Astro Foorumi

:-\

Kertokaas nyt hyvät kanssa-astroilijat omia kokemuksia/mielipiteitä yhdestä asiasta. Nimittäin irtisanoutumisesta. Olen pari kuukautta vakavasti miettinyt irtisanoutuvani työstäni. Pari vuotta olen hakenut uutta työpaikkaa, mutta nyt tuntuu etten jaksa enää hakea ja odottaa, vaan haluan pois heti!!! Tuntuu että pitäisi vaan "hypätä" ja katsoa miten siivet kantaa, mutta pelottaa ihan kamalasti, perheellisenä kun täytyy ajatella muitakin. Olen yrittänyt tulkita karttojani, mutta en saa niistä apua tähän ongelmaan.
Työ ei sinänsä ole niin kamalaa, mutta se paikka! :knuppel2: Minä en sovi sinne ja pelkkä paikalle raahautuminen vie kaiken energiani.

Apua!!!

Jaa-a, kyllä mie sanoisin, että ei kun vaan kytkintä nostamaan, kerran se tuolta tuntuu.
Sisimmässäsi kuitenkin tiedät mitä haluat (ja haluatko todella lähteä).
Itsekin olen miettinyt sitä (katso keskustelu osiosta selvännäkö jne. aihe lemputko työpaikasta) ja sain täältä foorumilta paljon kokemuksia.
Joku minua kuitenkin toistaiseksi on estänyt tekemästä sitä. Tuntuu, että ei ole oikea aika. Ja kuuntelen siinä asiassa nyt itseäni.
Mutta kun se aika tulee, niin en pelkää enään. Niin paljon sain kannustavia esimerkkejä täältä. Kuuntele itseäsi, etsi itsellesi rauhaisaa hetkeä, eikä meditointi ole ollenkaan pahasta. :smitten:

Viisaita sanoja selkälokki, kiitos niistä.
Olen samaa mieltä että sisimmässään tietää mitä pitää tehdä, mutta hiljennän sen äänen aivan liian usein  :)

Sanoisin, että mitä pidempään vaientaa Sisäistä Ääntään/intuitiotaan, sen ikävämmät oltavat ihmiselle tulevat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lopulta se irtiotto ja muutos täytyy tehdä, mutta koska et noudattanut sisäistä ääntäsi, on hyvä tilaisuus saattanut mennä sivu suun ja muutos on nyt hankalampi, koska olet hiukan "myöhässä"  ;)

Sisäisestä äänestä voi saada vaikka minkälaisia ääniä ja kimmoikkeita. Yleensä se tyytyy vain toteamaan, että täytyy tehdä näin, mutta ei anna vinkkejä tai ohjeita siitä kuinka asia tulisi hoitaa käytännössä. Se on NIIN tyypillistä intuitiota että! Se jättää haasteeksesi selvittää kuinka hoidat sen suositteleman asian. Onnistut kyllä, tavalla tai toiselle! Intuito haluaa vain nähdä kuinka ja millä tavoin teet sen. Kysytään paljon rohkeutta ja uskoa onnistumiseen. Hyppy tuntemattomaan pelottaa aina, mutta voin sanoa, että se kannattaa ehdottomasti. Jokainen synnytys on vaikea ja vaativa, mutta kaikista koettelemuksista opimme aina uutta ja uutta ja kehitymme paremmiksi sieluiksi. Siksi intuitio vain neuvoo, muttei tarjoa ratkaisua lautasella - oppiaksesi ja kasvaaksesi sinun täytyy löytää se lautanen itse  ;)

Kun vain uskoo vahvasti siihen, että selviää kaikista koettelemuksista ja tekee niin kuin intuitio opastaa, sinä selviät. Tapahtuipa mitä tahansa, se on vain ja ainoastaan sinun parhaaksesi.

Kokemuksesta voin kertoa että kyllä elämä kantaa jos siihen vain luottaa. Itse hyppäsin tuntemattomaan (sanoin itseni irti) kuusi vuotta sitten ja kannatti! Tulevasta ei ollut mitään tietoa. Minulle tuli sellainen olo että, se oli ainut vaihtoehto ja "pakko" tehdä. Kun olin sen tehnyt, alkoi heti helpottaa. Vaikeinta oli juuri tuo miettimisaika.

Sen jälkeen elämä on kuljetellut minua mitä ihmellisempiä polkuja. Kertaakaan en ole päästöstäni katunut vaan usein kyllä kiitellyt. Eteeni on tullut kaikenlaisia mahdollisuuksia joita olen mielenkiinnolla kokeillut. Taloudellisesti olen pärjänyt hyvin, itseasiassa se puoli on ollut myös nousujohteista. Ihmissuhteisen laatu on parantut. Kuin myös suhde omaan itseen.

Minun elämäni se on muutanut kokonaan ja paljon parempaan. :smitten:

Rohkeutta ja viisautta matkaasi, sydän ohjaa sinua sinne minne on hyvä kulkea vaikka
nyt tuntuisikin haastavalta ja uuvuttavalta.

Lepää ja pidä huolta itsestäsi, pyydä uniisi johdatusta ja luota siihen, että joku aamu heräät
ja tiedät miten tulee toimia  :smitten:

Ymmärrän hyvin aprikointisi. Itse olen paininut tuon saman kysymyksen kanssa. Minun kartallani Pluto on tehnyt yhtymää työn ja uran akselille, MC:lle. Olen aktiivisesti hakenut töitä (lukuisia hakemuksia), vielä ei ole tärpännyt.

Minulle on kuitenkin se selvää, että en halua hypätä täysin tyhjän päälle - sen tunnen syvästi. Voi olla, että minulta puuttuu tuo upea rohkeus, mitä näillä muilla sinua rohkaisseilla on ollut. Sinun syvin tunteesi ja intuitiosi pitäisi olla se motivaattori, joka sinut saa toimimaan. Tiedän, että mikäli sopiva tilaisuus tulee omalle kohdalleni, otan sen ilomielin vastaan - en varmasti jahkaile. Luotan siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa, joten se "mun juttu" tulee vielä, vaikken totaalista irtiottoa teekään. Tilanne voi muuttua toiseksi, jos oloni muuttuu sietämättömäksi nykyisessä työssä. Toistaiseksi tämä ratkaisu tuntuu minusta parhaalta.

Toivon sinulle sitä rohkeutta ja uskallusta kuunnella itseäsi. Hopeatähti ilmaisi asian hienosti: "Lepää ja pidä huolta itsestäsi, pyydä uniisi johdatusta ja luota siihen, että joku aamu heräät ja tiedät miten tulee toimia" Tuota neuvoa tulen varmasti itsekin toteuttamaan.
 :smitten:

Kiitos hyvistä neuvoista ja tuesta. Näinhän se menee, pitää uskaltaa. Ja oppailta kannattaa kysyä neuvoa; asia, joka minulta on unohtunut kokonaan. Tuntuu, että kaikki energia menee arjen pyörittämiseen, ja että "yhteydet" on poikki. Unessa olen ennenkin saanut vastauksia, en vain ole osannut niitä pyytää.
Kyllä tämä tästä, kiitos tukijoukoille  :smitten:

:)
           Jälkiviisaus lienee yleistäen täydellisintä lajia, ja miksi ei olisi, koska
           sitä on niin mukava harrastaa..
           JAA-AH, ja siksi täytyy tehdä joskus rohkeitakin ratkaisuja, jotta
           voi, siis olla "jälkiviisas " ja lakoonisesti todeta, osasin silloinkin
           tehdä ihan oikean ratkaisun, ja melko selvästi, noin vaan!!


           

:-\ sama tilanne itselläkin tällä hetkellä..tiedän, että tämä ei ole minun juttu, ja ahistaa kun tietää että pitää töihin lähteä, en saa enään mitään irti siitä hommasta, koska on paljon kokemuksia siitä hommasta aiemmin..ainut positiivinen on se että työaika ja työmatka on ihanteellinen mutta kaikki muu siinä tökkii ja pahasti..työkamuna on vielä sellainen ''varovainen pinnallinen persoona'' joka kokoajan ajattelee mitä muut ajattelee :o ei osaa rentoutua ja oikeestaan tosi haastava persoona silleesti että en tiedä oikein onko se lintu vai kala :2funny: mutta kuitenkin jokin minua siellä pitää kiinni, tiedän että olen kärsimätön ihminen ja tässä työssä jos missä vaaditaan lujuutta ja kärsivällisyyttä :knuppel2: mutta jotenkin tuntuu että en voi olla aidosti oma itseni ja ilmaista kantojani niin että niitä kuunneltas, olen pyrkinyt silti olemaan suora sananen kohteliaasti ja rehellisesti loukkaamatta työyhteisöä ja tuoda muutosta omilla itsenäisillä päätöksillä rohkeasti :uglystupid2: mutta tuntuu että miljoona puukkoa lentää justiinsa selkään :buck2: mutta en välitä siitä koska tiedän tehneeni oikein :smitten: ja näen tuloksen välittömästi muualta paitsi työkamultani ;) Olen huomannut sen että kehoni kipuilee kun en nauti työstä tai työn toiminta tavoista...en tiiä kaipa se aika näyttää mihin sen pitää mennä, en usko että enkelit antaa mun kärsiä vaan tekevät sen stopin jos en itse älyä sitä tehdä :uglystupid2: niihän ne on tehneet ennekin :smitten:

hei sawotar!!
Juuri aamulla ajattelin ruveta kirjoittamaan tänne siitä, että miten voi olla tylsiä takinkääntäjä ja selkäänpuukottaja työkaverit.
Mutta sitten ajattelin, että olkoot, en vaivaa vapaapäivänä heillä mieltä....
Aina kun itse olen ollut jossain poissa, siellä on ollut jonkilainen palaveri meneillään ja "sovittu" jostain asioista.
Ällöttää....Ja jos ei tee niin kuin he tekee, vaikka lopputulos olisi sama, niin voi h......
Noh, onneksi miun ei tartte olla heidän kanssa kuin paita ja peppu, vaan varsinaisen työni teen toisten henkilöiden kanssa. Ja se ihan omin porukkani onkin ihan positiivista sakkia. Mutta jaan työhuoneeni juuri tuon seläntakana jäkättäjä porukan kanssa, joilla on eniten aikaa vatvoa muiden asioita. :tickedoff:

Niin, että täydellä tunteella mukanasi Sawotar. :smitten:
Ehkä meitä koulutetaan johonkin..........  ;)

Moikka  :)

Noin minäkin ajattelin kun meinasi mennä ihan ylivoimaiseksi meno töihin vanhassa paikassa.

Luulin että minun tarvitsee kestää, koska minulla on laajempi ymmärrys kunnes ystäväni sanoi että:

- sinua tarvitaan vielä muualla jossa voit hyödyntää taitojasi ja tehdä samalla jotain josta todella iloitset ja koet rakkautta.

Sillä jonkun aikaa voi kärsityttää itseensä mutta todellisuudessa ajatus on että jokainen meistä olisi siellä missä tuntuu kodilta, tekee sellaisia asioita josta iloitsemme ja voimme jakaa tuota energiaa muille läheisille ja ympäristölle.

Tuolloin täytämme tehtäväämme kun teemme kaikkia sitä mistä ilotsemme ja rakastamme.

"Pakkotekeminen" aiheuttaa meissä jossain vaiheessa vain vihaa ja väsymystä, olkoon tekeminen mitä tahansa, tuolloin se tunne toimii herättäjänä.

Olkaa kiitollisia niille "selänpuukottajille", he auttavat teitä löytämään jotain joka sieltä ei löydy, vaan voi löytyä jostain muualta   ;) :smitten: :smitten:

Iloa ja rohkeutta  :smitten:

Kiitos Hopeatähti!!!!
Sitä ei ole koskaan liikaa :smitten:

Ja tuutikki!!

Kaltaisiasi kokemuksia olen täällä foorumilla kuullut ja se on kyllä huippuhienoa.
Hienoa miten asiat ovat järjestyneet, antaahan se uskoa siihen, että itsekin pärjää, jos  ja kun lopultakin lähden tuolta pois.
Ja kuinkahan moni muu miettiikään samaa ratkaisua? :)

:)

Ja vielä sen verran, että kun ja jos lähdette ja kerrotte samalla työkavereille
"minä lähden toteuttamaan unelmiani", niin sekin voi saada heissä aikaiseksi sellaisen
 "sisäisen tutkimusretken" joka voi avata heillekin ihan uusia ideoita ja kykyjä kuunnella sydäntään, näin jokainen meistä/teistä on apuna/tukena monille  :smitten: :smitten:

Samaisesti hekin voi tulevaisuudessa löytää omansa ja taas jakaa sitä muille jne jne

Kunnes todella moni on löytänyt omansa ja mikä VALONTULVAA on ympärillämme, joten sitäkin kautta autamme toinen toisiamme  :smitten:

jooei

Tässä Tuutikilta hyvä esimerkki siihen, miten synnytys uuteen on aina tavalla tai toisella vaikeaa ja koettelevaa aikaa, muta lopulta asiat vain alkavat järjestyä itsestään - ja juuri oikeaan aikaan! ;)

Niinpä selkälokki, se kuluttaa kauheesti''selkään puukottaminen ja kaksinaamaisuus  :tickedoff: mutta meidän yhteisössä työskentelee 3 ja ohjattavia on 21 ::) + vielä työympäristöön kuuluvat siteet, pitää monelle eritaholle oltava ymmärtäväinen ja rakentava, mutta aika yksinäinen olo olla rakentava kun toinen ei näe kuin oman kannan :uglystupid2: ja kuitenkin hän ilmaisee, että ollaan yhtä vastuullisia asioissa ja silti mie se jään ulkopuolelle kokouksissa ja vastuu palavereista :o ja oleppa siinä sitten ajankohtainen asioista ja ohjaus suunnista :tickedoff: kun saa epämääräisiä vastauksia asioiden kulusta :tickedoff: grrrr :tickedoff:  vaikka olen oman kannan ilmaissut asiaan, niin vähätellään kuiteskin.... :-[ ja kun sanoin että en jatka sopimusta enään, niin tuli kauhee hätä, että entäs sitten :o mites me nyt pärjätään ilman sua? ja alko sellainen kieronlainen syyllistäminen  :'( on vaikee tilanne tosissaan :knuppel2:

Oletpa tosiaan melkoisessa tilanteessa sawotar!!
Enpä ollenkaan ihmettele, että suunnitelet poislähtöä.
Tuollaisessa tilanteessa kuitenkin työtoverien tulis tukea toisiaan, eikä vetää
mattoa jalkojen alta, niinkuin sinulle taidetaan tehdä.
Pimitetään arvokkaita tietoja.
Taitaa olla loppuenlopuksi niin, että sie pärjäät loistavasti ja tuo tietojenpimittäjä pelkää olevansa huonompi.
Siltä vaikuttais näin ulkopuolisesta.
Siis olet vahva ja kykenevä työssäsi ja kateushan se vie kalatkin vedestä...
Eivät ymmärrä, mikä voimavara se voisi olla, jos puhaltaisitte yhteen hiileen.
Valoa ja tukea sinulle, mihinkä ratkaisuun nyt tuletkin!! :smitten: :smitten:

Näin olen itsekkin sen huomioinut, että ammattikateus on kyseessä :-\ yritäppä siinä sitten antaa omia ajatuksia kun toinen ei näe metsää puilta ahistaa se kyräily :crazy2: oon yrittänyt muuttaa omaa asennettani ja nähnyt sen toimimattomaksi ja kohta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa työpistettä :'( joten työmatkaan/aikatauluun tulee todella radikaalinen muutos ja perhe asiat pitää suunnitella uuteen muotoon :tickedoff: mutta katson että oma terveys on tärkeempi :smitten: minen tajua sitä kateutta oli se pientä tai isoa, koska päämäärä kuiteskin on kummallakin sama''ohjaus'' niin sillon pitäs todellakin kunnioittaa kummankin näkökantoja ja kokeilla uusia juttuja :coolsmiley: mut ei kaikista siihen ole :laugh:
Kiitos myötätunnosta ja valaistuksesta selkälokki :smitten:

Moni suomalainen miettii tälläkin hetkellä irtisanoutumista työstään, kun se maistuu puulta. Sisäinen pelko ihmisiä pitää paikallaan, kun uskalleta tehdä sitä mitä lapsesta asti on haluttu ja parhaitten osattaisiin. Kovapäistä kansaa, kun ollaan niin pitää kuulua johonkin porukkaan ja yhteiskuntaluokkaan, vaikka se olisikin luontaisen olemuksen vastainen. Hyppyä tuntemattomaan ei voi tehdä askel kerrallaan, vaan on uskallettava katsoa miten siivet kantaa. Itse muutama vuosi sitten tein hypyn, vaikka pelotti ihan kamalasti, perheellisenä kun täytyy ajatella lapsia. Työkaveritkin ihmetteli, että miksi lähden pienempi palkkaisiin hommiin, johon totesin sisältäni ettei tärkeintä ole korkeat tulot vaan pienet menot. On opeteltava rakastamaan itseään eli ei kai sitä nyt kiva ihminen itseään kiusaa turhuuksilla. Elämä on elettävä elämänsä arvoisesti.  :smitten:

Tee niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu, itse en uskaltanut, koska oli iso perhe elätettävänä. Minut irtisanottiin, menetin omaisuuteni, tuli avioero ja mitä kaikkea muuta... Ja tämä näkyi etukäteen Sepon kirjoittamassa kuukauden horoskoopissa, en vain uskonut! Mutta kaikesta on selvitty kunnialla. Miten olisi käynyt jos olisin tehnyt toisin, olisin ehkä selvinnyt helpommalla!

:tickedoff: :tickedoff: :tickedoff: :knuppel2: :knuppel2: :knuppel2:

Tänään olisin tehnyt sen....
Yritin tavoittaa esimiestäni, mutta en saanut kiinni ja myöhemmin kuulin, että vasta huomenna tavattavissa.

Nyt huolettaa, että ehtii yön aikana hiipiä pupu pöksyyn.
Olin jo latautunut asiaan...
Voi itku.

:2funny: Mie annoin palaa tänään kunnolla duunissa, meinaa kyllä tuli kantani selväksi ja nähtäväksi jää tuleeko muutosta työhön ;) ainakin nyt porukka ottaa vakavasti, meni syteen tai saveen olen päättänyt että aivan sama, mä kyllä elän ilman niitäkin  :uglystupid2:

 :coolsmiley:  Ei siis riittänyt että olet itse valmis, koska on muitakin osapuolia ja heidän ratkaisunsa asian suhteen.
 Ehkä täytyi odottaa että tähdet, nuo taivaankannen valoilmiöt olisivat keskenään sopivissa kulmauksissa!!


         

toivottavasti pysyisin tavoitteessani, ja toivottavasti tähdet tukisivat minua. :angel:

Oman astron mukaan huomenna olisi tarkkana jupiter :aspect_squ: merkurius  :-\
ja merkuriuksen  :aspect_squ: auringolle jo vaikuttamassa.

Joten niiden valossa ei taida olla oikein onnenpäivä.
Mutta tietysti asiat riippuvat myös muista tekijöistä.

Sawotar!!
Hienoa, että sait sanottua oman näkökantasi!! :)

Sain sanottua, mutta näkemäksi jää tuleeko muutosta jotenkin sisimässäni tiedän, että mun tehtävä oli käydä laittamassa jotakin liikkeelle ja aika alkaa olla poistua siitä...ei tunnu kodilta toi homma :'(

HEI RAKKAAT ASTROLAISET!!!! :)
[/u]
 :D :D :D :D :D
Sanoin itseni irti tänään.
Mikä onni, että lopultakin uskalsin.
Jeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!!!!!
 :2funny: :2funny: :2funny:
Ja KIITOS kaikille tuesta!  :smitten: :smitten: :smitten:

Selkälokki, huippuhyvä juttu! Iloitsen puolestasi, saat olla todella ylpeä itsestäsi!  :coolsmiley:

Muistaakseni olit P-karjalan suunnalta?! Muutin sieltä äskettäin pois (parin vuoden kokeilu), ja etelän ihmisenä hämmästelin alueella vallitsevaan työhön suhtautumiseen. Mistä tahansa työstä pitäisi pitää kynsin hampain kiinni  :uglystupid2:.

Eli sitä suuremmalla syyllä onnittelen rohkeasta päätöksestä ja toivottavasti kestät ympäristösi mahdollisen ihmetyksen. Ja etkös ollut menossa sinne Reikikurssillekin? Taitaa nyt avautua sinulle ihan uudet polut...  :)

:smitten: :smitten: :smitten: mahtavaa selkälokki...upeeta :smitten: Onnittelut rohkeudesta :smitten: Toivon sinulle nyt oikein hyvää onnea eteenpäin ja valoa..ja kestämistä :smitten:

Uuuuh!

Olipa rohkeaa!!!

Minulla ihan vatsaa vääntää kun ajattelen... Itse sanoin monia vuosia sitten itseni irti ja olin vilpittömän hyvilläni kunnes huomasin etten saanutkaan enää töitä.

Kuka se sanoikaan että täällä idässä pidetään kynsin hampain kiinni työstä vaikka se olisi p...stä. Minä ehkä tiedän syyn.

Silti hyvä ja onnea!!!! Täytyy hypätä ja kasvattaa siivet!

:smitten: :smitten: :smitten:

Ihan pöhkö olo, en itsekään oikein käsitä sitä todeksi!
Synapsi!!

Jeps, pohjois-karjalassa asun....Ja uskon, että se reikikurssi antaa ainakin voimia  ja energiaa.

Ja kiitos Sawotar, rohkeutta antoi monet kokemukset joita täälläkin kuulin!!
Ja valo ja kestäminen tulee tarpeeseen. Kiitos!!

Ja puntari!!!
Kyllähän tämä rohkeaa on ja voi olla, ettei kaikki suju kuin ruusulla tanssi.
Mutta toisaalta, miulla ei ole lapsia, että eiköhän sitä omaan napaan jotain sapuskaa aina joskus löydy...

Aion nyt ottaa ihan rauhallisesti, tavoite ois ainakin  se 1000km hiihtää talvella ja kuulostella sitten, haluaisinko hieman kouluttaa itseäni vai mitä haluaisin.
Mutta en aio nyt survoutua ensimmäiseen vastaantulevaan työpaikkaan.

Jabbadabbaduu!!!! :smitten: :smitten: :smitten:

Tuttu on tunne minullekin. Sunnuntaina alkoi jo vatsaan koskea, kun tiesi
    kokonaisen työviikon olevan edessä. Joskus tuntui sitten työmatkalla niin
    ahdistavalta, että alkoi oksettaa. Olin asettanut itselleni aikarajan, minne
    asti on rahan takia jaksettava . Paikkakunnallani ei niin vain työpaikkaa
    vaihdeta, ja on tuo ikäkin... :uglystupid2:
    Mutta elämä puuttui peliin, minut kiidätettiin työpöytäni äärestä eräänä
    päivänä sairaalaan, homma oli niin käynyt sydämen päälle. 
    Nyt olen kotona ensin sairaslomilla, sittemmin päivärahalla, olen tinkinyt
    vaatteista, harrastan halvemmasti, teen kotona edullisia ruokia, kuuntelen
    kaunista musiikkia, ulkoilen ja rakastan luontoa. Sydämeni ja minä voimme
    tänään hyvin. :smitten: :smitten:
    Voimia sinulle päätöksessäsi, onhan toki elämän suuresta asiasta kysymys.
    Jos muutoksia ei voi tehdä työ-olosuhteisiin, niin ne täytyy ennemmin tai
    myöhemmin tehdä sisäistä ääntä ja omaa elimistöä kuunnellen  :smitten: :smitten: :smitten:

 8)
      Bumbudi bum, sanoi suoli, ja itseään kuunteli,,, mikä huoli ??   :'(


                         :2funny:

;D ;D ;D

:2funny:

t: varjonikki