Astro Foorumi

Vastapainoa.
Itse en ole ainakaan siitä kauhean ylpeä että olen hyvin ajattelematon
välillä sen suhteen mitä päästän suustani, sammakoita voi lennellä
enemmän kuin lapsuuden lätäkössä. Mutta minkäs teet?
Tehty on tehty.
 Asiasta voi ottaa vain vastuun sellaisenaan.
Yritän aina vain korjata virheitä mutta fiilikset on samat kuin joogilla
joka huomasi että virheitä kasaantuu kuin hiekanjyviä hiekkamyrskyssä lautasen päälle.
 :'(
Omalla kohdallani on ainakin opettelemista sen suhteen että
koska sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan. Tai ainakin koska sanoa
väärät asiat oikeaan aikaan tai öh...   
Joka tapauksessa.
Tukka edessä ja elämä takana..
vai miten se olikaan...
...

Kaikki ovat ilmeisesti ylpeitä luonteenpiirteistään, kun täällä on näin hiljaista... :laugh:

Minä inhoan itsessäni sitä, että en useinkaan tunnut tietävän mitä oikein haluan.
Kaikki suuret päätökset on viety vatuloimalla puoleen ja toiseen läpi.
Olen ihmetellyt sitä, ja sanoinkin Ippuskalle aiemmin, että kun ei edes vaakaa ole kartalla yhtään.
Noh, sitten kun rupesin uudestaan katsomaan, niin piruvie Uranus vaa'assa 8. huoneessa.
En ollut tuota muistanutkaan.....(veskari hajamielinen).
Noh, en tiedä vaikuttaako se tuohon minun vatuloimiseen, täytynee selvittää...

Heh, paitsi näitä samoja kuin PUmalla ja Selkälokilla, niin lisäisin listaan vielä äkkipikaisuuden..Monasti toimii nopeammin kuin ajattelee. Ja nopeaan toimintaa aspekteja kyllä löytyy astrokartalta:  :aurinko: :aspect_con: :mars:, johon vielä kuutiot Kuulta ja Uranukselta jotka puolestaan ovat kolmiossa keskenään..

Maltti on valttia sanotaan, mutta sitä ei tahdo oppia, ei sitten millään.. :angel:

Perfektionismi.

Elämän voisi kait ottaa välillä kevyemminkin, eikä aina pyrkiä parhaimpaansa.  >:(

Minulla on 3 sellaista piirettä josta en itsessäni tykkää
1) Mustasukkaisuus  :uglystupid2:
2) Mielikuvitukseni saa joskus turhankin suuren vallan  :crazy2:
3) ''KAIKKI mulle nyt ja HETI  :tickedoff:  :2funny: eli kärsimättömyys
- mutta olen oppinut nuo piirteet hyväksymään ja ne on tasoittuneet niin että ne ei häiritse elämääni radikaalisesti  :smitten: onneksi

Itselläni suurin oppiläksy ja piirre, josta en ole ylpeä, on vahva itsensä aliarvioinnin piirre. Se nöyryys menee jo naurettavuuden puolelle, kun vieraissakin hokee "voi ei, en minä voi istua tässä sohvalla, olen vain vaivaksi! Menen mieluummin tuonne komeron perälle, jossa en ole kenenkään tiellä ja vaivana..." Siitä seuraa tietysti hirmuinen pelko, että häiritsee toisia, jonka takia istua kökötän jossain mahdollisimman huomaamattomana ja samaan aikaan sosiaalisena ihmisenä odotan, että joku tulisi puhumaan kanssani.. ÖÖööhhhh...?  :idiot2:

Onneksi tämä piirre ei vaivaa töissä niin paljoa kuin siviilissä, jossa melkein pyydän anteeksi jo pelkkää olemassa oloani, koska olen vain vaivaksi (no varmaan tällaisella luonteepiirteellä ei olekaan muuta kuin vaivaksi!)

Lisäksi en uskalla välttämättä sanoa kaikkein rakkaimmille ihmisilleni omaa mielipidettäni, koska en halua loukata heitä. Oinaana minua ajaa eteen päin myös suunnaton miellyttämisetarven. En halua, että rakas ystävä tai puoliso joutuu pettymään minuun millään tavalla. Nostan heidät jalustalle unohtaen oman olemassaoloni.

Työn alla siis terveen itsekkyyden opetteleminen.

hei.. vähän samaa kuin pallaskissalla johtuen sitten varmaan vaakanoususta. Ja joskus tuntuu, että annan ihmisten talloa ylitseni liian usein kuten kalaparoilla on tapana. Mutta jotta olisi tarpeeksi skitso, niin kuu-oinas aiheuttaa kärsimättömyyttä .
. joistakin aspekteista johtuen olen myös soutaja-huopaaja-tyyppiä ja enemmän saisivat nuo jalat olla maassa muutenkin..Ei mitenkään ylpeyttä herättäviä piirteitä noista mikään

Öö... Mitä olen nähnyt oinaita niin heillä yleensä menee niin että
he eivät paljoa välitä yleisestä mielipiteestä vaan painavat eteenpäin sen koomin
sivuille vilkuilematta. Muiden miellyttämisen tarpeen liittäisin vaikkapa kalaan tai vaakaan,
mutta oinas... huhhuh..

Minä taasen olen erittäin  harmissani siintä että,mulla ei ole minkäänlaista selkärankaa. :P Tän lisäksi en usko kerralla asioita,vaan hakkaan päätä seinään ihan kun se muuttaisi asioiden kulkua jotenkin.eli kai se on tyhmyyttä. :D

Tässä on tullut jo lukuisia samoja piirteitä muilla, joista en ole itsessäni ylpeä. Onhan näitä...Saamattomuus, miellyttämisenhalu, joka menee parhaimmillaan mielettömäksi toisten imarteluksi (Nousu-Vaaka, sehän se!) eikä näköjään tahti muutu vaan jatkuu samanlaisena  :-[  Sitten, nykyään en tajua, mutta oon huomannut olevani jotenkin ylpeä, en tajua mistä se piirre on tullut!!!  :'( Aliarvioin itseäni, tuttu juttu. Ei ole omaa tahtoa paljoakaan. Liian kiltti usein.
 
Elän päässäni, puhun päässäni, teen asiat päässäni... Mitäs sitten niin kutsutussa "oikeassa" elämässä tapahtuu - ei mitään! Puhun ja haaveilen kyllä vaikka mistä, mut en saa asioita milloinkaan käytäntöön. Enkä saa asioita loppuun, vaikka aloitankin kaikenlaista. No, kartalla ei ole yhtään maata eikä kiinteissä merkissä kuin vain Venus, joten... ???

Mars kaksosissa, eli kaikkea aloitetaan innolla ja harvaa toimintaa jaksetaan viedä loppuun, koska kohta näköpiirissä on taas jotain Uutta ja Mielenkiintoista aloitettavaa, johon lopahtaa mielenkiinto ennemmin tai myöhemmin. Todella rasittava piirre, joka on kulkenut mukanani koko elämän ja aiheuttanut melkoista harmia opintojen yms. suhteen. Nyt 30-kymppisenä olen vihdoin löytänyt "oman" alani, mutta hirvittää opiskelemaan lähtö..Mistä tämänkaltainen ihminen voi löytää pitkäjänteisyyttä?

Myönnetään - olen monessa suhteessa aika laiska. Kuulemma tyypillistä nouseville vaa'oille. ::)

No ei se ajoittainen laiskuus mikään nousevien vaakojen oikeus ole. Itse olen ajoittain patalaiska. Varsinkin kun kyse on kotitöistä ja kun asuu vielä yksin ei kukaan tee niitä mun puolesta... Saisin olla kyllä järjestelmällisempi myös... Se vois itse asiassa auttaa myös tota siivous asiaa. :)

Välillä olen liian jyrkkä ja jämpiti.. Josku tuntuu että töissä ominaisuudet joita mulla ei ole kotona.. siis yllämainitut vain korostuvat töissä..siis olen sielä ehkä liiankin tarkka.  Tai sitten olen töissäkin löperö vain tietämättä sitä.

Joo jasit vielä yksi. En osaa valehdella. En edes niitä valkoisia valheita osaa päästää oikeassa paikassa vaan totuus tulee ilmi joskus turhankin helposti. ;D

Hmmm... onko olemassa hyviä ja huonoja piirteitä?   ::)
Jokaisessa piirteessäni minkä omaan on aina kaksoispuolensa (yllättävää näin Kaksoselle  :2funny: ) ja ne toimii omaksi edukseni koko elämääni, siis kaikkia niitä, tilanteesta riippuen.   ::)
Jokin piirre voi olla hyvä ja edistävä asia jossain tilanteessa, kun taas jossain toisessa tilanteessa sama piirre vetää pattitilanteeseen ja antaa opittavaa itsestämme.   ;)
En oikein usko oikean ja väärän asetteluun missään asiassa tässä valtavassa Universaalissa maailmassa. Uskon enemmän helppoon ja vaikeaan tyyliin elää elämää ja kulkea tätä polkua eteenpäin. Molemmat ovat hyvin jännittäviä tapoja ja molemmista oppii hurjasti ::) :D

En oikein usko, että tällä elämänpolulla voi astua harhaan, siis katsoen Universaalista näkökulmasta.
Jokaisella on tiensä ja opittavansa, minkäs sille voit.  :) Siksi meillä on erilaisia luonteenpiirteitä... jotta kokisimme ja eläisimme ja oppisimme.  :)

Vai miltä tuntuisi saada valmiiksi jokin asia, jos ei tietäisi, miltä tuntuu, kun ei saa aikaiseksi? Tai miltä tuntuu laiskotella, jos ei tietäisi mitä kiire on?
Tai miltä tuntuu sanoa jotain kaunista toiselle, jos ei ole kokemusta rupisammakon päästelystä? Esimerkkejä voisi luetella loputtomiin. ;)

Ihmiset, jotka eivät pidä jostakin piirteestäni, niin heidän olekaan pakko pitää. Heillä on oikeus oiviin mielipiteisiinsä ja oikeassahan he usein ovat -ainakin omasta mielestään ja sehän riittää. Minulla on oma totuuteni, kuten jokaisella meistä ja me kaikki olemme aivan oikeassa. ;D
 
Minulle, kuten kaikille, on annettu ne luonteenpiirteet ja asiat, mitä tarvitsen tällä elämänpolullani, eikä niistä mikään ole epätäydellinen. Ne kaikki palvelevat tarkoitustani ja tehtävääni täällä maailmassa, että kokisin, eläisin ja oppisin. :)

-Sinä olet täydellinen luomus tätä elämää varten-

Iloa, valoa ja rakkautta,

Asterix

Kiivaus! :tickedoff:menee näin viimeksi eilen työharjoittelu paikassa
kärvähti asia oli tapahtunut noin 2h aikaisemmin yht äkkiä annoin
täyslaidallisen mahdolliselle työnantajalle (mies) + aurinko härkä
olen tsiigannut toisaalta aivan ihanteellisen ihmisen karttaa
jos herra sen näkisi voisi huumorillaan todeta "aivan kuin minusta
kirjoitettu"! sovimme asian myöhemmin

Ujous. siitä olen kärsinyt koko elämäni ajan, enkä siltikään uskalla tehdä asialle mitään. On vaikeaa luoda ihmissuhteita, mutta silloin kun siinä onnistun, ovat ne todella hyvinä ystävinä myös pysyneet.

Näin minä lukaisin Oinaista jostain horoskooppikirjasta. Siinä sanottiin, että vaikka Oinas ei myöntäisikään sitä ääneen ja vaikka hän päällisin puolin näyttääkin siltä, ettei tätä hetkauta mikään, hän on kuitenkin suunnattoman utelias tietämään mitä muut hänestä ajattelevat. Tietenkin jokainen haluaa, että hänestä ajateltaisiin hyvää, joten eräänlaisesta miellyttämisentarpeesta on kyse. Itselläni on tosin Kuu Ravussa, ehkä se myös vaikuttaa asiaan.

Isäni on myös Oinas ja hänellä on aivan samanlainen piirre "miellyttää". Lähinnä hän haluaa enemmänkin antaa itsestään hyvän kuvan muille. Tämä suuntautuu myös meihin lapsiin, sillä meidän pitää tavallaan olla sellaisia kuin isä meidän haluaa olevan / näkee meidän olevan, jotta muut ihmiset voisivat ajatella, että "onpas siinä hyvä mies, kun kasvattaa lapsensa niin hyvin" sen sijaan, että nämä kauhistelisivat "voi taivas! Millainen isä antaa lapsensa näyttää tuolta!"
Esimerkkinä vaikka kaikenlaiset lävistykset, vaikkapa vain 2kpl korvakoruja samassa korvassa (joskin itse olen onnistunut - Oinaana, hehheh - hankkimaan mieleisiäni lävistyksiä kaikesta huolimatta  ;) Helpottaa kun ei asu enää kotona!)

Tästä.

Silloin tällöin ilmenevästä ilkeydestäni, joka on nostellut taas päätään tällä viikolla, niin että sain rakkaani kanssa hyvän riidan aikaiseksi eilen jostain ihan pikku jutusta, jota en enää edes muista. Monelle muulle tuo ilkeys tietysti näyttäytyy harvemmin niin suoraan, mutta saatan ilkeillä mielessäni kaikenlaista ja hymyilen luultavasti silloin tosi pirullisesti. Oppisimpa pitämään suuni kiinni. 
:-X

Sitten on tuo itsetunto, joka heittelee. Monessa asiassa itsetuntoni on ihan terveellä tasolla ja suurimmaksi osaksi itsetuntoni on ihan hyvä, mutta joku aina välillä kaihertaa tuolla olkapäällä sanomassa, etten olekaan niin hyvä...  :-\
Eli sitä itsensä kunnioittamista ja arvostamista tilaisin lisää..

Muistakaa rakkaat ystävät, että vaikka emme ehkä olekkaan täydellisiä, niin olemme jokainen silti 100% itseämme, ainutlaatuisia!  :smitten: :smitten: :smitten:

Sitä samaa sinulle :smitten:

Itsekkyys ja muiden ihmisten huomioimattomuus(ihme sana)..

Joskus huomaa ettei muita jaksa/muista kuunnella. Harvinaisen ärsyttävää.
Argh.

Nataraja, tosta sun tekstistä...
Miten syvälle sisimpään voi matkustaa?

jaa-a. Taitanee olla yleinen epäluulo kaikkea kohtaan. Ja etenkin se, ettei pysty luottavaan kuin hyvin harvaan ihmiseen niin paljon, että voisi purkaa ongelmansa. Eli enemmänkin tällainen yksinjurottaja joka tarkkailee ensin tilanteen ennenkuin uskaltaa aukaista suunsa.
Voisipa joskus irroitella kunnolla ilman katumuksen tunnetta.  ::)

Ja olen armoton materialisti. Siis järki sanoo että aivan turhaa ja järjetöntä. Mutta. niin, milläs selitän... :-[

ja sekin vielä, että miksi kaikki pitää aina jättää viime tinkaan sen takia, että jos jotain tekee on se tehtävä kunnolla-periaatteen takia. ja loppujen lopuksi lopputulos oon vain tyydyttävä koska siihen jäi liián vähän aikaa... :-[

*pyörittelee päätään* kai se kaikki korjautuisi myös hillittömällä itsekurilla.  :knuppel2:

Minulla nämä luonteenpiirteet tuppaa olemaan:

- Kärsimättömyys
- Laiskuus / saamattomuus
- Kunnianhimottomuus
- Mustasukkaisuus

Pahimmat ovat kyllä nuo kaksi ensimmäistä.  :-\

Mitä olen kauriista lukenut,pitäis olla järjestelmällinen,ahkera,järkevä,tunnollinen ja mitä kaikkea vielä.
Ensinnäkin,pidän siisteydestä,vaan tavarat,kirjat ja tärkeät paperit pitää olla huoneessani näkyvillä.Niitä joka puolella,laatikoista en löydä.

Juurikaan mistään ei tule valmista,säntäilen aina uusiin asioihin.Ja osaan kyllä laiskotella,teen kun innostun,pakolla ei synny mitään.
Eli toivoisin omaavani nuo kauriin piirteet,vaan apina se minussa asuu.

moikka

Härkä skorpparina tottakai ottaa päähän molempien elementtien vahvimmat ominaisuudet. Härän liika harkitsevaisuus, kun noin erilaiset projektien aloitukset venähtää, kun pitää varmistaa asiat vimpan päälle. Nousu skorpparissa ottaa päähän toisinaan äkkipikaisuus eli ei tartte tulla neuvomaan tai ei tartte auttaa enkä ole pitkävihainen, mutta toisaalta kuitenkin???

Tasapainoile sitten tässä tälläisen sisäisen energia pommin kanssa.
 :uglystupid2:                     :uglystupid2:                       :uglystupid2:

:coolsmiley:
                    Mistä luonteesta, mistä piirteestä?

                    Hyvä kysymys!   :knuppel2:

                    Vastaus = PEILISTÄ!                       :angel:

                    Sieltä katsoo minua aina eri henkilö kuin valokuvissa!  ::)

                    VAI, OLIKO SE PÄINVASTOIN!    :uglystupid2:

                    TÄYTYY TARKISTAA!


                 

Hyvä Puuma!

Miksiköhän negatiivisia puoli löytää helpommin kuin positiivisia?

En ole yhtään ylpeä siitä tavasta, jolla luulen tietäväni niin hirveästi ja sotkeudun joka paikkaan. Olen henkisesti vähän laiska.

Laiskuudestani en ole tippaakaan ylpeä, en myöskään siitä, että minun pitäisi aina saada se viimeinen sana. Lisäksi olen kateellinen ja hieman salakavala. Sitten olen hieman sellainen hötkyilijätyyppi. Tuossa lienevät tärkeimmät. Monesti olen sitä miettinyt, että mikä nuo piirteet aiheuttaa. Viitsisikö joku vilkaista karttaani ja tehdä hieman tulkintaa?

monesti tämä itsepäisyys on hankaloittanut elämääni. eli härkä horoskoopissa.kyllä niitä löytyy luonteessa paljon josta ei tykkää vaan koittaa jotenkin pärjäillä.mutta on siitä joskus hyötyäkin itsepäisyydestä.ja ehkä semmoinen mukavuuden haluinen joskus menee liiallisuuksiin.välillä laiskuus tai saamattomuus ne on semmoisia parantamisen paikkoja.

En ole yhtään ylpeä siitä,että pakoilen aina todellisuutta,kun se ei ole helppoa ja mukavaa. Jos teen jotain tyhmää ja väärää alan aina välttelemään tekosiani.Enkä kohtaa niitä selkä suorana. Olen siis suuri idioottimainen pelkuri. Olen myös todella epäkäytännöllinen ja petollinen.  :-[Kumminkin suurimpana ongelmani pidän ujouttani. Se johtaa yksinäisyyteen ja yksinäisyys johtaa sydämmen tummumiseen ja lopulta itsetuhoisuuteen ja hulluuteen.. :'( Olen kalat ja olisi kiva tietää,jos joillakin muilla olisi samankaltaisia huonoja piirteitä.

Hyvä Coco loco, sinähän hulluja puhut!

Jos ujoutesi tekee sinut pakoilemaan todellisuutta, kun se ei ole helppoa ja välttelemään jotakin, niin totta kai sitä alkaa pelkää kaikenlaista. Otatko vastaan haasteen? Voisitko miettiä miksi olet ujo? Mitä se on? Miksi? Näe ympärillesi, et ole sen kummempi kuin muutkaan. Tule ulos jostakin. Yksinäisyydessä on toki toinenkin puoli. Tunnen toki monia kaloja, he ovat jännittävän mystisiä ja tunteikkaita ihmisiä. Järki on heille monesti tarpeen ja arkitodellisuus.

Olen liian saamaton, elän suoranaisesti unelmista enkä saa minkäänlaista tyydytystä todellisesta elämästä. Viihdyn paremmin pääni sisällä.  :-\ Ja olen myös hyvin sinisilmäinen, enkä näe koska mua jymäytettäisiin, saankin aina pahasti näpilleni... on varmasti muutakin mutta nuo nyt tulivat ensimäiseksi mieleeni.

Aurinko Kalat
Nousevalta merkiltäni Skorpioni
Kuu Leijonassa
Merkurius Kaloissa
Venus Vesimiehessä
Mars Skorpionissa

Mä olen joskus aika itsekäs. Lisäksi olen kotona toosi laiska. Pomottelen välillä liikaa   :knuppel2:

En ole ylpeä ajoittaisesta itsekkyydestäni ja vihamielisyydestäni/kiivaudestani. Niitä yritän parhaani mukaan kitkeä pois. Yleisestikin on rasittavaa se, kun olen niin älyttömän ailahteleva/kaksijakoinen persoona. Oikea Jekyll & Hyde-syndrooma...  ;)

::)  Ehkä siitä : jos tylsistyn seurassa, saatan tökerösti

                provosoida toisia, jotta syntyisi vähän säpinää.

                                                     :knuppel2:

Olen hajamielinen, huonomuistinen ja  laiska!

:'(

                              ELÄMÄNKOKEMUSPIIRINI  ON

                                     P I E N I    M U T T A   

                                     AHDAS        :-\

                                               :knuppel2:

Olen joskus tosi itsepäinen.
Jos joku neuvoo, kuuntelen, mutten ota neuvoja käyttöön,
mun itseluottamus menee välillä ihan nollille :(

Tossa oli nyt jotain... :D

Täytyy myöntää et olen aika saamaton ja laiska välillä. Mut sitten ku iskee tosi kova stressi jonku hoitamattoman asian takia, niin olen kyllä yllättäen melkosen tehokas  :D
Välillä tulee oltua liian kiivasluontoinen.... :-X

 ::)
           Tuohan kuulostaa, kuin olisit vesipannu hellalla ja alla lievästi

           lämpöä.  :)  Kestää ja kestää ennenkuin vesi alkaa porista,

           saatikka kiehua, mutta sitten kyllä vihelletään ja kovaa.

                            :knuppel2:

Olen hyvä puhumma vaika kirjotus ei sujukana ja lukemine on hitanlaistta.
Rohkkeaki olen.

Perfektionismi ja siitä seuraava jonkinasteinen työnarkomania. En ole kovin ylpeä siitä, mutta kun olen kukko ja nouseva neitsyt niin kai tämä on johdonmukaista??

Voihan sen tieten niinki sanoa.  :)

Tulipa muuten mieleen, et olen myös melkein aina myöhässä sen klassisen viistoista minuuttia. Ärsyttävä piirre tämäkin...  :buck2: Töihin kyllä kerkeän ajallaan, mutta koulusta tahdon myöhästyä melkeinpä joka aamu....  :angel:

Ei kouluun saa aikaseen mennä, antaa vielä fiksun kuvan itestään ja numerot putoo! :-[ :-\

 :o
          Pelko, tuo kasvannainen terveessä itsetunnossa, miksi se

          seuraa, kuin laiva, peräsitön, rannatonta ulappaa, miksi ??



                                         :2funny:

Aina myöhässä, hiljaisuus (Se on ärsyttävää... Kun niin haluaisin olla sosiaalinen yms. :()
ja ujous. mut en sitä häpeäkkään. Niin ja mun raivokohtaukset mitä saatan saada mitä tyhmemmistäkin asioista.  ::)

;)
       OLETETTAVASSA SOSIAALISESSA TILANTEESSA.

         Ehkä kannattaisi päästää ns. höyryjä jo ensi kontaktien kanssa

           ulos. Jolloin koko seurakunta säästyisi suuremmilta purkauksilta !!!


                     :2funny:

Nostanpa tätä ylös :)

Äkkipikaisuudestani. Vaikka on ihan hyvä että sitä on hyvässä määrin, mutta mulla tuo piisaa olemaan totaalisen räjähtävää välillä.

En ole tästä ylpeä, muttei tämä MINUA haittaakaan. Oon kuullut, että olen aika ajoin aika negatiivinen. Mun on pakko analysoida asioiden hyvät ja huonot puolet ääneen, ja joitakuita ihmisiä se ärsyttää että olen liian "kriittinen". Hakee vaan sitä täydellisyytä itseltä, kaikilta ja kaikesta...  :-[

Dementiaa lähentelevä hajamielisyys.

Kato Vega: Ota avuksi kalaöljyä aivoillesi :)

Tai sitten jotain keskittymisharjoituksia (meditaatio :smitten:), alkaa melko nopeesti nimittäin muisti parantua, ja muukin yleinen keskittyminen kaikkeen.

Luonteenpiirre josta en ole ylpeä? On niitä enemmän kuin yksi, mutta eniten ollut harmia eloni tiellä seuraavista:

Toivoton höperehtiväisyys. Joskus en saa mitään käytännöllistä aikaiseksi,
sillä vietän liiaksi aikaa pääni sisässä.
Toki välillä aivoissa liikkuu ihan toteuttamiskelpoisia ideoita,
mutta niiden täytäntöönpano on sitten ihan toinen asia.
Varmaan puolet hereilläoloajasta kuluu kaikkea muuta kuin jonkun tehokkaan, järkevän ja sensellaisen parissa.
Ihmiset jotka eivät tunne minua hyvin onnistuvat kyllä yllättämään
väittämällä mua realistiseksi ja jämptiksi (no joo..työ-elämässä), mutta tietäisivätpä mikä vajakki olen siviilissä.
Pahinta tässä on tietenkin sellainen ajelehdinta ja ajoittain hatara elämänhallinta, ettei oikein mistään tunnu saavan pitävää otetta.
Moni unelmakin (niistä ziljoonista) jää vain unelmaksi,
kun kanootista puuttuvat sekä inkkarit että se primus motor- potkuri.

Epäassertiivisuus, liika kiltteys. ( :aurinko:-Kalan ja nousu- :vaaka::n yhteisvaikutusta? )
Taannoin mietin missä olisin ja mitä mulle kuuluis
jos olisin aina pystynyt pitämään puoleni ja puolustamaan oikeuksiani,
enkä olisi ollut liian kiltti esimerkiksi antanut liikaa periksi,
tullut muita vastaan ihan loppuun asti tai väheksynyt itseäni ja omia tarpeitani.
Osaan toki pistää kampoihin jos mua on yritetty hyväksikäyttää, sivuuttaa, alistaa tvs. liian räikeästi,
mutta silloin tilanne on jo päässyt aika sietämättömäksi.

Helpommin nousen barrikaadeille jos jonkun toisen oikeuksia poljetaan.
Vuosien saatossa olen oppinut hieman tätä omien (kohtuullisten) etujen ajamista, mutta vieläkin törmään
sellaisiin kynnysmattotilanteisiin joissa ei tiedä hakkaisko päätä seinään vai lattiaan.

Mun pitäis ottaa enemmän irti karttani tuli-elementeistä,  :oinas:-Kuun ja hallitsevan merkkini Jouskarin määrätietoisuudesta, itsevarmuudesta ja sosiaalisesta rohkeudesta.

Mä olen syönyt jo useamman vuoden kalaöljyä kapselaina ja varmasti tekee hyvää aivoilleni kun oo sellainen tuittu ja kiivaspäinen. Olen myös muutaman muunkin ihmisen kuullut sanovan, että ei ole pinna niin kireellä kun on ottanut kalaöljyä. :)

 O0

 :aurinko: :merkurius: :kaksoset: :askendentti: :skorpioni:  :kuu: :vesimies: :mars: :oinas: allekirjoittaa. :angel:
Yliannostuksesta ei ole vaaraa. ::)
Magnesium illalla rauhoittaa (ylikierroksella meneviä/palaneita) hermoja kummasti
-unikin tulee paremmin. :P

Sasha: Eräs tyyppi sanoi mulle, että voi veri ohentua, mutta  4 vuotta oon joka päivä ottanut ihan tupla-annokset (en uskalla edes paljastaa teille ;)) ja hyvää on vain tehnyt. Kalaöljy kun voitelee aivoja ja tekee aivojenpinnalle suojakalvon.

Että ei kun vaan kalaöljyä mielelle ja keholle :angel:

Oon muuten ottanut magnesiumia kanssa joskus, viimeksi tänään kun ollut parin pvän ajan lihaskireyttä. Rentouttaa kummasti. 300mg oon ottanut, eli 2 tabua.

Saturnalia, hätähousu olen minäkin. Mietin tuossa, että oisko tässä elämässä jotkut asiat onnistuneet sittenkin paremmin, jos olisin vähän ensin ajatellut enkä heti hätäillyt ja sohinut sitten ihan päin seiniä :)

Odottaminen on toinen paha mulla. En tykkään odottaa, turhaan. Haluan että asiat lutviintuvat kuten olen ajatellut, taikka sovittu juttu on siinä heti eikä puolentunnin päästä.

Aika sucks-olo on välillä ;D

 Aika ajoin (onneksi välissä kuitenkin vuosia) tuleva avuttomuus ja sukellus syvyyksiin, ei vaan pääse liikkumaan eteen eikä taakse eikä näe seinässä minkäänlaisia ovia.

 ;D

Tuplatko vain..? ::)
Tuttuni, joka on joku tuplatohtori psykologiassa ja tupla master ekonomiassa
ja öh..  :crazy2: pedagokiikassa(?), on opiskellut koko ikänsä
tuollaiseksi 43 vuotiaaksi asti, nyt vasta aloittaa työelämää,
ottaa 6-9 kpl 1000 mg aamuisin ja sitten toistaa saman annoksen 3-4 kertaa päivässä.
Se on fyysisesti ihan ok, mutta ei sillä nupissa :uglystupid2: kaikki ihan kunnossa silti ole,
mutta se voi olla synnynnäistä, eikä kalaöljystä johtuvaa. ;D :2funny:

Mutta on perskeles opiskellut kalaöljyn avulla pitkälle,
eikä kuulema ole vielä valmistunut parista muusta opiskelulinjasta. :D
Ei tarvitse työelämää paljon nähdä, kun hautakivi jo odottaa mielettömin
koulutusarvonimin. ;D :2funny:

Sasha: Onko tuo määrä kalaöljyä enää ihme. Kun on noin monesti tupla, suorastaan tripla niin voi olla jo ylisaantia; huiskii ja paiskii. :)

Kyllä mullakin menee tuonne lähemmäs 1000mg hujakoille kun otan ainaskin sen 7 kapselia. Ja ihan ok on olotilani. Ei ole mitään hurjia energiavoimia ja ylilyöntejä ollut nähtävissä, vaikkas tuittupäisyys on ja pysyy; se ei katoa kalaöljyllä ;D  :angel:

Täällä Itävallassa normaali kalaöljyn pitoisuus on 800-1000 mg per kapseli
-riippuen valmisteesta.
Itse vedän noita 1000 mg. Kuukauden paketti, jossa on 30 kpl,
maksaa noin 4-5 €. Annostus on virallisesti siis se kapseli per päivä :P
-mutta tokihan minulla tuo paketti on syöty reippaasti alle 30 päivän.  :angel:

Millä estää kalamaksaöljyn maun nousun ylös? Olen kokeillut siis kapseleitakin ja niistäkin nousee ällö härski kalan lemu suuhun parin tunnin päästä  :buck2:
Ja millä estää virtsan tuoksun muuttumisen kans, kun ottaa kalanmaksaöljyä? Järkyttävän kalan hajuista kuonaa... ilolla siinä sitten miettii, haiseeko koko rouva kalalle  :crazy2:
*JÄTTIJÄRKYTYS*

Mutta jos luonteenpiirteen paljasta, josta en ole ylpä... varmaan se, kun olen herkästi addiktoituva  :-[

EPAa kun söin niin siinä nousi kalaöljyn maku suuhun, mutta Bioteekin-kalaöljyyn (E-vitamiini mukana) kun olen nyt vaihtanut niin ei nouse kalaöljyn maku suuhun. Voihan se olla, että kyseinen tuote ei ole jostain syystä sinulle käynyt. En tiedä. Kannattaa kokeilla eri valmistajan kalaöljykapseleita. Ei ole sitten ihan sama millaista kalaöljyä syö: Omega-3 / DHA/ Omega-3 / EPA suhteista toisiinsa kannattaa kysyä mielellään apteekista.

                                           :coolsmiley:

     Omega 3  Marine  /  Natures of Scandinavia,  On sieltä parhaasta päästä,

        ellei paras!

                                            :angel:

Minun on vaikea olla muiden edessä heikko - aina pitää pärjätä ja olla niin sitä ja tätä ja tuota. Joskus voisin olla vain minä. Tylsä ja osaamaton, ihan turhake minä.  :buck2: Olen todella tunteellinen ja herkkä, mutta minun on vaikea näyttää sitä muille.

No, pitää sitten kai vain opetella...

pessimistisyys,laiskuus ja saamattomuus

 Äkkipikaisuudesta :knuppel2:

Enpäs voinut olla nauramatta!  :2funny: Sama siis täällä!

Mun ukko on kärsinyt jo monta vuotta alzheimeristä, mutta hyvä lääkitys kai jarruttaa, kun hän muistaa tarkemmin asiat kuin minä!  ;D

                                        :coolsmiley:

                  Äkkipikaisuudesta ja muusta tilanteen mukaan tuomasta

                     herkkyydestä. NO, sanoisimpa liikenteestä, vaikka

                       autoillen. Mistä ne torvelot ovatkin kokoontuneet

                         juuri eteeni, ja ihan kiusallaan!!


                                           :knuppel2:   :uglystupid2:   :crazy2:


                                                                  :angel:   :smitten:

Mä olen kaikista ylpiä!!!  :2funny:

Voi jukra, Ylypiä Chandra kurkisti*!!!!

Hei ystävä hyvä!!! Vai oot sinä ylypiä. Se on mahtava kun voi olla ittestä ylpeä!

No näitä riittää ;D

- Saamattomuus. Aloittaminen kaikessa on vaikeaa, en vain saa alulle oikein mitään ilman patistamista - ja paradoksina on se, etten voi sietää sitä, että mua käskytetään.. >:(
- Huono itsetunto. Koen usein itseni alempiarvoisena/huonompana/tyhmempänä/luuserimpana/rumempana kuin muut ihmiset. Luovutan helposti, koska en koe itseäni riittävän hyvänä/arvokkaana. Rupean helposti möyrimään alavireisyydessä.
- Laiskuus. Tai mukavuudenhalu, miten sen voi sanoa. En jaksa panostaa siivoamiseen ja olenkin puhunut, että sitten, kun olen iso niin sitten me palkataan siivoaja ;D
- Kärsimättömyys. Haluan ne näkyvät tulokset HETI. Tai sitten mielenkiinto kaikkea kärsivällisyyttä vaativaa lopahtaa kesken kaiken ja suunnitelmat vaihtelevat aika ajoin.
- Temperamenttisuus. Reagoin kaikkeen voimalla, sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä huudan ilosta ja hypin tasajalkaa, vaikka keskellä ihmisjoukkoa. Huonossa tapauksessa lentää jotain seinään ja desibelirajat ylittyvät ja ovet paukkuvat.. Mutta reagoin kaikkeen TUNTEELLA.
- Perfektionismi. Sitten, kun saan jonkun homman alulle, niin jään nuhraamaan jotain yksityiskohtaa loputtomiin ja kokonaisuus unohtuu :-[
- Hajamielisyys. Dementia iskee jo nuorella iällä ja unohdan, minne jätin jonkun tavaran 20 sekuntia aikaisemmin tai ihmisten sanomisia.
- Blondius. Mä olen aivan uskomaton blondi ja järjenjuoksu on hitaudessa ihan omiaan.. :-[

-En ole ylpeä siitä että voin jättää asioita joita pitäisi tehdä tekemättä ja tuntematta siitä sen suurempaa katumusta. Tai esim. tavata jotakin ihmistä vaikka järjellä tietäisin että hänet pitäisi nähdä.  Samainen luonteenpiirre on toisaalta aina auttanut eteenpäin vaikeina aikoina ja kaikissa vaikeissa tilanteissa. =)

-En ole ylpeä siitä että olen turhamainen! Enkä ikinä myöntäisi tai kertoisi kellekkään (livenä) saatika näyttäisi ilmeellä tai eleelläkään että rakastan omaa ulkonäköäni.  :buck2: Nuorempana koin olevani epäviehättävä ja joskus jopa kiusattiin ulkonäön takia. Nyt aikuisiän kynnyksellä olen todella kaunispiirteinen ja kroppainen ja minua hävettää myöntää sitä. Se on myös asia josta en pysty rehellisesti puhumaan edes läheisilleni. (pelkään leimautuvani pinnalliseksi)

-En ole aina ylpeä siitä että osaan ailahdella hiljaisesta puheliaaksi, rohkeasta ujoksi jne.. Osaan ketkutella itselleni minkä tahansa luonteenpiirteen mikäli haluan ja se on varsinkin nyt nuorena tuonut paljon päänvaivaa itselleni.  ;D Ja koska osaan näin tehdä, olen käyttänyt sitä väärin hyväkseni ja uskotellut välillä itselleni olevani jotakin muuta kuin mitä oikeasti olen.

Voihan V-mies!

Kyl me veskarit ollaan silti niin rakastettavia ;) Ole vain ylpeä siitä mitä saat olla, moni on kateellinen koska ei näe läheskään yhtä kauas tulevaisuuteen ;D Me ollaan pääpiirteittäin n. 20v muita edellä ajasta, ja sen takia meitä helposti leimataan ties mihin eri ihmeellisyyksiin :) :smitten:

Kiitoksia paljon rohkaisusta!  :smitten:

Nimien unohtamisesta ja niiden sekoittamisesta en ole ylpeä!  :knuppel2: :knuppel2:

Siis hävettää rutkasti välillä, kun lasten nimetkin sekoitan! Tänäänkin heti monesti! :-[

No just nyt ei tuu mieleen mitään huonoa itessäni... :idiot2:
mut jos oikein mietin ja punnerran älynystyröitä, :crazy2:

niinku väkisin väännän..

niin..

ehkä se,

etten

just nyt saa mitään mieleen... :-[

                                             :-*

           Toki, olisin täydellinen, jos olisin pitempi, laihempi ja jopa muutenkin sopusuhtainen.

               Eipä silti, ei ne mitat ihan mahdottoman kaukana ole, eli tavoitettavissa kuitenkin.

                   Mutta kun jokin on siinä välissä, jokin mitä en vielä hallitse, tai tiedosta!


                                                 :knuppel2:   :crazy2:    :smitten:


                             

En pidä siitä, että tapanani on aliarvioida itseäni ja suorituksiani.

Lemmikki

-Liiallinen mustasukkaisuus liittyen vainoharhaisuuteen
-Pessimistisyys ja kriittisyys
-ehdottomuus ja anteeksiantamattomuus
-räjähtelevyys
-miellyttämisen tarve väärissä paikoissa (just niille mulkqvistereille, ei sellasille, jotka oikeesti sinusta välittää), mikä alentaa itsetuntoa ja itseluottamusta

Tässäpä nämä "pienet" puutteet onkin, planeetat huoneissa näkyy signaturesta :P :buck2:

Olen vihainen itselleni, kun en osaa jakaa energioitani oikein...

Se dementia. Unohdan välittömästi minulle esiteltyjen ihmisten nimet eikä se kasvomuistikaan oikein pelaa. Oikeastaan se ei muuten haittaa, mitä nyt joku joskus loukkaantuu, jos en muista sen nimeä.  :(

Sama vika, nolo juttu ja yritän aina korvat hörölläni kuunnella vinkkejä ja mietin kamalasti.

Eikä siinä kaikki, sekoitan monet nimet ja sanon milloin mitäkin.

Joku kerran sanoi, että se on luovan ihmisen vika. Päässä kun hurisee koko ajan ideoita, oivalluksia ja kaikki on sekaisin!  ;D

Minä en ole ylpeä siitä, että hermoilen etukäteen aina valtavasti ja mietin mitä toinen osapuoli toimistani tuumaa. En toki anna sen vaikuttaa käytökseeni, mutta liika arvailu rassaa.

Ja vielä pahempi on se, että reagoin kehollani kaikkeen.

                         :knuppel2:   :coolsmiley:


         Että, en ole edes kiinnostunut ihmisistä tai heidän nimistään.

             Siinä suhtkoht pienessä sosiaalisessa kontaktipinnoitetussa

                 maailmassani se aiheutta kisallisia tilanteita, helposti.


                                          :smitten:

Voi kitun ketaleet... :tickedoff: Ei tassa paketissa toimi vielakaan mikaan. >:(

Ma olen niin hataisesti kyhatty kokoon jostain sekundapaloista ja piirteista, :uglystupid2:
etta ei prkle, ei tasta mitaan tule. ::) :P

Yhdyn siis edelleen kaikkiin sekopaisiin kirjoitukseeni. Mikaan ei ole muuttunut siita.
Tapaus on pysynyt stabiilina.  :angel:

Juu, niin tuttua Esmiralda!

Ärsyttää välillä.
Perusteellisuus ei ole taattua täälläkään. Päässä kyllä miljoona loistavaa ideaa ja toteutustapaa.
Kuka se huolehtisi homman loppuunsaattamisesta?!
Ei ainakaan  :aurinko: :kuu: :jupiter: :merkurius: :kaksoset: :aspect_opp: :neptunus: :jousimies:

Onneksi on tiimityö keksitty... ::)

Jestas sentään, Sangviinikko!  :o Tarvitset hommia!

Tuosta kuvastasi tulee mieleen se utelias kärppä kerran joen rannalla, joka luikki onttoon puuhun. Pian hän kurkisti toisesta päästä ja katseli minua uteliaana, taas piiloon, ja toisesta päästä. Tuli ulos ja meni puun taakse, sieltäkin kurkisti ja vilesti sitten johonkin metsään.

Ihan sama juttu! Mä stressaan ihan kaikkea etukäteen - ja jälkikäteen hävettää aina, jos asia järjestyy, että kun tuli tuhlattua ihan turhaa energiaa ressaamiseen ja negatiivisiin viboihin...

Sekä ajoittain kroppa reagoi mun tunteisiin, ei ihan aina, mutta välillä...


Allekirjoitan tämän täysin! :knuppel2:  Mulla on myös taipumus olla liian jäykkä ja vakava, en todellakaan ota mitään turhia riskejä - no eipä elämässä ole sitten mitään jännitystäkään... Viihdyn pienissä kuvioissa :angel:  No toisaalta, jos elämä olisi hyvin epävakaista ja kaikki on tuurista kiinni, stressaisin itseni varmaan hengiltä :buck2:

Reagoin jokaiseen epäonnistumiseen ja vastoinkäymiseen kuin se olisi maailmanloppu, menee aina hetki ennen kuin saan itseni koottua.

Ja tosiaan, päällepäin vaikutan leppoisalta, kunnon touho toilailijalta ja humoristiselta törkyhuumorin viljelijältä, mutta pinnan alla kytee ikuinen ylisuorittaja, perfektionisti työnarkkis, joka ei vain osaa rentoutua... :'(

Näin se  :askendentti: :kauris: vaan vaikuttaa...

Itsessäni muuttaisin tätä melankolinaa kyllä - myös iänikuinen kelaus. Keloja olisi muille jakaa, ja kun siellä väleissä vielä kolistelen melaa, niin ei ne kelat aina niin värikkäitä ole. Nyt olen vissiin takaisinkelauksella - regressiovaihe menossa  :P

                                           :'(

             Peili jonka näemme joka päivä, ei liene sittenkään

                 paras ystävämme!  :'(       
                                                 

                                                   :smitten:

                                           :coolsmiley:

                 Olemuksessasi lienee joku osa niin vastustamaton ettei se pääse

                                      elämään ilman peiliä.

                                                           :-*

                                            :tickedoff:

                  NAUTI ,   juuri sellaisena kuin nyt olet,     ihan ns. paljaantaan!

                              Ajattele olevasi ihana itsesi nyt ja kaikenaikaan.

                                       
                                                             :smitten:

Saanko muuten kysyä, missä merkissä muut planeettasi ovat? Ilmeisesti olet  :askendentti: :kaksoset: - ulopäin siis kepeä, nuorekas kuva ja sosiaalista lahjakkuutta, tiedonjanoa, mutta todellinen minä on sisäänpäinkääntyneempi (eli Arska + muut jossain feminiinisessä merkissä)...

Mulla todellinen sielu on  :jousimies: , siellä mulla on stellium :)  Mutta omatuntoni on vakava, tiukka, työnarkomaani  :askendentti: :kauris: . Siellä se Kauris aina kolkuttelee ja on heti huomauttamassa, jos mopo on karkaamassa käsistä... Onko se hyvä vai huono asia? No toisaalta, enpä ole joutunut vaikeuksiinkaan, mutta eipä ole tullut tehtyä mitään tosi repäiseviä ex tempore-päätöksiä...

No, meillä jokaisella on ne omat haasteemme kartalla, joista pitää oppia. Meillä se nyt on se, että persoonalliset planeetat ja nousumerkki ei oikein täsmää. Mutta se puoli pitänee vain hyväksyä ja oppia elämään ristiriitaisen itsensä kanssa :)

Kai se vaan on pakko opetella tasapainoilemaan noiden välillä... Vaikka välillä se ristiriitainen persoona tuntuu omimmalta ja välillä taas haluaisi olla jompikumpi persoonallisuustyypistä, ei molempia yhtäaikaa.

Miehellä on myös Nousu ja persoonalliset planeetat ristiriidassa: hän on  :aurinko: :vaaka: :kuu: :vesimies: sievästi ilmamerkeissä - ja sitten  :askendentti: :neitsyt: , joka vähän epäsuhdassa tuohon parivaljakkoon. Ja hän osaa myös olla tosi ristiriitainen, mutta ihailen sitä, että hän vaikuttaa niin tasapainoiselta ja itsensä hyväksyneeltä, pelailee eri persoonan osien kanssa taitavasti - toisin kuin mä, vaikka olenkin miestä muutaman vuoden vanhempi... :-\

Meillä molemmilla on kartalla  :askendentti: :aspect_inc: :kuu: , mulla asteen tarkempi, joten ehkä tuolla on vaikutusta ja ko. aspekti aiheuttaa sen jatkuvan jännitystilan...


Juu, tuttua, tuttua :)  Omille ihmisille olen Jousimies, ja töiden ulkopuolella. Töissä ja tuntemattomille olen Kauris - toisaalta tuo Jouska tunkee aika vahvasti pinnan alta ja hyvin nopeasti oman porukan löydyttyä muutun taas Jousimieheksi. Tosin kyllä tuo Kauris tunkee vapaa-ajallakin esiin, huolestun kaikesta, mietin asioita ihan liikaa ja olen aika negatiivinen, etenkin itseäni ja omia mahdollisuuksia/kykyjä kohtaan (varmaan synt.kartan  :mars: :aspect_squ: :saturnus: :n syytä), enkä TODELLAKAAN uskalla tehdä mitään epävarmoja siirtoja, punnitsen vaihtoehtoja loputtomiin ja valitsen aina sen turvallisimman. Olen myös aika materialisti :-[


Ei, mun Aurinko on 10. huoneessa  :aspect_con: :keskitaivas: - eli vahvistaa vain entuudestaan tuota Kaurismaisuutta. No, on siellä 10. huoneessa myös  :uranus: aivan  :keskitaivas: :n päällä sekoittamassa pakkaa :P  Eli kyllä haluan luoda uraa ja näyttää omat kykyni, mutta rutiininomainen työ, jossa joku käskyttää koko ajan, ei ole mun homma. Tykkään itsenäisestä työstä.


Ää, mä oon kade :D  Mulle taas myytiin aikuisten bussilippua jo silloin, kun mä olin 12 v ;D  Ilmeisesti tuo Nousu-Kauris aiheuttaa sen, että mä näytän ryppyotsaiselta kurpalta jo nuoruudessa (mutta itseironia, ah, se on ihanaa! ;D )


Onko se huono asia... :)  Rehellisesti vaan vastaa, että "sitä samaa kuin ennenkin" tai "eipä ihmeempää" - ainakin mä teen näin. Mä olen tylsä ihminen todellisuudessa, porukassa kyllä yleensä se hullu hölösuu, vaikka mitään kummempaa ei koskaan tapahdu mun elämässä ;D  Myös mä vaikutan ehkä jännemmältä kuin mitä todellisuudessa olen...

Toisaalta haluaisin, että voisin joskus lähteä tosta vaan shoppailemaan ilman omantunnon nakuttamista ja vinguttaa korttia tonnien edestä. Tai lähteä jollekin reppureissulle maailmalle parin tunnin varoitusajalla. Tai pistää tosta vaan oma yritys pystyyn. Mutta kun ei, joku tuolla pään sisällä aina estää tekemästä noin.

No, mun elämän "vauhdikkaat" kohokohdat on varmaan laiva- yms. reissut kavereiden kanssa, missä on kirmattu pitkin kantta alasti, kävelty härskeissä naamiaisvarusteissa diskossa, huristeltu ostoskärryillä pitkin käytäviä yms. Tai festarireissut, jotka on... Festarireissuja. Mutta noita nyt tekee kuka tahansa, joten onko nuo jänniä? Ei.

Turvallisuushakuinen myös, sitoudun tärkeisiin ihmisiin. Tosin mä en ole mikään flirtti, pikemminkin vetäydyn sivuun, jos kiinnostun jostakusta  ::)  Olen kuullut, että musta ei pirukaan ota selvää, olenko kiinnostunut, koska en näytä sitä. No, nykyinen huomasi kiinnostukseni (ja niin huomasi moni muukin), koska kiinnostus oli ihan eri tasolla aikaisempiin kokemuksiin verrattuna...

Kaverimielessä mua on suht helppo lähestyä, mutta tosiystävä- ja poikaystävämielessä tosi vaikea. Syvin minä pysyy pitkään piilossa ja paljastuu vasta ajan kanssa... Luottamuksen herääminen on hiukan työn takana.


Nää, kiva lueskella semmoisia tarinoita, joista löytyy kaikki oleellinen ilman, että tarvitsee kysyä lisäinfoa :)

Ukon kanssa juteltiin tuossa ja hän sanoi, että mun lopputyöstä tulee varmaan semmoinen 200-300 -sivuinen lämiskä, kun mä kirjoitan niin mahottoman pitkästi ja kautta rantain kaiken mahdollisen nippelitiedon :D  No, perfektionismi vaivaa, en halua jättää mitään oleellista tai vähemmän oleellista pois...