon tekemää ainesta ja sisältää kaikki sateenkaaren värit ja auringon lämmön... niin kuin sinäkin?

Minun nykyinen "voimakoru" on... aito peukalon pään kokoinen rubiini, jonka olen hionut ainoastaan pinnalta ja jättänyt reunoista kiteen omat muodot koskemattomiksi. Pohjaksi olen valinnut auringon mallisen tinapohjan ja kannan kaulalla sitä silloin kun tunnen tarvetta vahvistaa itseäni  :angel:

Hei Esmiralda

Minun lempikoruni on paksussa kultaketjussa roikkuva kaunis kultainen risti.
Toinen lempikoru on muhkea sydän, jossa on raitoina punaista ja valkoista, hopeinen pidike. Hopeaketjuun.

Iih, minulla on monta lempikorua (Vaaka...), mutta jos joku täytyy valita on se mieheni tekemä sormus, joka on tyylitelty hopeinen "kissansilmä kirkkaassa auringonvalossa". "Pupilli" on pelkkä viiva, jonka molemmissa päissä on pieni ympyrä... Vaikea kuvailla!? Pidän sitä vasemmassa nimettömässä, vihkisormuksen asemesta. (Toinen suosikki: Kuunsirppien malliset hopeiset korvariipukset, jotka valitsen lähestulkoon aina, jos on juhlatilaisuus.) Minulla on useita näyttäviä koruja, mutta arkisin olen koruton ;)

Esmiralda; Ankh on todellakin ikuisen elämän symboli :)

Sparkle In The Distance; koru "kuulostaa" intiaanikorulta, kenties kytköksiä entisissä elämissä?

Jaspis; WAU, rubiini on vahvan ihmisen kivi!

Tätä on pakko kokeilla, en ole niinkään "koruihminen", mutta kaulakoruja käytän jos päälle sattuu avarakauluksinen paita :) Lempikoruni on 

(http://i111.photobucket.com/albums/n132/anusaarinen/koru.jpg)

mutta pidän yhtä hyvin sellaisesta, jossa on kolme ohutta metallilankaa päälekäin ja niiden keskellä on helmi.

itse pidän aina kaulassa kaunista pientä enkelin muotoista riipusta jossa keskellä kaunis pieni vaaleanpunainen kristalli...ainut koru mitä itse asiassa pidän.en juurikaan muuten koruja pidä.

Tää on jotenkin niin linjassa tuon kissakuvan kanssa ja sen mielikuvan, minkä itsestäsi välität, että ei voi kuin hymyillä kovaa :)
(kiitos postista, kirjoittelen lähipäivinä)

Oma lempikoruni on hopeinen lapin shamaaniaurinko hopeaketjussa. Se on yleensä aina kaulassa (nyt viidettä vuotta), vaikka kaapit ja naulakot notkuvat muitakin koruja.

Olenkohan vielä saanutkaan lempikoruani?

Oikeastaan ainut kaulakoru, jota olen pitänyt on kultaketjussa oleva kultainen sydän.
Se sai kerran seurakseen turkkilaiselta basaarikujalta löytyneen, pisaranmuotoisen kultariipuksen, jossa arabialaisia kirjaimia sekä pieni sininen, suojeleva kivi.

Sitä olen siitä saakka pitänyt melkein jatkuvasti, niin omalta se tuntuu.

Tällä hetkellä rakas koru on lähiaikaan saatu punainen kristallisydän hopeaketjussa.


 :smitten:    maarita         :smitten:

oma mieli koru on hopeaketjussa oleva kristallikivi. Tai sitten kultaketjussa oleva kristallikivi. Aina on ollut näin ja tulee olemaan. Toinen koru mitä pidän on ametistisormus. Kaunis iso kivi. huomaan että useasti hiplaan sitä. :smitten:

Minulla on kaulassa kultainen äidiltä saatu paksu ja pitkä ankkuriketju, jossa on äidiltä saatu kultainen enkeliriipus SEKÄ hopeinen melkein sydämenmuotoinen riipus jossa on aquamariini. En ota korua missään tilanteessa pois!

Käsissäni on aina sormuksia joissa on usein punaisia kiviä. Käytän vain nimettömissä sormuksia, muissa sormissa ne ahdistaa.

Vasemmassa ranteessani on IHANA punakivinen hopeinen intialainen ranneketju sellaisella oudolla lukolla  :idiot2:.

korvissa vaihtelee - toisinaan suuret kultaiset renkaat... jotain näkyvää, pienistä en tykkää tai sitten on seitsemän timanttikorvista (juu reikiä on niin monta  ;D )

Koru josta en luovu, on
teetetty sormus vasemmassa pikkurillissä. Kultainen ja nyt jo kulunut sileäksi. Teetimme ne yhdessä ex-mieheni kanssa Afrikassa sinä vuonna kun olemme tavanneet, ne olivat silloin eräällä tapaa "salakihlasormukset" :) Tinkimistä kesti useamman päivän ;)
Ranteessa on amulettiketju, amuletit kertovat elämäni eri vaiheista, lasten syntymistä ja matkoista sekä rakkaudesta...
Korvissa aurinko kuu ja tähdet.
Kaulakoruja vaihtelen fiiliksellä, viime vuonna sain lapselta safiirin, jonka hän toi Thaimaasta,sitä olen pitänyt nyt ja  edellisen korun, uskonnollisen amuletin hän toi myös ulkomaanmatkaltaan, on ollut paljon käytössä. Suurin osa koruista on kyllä käyttämättä...
Mutta nyt kyllä pitää ottaa taas käyttöön. :)

Tiedätkös, näin heti sinut aivan ihmeellisessä 'kuvassa'. Toiset arvostavat helmiä, sinä sitä kohtua jossa helmi on kasvanut. Ei helmiä ilman tuota kohtua.
Helmi on tuotos, simpukka itse elämän kasvattaja, se kärsivä osapuoli. Tuli mieleen, kun sinun vauhtiasi olen seurannut, että simpukka kertonee sinusta aika paljon. Oletko valinnut elämässäsi kaiken vähän vaikeamman kautta, ei missään suojassa kasvamista kuten helmi, vaan vähän laajemmasti asioita katsoen ja kokien.

Varmaan ymmärrät mitä yritän sanoa ja ymmärrät enemmänkin, jos tutkit simpukan symboliikkaa.  :smitten:

Jaspis, oikein kavahdin kun luin tekstiäsi. Et tiedä mitä minulle sanoit. Sanoit jotakin jota todellakaan en ollut huomannut. Egyptin matkasta on neljä vuotta, mutta se livahtelee monella lailla elämässäni. Nuo korut vetivät heti minua puoleensa. Juuri Ankh. Nyt vasta tajuan kuinka paljon kaipasin 'elämän avaimia'. En silloin tiennyt vielä mihin, mutta NYT OLEN OPPINUT TIETÄMÄÄN.

Siis tuo kolahti todella!!!! :o

Kuinka ihana ristiriita sinun korussasi, rubiini ja tina. Kaksi niin erilaista alkuainetta. Ylhäistä a alhaista. Todellakin sinun täytyy tiedostaen ja tiedostamattasi ymmärtää 'niin ylhäällä kuin alhaallakin' - henkinen suuri sisältö. Siitä etsit sitten 'rinnallasi' tai chakroillesi tasapainoa.  :smitten:

Kultainen ristin näen myös tienviittoina jokaiseen ilmansuuntaan, osana kärrynpyörää, maailmanratasta. Et ole yhden suunnan ihminen, osaat kääntyä, vaihtaa polkua. Ja tuo sydän raitoineen. Oletko joskus kokenut jotakin niin järisyttävää, että olet pelännyt sydämesi pakahtuvan tai 'jäätyvän'? Nuo raidat pitävät pitävät sitä liikkeessä, samoin suojelevat, pitävät koossa.

Älä pelästy, oli vain pakko sanoa. Eipä silti, varmasti jokainen joskus on tuntenut näin.  :'(

Niin, ikuisen elämän symboli. Joskus tuntuu, että elämä on jotenkin tukahduksissa. Ja voi mikä riemu, kun tuntee taas hengittävänsä. Se jokin on ikuista, mutta väliin ahtaalla... :buck2:

Minä en voi nähdä muuta kuin kuun sirpit ja kissan viirusilmät vähän samoina kuvioina. Toinen jämäkämpi ja toinen jännittyneenä kaarena. Tarkkanäköisyyttä. Kuun muoto korostuu sirpissä, tiivistyy. Tarvitset illan hiljaisen hämärän hetken, jolloin tiedät ratkaisut asiaan, joka on päivän pyörinyt mielessäsi. Olisitkohan tyyppiä, joka ei suin päin iske päätänsä seinään eikä kovin usein sponttaile?  ;D

Esmiralda

Kyllä vain, olen kokenut sellaista, että sydän on jäätynyt melkein, aivan oikeassa olit. En todellakaan pelästy.
Kanis kiitos :smitten:

Voi tokkiinsa, kyllä herätti mielikuvia! :D
Korut häviävät, taitaapi joskus hävitä ne hienot ideasikin taivaantuuliin, jos et löydä niille kuuntelijaa ja konkretisoijaa. Että oikein juntatut korvikset ja pyöreät renkaat...Arvostatko ihmisissä kuuntelijaa osaen myös itse kuunnella.

Taidat olla myös aikamoinen sirkuttaja, tarkoitan sellainen helposti puhetta tuottava. Tulee mieleen tuosta kaulanauhasta, sen tietystä vapaudesta, vahvuudesta ja vaatimattomuudesta. Kurkkuchakrasi ei tarvitse vahvistajaa. Ilmaisusi on vahvaa. Koru keikkuu siinä pelkästä ilosta.

Samoin tuo 'pois tavanomaiset hiplaajat' mutta erityisille joita odotat ja kutsut korullasi, tervetulokutsuna.

Enpä minäkään tohtisi koskea!  ;)

Siis onpa kaunis, kaula kulki pitkästi eteenpäin kun katsoin. Mistähän tuo? Kelttiläisyyttä, viccamaista arvoituksellisuutta, pyhää tietoa koru täynnä.
Ja ilman muuta, avaranmallinen pusero, näkisin mieluummin sen mustana, v-aukkoisena, pitkät kapeat hihat. Hyvä ryhti, varmaan kohennatkin sitä silloin.
Kaulan asento ylväs, kasvot vakaat, rauhalliset, ehkä pehmeät. Näin sinut näkisin tuon korun kanssa. Jos istut junan ravintolassa, sinusta heti näkee, milloin et halua seuraa, mutta varmasti olet luokseenkutsuva juteltavaksi, jos sillä päällä olet.

Olet varmaan aivan eri tilanteessa ja tuulella, kun laitat päällesi tuon toisen korun. En osaa sitä nähdä, tuo äskeinen tuli niin vahvaksi näyksi.  :smitten:

Tuo pörhöisesti ärhäkkään sympaattisen näköinen avattaresi on nyt pikkuisen häiritsemässä tuota enkelikuvaa. Tulee mieleen sammakkosatu. Paha noita, joka on noitunut pienen kiltin enkelin villiksi kissaksi, ja unohti silmät. Sieltä kurkistaa enkelin lempeä katse. Ja lämmin sydän. Tulee sydänchakra ja rakkauden suuri kaipuu sekä tarve heijastaa sitä maailmaan. Se ON varmasti juuri sinun korusi!  :smitten:

Ethän sinä muuta tarvitsekaan! Siinä auringossa on se alkuperäinen elämän energia joka sädehtii kehossasi ja jokapuolelle, tasapainottaa tarvittaessa. Ja hopea on viileä ja kevyt. Kulta tuntuu minustakin joskus liian raskaalta, kuumalta. En ole kultaihmisiä.

Aurinko on myös kaikkien alkuperäiskansojen 'jumalisä', ei sitä voi muutkaan uskonnot ihan syrjään laittaa. Se on myös linkki laajempiin sfääreihin.  ::)
Varmaan tiedät sisimmässäsi syyn, miksi juuri sitä korua haluat kantaa.

Maarita,

luulenpa että sinun omakin sydämesi on kultaisen punaisen lämmin, eikä sen valoa ole mitkäät elämän kolhut himmentäneet. Sinusta loistaa positiivisuus ja lämpö tänne areenallekin. Tuo sininen, kaipaat suojaa, turvaa ... haaveiletko? :)

Sinulle haluan kertoa erään näkyni:

'Näin' kerran erään ihmisen, en pelkästään fyysisenä vaan myös henkisenä olentona. Hän väreili. Ja sitten tuo väreily tiivistyi silmissäni pieneksi kristallikiteeksi, joka sädehti joka suunnalle.

Se tuntui ihmeellisen kauniilta! Tuo ihminen teki muutenkin minuun vaikutuksen ja hänestä tulikin merkittävä ihminen rinnalleni.

Mutta se, mikä oli surullista myös näyssäni, niin tuo kristallikide hukkui hänessä jonnekin paksun muurin suojiin.

Kuitenkin tuo näky muistutti minulle sen, että se kristallinen valo on meissä jokaisessa, joillakin selvempänä, joillakin vielä kätkössä hyvinkin syvällä.

Ihana kun kannat sitä symbolina myös.  :smitten:

Tiedätkö? Sellaista minäkin olen kantanut kaulassani jo toista vuotta. En ota sitä saunassakaan pois.

VAu! Onpa hauska nähdä sinut!!  :)
Jukra, nythän ovat kaikki muutkin nähneet sinut! Miksi minulla ensimmäiseksi tuli mieleen Sally Spektra, ihana, voimakasoloinen, ronskilla lailla eläväinen ihminen, jota ei voi olla huomaamatta! Sanopa sinä miksi?

Siis vain voimakkaan itsevarma ihminen voi pitää kaikki nuo korut! Ainakin näin muut sinut näkevät! Siis kaikki omaisuutesi on sinun päälläsi. Ja vaikka maat ja mannut, talot ja pihamaat katoaisisivat jalkojesi alta, seisot jaloillasi yhtä vahvasti. Kaiken voi rakentaa aina uudelleen. Sinullahan on kaikki itselläsi mitä tarvitset. Henkinen omaisuutesi. Tiedät sen varmaan! :smitten:

Suoraselkäinen, kypsä ihminen sinä olet. Ryhdikäs. En voisi kuvitella raskaita riipuksia muuten. Verikivihelmiä? Kuulostaa mielenkiintoisilta. Synkän näköisiä?
Olet varmastikin oppinut tuntemaan itseäsi aika syvältä... Miksi minulla tulee mieleen talonpoikaiskuningatar? Oletko talonpoikaissukua?

Maailmankansalainen!  :coolsmiley: Hauska tutustua. Ei, oikeastaan enemmänkin. Voisi sanoa aurinkokuntalainen.

Minulla tuli mieleen minun auranpuhdistustuntini. Siinä samalla läpikäytiin myös menneitä elämiä. - Yksi suuri elämäntarkoituksesi on ollut elää kaikissa mahdollisissa kulttuureissa, hän sanoi. - Niin monessa paikassa sinut näen.

Mietinkin siinä samalla, että noh, siinähän olisi syy, miksi yleensä minua on kiinnostanut aina eri kulttuurit ja niiden uskonnot. Vaikka 'tässä elämässä' en niin paljon olekaan päässyt matkustamaan.

Mutta tunsin äkkiä, että sinä olet näillä samoilla elämäntarkoituksilla.
Tuo safiiri. Se on koru, mitä minäkin kaipaan. Unessa sen löysin itse. Jospa vielä jostakin siis...

Voi Esmiralda

haaveilenhan minä.
Tuo turkoosinsininen kivi riipuksessani on muslimien suojeluskivi.

Siinä on jotakin minulle syvältä tuttua, vaikka en muuten niin sinisestä pidäkään.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Olenpa tainnut tavata itse maahisten kuningattaren. Eräs ystäväni on 'maahinen'
tietää maan salaisuudet, alkuaineiden haitalliset vaikutukset sun muut ja osaa taidon myös sopivassa hetkessä kääntää selkänsä ja ikään kuin kadota maisemasta.
Hassua, että silloin juuri jään häntä eniten kaipaamaan.

Sinä tunnet maan kivet ja niiden aateloitumisen eli mahtiin muutamisen. Ja sinun pitää saada tuntea se mahti sormissasi, käsissäsi. Kuin kaikki suitset turvallisesti omissa käsissä.

Ihana kuva sinusta mielessäni. Vielä jos pidät maanläheisistä väreistä vihreän eri sekoituksin, olet täydellinen! Maahiskuningatar!

Minä katson aina iloisesti nuorten vimmaa koristaa itseään vähän oudoimmilla tavoilla. Maailmanmenon tulee muuttua. Tällaiset pienet korupaikat ovat maailmanpyörän pyörähtämisen symboleita.  :smitten:

Mitäpä kertoo minusta se, etten juurikaan koruista välitä ja todella harvoin käytän niitäkin harvoja joita minulla on?  ::) Ne ovatkin kaikki sitten joitain intiaanikoruja tai "rihkamaa". "Lempikoruni" on kuitenkin intiaanisormus jossa on turkoosi kivi.

Valo pieni, mitäpä sinä päälläsi tarvitsisitkaan!

Ensimmäiseksi sinusta tulee mieleen eräs tarotkortti, ehkä tunnetkin. Aurinkokortti, jossa on aurinko ja valkoinen hevonen. Hevosen selässä pieni iloinen lapsi, joka on heittämässä pois punaista raskasta viittaa. Turhuuksien turhuutta. Vapaa. Raikuva nauru! Enpä ihmettelisi, vaikka juuri se kortti olisi sinulle tuttu muutenkin.

Kyllä sinä tiedät, että kaikki maallinen, jopa ulkonäkömme on vain fyysisen ja mielentilan symboliikkaa. Sinä kannat kaikki korut väreineen aurassasi. Ja jos koruja päälläsi, ehkä muistona sieltä jostakin, jossa olet oppinut elämäsi suurimmat läksysi. Turkoosi, suojaa tarvitset tässäkin elämänvaiheessasi!  :smitten:

Niisk... Tuli ihan tippa linssiin.  :'( Kiitos!  :smitten:

Vau miten hieno aihe Esmiralda! :)

Lempikoruni ovat korvissani olevat pienet nappi timantit
ja pienet helminapit. Varsin klassista siis. :)
Vaihtelen näitä kaksia vähän mielen
ja asusteiden mukaan, mutta en oikein osaa käyttää korvissani
mitään muuta ja tunnen oloni epämukavaksi isoissa korvakoruissa.

Koruna ja lempikoruna voi pitää myös Dolce & Gabbanan kelloani,
johon olen jostain syystä niin kiintynyt,
että en osaa vaihtaa kelloa asusteen mukaan. :idiot2:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/DG.jpg)

Se ei ole edes mikään kallis kello ja minua pidetään
hiukan hassuna, että pidän moisia kelloja,
kun olen omistan Raymond Weilin ja Cartierin vähän erityisemmät kellot,
mutta jotenkin miehille se on tärkeämpää,
onko se kello yli 20.000 € vai 200 € arkikäytössä. ???

Tässä Guessin kello, jonka ostin maanantaina,
mutta en ole saanut vielä sitä käytettyä.
Ostin sen käytettäväksi oikeassa kädessä väärinpäin
silloin kun on jotain kultaista muuta asustetta jossain,
esim. käsilaukkuni ja kenkieni koristeissa,
jolloin hopean värinen kello näyttää vähän hölmölle.
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/Guess.jpg)

Ei ehkä kuvista tule kovin esiin,
mutta molemmat kellot ovat varsin kookkaita ja näyttäviä ranteessa,
eikä ne kaipaa muita isokokoisia lisäkilluttimia seurakseen. :)

Lempikoruni on tarkoitettu chakrojen hoitamiseen.
Kivet : vuorikidekristalli, ametisti, sodaliitti, vihreä aventuriini,
        keltainen jade, karneoli ja hematiitti.

Mitäs tulis mieleen ?? :D

Tuo pörhöisesti ärhäkkään sympaattisen näköinen avattaresi on nyt pikkuisen häiritsemässä tuota enkelikuvaa. Tulee mieleen sammakkosatu. Paha noita, joka on noitunut pienen kiltin enkelin villiksi kissaksi, ja unohti silmät. Sieltä kurkistaa enkelin lempeä katse. Ja lämmin sydän. Tulee sydänchakra ja rakkauden suuri kaipuu sekä tarve heijastaa sitä maailmaan. Se ON varmasti juuri sinun korusi!  :smitten:


esmiralda

kuvauksesi pitää paikkansa paremmin kuin hyvin.toivottavasti nyt sentään kukaan ei minua noitunut olisi sentään.

tuon kuvan valitsin lähinnä ihan sen takia että kun mieheni sanoi että oikeat enkelit eivät pidä itsestään suurta meteliä mutta ovat aina valmiina pyydettäessä auttamaan.sillä kissassa sitten varmaan tuo sanomasi enkelin katse.

kiitos vielä tuosta kuvauksesta.

kun minua täällä niin enkelinä pidetään niin katsoin aiheelliseksi vaihtaa kuvaa kuvamaan osuvammin itseäni ja kutsumustani...

No, en minäkään niin paljon ole matkustellut,
ehkä enemmän matkannut tätä elämää :)
Kuitenkin joka matka on ollut yksi pieni elämä, amuletit kertovat näistä :)

Kiitos  :smitten:

Minä en arjessa kovinkaan koruja käytä. Yksi koru minulla on ollut lähes yhtäjaksoiesti kaulassa useita vuosia ja se on pieni kultainen risti, jossa on ikäänkuin päällä toinen hieman pienempi risti valkokultaa, jossa on kuvio joka muistuttaa pieniä nuolia, jotka osoittaa ristin keskikohtaan, jossa taasen on piskuinen punainen rubiini.

Vuosi sitten käytin tuon ristin lisäksi, ehkä vuoden verran tällaista korua;
(https://www.aatma.fi/imgs/muut_tuotteet/koru12.jpg)

Korviksina minulla on yleensä jotain aika pientä kultaista, jossa saattaa ottaa muutama pikku kivi.

Yhteenaikaan käytin vain ja ainoastaan kalevalakoruja ja niitä onkin kertynyt tuonne "lippaaseen" jos jonkinmoista käätyä yms. Nykyään käytän niitä harvemmin.

Minä pidän harvoin koruja, joskus kaulassa kiikkuu jonkunlainen riipus, tällä hetkellä mieluisin on kristallisydän. Kihlasormus oli ylitse muiden mutta kadotin sen...muutoin kaikki koruni ovat rakkaita,jokaiseen liittyy jokin muisto. En vain osaa/muista pitää koruja...

En itse osaa hirveästi pitää muita koruja kuin korviksia ja nekin samat killuvat korvassa vähintään vuoden putkeen! ;D Mutta joitakin suosikkeja löytyy:

Miun lempikoruni on oikeastaan nahkainen kaulapanta, jossa on puöreitä rinkuloita pitkin matkaa. Pidän siitä ihan hirveän paljon (Tampereen miitissä olleet ovatkin sen nähneet ;)) ja se on niin erityinen, ettö pidän sitä vain erityistilaisuuksissa. Olen saanut sen ystävältäni.

(http://hoopee.fi/images/kaulap_6_rengasta.jpg)

Toinen koru, jota pidän jonkinverran on toisen ystäväni Lyonista, Ranskasta, tuoma hopeinen riipus, jossa arkkienkeli Mikael iskee alas paholaista (tämän kuuluisan puupiirroksen mukaan, josta en tosin nyt löytänyt tähän hätään kuvaa....) Hyvin pieni ja siro koru, usein minulla on se samaan aikaan tuon kaulapannan kanssa.

Minun tärkeimmät koruni ovat isäni antama rippiristi, joka on kaulassani aina, sekä äitini antama 18-vuotissormus, joka on minulle vähintään yhtä tärkeä. Oikeastaan tuo äitini antama sormus kuvastaa jotenkin todella paljon suhdetta äitiini, tai muistuttaa siitä, tuo rippiristi muistuttaa minua oikeastaan enemmän suuremmista voimista, jotka suojelevat (toivottavasti ainakin) minua. :)

Muuten käytän kaikkia ihania heliseviä ja kiliseviä koruja, isojaisoja ja upeita kimaltevia roikkuvia korvakoruja mielelläni. :D Kaikki suuri ja näyttävä on koruissa mieleeni.  :P Ei ihme, onhan minulla  :askendentti: :harka:.  :D

Kiitos Esmiralda, se on koru jota ei voi pitää aina  ::) alkaa painaa (vaikka ei ole iso), mutta lempikoru se tällä hetkellä on  :smitten: Ennen sitä kannoin pitkässä ketjussa (rintalastan päälle ulottuva) vesimeloniturmaliini kidettä, jonka olin hionut vain toiselta puolta ja toinen puoli oli kide pinnalla. Ja tuotakin ennen on ollut monia koruja...
Ps. toivottavsti en kolauttanut tekstilläni liiaksi, ei ollut tarkoitus... lämmöllä kirjoitin  :smitten:

Pallaskissa, kiitos sinulle myös... tahdon tulla vahvaksi, mutta en kovaksi... kovat katkeaa tai murtuvat  :angel:
Kuusirppi korvakoruista tuli mieleen, onko juhla-asusikin hieman hillitti, viileä ja salaperäinen? Nostatko hiukset ylös...?

Minun koruni ovat seuraavanlaiset:kaulassani roikkuu pieni kultainen enkeli,korvissa neljät kultaiset pienet ja ohuet renkaat ja sitten vähän erikoiset toisetkin kultaiset korvikset... aivan kuin olisi kuu,sulkia ja silmä jonka sisällä on timantti(en osaa paremmin selittää niiden muotoa...)sitten tietenkin sormukset joita en aina voi pitää käsiongelmieni takia, yhteensä sormuksia on neljä,kihlat(tähtikuvio)ja mummolta perittyjä vanhoja kultaisia sormuksia kaksi.Mutta näistä merkittävin tietenkin vihkisormukseni kultainen ehkä n.3mm leveä jossa viisi timanttia. Mitähä nää musta meinaa? :)

Itselläni on hopeinen suomi-leijona riipus jossa on hopeinen sydämenpuolikas jossa on mieheni nimi  :smitten: en ole rasisti vaan suomi leijonan tarkoitus on kunnioittaa sodassa kaatuneita ja veteraaneja :smitten:

Suomi-leijona  :smitten: merkitsee meillä samaa, ei rasismia. Mieheni vihkisormus on tehty hopeasta, Suomen hopea markasta otettu kukka kuviot sivuille, josta nousee vaakuna mallien taulu ja tähän on laitettu kultaisesta markasta suomi-leijona  :smitten: saman tapainen, mitä nykyään myydään kultasepän liikkeissä, mutta tässä on käytetty aitoja rahoja ja sen löytyminen oli myös yksi tapaus elämässämme... se ei ole alkuperäinen vihkisormus, se jäi aikojen saatossa pieneksi  ;) tuo sormus on uniikki ja tekijälle arvokas, myi kuitenkin sen meille, vain miehelleni...?

Jep, kyllä olet ihan oikeasa, että silloin kun tuo eka koru, (jonka löysin samasta kaupasta kuin aikaisemmin ostamani kristallit - se oli PAKKO saada!), on kaulassa, olo on yleensä sellainen, että "katsokaas maailma, mä oon täällä!"  ;D Toi toinen tai joku muu taas sattuu kaulaan "pikkusievällä" tuulella kun asuste tarvii korua mutta on sellainen olo että antakkee mun olla...  ;D

Healing process.  :smitten: Herkkä, hiljainen, hienotunteinen tarkkailija.
Olet kiinnostunut vaihtoehtohoidoista, niiden lempeydestä ja kauneudesta.
Kivien hiljaisesta voimasta. Vaistoat niiden värähtelyn.

Jatka ihmeessä, opeta ja hoida muita.  :smitten:

Olet herkkä pieni keiju! Usein mieluummin lentelet sellaisen puolen metriä maan pinnan yläpuolella, tunnustelet ilmapiirejä. Ajattelet paljon, ennen kuin ilmoitat mielipiteesi. Et puhu kovin paljon. Silmäsi liikkuvat, näkevät ja puhuvat.

Tulee mieleen vaalea, hento ihminen. Ja vinkkinä, että voisit kokeilla joskus jotakin poikkeavaa, humoristista, kuitenkin pastillisävyistä. Anna muidenkin puoliesi tulla enemmän esiin!  ;)

..jopa lojaali..hienoa,heh,
kiitos Esmiralda,
Artemis lähellä askendenttia,
Diana yhtymässä saturnukseen vesimiehessä 2 huone,perimää..
ja tämä käytännössä,
Astuvansalmen akka on Ristiinassa sijaitsevan Astuvansalmen kalliomaalausten perusteella tehty "tikku-akkamainen" koru,
että nainen oli jo tuohon aikaan kallioon maalaamisen väärti,
ei ollenkaan "vain" miehen jatke..
tuo pikkuruinen kultarengas,
olen itse väkertänyt korvareikäni poltetulla neulalla aikanaan, kaverin kera ,ja tuo yks reikä tuli niin reunaan ja ystävällä taasen
oli tuo korvis,joka ei yltänyt "normaaliin" reikään kiinni,
joten se löysi tiensä minun korvaani,
ja se ettei sitä oikeesti saa hevillä pois,
sisältää tiettyä kapinaakin,ei riisuta röntgeniinkään,
liittyy myös ajanjaksona kotoa irtautumiseen ja tosi mukavaan opiskeluaikaan,ja tuo sen laittanut persoona oli PERSOONA..
mutta pääpointti kait on että tykkäisin pitää kultaisia pieniä renkaita mutta "häntien huiskeessa" ja sarvien kalskeessa töissä useimmat korut tippuvat tai ainakin toinen niistä,
tuo ei tipu eikä häviä..

tiikerinsilmä vahvistaa itsetuntoa,itsellä toimii,
sitäpaitsi se on kaunis kivi minusta

Hei Esmiralda  :)

Minulla on koruja jatkuvasti, mutta vain korvissa, missä on useampikin, ja kaulassa. Kultaisia sinisafiiri koruja, joita on  todella mukava pitää.

En vaihtele koruja usein ja siksi ne täytyy tuntua omilta.  8)

Kesällä tykkään pitää luonnonkivistä tehtyjä rannekoruja, joita on monenlaisia, siksi mukava yhdistellä fiiliksien ja asujen mukaan.  ;)

Kadotin toissakesänä tiikerinsilmä- rannekorun, jota harmittelin.. :-\
Ehkä sen oli tarkoituskin kadota, oli tehtävänsä tehnyt  :coolsmiley:

Arvostat perinteitä ja ympäristösi antia. Tuo kaksi kolmiota ovatkin sitten henkisen maailman ...grammeja, en nyt muista oikeaa sanaa, tarkoituksena löytää henkinen tasapaino. Miksikähän käytit sitä vain vuoden? Etkö ollut vielä valmis henkistä polkuasi kulkemaan, epäröit. Ja ainahan sitä vähän järjellä käykin läpi, noita huuhaa-juttuja. Mutta jotakin hyvin kiinnostavaa sieltä löysit, otit omaksesi, etkä tarvitse siihen enää mitään muistuttajaa etkä osoittajaa.
Tunnet olosi turvalliseksi omassa tutussa piirissä ja ympäristössä, vaikka kaukomaat välillä kutsuvatkin. :smitten:

Kristallisydän riippuu minunkin kaulassa, se tuntuu tosi hyvältä, oletkos huomannut. Se tasapainottaa.

Mutta voi harmi tuon kihlasormuksen. Yleensä sanotaan, että kulta ei koskaan mene hukkaan, vaan palaa omistjansa luo. Sinulla on uskollinen sydän, et tarvitse muistuttajia. He, jotka kerran ovat sydämesi valloittaneet, pysyvät siellä, vähemmän kauniit muistot heität roskikseen. Muistot sydämessä kuten muistoesineet lippaassaan. Tallessa.  :smitten:

Heijjssan Esmiralda!  Minun lempikoruni on varmaankin kultainen risti, jossa on neljä timanttia,joka päässä. Riippuu kultaketjussa.  :smitten:  Se on rippilahja kummilta. Toinen on ametisti kaulakoru ja sitten vielä sormus (rakastan sormuksia), joka on vähän tribal-koristeltu ja kukka keskellä. :)

Minulla on kaulassa kultainen kaulaketju jossa roikkuu pieni sydän täynnä pieniä zirikon kiviä.
Pitkään pidin myös korvissa sydämiä jotka ovat samantyyliset kuin tuo sydän riipus.
Nyt olen pitänyt "roikkuvia" korvakoruja joissa on vaalean sininen kivi ja sen yläpuolella pyrstö tai enkelin siipi.

Kaikki korut ovat mieheltäni. Kummallista siinä että nämä korvakorut joita nyt pidän niin toinen niistä on hävinnyt noin. 3 kertaa. Ja kun sain nämä korvikset en niin hirveästi niistä pitänyt. Enhän sitä tietenkään miehelleni maininnut.
Viimisellä kerralla huomasin korvakorun pudonneen kesken kotimatkaa bussissa...pysähdyin kesken matkaa ja lähdin takaisin päin kulkemaan ja etsimään... En löytänyt..

Seuraavana päivänä töissä otin ulkotakkia pois päältä ja katselin varmuuden vuoksi huppua ja takin vuorta. Ei löytynyt. Jostain ihmeen kumman kaupalla laitoin käden povitaskuun. Ja siellä se korvis oli.
Ihmeellistä tässä tekee sen, että kyseisessä takissa on huppu, vuori joka laitetaan napilla kiinni ja vielä sitten takin vetoketju. Ja silti se koru oli povitaskussa. Enkä todellakaan muista että olisin sen itse sinne laittanut. Tämän tapahtuman jälkeen rakastan näitä koruja ja kävin ostamassa lukot, jotteivat ne häviäisi..

t: Emisa

Oi, hämärän hetkiä ja yksinäisyyttä kaipaan (kaksi pientä lasta  ;)), harkitsevakin olen mutta kyllä tuo  :uranus: yhtymässä  :aurinko: on saa välillä tekemään yllättäviäkin liikkeitä  ::)

Kiitos Esmiralda hauskasta ja osuvastakin tulkinnasta :)

kaameeta! siltäkö se kuulostaa??  :o  ;D
toisaalta, eräs työkaverini ei voinut uskoa kun kerroin että minulla on toisinaan huono itsetunto...  :idiot2: ehkä se sitten on sitä, että on  :saturnus:  :askendentti::lla.

MUTTA SALLY SPECTRA!!  :-X ei nyt sentään  :2funny: vaikka tukkakin kyllä on kiharainen ja  8)

 ;D

Heips!

Minulla on hopeisessa kaulaketjussa kaksipäinen/-kärkinen kristallisauva  :)

Kiitos!  :)
Juu, siis osaltaan siksi lopetin tuon "Salomonin tähden kantamisen", ettei se ollut kultaa ja kaikki muu kuin kulta, alkaa mustua ihoa vasten. (minulla ainakin)

Kolmiot. Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaisesta alkuaineesta: henki, aine ja se, mikä niitä yhdistää, "Fohat"  eli elämänvoima. Tätä kolminaisuutta osoittaa kolmio. Kaksi kolmiota osoittavat makro- ja mikrokosmosta: toinen niistä on valkoinen, toinen musta. Nämä yhdessä muodostavat kuusikärkisen tähden. Euroopassa sitä sanotaan Salomonin sinetiksi, Intiassa Vishnun merkiksi.
Ylempi, valkoinen kolmio merkitsee henkeä, alempi tumma kuvaa ainetta. Kolmion yläkärki kuvaa hengen pyrkimystä ikuiseen henkeen. Kaksi muuta valkoista kärkeä kuvaavat hengen laskeutumista aineeseen. Kolmiot on liitetty yhteen siitä syystä, että ilmenneen luonnon kaksinaisuutta ei voi osittaa. Jokaisessa aineen atomissa on myös sen henkinen atomi. Sen tähden kolmiot kuvaavat myös luonnon kahta vastakkaisuutta: hyvää ja pahaa, päivää ja yötä, pimeyttä ja valkeutta, miehistä ja naisellista, vapauden ja orjuuden, kuuman ja kylmän prinsiippejä eli kaikkia niitä vastakkaisuuksia, joita ilman ei minkäänlainen kehitys ole mahdollinen.
Kaikki on olemassa ainoastaan sen vastakkaisuuden takia: valo pimeyden, vapaus vapaudettomuuden ja hyvä pahuuden kautta. Jos tämä maailmankaikkeuden kaksinaisuus tulisi häirityksi, lakkaisi kaikkeus olemasta. Niin kuin Eliphas Lévi sanoo: "Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi arkkienkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; ja jos vastakkaisessa tapauksessa Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, silloin kun se yrittää nousta ylös, niin kiusaaja karkottaisi jumalan ja itsekin häviäisi korkeimman käsittämättömään avaruuteen."

Tämä on länsimaisten kansojen käsitys. Itämaalaisten Purânat selvittävät sen näin: tämä kuvaa makrokosmoksen kahdenlaista kolminaisuutta, toisaalta henkeä, ainetta ja paikkaa, toisaalta luovaa, ylläpitävää ja hävittävää voimaa. Ylemmän kolmion kolme sivuviivaa kuvaavat:
ensimmäinen yleismaailmallista henkeä, järkeä ja valoa;
toinen aineen peruselementtejä;
ja kolmas kaikki läpäisevää iankaikkista, ääretöntä avaruutta. – Kaikki kolme ovat olemassa yhteytenä, ykseytenä ilman alkua ja loppua; ne sisältyvät toisiinsa ja läpäisevät toinen toisensa. Näin ne kuvaavat viisausopin kolminaisuutta.

Tumman kolmion kolme sivua kuvaavat ilmenneen aineen kolmea pääominaisuutta, nimittäin:
rajas    toimintaa ja himoa,
sattva  viisautta, hyvyyttä, puhtautta, valoa ja henkisyyttä sekä
tamas  tietämättömyyttä, epäpuhtautta, pimeyttä ja katoamista.

Nämä ovat nuo luovat, ylläpitävät ja hävittävät, mutta samalla jälleen uudistavat voimat, joita Purânoissa esitetään kolmena jumaluuden persoonallisuutena: Brahmâ, Vishnu ja Shiva.

Tähden kuusi kärkeä kuvaavat universumin eli paikan kuutta pääsuuntaa: pohjoinen, etelä, itä, länsi, korkea ja matala; eli edessä, takana, oikealla, vasemmalla, ylhäällä tai alhaalla olemista. Nämä kaikki yhdistyvät keskipisteessä, jolla ei ole ulottuvuutta, vaan sillä on mahdollisuus kaikkiin ulottuvuuksiin.

Kolmiota piirittävä ympyrä kuvaa mahâ kalpaa eli suurta aikaa, johon loppumaton makrokosmoskin sisältyy. Kuusi kärkeä ovat nähtävissä; seitsemättä ei voi nähdä, mutta sittenkin on löydyttävä seitsemäs piste, vaikka se ei ole ilmennyt, sillä keskipisteettä ei voi olla mitään kuusikärkistä tähteä, kuten ei mitään muutakaan kuviota. Tämä näkymätön keskipiste symboloi näkymätöntä jumaluutta, joka on olemassa omassa itsessään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen; syyttömänä kaikkien syiden syynä.

Tuon kuusikärkisen tähden sisällä on kuusi pientä kolmiota. Kuusisataakuusikymmentäkuusi on mystinen luku (Joh. Ilm. 13:18). Eräässä vanhassa kirjassa selvitetään, että nämä kolmiot kuvaavat Herra Jumalaa, joka kohottaa päänsä ja levittää käsivartensa valtameren (aineen) yli.

Tumman kolmion yläosan ajatellaan olevan veden yläpuolella; se on hiukan vaaleampi, niin että kolmiot varjostavat toinen toistaan. Tällä kuvataan sitä, kuinka päivä muuttuu yöksi ja paha tulee hyväksi. Paavali sanoo: "Meissä on luonnollinen ja henkinen ihminen ainaisessa taistelussa keskenään, niin että sitä, mitä meidän pitää tehdä, emme voi, ja mitä emme halua tehdä, sitä luonnollinen ihminen vaatii meitä tekemään."

Kolmioiden varjo kuvaa myös lausetta: "Niin kuin alhaalla, niin myös ylhäällä."
Lähde;
http://www.teosofia.net/teos/sinetti.htm

Voi olla, etten ollut valmis kulkemaan henkistä polkuani, tosin, en koe, että ei voi olla kulkematta henkistä polkua, jos elää omaa elämäänsä itsestään käsin.  :D Minulle onkin monet kerrat sanottu, että olen kääntänyt selkäni henkisyydelle, kun en ole suostunut toisten henkisenpolun määritelmän muottiin. Minulle kaikki on niin arkista ja maanläheistä ja pientä lopun viimeksi. Vain tunteet ovat suurta.  :)
Mutta tosiaan jotain suurta löysin tuonkin vuoden aikana, joka muuttui pieneksi, vaan ei vähäisemmäksi.  :)

Omat koruni ovat hopeisia, Ankhristi hopeaketjussa sekä oikeassa nimettömässä Lapis-lapzul kivinen hopeasormus isokivinen jonka ostin joskus Visbystä pienestä hopeaseppä liikkeestä.
Korvikset ovat perinteiset helmet sekä kultaiset joissa on smaragdikivet.
En käytä paljoa koruja, sillä olen jakanut koruni lapsilleni jo pois.
Jos laitan kaulaani jotain koruja niin ne menevät rikki, joten hyväksyn, että näin on hyvä.


 ;)  Mateve

Hei !

Rakastan koruja, olisiko tuo kuu härkä jolla on osuutta asiaan.  ;)

Kaulakoruna pidin pitkään pelkkää kultaista ristiä, jossa ristissä on ikäänkuin orjantappuroita ristin kultakehysten sisällä. Nyttemin olen lisännyt kultaketjuun sydämen, ankkurin ja pienen enkelin. Kaikki ovat kultaa. Symboloivat uskoa, toivoa ja rakkautta, sekä enkeli symboloi suojelusta.

Toinen lempikoruni on kultasormus, jossa 2 pyöreää timanttia. Pidän siitä kovasti. Ranteessa on ollut melkein säännöllisesti kultainen rengas käsirengas, joka on kuvioitu kauniilla kuviolla niin että se kimaltelee.

Nämä ovat lempikoruni. Koruja on paljon, mutta näitä käytän eniten. :) :)  

Pehmeä ja kova. Oletko äärimmäisyyksien ihminen, tohditko kokeilla rajoja?

Maskuliinisen komeasta pannasta tulee mieleen kylläkin se, kohteletko itseäsi joskus hyvin kriittisesti ja jopa ankarasti. Kuin komentelisit ja laittaisit jotakin aisoihin, jotakin vanhaa mikä joskus on saanut vähän villisti rellestää. Vai pelkäätkö että jokin rellestäisi?

Kun taas tuo pieni ja siro painii vankan tahtosi ja periaatteittesi kanssa pikkupainia. Ehkä annat sittenkin välillä periksi ja annat tuulien tuivertaa.
Ainakin salaa... :smitten:

Tulee mieleen mukava perhetyttö ja säntillinen mallioppilas, mutta nuo helisevät ja kilisevät sekä isot rikkovat iloisesti kuvaa ja kuuluu jostakin iloinen nauru ja sellainen soliseva puhetapa.

Niiden suojassa istuu sitten jotakin kuin pieni enkeli ja suree maailman meininkiä. Sinun oma itsesi mieli. Jossakin sinulle on kasvanut turvallisuus ja varmuus omasta tiestä. :)

Tylsyydestä ja konservatiivisuudesta? Tuon sanoit itse.  ;D
Neliö on toiminnallisuuden merkki. Et viihdy kuin pakosta paikassa missä on tylsää ja vanhoillista. Haluat kokea ja oppia erilaisia asioita.

Numero kolme on yhteistyön merkki. Synteesi. Taidat olla hyvinkin yhteistyökykyinen ja reilu.

Enpä ihmettelis jos joskus ovet paukkuisi ja jalka heilahtaisi, tukka vain viuhoo perässä!  ;D

Ensimmäiseksi tulee mieleen 'unelmoitsija'. Unelmat ovat ihania asioita, mutta saattaa ne todeksi, onko se vähän vaikeampaa...

Korvissa noin paljon tavaraa, herkkää pientä ympyrää...romanttinen olet, järjestät mielessäsi ympärillesi jotain kivaa ja nautit tunnelmallisesta olotilasta. Käpertyminen sohvalle kynttilöiden valossa, katselet kaihoten joitain kuvia...kaipaat muutoksia, mutta et halua jättää myöskään sitä turvallisuutta ja järjestystä minkä olet saanut ympärillesi.

Tällaista tuli mieleen...vähän palelevana, onneksi sauna kutsuu.

Tulisikohan erilaisia aatoksia, jos olisi lämmin? Korut kun eivät paljoa lämmitä kenenkään päällä. Niiden merkitys onkin aivan toisenlainen!

Kyllä minustakin Suomi-Leijona kuvaa myös itsenäistä, vahvaa persoonaa.
Eikö tämä symboli rakentunutkin joskus Suomen itsenäisyyden ajoilta?
Suomi halusi erottua kartalta.

Kuin myös ihmisen tarve persoonana...korut ovat oiva kaveri osoittamaan tätä eriytyvää luonteenpiirrettä. Vaikka etsimme samanlaisia, ihailemme salaa erilaisia ja luomme sen itsestämmekin, usein tiedostamattakin. Koska siinä on vahvuutemme. Sillä voimalla taas yhdistymme...

Tuleepa mieleen ihminen, joka ei kätkeydy, vetäydy syrjään, vaan helposti vetää kädet levälleen toisen tulla, jakaa omastaan ja osaa toimia tarpeen tullen, tekee vaikka risusta majan ja tuohesta jalkineen.

Luin tuon tavasta jolla käytät koruasi. Uskon, että olet oppinut kuulemaan heiluriasi pienellä varaukselle, sillä siihen mukaan voi aina kätkeytyä omien unelmien sanavoimaa.  :smitten:

Tuleepa mieleen Tarot-korttien 'Vaunut'. Suuntaa on kaksi. Etkä varmaan koskaan kulje tai toimikaan laput silmillä vain yhden suunnan kulkijana. Vaan tasapainottelet unelmiesi ja järjen sanalemien totuuksien välillä.
Kristallisauva...en ole koskaan sellaista nähnytkään.

Kuulostaa sinun 'aseelta' täällä maailman markkinoilla!  :smitten:

Kiitos Esmiralda!  :smitten:

Kauniita sanoja käytät. :)
Olet oikeassa siinä, että en tällä hetkellä työskentele alalla,
jossa voisin käyttää kaikkia lahjojani hyväksi,
mutta neuvottelujen alla on tälläinen paikka tällä hetkellä
ja saapa nähdä saanko ko. paikan. :)

Se veisi mukavasti huomiota pois myös noista mieskiemuroista.  ;D

Hei Esmiralda...tässä päivän pari...on ollut "vielä aika hiljaista"  :-[  ja itse olen  katsellut, tarkkaillut, kuulostellut, ympäristöä ja itseäni täältä puiden tai kivien suojista  :-X - näkyvillä vain pienen hetken kerrallaan  :)...toisaalta ympärillä kuhisee oikea tähtien ja meteoriittien sade  :o  - jos näin vaikka kuvailen "mitä on ilmassa" eli pienempää ja suurempaa törmäyskurssia itsensä ja  ympäristön kanssa - itse olen koettanut, parhaani mukaan pysyä "keskuksessani"   :smitten: ja katson sitten - millaiseksi tilanteet asettuu - ja minä kanssa...NO MUTTA koruista oli puhe....

Minäkin olen varsinainen visionääri  :aurinko:  :kaksoset:  :kuu:  :oinas: nouseva  :leijona:...
KORUISTA , itse tykkään korviksista ja kaulariipuksista, ja hiuskoruista- vielä rohkenen joskus pitää otsariipusta-se vetää puoleensa??? - lempikiveni on eittämättä kristalli ja myös akvamariini . sekä yönsininen sinisafiiri ja zirkoni....tällä hetkellä useimmin minulla on kaulalla hopeoidussa ketjussa halkasijaltaan n. 5cm. kristallisydän -se on hiottu niin että se hologrammin lailla heijastaa eri pastellinsävyjä...toinen lemppari kaulakoru on iso pyöreä akvamariini - joka on myös erikoisesti(alapuolelta suipoksi) hiottu ja sitten upotettu hopeavannekkeeseen...tämä koru jollain ihmeen tavalla heijastelee usein aurani värejä - ainakin toiset sanovat niin näkevänsä.....kolmas ehdoton lempparinii on aika painava jotain patinoitua ainetta? oleva  Keijuriipus - jossa on Keiju kuka kantaa käsissään pyoreää kristallipalloa  joka heijastaa myös valon spektrejä - Keijut ovat olentoinakin tärkeitä minulle - sekä keijut että enkelit ....nuo VALOA ja VÄRIÄ heijastavat ja säteilevät spektrit ja ns. aineen elävyys- että väri ja valo voi olla vaikka nesteen lailla elävää ja liikkuvaa vaikka se onkin esm. korukiven muotoon hiottu SE on mun juttu....JA intuitio on tärkeä...että kun jokin symboli, kivi tai väri vetää puoleensa...tai tietoisesti valitsen jonkin kiven tai värin ELI chakrat ELI millä chakralla korua pidän - joskus käytän tietoisesti jotain symbolia, kiveä , elementtiä tuomaan jotain tiettyä energiaa esm kurkku tai sydänchakran alueelle - toisaalta kaulakoru EI saa olla liian kiristävä kurkkuchakran kohdalla - ettei se "kurista vapaata ilmaisua" ;).... :)... :smitten:

Korviksissani olin ennen oikea friikki....nyt käytän harvemmin korviksia - jos niin Kalevalan Kuutarkorviksiani, kristallisia, tai sitten jokin geometrinen tai "mystinen" symboli - riippuvista tykkään ...ja sitten on TIETENKIN ENKELIT ....He ovat niin lähelläni koko ajan "elävinä ja tuoksuvina koruinakin" ympärilläni....tällaista :smitten:....

JK. kuvat kertovat taas enämpi kuin sanani- ne saa isoksi kun klikkaa kuvan päältä  :)

 :D Kiitos Esmiralda  :-* :smitten:

Kiitos Esmiralda :)

Kiitos tulkinnasta!

Olen sinänsä ääripäiden ihminen, että menkkojen kierron mukaan myös minä heilahtelen päästä toiseen. Pari viikkoa menee ihan ylienergisenä, luovana, iloisena ja hyvinvoivana, toiset pari viikkoa sairaana, väsyneenä ja mitään aikaan saamattomana. Vaihtelut voivat olla hyvinkin rajuja ja muuttua pahimmillaan PMS:n vuoksi saman päivän aikana viiteen eri ääripään suuntaan.

En tiedä, olenko hirveän kriittinen itseäni kohtaan, ehkä enemmänkin huoleton. Harmittelen kyllä, jos teen pieniä virheitä, mutten anna niiden häiritä itseäni. Uuden aloittamisen suhteen tosin olen kamalan kriittinen, jonka vuoksi en yleensä aloita mitään uusia harrastuksia, vaan pysyttelen niissä samoissa, joita olen harrastanut sen 10 vuotta. Nekin ovat tällaisia yksinpuuhailuharrastuksia.

Jonkin rajoittamisesta mieleeni tulee lähinnä oman luovuuden rajoittaminen. Haluaisin maalata ja kirjoittaa, mutta tunnen itseni niin kömpelöksi, etten viitsi edes aloittaa (nautin eteenkin kirjoittamisesta kovasti, mikä varmaan näkyy täällä forumillakin! :D) Niinpä tyydyn vain piirtelemään samoilla välineillä ja samoja juttuja vuodesta toiseen.

Kiitos Esmiralda!

Aika osuvaa tekstiä... ;)

Vaihdan koruja kuin sukkia, mutta timanttien lisaksi pidan safiirista, emerald'sta ja rubiinista ja citrin'sta. Emerald (Smaragad) on oma kiveni.Sormuksia tykkaan pitaa ja korviksia-muut hairitsevat.

Kiitos Esmiralda.

heiluri ole mikään must juttu, reikin avulla asiat saa myös selville ehkäpä luotettavammin.

tykkään tosiaan auttaa, ihan kontaktihoidolla, nykyään mieluummin ns kaukoparannuksella, olen myös hyvä kuuntelija.
hieman kaivelee kun vastuullisessa työssä täytyy tehdä ihmisiä koskevia päätöksiä ja kuitenkin halu auttaa ihmisiä on suuri.

ehkä tämä ratkeaa tulevaisuudessa, tulkoon mikä on tullakseen.  :smitten:

Ensimmäiseksi huomaan, kuinka ihailtavan helposti osaat erota tiikerinsilmäkorustasi, vaikka harmitteletkin. Kuljet voimakkaana elämän muutoksissa varmaan, kuin myrskyssä purjeveneellä kruusaillen. Eli voitpa omata harvainaislaatuisen kyvyn joustaa ja taipua muutosten keskellä. Kun useat ihmiset eivät kestä sitä pientäkään muutosta.

Sinulle tutut ja rakkaat korut voisivat kertoa myös itsevarmuudesta, jossa olet jo oppinut itseäsi tuntemaan. Toisaalta ei pidä unohtaa, että se avaruus kantaa vieläkin sisällään tuntemattomuutta. Yhä syvemmäs sinne kannattaakin kurkistaa.

Aika harvat ihmiset käyttävät rannerenkaita. Mietinkin missä syy. Sekö, että niitä on turha pitää ainakaan näissä pakkasissa hanskojen alla piilossa, vai tunne että ne ovat työssä tiellä. Olen käsikivun vuoksi itse pitänyt magneettistä rannekorua, aika isoakin ja huomaan että siihenhän tottuu kummasti. Mutta uskon, että he jotka ovat hoitotyössä, eivät voi niitä käyttää.

Eli sinä et varmaan ole hoitotyössä. Osaat varmaan luoda iloa elämääsi!  :)

Onpas mielenkiintoinen tarina. Ensin tuli mieleen, että miehesi 'vangitsee' sinut jopa korujen kautta. Mutta yleensähän rakkaudella lahjoittamat korut kertovat tunteista ja kunnioituksesta toista kohtaan, eivät vangitsemisesta.

Aivan kuin jotakin uutta olisit oppinut samalla myös miehestäsi. Koru piti siitä huolen, muistutti sinua jostakin aarteesta, jossa hän oli symbolina.

Toisaalta liitämme koruun myös itsemme tietyllä lailla. Korut voivat puolestaan kertoa sen kantajasta omaa symboliikkaansa.

Ja tähän välikätenä kait nyt vähän tässä syyllistyn!  ;)

Esmiralda, kiitoksia tulkinnastasi  :laugh: ja tarkkanäköisyydestäsi  :coolsmiley:   :smitten:

Joskus mielestäni asioista/ihmisistä on luopua, mutta kuitenkin loppujenlopuksi sen melko helposti hyväksyn, kylläkin riippuu paljon asian koosta..  ;)

Tuota, taidanpa tosiaan, vaikkakin ehkä joskus joidenkin harmiksi, hakea jatkuvasti jonkinlaista muutosta elämääni, jos ei muuten niin heitänpä vaikka haasteen itselleni, vaikken sitä aina pystykään toteuttamaan  ::)

Niin, en ole hoitotyössä.. ja rannerenkaat on kivoja.. niitä on mukava jostain syystä hypistellä ja niinkuin sanoit tuovat iloa elämään   ;)

Luovasti, ehkä iloni teen, mutta ne ovat monesti osasia pienistä asioista ja pitkin päivää  :laugh:

Kiitos ihana Esmiralda, enpä ollut itse ajatellut tuota simpukan symboliikkaa noin!
Aivan osuvalta kuulosti!  :smitten:

JOtenkin niin koskettavasti sen sanoit, että ihan liikutuin.  :'( :) :smitten:

Minun on tällähetkellä hopeinen irlantilainen kelttikoru nimeltään Ystävyyden pisara aqvamariini-kivellä. Harmi etten osaa liittää tähän kuvaa, mutta se löytyy kelttikorut.com:ista kuten niin monta muutakin ihanaa korua. (Ei ole tarkoitus sitten mainostaa!!!)
Oikeastaan en edes pidä tuosta aqvamariinin sinisestä värinä muuten, mutta tässä korussa se on aivan ihana!!! :)

Hei! Mistähän sinun ankhristisi on?  Keneltä ja miksi?
Egyptinmatkalta minun ankhkorvikseni. Sinulla kaulalla. Mietin, miksi kaksi miksi yksi. Mitä se sinulla kuvaisi. Kun se sinulla on kurkkuchakralla, tulee mieleen, että haluat avata oman viisautesi ja tietosi muillekin, et pitää sitä pelkästään itsellä.

Ihana kun olet osannut niistä luopua! Ja jakaa ne heille, jotka osaavat puolestaan niistä ehkä enemmän iloita kuin sinä itse. Annat itse arvoa eri asioille. Koruilla tässä voisi olla luopumisen symboliikkana myös se, että olet saanut tilaa uusille sinulle tärkeille asioille enemmän.

Nyt jouduin hämilleni tuon tribal-sanan kanssa. En saa siitä kuvaa. Itämaisen tanssin harrastajana minun pitäisi tietää myös tribal-tanssi, mutta sekin on minulle hämärässä. Voisit kertoa siitä enemmän.

Tuo sormus on jotain osaa sinusta.... :smitten:

Olipas kultainen annos!  :smitten: Minulla on kuva, että kulta on kuuma alkuaine. Onkohan se yleensä niin, että mitä hillitympi ihminen on tunteiltaan ja käytökseltään, häntä vetää puoleensa kulta, vähän niin kuin tasapainottajana tuohon 'viileyteen'. Taas tunteita rönsyilevästi sykkivä persoona käyttää mieluummin hopeaa. Enpä tiedä voiko tätä niin yleistää.

Mutta tuli tuollainen hillitty tunne. Ja kimallus, jolla ehkä vielä enemmän tiedostamattasi korostat sisintäsi, jonka et anna kovin leimahdella ympäristöönsä. Enpä ihmettelisi, vaikka tietty tasapainosi rauhoittaa mukavasti aina heitäkin, jotka sinun lähelläsi työskentelevät.  :smitten:

Hei visionääri! Olisipa kiva, kun sinäkin loisit noita visioita, kun tässä on niin kauniita kuvauksia elämän ja olemisen symboliikasta!  ;)


Ihana juttu tuo otsariipus! Sellaisesta minäkin tykkäisin. Joskus tulee ihan tunne tuossa 'kolmannen silmäni' kohdalla, että siihen kuuluisi koru. Ehkä se on siinä jossakin kohtaa elämänivaellusta ollutkin. Siksikö sitten harrastan itämaista, jossa voin pukea tuota huivia tai otsakorua haluamallani lailla.  ;D

Mutta tämä on siis selvää mystiikkaa. Olet varmaan huomannut, että ympäristösikin pitää sinua hieman mystisenä persoonana.

Ja tuo kristallisydän on minulla myös. Yritän suojella sillä kurkkuchakraani, jotta en lausuisi, ilmaisisi negatiivisia lausahduksia. Tässäkin antauden sen vaaroille aika lailla.... ;D Toivottavasti se huumorin haltuunotto pelastaa.


Ja eteerisyys sen kun kasvaa! Kuinka vahvasti olet toimimassa fyysisenä persoonana?!! Kuinka vahvasti henkisenä?


Tässäpä sen virkkaatkin. Ainakin metrin verran maanpinnan yläpuolella liitelet!
En osaa ollenkaan kuvitella toimialaasi, jos et sitten ole vaihtoehtohoitajana.


Tottakai intuitio ja Kuutar! Kerroit aika lailla itsestäsi, en itse voi enempää!  :smitten: Kiitos kauniista kuvistasi!

JK. kuvat kertovat taas enämpi kuin sanani- ne saa isoksi kun klikkaa kuvan päältä  :)
[/quote]

...kuin sukkia! Niin sitä pitää! Osaat huomioida elämän monipuolisuuden! Olet itse kuin ehkä tuo Emeraldisi, näkisin sen kohoavan kuin vankan vuoren heijastaen valoaan ympäriinsä. Onkohan sinunkin ongelmana se monipuolisuus. Olet niin monesta asiasta kiinnostunut, että saat koota kaikki kärsivällisyytesi panostamalla siihen yhteen silloin kun on tarvis.

Kiviesi värit kertovat elämäsi värikkyydestä myös! Et pelkää erilaisuutta etkä uusia asioita elämässäsi! Jopa innostut liikaakin jostakin aivan uudesta.

Voi, kun olet oikeassa. Olet myos oikeassa, etta pitaisi keskittya yhteen asiaan kerralla...

Ihana juttu! En voi olla henkäisemättä, vaikka en vielä katsonutkaan linkkisi tuotoksia. Mutta olen aina pitänyt Irlannista. En tiedä miksi. Sain yhden viikon kierrellä siellä ja ihastuin. Eniten ihailin irlantilaisissa sitä sinnikästä itsenäisyyttä olla 'minä'. Amerikkalainen kulttuuri ei näkynyt siellä sillä tavon kuin meillä. He pitävät kiinni omastaan.

Siksi näen sinut ihmisenä, joka tekee niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin muut odottavat ja toivovat sinun tekevän. Osaatkohan rakentaa unelmista todellisuutta, et pelkästään jää hillumaan unelmien varaan? Siksi unelmainen sininen tuntuu sinusta oudolta.

Olethan lukenut kirjan 'Aram Cara' kelttiläisestä viisaudesta ja ystävyydestä?
Jos et, niin suosittelen  :smitten:

Kiitos kaikille osallistujille!

Sainpahan mieluista tekemistä, vaikka varmasti olisi sitä järkevämpääkin tekemistä. Mutta tässä väsyneessä, pakkaspäivien ja paremman ajan odottelussa tämä piristää sopivasti.

Muutenkin...

Mukava yhdistää näitä konkreettisia ja henkisiä asioita keskenään ja laajentaa niiden näkymiä. Täältä löytyy mielenkiintoisia asioita.

Toivon, että kaikki osallistutte visioiden ja tietojen kanssa enemmänkin.

Koru antaa upeaa energiaa tähän sydäntalveen!!!  :buck2: :smitten:

Kiitos Esmiralda kauniista sanoistasi  :smitten:

Mulla on samantapainen koru kuin Jinxillä. :P Tämä on rakkaan mummovainaani kultainen vihkisormus, johon on kaiverrettu päivämäärä 1.10-38. Siis tietty sisäpuolella lukee toi päivä. ;D Pidän tätä sormusta oikean käden nimettömässä, aitaa olla samankokoiset sormet kuin mummollanikin. Nyt kun en pidä enää omia kihla- ja vihkisormuksia, tämä mummon sormus on ainut koru, mikä on aina päällä.

Ilmaisit itse aika lailla sen meidän suuren biologisen velvollisuutemme ja vastuumme jälkeläisten tuottamisesta, ei siinä naurut auta. Se on meillä veressä ja ytimissä. Näin varmaan tunnet sinäkin joskus.

Hm. Että korutkin voivat osoittaa tätä!!! Mikä energia ja tahto niissä onkaan! Ja kuitenkin ne ovat vain materiaa. Vai onko muuta!? Varmaan Jinx sinä tiedät sormuksestasi, että on siinä jotain mystistä, muutakin kuin pelkän kullan lumous. Sinulla on siinä sukusi leima!

Tohditkos vastustaa tuon sormuksen sanomaa!? En kuitenkaan tarkoita maalailla mitään pilviä tai kurimuksia. Jinxillä on oma tahto jos sormuksella on omansa.
Elät tätä maailmaa tässä ja nyt! Eikö?!  :smitten:

Niinpä. Olet samalla lailla kihloissa sukuperinteesi kanssa kuin Jinxikin. Sainkin tuossa päivällä kiertokirjeen s-postiini, jossa kerrottiin aika kauniisti siitä kuinka asiat kulkevat meidän ohitse, matkat, työt, miehet, liitot. Ja ne Sisaret (äidit, tyttäret, mummut, ystävät) pysyvät, ovat kasvattamassa, tukemassa. Heitä ei sovi unohtaa. Ei mummoasikaan! Tuosta päiväyksestä tulee muuten numero 4. Sehän on tasapainon luku ja raivaa tieltään esteet ja barrikaadit. Joten anna suukko sormuksellesi!  :smitten:

Joo, elikkä siinä menee sellaisia kiekuroita,ehkä voisi kuvata köynnöksen tyyppisesti. :) Toivottavsti tämä selkeytti.

:smitten:
Kiitos Esmiralda - hieno kokemus tämä....symboleitahan nämä korumme ovat ja kertovat - meille ja muille mielenkiintoisia tarinoita - ja ihan hyvä pysähtyä joskus katsomaan "miten toiset minut näkee tai kokee".... :smitten:  :D  :smitten: t. Rakkaudenliekki

Upeeta ja asiaa  :smitten: itseasiassa ihailen sellaisia karkeita ihmisiä sellasia nahkapäitä ja kovakasvosia niissä on jotenkin voimaa :smitten: itse olen vahva persoona henkisesti niin tykkään olla samankaltaisten seurassa :) silti rakastan suvaitsevaisuutta ja erilaisuutta ja hempeitä ihmisiä, ja itse en tekisi pahaa kärpäsellekkään :smitten:

Katselin tribalkuvioita, eli jonkinlaista arabitaidetta:


(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:imHiEG24GLgecM:http://jobau.free.fr/divers/Tatoos/tribal/Tribal%25200046.jpg)



Ametistille halusin sanoa, että ymmärtäisin uskollisuuden merkitsevät sinulle paljon, olet sitä myös varmaan itsekin. Tuo kukka ja tribalkuvio jäi mieltäni kiehtomaan. Tiedätkö itse miksi pidät siitä? Onko sinulla taipumusta romantisointiin? Mikäs sen mukavampaa, virittää ympäristö kauniimmaksi.  :smitten:

Heissam kaikki.

Lukioikäisenä teetin itselleni vuorikiteestä kaulakorun, riipuksen. Ketjun mentyä kulutuksessa rikki ostin toisen vuorikiteen(tosin valmis koru). Sen ketjun mentä rikki en ole oikeastaan käyttänyt koruja. Paitsi nyt kun löysin mustasta onyx kivestä tehdyn ovaalin muotoisen yksinkertaisen korun. Ketju on pelkkää narua mutta silti se on mielestäni ihana. Ja on minulla vielä Kalevalan karhu koru jota joskus käytän.
Arkena en kyllä yleensä enää pajoa koruja käytä. En edes kelloa.

Minä käytän oikeastaan vain hopeaa ja tribal-kuvioita. Mitä lie minusta kertoo?

Minulla on myös tribal-tatskoja. Ei mikään perinteinen Kauris, joka pukeutuu klassiseen jakkupukuun ja kalliisiin koruihin.  ;)

Onpas ketjusi kasvanut metsis! :D

En salannut kuin vähän alkua näin unisena,mutta vastaan ensimmäisenä mieleen tulleen.
Ajankohta on sellainen,että olen joko pistänyt syrjään tai antanut pois paljon koruja,koska eivät tunnu enää hyvältä pitää.Koruilla on siis tärkeä merkitys.Jotain ne viestittävät ihmiselle.

Koru joka minulle on tärkein roikkuu kyllä auton peilissä. ;D
Se on pienen pieni unisieppari nahkanauhassa.
On turvani ja iloni autoillessa.Siinä se siilaa pois harhailevat ajatukset ja saa keskittymään ajoon. ;)

Ei vainkaan.On aitoa intiaanien käsityötä ja siro ja kaunis kuin mikä!
Kaulaan otan sen siitä välillä,kun autosta nousen.
On kuin se olisi osa pukeutumista,lämpöä tuova villapaita. :smitten:

Tribal koruissa on myos "pahaa silmaa suojeleva kuvio".

Ilman mitään mielikuvia tässä, kun olen vieläkin unenpöpperössä. Nukuin koko viime viikon unet kassaan ja velat pois. Ihanaa!

Mutta jäin miettimään noita eri kulttuureissa syntyneitä kuvioita intiaanikulttuuria myöten, sehän lie kaikkein maan läheisin. He tunsivat suurta vetovoimaan äitimaahan ja tiesivät olevansa sen lapsukaisia, eivät halunneet sitä koskaan omistaa eivätkä turmella, kuin eivät oikeastaan muutkaan 'alkuihmiset' Mikä riivattu meihin teollistuneen kasvualustan ihmisiin on oikein mennyt?!!!

Irlantilaisissa kuvoissa on myös tuollaista toistensa lomitse kulkevaa tasapainoilevaa kiemuraa. Mutta miten on suomalaisen korun. Meillä on paljon sydäntä, eläimiä jne.

Osaisko joku kertoa enemmänkin kalevalaisista koruista? Niillähän on vahvaa symboliikkaa myös. Miksi joku ei tykkää kalevalaisista koruista?

Tässä yksi tyypillinen sellainen: (http://tbn0.google.com/images?q=tbn:7R9XnmQCUcKMQM:http://www.kalevalakoru.se/instancedata/kalevalakoru/productimages/display/498.jpg)

Olen yrittänyt noita unelmiakin toteuttaa, vaikka hankalaa se välillä on. Miksi toiset vaan menee ja tekee, pääsevät sisälle kouluihin tai työpaikkoihin kun itse saa taistella siitä pienestäkin?! Kaippa sillä joku tarkoitus on.
Tuo Aram Cara on vieras kirja, pitääpä perehtyä kun ehtii! Jostain syystä kelttiläisyys ja mm. kelttiläisten horoskooppi osuu ja uppoaa minuun.

Olen miettinyt pikkuisen tuota tribal-kuviointia. Arabikulttuurissa islamilaisuuden kauttahan ei saa kuvailla ihmisen tai eläimen fyysistä olemusta. Mutta tuollainen ornamenttitaide kukoistaa parhaimmillaan ja sinne taiteilijakin pystyy symboloimaan monenlaista sanomaa. Toisaalta voi ajatella, että tuo symboliikkataso laajentaa fyysisen elementin henkissyyttä. Myös tekee sen arvoituksellisemmaksi. Olisiko vähän niinkuin toisen tason kuvausta, toisen tason suurempaa vapaata tilaa. Vain islamilainen taitelijia voisi tästä kertoa.

Kaurisenergian olemuksen jo paremmin tuntiessa voinkin päätellä tätä 'toista tasoa' jossa sinäkin lie painiskelet omalla laillasi. Ja maarankan kaurisläheisyyden vuoksi tottakai se on hopea jonka avulla nouset vähän tästä fyysisen maan pinnalta ilmoihin.

Hyvä juttu! Nuo käytännölliset jakkupuhut ynnä muut sinun klassisuuden merkit, sinne on hyvä kätkeä itämaista symboliikkaa, koska se kiehtoo sinua. Lisääkin toivon siihen jakkupukuun; tyttömäisen hempeää yksinkertaista liehuketta missä on pikkuhauskoja paljetteja tai hopealankoja. Jos saan... :coolsmiley:

Sanokaa jo muutkin jotakin !!!!

Miksi te minun annatte pyöriskellä ja riehaantua mielin määrin?!!! ;D

Täällä yksi,joka pitää Kalevala koruista.Tuntuu siltä,että tuo koko Kalevala aihe on jälleen nostamassa päätään muutenkin kuin koruissa.

Itselläni on Perniön sormus.Tiedättehän,se leveä,jossa koristeena vain ikään kuin yksinkertaisia riimuja.
Olen sen kerran hukannut ja pakko oli saada juuri samanlainen uusi.
En tiedä miksi se on minusta kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis? ???

Ja jostain syystä pidän hopeisista.
Mitäs se kertoo Esmiraldalle? :D

Vanha inkkarimuori! Tottakai! Mitähän tärkeää sinulta jäi tekemättä, kun Suomenmaassa liikut ja vaikeroit! Pitikö sinun kokea se valkoisten maailma näin konstikkaan vaikeaselkoisesti, jopa suomalaisten kanssa! Vai lähditkö uhmakkaasti tuomaan jotain tärkeää viestiä? Mutta miksi tällaisen uppiniskaisen kansan pariin? Tai näetkö tässä jopa mahdollisuuksia?

Kyllä, näet mahdollisuuksia jo jopa tässä pienellä, ei niinkään vähäpätöisella areenalla. Olethan auttanut minuakin.  :smitten: Ja uskon että monia muita.
Et sinä tarvitsekaan muuta kuin sen 'unisiepparin'!

Kyselinkin täkäläisiltä käsityöntekijöiltä (heillä on yhteinen kaunis liike) että onkos unisiepparia. He katsoivat uteliaana ja halusivat tietää lisää. uskon, että sielläkin roikkuu katosta pian unisieppareita. Mutta itselleni haluaisin kyllä sen tehdä itse. Kiitos kauniista esimerkistäsi!

Tämä tuli aamuvauhdilla, jo pikkuisen heränneenä.... ;)

Kiitos! :smitten:

Itsehän minäkin olen jo vuosia miettinyt sen tekeväni.
Olen hankkinut renkaan,keräännyt valtaisasti erilaisten lintujen sulkia ja höyheniä.Eniten joutsenten,kun heitä käyn ruokkimassa.
Pudottelevat vastalahjoja. ;D

On jo helmetkin askarteluliikkeestä,mutta en ole keksinyt miten saisin noin kauniin"verkon"solmituksi,kun en ole sellainen käsityöihminen.
Vielä sen keksin,siihen asti ihailen ammattilaisten työtä. :smitten:

Mielenkiintoista.. Olen pohtinut ikäni miksiköhän pidän vain hopeisista ja nyttemmin myös valkokultaisista koruista. Kultaisia, tai muun värisiä "rihkamakoruja" en voi pitää, tulen vaivautuneeksi -ollut näin aina. Koruni ovat usein yksinkertaisia. Korvanapeissani on hyvin pieni väritön kivi -näitä tälläisiä olen ostanutkin useampia pareja viime vuosina. Vihkisormukseni teetin valkokullasta ja siinä on ympäri kiertävä lehtiköynnös, ajattelin istuttaa siihen merkkihääpäivinä timantteja -sitten joskus.. ja luovuttaa aikanaan eteenpäin. Kihlasormus on täysin sileä. Muita en sitten hetkeen ole pitänytkään.  

Uskollisuus on minulle yksi elämän perustoista. Ja kuulun siihen itse vahvasti. Jaa, että miksikö pidän? Äärettömän hyvä kysymys, se vain kolahti heti ensi silmäyksellä, kun sen näin. :smitten:  Kyllä varmaan on ainakin vähän taipumusta romantisointiin, vaaka ihminen  ;D

Muuten kuparikorut ovat nykyisin hyvin suosittuja-onko Feng Suella osansa?
Kupari on hyvaa  ja lamminta energiaa, joka imee "hyvia energioita ihmiseen.
Onko Kalevalan korut kuparia(en muista)?

Kannan kaulallani aina kultaista pientä siroa ristiä sekä sydämen puolella kultaista rubiinisormusta joka on äitini peruja. Hänen kuolemastaan asti rubiinisormus on kulkenut mukanani, 16 vuotta.

 :)

Olenkin miettinyt tuota 'painoa' ja 'lämpöä' koruissa. Eikä kulta olekin painavinta, hopea kevyempää. Onkohan niin, että maamerkeillä hopea 'nostattaa heitä vähän yläilmoihin, tilaa-antavana kaipuuna, kun taas kulta kiinnittää ilmaperkkejä maahan?

Ravulla, ainakin minulla kuu kaloissa taisikin olla hopea. Pidän sitä aina talvella, kultarenkaat menevät toisesta korvasta aina hukkaan. Hopea ei. Hassua muuten. Talvella, kun kellertävä ihoni on ruskea, kaipaan taas pronssia. Se sopii ruskeaan ihoon ja sinisiin silmiin. Etsiydyn muutenkin kuparinvärisiin kankaisiin tai oranssiin.

Kalevalakorut alunperin olivat hopeaa ja pronssia. Uskoisin että harvoin kultaa.

Näen sinut vaatimattomana, ajattelevana tarkkailijana. Et kovin isosti tuo itseäsi julki. Rubiinit on annettu meille vahvistukseksi. Ihana kun sanot, että se on sydämenpuolella.

Minäkin sain tädiltäni kultasormuksen viidellä upotetulla pienellä rubiinilla. Ainoa paikka mihin se sopi, oli vasen nimeton kapeiden vihkisormusten keskelle. Muutenkin tuo täti antoi jotakin sellaista meille, mikä säilynee pitkään tulevaisuuteen ja olen kiitollinen hänelle. Kuin hän jatkaisi olemistaan minussa, antaisi minulle kärsivällisyyttä ja opettaisi syvää kiitollisuutta.

Ei varmaan kukaan tiedä niin hyvin, mitä on kiitollisuus ja mitä kiittää kuin hän joka on tietyn elämän rajan ylittänyt.  :smitten:

Hopeasta olen tuossa funtsinutkin...en tiedä sopiiko nuo tulkinnat sinuun. Mietipä itse. Etsitköhän elämässä suoria, mutkattomia teitä, linjoja? Katsot tarkkaan minne kuljet, mitä valitset. Se ei tarkoita sitä, että valitset helpoimman tien. Sinnikkäästi tartut myös haasteisiin, sehän on jo sormuksessasi, tuo köynnös, jonka haluat tuottavan 'hedelmää' (timantit). Pitkän linjan ihminen. Et mielelläsi jätä kesken mitään, et käännä selkääsi, että ainakaan juokse karkuun!  ;) Ehkä sinulla on eräs taito, mitä sinun kannattaisi vaalia, kyky katsoa kauas...

Voi Esmiralda  :) Sinä se juuri kiteytit minua. Tällainen olen mm tietenkin mutta -kyllä. Ja minulle tuota mutkattomuutta on se että yritän "ottaa elämän sellaisena kun se tulee" ja löytää siitä aina hyvän. Vaikka asioilla on niin paljon eri puolia, silti yritän löytää sen kaikille parhaimman vaihtoehdon -yleensä se vaatii enemmän vaivaa, mutta näin juuri.

Laittoipas hymyilyttämään   :smitten:

Parasta tässä mielikuvien maailmassa on se, että voi pysähtyä hetkeksi toisen kanssa näitä asioita ihmettelemään ja syntyy ulottuvuuksia ja herätteitä ajattelemaan ehkä jotakin mikä ei aina mieleen tule.

Joskus tällainenkin hetki toisen kanssa on ihmeellinen, antoisa ja värähdyttää lämpimästi. Se on aito hetki.  :smitten:

Hei Esmiralda. Tämä ketju tuli taas mieleeni, kun kävin keskustelua mieheni kanssa korviksista. Minä tykkään tosi paljon korviksista, jotka ostin Prahassa sillalla joskus muutama vuosi sitten. Ihastuin vaaleaan väriin, soikeaan muotoon ja etenkin mustaan kissaan korviksissa. Jostain syystä mieheni ei voi sietää juuri näitä korviksia, mutta ei osaa itsekään sanoa miksi ne eivät hänen mielestään sovi minulle. Yleensä ihmiset ihastuvat näihin kuten minäkin. Mies kuitenkin tuolla keittiössä putsailee mulle hopeakorviksia, että suostuisin vaihtamaan nämä. Minusta on aika mielenkiintoista tämä, että yhdet korvikset on aiheuttaneet näinkin paljon keskustelua tässä perheessä.   ;D
Kertokaa toki muutkin kuin Esmiralda mitä mielikuvia tämä herättää teissä.    :)

Hei! Vai musta kissa ja soikea muoto!

Noin äkkikseltään tulee heti mieleen naisen voima! Musta kissa tarotkorteissa on tuntematon, sisäinen aarre, jota ei tulisi kovin tuoda esiin, vaan pitää tallessa, piilossa, kuitenkin olla tietoinen siitä ja ottaa esiin kun on tarvis. Näkisin sen juuri feminiinisenä voiman symbolina, jopa noitamaisena.  ;D

Ja eihän miehet tykkää sellaisesta. He haluavat nähdä naisensa herkkänä, pienenä ja olkaansa nojaavana.
Soikean muodon näen itsenäisyyttä ja omaa tilaa hakevan muotona.

Hauska juttu sinänsä! Mutta jospa muutkin kommentoisivat...

No ei ihme jos miehesi vastustaa kissakorviksiasi, kissa symbolisoi noitaa ja feminista voimaa-kumpi on kampi?  :2funny:

Minun lempikoruni ovat kultainen riipus, jossa roikkuu äitini minulle ostama neliapila. Hänelläkin on omansa, jonka on saanut äidiltään, se meneekin minun pikkusiskolleni, minä sain oman jonka antaa tulevalle tyttärelleni  :)

Korvissa on rakkaat kultaiset napit jollain punaisilla kivillä, alhaalla sydämen muotoiset isommat ja oikeassa korvassa ylhäällä pieni ja pyöreä, siinäkin punainen kivi. Nämä sain jo poisnukkuneelta rakkaaltani.

Oikeassa ranteessa on hopeinen sydänketju.. Sydämet muodostavat ketjun ja sitten on yksi isompi sydän, mikä on joskus ollut kullattu  8)

Nämä ovat sellaisia, että jos joudun ottamaan pois, niin tunnen itseni täysin alastomaksi  :idiot2:

Petra!

Näen sinut rakastettuna ihmisenä, syntynyt onnellisten tähtien alla, kuten sanotaan. Ja olet varmaan sen arvoinen. Sen huomaa miten annat arvon koruillesi juuri ihmisten kautta, jotka ovat ne sinulle antaneet.

Äiti varmaan näki sinut myös herkkänä, sydän täynnä toivoa, uskoa ja rakkautta, ja halusi antaa sinulle luonnon suojelevaa voimaa, neliapilat onnen tuojana.

Punainen ja pieni, tiivistetty sanoma rakkaudesta!

Sydänchakrasi varmasti toimii hyvin, se on avoin, rakastettu ja rakastava! Älä unohda sen voimaa, mitä se ympärille voi hehkua ja antaa!  :smitten:

Siihen pyyteettömään rakastamiseen pyrin, ihanaa että välittyi näin positiivinen kuva  :smitten:

Vieläköhän onnistuisi piilottaa itsenäisyys? Vaikka onhan miehiin jo vuosituhannet uponnut nämä naisten kikat. Minä vaan aattelin, että nykyaikana voisi jo jättää kikkailut ja olla rehellisesti oma itsensä. Ei tuo ukkokulta kyllä uskoisi, jos ryhtyisin kehräämään kuin kissa vieressä. Taidan sittenkin pitää korvikseni.   ;)     ;D

Small!

Ehdottomasti!  ;D

Lempikoruja on aika niukasti, sillä olen aika huono käyttämään minkäänlaisia koruja. Nenäkorustani, pienestä timantista, en suostu luopumaan. Minulla roikkuu oikeassa korvassa hopeasta tehty sulka. Vasemmasta korvasta olen antanut reiän umpeutua rauhassa. Kaulakoruista suosikikseni on noussut isompi hopeinen risti johon on upotettu mustia ja punaisia pieniä kiviä. Kuitenkin kaulassani roikkuu aina sudämenpuolikas jossa lukee rakkaani nimi. Sitä en voi ottaa pois, sillä tunnen itseni orvoksi ilman sitä. Hopeinen sydän hopeaketjussa.

Illusiaanalla!

Ensinnäkin nämä uudenajan korupaikat! Se että etsitään 'uusia tiloja ja paikkoja', on minusta hyvä.
Se, että entistäkin näkyvämmäksi laitetaan korun paikka, jopa 'tunnettavaksi', osoittaa oma tarinaansa.

Minä tulkitsen tämän näin:

Se että korut eivät ole enää vallanmerkki eikä edes rikkauden merkki, kuten vyötäröllä ja rinnan päällä raskaasti roikkuvat käädyt, tai ranne-ynnä kaulakorut kuin kahledittuna tiettyyn yhteiskunnan osa-alueeseen, on tosi terveellistä.

Toisaalta silläkin, että koru kimaltelee kulmakarvassa, nenässä tai jopa huulissa, näen merkityksellisenä. Jopa niin, että toisen katse suunnataan rehellisesti kasvoihin, ei kasvoista pois. Tämän päivän nuori haluaa olla sieluinensa mukana (kasvothan kertovat mielen ja sielun) rehellisesti ja avoimesti vuorovaikutussuhteissa. 'Katso mitä minun ilmeeni ja oloni kuvastavat kasvoistani'-äänellä. 'Ja tule sitten luokseni'. Nuoret haluavat olla oma itsensä, tuoda esiin myös sisimpänsä eikä peittää sitä eri rooleihin, vaikka senkin he tekevät (ehkä molemmat hyviä yhdessä).

En tiedä mitä sinä, Illusiaana, tästä ajattelet, ja mitä muut.  :coolsmiley: Kertokaa ihmeessä!

Tuo sulkahan on aivan ihana. Se on sinun sielusi henkäys, kevyt ja herkkä. Pidä mielesikin sellaisena. Ei käy kipeään, vaikka tipahtaa korkeammaltakin. Oikea korva, oikea aivopuolisko, eikö se painotakin taiteita ja intuitiota. Hyvä!

Ja kaulakorusi symboloi suhdetta toiseen ihmiseen.

Näin juttelee Esmiralda  ;)

Voi hyvänen AIKA! Vasta tuosta Illusianan viestistä (ja Esmiraldan vastauksesta) tajusin, että omasta aiemmasta viestistäni unohdin aivan tykkänään, että minulla on AINA nenässäni pienenpieni hopeinen rengas, vasemmassa sieraimessa. Se on ollut siinä vuodesta 1990... Jolloin se jopa herätti ihmetystä  ::), ei ollut niin tavallista kuin nykyään.

Hmm, olenkohan tiedostamattani huutanut "Katso minua! Näe minut!"
...Saattaa hyvinkin pitää paikkansa. 

Rakkain koruni on muorilta lahjaksi saatu Vanamon hopeakääty, jossa on makeanveden helmiä. Koru on siis ketju, jonka voi laittaa vaikka ranteeseen ja pukea kaulalle monella eri tavalla.

Tässä muutama viikko sitten luulin hukanneeni korun ja voi hyvänen aika sitä ahdistusta ja surua!  :'( Onneksi koru kuitenkin löytyi ihan kotoa, kylläkin hyvin erikoisesta paikasta, nimittäin oli päässyt sujahtamaan kynäpurkkiin.  :) En luopuisi tuosta ikuna!  :smitten:

Ah, huomaanpa heti, että nimesi on Tulikukka, ja voin kuvitella sen temperamenttisen ahdistuksen, minkä koit, et tainut aivan hiljaa olla. Siis kuvitteluani.  ;)

Joten tuliselle luonnollesi sopii hyvin viilentävä hopea ja rauhoittava uskonnollinen symboli. Helmet muistuttavat sinua siitä että elämä on aina hioitumista, tunteethan sitä hioo ja sen symbolina helmi valmiina, valaistuneena säteilemään joka taholle.  :smitten:

Pidä se tallessa! Muorisi taisi tuntea sinut hyvin.

Minulla oli vielä n.6v sitten koruja kuin joulukuusessa, nykyisin olen ns. riisuttu versio entisestä.  :coolsmiley:

Ehdottomasti rakkaimmat koruni ovat isäni ja isoisäni vihkisormukset :smitten:,
jotka ovatkin samassa sormessa sulassa sovussa (pienennyttämään toki jouduin)

Sitten on Kalevalan Kaupunki sormus, tämä oli haaveenani hyvin nuoresta asti ja
viimein vein kaikki killuttimeni romukultana kultasepälle ja ostin tämän aarteen.

Vanhoista koruistani säästin ainoastaan yhden kaulaketjun jossa roikkuu äitini
vihkisormus ja kummitätini aikoinaan bismark-ketjuun ostama Vangittu helmi,
toisessa korvassa on ohut ketju, joka on pujotettu kaikista kolmesta reiästä läpi.
Niinsanottu pirun nyrkki-sormus jäi myös viemättä romuksi, se jotenkin kuuluu
imagoon  ???

Kyllä se on aika lailla juuri noin, kuten itse sanoit. Olen huomannut sen, että vaikka en itse enää huomaa korua, ihmiset katsovat enemmän herkästi minua kasvoihin, liekö se juuri korun ansiota? Ajattelin, kun tuon lävistyksen pari vuotta takaperin otin, että saan tasapainon kasvoihini, kun kerta sulka on intuitioni ja taiteeni kuva, olkoon toisen puoleni kuva pieni kivi.

Olen kuitenkin huomannut sen, että oli lävistyskoru pieni ja sievä tai suuri ja huomiota herättävä, viesti jonka minä haluan muille lähettää muttuu ristiriitaiseksi lävistykseni kanssa. Kummastelen sitä hiukan, koska herkästi voin situa uusia tuttavuuksia bussipysäkillä arjessa. Silti sellainen lämmin olemukseni saa terävän kärjen kun huomataan vain yksi korvakoru, punaiset hiukset ja nenässä koru. Toisaalta kummeksun sitä, toisaalta se on mielestäni kiehtovaa.  :)

Esmiralda: En todellakaan ollut hiljaa! Armoton mellastus ja noituminen käynnissä kun huomasin ettei rakas koruni olekaan tallella...  ;D

Hyvä huomio!!

Terävä kärki voi olla terävä totuus. Neutraaliin ihmiseen on aina helpompi tutustua kuin sellaiseen, joka julkituo persoonaansa. Seuraapa joskus tilannetta. Iso joukko vieraita ihmisiä. Ihmiset hakeutuvat usein sen 'tavallisen' tai itsensä oloisen seuraan. Jos sinun seuraasi tulee joku, voit olla varma, että nyt jotakin voi loksahtaa. Tai sitten kukaan ei 'tohdi' kääntyä puoleesi. Haittaako se sinua?

Joskus jopa tiedostamattaan ihminen tekeytyy erilaiseksi tai itsekseen juuri sen vuoksi, että välttyisi niiden ihmisten seurasta, jotka ovat 'kuivia' eivätkä kiinnosta.

Tietenkin tämä 'nykymuoti' voi symbolisoida myös varoituksen: Älä tule minua liian lähelle tai lähelle ollenkaan!

Mutta .... nakkelin rennosti vain nyt-ajatuksia tulemaan!  ;)

Mielenkiintoista. Tuokin kun juttelet koruistasi ja vieressä on tuollainen kameleontti kuva. Äkkiseltään tulee pelokas ajatus, ettet vain ole kadottanut osaa itseäsi johonkin. Ensin joulukuuseen ja sitten sukuperinteeseen isän tyttönä. Kalevalan kaupunki nostaa sinua sieltä hitusen ylös, rakentaa unelmasta totta, ei aina niin helposti sujukaan. Mutta sitten olet äitisi kihlasormuksen kera taas sidottu perinteisiin ja sukuusi.

Vangitty helmi...

Sanoisin että tuo 'pirun nyrkki' sormus voisi olla pelastuksesi. En voi mitään sille, että tuntuu kuin olisit jumissa jossakin, etkä osaa luovuttaa, jättää, rakentaa ihan omaa, uutta...

Oi, minäkin tunsin vahvoja värinöitä! Raskas hopea! Se varmasti suoristaa selkää väkistenkin, antaa ryhtiä.

Mutta en ihmettele jos välillä otat korun pois. Huomaatko millaisina hetkinä laitat sen päällesi? Teethän pienen tutkimuksen siitä.  ;)

Esmiranda, mita pidat Platinium tai Titanium koruista aineina?

Ulps! Asiantuntija juttusilla....öhöm  ???

Mitä ne ovat?

Kovia ja painavia aineksia- ja paljon kalliimpia kuin kulta, variltaan muistuttaa hopeaa tai hopeaa mattana-(ei kiilla)

Kiitos, olenkohan tuollaisia tavannutkaan.

Pidän pronssista esim. korvissani sen vuoksi juuri, että tunnen ne. Itse pitäisin todella koruista, joiden painon tunnen, jopa isoista. Inhoan oikeastaan lahjoja ,eihän kerrota miehelleni, että kun hän on aina ostanut minulle koruja; kultaa, onttoa, keveää, siroa. Ja aina on toinen korvis kadonnut jonnekin. En ole edes osannut ikävöidä sitä. Ehkä hän ei ole koskaan oppinut TODELLA minua tuntemaan...vaikka yhteen olemme sopineetkin.

Hah, tulee pikkusiskoni mieleen, kun hänelle piti olla aina se vanhanajan peitto, jonka PAINON hän tunsi. Oli turvallista nukkua.

Voiko olla että painava koru antaa myös turvallisuutta, ihan kuin ei olisi yksin???

Miten tämän tulkitset Diamond?

Tällaisen korun jospa vain omistaisin:

(http://www.celticmerchant.com/images/largeitems/tn258.jpg)

Tai ylipäätänsä kaikki hopeiset puolikuut/kuunsirpit on aivan ihania!  :D

Artemisu, tuo on myös koru, jota eivät miehet ymmärtäisi esim. ostaa lahjaksi.
Oikeastaan he eivät ymmärrä, että mekin kaikessa feminiinisyydessä, hellyydessä ja naisellisuudessa ja siinä arkimaailman käytännössä olemme osaksi eteerisiä, mystisiä olentoja ja osaksi maskuliinisen rohkeita, elämän hallinnan kreivittäriä.

Hanki tuo koru itsellesi, Artemisu! Tunnet ja löydät silloin enemmän omia mystisiä voimavarojasi.

Ehkäpä minäkin hankin joskus vielä monumentaalisia painavia koruja ja olen itseni!

Esmiralda

Nyt astun vähän Esmiraldan maille,mutta OIH,MIKÄ KORU!
Tuo Artemisun haave siis.

Hyvin paljon symboliikkaa sisältävä ja niin kaunis. :smitten:
Tuollaisen haluaisin minäkin.
Onko se mahdollisesti Kalevala sarjaa,vai mistä Artemisu olet sen löytänyt?

Chandra, olen niin iloinen kun tulet 'minun maille'. Tässähän minä odotan koko ajan, että joku toinen
vähän auttaisi.

Annapa tulkintojen virrata, sinulla on paljon visioita, Chandra!
Siis mikä merkitys on raskailla koruilla niiden kantajille?

Artemisu:
 Olen itsekin himoinnut tuollaista korua.  :smitten:

Nyt kun mietin ajan kanssa tätä, niin todellakin olin isin tyttö,
sen siteen katkaisin reilu vuosi sitten ja poikkinaisena pysyy.. surusta ja ikävästä huolimatta  :'(

Jännää tässä on, että isän, isoisän ja äitini sormuksia säilytän pojalleni..
usein on tehnyt mieleni laittaa ne kaappiin, mutta pelkään että ne häviää  :uglystupid2:
jos en pidä sormessa/kaulassa  ???

Pirunnyrkki oli aikoinaan pakkomielle ja kun sain sen en vaan osaa poiskaan antaa..
Kalevalan korut on lapsuuden unelman toteutuminen yksi kerrallaan.. seuraavaan sormukseen säästän..
(pronssisiakin on korurasiassa, mutta vain juhlakäyttöön..)

Tuosta Aionin kaikkien hurmaannuttamasta korusta vielä.

Kun se tuossa silmien edessä niin ihanasti itseänsä esittelee...niin
ihmettelen, oletko koskaan nähnyt Tarot-korttien 'Papitarta'. Luulisin melkein, että se on sielunkorttisi.
Ja nuo kuunpuoliskot liittyvät kaikkeen vastakohtaisuuksien maailmaan, missä yritämme sitä tasapainoa etsiä.

Ja 'hopealankaa' kuten Shirley Mc Lay (?).

Tuo Artemisun korukivet ovat Ametistia-joita ylipapit kayttivat juhlamenoissaan ja tietty meditaatiokivi.Jannat kuviot puolikuissa!!!
Esmiranda, kylla korujen paino pitaa tuntea-se kiintea materiaali, en tieda antaako korun paino turvallisuutta tietyt kivet kylla, minakin tykkaan tuntea peiton painon yllani. Eli ehka siina on jotain.

 :)

En kovin usein jää miettimään,miksi ja mistä jokin tunne tulee,mutta kiitos Esmiralda,kun herättelit minut mietiskelemään korun vaikutusta ???

Tuli mieleen entiset elämät.Mutta juuri tuo koru on symbolisesti vahva.Ympyrä:yhtenäisyys ja täydellisyys,äärettömyys ja tasapaino.
Kuu puolestaan,feminiinisyys,alitajunta,,
Pisara.Sen voi mieltää monellakin tavalla.Kyynel,veri,lehdeltä tipahtava sadepisara.
Väri on henkinen ja rauhoittava.Ja kokonaisuudessaan se on kolmiomainen.
Nämä äkkiseltään.
Jos miettii minkälaisia korut ovat olleet aikakaudesta toiseen,niin mitä kauemmas mennään,sen suurempia ovat olleet.
Papisto,papittaret,vallanpitäjät,intiaanit,viikingit,,,vain muutamia mainitakseni.

Ajattelen korujen muistuttavan meille entisen elämän teistämme.Joku ei harkitse edes suurta.Ehkä muisto jostain ikävästä elämästä.Toisille tuovat vahvan ja rauhoittavan olon.

Kiitos, tämä on aika mielenkiintoinen juttu!

Sotilaat muinoin kantoivat kunniakkaasti raskasta taakkaansa, tunsivat vastuun ja jotain sankaruutta.

Vanha suomalainen pohjan-akka kantoi myös vahvaa villaa ja raskaita avaimia kupeillaan, myös koruja silloin kun hän näytti mahtinsa.

Nykyään kaiken pitää olla niin keveää...silkillä on oma hyväilevä ominaisuutensa.
Mutta tässä...tuli vieraita...

Muoks...

Jatkanpa. Siis raskaat korut voisivat myös symboloida vastuun kantamista. Olemmeko silloin tunnossa myös ottaa vastaan haasteita ja velvollisuuksia, kun tartumme painavampiin koruihin?

Tämän korun tahdon joskus omakseni: (http://i119.photobucket.com/albums/o159/mgdl/riipusturmaliinivmh5-100.jpg)

On kovin kallis, mutta uskon sen saavani (toivon ainakin). Kiinnostaisi tietää mitä tuo koru teille kertoo?

Tämä koru on "lempparini". Hyvin usien kaulassa,vaikka muuten varsin koruton olenkin. Siihen liittyy sekä tunnearvoa että myös pidän sitä kauniin yksinkertaisena.
(http://i119.photobucket.com/albums/o159/mgdl/hopealintu1.jpg)

Pidän joistakin. Tätini antoi rippilahjaksi  :smitten:. Korua ei ole tehty yleisille markkinoille, joten en onnistut kuvaakaan löytämään: vanha raamatullinen symboli (ympyrä jonka sisus on jaettu neljään yhtä suureen osaan).

Diamond tunnistaisi varmaan kiven, minä en. Toivottavasti hän tässä vierailee...

Mutta tuo toinen koru kuvastaa myös paljolti sitä, mitä edellä puhuimme. Sitä, että haluamme myös tuntea sen korun päällämme. Tuollainen käätyhän kietoutuu kuin 'käärme' ihoa vasten siihen kaulan ympärille. Sen voi tuntea. Ja silloinhan tulee tunne, että ollaan sen kanssa jossain vuorovaikutussuhteessa.

Silloin voisi kysyä itseltä, mitä se TUNNE viestittää.  ::)

Tuo lintuhan symbolisoi vapautta, ajatusten, tunteiden vapautta...

Tota Ladybird'in lintuketjua sanotaan taalla rauhankyyhkyksi-joka myos symbolisoi vapautta.
Valitettavasti en ole varma kuvasta paatellen kivesta, mutta jos se on kallis ja ketju valkokultaa niin kivi voisi olla Beriodit ja jos se on hopeaketjussa=kristalli...koska Rubiini ja verikivi ovat erivarisia.
Koru on ihanan siro ja minulle ainakin se ilmentaa taas lampoa ja syvaa rakkautta.Mita ainetta kiven reunoilla on?

EEESSMIRAALDAAA!!!!!
Höh,ensin pistää tytön töihin ja sitten ei kommentoi lainkaan. :knuppel2:  ;D

Ei vainenskaan,sökelsin kirjoituksen kanssa niin kauan,että Diamond ehti siihen jo vastaamaankin.Ja samansuuntaisia ajatuksia koru näytti herättävän,,,
MUTTA tietääkö kukaan,onko koru Kalevala sarjaan kuuluva?

Kalevala korun riipukset löytyy täältä.. tosin vanhempia sarjoja voi olla
http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/riipukset (http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/riipukset)
Hattulan lintu on aikalailla saman näköinen/mallinen Ladybirdin riipus..

Tuo kivikoru on turmaliinia, eli ei niitä kalleimpia kiviä. Hintava taitaa olla sen vuoksi, että on kotimaista tuotantoa. En tiedä mitä ainetta kiven reunoilla on, näkyisikö siinä riipuksen tausta, johon kivi kiinnitetään?  Korussa minua miellyttää myös muoto.

Kiitos tuhannesti kaikille vastaajille. Olivat havaintoja, joista opin jotain  :)

Käädyt (ja raskaat korut muutenkin) oli ainakin ennen merkki naisen sivilisäädystä: naineet naiset saivat kantaa käätyjä. Emmännillä aina oli käädyt kaulassa juhlissa ja juhlavimmissa tilanteissa kun neidot olivat hieman vaatimattomimmin koristeltuja. (esmiraldako mainitsti tuossa ylempänä vastuun symboliikkaa) Tuoko käädyt sitten tunteena mukaan jotain historiastamme perittyä.

KIITOS LINKISTÄ SISSIS! :smitten:

Ja ei kun hakemaan sieltä,,, :police:

Voi,voi,älkää veikkoset menkö sinne.Koruhimo iski! :knuppel2:
Erityisesti Pyhä Birgitta ja Viikinkiaikainen riipus. :smitten:

Tuo Kuutar minulla onkin jo.Eli taidan olla tykästynyt juuri suuriin ja näyttäviin koruihin.
Joskus oli aika,kun pidin pienehköjä sormuksia ja niitä oli paljon.
Nyt riittää yksi riipus ja yksi sormus,mutta kookkaita.

Kumma miten mieltymykset voivatkin heittää aivan häränpyllyä. :idiot2:

Chaaaaaaaaannnddraaaaa! Anteeksi epähuomioni!  :coolsmiley:

Hyvä kun huutelit, sillä olin varmaan naputtamassa omaa tekstiä, kun sinun viestisi tuli ja siten jäi ihan huomaamatta sivun viimeisenä. Joskus käy näin, olette varmaan huomanneet.

Mutta toitkin tuohon mielenkiintoisen pointin, tuohon korun painoon. Sillä kyllä varmaan korun paino, velvollisuus ja kaikki mikä siihen on esim. jonkilaisena valtiatterana kuulunut, ei varmaankaan aina mukavia muistoja tuo.

Siinä se onkin. Olemme halunneet keventää menneitten taakan!!!

Minä en ole sitten saanut olla mikään valtiatar tai papitar, kun yhä vaan haaveilen painavista koruista!  ;D

Enkä nytkään ole kuin opettaja, jolla kaikki riippuvat korut ovat vain tiellä kun kumarrun lasten töiden pariin.

Mutta tuleehan näitä elämiä!!  ::)

Eikös se,että haaveilet ja olet mieltynyt suuriin koruihin tarkoita sitä,ettet liitä ainakaan mitään pelkoja niihin?

Kukas tietää miten komeitä käätyjä olet kantanut.Kenties egyptiläinen papitar,tai tanssijatar,kun vieläkin vienosti vemputtelet. ;)
Jos olisi ehdottomasti niitä vastaan,luulisin että on jossain elämässään ollut alistetussa asemassa ja"pelko"heijastuu vieläkin sieltä kaukaa. ???

Vaikka onhan noita elämiä ollut,joihin on kuulunut välillä alistetun osa,toisinaan taas alistajan.
Mitenkä noidat?Oliko heillä koruja lainkaan?Pelkkiä linnun jalkoja ja hämähäkinseittitahnaa.Lepakkokeittoa,yrttiliemiä,,  :o

Noidasta en tiedä, mutta hullun hauskaa huomata tuo 'vienosti vemputteluni', kun sehän se, mihin niitä koruja liittyykin!!! :D

Nythän tässä vasta asiaan pääsen. Itämainen tanssi vetää monia naisia puoleensa senkin vuoksi, että SAA OLLA NAINEN JA KANTAA SILKKIÄ HUNTUA KIMALTELEVAA JA KORUJA! Arvaa vain kuinka monta killutinta on käteeni tarttunut kaikenmaailman basaareissa. Ja tarvitaanhan sitä näytöksissä. Otsakorua, korvakorua, nilkaakorua jne. Herranjee sentään!

Mutta...

Kun se kaikki on markkinaroskaa. Kevyttä, keinotekoista, pian rikki, pian kiillotonta. Hetkensä heilahtelee.

En minä mihinkään niihin mitenkään kiinnittynyt ole.

Todella VIENOA VEMPUTTELUA....ihania sanoja!  ;D ;D


Hei kaikki! Mites te tällaiset korut tulktisette?  :coolsmiley:

Korun kuva löytyi googlelta hakusanalla Celtic moon. Rakastan muutenkin noita vanhoja britannian uskontoja ja kansan tarustoja, sekä vanhaa kieltä (kuten kymri), nimetkin ovat aivan ihania, kuten Arianrhod (jotakin napsahti sisälläni silloin, kun näin tuon nimen ja aloin etsiä googlen kautta kaikki mahdolliset britannian pakanauskonton liittyvät jumaltarustot).

Lisää ihania koruja:

(http://www.dragonweave.com/images/ce/celtic-knotted-moonstone.jpg)

(http://www.gryphonsmoon.com/cat/jewelry/pendants/star-butterfly.t.jpg)

(http://mystic-caravan.com/celtic/kard/ari.jpg)

Apuvah, kuoliko tämä aihe?

Niin, Artemisu! Usein käy niin että aiheet katoavat nettiavaruuteen, just kun joku on päässyt vauhtiin.
Kai ne ovat ne uudet tuulet, jotka puhalteleva ja vetävät puoleensa, uudet kiinnostukset.

Ihana kun on muitakin tanssinharrastajia, luulen että tällä areenalla aika monta. Ja niihin tantsuihin kuuluvat taas aivan omat korunsa. Itämainen tanssi on pitänyt selkäni terveenä, mieleni laajenneena ja turhat ujoudet ja komplexit ovat haihtuneet taivaan tuuliin.

Pitäisköhän sinun tehdä tanssista ihan oma topikki!?  :smitten:

ps. Artemisu, omistatko nuo kuvan korut? Halusitko jotain niistä tietää lisää. Tässä yksi toinen gelttiläisyyden ihailija, pidän Irlannista!

Muuten, onko ketaan joka pitaa kuunkivesta. Itse rakastan tata kivea koska siita saihkyvat sateenkaaren varit.
Eihan kuivateta ihanaa topic'kia!
ps. kivat varit Artemisun koruissa...ja tosiaan miksei tullut mieleeni ladybird'lle turmaliini(punaisia kivia on sadoittain)ja turmaliinia ei yleensa hiota sarmeihin ja koska se on kaunis sileanakin.

Voiih! Sehän on horoskoopeissa ravun kivi! Kas kun olen rapu ja olen aina tuohon kiveen törmännyt, muutenkin kun olen kuuihminen, kuu kaloissa.

Ja olen tuota kiveä etsinytkin, en suoranaisesti kysellyt, kun tuntuu että rahat ovat aina vähissä.

Mutta kyllä kiinnostaisi!

Diamond! Kerro lisää siitä! Miten sitä koruissa pidetään yleensä? Mihin paikkaa se minulla sopisi?

ps. Ei todellakaan ole tarkoitus lopettaa tätä topikkia! Kysykää vain lisää, kyllähän minä juttelen ummet ja lammet ja toiset sitten lisää.  :smitten:

Kuunkivi symbolisoi muutoksia ja halua muutoksiin. En tieda mihin se pitaisi laittaa-kait mihin kukin haluaa.Symbolisoi myos hedelmallisyytta ja hyvaa onnea kaupoissa, niin todella ravun merkin kivi.
Minulla on kaksi sormusta kuunkivesta ja se kivi on kulkenut perheessamme jo vuosisatoja. Sateenkaaren varit heijastavat chakroja ja auttaa niita kulkemaan vapaasti...ja silloinhan energiat mahdollistavat uusia tuulia.  :smitten:

En ole koskaan ostanut itselleni koruja, vain tarvittavaa rihkamaa tanssiasuihin.

Nyt minulla voisi olla vähän varaa siihen. Onkohan kuukivi kallsta?

haaveilee Esmiralda

ps. Kuka viitsisi tulkita minulle tällaisi mielihaluja?  :knuppel2:

Tällaisia löysin kuukiveen liittyen

"Vahvistaa intuitiota ja naisellisuuden energiaa. Luo yhteyden kuuhun ja sen kertomaan tietoon."
http://www.harmoniahuone.com/shop/product.php?productid=147 (http://www.harmoniahuone.com/shop/product.php?productid=147)

"Kuukivi on onnekkaan rakkauden kivi, rauhoittava ja itseään tutkiskeleva. Se auttaa myös tunteiden vapauttamisessa."
http://www.energiakeskus.com/tuotteet/kivet-hoitokivet-1.php (http://www.energiakeskus.com/tuotteet/kivet-hoitokivet-1.php)
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/kiviterapia-kivien-voimat-4.php (http://www.energiakeskus.com/energiasivut/kiviterapia-kivien-voimat-4.php)

Täältä sitten löytyy jos on intoa itse suunnitella ja tehdä..
Nytpä tiedän kuinka ilahdutan kummityttöäni  :)
http://www.anhelmi.fi/epages/Kaupat.axl/?ObjectPath=/Shops/Anhelmi/Products/5012 (http://www.anhelmi.fi/epages/Kaupat.axl/?ObjectPath=/Shops/Anhelmi/Products/5012)

Nain naita vihjeita. Tosiaan kuunkivi hinnat vaihtelevat 5 Eurosta tuhansiin euroihin. Poikani toi Tiibetista hopeasormuksen joka maksoi 5 euroa, mutta mina kylla tarkoitin oikein maitomaisen valkoista puhdasta kuunkivea jossa auringossa sateilevat kaikki sateenkaaren varit, ei ainoastaan sinertava kuten eraassa  Sissis topic'lla kerrottiin(muistuttaa valkoista opaalia hiukan) ja silloin hinnat ovat ihan erilaisia ja yleensa ne on istutettu kultaan.Tietysti kulta ja kiven paino on hinnassa otettava huomioon.
Jos sinulla on kultaketju, voit saada kivankokoisen riipuksen siihen muutamalla sadalla eurolla(riippuu koosta ja kullan painosta)pienikokoiset halvemmalla.
Osta ihmeessa jos olet rapu!
Tosiaan unohdin mainita etta kuunkivi on erittain hyva intuution energiaa tuovana.

Kiitos hirveästi!

Aivan kuin olisin lahjan saanut.  :smitten:

Mutta nyt tämä tyttö alkoi haaveilemaan kuukivestä tai kuukivikorusta! Kerron kun sen löydän!

Kissa rakastaa kuukiveä, onhan se minulle nousu-Rapuna "oma" kivi. Vuosia, vuosia sitten ostin erään pienen kaupungin perinteikkäästä kultasepänliikkeestä useita vanhoja sormuksia, 50-, 60-, ja 70-luvuilla liikkeen edellisen sukupolven kultasepän tekemiä hopeisia. Yksi näistä on kuukivisormus, jossa on sellainen maitomaisen sinertävä, mutta valossa muitakin värejä paljastava kivi.

Nykyään käytän harvoin ja harkitusti sormuksia, ennen minulla oli tapana kantaa suuria ja näyttäviä sormuksia useita kerrallaan käsissäni.

Mielenkiintoista Pallaskissa!

Kissanainenhan se minäkin. Pari vuotta sitten oli niitä kolme, vanhuuttaan autoimme vähän rajan taakse, Iidan viimeksi 2o-vuotiaana. Ja arvaapa. Kun katselen sinun avatartasi, on kuin Eemeli-kissa siitä minua katselisi.
Hänkin jo 13-vuotias. Ihana kaveri!

Mutta siis kissatkin. Kyllä kyllä, se pitää hankkia!

Kumpa omistaisinkin! Sen tiedän ainakin, että tuo viimeinen taitaa olla Arianrhodin symboli..

Käytän paljon sormuksia, hopeiset ovat lemppareitani. Ne ovat yleensä näyttäviä ja hankittu reissuiltani.
Ranteissani, molemmissa on korut, toisessa meripihkahopea ketju ja toisessa massiivisempi rihakama koru. Kaulassani on aina hopeariipus. Korvissa käytän milloin mitäkin, tykkään isoista hopeisista korvakoruista. Nilkassani on hopeaketju.
Kesällä tykkään käyttää varvaskoruja  :)
Korut on kivoja  :smitten:

No voi sun sentää  :tickedoff: "tiedosto liian iso"
Piti pistää kuva tekemästäni sormuksesta, jossa on kuukivi  :smitten: Sitä on muuten vaikea saada hienona sinertävän hohtavana... tietty rahalla saa, mutta  :o jokin raja siinäkin on mitä maksan raaka kivestä  :police:
No, tämä oli myös kirjastossani...
Kuukivi - väri maitomaisen valkeasta persikansävyyn ja läpikuultavan sinertävään (arvostetuin väri ja vaikein saada), silkki kiilto ja miellyttävän pehmeä värähtely. Perinteisesti kuukiveä pidetään naistenkivenä ja se saattaa auttaa ymmärtämään omaa luonnonrytmiä paremmin ja näin tasapainottaa  :smitten:
Se suojelee matkoilla, antaa rohkeutta aloittaa uusia ihmissuhteita ja paljastaa kantajaansa kohdistuvat pahat aikeet.
Kasvavan kuun aikana ripustaisin kuukiven kaulaani vahvistamaan fyysistä kehoa ja rohkaisemaan rakkaudessa.
Täyden kuun aikaan ranne- ja nilkkakorut kuukivestä tasapainottaisivat nestetasapaino ja synnyttää romantiikan kaipuun  :angel:
Vähenevän kuun aikaan korvakorut ehkäpä... kuukivi silloin tasapainottaa henkistä puolta, lisää telepaattisia kykyjä ja selvännäköä.
Uuden syntyvän kuun aikaan kuukivi otsalla auttaa muistamaan oikeasti tärkeät asiat ja päästämään irti niistä asioista mitä ei tarvita  ::)

Voi kiitos Jaspis!

Ja Artemis, palaan paremman ajan kanssa!

Voi kiitos Jaspis tiedosta.
Ilmeisesti eri maissa on eri hintoja, koska minulla on myos yksi taalta ostettu sormus jossa on juuri tata hienoa sinertavaa 3 isoa kivea aavistuksen verran violettiin savyyntyvaa ja se ei ollut kallis, mutta valkeat maitomaiset ovat kalliita(sateenkaari)taytyis ostaa kuukivi korvikset jos intuutio lisaantyis...

Tässä ketjussa on ollut niin kauniita koruja, että en osaa edes kommentoida  mitä tuovat mieleen. No: ainakin hyvää oloa ;D

Kiitosta vielä kerran! Mitähän se merkitsee, että kaulassani roikkuva kristalli on lohjennut? Onkohan se tehtävänsä tehnyt ja on aika ripustaa siihen tuo kuukivi.

Ja kaveriksi pitäisi hankkia myös korvakorut, mutta otsakorua on vaikea ajatella minun arkeeni!  :D

Artemis, onkohan sinullakin sama homma, josta olen tuolla aikaisemmin puhunut, että paljon käsiä käyttävät eivät käytä käsissään koruja. Ehkä heidän sormensa ovat koruja sinänsä. Mutta ihmisillä, jotka työskentelevät paljon päällä, mietiskelevät, ratkovat ongelmia, lukevat, ideoivat, jäävät kädet vähän yksinäisiksi ilman noita koruja.

Myös se, että tuot koruja matkoiltasi, ovat symbolisoimassa sitä värähtelyä, mitä kasvatat noilta matkoiltasi aivan kuin sinulla olisi siellä aina jokin erityinen tehtävä tai sitten jotakin 'purtavaa' sydämesi saralla.

Nyt kävelivät vastaani ensimmäsiet varvaskorut!!! Jipii! Teetpä kauniin liiton äiti-Maan kanssa! Sieltä ammennat voimaasi.  :smitten:

Luulet vaan, Kaarina!!

Tuollaiset koruthan ne vasta kertovatkin, jotka huoneen koristavat!  ;)

Kun tähän tulit, etpä pääse minun loruilultani.  ;D

Ethän sinä maailmallisuudelta mihinkään vielä pääse. Huoneesi on jatketta sinun fyysisyydellesi, elämismaailmaasi. Tuleepa mieleen tuollaistakin, että kun laitat etäälle omasta kehostasi jotakin noinkin symbolista kuin korut, huonetta koristamaan, niin loittonetko jotenkin myös fyysisestä elämästäsi välillä.

Kun pidät korut kuitenkin esillä, tiedät että et voi fyysistä paeta, takaisinhan se vetää sinua jälleen. Ja hymyilevät korusi siellä seinällä sinulle.

Minkähänlaisia ne ovatkaan?!  ::)

Wautsi, Esmiranda!!!
Sinahan lauot totuuksia ihan lonkalta!
Kristalli on tehnyt tehtavansa-luonnolla on omat merkit-tuntuu kuin ymmartaisit naita merkkeja!

Tällaista kuulin kotisatama ohjelmasta:

Druidit ilmaisivat koruillaan minkätyyppisiä olivat. Tietäjän koru oli pitkänomainen, parantajan koru tasakolmion muotoinen. 

Ihan tosi! Mielenkiintoista. Tasakolmio. Minulle kerran eräs selvännäkijä sanoi, että hän näkee minulla kultareunaisen kolmion, mutta että se silloin ainakin (noin viisi vuotta sitten) oli harmaata täynnä!  ;D
Ei kuullostanut oikein kuukiveltäkään...

Kerran juuri ennen nukahatamistani ylleni ilmestyi tasasivuinen hohtava/sykkivä kolmio. Sitten nukahdin :) Kaikenlaista sitä  :crazy2:

Tuo kotisatama tulee muuten tänään uusintana YLE1 14.40-15.25. muistaakseni koruosuus oli jossain puolivälin paikkeilla  (en mee vannomaan).

No oletkos kokeillut joskus parantamista?

Oiskohan sitten Suomalainen harmaa graniitti-en kylla usko etta sita kultaan istutetaan, muuten on kuukivea harmahtavanakin-riippuu mista sita on loytynyt.

Diamond, näky oli esoteerinen symboli, jonka selvännäkijä näki. Olin silloin niin ahdistunut!

Jep,harmaa yhdistetaan masentumiseen=elaman energian puuttumiseen.

Esmiralda- Katsoisin myös rikkoutuneen kiteen tehneen tehtävänsä  :smitten: Pois en heittäis vaan laittaisin em. ikkunalle koristeeksi (latautumaan pariksi vuodeksi  ::) ainakin alkuun) Tuosta harmaasta vaikka kerroit sen olleen lähinnä symbolinen... sain päähäni heti tunteen hohtokordieriitista  :smitten: Se on suht uus kivi Suomen maassa eli sitä ei paljoa kultasepänliikkeissä näe. No, sitten uteliaisuuttani tarkasti, jotta ravun kiviä yleensä olisivat kuukivi, berylli, karneoli, helmet ja ruusukvartsi... Paras tuo kuukivi, koska se yhdistettynä hopeaan herkistää ravun vaistot ja intuition (luulisim ettei kuitenkaan ihan yliherkäksi  ::)) joopa, joo jatketaan Ravun esoteerinen hallitsija (mikäs tämä sitten lieneekään  :-X) on Neptunus ja tämän kiviä olisivat akvamariini, ametisti, helmiäinen, pyriitti, opaali, koralli ja spektroliitti. Kuukivi ja spektroliitti ovat maasälpäkiviä  :smitten: siksi hohtavat niin kivasti syvältä  :smitten: Hohtokordieriitissa on sama ominaisuus, mutta käsittämättömän upea harmahtava sävy  :smitten: kurkatkaa...
http://www.gsf.fi/domestic/lehtiin/2004/lt040521_kuva2.htm
Diamond- varmasti on eri hintoja, jo pelkästään Ranskassa hinnat ovat niin alhaiset monissa kivissä, että alkaa pohtia kuinka paljon täytyy maksaa lentomatkasta lisää kun kassit painaa  :angel: :2funny: Täällä raakakivet ovat pääsääntöisesti törkyhintaisia ja laatu niin ja näin monasti, tarkka saa olla. Kotimaisia erikoisuuksia onneksi sitten löytyy ja ihan kivalla hintaa  :smitten:

Vau, olipa kaunis tuo hohtokivi!!!! Kuin pienoisplaneetta.

Tuommoisen kun löytäis... :D

Menee ohi topicin, mut oli pakko käväistä tuolla Geologian tutkimuskeskuksen sivulla
ja sieltä löytyi tällaista..
SUOMEN KANSALLISKIVI JA MAAKUNTAKIVET... KESKI-SUOMI: DIORIITTI

http://www.gsf.fi/aineistot/index.htm#kuvat (http://www.gsf.fi/aineistot/index.htm#kuvat)

(Meillä poika ainakin innostuu kun näkee tämän, saa ohjeita ja tietoa
rakkaan harrastuksensa tiimoilta.. on suunnitellut tekevänsä aarteistaan
koruja serkuille, mummille, kummitädille ja ehkä äidille  :D)

Mitäs tästä sanotte?

Yleensä en koruja juuri käytä, mutta nyt en saa tätä riipusta pois kaulastani..
Se on muistaakseni eilatinkivi ja joku arabian tai hebrean kielen aakkonen..
(joku varmaan tietää paremmin..)

Muistaakseni isän työkaveri on sen ostanut.
Isä oli joskus Saudi-Arabiassa töissä..

Onpa erikoinen kivi (Special as you are!), SA, ja varmaankin Diamond voi kertoo tästä lisää!

Ensimmäiseksi tulee mieleen maskuliininen voima (neliö). Ehkä juuri nyt tarvitset sitä voimaa, uskoa ja luottamusta itseesi, ottaa asioita haltuun ja osoittaa oma tieto siinä.  :smitten:

Jaspikselle terveisiä vielä, että minulla on olohuoneen korissa kaunis iso kivi spektroliittia ja akvamariinia, sekä jaspis ja Oulankajärven mustaa kiveä! Yhdessä sulassa sovussa.  :smitten: Joskus laitan siihen jonkun kauniin kukkapurkin mukaan hoitoa saamaan.

Aivan varmasti tietaa, kivea sanotaan todella Eilatin kiveksi-joka on malakiitin sukulainen ja korussasi ovat hyvin tarkeat kaballaan liittyvat kirjaimet=hai=elamaa ja numerologiassa luku symbolisoi 18=elamaa.
Mutta onko mahdollista, etta isasi toi sen Saudi-Arabiasta??
Kivea pidetaan onnea tuovana(raha-asiat) ja auttaa unen saannissa.
Eilatinkivi esiintyy yleensa lahella Eilattia ja yleensa siina on sekoitteena
malakiittia ja turkoosia, joten vari vaihtelee turkoosista syvaan vihreaan-jos on syvaa vihreaa niin sen pitaisi puhdistaa maksaa ja pernaa.

Ah, hienoa tietää, kiitos diamond.

Kysyin äidiltä, niin se onkin tuotu Israelista, kun isä oli pyytänyt ystäväänsä tuomaan jotain missä on Eilatinkiveä tuliaisiksi..

Hienoa, ovat oikeassa paikassa :smitten:
Diamondin viesti oli hyvää tietoa tänne päin myös, kiitos  :smitten:
Lisäisin vain hieman... Eilatin kivi turkoosista johtuen EI TYKKÄÄ kemikaaleista tai saippuoista sitten yhtään! Koko kivi saatta menettää värinsä ja loistonsa  :( Suosittelen lämpöisesti välttämään sellaista tilannetta. Myös hurja UV ja hiki saattavat heikentää väriä hieman  :-\
Sen kovuus on myös niin ja näin (2-4mosh), eli naarmuuntuu herkästi. Joissakin tapauksissa turkoosin pintaa on voitu "kovettaa" parafiinilla tai joillakin muovikäsittelyillä...? Mutta jos korusi on vanha, en usko sen kokeneen moista  ;)
PS.upea koru  :smitten:

Ja nyt kun intouduin kuvia muokkaamaan, tässä kuva lempisormuksestani liitteenä.

Aikas jännä sormus, Pallaskissa  :D Upea itse asiassa, kuvan perusteella hienoa juotos-/sahaustyötä  :smitten:
Uteliaisuuttani kyselen, onko se alta auki vai onko "silmämuna" ontto?

Se on alta auki, Jaspis, ihan simppeli siis. Siipalta sujuvat kyllä monimutkaisemmatkin kultasepäntyöt, oli aikoinaan "kisällinä" mutta nyt taitavat taidot olla vähän ruosteessa varsinaisen työpisteen puutteessa. Kuten itsellänikin  ;), tosin en ole koskaan tehnyt noita töitä ihan palkkatyönä kuten hän! ...Mahtaisinkohan enää saada kunnon kovajuotosta aikaiseksi  :o

!Oi kuinka tyylikäs koru, Pallaskissa! Vpit olla ylpeä miehesi työstä.

Näen siinä myös ihanasti muutakin symbolia kuin kissamaisen tiiraileva auringossa tyytyväinen katse.
Siinä on kaari ylös ja kaari ala, ne ovat avoimia. Tavallaan siitä voi lähteä pyörimään kumpaakin suuntaan omat ympyränsä kuin spiraalissa ikään. Eli korun kuvio liikkuu koko ajan, universaalista kaunista rytmiään.
Toisaalta ne ovat myös avoimia nuo kulmat, ovia tulla ja mennä. Kuin itse elämämme energiakanavat!

Toivon että tämä antaa korullesi myös esoteerista ja energEsmiraldaista symbolia.

Tuleepa mieleen vielä sellaistakin, että jos sinulla on liian iso vauhti päällä, ota koru sormestasi pois.  ;)

Esmiralda

Voi, kun olen samaa mielta kanssasi tuosta kissakorusta- ja naissa kaarissa energia virtaa vapaasti-hieno tyo!

kristallikivi on hävinnyt nyt kaulalta, pelkkä kultainen ketju on nykyään kaulalla. Ametistisormus on edelleen sormessa.

SatuT: todella kaunis sormus. Näyttää siltä kuin tuo olisi ollut "aina" sormessasi. Ametisti on kivenäkin aika ihana :)

Pallaskissa: makea kissansilmä  ;)

Etsin matkallani kuukiveä.

Ei näkynyt. Tosin oli kielivaikeuksia. Mitä kuukivi onkaan englanniksi, latinaksi? Venäjällä kuulin sanan 'lunatic...tai jotain sinne päin.

Tervetuloa takaisin, moonstone!

Jep, sanaa 'moonstone' käytinkin, mutta arvaa osasivatko myyjät englantia!? Kun piirsin, he jotakin ymmärsivät asiastani ja siksi he lausuivat sanaa 'lunatic...sinne päin. ;)

Lunahan on kuu espaniaksi...

Lunatichan meinaa kyllä jotakin "kuuhullua" tai vastaavaa, ehkä hiukan "hurahtunutta". Ainakin meikäläisen käsityksen mukaan.

Juu, sopii se tuokin minuun!  ;D  Siis hullun kuun kiveä nyt kaipaan!

Vaikka eipä silti; Henry Dunaltin elämänkertaelokuvan lopussa oli niin ihana lause, että laitan sen tähän: Hullut avaavat ovia, viisaat astuvat siitä sisään!

Taas kävi korun kutsu, tää oli ihan ehdottoman pakko tilata!
Ajatuksia?  ::)

(http://imajr.com/th/cd11_trinityknot_0610_efc_68266.jpg) (http://imajr.com/cd11_trinityknot_0610_efc_68266)

saako udella mistä tuollaisia koruja löysit? aivan ihana...taitaisin tietää erään kenelle antaa lahjaksi jonkin tuollaisen...

Tribal, pyhä kolminaisuus, esoteerinen kolmio, kolmas silmä siinä keskellä.

Sanoisin että taianomainen kuvio. Varmaankin paljon nykyään löytyy tuon tyyppiseten korujen välittäjiä, koska ne ovat suosittuja kuten näemme.

Löysin Citymarketin hyllyltä kirjasen, jossa oli piirtämistä tai kopioimista varten tehty tribalkuvioita.
En vielä ostanut, mutta näytti tosi mielenkiintoiselta.

Vieläkin ihmettelen, mistä kulttuurista nuo kuviot ovat loppujen lopuksi kotoisin, arabialaista vai kelttiläistä?

Tällainen nettiputiikki kuin www.jofiel.com :)  :smitten:

Taitaapi olla kelttien tekosia..

Tribaalit ovat yleisesti tunnettuja pitkin maailmaa ja jokaiselta kansalta menneiltä ajoilta tuntuu löytyvän omanlaisensa tribaalit. Esimerkiksi Maoreillakin on todella hienoja tribaaleja!

Ilmeisesti tribaalit ovat pohjimmiltaan/alunperin tavalla tai toisella pyhiä kuvioita, koska niitä tatutoidaan ihoon yleensä esim. aikuistumisriitin yhteydessä. Tribaaleja voidaan myös maalata kehoon suurien juhlien aikana.

Ne tribaalit, joita länsimaissa käytetään eniten esimerkiksi juuri tuossa koruteollisuudesta, ovat saaneet vaikutteensa kelteiltä ja viikingeiltä, jotka käyttivät myös kelttien kaltaisia tribaalikoristeita, tosin ehkäpä simppeleimpinä versioina.

Minäkin olen miettinyt tuota tribaalia.

Sehän on kuvio, kuten käärmeestä, joka puree omaa häntäänsä. Eli nuo kuviot eivät jätä mitään auki, ulos, vaan kietoutuvat toisiinsa. Ja sillä on jokin ihmevaikutuksensa. Aivan erilailla kuin esim. kirjaimilla, riimimerkeillä tms.

Hei, vedin vanhan topikkini esiin, lueskelin ja nouroin menneelle!

Nyt on kuuma kesä takana ja aivoituksetkin muuttuneet.

Diamondille tiedoksi, että löysin kuin löysinkin itselleni kuukiveä. Tai oikeammin ystäväni sellaisen löysi Kuhmon Kamarimusiikkifestivaaleilta. Hiotut kuukivet on punottu helmiksi.

Ihanat ruskealla ihollani, mutta niissä on kumma värinä. Parin päivän pidon jälkeen se värinä alkaa kutittaa. Se ei tee ihottumaa, vaan kuin pieniä itikoita jouoksisi kaulalla. On otettava helmet välillä pois.

Mikähän siinä ?

Tiedathan, etta kuukivi auttaa tunteiden vapautumisessa-mielestani tama "oireesi" kuvaa sita hyvin-pida hiukan taukoa...

Kiitos Diamond! Kyllähän ne tunteet pitää pitää jollakin lailla aisoissakin.

Joten kuukivi alkaa temppuilemaan kanssani kai!

Saako täällä vielä tulkintaa koruista...?

Pistän omani tähän. :smitten: Olen käyttänyt sitä eniten viime aikoina, mutta viime vuosina käytin todella paljon kans hopeista ankh-korua. :)

(http://i174.photobucket.com/albums/w112/nightblood1/butterfly.jpg)

Ja sitten aikomuksissa on hankkia tälläinen:

(http://i174.photobucket.com/albums/w112/nightblood1/jew.jpg)

Oho, unohtu korvakorut. Käytän yleensä vaaleanpunaisia pieniä timanttikorviksia tai sitten ihan perus hopeatimantteja.(Ja juu, vaaleanpunainen on nykyinen lempparivärini...)

-edit-

Nyt kun katselin muiden koruja, niin huomasin kyllä miten meikäläisen maku on muuttunut. Ankh-korusta rusettikoruihin on aikamoinen harppaus. :D

Voi mielelläni! Mutta huomaa että tulkintani on 'hullun hommaa' eli aivan sitä mitä ensi töikseen mieleen tulee. Joten tietyllä varauksella ja huumorilla...

Mutta näin tuli heti mieleen:

Taivaan portin olet jo avaimellasi saanut auki ja sydänchakrasi (vaaleanpunainen) on sepposen selällään.
Se nostaa myös 'kutsuantennit' pystyyn, joten en ihmettele, jos kutsuja ja ihailevia katseita pörrää ympärilläsi.

Perhonen ilmentää kylläkin sitä, että pörräät vähän itsekin kukasta kukkaan tietyllä varauksella, etkä ainna kenen tahansa viedä.

Toisaalta se voi kuvata myös vapauden kaipuuta (hopea on vilpoisan kevyttä ja sen kanssa voi ilmassakin vähän liidellä), mutta myös elämän asiaa jolle haluat antautua ja sinetöidä sen kauniilla rusetilla.

Aivan kuin 'pakettisi' olisikin jo aika valmis! (hymyä ja onnea toivotan)

Jestas, olipas hieno tulkinta! Pidin kovasti. :D
Suurkiitokset! :smitten:

pyöreä,jadeen kaiverrettu hopeaketjussa. Oikealla puolella lohikäärme,
vasemmalla puolella lintu,keskellä jin jang.

Mie nyt laitan tämän tännekkii, vaikka laitoin sen kuvan blogiinikin.
(http://www.dilos.com/dilosimages/image/crete/museum_bees.jpg)
"Hukasta"löytyi ja otin uudelleen käyttöön taas.  :)
On kyllä pudonnut minulta yksi noista pallukoista.  :-\

Lempi koruni on tämmöset kivikorvikset. Näissä roikkuu hopeisessa koukussa tiikerinsilmä kivet. Muutenkin tykkään paljon luonnokivikoruista. Mitähän tämä kertoo minusta?  ::)

Jadeprinsessa tulee mieleen ensitöikseen, joka oli asetettu kesällä näyttelyyn Tampereella, en nähnyt, luin vain. Mutta muumio oli ympäröity tuhansista jadeneliöistä, jotta tämä sielu turvallisesti jatkaisi kulkuaan. Sielun uskottiin säilyvän jadeen avulla täss' maailmassa.

Eli kasvunsymbolia olet taannut itsellesi siinä. Jin ja jang, elämän vastakkainasettelu, tiimellys vastakkaisissa asetteluissa. Myös lintu ja lohikäärme. Tulee mieleen myös vasta katsomani Maameren tarinoita kirjan (Ursula le Guin) pohjalta tehty elokuva, jossa demoni ajoi takaa sankaria salanimeltä varpushaukka. Hänen shamaanioppaansa neuvoi paon sijasta itse etsiä tämä demoni, keksimällä sen nimi ja siten vapautua hänestä.

Sankari kohtasi demonin ja ymmärsi yhtäkkiä. Kuiskasi sen korvaan nimen ja silloin demoni yhtyi häneen ja katosi. Demonin nimi oli myös 'varpushaukka' eli toinen tarjuttu itsen puoli. Kun pahan (sanoisin heikkouden) itsessään näkee ja hyväksyy sen osakseen itseä, sitä pystyy käsittelemään ja pitämään sen 'aisoissa'.

Minusta se oli kaunis kohtaus ja aivan vapisin sitä ajatellessani.

Nyt tässä sinulle halusin tuon kertoa. Pysyt varmaan sinäkin oman tietoisuutesi totuudessa.  :smitten:

Hei! Luinkin tästä tekstiä.

Nyt minun on katsottava sitä enemmän intuitiivisesti. Se että se on ollut sinulta hukassa, kertonee elämäntilanteestasi, jossa sinulla on ollut pajon muuta tehtävää. Näkisin, että olet ollut hyvinkin jalat maassa ja työntäyteinen. Ihan hyvällä tavalla.

Sielusi kaipuusta ja kutsusta ehkä nyt olet törmännyt koruusi uudelleen ja sillä on eräänlainen kutsu sinua kohdata jotakin, mitä aikaisemmin olet kurkistanut, mutta nyt olisi aika tutkia syvemmin, otollinen aika. Toisaalta näen myös tuossa korun symboliikassa sellaista raukeutta ja turvallisuutta.

Sillä että yksi pallukoista on pudonnut, voi olla myös oma merkityksensä. Jokin tuon korun sanomassa ja symboliikassa ei ole sinulle tarpeellista. Kolmesta tulee kolmio, tärkeä rakenteellinen symboliikka. Katso vain, että se ei sisältä ole harmaa eikä usvainen, vaan kiitollisuudella kultaat sitä. Katso mitä sinulla jo on!

En tiedä mitä kiveä korusi on, graniittia, tavallista harmaata vai mitä. Tiikerinsilmällä on oma symboliikkansa. Muistaakseni Diamond siitä vasta jossain kertoi, ajatteli sen myös sopivan minulle.

Mutta jos kuruissasi on harmaata kiveä, näkisin, että et kaipaa 'kullalla siloiteltua' loistoa. Sisimmässäsi tiedät jo, että mikä tahansa tässä maailmassa on kullan arvoista, riippuu sydämestä ja aisteista kuinka sen näkee.

Ehkä näen sinussa myös jonkinlaisen maahisen. Olet vaatimaton, hiljaisesti viisas, mutta jos joku näkee tai etsii sinussa toisenlaisuutta, mikä ei vastaa sinun arvomaailmaasi, katoat.

Hei. kiitos.  :smitten:

Tässä on kuva siitä tiikerinsilmä kivestä ,mitä korviksissa on. :)

(http://www.harmoniahuone.com/shop/image.php?productid=199)

Taisin todellakin jäädä jalkoihin. Minua kiinostaisi, mitä asioista enemmän tietävät tuumaavat tuosta värin ja muodon totaalisesta muuttumisesta.

Ketju materiaalikin muuttui... Ensimmäinen kultaa (itse teetetty vuorikide riipus), toinen hopeaa ja tuo onyx kivestä tehty ovaali riipus roikkuu punotussa mustassa lanka remmissä.
Kalevala koru on kuparia... pronssia? en ole varma kumpaa.

Oli mukava lueskella keskusteluanne noista tripaali kuvioista. Itselläni on tatuointi jossa kuvataan mm. ystävyyden solmu. Harmi kun minulla ei nyt  ole kuvaa siitä. Mielestäni kaikki keltti korut tai vastaavat ovat valtaisan ihania!

Jostain luin että muinaiset kuviot, kaikissa uskonnoissa noudattavat suhteiltaan "jumalallista lukua".  Oletteko kuulleet vastaavaa?

Niin, saman kuvan vierestä tektsti:

Voimakkaasti energiaa välittävä kivi, joka tuo valoa itsetunnolle. Vapauttaa tunteita, emootioita. Aktivoi haaveilut toteutumaan.

Joten uskon, että tasapainoa itsesi kanssa olet etsimässä.

Siksikö olet laittanut 'henkiset voimasi' pulloon. Korkki on lujasti kiinni.

Huomasin vain.  ;)
Olen jostakin lukenut myös, että tiikerisilmä rauhoittaa, esim. liian vinhasti pyörivää chakraa voidaan hidastuttaa tiikerinsilmällä. Eli silloin se olisi myös tasapainoittava kivi.

Hei
Sain ystävältäni Caprilta lahjaksi aivan ihanan mosaiikki-kiviristin turkoosia ja valkoista. Se kuultaa valoa läpi.
Pidän sitä hopeaketjussa ja se on todella katseenvangitsija ja tuntui todella omalle heti kaulaan laitettuani.
Mitäs tämä muutos nyt kultaisesta rististä mosaiikkiristiin ja hopeiseen ketjuun sinusta kuulostaa?

Ensiksi tuli mieleeni turkoosista, että se on kurkkuchakran, intuition ja ilmaisuvoiman kivi.
Kurkistinkin siitä lisää tietoa mm. tämän:

Amerikan intiaanien käyttämä pyhä kivi. Suojelee ja hoitaa lempeydellä ja viisaudella. Kiveä pidettiin käsien välissä, kun pyydettiin tietoa oman itsen tai toisten hoitamista varten. Kurkkuchakraa ja ilmaisua hoitava ja avaava.

Joten ymmärtäisin, että sinä mielelläsi sitä käytät myös välikädessä ihmisten kanssa työskennellessä.

Toisaalta ymmärtäisin myös, että vaikka sinulla itselläsi on viisautta, tarvitset 'siskon', sisarkiven kumppaniksi. Me ihmiset olemme yhteisöotuksia.

Kivi mielestäni symbolisoi myös maaemon ikivanhinta tietoa ja viisautta, siihen on hyvä tarttua, samalla olla kiinni Maamme kamaralla. Siis myös maadoittumista. Näkisin myös, että haluat ilmaista itseäsi fyysisenä itsenä enemmänkin, olla mukana.

Muuten...huomasin, että pidit Tampere miitingissä kaulassasi aika hauskaa korua, punaisen oranssia sydäntä, mikä lämmitti minun mieltäni. Se kertoi jotakin aika paljon.
 :smitten: :smitten:

Meruska hyvä, olen todella pahoillani, jos olet jäänyt jalkoihin.  :( En ole tarkoittanut. Joskus käy niin, että kun vastailee ja joku käy siinä välissä, varsinkin jos hän jää edelliselle sivulle, niin viestiä ei huomaa. Olisko käynyt näin?

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!  ;)

Minulle itselle kerrottiin vuorikiteestä, kun se minulla vähän rikkoontui, että en tarvitse sitä enää, kumppanuus on hoidettu. Uusi musta kivi luo taas uudenlaisen vuorovaikutuksen kehosi ja sielusi kanssa. Se että siinä ei ole mukana kultaa tai hopeaa, vaan kevyempää ainetta, todistaa sen, että haluat puhtaan kumppanuuden juuri sen kiven kanssa.

Onyx? apua huutelen taas Diamondille, mutta yleensä hän tänne kurkistelee, kun kivistä ja koruista on puhe. Tästä kivestä ei ole ennen ollutkaan puhe.

Musta on tuon vuorikiteen vastapaino ja varmasti sillä oma tehtävänsä.
Ehkä sinulla on taipumus ja herkkyys vaistota myös sisäisiä muutoksia ja niihin tarpeellinen tuki.

Karhu on äidillisyyden ja emon voimasymboli. Joten en ihmettele, jos hoitelet lapsia tai itselläsi on pieniä lapsia. Usein tämä 'lapsi' voi olla myös symboliikkaa, myös asia tai luova työ jota hoitelet ja kasvatat, tai jopa sairaus, jonka kanssa kamppailee.

Tällaista tulee näin yhtäkkiä mieleen. Jospa Diamond ilimineeraisi jotain muuta.

Jeps. Näin arvelin tapahtuneen. Eipä se mitään. täysin ymmärrettävää. Ja voi olla että muistan kiven laadun väärin.... Mun mielestä se on onyxia... Tällaista löysin netistä:Onyx: Saturnuksen symboli. Peilaa aspektit käyttäjästä. Suojaa pitäen erossa konflikteista. Rauhoittaa käärmeen puremaan ja veren myrkytystä. Yöllä pidä Onyx piilossa, kiven demoni herää.

Kuvaa tässä

Onyx-yksi rakastamani kivi!!!
Vari vaihtelee mustasta jopa valkoiseen, sinertavaa tai viininpunaista, mutta tavallisin mustana.
Antaa itseluottamusta ja kohoittaa intuutiota-hyva verisuonitauteihin ja jos Onyxeen on upotettu timantteja-pidetaan sita vaurauden varmana tuojana.
Todella auttaa tasapainoon-eli poistaa konflikteja.
Kiven demoni-tata en olekkaan ennen kuullut-pidan sita aina esilla  :2funny:

Kiitos vielä. :)

Heh. Niin, eilen etsin itselleni uutta avatarta ja tuo pisti silmään. Empä ajatelltukaan sitä tarkemmin.  ::)

Onyks/hopea sormus ja riipus lumosi minutkin äskettäin. Lähti kaupasta mukaan, minulla ei ollut siihen mitään mukisemista  8)
Yllätyin vähän, koska olen kovin kiintynyt punaisiin tai sinivihreisiin kiviin ja usein retkahdan niihin. Mutta tämä musta kaunotar vei mennessään. Tässä tekstiä Onyksista, jonka kopsasin talteen kun Mi-Olea ansiokkaasti kivien ominaisuuksia yhteen keräili ja niputti aikoinaan täällä foorumilla.

"Onyksi on musta (valkearaitainen) akaatti.
Se helpottaa stressiä ja surua, vahvistaa itsensä hallintaa ja moraalia.

   Sekä antiikin että kristittyjen maailmassa uskottiin kiven parantaviin ominaisuuksiin. Se paransi haavoja ja helpotti synnytyksiä. Kivestä valmistettiin myös sinettisormuksia ja  naiset kantoivat sitä surupuvuissaan koristeena.

   Onyks (kreik) merkitsee kynttä. Kiven uskottiin vahvistavan kynsiä, hiuksia ja ihoa. Musta väri edusti myös luonnon pimeää puolta ja yhteyttä Manalan voimiin. Onyksiin liittyy paljon pelon värittämiä uskomuksia. Kivessä asuvan hengen arveltiin heräävän öisin ja aiheuttavan painajaisunia. Ennen pitkää onyksia alettiin kuitenkin kantaa rohkeutta ja pelottomuutta tuovana amulettina.

   Onyksi rauhoittaa peruspelkoja ja tekee olon turvalliseksi ja vakaaksi. Se suojaa kantajansa kielteisiltä ajatuksilta ja psyykkisiltä "noidannuolilta" tai hyökkäyksiltä, jotka saavat alkunsa, kun vaikkapa epähuomiossa panettelee toista ihmistä.

   Se tukee ja vahvistaa alinta energiakeskusta. Tämän chakran eräs tehtävä on tasapainottaa ylempien chakrojen avautumisen mukanaan tuomat psyykkiset ja henkiset muutokset.
Kivi avustaa myös tapojen muuttamisessa tekemällä kantajansa tietoiseksi tottumuksista, jotka hallitsevat hänen elämäänsä. Kivi voi auttaa myös 'karmallisten' siteiden murtamisessa.

   Kivi vaikuttaa pehmeästi ja sopusointuisesti. Sen energia ei saa ihmistä vetäytymään itseensä kuten savukvartsin, vaan pikemminkin avautumaan. Kivi lisää kuuntelemisen kykyä ja mystikkojen mukaan se auttaa kuulemaan myös Jumalan puhetta.
Ristiritarit käyttivät onyksia rukousnauhoissaan, koska se edisti keskittymiskykyä ja syventymistä rukoukseen. Se kasvatti myös muita kristillisiä hyveitä kuten nöyryyttä, pelottomuutta, seksuaalisten halujen hillintää ja kestävyyttä.

   Onyksi poistaa epävarmuutta ja tuo yhteyteen oman kehon kanssa. Se sopii käytettäväksi, kun kaipaamme keskittyneisyyttä ja lujaa perustaa elämäämme."

Hei kaikille!
Täällä on puhuttu paljon mielenkiintoisia asioita - olen pitkään miettinyt korujen tematiikkaa ylipäänsä, miten ne valikoituvat käyttäjälleen, millaiset kenellekin. Kyllä siinä joku vissi juttunsa on!
Ja miksi korut häviävät?

Esmiralda (ja muutkin) on tehnyt suuren työn tulkitessaan!!!  :smitten:
Suurkiitos siitä!

Itse en käyttänyt koruja aikaisemmin kuin vasta n.30 täytettyäni, nyt korut killuvat, mikä milloinkin - joskus ovelta käännyn takaisin vaihtamaan korun, tai lisäämään, jopa vaan työmatkalle (7 min. - töissä en voi pitää juuri mitään koruja) Sama oliko ne aitoja vai rihkamaa... 8)

Olen huomannut kuitenkin, että hematiitti on se nykyhetken juttu, ranteessa, sormessa, kaulassa, samoin spektroliitti!
Siskovainaan mulle jättämä spektroliittikaulaketju on useimmin mun kaulassa, sitten se pitää taukoa. Sitä tuuraa ehdoton no 1 lempikoruni  - Tallinnan ortodoksikirkosta ostettu rukousnauha, jonka Jeesuksen jalat meni poikki vuosien käytön jälkeen ja vaihdoin tilalle ametistin, joka roikkuu sydämen kohdalla..

Kelttiristi (sterlinghopeaa) on löytö - sillä on suurensuuri merkitys mulle!  :smitten:

Ja outoa on, että teini-iän "salakihlasormus" koristaa nyt varvasta, kun ei muuhun mahdu.... ::)

Muut korut on pitkin seiniä nauloissa tai roikkuu esillä. Nyt just huomasin, että idiootti-ex-mieheltä saamani korut on kahdesti pakattu - rasiaan, joka on visakoivurasiassa......Pitäiskö ne liottaa merisuolavedessä muutaman vuorokauden?
Laittaa aurinkoon lojumaan?

Kiitos topicista! Tosi kiinnostavaa!!

 :smitten:

Hei,

Saanko minäkin tietää jotain itsestäni, kenties uutta jota en ehkä ole itse vielä huomannut.
Eli lempikoruni on kaulakoru joka muistuttaa minusta olemuksellaan aurinkoa, siinä on keskellä keltainen safiiri ja säteet jotka lähtevät tämän safiirin ulkoreunasta on  koristeltu pienillä timanteilla ja siinä on kaksitoista sädettä. Koru on ostettu Aasiasta ja lähestulkoon aina kun puen korun päälleni joku ihminen myös hurmaantuu siihen, kuten minulle kävi kun sen näin korukaupan ikkunassa ja kävin sitä monesti ihailemassa.

Mielenkiintoinen alue.

Kiitos!

Sattumia-neidolle!

Mielenkiintoista tuo, milloin olet alkanut käyttämään koruja. 30-ikä on tietty virtsanpylväs, jolloin on imetty ympäristövaikutteet ja aloitettu elämä itsenäisesti. Sitten onkin vuoro tutustua syvemmin itseen ja elämän merkityksiin. Sitä työtä sitten teemme loppuelämämme kuka työläämmin kuka keveämmin.

Näkisinkin, että tietyt symbolit ovat kuin liikennemerkkejä, joita tulisi ottaa huomioon, mutta jota kieltä on vaikea ymmärtää ja ne voivat jopa eksyttää. Merkeissä ovat omat kiintymykset väreihin, esineisiin, eläimiin, kukkasiin jne.

Kiven ymmärrän tämän maapallon alkukodiksi, siksi sen symboliikka voi olla merkitsevä.

Näilläkin ja muualla kivitopikeissa on paljon eri jalokivien merkityksistä, varmaan löydät kun tutkit.

Hematiitista voin kertoa sen verran, että se on juurichakran kivi. Osuva tähän hetkeesi varmaan myös sen vuoksi, että olet syvemmin miettinyt juuriasi, kotiasi ja ehkä lapsuuttasi. Spektroliitin näen sitä vahvistavan, koska se on koto-Suommemme kivi.

Rukousnauhan ja siitä osan särkyneenä sekä kelttiläisen korun katsoisin osoittavan sinulle suuntaa laajentaa näkemyksiäsi eri kulttuureihin ja eri uskontoihin. Ehkä niitä jo parhaillaan selvittelet itsellesi.

Salakihlasormus varpaassasi yhdistän myös tuohon juurichakraan, joka on alkuvoimamme, kotimme chakra. Se mikä joskus oli kaunis unelma, on nyt juurtunut maahan ja ymmärrät senkin arvon tärkeänä kasvattavana tekijänä.

Visakoivurasia....sekin osoittaa mielesi maaduttamista, et leijaile enää unelmissa etkä muistoissa, vaan elämäsi suunta ja järjestys alkaa hahmottua.

Hyvää elämän matkaa korujen kanssa, varmaan itse löydät aiheista lisää.  :smitten:

Hei Avecmoi!

Edelliseen liittyen täällä foorumissa on paljon topiceja jalokivistä ja myös googlesta sitä löytyy.

Mutta toivoitkin minun mieleni värikuvia ja niitähän on!  :D

Safiiria kutsutaan vaa'an omaksi kiveksi, eikä tietääkseni esiinny esim. chakrojen erityisenä voimakivenä.

Minulla on kylläkin kokemuksia safiirista unena, josta opin myös sen merkityksen.
Safiiri osoittaa henkistä lahjaa, kirkasta totuutta mikä itse tulee huomata ja nähdä.

Siksi kuvittelisinkin, että kun näit korun ikkunasta, se heijasti sinulle mielen kirkasta aurinkoa. Ehkä mielesi kaipasi myös uutta ulottuvuutta henkiseen maailmaasi. Muistatko? Myös tuo numero 12 on tämän uuden ajan tärkeä luku (vanhana aikana sen ollessa 7). Joten rohkeasti salli vain muutosten tapahtua elämässäsi. Se minkä koet katastroofina, kriisinä tai muuten pahana, voi olla vain antamassa tilaa sille kirkkaudelle jota sinun aurinkosi osoittaa. Kun sitä kannat vieläpä kurkkuchakran kohdalla, se suunta voi olla sinun oma ilmaisuvoimasi, jota ei tule torjua.

Näinpä se heijastaa toisenkin silmiin tätä maailmaa.... :smitten:

Keltainen safiiri ja timantit-mika yhdistelma(minun on pakko jatkaa) ON valotusta parhaimmillaan, symbolisoi valon voimaa ja juuri luomisvoimaa.
Varmasti saat ihastuneita katseita korustasi!!!

Kiitos Timantti-rouva-ystäväni!

Sinuahan minä tähän rinnalleni aina pyydänkin ja ilman sitäkin ilmestyt kuin taiottuna jostakin. Mistä aina ilahdun!  :smitten:

Näin nämä kivet vetävät puoleensa!  :D

ps. toivon myös Diamondilta korjauksia, sillä eihän minun vauhtia mikään pysäytä, kun alkuun pääsen....

(http://riemun.huuto.net/auctionimages/e/0b/b9783598a370bbf3c4338147b346f-orig.jpg)

Tästä tykkään  :smitten: :smitten:

Mitä tämä minusta kertoo?

Kiitos Synapsi ja kumppanit syväluotaavista tulkinnoista!

Meruska

Kiitos Esmiralda ja Diamond,

Taidan olla onnen tyttö, minulla sattuu nimittäin olemaan sormus samoilla kivillä.

Oli kiva kuulla tämä ja ei ihme että mieleni tekee pukea näitä koruja ihan arjessa, vaikka järkeni sanoo että ne olisivat juhlakoruja, (kurkkuchakra).

Kiitos vielä! :smitten:

Minä kiitän myös Synapsia!!

On niin mukava jakaa näitä asioita ja saada tukea. Joukolla näitä kauniita juttuja on kiva käsitellä, eikö vain.  :smitten:

Tulin juuri etelästä ja sieltä tarttui mukaan hoipeinen skorpioni riipus, jossa vaaleansininen "kivi". Pidän vähän koruja, yleensä vain hopeinen ketju ja hopeiset korvarenkaat (olen kullalle allerginen).

Vaalean sininen kivi-onko topaasi vai aquamarin-molemmat liittyvat tunteisiin ja ovat maailmalla kalojen omia kivia-Esmiranda saa jatkaa, nama kivet sopivat alyttoman hyvin hopean ja valkokullan kanssa, vai onko turkoosi?

Annekalle sanoisin,

että katselepa itse avattaresi kuvaa ja kotkan kuvaa. En voinut olla huomaamatta tuota asetelmaa. Tietyllä lailla vastakohtia. Pieni enkeli on avuttoman näköinen. Kotka hyvin voimakas ja ylpeä.

Toivon että arvostat itseäsi tuon kotkan tavoin. Ainakin tavoittelet korkeuksia, josta voisit nähdä laajemmin. Hyvä tavoite. Korusi antaa varmasti sinulle voimaa ja rohkeutta.
Ehkä sinulla on myös eräänlainen vapauden kaipuu irtaantua jostakin.... ::)  Lintu symbolisoi usein sitä.

Hei Buf!

Huomasin, että olet ostanut oman aurinkomerkkisi. Siis kulta on sinullekin liian 'raskas'.
Näin minäkin tunnen, vaikka en varsinaisesti ole sille edes allerginen. Hopean värähtely on kevyempää, viileämpää ja helpompaa.

Ehkä tuo helppous. On myös helppoa valita oma horoskooppimerkki. Ja jopa sininen.
Sanoisinko tämän liittyvän myös ujouteen, varauksellisuuteen, vaatimattomuuteen, unelmointiin, mutta myös herkkyyteen. Kaiken pitää saada kasvaa omalla vauhdillaan ja voimallaan. Uskon, että tunnet itsesi hyvin. Ehkä joskus toivoisit että olisit pikkuisen rohkeampi.

Joku päivä.... :smitten:

Hassu juttu muuten, kun katsoin TV:tä, näin eräällä kuuluttajalla korun ja tuli mieleen sinun aurinkokorusi. Jotain samaa.  :)

Pida korujasi milloin SINULTA tuntuu hyvalta-ei kait naissa koruissa ole mitaan lakia milloin haluaa pitaa niita, silloin kun itsestasi tuntuu hyvalta. Voimaa niissa varmasti on!!! Jarki sanoo-mutta tunne voittaa!!!

Diamond hyvä!

Sanopa sinä minulle, miksi...

Sain hääpäivänämme ukko-kullaltani varmaan arvokkaimman korun mitä koskaan olen omisanut; kultaisen kaulakorun, punottu sellaisista pyöreistä, kuten joskus teemme papereista joulukoristetta ja siten että keskeltä ne punokset ovat suurempia. Ei siis kettinkipunos. Onneksi.  ;D

Mutta en viihdy kullassa, enkä tiedä miten osoittaa kiitollisuutta. Kun se hänestä on kuitenkin kaunis ja kallis ja niitähän hän on ihaillut kaikkien naisten kaulalla. Vähän ihmetellytkin, että miten niillä varaa.

Vein sen lyhennettäväksi, kun se kapealla kaulallani jää roikkumaan rumaksi kolmioksi.

Tässäpä lisää ihania koruja:

(http://www.harmoniahuone.com/shop/image.php?productid=445)

(http://www.harmoniahuone.com/shop/image.php?productid=447)

Olen nyt vasta alkanut perehtyä noihin kiviin, ennen ne vain kulkeutuivat mukanani muutossa ja lojuivat jossain pöydällä, mutta hei, ne ovatkin aika mielenkiintoisia. Kivet, jotka tällä hetkellä omistan:

(http://www.harmoniahuone.com/shop/image.php?productid=58)

Sain tällaisen joskus pienenä isovanhemmiltani.

(http://www.harmoniahuone.com/shop/image.php?productid=53)

En muista mistä tämä on tullut, yhtäkkiä huomasin, että omistan tuollaisenkin kiven.

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:vB9iDIkjVTkBCM:http://www.millenniumminerals.com/gfx/stones/stones/moonstone.white.1bg.jpg)

Joskus pienenä inisin äidiltäni "onnenkiveä" marketin pihalla olevasta kojusta ja otin summassa tällaisen.

Lisäksi omistin vielä aavikkoruusun, mutta se hukkui kai muutossa.

(http://www.harmoniahuone.com/shop/image.php?productid=73)

Sitten on joskus ala-asteen leirikoulussa hiomani korukivi, joka on (en tosin ole varma onko kyseessä sama laji) tämän näköinen:

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:LAknuu9HDSbq0M:http://steelnstones.com/aventurine.jpg)

Hei Esmiralda!
Huomasin vasta jälkeenpäin, että ryntäilin innoissani kertomaan Onyxista sinun tulkintaketjuusi. Onneksi et tykännyt kyttyrää, ei ollut tarkoitus tunkeilla.

Tuossa tuo ihastukseni on, haluaisitko tulkita minusta minulle?



(http://inlinethumb62.webshots.com/12221/2442000440098264545S200x200Q85.jpg) (http://outdoors.webshots.com/photo/2442000440098264545aFWEMb)

Osui ja upposi  ;). Olisin valinnut turkoosin kiven, mutta ei löytynyt. No nythän huomasin että vaaleansininen olikin oikea väri.

Esmiranda-tama nyt tulee ihan intuutiosta
Onko nain, etta miehesi haluaa sinut kokonaan vain itselleen ja sinusta se tuntuu liian raskaalta(menit lyhentamaan ketjua) eli teit olosuhteet itsellesi "kevyammaksi"-eli loydat henkireikia muualtakin? Miehesi tapa osoittaa rakkauttaan ja tietysti hanella on vain hyva mielessa, mutta se hyva on joskus hiukan ahdistavaa...?
Synapsi-minulla on ihan samanlainen ametisti kuin sinulla-erittain hyva keskittymiseen ja meditointiin.

Artemisulla on niin paljon tuossa nyt 'tavaraa', mikä kiinnostaa, että täytynee katsoa vielä toisenkin kerran.

Mutta näkisin, että tuossa on ametisti ja sitriini (tästä en ole varma) jotka ovat vitjassa, molemmat kvartsikiveä. Ihana riipus, sillä kuviossa on näkyvillä tämä kasvun hermeneuttinen spiraali, eli tässä kivien maailmassa voisi kuvata tapaa, jolla ne tulkitaan, eli tulkinnallinen spiraali. Tulkintä myös näiden korujen omasta maailmasta käsin! Tiedät itse mikä noissa koruissa ja muodossa viehättää. Elämän laajeneminenko eli  oman kasvun uudet näköalat ?

Tuota ametistia sinulla on näköjään paljonkin, kidemuodossa ja hiottuna. Itsellänikin on tuollainen ametistikidekivi, jonka olen asettanut verannan ikkunalaudalle. Se 'huone' onkin toiminut kesän minun meditaatiohuoneena, siinä sisäisen ja ulkoisen siltana (itse talon ja pihan välimuotona). Eli sehän kannattaa laittaa sinne, missä pääset itsekin eniten rauhoittumaan.

Omasta kirjastani löysin chakrat: ametisti otsachakra ja sitriini solar plexus. Hauskaa oli ayervedalainen vihje sitriinin parantavasta voimasta: Jos sinulla on liikalihavuutta, ummetusta tai hidas verenkierto, aseta se kyseiselle chakralle. Sitriiniä sanotaan kuumaksi kiveksi, jolloin se vilkastuttaa elimistöä.

Tässäpä aluksi!

Artemisulle vielä:

Tuo valkoinen kivi voi olla lumikvartsi. Kuukivestähän näkyy valoa vasten kuunsirppi, olen kuullut kerrottavan. Kokeile. Mutta tuo aavikkoruusu on aivan uusi ilmestys minulle. Voi kun jännittävä. Jospa se vielä löytyy jostakin! Leirikoulun kiveä en tunnista.

Jospa Diamond kertoisi näistä enemmän...

Synapsi hyvä! Ei täällä voi TUNKEILLA, koska kaikki on avoinna ja vapaana kaikelle.
Ei tämä ole 'minun topikki' vaan olen sitäkin iloisempi mitä enemmän tulee mukaan tulkitsijoita j varsinkin tiedon omaavia. Minulla ei ole kivitietoutta ja vain yksi kirja joka kertoo chakrakivistä. Siis hyvin pieni on maailmani siinä. Hurjistelen vain siis mielikuvilla. Ja samallahan tässä oppii tietoakin. Fakta ja fiktio yhdessä on vain hauskaa ja voi osoittaa uusia mahdollisuuksiakin.  ;D

Korustasi en voi olla huomaamatta nöyryyttä ketjussa missä sitä pidät ja seitsemää sädettä. Ja jos laitan vielä tämän antamasi tiedon tästä:

 Onyksi poistaa epävarmuutta ja tuo yhteyteen oman kehon kanssa. Se sopii käytettäväksi, kun kaipaamme keskittyneisyyttä ja lujaa perustaa elämäämme."

...liikumme todella tasapainoisen korun kanssa. Ja vanha maailmamme, jonka olemme kulttuurikasvatuksemme kautta oppineet ymmärtämään on aina turvallisempi kuin 'uusi'. Siis ei kuitenkaan haittaa, jos välillä lasket korusi syrjään ja olet ilman tai joskus tartut johonkin toisenlaiseen. Mutta vasta sitten kun olet siihen valmis.... ::)

Kuulehan, olet ihan oikeassa. Kapinoin tuon kullan kanssa johonkin oman mieleni ja mieheni mielen kanssa oleville asioille. Huomaan että mieheni sairautensa ohessa ja sen kautta 'kahlitsee' minua tiukemmin. Minä taas huomaan, että niin kauan, kun suinkin mieheni vielä tulee toimeen, minä otan itselleni 'voimamatkoja'. Samalla hänelle myös ne ovat sitä, selvitä vielä yksinkin.

Siksipä vein ketjun lyhennettäväksi vastoin mieheni toivetta. Sanoin, että se on niin KAUNIS koru, että sen pitää istua kaulallani. Miehen tahto ja minun tahto...yhdessä kullattuna siis.  ;D

Hmm.. Ehkä se vihreä kivi on Aventuriini..?

Kiitos Esmiralda  :smitten:
Nuo sinun mielikuva hurjistelusi ovat mainioita. Ja nappiin meni, tasapainoahan minä siitä korustani haen ja sitä siltä saan.
Olen kyllä aikamoinen koru/kivifriikki, tuppaa vaihtumaan korut fiilisten mukaan ja aika kokoelma niitä onkin kertynyt vuosien varrella. Yksi jännä juttu, jotkut korut katoaa tai niitä tulee annetuksi kiertoon sitten, kun ne ovat tehtävänsä tehneet.

Kelttisymbolin (tytär-äiti-velho) löysin 3 vuotta sitten Lahden kivimessuilta, se koristaa vieläkin takinkaulustani. Sillä lienee jokin pidempiaikainen merkitys.
(http://www.celticstore.com/images/broach_06_small.jpg)

Voi kun kaunis tuo symboli. Ja niin kelttimäistä! Miksei se sopisi 'isä, poika ja pyhä henki-yhdistelmäänkin' . Joskus kun tuo pyhä henki on aika mystistä!

Osut ihan oikeaan kaikissa tulkinnoissa..... :)

Juurien, kodin ja lapsuuden miettiminen on mun kohdalla kuitenkin henkisen kodin ja henkisten juurien etsimistä, sen, mistä olen kotoisin, ennenkuin tulin maapallolle!

Ja kivet merkitsevät mulle todella myös Äiti Maahan sitoutumista, kivet puhuvat.
Olenkin kirjoittanut yhteen runoon: "Kivien keräily on tärkeää - nimi huudetaan suoraan kivestä!"

Kivet alkavat loksahdella paikoilleen!  :smitten:

Kiitos tästä korutopicista vielä, tämä avaa uusia ajatuspolkuja!!!  :angel:

Hyvää alkavaa syksyä kaikille!

Heissan!
Sain hyvältä ystävältäni lahjaksi GEBO-riimu -riipuksen. Riipus on tehty taotusta raudasta ja nahkanauhassa. Koru on aivan ihana!

Toinen koru, joka kaulassani tällä erää roikuu on pienellä hopeisella spiraalilla nauhaan kiinnitetty kuukivi. Kivi on kolmiomainen, litteä ja pienehkö, mutta se on.

Oiva

Makeanveden helmi?!  ??? Helmi on minulle niin outo...vaikka tiedän että helmeä pidetään ravun(itsekin) horoskooppikivenä, kuten kuukiveäkin. Niissä on jotain samankaltaisuutta, hohdossa, väreissä, vaikka ne syntyvät aivan erilailla. Ja vielä soikeat!

Teidätkö, aivan noin intuitiivisesti ja vähän villisti tulee mieleeni, että oletkohan herkkä tietyille sairauksille, esim. allergisuudelle ja flunssille.  ::) Helmethän ovat itse syntyneet tietyn sairauden kautta. Olen ymmärtänyt, että simpukkaemo ei ihan mielityökseen niitä tao. Eli ihmisen kaulalla ne saisivat vastavuoroisen työn, olla vahvistamassa toisen heikkoutta?

Voi Diamond, kerrothan meille helmistä!!!!!

Tuon soikean muodon näen enemmän uloshakuisesti kuin pyöreän muodon ja sekin vahvistaa tuollaista parantavaa vaikutusta.

Rubiini on Diamondin lempikiviä, hän tietää siitä lisää timanttien kera.

Ayervedalaisessa opissa rubiini on kuuma kivi, joka vaikuttaa liikalihavuuteen, alhaiseen verenpaineeseen ja ummetukseen elvyttävästi.

Uskoisin että kivimieltymyksilläsi turvaat myös terveyttäsi ehkä tiedostamattasi.  :smitten:

Hei Oiva!

Kuulostaapa jännittävältä sinun riipuksesi. Noukin tuossa astro-sivujen riimutulkintaa. Ehkä ystävälläsi oli tietoa juuri tästä riimusta. Nahkakin kuvaa symbolia, jossa 'halutaan jollakin tavalla tulla lähelle ihoa tai symbolisesti lähelle sieluasi".

Sinulle nousi Kumppanuus, Lahja eli Gebo-riimu, joka tarkoittaa: Tämän riimun nostaminen merkitsee, että liitto, yhdistyminen tai kumppanuus jossain ...

Kuukivet roikkuvat minunkin kaulalla juuri nyt. Ne aiheuttavat tosin ihmeellisiä tuntemuksia, kuin pienet sähkövirrat lähtisivät välillä siitä liikkumaan pitkin ihoani. Siis joka päivä en voi sitä pitää. Mutta varmaan riipustasi voit. Kuukivi on tunteiden kivi, herättää niitä eloon, vaikuttamaan. Ja spiraali viittaa kasvuun tunteiden kautta.

Elähän rohkeasti ja avoimesti!  :smitten:

Helmet syntyvat yleensa "vahingossa" kun vieras esine=kivi joutuu simpukan sisalle ja siita syntyy melko kivuliaasti hiertaen simpukan sisalla kaunis ja ainoa aito helmi.
Helmi siis kasvaa tuskan kautta ja tunnemaailmassa koska simpukka elaa vedessa.
Siksi helmi edustaa karsivallisyytta ja hiertamalla kasvanutta"kaunista helmea"
Nykyisin on vaikea loytaa aitoja helmia!!!
Rubiinia pidetaan intohimoisen rakkauden ja suuren luomisVOIMAN kivena ja myos ylipapit pitivat niita uskonnollisissa menoissaan.
Kaikki tama hiukan kiirella kerrottuna.

Kiitos Esmiralda....rohkeus ja avoimuus ovat hyviä asioita.

Oiva

Minulla on kaulassani rippilahjaksi saatu risti, josta on usein kysytty, että olenko ortodoksi. Ristissä ei ole poikkipuuta, mutta koristeellinen se on. Keltakultaa, jossa valkokultainen osio. Jeesus on ristillä naulittuna. Ristini muistuttaa toisaalta kelttiristiä, sillä siinä on samanlainen "ympyrä" kuin kelttiristeissä on. Toista samanlaista en ole nähnyt. Ja kaiken lisaksi koru valitsi minut.

Korvissa minulla on keltakultaiset nappikorvakorut. Yksi perhonen, kaksi kirkasta zirkonia upotettuna keltakultaan ja kaksi keltakultaista palloa. Aikaisemmin pidin keltakultaisia renkaita korvissani.

Samassa ketjussa rippiristini kanssa roikkuu lasteni kastesormukset. Käsissäni en osaa enää mitään pitää, en edes rannekelloa.

Silloin tällöin pidän kaulassani vuorikidettä nahkanauhassa. Kiteen olen saanut äidiltäni Lintulan luostarista.

Voi ihme teidän kanssa, kun olette eksyneet vanhalle topikilleni! Näitteköhän vuosilukua ollenkaan?

Mutta ei se mitään. Kyllä minä näitä mielikuvia voin jatkaa, kunhan kokoan itseni. On ollut vähän rankkaa tämän vuoden alku.

Joten odotellaan vielä vähän, vasta hautajaisista selviytynyt... :'( ;)

Minulla on aina kummilta lahjaksi saatu kasvua symboloiva koru, sekä samassa ketjussa roikkuva savukvartsi. Toisena koruna on aina eräänlainen ystävä koru, palapelinpala, jollaisia on monella tärkeällä ystävälläni.  :smitten: Ylipäänsä rakastan koruja, erityisesti erilaisia ristejä on usein kaulassa vaikkeivat ne minulle symboloikkaan uskoa.

Ihana aihe! :D  Esmiraldalle voimahali täältä, kaikki kääntyy lopulta positiiviseksi :smitten:

En käytä koruja oikeastaan yhtään, mutta ne harvat, joita käytän, niillä on aivan erityinen merkitys... Yleisesti ottaen koruni ovat erittäin yksinkertaisia, krumeluuri ei ole juttuni. Hopea on lempimetallini, kivistä kirkas, aina tyylikäs timantti iskee silmään - koruissa olevien kivien pitää olla pieniä, ne eivät saa varastaa huomiota kokonaisvaikutelmasta.

Lempikoruni:

Hopeinen kaulaketju, jossa on hopeinen Jousimies-symboliriipus (eli yläviistoon osoittava nuoli). Tämän sain murrosikäisenä lahjaksi äidiltäni, kun aloin osoittamaan ensimmäisiä kiinnostuksen merkkejä astrologiaan - välissä olikin sitten useampi hiljainen vuosi...

Korun merkitys: muistaa, kuka pohjimmiltani olen. Eli peri-Jousimies, moraalin ja oikeamielisyyden vartija, joka kulkee ikuisesti etsimässä sitä perimmäistä totuutta ja omaa paikkaansa elämän tiellä... Toivon antaja, filosofinen opas.

Toinen merkittävä koru:

Hopeinen, kapeahko sormus (4 mm), jonka pinta on röpelöinen. Tätä pidän aina oikeassa nimettömässäni. Sormuksen hankin vain pari päivää ennen kuin aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa, joten sormus on aina ollut sormessani, kun olemme olleet yhdessä. Se on tavallaan sitoutumisen merkki mulle.

Kolmas olisi sitten "oikea" kihlasormus, valkokultainen, 5 mm paksu, yksinkertainen, ilman mitään koristeluja ;)

Kiitos, minäkin olen tykännyt tästä topikista, täällä oli mukavaa energiaa!

Kiitos mc82 halistasi!  :smitten:

Olin viikonlopun Espoon Dipolissa 2012 konferenssissa ja sieltä sain voimia ja tietoa monenlaista. Joten enköhän pian jaksa paneutua koruihinkin, niiden symboliikkaan ja ennenkaikkea pulppuaviin mielikuviini.

Odottakaa vielä hetkinen kun saan fyysisen olotilani matkan jälkeen aisoihin.  :D

Osaisinkohan liikkua korujen herkkyyteen, niiden värähtelyyn?  ??? Kokeillaan.
Tuosta sinun rististäsi, joka 'valitsi' sinut, ymmärsin että jonkun toisen kautta, kertoo laajemmasta näkökyvystäsi katsella ehkä myös uskontoa, mielessäsi yhdistät sen jo kolmeen sen eri alueeseen. Sinua varmasti kiinnostaa muutkin ajattelutavat kuin mitä luterilainen kirkko antaa.

Korviksistasi tulee mieleen muuntuminen, et ehkä takerru yhteen periaatteeseenkaan, vaan haluat joustaa, etsiä uutta, kokeilla uutta. Rengashan on yleensä 'kiinniotetun' tai omistavaisuuden merkki. Perhonen keventää, nostaa ilmaan ja pallo voisi kuvata pyörivää liikkeellä olevaa voimaa.

Taidat tietää kivistä aika paljon, kun muistat nimet ja annat arvoa niiden värähtelylle. Vuorikide on tämän ajan kivi. Kuulin juuri, että maan alla on jopa kristallisia kaupunkeja, jotka antavat värähtelevää voimaa Äiti Maalle ja sen kautta meihin. Tiedä häntä...

Soma, et kai ole hiukan varauksellinen, kun noin epäilet kiviä lasiksi. Kun kivi on vaaleanpunainen, toinen vaistoaa ehkä lempeän sydämesi ja kainomielisyytesi. Taas tuo sinisen kiven antaja tietää sinusta toisenlaisen puolen, sen ajattelevan ja haaveilevan. Jos ne eivät ihan sinun mieleesi ole, niin niissä näkyy toisen mielikuva sinusta.

Kuulostaa hauskalta tuo salmiakkisormuksesi väreineen. Kuin seikkailu. Turkoosi on hoitava, suojeleva kivi. Jos se juuri nyt on suosikkisi, niin tarvitset sitä. En osaa yhdistää sitä niinkään horoskooppimerkkiin, vaikka niillekin on nimetty omat kivet.

Nuo nallethan ovat ihastuttavia. Hellyttäviä ja lempeitä. VArmaan olotilasikin on sellainen, tekee mieli hellitellä ja käpertyä toisen kainaloon kuten karhunpennun. Se on hyvin tärkeää sellainen. Älä luovu siitä!  :smitten:

Ahaa, askeettinen korujen suhteen! Se kertoo suoraviivaisesta, selväsanaisesta ja aidosta olemisesta. Hopea keventää, sinussa on luonnetta, jota ehkä väliin on hyvä viilentää...Sinulla on temperamenttiä, ehkä pienet kivet kertovat, että tarvitset välillä itsehillintääkin ja kärsivällisyyttä. Tai korujen ei tarvitse korostaa sellaista, joka on valoisaa muutenkin ja tulee olemuksellaan huomatuksi.

Ai, enpäs ihmettelekään, Jousimies kun olet! Mielikuvissasi on koruelämää aivan tarpeeksi, et tarvitse paljoa muuta. En voisi kuvitella sinua menoinesi peilin eteen sormeilemassa jonkin monimutkaisen lukon kanssa tai että jaksaisit selvitellä korulippaasi sekamelskaa.  ;)

Hauska tuo röpelöinen sormuksesi! Sinun piti ottaa itsestäsi kiinni jollakin tapaa ja asettua tolalleen, laittaa jotakin itsessä järjestykseen että voisit ottaa elämältä vastaan sen mitä se tarjosi. Onnea elämääsi kumppanisi kanssa!  :smitten:

Kulta kuvaa lämpöä ja sopii mielestäni sellaiselle hillitylle ja ehkä vähän hiljaisemmallekin. Kulta korostaa ja antaa itsevarmuutta. Ystäväsi varmaan tunsivat sinua, kun päätyivät ristiin ja enkeliin.
Ja itse annoit heille arvoa, kun vaihdoit sen tuohon kristalliin, minkä sitten ehkä itse olit itsellesi hankkinut.

Kun ei kaipaa koruja, ei tarvitse itseänsä korostaa. Tai sitten antaa vaatimattomuuden kaunistaa, sillä vaatimattomuudessa kirkastuu muuta, joka on varmasti koruja kauniimpaa. Mikähän sinua saa väliin tarttumaan sitten koruihin? Sitä voit miettiä. Onko niillä merkitystä sinulle itsellesi vai sillä mitä haluat muille niillä kertoa?

Palapelikoru? Sellaista en ole ennen nähnytkään. Sen merkityksen tiedät vain sinä ja ystäväsi. Hauska idea.

Minustakin on ihana nähdä kuinka mukavasti nykyään koruja käytetään. Niillä korostetaan vaatetusta ja ne ovat virkistäviä. Hyvää niissä on myös se, että usein ne ovat uniikkeja, käsin tehtyjä. Niissä on myös huumoria.

Risti voisi symbolisoida myös tien risteyksiä. Josta taas tulee mieleen sinussa ehkä jonkinlainen seikkailunhalu, uteliaisuus ja aina vain jonkin uuden tenho. Et kulje laput silmäkulmillasi vain yhtä suoraa tietä.  ;)

Kiitos, kiitos, kiitos, Esmiralda :smitten:  Ihana tulkinta, kyllä lämmitti lukea näin harmaana aamuna :D

Muoks. Kirjoitushärö - anteeksi Esmiralda, kirjoitin nimesi väärin :-[

Hei, tämähän on jännittävä juttu, joten osallistun siis minäkin.

Minulla on paljon koruja ja lempikoruni vaihtelee, mutta tällä hetkellä se on teräksinen Nomination rannekoru joka vaaleanpunainen ja jossa on kolme kiveä, rakastamani ametisti sekä turkoosi ja lapis lazul. Pidän koruani vasemmassa ranteessa varsinkin selvänäköistuntoja tehdessäni.

Toinen koru joka on minulle rakas on vihkisormukseni, se on kultaa, siinä on kaksi pienenpientä timanttia molemmin puolen siroa tummansinista safiiria. Safiiri on myös lempikiveni jalokivistä. Sormus on erittäin siro, silti siihen kiinnittää huomiota sillä sekä timantit että safiiri säihkyvät valossa.

Nyt jään innostuneena ja kiinnostuneena odottamaan, mitä nämä korut sinun mielestäsi kertovat minusta.
Kiitos jo etukäteen.

Pia

Kiitokset Esmiraldalle.

Korvaperhoseni tosin hukkui yhtenä yönä, kun nukuin. Nyt samalla paikalla korvanöehdellä on koristeellinen, kukkaa muistuttava nappikorvakoru, jossa on vaaleansininen kivi. Siitä kivestä en tiedä, sillä olen saanut korvakorut joskus monia vuosia sitten äidiltäni lahjaksi. Kivi on keltakultaisessa upotuksessa ja kiven väri muistuttaa pilvetöntä kesäistä poutataivasta.

Voi Evea-ystävä, sinua renkainesi! Miksi tarvitset 'kahleita' välistä? Orjuuttamisen ihanuudessa on omat puolensa, avautua ja antautua jollekin, jonkin virran vietäväksi ja nähdä mitä elämä antaa. Näin pitää välillä tapahtua. Sitten teet kahleesi itsekin, voimaantuaksesi? Ehkä tarvitset vankkaa itsekuriakin, tiedät varmaankin itse, miksi. Mielen hallintaan? Elämän kaaoksessa pystyssä pysymiseen? Ja kellokin vielä. Minulla ei ole kelloa ollut vuosiin. Luotan, että ympäristöstäni aina jokin kello löytyy. Ajelehtimista se!

Timantti on kovaa ja loistaa! Jossakin haluat loistaa, etsiä merkityksiä ja tarkoituksia, elämän sisältöä. Timantti on kuin tarkka silmä. Katselehan sinäkin ei vain tarkasti vaan myös avoimin silmin ympärillesi, kuuntele ja mieli mitä kohtaat!

Hei Kermasusi-Pia, en ole vielä sinua jututtanutkaan, olet uusi täällä!

Tulee noista koruistasi mieleen ensimmäiseksi innostuneisuutesi moneen asiaan, elämän ahnehtija, energinen ja valmiina moneen asiaan, lähtötilanteessa kuin pesäpallokentällä.

Ei taida riittää yksi juttu, vaan pitää olla monta rautaa tulessa (tuo rannerenkaasi tuossa). Haaveitakin paljon, tuo vaaleanpunainen. Olet tutustunut kiviinkin, haluat tietää asioita, tunnistaa.
Myös henkistä puolta elämästä näköjään. Vaaleanpunainen voisi kertoa myös hakuisuudesta nöyryyteen, sinulla on tieto sen sisällöstä elämässä.

Kulta on 'painava väri', omistavainen, sinetöity jotakin, lämmin, jopa kuuma. Safiiri tulee esiin viilentävänä, kuin tarkkana silmänä. Uskon että se auttaa sinua pitämään kiinni omasta tahdostasi.

Muu ei nyt tule mieleen. Hyvää kevättä!  ;)

Kauniilta kuullostaa korusi! Se tuo kesän mieleen ja unelmat! Jotta unelmat kantaisi, haluaisin muistuttaa kaikkia korvakorujen kantajia siitä, että korvalehti on hyvin herkkää aluetta. Joskus ja ehkä aika useinkin kannattaisi ottaa korvakorut pois, puhdistaa alue ja tehdä kunnon sormihieronta koko korvalehdille reilun minuutin tai parinkin ajan. Siis hieroa korvalehtiä ylös-alas-ylös ja jopa venytellä niitä vähän. Ja antaa yön yli levätä ilman koruja.  :smitten:

Itselleni tärkeitä koruja on kaulakoru, jossa on yksinkertaisesti vain yksi valkoinen sulka. Toinen, mistä pidän on avain-kaulakoru, sellainen vanhanaikainen avain jonka olen vain laittanut ketjuun. Kolmas tosi tärkeä ja merkityksellinen on lusikka-korvakoru.  :D Sellainen vanhanaikainen teelusikka jonka "lusikkaosasta" ja varresta on tehty korvikset. Varsiosasta tehty korvis on kadonnut, mutta tärkeämpi puoli, eli se varsinainen "lusikkaosa" onkin rakkaampi.  :smitten:

Onpas mielenkiintoisia koruja!! Tiedätkös...valkoisesta sulasta tuli heti mieleen 'yksisarvinen'. Ehkä sinuakin kiinnostava taruolento, joiden sanotaan palaavan takaisin Maahan jättäen jälkeensä valkoisia höyheniä. Sulka kuitenkin kuullostaa vapauden tavoittelulta, ehkä viihdyt irrallisuudessa, kevyessä olotilassa, missä ei ole raskaita vastuita eikä riippuvuussuhteita. Tai sitten osoitat tarpeesta lentää välillä omille teillesi.

Lusikka? Taidat olla aika kekseliäs ja omaperäinen, et pelkää erottua joukosta. Vaikka ehkä oletkin ujonpuoleinen. Lusikka tuo mieleen elämää pieninä annoksina. Taidat olla pienistä asioista nautiskelija, ei kerrallaan liian paljon. Näet arjen pienet ilon aiheet?  ;)

Hum hum. Kyllähän noita koruja on, mutta en juurikaan jaksa niitä käyttää. Enimmäkseen olen koruton. Tällä hetkellä ainoastaan nännikorut, mutta ehkä nekin voisi heittää syrjään. Tällä hetkellä käytän ainoastaan vanhaa Bulgarian armeijan kompassia, joka näyttää aina minne sattuu. Se on sellainen aika karun armeijamainen, mutta silti miellyttää omaa silmääni. Sitäkään en tosin päivittäin käytä. Se on siis sellainen ranteeseen nahkaremmillä kiinnitettävä asia. =)

Ihana ketju....  :)

Minullakin paljon koruja, mutta ehtottomat suosikini ovat..

1:Edesmenneeltä mummoltani saama kultainen "pitsimäinen" risti, joka kierteellä olevassa ketjussa  ja
2:Joku "epäaito" äskettäin ostamani horoskooppiriipus, jossa pyöreä laatta ja siinä kaksosen merkki, ja samassa roikkuu sinisävyinen "lasinen kristalli2 tai mikälie feikki korukivi onkaan..

Juu juuri sellainen(googletin)  kiitos kun sanoit tuon nimen, en ole aiemmin tiennyt :smitten:

Vuonna nakki ja naurin olikin näin... nyt tuo koru saa maata rauhassa laatikon pohjalla ja en sitä kaulaani laita kovinkaan helpolla.
 ;D
Nykyisin arkena korvissa kultaiset napit, jotka ovat kiinalainen merkki "pitkä elämä"
Muutoin jos koruja käytän... vähentynyt hurjasti  :o sormuksia tuskin koskaan enään!
Niin, akvamariini löytää kiteenä, pyöröhiettuna tai viistehiottuna korviin tai kaulaan, mutta hopeaan edelleen sidottuna  :smitten:
Kiven tiedän, mutta kerro sinä mitä vaikutelmia saata muutoksesta. Kiitos  :)

Voimallisimman korun, jota käytin tuossa välissä joka päivä... hopeinen kelttisymboli... oli pakko saada nahkaan ja siinä se nyt jalassa kulkee matkassa mukana ja koru sai jäädä laatikkoon  ;)

Näin tämä syklisyys kulkee... mitähän seuraavaksi...  :angel:

Minulla oli tämä sama Yin&Yang korun kanssa. Nyt se symboli on ollut jo kymmenisen vuotta nahkassa sakraalichakran kohdalla selässä.  :)

Et pyytänyt tulkintaa, mutta enhän voi olla reagoimatta. Hoo, olet järkevä tuumailija, et anna humpuukille paljoakaan arvoa, virnuilet vain, koska annat enemmän arvoa sellaiselle 'korulle', jossa on tietoa. Sinussa on särmää, jonka haluat esille, et koruja.

Mutta salaperäinen olet, ja siinä salaperäisyydessä vähän itseriittoinenkin 'koruja kannan, mutta vain harvat sitä pääsevät näkemään'. Varmaan ihastuu, ken näkee!  ;) Ja jos on viisas, tunnistaa sinusta jo jotain aika paljon.

Sillä 'humpuukilla' pitääkin sitten olla aivan erityinen tarina takanaan, niin tunteesi lämpenee. Tuo kompassihan on upea talisma. Symbolina se ohjaa sinua uusille, mutta sinua kiehtoville poluille. Et sinä kuljekaan suoria teitä, vaan mutkaisia ja arvaamattomia.  ;)

Filigraani oli minullekin outo käsityölaji, Ikiviuhkolle kiitos! Tulee ristin työstöstä mieleen tämän päivän virkatut pylväät kaupungilla ja pyörät tuunauksineen. Eli pelkkä risti ei riitä, vaan tuodaan se toisenlaiseen aikaan ja annetaan sille 'vaate', korulle koru, koristetaan. Aivan kuin mummosi olisi sillä halunnut sanoa 'ei elämä niin kurjaa ole, mutta itse se on työstettävä kauniimmaksi'.

Horoskooppiriipus kristalleineen sopii kuin nakutettu astroilijalle!  :D

Näinhän se menee! Muutoksia pitääkin olla, ei jähmettyä yhteen ja samaan.

Jotakin on varmaan mennyt 'nappiin', kun olet napit korviisi kiinnittänyt. Ne sopivat kaikkeen, eivät korostu ja lämmittävät kultana. Aivan kuin korvat olisi kuullolla koko ajan. Hopea taas vapauttaa ja  varsinkin jalassa antaa keveän askeleen. Kuulostaa kuin 'jalka hakisi jotain uutta suuntaa'. Jalka luo nahkaansa.  ;)

Noista muutoksista...

Minä olen kadottanut Egyptistä ostamani rakkaat hopeiset ankh-korut ja suren niitä. Tuntuu etteivät muut kelpaa. Ja lahjakoruja tuskin uskallan pitää, kun pelkään toisen tippuvan korvasta, jossa on vähän isompi reikä.

Kadotin nuo ankhit tanssimatkallani ja tuleekin mieleen, kun ne piti sinne jättää, että olisiko aika jättää tämä vanha harrastus ja etsiä uutta.

Korujenkin suhteen olen siis vähän tyhjän päällä. Edesmennyt mieheni osti minulle tavan mukaan aina kultaisia koruja, joita en osaa pitää, ne eivät tunnu olevan 'minua'. Pidin vähän kuin mieliksi hänelle kun lähdimme johonkin yhdessä, mutta työhön etsin aina jotain hilpetööriä, jotain humoristista ja hauskaa, roikkuvia muovikenkiä tai puutappeja.

Meripihka on kiehtonut... :D  Voisiko joku lukea minuakin.  ::)

Oijoi kuinka ihana aihe. :smitten:

Mitäs nousee mieleen mun korusista.. :angel: :)

1) Kirppikseltä ostettu puinen, musta, käsityönä tehty afrikkalaistyylinen naamari -koru. N. 7cm pitkä, koverrettu siis silmät, suu, nenä, koko "naamari".. Mustassa narussa, ja naamarin yläpuolella kelta-musta puuhelmi. :smitten:

2) Mustassa narussa pyöreä simpukka-koru, n. 3-4cm halkaisija. Takapuoli musta, etupuoli "helmiäinen".
     Tämän olen saanut vanhemmilta, ilmeisesti joltain heidän vieraalta jäänyt ja antoivat mulle.

3) Vihreä malakiitti -rannekoru. Tehty soikeista palasista. Yhdessä palassa on kuin sydämen kuva. :)
     Tämä on ostettu messuilta.. Pidän vasemmassa kädessä. :)

Meripihka: Syvyyksissä hioutunut, maaperästä aikojen kuluessa.. Pitkä aika mulla tulee mieleen, kuin timantin kehitys, meripihkakin varmasti ottaa aikansa.. Siinä on jotain mystistä ja maanläheistä samaan aikaan. Jotain ikiaikaista, kuin vuosien muistot, menneet ajat, karma, hidas ja varma.. ;D Eri kerrokset ja kerrostumat, tiivis/tiheä, kuin sisältäisi paljon pienessä paketissa.
Lämmintäkin ja luonnollista. Kuitenkin herkällä tavalla jotain vähän hienompaa.. Mystistä ja kuitenkin niin maanläheistä, että on osa maata, sieltä syntynyt.. meren pohjan herkkyyttä.. Hmm.. Tällaisia tuli mieleen.. voisiko nämä liittyä siihen mitä nyt haluat/kaipaat henkisellä tasolla.. :) jotenkin karmakin mulle vaan tulee tästä mieleen, kun näen sellaisen kerrostuneen ikiaikaisen kallion ja meren. :) Myös kuin kaksinaiset / vastakkaiset voimat.. jotka kuitenkin nivoutuvat yhteen.. Tahto ja herkkyys! Jotain maskuliinista, jotain feminiinistä. Voimakiveksi. ;)

Upeaa symboliikkaa, Metsänkeiju!  :smitten:

Juuri sitä. Maahisten lahjoja kaipaan. Muuten virvoin tänään ruusumaalle ja maahisille juttelin, vanhaa merenpohjaa tuo pelto, jolle ruusuja aion istuttaa. (Jos joku haluaa, niin kirjoittelen Metsätontun ruusutarha-blogia, en voi olla kertomatta, kun Metsänkeijun tulkinta niin kolahti.)

Minulla on kahdet meripihkakorut. Toiset osti ystävä minulle Riikasta, lehdykässä soikea meripihka, kaulakoru samanmoinen ja kaulakorun olen valinnut työlahjana, Kalevalainen Tulenhenki. Toivottavasti saan siihen nyt myös korvakorut, kun jään töistä pois.  ;)

Mutta hassu juttu, että en osaa niitä pitää, ennen kuin olen saanut rusketusta iholleni. Jota saan kyllä helposti. Onhan se maakin lämmintä kesällä ja työstettävää... ;)

Ja mikä tärkein symboli tuohon meripihkaan on ollut se, että olen koko talven työstänyt kiinnittymistä 'maahan' ja sen perusvoimaan.

Kiitos Metsänkeiju! Toivon, että sinäkin osallistut tulkintoihin...kuten kaikki muutkin tervetulleita. Korussa on jokin tiivistelmä elämästä...

Mutta mielelläni mielikuvioin sinunkin koruelämää!  :smitten:

Mielenkiintoista, naamarikoru! Kirppikseltä tarttuu se mihin käsi menee aivan itsestään. Ei kai sinulla ole jokin salaisuus, jonka haluat naamioida? Noin symbolisesti? Puu on kasvamisen symbolia myös, jotain haluaa elää vahvemmasti, jotain, jota et uskalla ihan päivän valoon vielä tuoda.

Tuo simpukkakin on kulkeutunut sinulle. Joltakin jäänyt, joka on halunut jonkin asian jättää, ehkä jotakin on jo valaistunut, varjo tullut tutuksi. Mieti itsekin, onko se todella sinun korusi ja kauanko on tarkoitus sitä pitää? Sen voi laittaa sitten kiertoon kun siltä tuntuu, sillä ehkä se on 'vaeltajakoru', joka tarvitsee olla aikansa itse kullakin, kuiskimassa jonkin tarvittavan asian.

Vihreä rannekoru (kivistähän on oma topikkinsa, josta voi tarkistaa kiven merkityksen, tai sitten googlesta, joten en opiskele niitä enempää). Arvaa, lukki taapersi koneeni eteen seinälle juuri nyt, komean näköinen lukki, joita en voi tappaa tai hävittää, en myöskään pelkää niitä.

Se ei varmaan merkinnyt mitään, vei ehkä ajatuksen jostakin, jota ei ehkä sitten tarvinnut tulla.
Mutta virheän renkaan näkisin liittävän sinua luontoon, luonnon kiertoon, jossa nyt ihastuneena seuraat kevään tuloa, voimaa, eiköhän vasen edustanutkin isää, maskuliinista... Hyvää kevättä!

Voi esmiralda! Mielenkiinnolla olen tätä ketjua seuraillut. Kiinnostavaa, niin kiinnostavaa. Mitähän minun korutapani minusta kertovat? Jos tähän nyt tällaisen romaanin saapi rustata...

Vuosia käytin pelkästään lahjaksi saamiani pronssisia Kalevalakoruja. Sitten tuli monien vuosien tauko, kun pidin ainoastaan kihla- ja vihkisormuksia, en edes korviksia. Molemmat sormukset ovat tavallista keltakultaa timanteilla. Vihki on itse suunniteltu matalilla kiviupotuksilla ja ulkopuolen kaiverruksilla käyttömukavaksi. Kihla on tavan rivisormus. Sormuksia en ota koskaan pois, en koskaan.

Reilu vuosi sitten aloin itse tehdä koruja. Materiaaleina ovat lähinnä kivet, kivihelmet ja hopea. Pääosin käytän settejä (ranne-, kaula- ja korvakorut), mutta pelkkiä kivi- tai kivi+hopeariipuksiakin käytän jonkun verran.

Kivistä rrrrakastan spektroliittia, labradoriittia, vuori- ja turmaliinikvartsia, brontsiittia, ryoliittia, useita jaspiksia… Oi, minulla on myös yksi aivan valloittava obsidiaanineliö, mutta hän ei ole vielä kertonut, millaiseksi koruksi haluaa tulla. Yleensä hopeani on tummaksi patinoitua, mutta toisinaan kiilteleväkin kelpaa. Useimmiten koruni ovat hyvin yksinkertaisia ja pelkistettyjä, jopa romuluisia, mutta kyllä tuolta muutamia bling-bling –korujakin löytyy, lähinnä vuorikvartsista. Koru valitaan aina aamulla mielialan mukaan, ja korun mukaan sitten valitaan vaatteet ja silmälasit. Tärkeysjärjestys näet. Kotoa ei voi lähteä ilman koruja. Ilman meikkiä ja siivousvaatteissa voi mennä kauppaan, kuhan korut on kunnossa. Korut tosin otan heti pois, kun pääsen kotiin takaisin.

Tein itselleni koesormuksen tuossa kuukausi-pari sitten. Siinä on sentin leveä hopeasormus, johon on stanssattu minulle tärkeät sanat. Sen päällä irtonaisena pyörii toinen ohuempi, romuluinen sormus, joka peittää tekstin osittain muiden silmiltä. Rakastan sormusta. En halua lähteä kotoa, jos sormus ei ole oikeassa keskisormessa. Olo on alaston ilman sitä.

Toinen aivan lempparikoru on pitkulainen hopealaatta (2x6cm), jonka olen sulattanut aivan muodottomaksi venkuraksi ja patinoinut mustaksi. Hän roikkuupi mustassa, melko lyhyessä vahanauhassa.

Tällaisen romaanin sai aikaiseksi uusherännäinen koruharakka  :smitten:

Uhhuh! Taijatpa olla koruharakka siinä kuin minä mielikuvaräkättäjä. Kunhan muistat että suurimmaksi osaksi tämä on vain leikkiä...mutta kuten sanatkin, niin korutkin tuovat tietynlaista värähtelyä ja herkistävät mielikuvan.  ;)


[/quote]
Vuosia käytin pelkästään lahjaksi saamiani pronssisia Kalevalakoruja. Sitten tuli monien vuosien tauko, kun pidin ainoastaan kihla- ja vihkisormuksia, en edes korviksia. Molemmat sormukset ovat tavallista keltakultaa timanteilla. Vihki on itse suunniteltu matalilla kiviupotuksilla ja ulkopuolen kaiverruksilla käyttömukavaksi. Kihla on tavan rivisormus. Sormuksia en ota koskaan pois, en koskaan.[/quote]

Taidat olla pikkuisen periaatteisiin jumittunut, kuten kalevalaisen ja nyt 'ei koskaan pois' sormuksiin. Ei se mitään, kun muutoksiinkin juonnut. Kuvittelen, että nuorena osuit siihen trentiin, että kalevalaiset olivat 'hienoja' (niin onkin, aina vain). Sitten vain kuukahdit rengastamiseen ihanan mukavasti, ei muuta tarvikaan.

[/quote]
Reilu vuosi sitten aloin itse tehdä koruja. Materiaaleina ovat lähinnä kivet, kivihelmet ja hopea. Pääosin käytän settejä (ranne-, kaula- ja korvakorut), mutta pelkkiä kivi- tai kivi+hopeariipuksiakin käytän jonkun verran. [/quote]

Ahaa, aloit kaivata tarttua vähän itsekin 'rattiin'. Toki tulee aika, jolloin muistelee, että mitä sitä olikaan. Tämäkin on trendiä, koruharrastus, ihana sellainen ja itsekin innostunut ostamaan noita käsintehtyjä. Varmasti sen myötä olet tutustunut kiviin ja niiden symboleihin. Innostava aihe, eikö?

[/quote]
Kivistä rrrrakastan spektroliittia, labradoriittia, vuori- ja turmaliinikvartsia, brontsiittia, ryoliittia, useita jaspiksia… Oi, minulla on myös yksi aivan valloittava obsidiaanineliö, mutta hän ei ole vielä kertonut, millaiseksi koruksi haluaa tulla. Yleensä hopeani on tummaksi patinoitua, mutta toisinaan kiilteleväkin kelpaa. Useimmiten koruni ovat hyvin yksinkertaisia ja pelkistettyjä, jopa romuluisia, mutta kyllä tuolta muutamia bling-bling –korujakin löytyy, lähinnä vuorikvartsista. Koru valitaan aina aamulla mielialan mukaan, ja korun mukaan sitten valitaan vaatteet ja silmälasit. Tärkeysjärjestys näet. Kotoa ei voi lähteä ilman koruja. Ilman meikkiä ja siivousvaatteissa voi mennä kauppaan, kuhan korut on kunnossa. Korut tosin otan heti pois, kun pääsen kotiin takaisin.[/quote]

Sen tiedän, että spektroliitti on suomalaista, tuolta läheltä Venäjän rajaa louhitaan, kotoisen kallioperän tuotetta. Eräs selvännäkijä sanoikin, että siinä on kivi, joka maaduttaa turvallisesti juurichakran maahan. Tasapainottava ja voimaannuttava energia. Jaspis myös, kotimaassakin löytyy, kotometsästä jopa, mutta aika rakeista. Noita muita minun pitäisi kirjasta plarata, en muista vaikutuksia. Mutta ehdottomasti sinäkin etsit maadoittumista, maa-äidin turvallista läheisyyttä, siitähän meidän fyysinen ruumiimme koostuu, sen alkuaineista.

Ihanasti lähdet aamuisin liikkeelle. Muistutat ystävääni, joka ei muuten meikannut, mutta kun lähti saaren toiselle puolelle katselemaan auringonlaskua, laittoi aina huulipunaa. Niin kunnioitettava tapahtuma se oli. Näenkin, että kohtaat uuden päivän tietyllä huolitetulla kunnioituksella. Tietenkin nyt kun itsekin taiteilet koruja, olet myös niiden kävelevä mannekiini. Ja kyllä minäkin ilahdun, kun näen hauskan tai tyylikkään kokonaisuuden.

[/quote]
Tein itselleni koesormuksen tuossa kuukausi-pari sitten. Siinä on sentin leveä hopeasormus, johon on stanssattu minulle tärkeät sanat. Sen päällä irtonaisena pyörii toinen ohuempi, romuluinen sormus, joka peittää tekstin osittain muiden silmiltä. Rakastan sormusta. En halua lähteä kotoa, jos sormus ei ole oikeassa keskisormessa. Olo on alaston ilman sitä.[/quote]

Huh, romaani tosiaan  ;D, pieni elämäntarina korujen näkökulmasta. Koruasiantuntijuus on varmaan nyt laajentunut jo hopeaankin. Luovuutesi kirkastuu. Nyt sinulla on jotain jota vähän piiloitat muilta. Ja niinhän se on; kel aarre on, se aarteen kätkeköön! Mutta sinä olet kasvanut siihen aika lailla kiinni.

[/quote]
Toinen aivan lempparikoru on pitkulainen hopealaatta (2x6cm), jonka olen sulattanut aivan muodottomaksi venkuraksi ja patinoinut mustaksi. Hän roikkuupi mustassa, melko lyhyessä vahanauhassa.[/quote]

Nyt tulee jotakin, josta tulee mieleen jo etiikka tai moraali. Etkö hyväksy jotakin itsellesi? Tai pelkäät etteivät toiset hyväksy. Se on vänkkyrää ja mustaa. Kuitenkin se on niin ihana! Se on sinun omaa elämääsi. Varotko luovuuden tulvaa?

Olipa sinulla tarina!  :D ps. No enpäs osannut taaskaan lainata! Mutta värjään omani, niin löydät paremmin.

Tällaisen romaanin sai aikaiseksi uusherännäinen koruharakka  :smitten:
[/quote]

Koruharakka ja pulputin kiittää ja kumartaa  :smitten:
Jup jup! Leikkiähän tämä, mutta hauskaa sellaista – vähän niin kuin koko elämä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti  :D

Olen olen. Vasta nyt alan osata sen, että päästän vanhasta irti. Kalevalat oli niitä, mitä silloin piti olla kaikilla. Ja suuresta massastahan ei saanut silloin erottua.

Ensin aloittelin korujuttuja, ja sitten otin ohjat käsiini muunkin elämän suhteen. Osuitpas aivan oikeaan, en ollut tuota osannut ajatellakaan. Kivet ovat lumoavia. Hopeaa piti ottaa mukaan, että saa kivet muuallekin kuin taskunpohjalle kuleksimaan.

Varmaankin pitää paikkaansa myös tämä. Tässä pitkin matkaa minua on muutenkin muistuteltu, että jalat pitää pitää tiukkaan maassa.

Tämäpä olikin mielenkiintoinen juttu, jota en ole osannut ajatellakaan. Pitää pohtia lisää… Ja kyllä, tulkitsit taas hienosti. Varmastikin sillä on tekemistä sen kanssa, että koenko ansainneeni jotakin. Wau. Taidanpa lisätä koruun säihkyvän kiven, sillä minähän ansaitsen itselleni mitä vain.

Minä pidän filigraanikoruista, sellaiset kiinnittävät aina huomioni. Oli aika etten voinut sietää hopeakoruja, käytin pronssia. Mutta hopeahan liitetään äitiyteen ja äidiksi tulon jälkeen aloin taas käyttää hopeakoruja, nykyään pidänkin eniten niitä. Kultaa harvemmin, vain sormuksissa.
En juurikaan koreile koruilla, ne eivät saa olla liian isoja tai tunnen oloni epämukavaksi.
Kelttikorut.com on vakiosivustojani, siellä on monia aivan ihania koruja :)

Olen pitkään haaveillut löytäväni riimukirjaimen kaulakorukseni, muttei ole tullut vastaan.

Ihana aihe,hellyttävä   :smitten:     Minulla on käytössä yleensä hyvin vähän koruja ollut koskaan.Keltakulta ei tunnu olevan minulle tehty metalli.Sormuksia käytän kolmea,joihin olen kiintynyt.Kaikki valkokultaisia pienin timantein.Korvakorut myöskin ovat samoin valkokultaa pienin pikkuruisin timantein.
Äidiltä perinnöksi saamani  sormus on keltakultaa,painava ja paksu.Laitoin sen sormeeni ja yllättäen siitä tuli lempisormukseni.Isä on äidille teettänyt sen.Sormuksen päällä on suorakaiteen mallinen levennys johon on upotettu yhteen kulmaan pienenpieni rubiini.Äiti ei antanut koskaan katsoa sormusta ottamalla sormuksen pois sormestaan.Saatuani sen katsoin sen sisälle ja luin kaiverretut sanat "tykkään sinusta pirusti"myös isän nimi oli siellä.Suomalaismiehen rakkauden tunnustus jämerästi kirjoitettuna.

Erään helminauhan löysin kirpputorilta,ehkä sellainen matkakoru.Koru on tehty pienistä pyöreäksi hiotuista luista.Se ikäänkuin vaati päästä mukaani.Olen kieputtanut sen usein ranteeseeni ja ikäänkuin olisin saanut siitä jotakin lohtua.Mitähän se minulle kertoo?Veljen tytär ihastui siihen samalla lailla ,kuin minäkin.Lupasin sen antaa,kun korun on jatkettava matkaa.Vieläkään ei ole se päivä tullut,vaikka monet vuodet ovat kuluneet jo.

Minulla on tapana ostaa aina jokin koru muistoksi ulkomaanmatkoiltani! Minua kiehtoo vatavasti korun tarina ja muisto vieraalta maaperältä. Oli aika jolloin kädessäni saattoi komeilla Intiasta tuotu koru johon oli hindiksi kaiverrettu mantra, ranteessa kreikasta ostettu nahkainen rannekoru (mielellään jollain symbolilla koristeltuna) ja kaulassa afrikkalainen vihreä kivi nahkanarussa. Nykyään olen tyyliltäni hillitympi. Kivikorut ovat sydäntäni lähellä, rannekorua vaihtelen riippuen mikä kausi on menossa mutta maanläheiset materiaalit tuntuvat omimmilta, kivet, puuhelmet, nahka... Ja nimenomaan rannekoruissa. Kesällä saatan kaiken maailman markkinoilta ostaa käsintehyjä ranne-tai kaulakoruja, erityisesti jos niitä kaupataan mainoslauseella tyyliin "aitoa perulaista käsityötä". Minusta on ihana hipelöidä korua joka on "elänyt" ja kulkenut kaukana jossain erilaisessa maailmassa  :smitten:
Himoitsen ja ihailen eksoottisia ja persoonallisia koruja, kuitenkaan en usein uskalla (?) käyttää niitä kuin hetken. Ja palaan taas tylsiin, massahopeanappikorviksiin tms.. Kun lähden juhlimaan laitan korviini aina isot roikkuvat hopeakorut. Niiden tulee olla itämaishenkiset ehdottomasti, paljettia ja koukeroa (myös intiaanityyliset korvikset ovat huippuhienot, pitääkin ostaa uuden kesäfestareilta!  :laugh:)!

Mitäs tästä sanot Esmiralda?  :)

Tätähän täytyy minunkin kokeilla.
Kaulassa minulla on mieheltä saamani kultainen paksuketju,jossa ei ole riipusta.
Ranteessa hopeanvärinen teräsrannekkeella oleva kello.
Sormissa kultainen kihlasormus sileä mutta vähän muotoiltu,sekä kultainen pikkutimantilla oleva sormus,vihkisormus jossa sininen safiiri ja kaksi pientä timanttia, sekä toinen kultainen sormus jossa kolme sinistä safiiria.Oikeassa kädessä on myöskin kultainen sormus kuvioilla.
Korvissa hopeiset korut jossa sininen safiiri delffiini ja sitten toiset hopeiset korut kivellä.
Mitäpäs nämä kertoisi minusta :) :smitten:

Kauniisti jo kuvailet aikakauttasi korujen suhteen. En tiennytkään että hopea liitetään äitiyteen. Kiitos!  :smitten: Ja ihan käytännön syistäkään et varmasti kaipaa isoja raskaita koruja, kun on lasten kanssa. Kuinka viekoittelevia korut ovatkaan tarttua pienen kätösen niistä kiinni ja vetää.
Ja kun elämä on lasten ympäröimä, niin tarvitaanko siinä muuta. He rakastavat äitiä sellaisenaan.

Taas kelttikorut yhdistän sekä trendiin että haluun tutustua mystiikkaan, menneeseen ja siihen, mitä se vastaisi tänä päivänä.

Tuota filigraania tutkin netistä, ja huomaan, että minullakin jossakin on tuollaisia koruja. Filigraani ei ole sileää, suoraviivaista. Se mutkittelee, luo solmuja, pitsejä, kietaisuja, verkkoja, koukeroita.
Niin kuin elämä itse! Ehkä sellaisten korujen kautta hyväksyy myös elämän sellaisena kuin se on.  :smitten:

Hei Sansai! Olen löytänyt sinut aika temperamenttisena, monipuolisena ja sellaisena ihmisenä, jolle tapahtuu tai joka 'panee' tapahtumaan. Joten en ihmettele, jos et päällisin puolin sitä koreilua haluakaan. Pää ja sydän täynnä kaikkea ihmeellistä, henkisiä koruja.

Kulta sellaisena on minustakin raskasta ja vangitsevaa, hopeinen väri kuten valkokulta kevyttä kantaa, ilmavaa. Timantissa on jotakin ikuista, terävää särmää ja valoa, arvoa, joka ei muutu. Mitähän Diamond sanoikaan rubiinista, voisit kelata, liittyikö siihen intohimoa?

Tuo tarina isäsi antamasta sormuksestahan on aivan ihana! Sehän on kuin sinä! Varmasti hyväksyt isäsi hokeman. Mitähän kaikkea oletkaan perinyt isältäsi, sillä tuo sormus on yhdys myös häneen, hänen valitsema, sormeen laittama. Ja tottakai sormus jatkaa matkaa...ja värähtelyt vaikuttavat jokaiseen kantajaan.

Luin juuri erästä kirjaa; Kuutamosonaatti, Arja-Liisa Landen, jossa kerrotaan mm. että muinainen Suomi, Finland, Kvinland on ollut naisjumalattaren hallussa ja että itse Louhi on ollut Pohjolan naiseuden voiman symboli, kuningatar. Noista luuhelmistä tuli mieleen tuo feminiininen voima. Ei kai sinussakin ole jotain Louhimaista voimaa? Et voi vielä luopua korusta.  ;)

Arkisin en juurikaan käytä mitään koruja paitsi kultaiset renkaat korvissa, jotka ovat olleet melkein 50v. (olisiko aika luopua?)

Taidan olla kaikkiruokainen korujen suhteen. Kuitenkaan mitään kovin raskaita koruja en kaulaani ja korviini laittaisi.

Rakkain riipus tällä hetkellä on soikea kultainen filigraafi, jota 'joku' sanoi ompelijan koruksi. Kauniita kiemuroita kuten elämässäkin.

Hematiittia ja muita pieniä kiviä on kaulaketjussa, joka on etelän matkalta ostettu, samoin hematiittirannerengas. Nämä ovat usein käytössä.

Itse olen punonut hopealangasta muinaisketjun ja korvikset, ovat mieleiset.

Sormuksia pidän, vaikka ne tuntuvat jotenkin vangitsevilta  ;)

Vielä rubiinista
Intohimo on montaakin asiaa paitsi miehen ja naisen välistä rakkautta!!!
Rakkautta  ja intohimoa johonkin asiaan, olkoon vaikka luonnonsuojelua tai kirjoittamista tai rakkautta ruusutarhaan...jne
Eikö intohimo vie sinut kokonaan, ajattelet sitä jatkuvasti, välillä huomaamatta ympäristöä, rubiinin punainen väri huokuu tätä voimaa ja heijastaa omaa valoa ympäristöön ja tartuttaa valoaan meihin muihin, sehän voi olla uusi idea joka kerää muita samaan joukkoon.
Sellainen elämänenergia joka tempaisee mukanaan!

Ihania tulkintoja annoitte,te kultaiset Esmis ja Diamont,ihan tuli itku.

Välähti ,kuin salamaniskuna, kuinka samanlaisia isäni kanssa olimme.Tuntuu kuin isän kirjoitus sormuksessa olisi myös minulle,kuin minullekkin kirjoitetut,ovat minulle sopivia sanoja.   :smitten:

Mietin tätä pientä rubiinia.Kyllä,mitä teenkin, teen intohimolla,arkiset askareenikin.Jos minulla ei olisi sitä polttavaa intohimoa,olisin kuin kivi rannalla,aina paikoillaan,aaltojen huuhdeltavana.

Onhan minussa louhea,on toki.Mokkipaikkani nimi on louhi,joten kauttaaikojen on kutsuttu louhen naisia Louhen emänniksi,kuten minuakin ja tunnen sen nimen velvoittavan,järjestelemään, touhuamaan monenlaisissa tapahtumissa,pitämään huolta.

Kerroit Esmis aijemmin meripihkasta.Isä harrasteli meripihkan hiomista.Hioi ja porasi jostain saamallaan vanhalla poljettavalla hamaslääkärin porallla äidille monenlaista.Useinhan äiti istui ja hypisteli pihkahelmiä,sanoi niitä ajatusnauhaksi,ehkä toimi hänellä kuin rukousnauha.

Tekihän isä minullekkin sellaisen.6 suurta erimuotoista helmeä nahkanauhassa.Isä kertoi meripihkassa olevan tiivistyneenä "suuri ääreton"Kertoi niissä olevan suuren salaisuuden joka siirtyy ihmiseen niitä käsitellessä.Sitämyöten kun vuodet ovat vierineet on minullakin tarve istua keinutuoliin,keinua ja hypistellä niitä kuutta helmeä,olla ajatusten kuljetettavana ja olo on levollinen ja hyvä.Ehkäpä ne maadoittavat ja luovuttavat viisautta.Koen ne hyvänä.

Kiitos Diamond, kun tulit vierellemme!  :smitten:

Yleensä 'kivi' on tämän hetken voimaannuttava, sen huomaa kaikkien pihamaalta ja siitä kuinka kaikkialla ihmiset ovat kivistä kiinnostuneet, ei vain koreista, vaan myös siitä ikiveden ja maan hiomista harmaasta, niitä otetaan syliin ja kannellaan pihamaalle. Toiset ottavat kaulalleen jne.

Nytkin tänä iltana olen naapurin rouvan kanssa lähtemässä vähän salaisesti soramontulle kiviä nuuskimaan...

Tuosta rubiinista vielä. En ole koskaan kertonut, että minullakin on niitä sormuksessa. Oikeammin vihkisormusten välissä. Vihkisormukseni ovat vaatimattoman kapeat, kuten oli ukkonikin, mutta tätini lahjoitti minulle leveämmän kultasormuksen, johon on tähtimäisesti upotettu viisi rubiinia.

Olen ne joka kesä ottanut pois, kun puutarhatyö turvottaa käsiä ja tulee hiertymiä. Olen miettinyt tarvitsenko enää niitä. ?!

Mitä tähän sanot Diamond?

No voihan louhittaret! Onko tämä sitä 'telepatiaa', joka arkipäivään loksahtelee? Tämä tuosta Sansain kertomasta. Kun minä tänään muistelin setäni hautajaisissa tilannetta jossa hän oli mukana kun meillä oli pieni hääateria, niin kohta kävelee vastaan outo nainen, sanoi, että ottaa osaa mieheni poismenon johdosta ja esitteli itsensä: -Minä olen se tarjoilija joka tarjoili teille hääaterian ja muistan sen aina.  :o

Siis jotakin kummaa joskus tapahtuu, jota emme ymmärrä, sielumme ehkä...

Rubiinista ja sen intohimosta vielä. Tätini, joka alunperin oli sormuksen saanut, oli hyvin eristäytyvä. Hänellä kuoli kaikki mahdolliset intohimot. Häntä ei kiinnostanut itse elämäkään, pelkoja vain oli täynnä (paranoidia). Ehkä hän ei pitänyt tuota sormusta, ehkä siihen liittyi jotakin ikävää?

Sanonpa minäkin,että voihan louhittaret sentään.    :2funny:  Kerroit Esmis tätisi sormuksesta,taitaa puhua nyt meidän sielut keskenään ja touhuta.
Minun tätini antoi minulle myöskin sormuksen,kun olin lapsi.Sormus on kultaa,pitsiä koko sormus,ja kolme rubiinia siinä.En ole sitä käyttänyt.Täti oli saanut sen rakastetunsa rintamalta palautettujen tavaroiden mukana.Rakastettu oli kaatunut.Hän oli saanut ostettua sen Viipurista.Kultaahan ei sotavuosina helposti saanut.
Tulipa minulle kiire äsken etsiä se sormus.Tiedän kelle sen annan huomena.Veljentytölle,joka rakastaa tällaisia pitsisiä juttuja.Huomena veljentytär tulee muutamaksi päiväksi luokseni,joten sormus saa jatkaa matkaa.

Ei tätini ole voinut sormusta käyttää.Täti oli saanut kirjeen,jossa oli kerrottu,että kihloihin menevät,kun loma alkaa.Sormuskin on ostettuna.
Voi näitä elämän kiemuroita,ja ihmeelisiä kohtaamisia.En olisi sormusta muistanut,on ollut niin unohduksissa.

Koruissa kuten muissakin esineissä energia siirtyy, mutta nehän voi puhdistaa, en väitä vastaan kun on kysymyksessä tunnejuttu.
Muuten mitä suurempi kivi on korussa, sitä voimakkaammin se toimii ja Esmis, mielestäni Rubiini voisi auttaa sinua tällä hetkellä, mutta huuhdo se juoksevassa vedessä(joki)ja kuivata muutama tunti auringossa, vannon, että se auttaa.
Mutta kivet todella ovat hetken energialähteitä ja suosittelen niiden vaihtoa mielialan mukaan.
Itselläni on yli 500 vuotta vanha sormus, josta kivi oli pudonnut ja laition siihen 1 karaatin Rubiinin ja todella aloin kirjoittamaan runoja, taidampa laittaa sen sormeen kun tuli mieleen ja näin voimakkaan unen sitä ennen,wow!!!

Hei Lilim!
Näin ne kivet alkavat puhututtaa ja korut, kuten edellä.  :D

Mikä sen mukavempi ja matkassa kevyesti kulkeva onkaan kuin koru, aito sellainen kustakin kulttuurista. Uskon, että todella olet kiinnostunut eri kulttuureista, etkä vain matkustele kertoaksesi missä olet käynyt. Mutta kielitaitoahan siihen vähän tarvitaan.

Olet varmaan huomannut, että korut tai esineet yleensä, varsinkin vieraista maista värähtelevät omalla tavallaan. Ja jos vielä tiedät korun taustaa ja tarinaa, niin sehän on rikkautta. Ehkä juuri korun kautta tutustut aivan toisenlaiseen kulttuurinäkökulmaan... ;) Se on jotakin toista kuin matkaopaskirjat.

Mutta totta, eri maista ostettuja tai saatuja koruja ei voi pitää yleisesti, vain tiettyyn tilanteeseen. Minulla on inkakorut, sellaiset upeat kasvot, jotka ystäväni lahjoitti minulle, ja kerran yhteen juhliin laitoin ne kaulaan. Siellä pöydässä istui eräs nainen vastapäätä ja katseli korujani kysellen mistä ne on. Perusta, sanoin, käsityötä. Hän pyöräytti silmiään ja osoitti kaulallaan olevaa kultakorua. - Niin tämäkin!

Näin voivat korut kohdata ja keskustella keskenään!

Ja mites me voidaan edes talvella paljoa koruja pitää. Ne eivät näy villahuivien alta ja tarttuvat korvista niihin kiinni jne. Kalpealla iholla ne eivät hehku.  :-[

Hei kokeilija... ;)

Kyllä minua aina on pikkuisen peloittanut nuo paksut kultaiset ketjut. Niissä on tietty omistajuussuhde, kuten sormuksillakin, mutta myös muuta. Olen paljon katsellut naisia, jotka kantavat noita kultaketjuja, jopa monia kaulassa, useita ranteissa ja ne ovat komeaa katseltavaa.
Ne ovat osoitus rakkaudesta, kiintymyksestä ja luottavaisuudesta. Mutta ne ovat myös 'sijoitus'.
Ihan kuin elämä olisi peloittavaa, epävarmaa...kulta on vain varmaa. Ne ovat myös 'hätävara'.

Beduiininaiset ja romaanithan kantavat koko omaisuutta päällänsä. Eli miehet sijoittavat tulonsa kultaan ja naiset kantavat niitä mukanaan. Pahan päivän tullen ne käytetään.

Miten minulla nyt tällaista tuli mieleen. Arkitodellisuutta. Kultaanhan kannattaa aina sijoitta, ja eikö tänä päivänä kulta ole arvossaankin.

Mutta nuo safiirit tuntuvat iloisilta! Niissä on jotain vapauttavaa. Jos Diamond on vielä 'lähettyvillä' hän voi valaista niistä lisää, ja vielä kun ne ovat timanttien kanssa. Olet todella ihailtu!

Delfiini symboloi paljon jotain, josta en nyt saa kiinni. Sanotaan että niillä on tietoa jostakin enemmän kuin ihmisellä, emme vain ymmärrä niitä. Delfiini voisi olla sinun oma 'eläinarkkityyppisi' ?

Maarita!

Kultarenkaathan ovat aina varman päälle. Ja jos ne ovat sopivan kokoiset, ne istuvat hetkeen kuin hetkeen ja voisi sanoa, että varmaankin yleisimmät korut. Tietenkin niiden symboliikasta löytyy se 'jokapäiväisyys' ja jämähtyneisyys johonkin 'sopivaan'. Voisiko sanoa 'rengastettu' rutiiniin.

Voisit välillä laittaa jotain humorista, jotain joka sinua itseäkin naurattaisi. Se voisi piristää.

Filigraafikorusi varmaan on muistutus sinun taidoistasi ja luovuudestasi, mitä ei tule jättää eikä unohtaa. Vaikka se on ollut leipätyötä, voisi siitä löytyä myös luovaa iloa. Joka sitten näkyy noissa hopeakoruissasi!  :smitten:

Tulipa mieleen kuin jälkijunassa,

että tuo minun filigraafiriipukseni on ystävän ostama samasta maasta, kuin basaarikujalta hiekasta löytämäni riipus, jossa on kuulema hebreankielinen rukous, sekä turkoosi kivi, jota en tunne. Sitähän olen käyttänytkin parikymmentä vuotta kaikkein eniten.
Siis molemmat Turkkilaisia  koruja... :)

Safiiri on timantin jalkeen kovin kivi ja niitähän on montakin eri väriä, sininen kaitekin kaunein valkokullassa ja haluan kertoa juuri sinisestä safiirista.
Tämähän on hyvin kuninkaallinen kivi ja symbolisoi totuutta ja rauhaa ja uskollisuutta.
Safiiri on Saturnuksen kivi ja vastustaa negatiivisia ajatuksia, muista ja itsestäsi.
Timanttien kanssa Safiiri sopii mainiosti ja jos kivi on hiomaton niin silloin energiat ovat parhaillaan juuri hopean kanssa(energialataus on voimakkain)
Safiiriahan on värittömäna, keltaisena, vaaleanpunaisena ja ruskehtavana ja värien mukaan jokainen voi itse päättää mikä kivi sopii itselle!

Kiitos =)

Kyllähän tuosta itseni tunnistan. Humpuukista en tosiaan pidä lainkaan.  8) Kompassi tuntui heti omalta, mutta saapa nähdä kauan sitä mukanani pidän. Aika paljon vaihtelee suunta ja sen mukana se, mitä mukanani kuljetan. ^^

Minulla on paljon koruja, mutta en pidä niitä. Minun kaulassani on aina mieheltäni lahjaksi saama kultainen pieni enkeli ohuessa kultaketjussa ja sormissa vihkisormukset ja toisessa kädessä kultainen sormus jossa kuin avautuva kukka ja sininen kivi. Ei hajuakaan mikä kivi se on, hih ;)!
Korvissa nappikorut, vähän samaa tyyliä kuin avautuva kukka sormus. Korut ovat kauniita, mutta vain harvat koskaan pääsevät ylleni  ::). Jostain syystä ne eivät vain sovi minulle !

Tota noin, onko kivesi matta ja vain sininen, jos siinä on kimaltelevia pilkkuja sillion on kysymyksessä Lapis Lazuli, kun tuli mieleeni ruusun nupusta ja sisällä on kivi,se voisi sopia näin herkkään ja kauniiseen koruun.
Lapis Lazuli auttaa hapen saantia vereen ja poistaa silmätulehduksia.
Sitähän pidetään yleisesti härän kivenä.
Kiven lisäominaisuuksista:
Tuo onnea, sympatiaa ja rakkautta.

No hauska että kolahti se meripihka. :) Tää symboliikka on kyllä mielenkiintoista.. :smitten:


Siis tää osuu niin kovaa että laivat uppoo! :coolsmiley: :smitten:

Todellakin, eipä oo tullut mieleen ennen koskaan ajatella korujen symboliikkaa.. :)
Mulla oli todellakin naamari henkisesti, salaisuus.. Ja mua naurattaa, kun tuolla kirppisreissulla tuo naamari- symboliikka on niin totta, sillä tuolla reissulla tapahtui riitelyä ym. niitä vanhoja tunteita jotka liittyivät tuohon naamariin varmaan. -Ja sitten menen ostamaan tuollaisen..

Ihanan ironista, että koen päässeeni salaisuuksista ja naamarini laskeneeni, ja koru onkin mennyt rikki! ;) ;D
Yritin korjata, mutten osannut.. Se myöskin putosi yhteen ällöttävään paikkaan, sen tarina alkaa olla siinä.. :)



Enpä ollut ajatellutkaan. Tämän taisi tosiaan olla tarkoitus minulle tulla, isä koitti jo aiemmin kysellä että onko tuo koru minun.. Vastasin ettei ole, ja kerran pitkän ajan päästä isä vaan toi sen mulle. :)
Kiitti vinkistä, laitan ehdottomasti vaeltajan maailmalle vaeltamaan.. :)
Tolleen yleisesti tuosta helmiäisestä tulee mulle mieleen herkkyys. Pitääkin mennä tutkimaan simpukankuorta lisää... ->


Oho! Tuli pakottava tarve kysyä, miksi et voi tappaa/hävittää?

Tuo lukki muistuttaa mua tämän malakiitin kuvauksesta; auttaa kaivamaan ja selvittämään menneisyyden mörköjä ja parantumaan.. 
Itteäni vähän ällöttää lukit.. ::) Tuli olo, että pitäiskö tää kivi ladata.. tai ostaa uusi koru kannettavaksi, se lukkihan siihen tsippaili ihan näkyville.. Tiijä tuosta.. ::)

Mutta luonto ja kevät ja ahhh, kyllä! :smitten: Ja maskuliinisia puoliani olen koittanut kehittää. :smitten:

Mielellänihän minäkin voin osallistua miettimään..
Olen vain vähän arkailija ja keskittymiskyvytön välillä.. :crazy2: Noi myös syitä miksen ole unia jaksanut tulkita nyt..

e: No pomppas, mieleen jotain.. Kysymykseeni, mikset voi lukkeja tappaa tai hävittää (johon tunsin niin pakottavaa tarvetta)..
En minäkään voi menneisyyteni mörköjä tappaa enkä hävittää, eikä niitä pidä minun pelätä, että esim. toistaisin virheitä. Olen kaivanut, nähnyt, oppinut ja hyväksyn menneisyyteni möröt osana minua, menneisyytenä. Eikä pidä jäädä kiinni menneisyyteen. Menneisyyden seitit yltää tähän päivään, mutta on hyödynnettävä sen positiivista voimaa! (Eikä sotkeuduttava siihen syötiksi. ;D )

Semmoista tuli mieleen, kuin itselleni nyt... :smitten:

Metsänkeiju!

Sinulla on hauskaa symboliikkaa, vertauskuvauksellisuutta, millä varmaan selittelet myös unia paljon!

Jotakin mitä minunkin on helppo ymmärtää. Tuo lukki. En ole koskaan tappanut lukkeja. Niitä on aina ollut ympärilläni. Annan niiden rauhassa kulkea. Vain jos ne tuppaa luomaan lankaa suoraan silmieni edessä, tuuppaan ne syrjään.

Ehkä en myöskään halua tappaa mitään menneisyydestä, en mörköjäkään. Koska ne ovat siellä tietyssä tehtävässään. Ne odottavat tulevansa ymmärretyksi. En koskaan ole ymmärtänyt sitä, 'ettei saa muistella menneisyyttä'. Minusta ne painavat hartioita siihen saakka, kunnes ne tulevat ymmärretyksi. Hyvässä ja pahassa. Ei ole pimeää ilman valopuolta. Ei seittiä enää, kun sen purkaa.
Ei siihen tarttuvaa. Kun on jokin rankka juttu, siihenhän tarttuu kaikki, toisen tarkoittamattomat sanatkin.


Ehkä siinä sitten sekin, etten tapa lukkia.  :D

MInä pidän myös paljon noista simpukkamaisista koruista. Nappaan kouraani kaikki, jotka ovat tehty simpukasta. Siitä on veistelty monenlaisia. Niiden helinä on mukavaa korville. Ja niissä on niin kauniita kuvioita ja sävyjä.

Juu kyllä nämä vertauskuvat ja symboliikka vaan tulee mieleen ja unien tulkinta saa samasta pohjansa.

Hauskasti sanoit siitä seitistä. Se ei saa liikaa liimata nykyhetkeä, vaan juurikin sillä on osansa ja tarkoituksensa tässä elämän kiertokulussa, omalla tavallaan.. kytkeytykäämme menneisyyden positiiviseen voimaan. :) :smitten:


Minä pidän muuten tosi harvoin koruja. Sekin liittynee siihen, kun pieniä lapsia on ja kiire ja kotona paljon.. Mutta tykkään muutenkin ehkä olla aika koruton nykyään, en ole 'laittautuja' -luonnekaan, niin paljoa kuin luonnollinen -tyyppi. :)

Minun rakkain koru on "kuiskauksen": Hopeinen sydän jossa keskellä enkelin muotoinen aukko,siis kaulakoru :smitten:

Ensin realiteetti: Tämän henkisen alan markkinat ovat hyvin moninaiset. On huomattu, että kun laittaa halpoihinkin koruihin symboliikkaa, niin kauppa käy. Ja korujen taso sekä valmistusaine voi olla hyvin köykäistä. Nikkeli aiheuttaa tulehdusta. Jos niissä onkin hopeointia päällä, se voi olla hyvin köykäistä ja tehotonta peittääkseen nikkelin. Joten energioihin en usko.

Toisaalta sisimpäsi kaipaa vahvistusta. Luot ja rakennat itse noiden korujen merkitystä. Voit kokeilla kirkasta lakkaa, se voi helpata. Mutta muutenhan voit pitää niitä vaikka yöpöydällä. Sinuna minä kuitenkin menisin sormituntumassa kirjastoon tai kirjakauppaan ja sieltä voi löytyä apu 'nälkään'.  ;)

Kuulostaa kauniilta! Olet antamassa Enkelille tilaa! Kun vielä juttelet enkelillesi, huomaat hänen läheisyyden. Ei tarvitse muuta kuin esim. autossa ajaessa tai istuessa kyydissä muistaa sanoa: 'Voi enkelit, olkaa kanssani tässä vaarojen tiellä', niin tuntee jo yhteyden ja tulee hiljainen 'kiitos'. :smitten:

Ja sinulla korvissa nuo enkelit! Olet varmasti herkistänyt kuuloaistiasi. Juttele enkelisi kanssa, voit kuulla vastauksia. Tai kuten itse joskus olen tehnyt, kun paha olo on yllättänyt, otan kynää ja paperia. Hiljennyn ja kirjoitan vihkoon kysymyksen. Vastaus tulee, kun sen heti kirjoittaa ylös eikä ala järkeilemään. Hyvin toimi!  ;)

Sain siskoltani eräänä jouluna joululahjaksi hopeisen sydänkorun. Se on pieni ja loistava, aivan kuten kantajansakin. :) Totta kai korullani on paljon tunnearvoa ja symboliikkaa, symboloihan sydän rakkautta, jota minä kannan aina mukanani, minne menenkin. Myös korun antajan takia se on minulle tärkeä ja merkityksellinen esine, joka tuo minulle turvan tunnetta minne ikinä menenkin.  :smitten:

Kauniisti puhut Faerie!

Rakkaalta antajalta siirtyy tunne ja energia ympärillemme esineen mukana. Hämmästyn joskus itse, kun muistan niin hyvin esineen antajan, vaikka esine voi olla hyvinkin 'mitätön', jos sen antajaan liittyy tunneside. Esineen ei tarvitse olla kallis tai kauniskaan. Taas joistakin esineistä ei muista, mistä ne on saatu. Valitettavasti. Usein lahja annetaan velvollisuudesta tai tavan vuoksi. Tunne puuttuu.

Siksipä se esine on joskus sama kuin 'tunne' ja muisto.  :smitten:

Kuulehan! Eihän minulla mitään selvännäköä ole!  :D Mielikuvitusta kylläkin. Ja jos sen yhdistää jonkinlaisen herkkyyden kanssa 'kohtaamistilanteessa', ehkä tunnen ne energiat. Niin...en minä tiedä mitä se selvännäkö on oikeastaan. Ehkä se on juuri erinäisten asioiden summa.  ::)

Ja minä tottelen heti ensimmäistä sisimmän ääntä. En ala järkeilemään.

Kuule Soma... :smitten:

tuli mieleen, että taidat olla henkisille asioille vähän vielä yliherkkä. Minäkin laitoin ne nätisti syrjään, kun aavistin, että ei ole vielä aikani. Vasta keski-iässä otin ne esille ja aloin ymmärtämään niitä ilman pelkoa ja ahdistusta.

Riittää, kun nautit luonnosta, kavereista ja ihan arkipäivän asioista. Niistä löytyy vahvistusta. Hyvää kesää sinulle!  :smitten:

Ja...kunnioituksesta ja kiintymyksestä mieheesi. Todella!  :smitten:

Mutta voisit joskus miettiä, mistä sinä itse todella tykkäisit. Minkä valitsisit itselle. Tuosta kuvauksestasi tulee mieleen, että joskus annamme ehkä liiankin paljon toiselle valtaa päätellä itsestä ja itsen mielenkiinnoista, unohdamme mitä itse löydämme itsestä. Miten itse arvostat itseäsi? ;)

Miulla on nykysten koruja käytössä pääsasiassa 2 sormusta, toinen hopeinen tuntureita kuvaava Taigakorujen sormus, toinen kelta-/valkokultainen kihlasormus. Pohja on keltakultaa ja sormus on profiililtaan kupera, urassa on valkokultaus niin, että laidoille jää vain raidat keltaista näkyville. Mie en tykkää kultakoruista ollenkaan, enkä olisi halunnut tätäkään kultaisena, mies halusi kultasormuksen ja olin ihan sitä mieltä, että voimme kumpikin hommata semmoset kuin haluamme kunnes löyty nämä joista molemmat tykkää.
Kaulassa käytän viimevuonna joululahjaksi saamani (taas Taigakoru) Sarvijumala riipuksella olevaa ohutta hopeaketjua. Samalla kuvalla haluasin (halusin jo ennen joulua :)) leveän sormuksen, mutta en ole vielä hommannut.
Korvissa miulla on yleensä jotkut pienellä kivellä olevat nappikorut, vasemmalla 2, oikealla1. Nyt mustat.

eailu! Taidat olla lappalainen, jos et fyysisesti, ainakin sielultasi. Ihana nähdä, kuinka arvostat lappilaista taidetta ja symboliikkaa!  :smitten:  Jotenkin saamelaiseen kulttuuriin kuuluu hopea, kulta on liian raskasta. Hopea kiitää lumikenttien ylle, keventää, yhtyy kuun ja varjojen leikkeihin.
Muistelen, että siellä on paljon hyviä hopeaseppiä. Ja käsityön taitajia muutenkin...ehkä sinäkin, sormuksista päätellen...haluat käsiisi voimaa. Kädet ovat enemmän esillä kuin ehkä kasvot.

Tällaisia mielikuvia tuli korujen kantajasta... ;)

Miehän se sielä.. En mie fyysisesti ole lappalainen vaan lähtösin Pohjanmaalta.  ;D Nykysten kylläkin asun Lapissa, suomalaisen kanssa porukassa.
Mie olen joskus itekkin miettiny samansuuntasta mitä nyt Esmiralda kerroit. Pohjoissaame oli miulle helppo kieli oppia, tosin helppo unohtaakkin, kun en päässyt alkeita pidemmälle ja ei ole ollut käyttöä. Ihailen tosi paljon saamelaisten käsitöitä. Itellä olen huono käyttämään ainakaan suoraan, kun miun mielestä miulle ei ole "oikeutta" käyttää vieraan kultuurin "koristuksia", kun ei ole mitään yhteyttä. Jos vaikutteet näkyy, mutta ei ole "aito" voin ja tykkään kylllä käyttää. Muutenkin elämäntapa tuntuu tutulta. Ai niin, mie olen jo ala-asteikäisenä halunnu muuttaa Lappiin... :smitten:

Kiitos.

Minun lempikoruni on ehdottomasti vihkisormukseni. Etsin sillon aikoinani netistä sopivaa sormus mallia, jollaisen mieheni sitten ostaisi. Satuin juurikin Taigakorun sivuille ja sieltä bongasin kultaisen sormuksen johon oli istutettu lapin kultahippuja ja timantti. Ja juuri se sormus "valitsi" minut, jos näin voi sanoa  :D. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Mielenkiintoinen ketju :)

Käytän koruja hyvin harvoin. Minun koruni ovat pääasiassa korvakoruja. Erikoisia, tai isoja...kuitenkin siroja. Monesti tyyliä, mitä oudompi sen parempi :) Muutama rannekoru löytyy myös. Ne ovat  kaikki ihan halpoja ja merkityksettömiä muovi tai metalirenkaita, paitsi yksi koru on metallia ja puuta, jossa on spiraalissa tumman ja vaaleansinisiä helmiä..sain sen sijaisäidiltäni hetki sitten, kun oli kai hänelle tarpeeton. Antoi sen sanomatta sanaakaan. Nuo muut helyt olen "saanut" ( Eli epähuomiossa jääneet minulle) eräältä ystävältäni, joka kuitenkaan ei ole ystäväni...ei, vaikka itsekin haluaisi.
Kaulakoruja tai sormuksia ei ole, ja vaikka jokunen voi jossain lojuakin niin en ainkaan käytä. Jotenkin en pidä niistä...ne ovat mukamas tiellä, vaikken käsitä, miten muka isot korvikset eivät ole?
Korvakoruni roikkuvat eteisessä seinällä lankaan ripustettuina. Minusta ne ovat niin ihania, että en tahdo tunkea niitä mihinkään lokeroon ja kaappiin.

Koruni vaihtelevat tilanteen mukaan, eikä mitään varsinaista lempikorua ole "syntynyt"  :)
Nyt kaulaani löysi kultaisessa vitjassa oleva kultainen sydän, jonka takaa, alla näkyy osa toista sydäntä, ja edessä olevan  sydämen keskellä jokin kirkas pieni kivi. On ollut aika kauan jossain "tallessa" ja nyt pitkästä aikaa kutsui minut ripustamaan itsensä kaulaani. Tuntuu jotenkin todella hyvältä  :smitten: En edes muista varmaksi keneltä ja mistä korun olen saanut.
Ja äidiltä saamani kultainen sormus lämmittä kovasti...jännää, siinä samanlainen pieni kivi kun kaulakorussa, nyt vasta huomasin. Kultaisia koruja en oikeastaan koskaan aikaisemmin ole käyttänyt, vaan hopeaa sitäkin enemmän  :)

Minulla on kaulassani aina sama hopeinenketju jossa roikkuu hopeinen sydän jossa on pahasilmä keskellä... Olen saanut korun tuliaisena turkista entisen työkaverin silloiselta mieheltä joka oli turkkilainen :) oltiin kaikki tosi hyviä kavereita keskenään!!!  :smitten:

 :smitten:
                                                                                                          

 Minäkin enempi tykkään hoppeesta, tuli ostettuu ne simpukankuorista tehyt helemet ja korvikset.

      Niissäkin hoppeeta.  8) Unohtamatta käsiketjua joka sekin on hopeaa.

        En voi pittää olleskaan semmosia esim. korviksia joissa on vähäkään nikkeliä.  :o

Tulinpas tänne katsomaan korujanne jälleen. Rakkautta, rakkautta taitaa Tummasilmällä olla muuallekin kuin sormukseen! Ei tuollaisia muuten luvata.  ;) Ja kun rakastaa, niin miksä muu koru olisi silloin tärkeämpää kuin vihkisormus. Olet onnekas, kun olet itse saanut valita rakkaaltasi rakkaimman korusikin. Pitänee minunkin käydä Taigakorun sivuilla. Kuulostaa vähän erilaiselta.

Uskon kyllä esineissäkin tuollaiseen 'vetovoimaisuuteen'.  :smitten: Olkaat onnelliset!

Minusta isojen korvakorujen käyttö kertoo ryhdikkyydestä, ylevästä pään asennosta. Itsearvostuksesta. Ja kun sitä on, ei tarvitse itseänsä kovin koristellakaan.

Rannerenkaiden käyttö kertonee ehkä pienoisesta vähättelystä oman käden töihin. Tai ehkä myös välinpitämöttömyydestä koruihin. Myös varauksellisuudesta ihmisiin ympärillä. Tai onko niin, että ystäväsi, äitipuolesi ehkä myös, suhtautuu sinuun varauksella. Kuka mikä on kenen tiellä?  ;)

Tuo korujen ripustaminen esille on hauska juttu! Tosiaan mukavempi noin kuin jossakin rasiassa.

Kiva kuulla! Sillä kuitenkin arvostat esineita ja sen kautta ehkä sitä suunnittelua ja käsityötä. Jokuhan ne on alulle saattanut. Hyviä ideoita sinulla!

Näin jossakin näyttelyssä sellaisen kasan koruja jonkin esineen päällä. Se näytti vähän hullulta, sillä mikään koru ei itsesään tullut esille. Jotenkin tuli vähän ahdistunut olo siitä 'taideteoksesta'. Ehkä se oli sen tarkoituskin. Näyttää rihkamakasa, turhuuksien turhuus. Tunnetta niihin ei liittynyt.

Ja kuitenkin ne on ehkä joltakin saatu, johonkin pukuun tai juhlaan ostettu... Minä kun aina tunteilen.  ::)

Minullakin tällä hetkellä on sellainen 'vapaa' olo koruista. Mikään niistä ei sido, ei edes vihkisormus tällä hetkellä enää. Ei edes ne rakkaat korut, jotka olen kadottanut. Niitäkin on. Liian rakas koru sitoo johonkin: ihmiseen, muistoon, mielikuvaan tai jopa pyrkimykseen.

Ehkäpä molemmat kultakorusi ovat äidiltäsi, kun ovat samanlaisia. Jotakin äitisi on halunnut niilla kertoa. Kulta on kallis, ja se yleensä annetaan myös 'kalliille' ihmiselle. Jos ne tuntuvat hyvältä, ehkä äitisi sinua kaipailee, tai tehdä jotakin yhdessä. Voithan kokeilla!  ;)

Jos se on Turkista, niin mielestäni se silmä ei ole paha silmä, vaan silmä joka poistaa pahan. Ymmärtäisin, että se silmän symboliikka tulee egyptiläisen Horus-jumalan silmä-symbolista. Horus oli Auringon ja Kuun jumala ja siitä voit vaikka googlettamalla lukea enemmän.

Kyllä ystäväsi tarkoitti tuon korun avulla antaa sinulle suojelusta elämän vaikeuksilta.  :smitten:

Hopea on kevyttä, mieltä jotenkin nostattavaa. Ilmavaa. Simpukka itsesään taas aivan muuta, salaisuuden sisältämää jopa. Mutta et tarkoittane tässä kokonaisia simpukoita, vaan siitä osasia, eikö.
Sinulle se varmaan muistuttaa jostakin matkasta, Etelän meristä tai muusta. Minäkin pidän simpukkamateriaalista, sen värivivahteista ja äänestä minkä ne tekevät. Siinä on sellaista heleyttä.

Minun lempikoru on tälläkin hetkellä narussa roikkuva Labradorette- kivi, jonka ostin Saksasta eräiltä kesäfestareilta. Upeat värit, jotka vaihtuvat ja taittuvat eri valoissa  :smitten: Ja on niin hyvä olo tuon korun kanssa :)

Piti minun googlettaa tuollainen kivi ja niinhän se oli, että se mitä tuli siitä mieleen, niin tottahan se.
Sehän on samaa kuin spektroliitti. Ehkä sitä on tummana kivenä ja vaaleana graniitin kaltaisena. En ihan tiedä.

Mutta on kaunis kivi varmaan, jos se on hiottu oikealla lailla. Se kivi onkin muuten tämän hetken sellainen tärkeä maaduttajakivi, joten ei ihme jos se tuntuu hyvältä.  :smitten:

 Nuorena naisena tykkäsin kultaisiata koruista,--sanoinkin aina, ettei koruja koskaan ole
 liikaa,--sormuksia oli  peukaloa vaille joka sormessa, ja yksi iso kivisormus (sininen kivi), ja
 rannerenkaita monta samassa ranteessa,--ne oli muodissa silloin, se sopikin silloiseen työhöni.
 Käsien pesu oli vähän haasteellista.

 Nyt en yleensä käytä mitään koruja,--mutta jos laitan se on hopeaa,--se sopii paremmin
 ihon väriinikin.   :)

Mielikorujani ovat kalevalakorut ja kelttikorut. Intiaanityyppiset korut myös. Myös kaikki jotka muistuttaa kalevalakoruja. Värillä muodolla ja koolla ei ole väliä. Tai kyllä ainakin kaulakoru saisi olla aika näyttävä ja korvakorutkin semmoset ettei tarvi mikroskoopilla katsoa. :D Missä pidän? Jokapaikassa, töissä, kotona, muualla...Jos tarkotti sitä että minkä lajin koru niin korvikset eniten miellyttää ja niitä eniten pidän tai siis aina. Kun olen täydessä varustuksessa (töissä, kyläilemässä tai reissuilla joilla pitää olla edustava) niin on korvikset (kahdet parit, kahdet reiät), kaulakoru, sormukset melekein joka sormessa ja jos on kesä jotta rannekoru näkyy niin semmonen myös.

Hei! Jäin miettimään, miksi ympäri maailman eri aikakausina ja eri kulttuureissa ihmiset ovat koristaneet itseään koruilla ja höyhenillä tai kukilla. En tiedä. Onko se tietoista tai tiedostamatonta halua tulla näkyville ja esille? Korostetaanko niillä jotakin esim. piirteitä ja jotakin kehossa? Vai onko ne osin sisäisen olotilan ilmentymiä, jokin vain tuntuu hyvältä, jokin vain tuntuu omimmalta?

Sen tiedän, että kultaiset korut naisen, varsinkin mielitietyn ja vaimon päällä kuvasivat vaurauttakin. Kultainen koru tänäkin päivänä kuvastaa omistamista myös. Olen huomannut myös että nuoret tiettynä kausina tykkäävät pitää koruja ja taas vanhemmat ihmiset. Nuoret ehkä tekevät sitä hauskuudesta ja kun ne ovat mukavan näköisiä? Vanhemmat kantavat muistojaan päällään tai mukanaan niiden kera?

Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä tästä!

Kiitos Liekku, kun herätit näitä ajatuksia. Hopea on varmaan hillitymmän ihmisen ja hillitymmän ajanjakson suosikki!  :smitten:

Kalevanneito, sinä saat minut miettimään puolestasi sitä, mikä kalevalankoruissa viehättää toisia, toisia inhottaa. Minulla oli ystävä, joka suorastaan loukkaantui, kun annoin hänelle kalevalakorun, enpä usko että hän koskaan sitä piti. Vaikka se oli rapukoru, joka kuvasti hänen rapu-merkkiään, rintakoru, aika hauska. Jotkut siis sanovat, että ei missään nimessä kalevalaista.

Ehkä joidenkin mielestä kalavalakorut ovat trendikästä, hyvin suomalaista, ja varsinkin Eurooppaan kuuluvana nykyään jopa korostetaan omaa identtiteettiämme. Tämä ystäväni oli hyvin vasemmistolainen poliittisesti, joten luulen, että jotakin liittyy siihenkin. Hän näki kalevalakorut jotenkin kuuluvaksi maalaishenkisille tai hienostorouville. Tosin hän oli pieni ihminen ja raskaat kalevalakorut ovat raskaita ja painavia, ei ne ihan pienille ihmisille aina sovikaan. Pitää olla jotakin mahtipontisempaa ja rintavampaa. Ajattelen nyt käätyjä esim.

Tämä arviointini ei nyt varmaankaan koske sinua ollenkaan, jonka kuvittelen olevan nuori. Nuoret ihastelevat usein kelttikoruja, olen huomannut. Kyllä minäkin. Ja kun ajattelen sinua kantamassa näitä kansanomaisia koruja, näkisin, että kunnioitat eri kulttuureja ja alkuperäistä kansallisuutta sekä käsityötä. Voisit olla kiinnostunut vaikka antropologiasta. Korujen kantaja tilanteessa kuin tilanteessa? Haluat osoittaa sillä varmaan myös sen, mihin sinun mielenkiintosi kohdistuu. Etkä pelkää että sinut huomataan, ei siis mikään nurkkahiiri. Eiköhän korujen kantaja ole myös tietyllä tavalla rohkea ihminen. Toinen ääripää voi olla se, että hän haluaa piiloutua koruihin, vaatteisiin, hiuksiin, kenkiin, jotta todellista 'minää' ei huomattaisi, joka voi olla hyvinkin arka.  ;)

Kumpaankohan tyyppit kuulut?  :)

Tämän hetkinen lempikoruni on valkokultainen ketju, jossa riipuksena on kristallisydän ja pienenpieni aivan vaaleanpunainen perhonen. Perhonen on liitetty sydämeen ja on osa kokonaisuutta. Olen saanut sen ystävältäni. Kaulassani on myös kultainen risti paksuhkossa ketjussa. Monet tutut ihmettelevät usein miksi pidän hopeista ja kultaista ketjua saman aikaisesti kaulallani, heidän mielestään henkinen kasvuni on hopean mukaan kiinni maallisessa. Vaikka yritän kertoa ettei ketju todellakaan ole hopeaa, niin aina puhun ns kuuroille korville.

Varmaan noi kaikki mutta mulla päällimmäisenä tuo "sisäisen olotilan ilmentymä, jokin vain tuntuu hyvälle".

Joo mäkin olen huomannut jotta kaikki ei pidä kalevalakoruista. Voi pitää ystäväs kohdalla tuo. Tai sitten vaan jotakin on josta ei pidä kun enhän mäkään kaikista pidä tai kukaan ei pidä kaikista asioista. Mä en pidä Marimekon muodista. Niistä isoista kukista ja raitapaidoista. Isoista kukista en pidä kun olen pienikokoinen ja en kyllä pitäisi vaikken olisikkaan. Eli siis minä olen pienikokoinen mutta pidän kalevalakoruista. Tosin ei mulla käätyjä ole, kaulakoruja ja korvakoruja ja sormuksia. No rintava olen :D


Tuota olen kyllä ihan keski-ikäinen vissiin, vaikken oiken itseäni siksi tunne. :D Kelttikoruista pidän ja intiaanikoruista ja kalevalakoruista koska olen kiinnostunut alkuperäiskulttuureista. Etenkin keltti. Munaissuomi kiinnostaa myös. Eli kunnioitan eri kulttuureja ja alkuperäisiä kansallisuuksia ja käsityötä myös vaikka itse olen onneton käsitöissä. Peukalo keskellä kämmentä. Eli joo, haluan osoittaa mihin kiinnostukseni kohdistuu. No en ole nurkkahiiri mutten nyt halua jatkuvasti olla huomion keskipistekkään.

Koruilla ilmaisen juuri sitä mikä minua kiinnostaa ja mistä olen kiinnostunut, siis persoonaani.

Kiitos mielipiteistäsi Kalevanneito!

Kyllä Suomen historiassa on varmaan sellaistakin, mistä ei ole puhuttu. Eräs ystäväni tutkii suomalaisen kansan muinaisuutta, kun on jostakin lukenut, että täällä onkin vallinnut naisvalta, kuningataraika. Ja että Louhi ei olekaan ollut paha ja ruma, vaan todella mahtinainen. Sekin on yksi uusi ajatus, että suomalaiset olisivatkin palvoneet jumalatarta, on ainakin minulle uutta. Nykyään myös naiset tutkivat historiaa, ja siinä voi olla eri näkökulmia asioihin kuin että vain miehet ovat ennen sitä tutkineet.

Joten mielenkiintoinen kansa olemme varmaan, kun joku saksalainen historijoitsija oli varoittanut näille maille menemistä, koska siellä on 'vaarallisia naisia'.

Kuulostaa tosi kauniilta ja herkältä tuo korusi! Onpas ystäväsi tiukkoja alkuaineiden kanssa! Höpöhöpön! Eivät tiedä valkokultaa, eivätkä hopean merkitystä. Ja saahan jokaisella olla niistä oma käsitys. Minulla taas on aina tunne, että kulta pitää jalat maassa, sitoo maan kamaralle, ja hopea nostaa siitä ylös, keventää. Monenlaista tulkintaa löytyy jo googlettamalla.

Pidä vain oma pääsi ja mielihalusi! Mieti itse itsellesi tulkinta, miksi pidät siitä että kulta näyttää hopealle. Yllätä ystäväsi!  ;)

Mun lempikoru ei ole kovin pitkä, jää just tohon kaulakuopan alapuolelle ja siinä on turkooseja (kiviä?), helmiä ja lasipalloja. Lukko on tällainen pujotettava, jää eteen. Mulla oli samaa sarjaa myös rannekoru, ostin ne vuosi sitten itselleni "kiitokseksi" eräästä rankan ajan kestämisestä, mutta se tässä vajaa kuukausi sitten meni rikki.. mitähän näistä voi päätellä?

Kiitti jo etukäteen!
:) Kyllikki

Kyllikki hei! Olet varmaan huomannut, että täällä olen ihan itse tehnyt omia intuitiivisia päätelmiä ja tulkintoja, joita toiset ovat auttaneetkin. Nyt tuli heti mieleeni turkoosista tuo parantava ja suojeleva vaikutus, jota varmasti olet tarvinnut rankkana aikana ja tiedostamattomasti turkoosi on vetänyt puoleesi, jos et ole lukenut jotakin tästä kivestä.

Rikki-meneminen voi merkitä sitäkin, että et enää tarvitse sitä samalla tavoin. Ja voit miettiä toisenlaista kiveä. Kivillähän on ihme energia, joka vaikuttaa. Tiedän sen omista kuukivistä.

Löysin tällaisen ihanan linkin, kun aloin muistelemaan turkoosin merkitystä:
www.akanvakka.fi

Siellä voi käydä katselemassa vaikka sitä uutta kivikorua.

Tässä pieni poiminto turkoosista:
Turkoosi yhdistetään viidenteen chakraan ja suoraan ja rehelliseen kommunikaatioon.. Turkoosin uskotaan edesauttavan ilmaisun selkeyttä ja parantavan puhelahjoja. Tuskin mitään muuta kiveä on yhtä laajasti pidetty onnea tuovana kivenä, miellettiin onni sitten maalliseksi omaisuudeksi tai onnettomuuksien välttämiseksi. Koska turkoosin väri johtuu osittain sen kristallirakenteeseen sitoutuneesta vedestä, voi sen väri vaaleta vuosien kuluessa ja tämän on uskottu merkitsevän kantajaan kohdistuvaa vaaraa tai häneen suuntautuvan rakkauden kuihtumista.

Jos ei nyt lempikoru mutta matkakoru löytyy. Laitan sen aika usein kaulaan kun lähden rimpsalle ja varsinkin kun lähden oikein reissuun, joko kotomaassa tai ulkomaille.
Se on semmoinen säädettävässä nahkahihnassa oleva pyöreä metallilevy. Levyssä on koholla joko keijun tai enkelin hahmo.
Tämä on Suomalaista käsityötä ja vielä naisen takomaa!
Kai se on ajatuksena ottaa suojelus mukaan  :smitten:

Joo siis mulla on tai olen jostakin jo aiemmin saanut käsityksen jotta Suomi oli "naisten maa" tuo ilmaisu nyt on väärä en saa kiinni siitä mitä silloin luin jostakin. Siis joku vastaava ilmaus ihan historiassa. Ja mun on helppo kuvitella jotta oli naisvalta. Koska oon maakunnasta jossa "viisaus on vanhois naisis, mutta miehis, niis on hulluus" :D

Entäs pronssi? Tykkään pronssikoruista, tosin suuri syy koska ne ovat edullisempia kuin kulta ja hopea. :D Ja ne näyttää kullalta, joka on mielestäni kauniimpaa kun hopea. On mulla toki hopeakorujakin. Ja mä pidän yhtenevästi joko hopeakoruja tai kulta-ja/tai pronssikoruja koska ne sopii esteetisesti yhteen kun on samaa lajia. Mut muut voi mun puolesta pitää miten haluaa. Aattelinki että jos meikä vannoutunu vanhapiika ;D joskus menee naimisiin ja kihloihin niin pitää sormukseksi ottaa semmonen jossa on sekä oikeaa kultaa jotta valkokultaa tai hopeaa jotta sopii kumpienki korujen kans. :D

Luulenpa että sinulla on talismanni. Tietämättäsi. Talismannilla pyritään täydentämään jotakin, luomaan onnea ja suojelemaan pahalta. Laitat sen päälle määrättyä tilannetta varten. Talismanni on toimiva, kun taas amuletti on passiivinen, näin löysin nettisivuilta. Itse olet sen määritellyt.  ;)

Se jää sinulta, kun sinulla on jotakin muuta.

Kalevanneito,

jäin pronssiakin miettimään. Itsekin tykkään pronssista, varsinkin kesällä, kun olen aika ruskea, rusketun helposti. Juuri silloin kaipaan pronssia. Värin vuoksi. Jos saan valita kalevalaisesta, niin pronssi tai hopeaa.

Kulta ja hopea ovat alkuaineita. Pronssi on sekoitus tinasta ja kuparista (nykyään muutakin mukana). Ehkä siihen liittyy synteesi. Olen kokonaisuuksien, en osien puolestapuhuja.

Ehkä sinä elät niille kaikille! Vapaa rajoista, rajoituksista?

Olen paljon pitänyt viimeaikoina kaulassa hopeista sydänkorua. Riipuksen, sydämmen sisällä
on kuvioituja, ikäänkuin oksia.  :)

Ahaa, ai niillä on semmonen ero! Enpä ole tullut ajatelleeksi! Mutta niinhän se on, matkaan lähtiessä sanon korulle, että jaahas, sit taas lähdetään. Ite paikanpäällä se on kaulassa ensimmäiseen suihkuun/saunaan asti ja sitten taas kotimatkalla.
Kiitos tästä! Kohtahan me taas lähdetään ajelemaan  :angel:

Mitä hyötyä amuletista sitten on jos se on passiivinen? Voiko tai pitääkö sen aktivoda jotenki?

Juu ehkä elän.  :)

Ihanko totta?!!!

Tuohan on ihan hullua! Tuntuu että täällä kylällä (vanhaa körttiläisyyttä) ei ole arvostettu muinaislinnaa sen vuoksi, että se on pakanallinen paikka. Onneksi on saanut olla rauhassa, ettei ole jyrätty. Nythän on todettu, että se on Suomen Stonehenge.

Siis me ihmiset ollaan hulluja. Kyllä historia taas nauraa tälle ajalle!

Tuo korusi kertoo minulle sydämestä, joka haluaa laajeta aivan kuin oksat puussa, levetä, kurota korkeuksiin ja saada energiaa lisää.  :smitten:

Tuosta amuletista ja talismaanista ymmärsin siten, että amuletti säilyttää jotakin, feminiininen ja passiivinen siten, että siinä on jotakin pysyvää, niinkuin äidillä äidinrakkaus ja huolehtivuus.

Taas talismanni yleensä määritellään jotakin varten, esim. suojelemaan matkaa tai antamaan energiaa uudelle asialle. Se on maskuliininen, valmis toimintaan. Sen energia ei ole liikkumatonta niin kuin muisto, vaan se liikkuu, antaa ja ottaa.

Tai miten te muut sen ajattelette? Missä Diamond?

Mulla on joku fiksaatio medaljonkeihin. Niitä alkaakin olla kokoelma. Jokaisella korulla on kuitenkin eri käyttötarkoitus: on arkimedaljonkeja, juhlamedaljonkeja ja voimamedaljonki! (Viininpunainen, painava). Ehkä hupsua, ehkä ei.

Koruttomat kaudet on myös tosi ok! Muistan teatterikoulusta opettajan joka muistutti siitä, miten välillä tulisi riisutua kaikesta ylimääräisestä ja pukeutua mahdollisimman yksinkertaisesti, ilman koruja tai asusteita. Vaihtelua tottakai, mutta koen myös itse tuon järkevänä. Vahvojen silmälasikehyksien alle ja kilisevään korumassaan on helppo myös piiloutua.

Minulla on viisi kultasormusta aika isoja Ja kahdessa kivenä sinisafiiria joita rakastan ja lisäksi pieniä timskuja. Metallirannekkeinen kello ..metallin värinen mustalla kellotaululla, jossa hopeinen perhonen sisällä...
Korviksia löytyy 4 hopeista ...molemmalla puolen 2 ...kaulakoru on kultainen jossa roikkuu vuorikristalli...
Siinäpä ne :smitten: Mitäs nämä musta kertois? :D

Voi tytöt siellä! Huomasittekohan ollenkaan viimeistä päiväystä? Vuodelta 2011!! Joskus käyn toki täällä astrossa kurkkaamassa transiittejani ja joskus postianikin. Mutta silloin joskus minulla oli 'fiilis' ja mielikuvavimma tällaisiakin tulkita. Silloin se oli hauskaa! En tiedä omaanko sitä samaa enää.  ::) 

Mutta jotakin voin löytää...

Verninia, sinä itse huomasitkin jotakin, miksi koruja käytetään. Niiden alle tosiaan voidaan piiloutua. Niiden kanssa luodaan erilaisia rooleja, niitä käytetään jonkin asian; hiusten, meikin tai asun tueksi. Medaljonki on koteloriipus. Kun sinä esittelet medaljongejasi, tulee mieleen kysymys 'mitä turvaa kaipaat?'. Eikö medaljongit ole jonkinlaisia suojeluesineitä, vahvistajia ja eräänlaisia rukouksia. Niissä kannetaan myös jotain arvokasta, kuten kuvaa ja hiuksia. Se kuvastaa myös sitä, että on asioita joista ei halua luopua. Tai asioita, joita haluaa muistaa. Että jotakin tärkeää ei unohdu. Halua sitoutua johonkin. Näkisin, että medaljonki voi olla myös pakkomielteinen kuva, pakonomainen tarve säilyttää tai pitää kiinni jostakin.

Sinä niitä kuitenkin terveellisesti vaihtelet, ja varmaan tohdit myös olla ilman. Ehkä medaljonkisi ovat kuin symboli 'enkelille' tai jollekin jota haluat pitää vierelläsi.  ;)

Ohhoh! Sinähän olet kuin beduiini, kiertelevä paimentolainen, joka kantoi omaisuutta päällään! Tulee kuva aika vapautta janoavasta ihmisestä. Kultahan on varmaan se minkä arvo pysyy vaikka eurot ja muut rahat keikkuvat arvossaan. Ilmankos Suomessa liikkuu näitä kullanostajia. Joskus olen ajatellut, että joku tietää tulevasta lamasta.

Eli turvaa se kulta sinulle luo. Se on jonkinlainen askelten turva. Safiirin symbolia löytyy varmasti näiltä sivuilta, jossa mm. Diamond on paljon kiviasiantuntijana niitä tulkinnut. Minulle sininen jo väriltään kirkastaa järjen juoksua, aisteja ylipäätänsä. Harvat pitävät enää kelloa. Se on muuttunut enemmän koruksi, vahvistaa ajassa ja tilassa olemista. Perhonen kuvastaa ilmavaa tilaa, ideoiden sykintää. Se muistuttaa sinua elämän keveydestä, ei pidä sortua katuojaan tai maahan makaamaan. Vuorikristalli vahvistaa, kaulalla se kirkastaa ääntä, selkeyttää sanojen käyttöä.

Kaikkinensa sain sinusta aika maskuliinisen kuvan. Sinusta huokuu maskuliininen voima ainakin ulospäin, tai sitten pelkäät feminiinisyyttäsi ja puet korut peittämään sitä. Mutta tämä ajatus varmaan liikkuu jo mielikuvien melskeessä, ehkä intuitiiviselläkin tasolla. :D

Katselin tätä topikkia, joka on aloitettu joskus astrohistoriassa!  ;D Mutta se on ollut mielenkiintoista aikaa!

Luin tuolta alusta omasta korumaailmastani Ankhin ajoista, joita koruja 'Kide' tulkkasikin hienosti. Etsin todella avaimia uuteen aikaan ja löysinkin. Löydän niitä edelleenkin. Pari vuotta sitten tuli aika, jolloin hukkasin nuo rakkaat hopeiset anks-koruni eräällä tanssimatkallani.

Sitten on korviini löytyneet hopeiset ruusut. Vaihtelen korviksia, mutta nämä ovat ne jotka yleisimmin ovat mukana menossani.  Olisi mukava, jos joku haluaisi tulkita tätä minulle.  ;)

Omassa vakikäytössä on vasemman korvan Kalevalakorun Torin vasara ja samoin Kalevalan käärmesormus, molemmat pronssia. Olkavarteenkin haen jotain käärmemäistä pronssia. Toisinaan ranteessa nahkanauhakerrosta tai yksi kuparirengas.
Joskus käytän yksinkertaista vuorikrisralliriipusta nahkanauhassa. Kaulasta löytyy useimmin kuitenkin jonkun kotimaisen suunnittelema nahkanauha-krustallipallo (kiven laadusta ei tosin tietoa, mutta näyttää ihan siltä ennustuspallolta), jossa myös muutama kirkas kivikide.
Lapsesta asti olen viehättynyt medaljonkeihin (jotka voivat kätkeä sisäänsä vaikka mitä), ja minulta löytyy yhä sirohko, pronssinen Kalevala-medaljonki. Sitten on tietysti rippikouluperua oleva pikkuruinen, veistetysti muotoiltu kultaristi.

Käytän vain yhtä tai muutamaa korua kerrallaan. Olen tarkka siitä, mitä ja mistä pidän. Väritykseeni sopii parhaiten lämpimät sävyt, kulta ja pronssi, eikä muuta luokkasormusmuistoa lukuunottamatta löydykään. Omasta mielestäni koruni heijastelevat tunnetta menneestä (elämiä?), muistoja ja sanoja, joita en tavoita, mutta jotka ovat minussa. Vähäeleistä mystiikkaa, kaipuuta, lapsuutta, romantiikkaakin. Itselleni siis ;D

Hei Evea!  :smitten:

Kyllähän se kulta ja risti varmaan tuovat vakautta elämään, jotakin juurtuneena, josta nousee perimmäinen juurivoima.

Tuo laulu kyllä sopinee minuun, kun haaveilen tässä viettäväni kaksi viikkoa kesällä maantien päällä ruusuja etsien. Eli tahtoisin tutustua suomalaisiin ruusutarhoihin, puutarhoihin ja kesäkahviloihin. Saas nähdä.

Ehkä tällä topikilla olisi jälleen tarvis pompata esille. Huomasin, että Kidekin on ollut paikalla ja toivon näkeväni täälläkin, kuten Diamondia myös, kulkijaystävääni.  :smitten:  Jos luotaisiin taas visioita! Onhan Oinaan uusi astrologinen vuosi alkanut, Merkuriuskin siinä ja uusi Kuu!
Minua on kiehtonut myös tuo meripihka, josta sain lukea upean suomenkielisien kirjankin. Tässä blogini sivu siitä:
http://ruusutarha.blogspot.fi/2013/02/meripihka-pohjolaista-voimaa.html

Mielenkiintoista!  ;) Torin vasara! Minusta se kuuluu tälle kaudelle ehdottomasti. Jotain uutta pitää iskeä. Tulta ja energiaa, kipinöitä. Jospa saat siitä juuri tätä voimaa. Käärmeen näkisin kuvaavan 'uutta tietoa'. Itselleni unen käärme on aina aukaissut uudenlaista ymmärrystä asioihin. Varmaan kaipaat sitä. Ja pronssi on minusta lämmin, pehmeä ja äidillinen. Yhdistäisin sen melkein Pohjolan Louheen, vanhaan jumalattareemme, kuten nykyään on tulkittu jopa. Että olisimmekin muinoin palvoneet naisjumalattaria!???

Anteeksi vain, mutta eittämättä tuleekin mieleen, että taidat symbolisesti olla itse Pohjolan tytär. Ittelleni kerran rummutettiin tietoa Väinämöisen tyttärestä  ;). Nämäkin näitä mielikuvajuttuja!

Kauniisti kuvaat itse tuntoja korujesi ympärille. Kun ne puhuttelevat sinua noin kauniisti, ovat ne osa sinua, osa kutakin ajanjaksoa tai hetkeä mitä elät. Ne keskustelevat kanssasi. He jotka 'lukevat' symboleja, tunnistavat sinua niistä. Kunpa oppisimme näkemään tällaisiakin asioita. Tiedämme Rahan symbolin, mutta nyt kun meillä on mahdollisuus olla yksilöitä vaatetuksessa ja koruissa ynnä muissa, niin meitä voisi katsella tarkemmin ja ymmärtää muitakin symboleja. Vai mitä ajattelet tästä?

Olen kesällä kuparin ruskea, talvella harmaankeltainen.  :D  Eli ihoni on vähän tummahko. Siksipä tykkään käyttää kesällä pronssia ja meripihkaa, värikkäitä koruja. Talvella en osaa kuin hopeaa pitää, harvoin muuta.

Tuli, kipinät ja energia on kyllä tervetulleita tähän aikaan, en itse ollut tullut ajatelleeksikaan korun tuota symbolista puolta, kiitos! :D

Käärme on minulle myös vahvasti kiehtova, viettelevä kuolema. 'Uusi tieto' liittyy nahan luontiin, uudestisyntymiseen, seksuaalienergiaan ja kundaliniin. Koen käärmeen yhtenä voimaeläimistänikin.

Mielenkiintoinen tuo Väinämöisen tytär-mielleyhtymä. Toiko tuo rummutus ko. tyttärestä enemmänki mielikuvatietoa? Omiin mielikuviini ja tietoon Pohjolan tyttäristä pystyn kyllä hienoisesti samaistumaan.
Caroline Myssin persoonallisuuskartoituksessa sain muuten yhdeksi sisimmän arkkityypikseni aikoinaan jumalattaren. :D

Koen ulkonäköni, vaate- ja asustevalintojeni symboloivan sisintäni. Tummat värit suojelevat, yksinkertaiset linjat rauhoittavat. Olen mielelläni 'tarkkaileva hallitsija', 'tarttumaton pinta'.
Olisi hienoa, jos todella osaisimme sujuvasti/ enemmänkin viestiä ulkoisella symboliikalla, vaikka ongelmana on tietenkin se, että usein eri asiat symboloivat eri ihmisille hyvinkin erilaisia asioita (ajat muuttuvat, eri sukupolvet ja kulttuurit yhdistävät eri asioita toisiinsa). Varsinkin nuoret ironisoivat ja leikkivät sillä, miltä näyttävät. On kiinnostavaa tavata ihmisiä, joiden sisin ja ulkonäkö ovat harkitusti sopusoinnussa, ehkä linkitettykin kuva- tai korusymblein.

Enpä muista rummutuksesta paljoakaan...

Hyvin  pohdit pinta-asuamme. Totta on tuo nuoruuden etsintä, kokeileminen, nuorta ei pitäisi koskaan katsoa pinnalta. Ja suotakoon heille leikki. Miksi ei myös vanhemmille. Ja totta myös, että symbolit merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Uskon myös jonkinlaiseen kollektiiviseen symbolismiin, josta Jung paljon puhui. Ja uskon jopa yksilön kykyyn nähdä asioita vaistonvaraisesti eri ihmisistä.

On mielenkiintoista, että aikakausi ja kulttuuri leimaa pukeutumista, kuten korujakin. Senkin sisällä voi kuitenkin olla persoonallinen.  ;)

Nyt täällä tulikin hiljaista! Voi harmi.

Olisin innostunutkin taas luomaan mielikuvia näistä koru- ja pukeutumisasioista.  ;)

Hyvää Vappua kaikille!  Esmis  :smitten:

Esmiralda  :smitten: Kiitos, kun muistat ja muistutat... olin jo unohtanut tulkkauksen ja jopa silloisen oman koruni... missähän se on?  :o
Ruusu on asia, joka koskettaa minuakin hyvin syvältä, mutta en puhu siitä enempää vaan kerron faktaa jota olen ruususta löytänyt... johtuen yhteydestäni ruusuun tai ruusuihin  :D
Ensimmäisen ruusun sanotaan syntyneen merenvaahdosta ja juuri siitä, mistä Afroditekin ja koska Afrodite kantoi ruususeppelettä, joutui ruusu synnin kukkaseksi... vaikka myöhemmin taipu komiasta Jeesuksen, Marian ja marttyyyrien kukkaseksi. Noh, toisen uskomuksen mukaan valkoinen ruusu syntyi profeetta Muhammed´n kyynelistä.

Siionin luostarin aikaan ruusu sai myös symbolisen merkityksen ihmisestä ja ihmisen elämästä. Elämä alkaa nupusta, terälehti kerrallaan se aukeaa ja ne edustavat elämän syklisyyttä, jokainen on uniikki. Kun ensimmäiset terälehdet ovat täysin auki ja valmiina putoamaan, vielä keskeltä löytyy uusia ja hehkuvia terälehtiä, jotka jatkavat ruusun hehkua pitkään... Jotkut ruusut kuivuvat pystyyn ja toiset lakastuvat nopeaan... näinhän tämä menee  :-\

Ruusu liittyy moniin tapahtumiin maailmassa, varsinkin Euroopan alueella ja jopa Suomen historiassa. Valkoinen ruusu keikkuu vieläkin sotilasuniformuissa ja Suomen korkein valtiollinen kunniamerkki on Valkoisen Ruusun Ritakunnan suurristi  :D

Ruusu on kukkien kuningas ja ymmärrän hyvin, miksi kannat mielelläsi hopeisia ruusuja korvissasi. Hopea luo korviksiin ruusun loisteen rinnalle viisautta ja hillittyä himoa  :D ...itse päätät mihin himois kohdistuu...

Kiitos Esmiralda Vappu toivottelusta, samoin  :smitten: Toivottavasti Vappusi oli kaunis?
Mietin pitkään mitä korua nykyään mieluiten kannan... se oli todella vaikeaa, koska en pahemmin käytä enään koruja.
Mutta sitten tajusin... ensinnäkin käyttökoruni ovat nykyään kultaa lähes poikkeuksetta, lisäksi aukaisin ikivanhan reijän vasempaan korvaani, jotta sain kiinalaisen kirjainsymbolin mukaani, kun laitan korut. Tämä kirjain symboli tarkoittaa pitkää ja hyvää elämää. Hyvin usein korvissani killuu tämän kaverina kultaiset sydämet, joissa on aidot oliviinit (lähes omenan vihreät ja läpinäkyvät kivet)  8)
Näin paljon on muututtu sitten rubiini /tinakorusta kaulalla  :D

No jos Esmiralda olet taas innostunut tulkitsemaan koruaiheita, niin täältä tulee lisää:

Käytän jatkuvasti itse suunnittelemaani hopeakorua. Idea koruun tuli unesta, jossa olin alakoulun liitutaululla ja opettaja (=henkiopas) määräsi minut piirtämään itselleni symbolin. Aloin piirtää kärjellään olevaa nelikulmiota, jonka kullakin sisäsivulla oli puolikaaret. Uni loppui tähän, mutta piirsin symbolin valmiiksi herättyäni. Symbolin sisustaan tuli X:n muodossa olevaa neljä kättä, jotka pitivät kiinni em. puolikaarista. Kun symboli valmistettiin hopeakoruksi, X:n keskustaan istuttiin ruusukvartsi.

Olen nähnyt paljonkin samantyyppisiä symboleita ja koruja, mutta identtiseen en ole missään törmännyt. Koru oli useamman vuoden kateissa ja luulin sen jääneen ulkomaille muuton yhteydessä, mutta niin vain tuo meidän juniori kaivoi sen esiin jostain lipaston laatikosta pari vuotta sitten. Sen koommin en ole korua riisunut kaulastani.

Voi Kide, kun puhut kauniisti, juuri ne ydinasiat ruususta!! Ihana kun jaksoit kertoa. Varmaan asiaa muillekin, sillä ruusu on kaikissa nyt hyvin trendikkäästi esillä.

Todellakin ruusut ovat olleet intohimoni sen jälkeen kun mieheni kuoli. Hän ikään kuin siirsi sen rakkauden minuun, sillä hänen lempikukkanasa oli ruusu ja aina hän kaikki ruusut puhutteli. Minä en aikaisemmin ruusuista välittänyt. Mutta nyt ne ovat olleet tukeni ja saavat vereni kiertämään. Se että ruusuni on hopeaa ja hillittyä himoa, pitää kyllä paikkansa. Kun Rapu olen, lillun jossain menneen ja tulevan rajamailla, siinä tarttee hillintää.

Luulen että kulta on turvallisuutta, kuin se onkin rahamaailman kiinnekohta ja alku arvossa. Ilmankos sitä eräät tahot nyt ostelevat ja varastoivat sitten pahan päivän varalle. Minä myin kaikki kultaesineeni pois, koska en tunne sitä itselleni oikeaksi. Jouduin ne rahat käyttämään tosi tarpeeseen muualla. Oikeastaan kävin itse Ruusulaaksossa Bulgariassa. Tarvitsin sen reissun ja tutustua maailman ruusujen rikkaimpaan öljyntuottajamaahan.

Joten tässä tuli vahvennos monenlaiselle symboliikalle.

Kide, sinulle vielä, kun puhuit oliviinista  ;)

Minullakin sitä on, uusin lahjani mitä olen saanut, on oliviinista tehty pieni pöllö, Kanarian saarelta tuotuna. Siellähän oliviinia esiintyy, varsinkin Lanzarotella, suoraan tulivuorten saattelemana maan uumenista syntyneenä. Se on luonnostaan haurasta, hyvin kiteenomaista, eikö, mutta se sisältää voimia, jotka puhdistaa. Miten se olikaan?

Siis jos kulta takaa turvallisuutta tämän maailman rahan kellumisen ja arvaamattomuuden vuoksikin, niin oliviini hälventää pelkoja, ymmärtäisin.  :smitten: :angel:

Pitäähän meidän muuttua, kasvaa ja kehittyä ajan mukaan!  :D

Upea juttu koko tarinasi!!! :smitten:

Tiedän, että sinä olet voimakas persoona, sinulla on kasvotkin hyvin persoonalliset ja tiedät mitä tahdot. Siksi on helppoa kuvitella, että teet korusi ITSE. Ja kun se on hopeaa, se on samalla rauhoittava ja viilentävä. Sopii tuohon Kiteen mainintaan 'hillittyä himoa', jonne vähän kuin kätket tai suojaat herkän sydämesi ruusukvartsin avulla. Jospa se symboli viittaa ikivanhaan tieteeseen, josta nappaat sitten intuitiivisesti tietoa. Se varmaan luo sinuun luottamusta johonkin, jota et tiedostakaan. Neliö järkeä ja elämän haasteita ja kaaret sydämen symbolin muodosta. Uskoisin melkein, että sinulla on neljä kättä; kaksi tähän elämään ja toiset kaksi jonnekin kauas, josta ammennat voimaa kun tarvitset. Poikasi on ollut tukemassa tuota voimaa ja muistutti löydöllään siitä mitä sinulla on.  :angel:

Tämä on mielenkiintoista!

Lempikoruni on sormus, joka on silmä. Suunnilleen tämän näköinen: http://lambsbreath.bigcartel.com/product/angel-eye-ring
Hypnoosisilmäksi sitä kutsun.

Kaulakoruista lempparini oli kuparin/pronssinvärinen (ehkä kuparista valmistettu) pieni luoti. Harmikseni ketju hajosi, enkä hatarassa päässäni saa muistetuksi, minne korun piilotin. Tämän kaltainen koru kyseessä, mutta sirompi: http://www.belleroad.co.nz/products/bullet-necklace

Korvakoruista lempparini on hamsa. Näyttää hieman tältä: http://www.pondicherryshop.com/shop/hamsa-earrings-gold/
Toinen korvani on venytetty ja siinä tykkään pitää valkoista helmiäistä korua.

Jännityksellä odotan, mitä korut kertovat  :D

Jestas sentään kuinka korujen maailma on muuttunut! Se on muuttunut siitä kun itse olin nuori ja se on muuttunut ihan nyt 2000-luvulla hurjasti. Symbolirikkautta, paljon sellaista mikä minulle on uutta.

Sinun silmäsi ei ole Horuksen silmä, http://solekoru.blogspot.fi/2012/04/horuksen-silma-eye-of-horus.html
vaan sillä nähtävästi on toisenlainen ulottuvuus. Se ei ehkä ole se suojeleva silmä, vaan se on läpikatsova silmä. Onko sinulla tarve nähdä tämän hitaastivärähtelevän maailman toiselle puolelle? Aivan kuin sitä vahvistaaksesi tuo silmä on tullut mukaasi.  :D

Luoti!? Enpäs tuollaiseen ole vielä törmännyt. Luotihan voisi kuvata kuolemaa, voisi kuvata tässäkin, vaan ei sitä miten kuolema yleensä ymmärretään. Olisiko Pluto-energia tässä kyseessä? Kuolema kuten uuden nahan luominen, egon kuolema, muutosvoima. Vanhan tulee siirtyä syrjään uusilta virroilta, uusilta näkökannoilta ja uusilta 'maailmoilta'.

Hamsa? Ensimmäiseksi minulla tuli mieleen tiibetiläinen kulttuuri, sillä olen saanut joskus tiibetiläiseltä nunnalta oman mantran ja siinä on tavu 'ham'. Mutta näin ei ollutkaan, vaan mentiinkin arabikulttuuriin. http://tukkukauppa.hopeakorut-finland.com/hamsa-valtetaan-kielteiset-vaikutukset-elamastasi.html

Eli kaiken silmän ja luodin mukanaoloon tarvitaankin tällainen suojeleva talismanni. Näkisin että sinulla on aika hyvä kokonaisuus.  ;)

Mutta tähän tarvittaisiin varmasti vielä Diamondin tulkintaa. Pyysin häntä kyllä vierailemaan täällä... :)

Oi-oi-oi  :D

Mieletöntä, mitä voitkaan tulkita koruista!
Kyllä, minulla on tarve nähdä ihan kaiken läpi. Maailman, ihmisten, sanojen, tekojen, kaiken mahdollisen. En esimerkiksi enää tartu ihmisten tekoihin, vaan motiiveihin tekojen takana. Muutenkin minulle on tärkeää nähdä pinnan alle ja hyvin usein näenkin. Varmasti on Pluto-energiaa, Pluto on hyvin tärkeä minulle. Egoa vastaan olen käynyt "taistelua" jo jonkin aikaa, lähiaikoina on alkanut helpottaa, osaan jo sanoa, milloin se on ego joka korvaan kuiskailee. Ja aina syksyisin herää voimakas uudistumisen ja muutoksen tarve.

Erittäin mielenkiintoista, vielä kerran sanon sen! Ja kiitos paljon  :smitten: ! Ehkä Diamond vielä tulkitsee myös, pitää tarkkailla ketjua..

Minä kiitän ja kumarran tästä kauniista tulkinnasta.  :smitten:

Hei,

Minun lempikoruni on ametisti joka roikkuu kaulassa enkä yleensä koskaan ota sitä pois.(paitsi hetkellisesti esim.hierojalla)  :)

terkuin
aava1

Hei! Ametisti on niin ihanan violetti, väri josta tulee mieleen tuo kruunuchakra päälaen alueelta. Oliskohan sinulla jokin alitajuinen kaipuu tuon puoleiseen, mutta jota samalla pelkää. Ehkä tutkit näitä asioita. Muutenhan ametistilla on suojeleva vaikutus, vahvistava. Ehkä haluat suojella samalla itseäsi joltain, jos olet kiinnostunut tuon puoleisesta. Alitajuntasi varoittaa sinua menemään liian 'kauas' arkimaailmasta. Eräällä ystävälläni on sellainen iso, iso ametistikivi olohuoneessaan. Hänen vain piti saada se. Ja ymmärrän häntä. Hän haluaa vahvistua, pystyä kantamaan sen hetkinen elämäntilanne, kuitenkin niin, että samalla pysyy herkkänä toiseenkin maailmaan.

Tässä suhteessa näen sinutkin... :angel:

Tässä tietoa siitä enemmän: http://www.avatv.fi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/ametisti-suojelee-krapulalta-ja-helpottaa-ikavaa---lue-mielenkiintoiset-uskomukset/2013/02/1707960

Moikka!

Jäin jotenkin kiinni tähän viestiketjuun, ihania tulkintoja sinulla!

Minulla on kaksi lempikaulakorua; kalevalan hopeinen kielo ja Israelista tuliaisena saatu hopeinen koru, jossa on merensinisiä pieniä kiviä. Kivistä en ole varma mitä ne ovat.
Kukista ruusu on aina viehättänyt minua, varsinkin sen kaunis tuoksu. Myös lumpeenkukista olen pitänyt jo pikkutytöstä saakka :)

Terkuin Tigeer

Ihana aihe, en ihan koko ketjua ehtinyt ainakaan nyt läpi kahlata joten voi olla että joku tuolla on jo kysynytkin samaa. Mutta mites koruttomuus? En ole koskaan oikein osannut pitää mitään koruja, sormukset "kiristää"  ja vihkisellaisetkin olen hukannut jo aikoja sitten.. Kaulakorut jää jotenkin niskatukkaan aina kiinni ja sitten sattuu. Korvakorut on ainoat, nyt monta monta vuotta nekin olleet tommoset simppelit napit, nyt tuli pari viikkoa sitten ajatus että otanpa nekin pois ja annan kasvaa umpeen.. Edes kelloa en ole koskaan ranteessa oikein "sietänyt".

Pitkäaikaisin pitämäni koru koskaan oli oikeassa kulmakarvassa, kultainen pieni rengas jossa oli pieni hematiittipallo lukkona. Se taisi olla jopa kuusi vuotta paikallaan ennenkuin poistin ja annoin umpeutua.

Meinasin kysyä samaa, mutta Solnishko ehti ensin.

Mäkin oon kyllä ennen pitänyt koruja, mutta en enää vain jotenkin osaa. Joskus oli joka sormessa vähintään yksi sormus, kaulassa useita kaulakoruja ja korvat täynnä korviksia.

Täälläkin yksi tällä hetkellä koruton. Ei onnistu korujen pitäminen kuin juhlissa/illanvietoissa ja sielläkin niiden asentoa pitää korjailla yms.
Aikanaan ihan sileä sormus oli kyllä päivittäin, mutta nyt ei oo sitäkään. Ja teininä nyt oli jos jotain rannekorua ja kaulakrääsää. Kaikki halpaa kylläkin, markettien rihkamaa tai hiukan paremmat käsityömessuilta tinkimällä ostettua.
Korvissa ei oo reikiä koskaaan ollutkaan, joskus oon nipistänyt niihin korut. Rannekelloa välillä pidän, sekin enämpi käytännöllinen (vesitiivis, naarmuuntumaton) kuin korunomainen.

Harrastan suuria raskaita ketjuja ja valtavia metallilaattoja (yleensä sterling-hopeaa tai vastaavaa). Ei mitään kiviä tai värejä tms.

Syy tähän mieltymykseen löytyy kiinalaisesta astrologiasta, joka suosittelee minua käyttämään paljon metallisia asusteita ja pukeutumaan valkoiseen. Harrastan myös feng shui'ta joten kyseessä on vakava asia.

^ Haarniskahan olis sitten kätevä?

Jäipä vielä mainitsematta, että nikkeli- tai jokin muu omituinen metalliallergia rajoittaa aika tehokkaasti rihkamakorujen käyttöä.

Aloin juuri miettiä että ehkäpä se mun kiinalainen horoskooppi tarkoittaakin oikeasti tuota - pitäisi varmaan alkaa samuraiksi tai jääkiekkomaalivahdiksi - tai pukeutua Miami Vice-tyyliin kokovalkoisiin (toistaiseksi en uskaltanut valkoisia T-paitoja pidemmälle). Valkoisia housuja kun on vaan pirun vaikea pitää valkoisina!

Hei! Minullakin on lahjaksisaadut korvikset ja riipus kielosta. Vaikka en tiedä onko se koruna minun, tuoksuna kylläkin. Hopea on kevyttä, ilmavaa, tuleekin mieleen ilman elementti, ideaalisuus, usko kauneuteen. Hyväuskoisuus...kainous. On pakko kertoa tarina kielon synnystä. Jos siitä ilmenisi jotain: Lohikäärme ryösti neidon, jota sitten neitoon rakastunut nuori mies lähti pelastamaan. Taistelussa kuolivat molemmat, lohikäärme ja mies. Neito vuodatti runsaasti kyyneleitä, jotka valuivat virtana alas vuorilta, minne lohikäärme oli hänet tuonut. Samaan virtaan sekoittui lohikäärmeen musta veri ja miehen punainen. Tämän omituisen virran tultua alas laaksoon, sen varrelle kasvoi kasvi, joka oli saanut myrkyn lohikäärmeen verestä, voimakkaan juuren miehen verestä ja kauniit valkoiset kukan ja tuoksun neidon kyyneleistä.

Siis kielo sisältää myrkyn, vahvan energian ja surun. Kielo on myös Suomen kansalliskukka. Suomikin on joutunut aina kamppailemaan kahden suuren vallan välillä; Ruotsin ja Venäjän, Suomi siinä viattomana vuodattanut kyyneliään. Entä sinä? Löytyykö tästä vertauksesta ja tarinasta jotakin elämääsi liittyvää?  ;)

Ruusu on atnrogyyni, siis miehinen ja naisellinen, kukkien kuningatar. Olen paljon kirjoittanut siitä blogeissani, koska silmäni avautuivat tälle kasville pari vuotta sitten ja olen aivan sen lumoissa.  :smitten:

Mielenkiintoista...korut kiusana, riisuttuna. Symbolit karistettuna? Seesteisyys, yksinkertaisuus, selkeys, askeettisuus, puhtaus...tulee mieleen. Oletkohan sinut itsesi kanssa? Ei tarvitse korostaa mitään, ei muistuttaa itselle mitään, ei kiinnittyä mihinkään?  Napit kuin jotakin laitettu kiinni, napitettu. Voisi olla myös jotakin sellaista, jonka sulkee pois, ei halua esille, piilottaa. Tai ei vain tarvitse todistella mistään mitään kenellekään. Etkö kaipaa jotain repäisevää elämääsi? Ehkä olet vanha sielu, jotain niin valmista. Ilman kelloakin. Antaa elämän kantaa, ajan voi tiedostaa.

En tiedä sainko mistään kiinni. Vähän kuin tylsä elämä tai sitten valmis elämä.  :D ::)

Sinulla OLI koruja noinkin paljon! Luopumista... ehkä tietoa, että rooleja ei tarvitse. Olet löytänyt aitoa itseäsi ja olet siihen tyytyväinen. Pidät ihan reilusti vain omasta itsestäsi eikä siihen tarvita mitään muuta. Jotenkin kuulostaa kypsymiseltä ja vapaudelta. Olet vapautunut ja elämä tuntuu kevyemmältä. Ei kaikkea voi elää, vain sen mitä on itselle tarkoitettu... :)

Miten tämä nyt tämmöiseksi meni? Ei koruja tai koruista luopumista...Tuleekin jotenkin ymmärretyksi nyt tuo korujen pukeminen juhliin. Nehän suojelevat, peittävät, ovat silmän lumetta. Ihminen nähdään korun kantajana ja itse ihminen ei tule nähdyksi. Ja sielu häiriintyy siitä, siksi pitää niitä koruja oikoa ja näpliä. Ne korut eivät silloin ole luontosi mukaisia. Ne antavat sinusta väärää informaatiota. Ehkä et arvosta itseäsi tarpeeksi, krääsäkin kelpaa tai ihan jokin vain. Mietipä millaisen korun ihan oikeasti haluaisit, jos yleensä haluat jotakin. Ja millaista olisi kantaa sitä?

Kuitenkin uskon, että esine, jos se on oikea, kiinnittyy ihmiseen, jatkaa ihmisen olemista, antaa tai muistuttaa jostakin merkityksestä, ikään kuin kuuluu ihmisen 'eliöympäristöön'. Mutta vain jos sen tuntee oikeaksi.  ;)

No kyllä liittäisin sinuun nuo isot esineet, sen mitä olen sinusta vaistonnut!  :D
En usko oikein, että pelkän suosittelun vuoksi niitä päällesi laittaisit, vaan sen vuoksi että hoksasit että 'aha'! Et ole vain tiennyt mistä tykkäät.
Luulisin, että pidät myös niiden soundista. Sekä tunteesta, kun ne ovat liki ihoa. Siinä on voimaa ja suojaa. Ehkä suojaa herkkyydeltä...

Vaisto myös sanoo, että lapselle on tärkeintä se äiti, riisuttuna kaikesta turhasta...

Vaihtelunhaluisuus on niitä ilon murusia, joita on helppo suoda itselle arjen keskellä. Koru on usein myös symboli 'pois jostakin', elämän harmaudesta, synkkyydestä ja raskaudesta. Se voi olla myös kuin pieni ilon hyppy, pieni hihkaisu, suloinen keimailu, muistutus elämästä ja sen unelmista ja siitä että on muutakin, toisenlaista, vapaampaa ja iloisempaa. Tai voihan se olla myös muistutus tärkeästä hetkestä, ihmisestä tai sisimmän rikkaudesta, mistä haluaa pitää kiinni.

Nyt tuli vain noin intuitiivisesti jotain sellaista, joka ei ehkä vastaa kysymykseesi, mutta mikä voi antaa merkityskiä tai ymmärrystä 'koruilulle', sillä ihminen on aina koristanut jollakin itseään, ottanut vaikka kiven jonkin muistoksi, turvaksi tai merkitykseksi. Siinä on jotain hyvin alkukantaista. Eläin ei tee sitä.

En osaa nyt muuta näin syvänyönä virkata... ???

 :) Kiitos!
Niin se naapurin eukkokin mulle jaksaa aina taivastella ja kommentoida että "Sää vaan täällä päivät pitkät touhuat ja juttelet näitten lastes ja eläintes kanssa!"

Kiitos Esmiralda, annoit pohdittavaa :)

No pitäähän skorpionilla panssari olla, heh heh... :D Tosin käytännön kokemuksella pitää todeta, että esim. kapakkatappelutilanteessa kaikenlaiset koru- ym. tilpehöörit on kyllä enimmäkseen tiellä tai suoranaiseksi haitaksi, ja tämä info hieman vähentää mahdollista suojan tunnetta. :P

Kiitos Esmiralda tulkinnasta. :)

Meinasin Kato Vegalle heittää jotain ihokarvojen poistosta ja öljystä edellä mainitussa tilanteessa, mutta en sittenkään mene siihen tämän tarkemmin.

Pakko vielä palata ja kiittää uudestaan, luin eilen yhtä kirjaa ja ai kauhee kun meni ihan kylmän väreet ja itkettikin. Siinä oli tämmönen nainen, jonka alushameesta oli pitsiä irronnut pienen matkaa roikkumaan irti ja mies ihmetteli miksei nainen korjaa sitä hametta ja pohdi mihin se on jäänyt kiinni että on alkanut purkautumaan.
"Eikö nainen ollut huomannut, eikö hän välittänyt? Antoiko hän kaiken hajota ja pudota pois itsestään, kun sen aika tuli?

Kiitos vielä siis, olikin vähän isompi oivallus tämä kuin miltä ensin vaikutti.  :)

Kiitos teille!  :)

Tämä on minulle ollut yksi sellainen sivu, jossa olen sanellut mitä on mieleen tullut. Korut symboleina herättävät jotakin ehkä tiedostamatonta esiin. Varsinkin kun niistä ei paljoa tiedä mitään, eikä siis ole järjen johdateltavissa. Intuition mukana tietenkin kulkee eletty elämä ja kokemukset. Mutta uskon, että intuition äänellä on meille paljonkin kerrottavaa, kunhan annamme sen vain virrata.

Joten jos jotain viestiä se tuo, niin olen iloinen.
Vaikka... jokainen on toisille viestin tuoja, usein tiedostamattaan, jos osaamme kuunnella tai ottaa jotakin sanojen takaa.

Mietin tässä, että on monen tasoista keskustelua. Joskus kun keskustelee toisen kanssa, tuntee melkein kuin humahduksen, kun on noustu toisenlaiselle tasolle. Tai sitten toisen sana, se tiedostamatonkin, tarttuu kiinni, ja se herättää suuren oivalluksen jälkeen päin.

Kunpa osaisismme kuunnella enemmän toisiamme. Sillä usein jo ennakkoasenne ja mielikuva toisesta sulkee korvamme.

Oi, tämä ketju on aivan upea. Väkisinkin rupesi askarruttamaan mitä osaisit sanoa minun korumieltymyksistäni...

Minulla on ollut paljon täysin koruttomia kausia, mutta useimmiten kaulassa on ollut vähintään yksi riipus. Pitkän aikaa, melkein kymmenen vuotta sitten se oli miekka, käsin tehty, pieni ja tinaa, sitä pidin yläkoulun lopulta pitkälle ammattikoulun toiselle vuodelle kunnes se katosi. Hiukan sen jälkeen tuli hankittua suuri pronssinen Ukonvasara, sepän tekemä; sitä ei kuitenkaan järin usein tule pidettyä, lähinnä folkkimetallibändien keikoilla, mutta muistan muutamat rajut ukkoset kun olen hakenut sen laatikosta. Omistan myös pronssisen, kietoutuvan käärmeen mallisen käsivarsirenkaan, jota houkuttaisi käyttää useammin, mutta se ei oikein minnekään menoihin ole sopinut, lisäksi se tuntuu saavan minusta esiin puolia joista en ole aivan varma tunnistanko itseäni, tai muistuttaa nuoremmasta ja vähän hillittömästä ja holtittomasta itsestäni jolla oli voimaa muttei viisautta ja taitoa kanavoida sitä. Myös Kalevala Korun Hannunvaakunaa tulee käytettyä, mutta lähinnä juhlatilaisuuksissa. Pitkäaikaisin jokapäiväinen koruni oli hopeinen sydämenpuolikas, jonka toinen puolikas on rakkaallani; se roikkui kaulassani melkein neljä vuotta, kunnes kiinnike katkesi ja irtosi ketjusta. Myös eroa on tehty yhtä pitkään kuin koru on ollut rasiassaan, puolisen vuotta.

Juuri nyt lempikorujani ovat pari rihkamahelyä joihin olen kuitenkin kiintynyt: hopeanvärinen pikkuinen avain, ja siro pieni kullanvärinen L-kirjain kermanvaalealla, soikealla emaloidulla pohjalla. Ylipäätään avaimet, pronssiset ja hopeiset ja kulutetun messingin väriset korut vetävät minua puoleensa, ja ne käärmeet. Lisäksi olen tavattoman viehtynyt runsaisiin rannerenkaisiin jotka helisevät ja kilisevät aina kun liikun, niitä ei tunnu koskaan olevan liikaa, vaikkei niitä aivan joka päivä voikaan käyttää. Väreistä turkoosi, kaikenlaiset siniset (paitsi koboltinsininen), tumma sinertävä violetti ja muutama vihreän sävy (minttu, merenvihreä ja ylipäätään varsin siniset ja harmaanvihreät sävyt) hyppäävät korujen seasta esiin aina. Mutta hiuksiini tahdon vaaleita, valkoisia, kermanvärisiä, puuterin ja roosan värisiä kukkia, saatan sitaista sellaisella koristetun hiuslenkin letin päähän tai koota nutturan kukkasoljilla. Myös rusetit ovat ihania, niissä tyydyn useimmiten simppeleihin mustiin tai valkoisiin, vaikka olen hetken aikaa ollut sitä mieltä että jokin oikein kirkkaanvärinen voisi olla piristävää vaihtelua. Myös ihanan käytännöllisen nutturapuikkoni lasken lempikoruihin, se on tummanruskeaa puuta ja sen tylpässä päässä on hopeanvärinen koristehela. Itse asiassa, puisia koruja olen jo hetken aikaa kaivannut enemmän, erityisesti pehmeästi toisiinsa kolisevia rannerenkaita. Niin, ja kitschiin vivahtavia herkkujen muotoisia koruja ei sovi unohtaa! Ihana cupcake-riipukseni kaipaa parikseen teekuppisormusta, tai vaihdokikseen donitsikorua - tai mikä vielä kitschimpää, viiksien mallista rannekorua.

Siinähän sitä tarinaa olikin, jos muistia penkoisi niin jotain varmasti vielä löytyisi, vaan eiköhän tämä riitä :D

Ohhoh, tulipas paljon koruja mukaan! Sehän kertoneen monipuolisesta ihmisestä, ehkä vähän eksyneestä, säntäilee sinne tänne, kahmii kaikkea ja unohtaa osan johonkin. Nuori ihminen etsii ja kokeilee. Elämän pitää liikkua ja jotakin tapahtua. Nuori tuntee olonsa turvattomaksi, miekkaa on hyvä kantaa. Kun se unohtuu johonkin, on itsevarmuuttakin saatu.

Ukonvasara! Nuori alkaa tajuta pikkuhiljaa, että itse voi muokata omaa elämää, ei olekaan virran viemää. Aina voi tarttua rantaan, nousta ylös ja muokata elämäänsä. Käärmerengas kuvaa energian liikettä, uutta kasvua, uuden oppia, henkistä etenemistä. Käärme voi kuvata myös pelottomuutta, karistaa arkuutta pois. Hannun vaakuna, uteliaisuus elämän eri ilmöihin. Sydän...se herää, tunteet ja halu tutustua toiseen ihmiseen. Hän tulee tärkeäksi, osa itsen elämää, jota voi katsella nyt neljän silmän takaa. Sitten riittää...

Rihkamaa...halua ottaa elämä vähän keveämmin, pitää hauskaa, olla vapaa. Avain...olla myös avoin uusille asioille, avata ovia muille tulla, uusille tuttavuukslle. Kilisevät rannerenkaat, korut (hassua, minä myös tykkään kilisevistä riippuvista simpukkakoruista)...haluat tulla näkyväksi, kuuluvaksi, huomatuksi (kuten täällä  :D), on jotakin mitä haluaa tuoda itsestä tai ideoista esille. Sinertävät sävyt ovat ajattelua, idearikkautta ja toiveita.

Hiuksia jossakin kuvataan eletyksi elämäksi. Ehkä haluat muistaa kaikkea hyvää, myös lapsuuden ja muun menneen hauskoja hetkiä, ikään kuin tallettaa niitä hiuksiin, elämän rikkautta ja kantaa niitä mukana, kuin ne olisivat todistamassa elämän voimasta. Yleensä nousee eteeni sellainen reipas elämän myönteinen ihminen, joka ei halua takertua pieniin ongelmiin, eikä muistuttaa niillä muitakaan. Hiljaisina hetkinä mieli tyyntyy ja etsii puhtautta, selkeyttä ja havahtuu joskus huomaamaan elämässä sen mikä on todella tärkeää (ne rusetit, asioita mistä solmii arvostuksen). Räisky vain edelleenkin ja nauti elämästä!!  :smitten:

Jos saan jatkaa niin siniset tai siniharmaat kivet yhdistetaan valtameriin ja tunnekuohuihin(aquamarine) ja vihreat kivet kuten jade tai agaatti kertovat elinvoimasta, eli meneepa paljon yhteen Esmiraldan kanssa, mutta olipa kiva muistaa tama ihana ketju pitkasta aikaa.

Voi ihana Diamond!!!  :smitten: :smitten: :smitten: Sinua olen tänne kaivannut! Nyt et karkaa. Tehdään tätä yhdessä, jos on vielä kyselijöitä!

Kertokaapa mitä tämänpäiväinen koruhankintani kertoo minusta:

Hopeiset korvakorut, joissa
toisessa lukee
I LOVE (=oikeasti sydän pikkukivistä)
ja
toisessa
ME
...

Oottelen vastauksia....

Hopean energia on tasapainoittavaa ja hopeahan on parhaita sahkoa johdattavia alkuaineita(eli saataa ihon lampotilaa)

Eikohan ole niin, etta jos rakastaa itseaan, pystyy rakastamaan muitakin.....

Diamond,
kysyisin sinulta.
Olen hukannut ankh-koruni, hopeaa. Toisesta rakkaasta kuukivikorviksestani meni toinen rikki. Olen myynyt kaikki kultakoruni pois.
Ja tarttunut meripihkaan. Ja merellinen se toinenkin mistä tykkään. Olen tykästynyt simpukoista tehtyihin koruihin, korvissa ja ranteessa ja tykkään niiden kilinästä. Siis merelliseen kallistunut... :)

Mitähän se kertonee?

Meripihka(havupuiden fossiilia) maadoittaa, parantaa, puhdistaa ja auttaa kudosten uusiutumista....joten ihan loogista, etta tartut niihin.
Ehka myos nailla merillisilla koruilla alitajuisesti kaipaat onnea luoksesi...kuten me kaikki joskus.
Mielestani kuunkivi on tehnyt tehtavansa, vaikka onkin sinun kivesi, silloin muutama vuosi sitten sinulla oli todella tarve kuunkiveen jo oman jaksamisesi kannalta.
Jatka vaan meripihkan jahtausta...se viela joskus muuttuu joksikin uudeksi ja aurinkoista syksya sinulle tavataanko Hyvinkaalla?

Moikka,

Itselläni on hopeinen pitkä ketju, jossa riipuksena hopeinen Thorin vasara (en tosin ole pitkään aikaan sitä käyttänyt) mutta jos lähden ulos laitan sen yleensä kaulaan. korvissa tykkään käyttää hopeisia pyöreitä korvanappeja tai mustia isoja nappeja.Ostin tosin jokin aika sitten keltaiset ja violetit isot pyöreät korvanapit, joista violetit ovat parasta aikaa päällä  :)  oikeassa ranteessa käytän mustia puuhelmiä tai mustaa helmikorua, jossa roikkuu meritähti.

kiitos jo vastauksista  :)

No juuri noinhan se menee, itsen elämää ei osaa sisältä päin katsella. Sinä näet sen ulkoa päin, KIITOs!  Mieheni kuoleman jälkeen ja eläkkeelle jäädessäni todella olen tarvinnut voimaantumista ja maadoittumista.
Ja se kilinä puhuu omaa kieltänsä, juu!  :D ;D

ps. Laitapas yksityisviestiin päivät, milloin olet Hyvinkäällä.

Hei Ohraz! Tuolla aivan edellä Diamond kertookin hopean vaikutuksesta. Thorin vasara kuvaa minulle 'taontaa', haluat takoa elämääsi jotain uutta, saada siihen sisältöä, luovuutta. Taotko sen 'kumppanin' itsellesi. Varo, ettet etsi juuri jotain mielikuvasi tuotetta, mitä olet pikkuhiljaa taonnut, vaan aukaise sydämesi jollekin toisenlaisellekin. Korvanapeista tulee mieleen aina jotakin hillittyä, jotain kiinni olevaa, tarttuvaa, mikä ei heilahtele sinne tänne. Haluat pitää itsesi kurissa. Keltainen ja violetti ovat toistensa vastavärejä! Värien kanssakin voi harjoitella aivojumppaa vaihtelemalla niitä ja vaikka laittamalla toiseen keltaisen ja toiseen violetin. Tasapainottaa järjen ja intuition aivopuoliskoja.

Musta väri ilmaisee mielestäni myös arkuutta, pelkoa tai epävarmuutta. Ranteessa puu tuntuu rauhoittavalta, musta siinä voisi kertoa epävarmasta kädestä. Rauhoitat sitä koska se ei oikein tiedä mihin ryhtyä. Ota koru pois ja kokeile vaikka hellimistä, hoivaamista tai kirjoittamista, käsityötä....tämä on ajatuksen lentoa, ota huomioon. Meritähti muistuttaa tunteista! Veden elementti.

Diamond voisi nähdä muutakin?

Diamond, jos tänne taas kurkistat...

mitä koruja itse nyt kannat?  :)

Edelleen timantteja paa-asiassa, yksi Aleksander sormus on uusi myos valkokullassa tietty ja timanttikorvikset, pitkat jossa on lisaksi smoke topaz ja keltasafiireja...taas valkokullassa...lisaksi pidan joskus kristallisormuksia...mitas meinaat?
Olen aika uskollinen tyylilleni (hillitty mutta laadukas)

Voi ystävä-hyvä! Jostakin pidät lujasti kiinni, vanhoista arvoista, menneestä ja tästä hetkestä. Olet kokenut paljon ja tiedät miten maailma seisoo ympärilläsi ja mitä voimia tarvitset! Et tyydy toisarvoiseen. Kristalli? Ote maan syvimpään, olethan Härkä. Se kirkastaa mieltäsi, ohjaa oikeisiin päätöksiin.

Tällaista tulee mieleen...Kaikkea hyvää sinulle!  :smitten: :smitten:

Monet kiitokset, maastahan mina olen...nyt harka puhuu....

Kiitos paljon, Esmiralda, olipa ihana lukea tuota! Tunnistin kyllä itseni niin monesta kohtaa ettei tosikaan, ja oli hauska huomata joistain jutuista että näinhän se on, kappas kun en ole sitä noin itse ajatellut  :D Oikein hyvää sunnuntaita ja syksyä sinne! :smitten:

Luit ajatukseni, ennenkuin se ehti korvieni väliin. Päivällä katsoin Nojatuolikirkkoa, kun virkkailin pitsijakkua (välillä siiis muistan jopa itseäni). Siellä tuttu pappi kertoi juuri kyyvstä rakastaa itseä, jotta voisi rakastaa toista saman verran.
Hoksasin, etten juurikaan ehdi paneutua itseen, kun on vauhtia enemmän kuin kylän pyörittämiseen tarvii. Toki itsetuntoni on vahvempi kuin on tarvis, mutta silti tuo omassa päässä kuultuna:
Rakasta itseäsi kuin lähimmäistä väännös kolahti.
Jäin miettimään, kuinka köyhää onkaan alistuvien ja itseään (= Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat) tarkoituksella hylkivien rakkaus toisia kohtaan. Kun arvostaa itseään, on plakkarissa ylimääräistä välittämisen energiaa niille, jotka monet huomaamattaan hylkäävät.

Suurin lahja, jonka eläissämme saamme, on elämä itse - jo syntyessä ja kysymättä.
Mitä sillä teemme, onkin sitten ihan eri juttu.

No niin! Käsilaukkuni sivutaskun pohjalta löytyi yllättäen tyhjä ketju, ja pistin sen kaulaani päättäen, että jotain kaunista ja mukavaa tulisi siihen asumaan. Ja siihenhän tuli 230 miljoonaa vuotta vanha ammoniittifossiili.

Tämmöinen, paitsi että minun omani oli laatikon tummimman värinen, eli reilusti tummempi kuin tämä:
https://somsola.com/images/P/2010-11-nro-3-35mm-ammoniittiriipus.jpg

Olen pitkän aikaa ollut mieltynyt kierrekuvioon, jollainen löytyy myös esim. kotiloiden ja helmiveneiden kuorista. Ja nyt sain sen koruksi ja nähtävästi myös heiluriksi. Mitäs tämä tuo mieleen? :)

Terveisin Indium, aiemmin hetkellisesti ihan koruton  :crazy2:

Kylläpäs huokasin! Ooooh! Ihan ensimmäiseksi tuli mieleen oikein vahva maaäidin energia. Et ihan helposti suohon vajoa tai kadota maata jalkojesi alta. Hiplaa sitä mukavasti aina kun heikottaa tai olet epävarma! En osaa nyt keskittyä enempään, kun olen viikon matkalle lähdössä. Mutta jospa Diamond huomaisi tämän, innostuu varmasti!  ;)

Hui, kiitos vastauksesta Esmiralda!  :) Itsekin koen tuon fossiilin maadoittavaksi ja rauhoittavaksi. Vanhaksi ja viisaaksi myös.

Oikein ihanaa matkaa sinulle!  

Kiitos!
Tuli tuossa vielä mielen, että simpukka kuvaa jotenkin naisen sisäelimiä. Suojaisko se niitäkin. Mietipä mitä sinulle on siellä tapahtunut. Kohtu? Munasarjat? Oletko tiedostamatta tarvinnut juuri sinne vahvistusta ja tuollainen on tarttunut käteesi. Minä näin murrosikäisenä unen sateenkaarisimpukasta. Tai luulin ihan oikeasti nähneeni sellaisen. Ja kamppailn seksuaalisen kasvuni kanssa kipeästikin. Sen pohjalta tein päätöksenkin, että viivytän niitä kokemuksia. Jotenkin uskon, että simpukka antoi minulle vinkin siitä.

Esmiralda, itse asiassa nyt kun sanoit, niin kyllä tuo sopii aivan yllättävänkin hyvin tähän ajanjaksoon jolloin olen ollut noista kuoren kasvattavista pikku otuksista kiinnostunut. Ja jotenkin se nyt konkretisoitui noin, kun voin kantaa tuota fossiilia mukanani joka paikkaan. Sellainen sopivan suojan symboli.  :)

Korujen riisumisen näen ihmisen henkisessä kasvussa kypsyydeksi. Vaikka jossakin tapauksessa se voi olla myös protestia elämän turhuuksille. Koet olevasi turvattu, ehkä olet löytänyt turvan sieltä syvältä sisimmästäsi eikä sitä tarvitse näyttää muille eikä hakea muiden turvaa. Et myöskään halua kenenkään ripustautuvan sinuun; elä ja anna toisten elää- tyylillä.

Helmet ovat myös sitä iloista kasvun kypsyyttä. Ajattele miten oikea aito helmi syntyy simpukan sisällä! Se on simpukan elämän kokoinen prosessi. Helmi luo myös selviytymisen iloa, keveyttä, vapautumista. Elämä on hionut särmiä ja on aika 'juhliakin'.

Mutta tiedät, että jotakin tarvitsee. Aika ajoin enemmän ja vähemmän. Turkoosi on hoitava ja suojeleva kivi. Jossain edellä siitä on kerrottu enemmänkin. KUn se on upotettu hopeaan, tuo se keveyttä ja ilmavuutta. Hopeastakin on aika paljon kerrottu näillä sivuilla.
Ei haittaa, jos sen laitat päällesi, varsinkin kun on tiukka paikka tai vähänkin arkailet jotakin tilaisuutta.  ;)

No sen että oon vesieläin. :kalat:  ::) :P :2funny: :2funny:
Tykkään sinisistä väreistä,turkoosi on yksi.. :coolsmiley: :smitten:
Akvamariini.  :smitten:
Hopea. :smitten:
Kristalli :smitten:
Helmet.aidot. ::) :smitten:
En tykkää kullasta..siis kultakoruista.. ::) :D
Minusta kultakorut soppiikin paremmin miehille..ku ne on jotenkin.. "tuhteja koruja".. ::)
Tykkään enempi sydän muotoisista ..kuin ristikoruista. ;) :D :D

Korut ovat kauneutta korostavia esineitä, joihin mieluusti liitän ihmiselle itselleen sopivan tarinan. ::)
 Mielelläni katselen koruja, käätyjä ja erilaisia helminauhoja. Kultaiset korut vaativat kantajaltaan jaloluontoisuutta ja kuten laulussa sanotaan Timantit ovat tytön parhaat ystävät.  :2funny:
 Kannan itse mielelläni onneatuottavaa talismania ns. onnenkalua, jolla uskon olevan maagisia suojelevia voimia. :angel:
 Kaulakorunani kannan Hopeista Ristiä, johon keskelle on upotettu sirkoni kivi, eräänlainen pieni timantti. Sympoliikkaa merkitsevä Risti . Ankkuri ja Sydän pidän arvossa. 8)
 Pidän myös enkelikoruista, kultaisista.
Mielestäni koru kertoo kantajastaan paljonkin ja sinettisormus arvokkuudesta. Mieluiten koruja katselen kauniiden naisten kantamana ja itselleni on tärkeää vain Hopeinen Ristini.
Väreinä merensininen, turkoosi ja jade kiehtovat mieltäni.
 Mieluiten pukisin koruja tarkoin valiten upeiden naisten kannettavaksi. Arvostan laatua ja kauniita taide-esineutä jollaisia luomuksia kultasepät kehittävät. :coolsmiley:
 Jokainen esim Foorumin horoskooppimerkit etusivulla ovat myös hienoja ilmentäen "kantajansa" taivaanmerkkiä. Voisin ostaa kannettavakseni horoshooppimerkkini, joten kultasepät töihin ja suunittelemaan kauniita merkkejä. :aurinko: :rapu:
Toisaalta luonnollisuus ja vaatimattomuus kaunistavat.  ;) :angel: :D  :smitten: :smitten: :smitten: :2funny: :2funny: :2funny:

lempikoruni on aina kaulassani oleva kultainen risti ja toinen lempikoruni on
luostarissa siunattu ranneke.
uskon, etta nama suojaavat minua kaikelta pahalta elamassani.

Pidän aina kaulassani hopeaista sydämenpuolikasta  :smitten:
Ai niin... Onhan siinä samassa ketjussa vielä yksi kokonainenkin sydän  ;D

Kovin vähän pidän koruja, joskus oikein pakottaudun laittamaan kaulaan jotakin... Mutta sitten kun jotain laitan, niin mieluiten jotain värikästä, isoa. Puuhelmet, huovutetut helmet, niistä tykkään arkivaatteiden seurana (ihailen muidenkin kaulassa). Mutta juhlaan valitsen kyllä valkoiset helmet (aidot), ja joskus laavakivihelmet... Lempikoruni taitaa kyllä olla iso meripihkarintakoru. Meripihkasta muutenkin pidän... ::)

Koppi hei! Minua alkoi kiinnostaa, että millaisia sinun mielestäsi ovat 'upeat naiset' jotka ovat armollisia kantamaan koruja?
Kerropa meille enemmän tästä! Please!  :coolsmiley:

Saanko sanoa sinulle sanasen Elenitsa? Ehkä...

Risti kuvaa kristinuskoa syvästi, myös uskoa siihen ja kulta sen kaiken arvostamista. Luostari ja siunaus kuvaavat turvallisuushakuisuutta. Ihan hyvä, mutta sydämessani toivon, että löydät itse sen turvan omasta sisimmästäsi.  :smitten:

Minusta on aina ihanaa kuunnella ja tunnustella nuorten 'värähtelyä' heidän kertoessaan koruistansa. Tai niin minä sen tunnen.

Säilytä sydämesikin itsellisenä, vaikka mieluusti annat sykkiä sen toisellekin. Hopea on minulle aina ilman elementtiä koruissa jotenkin. Ideaalia, toivekasta ja kuitenkin jotakin sellaisen kevyttä, että sitä jaksaa kantaa. Kuten sydämessä jaksaa muistoja ja toista kantaa.

Ah, sinä varmaankin omistat kissat tai pidät niistä!  ;) Tuli mieleen...
Panta kertoo, että toisaalta haluat, että sinua ojennettaisiin, opastettaisiin ja jopa neuvottaisiin. Kuuntelet heitä suopeasti, mutta sitten teet kuitenkin niin kuin itse haluat (ei sovi minkään asun kanssa). Tämä sama toistuu noiden muiden korujen merkitysten kanssa. Sitten kun tyydyt johonkin 'pienempää', olet sinut itsesi kanssa ihan oikeasti.
Mutta itsekin tykkään katsella ihmisiä, jotka kantavat paljon koruja mukanaan. Siinä on aina 'tahdon voimaa' ja eteenpäin menoa!

Juuri tuollaisia minulla itselläkin on tuossa peilin kehyksen ympärillä. Isot huovutetut punaiset, isot punaiset puuhelmet ja jotakin kirkasta lasistakin tuolla joukossa, aniliinia. Usein iltaisin katselen niitä ja mietin, milloin tulee sellainen hetki, että voin ne laittaa rinnoilleni. Sillä isot riippuvat korut tarvitsevat hyvän ryhdin ja eteenpäin pyrkivät ryntäät! Täältä tulen minä! Kyllä se väliin hyvää tekee. Vaikka minäkin useimmiten valitsen pienet hopeiset korvakorut ja huivin kuitenkin, vaatimattomasti mutta hauskasti.

Juhlissä et halua korostua, ehkä enemmänkin seurata mitä muut tekevät, kuunnella mitä muut sanovat. Kaunista!

Meripihka on muinaisen kalevalaisen 'Louhi'-kuningattaren maavoimaa. Se on näistä Suomen honkametsistä muuten kotoisin, asettunut sitten myöhemmin tuonne eteläisimmille rannoille. Luin kerran mainion kirjan meripihkasta. Laitan tähän blogini sivun siitä. Voit lukea jos haluat:

http://ruusutarha.blogspot.fi/2013/02/meripihka-pohjolaista-voimaa.html

Mitäpä korusi eivät sinusta kertoisi!!!! :) Koruja kantaville upeille naisille on ominaista kauniit ja sirot kasvonpiirteet jolloin esim korvakorut antavat lisäefektiä korostaen kauneutta ja luonnetta. Kun katson kauniisiin kasvoihin ja huolella valittuidin koruihin niin ne ovat sopusoinussa kantajansa muuhunkin olemukseen. Arvokkuus lisääntyy ja kauneus välittyy kertoen myöskin kantajansa arvomaailmasta ja varallisuudesta. Timantit ja yleisesti kauniistisäihkyvät jalokivet keräävät huomion ja saavat kantajansa sädehtimään itseluottamusta ja arvolluutta. Toisaalta upealla naisella voi myös olla helmikoruja jolloin arvokkuus kuvastuu kantajansa koko olemuksesta.
Esmiraldalle vastaisin että jokainen nainen mielessäni on upea ja korujen avulla sekä valitsemalla kullekkin naiselle hyvällä maulla sopivat korut  saamme melkein kenestä tahansa leidistä kohahduttavan kauniin näyn. Antiikin kauniimpiin naisiin kuului kiistatta Kuningatar Kleopatra ja hänen kultaiset käätynsä sekä otsanauhakorunsa loistivat upeasti ja arvokkuutta antaen.
Roomalaiset upeat naiset kauniine helmikaulakoruineen sekä korvarenkaineen kiehtoivat aikakautensa urhojen mieliä. Koruilla kuvattiin myös usein valtaa ja yhteiskunnallista asemaa jolla erottauduttiin massasta osoittaen muille kenen sukua tai omaisuutta edusti jolloin naisen asema määräytyi koruloiston avustuksella. Nykypäivän naisilla on myös tarvetta koristautua koruilla joihin usein liittyy rakkaimmaltaan lahjaksi saatu arvo,  sekä onnenkorut ja talismaanit. Perinteisesti hieman varttuneemmilla naisilla on usein kamee koruja tai raskaita helmikalanauhoja kanettavanaan. Joissakin paikoissa olen nähnyt myös meripihkasta valmistettuja kauniita esineitä joilla myös on arvoa koruina niitä  sellaisina valmistettaessa. Ei kuitenkaan meillä Suomessa niin suosittuja ainakaan vielä. Korut sopivat  mielestäni vain naisille ja jotenkin vieroksun kun näen miehellä korvakorun kun tulee väkisin mieleen joku muu juttu, Miehille koruina sopivat kaulakorut ja talismanit sekä horoskooppimerkit jos sellaisia saa ostetuiksi. Kaikille  Upeille naisille sijoittaisin heille yksilöllisesti ja hyvälä maulla suunnitellun korun joka myös parhaiten korostaisivat tämän kauneutta sekä silmien väriä ja hiusten muodostamaa yhteisvaikutelmaa. Metallin kiilto Kulta Hopea ja Valkokulta eivät ratkaise vaan oikeanlainen koru oikealle upeelle naiselle on se juttu mikä puree.... ;) :angel: :D  :smitten: :smitten: :smitten: :2funny: :2funny: :2funny:

Kiitos Koppi!

Tuo oli hyvää tekstiä ja toivon, että sitä luetaan.  :D

Mutta kyllä minä mielelläni katselen myös miehiä korujen kera. Nykyiset korvikset ja lävistykset korostavat persoonaa. Tietenkin jotkut raskaat 'käädyt' kaulalla tai Rolex-kello ranteessa on hiukan liiaksi korostettua, mutta jos henkilö siinä itse viihtyy ja osaa kantaa sitä kunniakkaasti,  niin miksipä ei.

Jotenkin ilahdun nykysuunnasta, että värkätään koruja harrastuksena tai jopa työkseen, ja että niitä ostetaan ja käytetään. Koru ei ole pelkästään enää vain 'esine' vaan siihen on tullut enemmän sisältöä kivitietoineen ja mystine tarinoineen.

Ja anteeksi, en todellakaan ole mikään koruasiantuntija, pelkkä mielikuvatulkitsija.  ;)

Kaunis tulkinta sydänkoruista  :smitten:

Mitä korut sinusta kertovat  :)
Paitsi,että korut ovat ihmisille tunnusomaista niin samalla tavalla lienevät myös tatuoinnit tärkeitä. ::) Tatuoinnin hankaluutena on    liian pysyvä muisto ja vaikea hävittäminen iholla jonka johdosta tulevat korut paarempana vaihtoehtona  ::)
Sormusten kantajalle on tärkeää sitoumus ja usein vihkisormus on ikuisen liiton merkkinä. ;) :angel:  :D
  Sinettisormuksen kantajalle sinetti merkitsi vahvistusta ja allekirjoitusta, eli asioiden sinetöimistä.  >:(  Kantasormusta kantavalle kuuluminen johonkin ryhmään ilmaistiin samanlaisella kantasormuksella, jolla henkilöt saattoivat ilmaista toisilleen kuuluvansa samaan seuraan tai järjestöön kuten vapaamuurarit tai ritarikunnat. :coolsmiley:    Kantajalleen kantasormus merkitsi samalla myös oikeutta kantaa arvonsa mukaisesti klaaninsa merkkejä. 8)
 Egyptin faaraot lienevät olleen esimerkkinä kultaisten ja timanteilla koristeltujen korujen kantajina, näiden ollessa samalla vallan symboleita. Keski- amerikan INKAKULTTURI on myös tullut kuuluisiksi koruistaan, joita Espanjalaiset konsistadorit himoitsivat murhanhimoisesti. :knuppel2:
 
Korujen merkitys ihmiskunnan historian saatossa on merkityksellinen ja lienee kaikissa kansoissa ollut tapana somistaa kauniimpaa sukupuolta edustavat jäsenet kullalla ja hopealla sekä pronssikoruilla. Tämän päivän korut ovat kauneudessaan ja monipuolisuudessaan lähes ylivertaisia ja samalla saamme ihailla noita luomuksia. Esimerkiksi Italian kanavilla on satelliitti tv-n kautta koruja myynnissä. Noissa lähetyksissä esitellään korvakoruja ja kaulaketjuja sekä kauniita timanteilla koristeltuja miesten ja naisten rannekelloja ostopaikkatietoineen.  ;)
Markkinoilla on paljon tarjolla, joskin korujen aitoudesta ei ole mitään takeita ja kullan maailmanmarkkinahinnat on nostamassa korujen hinnat pilviin. Ulkomailla koruja ostaessa, pitää olla jalometallin asiantuntija ja tunnistaa lejeeringit ja leimat sekä kullan pitoisuudet näiden tietojen perusteella. Keltakulta on metalliseos, jossa on lukuarvo 0.585 Au, joka ilmoittaa korun sisältävän 0.585  tuhannesosaa kultaa lopun ollessa kuparia tai muita lejeerinkejä. Valkokulta on 0,795 AU ja sen väri johtuu siitä, että lejeeringissä on sekoitettuna hopeaa osalle korun painosta. Puhdasta kultaa on vain 24-karaatin harkoissa, eikä sekään välttämättä ole ihan puhdasta, joten se siitä kullan aitoudesta.  :o Kauniitahan esineet tietenkin ovat ja samalla innoittavia kauniille ja ylväille naisille tarkoitettuja ehkä turhakkeitakin. :-*
 Omasta mielestäni korut ovat upea juttu ja mielelläni katselen kauniita, kallita koruja kantavia leidejä ja arvostan koruilla somistautuneita naisia. Heissä piilee aina jotain arvoituksellista ja kunnioitusta herättävää. :laugh: :(  Astrologisesti horoskooppimerkit koruina houkuttelisivat ostamaan sellaisia ja samalla ne voisivat olla ASTRON FORUMILAISTEN SYMPOLINEN TUNNUS :smitten: :smitten:
 ;) :angel: :D  :smitten: :smitten: :smitten: :2funny: :2funny: :2funny:

Kiitos Kopille!  :smitten:

Tykkään niin..  turkoosista. :coolsmiley: :-* :smitten:
..Turkoosi herättää luopumaan liiasta materialistisuudesta. Kehottaa pyyteettömään antamiseen. Symboloi erityisesti rehellisyyttä omalle itselleen. Vaikeaan äitisuhteeseen. Ylivilkkaille lapsille  ja rauhattomalle toipilaalle. Lisää käyttäjänsä sydämellistä kommunikaatiota ja itseilmaisua monin tavoin. Arkkienkeli Mikaelin kivi, intiaanien pyhä kivi.
 :angel: :angel: :angel: :angel:     :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos ihanasta, lämpimästä tulkinnasta, joka on kyllä tosi osuva  :D Rakastan myös niitä värikkäitä isoja koruja, puisia ja huovutettuja, ei voi mitään kun niitä näkee, niin aina on pakko pysähtyä hipelöimään  ::). Ne on kuin karkkeja. Myös lasiset on kauniita. Mutta sellaisia ei tosiaan joka päivä huvita pitää - onhan päiviä, että ei minkäänlainen huomio kiinnostaisi. Silloin on parasta mennä vain ilman koristeita. :-* Hassua kun nuo ryntäät mainitsit. Sellaiset ovat siunaantuneet.. 8) --- Ja erityiskiitos meripihkalinkistä! Kauniit sivut ja paljon ihanaa meripihkatietoa, mitä en tosiaan tiennytkään! On jotenkin harmi, että meripihka on "aliarvostettu" (koen niin..), se on niin elävä, hieno materiaali - jokainen kivi on erilainen. Jotenkin koen, että meripihkasta virtaa energiaa, se on jonkinlainen voimakivi myös. Upea juttu! :smitten:

Muoks. ps. Suhtaudun vastahakoisesti siihen, että järjestäisin juhlia, puhumattakaan siitä, että juhlisin itseäni. Muiden juhlat on eri juttu, mutta en sittenkään ole mikään bilehile...Helmianalyysisikin siis osui nappiin :)

Olen jo pidemmän aikaa ollut viehättynyt kaulakoruihin joissa on avain. Ei mitään siloiteltuja kultakoruja vaan vanhanaikaisia ja hiukan kuluneen oloisia. Ne saavat näyttää mystisiltä ja kilistä kaulassa pitkässä roheassa ketjussa :)

Rihana, ihana avainviehätyksesi! Minä kaipaan vieläkin Egyptistä ostamiani hopea ankh-koruja, jotka sitten hukkasin yks matka. Ne avaimet mielestäni veivät minua vanhoihin mysteereihin (siellä vieläkin). Salaperäinen viehättää ehkä sinuakin. Toisaalta avain voisi kuvata myös oman elämän herruutta, kuten muinoin se emäntä, jolla oli vyöllään kaikki avaimet. Kulunut voisi kuvata sitä kuinka merivesikin hieroo kivien pintaa, särmät pois. Ehkä sinunkin elämässä olet jo käynyt läpi tuota hiomatyötä. Tarkoitan sillä sitä, että kun usein on 'isketty' sitä hioituu niin ettei muut enää voi sinua pahasti loukata eikä leimata.

Tuo kilinä viehättää itseänikin. Siksi usein käytän simpukasta tehtyjä koruja, jotka riippuvat ja kilisevät mukavasti. Se on kuin merenalaista musiikkia tai toisaalta muistuttamassa minua että on ihana olla olemassa. Eikä se haittaa vaikka muutkin sen huomaavat!  ;)

Ihana keskustelu! On ollut todella mielenkiintoisia vastauksia.

Itse omistan ja käytän paljon koruja, enkä osaa valita lempikoruani. (Tyypillistä vaakanaisen käytöstä..)  :vaaka:  ::)
Jaoittelen kuitenkin käyttämäni korut kahteen ryhmään: aitoihin joilla on tunnearvoa ja itse käsityönä valmistamiini koruihin. Joskus käytän molempia yhdessä.

Ihoni on vaalea (ruskettuu kyllä helposti) ja hopea pääsee siinä hyvin oikeuksiinsa. Minulla on usein kaulassani hopeinen ketju jossa on muutaman riipuksen yhdistelmä. Lempiriipuksiani ovat hopeinen sydänmedaljonki jonka sain kummitädiltäni lahjaksi kun täytin 18 vuotta, violetti tai läpikuultava pisaranmuotoinen kristalliriipus (molemmat olen saanut rakkaaltani lahjaksi sekä ruostumattomasta teräksestä valmistettu pyöreä vaa'an horoskooppiriipus. Harvoin käytän myös pyöreää ja "rosoista" akaattiriipusta jonka keskellä on ametistikide. Yhdistelen riipuksia ketjuun mielialani mukaan. Kaikki tuntuvat sointuvan yhteen keskenään.  :smitten:

Käsintehtyjä koruja käytän lisäämään asukokonaisuuksiin väriä ja tuomaan persoonani esiin. Käsityönä valmistamani korut eivät noudata symmetriaa, mutta tärkeää minulle on harmonia. Kaikissa koruissa, puhtaat ja raikkaat värit viehättävät, esimerkiksi sininen, violetti ja kuusenvihreä. Pidän luonnonmateriaaleista ja luonnonkivistä. Minulle on tärkeää että minun on miellyttävää kantaa korujani. Suuret muoviset korut aiheuttavan minulle suorastaan pahaa oloa..  :-[