Astro Foorumi

Vs: Keijukais Horoskooppi
  

Ja aloitin sitten.... :smitten: JA MUUSANA  tälle topicille on ollut JADEANIA - keijukaisenkeli - sielunsisko KIITOS sinulle https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=14024.0
 
 Täältä löytyy keijukaishoroskooppi : hieman lyhyempiä ovat kuin "keijukaishoroskooppi-topicilla"
http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

ja tässä " alkuperäisen keijukaishoroskooppi" - topicin osoite :
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=3356.msg126502#msg126502


klikkaa alla olevaa kuvaa- jos tahdot sen isommaksi  :)

:)
...tarvitaan mm. "hyvät jalat"  eli ja vahvat juuret ELI kunnon maadoitus . Toisinsanoen jalat vahvasti maassa - suorastaan syvällä ÄitiMaan kristallisylin uumenissa ja pää pilvissä IsäTaivaan-Luojajumalamme Hengen alku lähteellä - ja nämä molemmat energiat virtaa sitten sydämeen ja yhtyy siellä tasapainoisesti - että vaikka "välillä lentääkin" niin juuret on ja pysyy aina maassa - eli yhteys" arkeen "ja ympäröivään maailmaan realiteetteihin-  elämään täällä maaplaneetalla säilyy... ja sitten vain tutkimusretkille  :)



Siis- Suohinen :)   :smitten:...
Olet syntynyt Rubiinimansikkakuussa eli 14.5.-16.6.
Luonteesi plussat:: Olet ajattelija, lempeä ja ujokin tyttö. Ujoudesta huolimatta pidät aina heikoimpien puolta. Sinua inhottaa kiroilu, sylkeminen ja muut huonot tavat. Haluat elää sopuisasti ja ilman ylimääräisiä huolia.
Luonteesi miinukset:: Ujous tekee sinusta haavoittuvaisen tässä kovassa maailmassa.
Pidät erityisesti tapahtumien tarkkailusta, pienestä sivustakatsomisesta, jonka avulla voi paljastaa suuria salaisuuksia.
Ystäväsi pitävät sinusta, sillä sinulla on voimia puolustaa heitä tarpeen tullen. Pienenä mietiskelijänä sinulla on myös loistoideoita esimerkiksi yhteisiin perjantai-iltoihin.
Onnenvärisi:: tummanvihreä
Onnenkasvisi:: vanamo
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=3356.0
(http://www.lastenhuone.fi/catalog/product_images/37.jpg)

http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

Leprekauni
Syntynyt Lehvätuikkeen kuussa eli 16.4.-13.5.

- Leprekaunit ovat keijukaisradan materialisteja. Ne rakastavat kauniita vaatteita, huonekaluja ja rahaa. Yleensä ne keräilevät jotakin, esimerkiksi kolikoita tai jalokiviä. Leprekauneja kiinnostaa syvällinen pohdiskelu enemmän kuin pintapuolinen jutustelu. Niiden lempiväri on keväänvihreä ja onnenkasvi esikko.


hiih...pitää muuten paikkansa tän keijukaisenkelin kohdalla..

Keijukainen eli keiju on pieni ja siro, usein siivekäs ja vaalea, jopa läpinäkyvä ihmismuotoinen taruolento. Keiju saattaa olla myös hyönteismäinen. Yleensä ajatellaan, että kaikki keijut ovat naispuolisia, mutta esimerkiksi Ison-Britannian tarinaperinteessä on useita erilaisia keijukaisia (”fairies”), joissa on mukana miespuolisiakin.

Keijujen siivet ovat esimerkiksi perhosen tai sudenkorennon siipien kaltaiset. Keiju saattaa olla osittain tai kokonaan aineeton tai sumunkaltainen. Keijujen mielipaikoiksi on usein mielletty pienet metsälammet tai järvien tyynet lahdet. Tällaisia on maalattu esimerkiksi ruotsalaisessa maalaustaiteessa. Veden yllä liikkuva hyönteinen tai veden pinnasta illalla kohoava sumukiehkura voi näyttäytyä hyvinkin keijun oloisena. Toinen niin hyönteisten kuin keijujenkin suosima paikka on kukkaketo ja tällaisia ”kukkaiskeijuja” liikkuu etenkin kuvitustaiteen puolella. Kaikki ovat varmaan nähneet Mary Cicely Barkerin herttaiset keijukaiskuvitukset.

Keijujen suhde ihmisiin on ohut. Keijukaiset vain lentelevät tai tanssivat onnellisina omilla asioillaan, joita ihminen voi lähinnä vain häiritä läsnäolollaan. Joskus keijut pilailevat ihmisten kustannuksella – ne saattavat esimerkiksi vaihtaa oman lapsensa ihmisvauvan tilalle. Läntisessä Euroopassa tunnetaan paikkoja, joihin uskottiin olevan vaarallista mennä niillä tanssivien keijukaisten vuoksi. Tämä tanssi muodostui niin hurjaksi, että se saattoi jopa tappaa lähistölle erehtyneen.

Suomalaisessa muinaistarustossa eräänlaisia keijuja olivat kauniisti pukeutuneet metsissä kulkevat luonnottaret, sekä ilman immet tai ilmattaret, jotka istuivat taivaalla, esimerkiksi sateenkaaren päällä, ja olivat usein hohtavan valkoisia tai hopeisia ja kultaisia. Myös metsänneidot eli sinipiiat ovat aika lähellä ulkomaalaisia keijukaisolentoja.

Nykykulttuuri tuntee myös toiveita toteuttavat, ihmis-sosiaaliset keijut, kuten hammaskeijun. Keijua on käytetty myönteisenä kannusteena lapsille, kertoen keijun palkitsevan kilttejä lapsia. Vastaavasti peikoilla ja muilla ilkeillä otuksilla on peloteltu tuhmia lapsia.

tälläistä tietoa löytyi vielä meistä keijukaisista...

Hittunen
Syntynyt Smaragdimaan kuussa eli 20.3.-15.4.

- Hittuset tuntevat oman arvonsa, vaatimattomuus ei ole kaunista. Ne ovat määrätietoisia, olivatpa niiden aikomukset sitten jaloja tai alhaisia. Ne haluavat johtaa. Hittuset tarvitsevat vauhtia elämäänsä. Niiden lempiväri on viininpunainen ja onnenkasvi orapihlaja.

 

hih, oiskohan aika vaihtaa nikki...  :)

sattuiko kukaan näkemään elokuvan Pans labyrinth? siinä on mainio versio "keijusta"  ;D

maadoituksesta löytyy lisää kirjoituksia, ajatuksia ja kokemuksia ainakin näistä osoitteista:

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?action=search2... ja kirjoita haku sanalla maadoitus
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=13902.0

*oma kokemukseni on myös yksinkertaisesti se ETTÄ KUN OLEN LÄSNÄ tässä hetkessä olen maadoittunut!  ELIKKÄS KESKITTYY itseensä ja ympärillään olevaan- siihen mitä on tekemässä, mitä varten ja miten - niin ja missä ja kenen kanssa :)...havannoi ja kohdistaa kiinnostuksensa...vaikka heräämiseen, syömiseen, jutteluun,kohtaamisiin...tai kävelyyn, siivoamiseen, työn tekoon....rakasteluunkin :)..hii.. liikuntaan yleensäkin ;D...what ever...niin keskittyy..ja josjakun ajatukset lähtee laukkaamaan vähän tai paljonkin tuulen teille...niin palaa samaa reittiä takaisin...oleellista kaiketikin on että mitä niiltä ajatus - visiointi-kanavointi- mielikuvitus-lento-meditointi = rukous, hiljentymis-matkoiltaan tuo tullessaan ja päivittää sen sitten omaan olemiseensa arkeensa - ja kiinnittää ne sillä tavoin tähän hetkeen - on itse kiinnittynyt tähän hetkeen ja samalla voi kulkea keijujen tai enkelten tai luonnonhenkien kanssa.....elämä kuitenkin on TOTTA vain tässä ja nyt hetkessä... että kun on vaikka visioinut aarrekarttaansa - niin todeksi se tulee vain tuomalla ne visiot tähän hetkeen - ajatuksissaan rakentaa vain unelmakuvia ja unelmat tehdään todeksi kun keskittyy siihen tässä ja nyt, eli jos tahon tätä niin miten teen sen todeksi - ja kas maailmankaikkeuden laki "sitä saa mitä tilaa - ja se mihin keskittyy lisääntyy ja tulee vastaan, ja samankaltaisuus vetää puoleensa toista samankaltaista ja ne taas uutta - mahdollisuuksia tehdä unelmista totta - vaan se vaatii keskittymistä että havannoi ympärillään nämä mahdollisuudet... :smitten:..

 ".. olet siellä mitä ajattelet"...menneessä, tulevassa tai nyt-hetkessä... ja elämänsä voi rakentaa ja luoda näkyväksi vain tässä ja nyt...
* omaan aamurituaalin , kestää keskimääein 5min. kuuluu se että ajattelen "juuriani" ja energiaa joka virtaa juuria pitkin ja pitää minut kiinni maassa - hih varsinkin liukkailla keleillä tuo auttaa pysymään pystyssä - kun kuvittelee jalkapohjansa tiukasti maahan kiinni... ;D


Ja tämän kirjoituksen lopuksi "viisaus elävästä elämästä ;D

Hei määrätietoinen Yulunga- "hittunen" on niin ihania nämä kuukaudet smaragdimaankuu, rubiinimansikkakuu - omani... :D

aina on tilaa "vielä yhdelle" kuka vaihtaa nikkiä...ja vielä yhdelle ja...mitäpä sitä himmailemaan , sen kun vain nikit vaihtoon - pieni muodonmuutos tai miksei suurempikin tekee hyvää ja kohtsillänsä on kevät eli muodonmuutokselle ihan luonnonpuolestakin laatuaika :)

Kerro enämpi tuosta  mainitsemastasi elokuvasta...
Mun favorite, ainakin tähän asti, on ollut " Kesäyön unelma" jossa minun makuun hyvät näyttelijät...harvoin samassa elokuvassa nämä - kun ei nyt nimet muistu..ainakin tämä kuka esittää Ally Mc Bealiä ja ja...täytyy tarkentaa...filmi on lainassa juuri...mutta siinä kutkuttavalla tavalla yhdistyy ihmisten ja keijujen maailmat... :smitten:

JA JOSJAKUN tuntee vetoa muodonmuutokseen tai ihan vain issensä tutkailemiseen uudesta näkökulmasta  :smitten:  niin:
Täältä löytyy keijukaishoroskooppi : hieman lyhyempiä ovat kuin "keijukaishoroskooppi-topicilla"
http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

ja tässä " alkuperäisen keijukaishoroskooppi" - topicin osoite :
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=3356.msg126502#msg126502

Jotenkin minua viehättää ajatus keijuista. Metsänhegistä ja muista. Siinä on mielestäni jotain hyvin "suomalaistakin", täällä metsien ja järvien maassa.
Lapsenakin olen metsäpolkuja vaellellut. Ja kun löytää sellaisen "viherhämyisen" sammaleisen polun, eikä näy eikä kuulu muita ihmisiä missään, voisi sielunsa silmin nähdä, miten pienet keijut ja muut metsänheget siellä hypähtelee ja pyrähtelee.  :D

Monasti kun on ollut ihan "rikki ja haavoittuvaisimmillaan" on syntynyt ajatus kaivautua sammaleiden alle.
Ja kaikkea kun pitää kokeilla, niin joitain vuosia sitten kävin erään kurssin, jossa sain vihkimyksen "keiju-energiaan".  ???

*Inanna* kirjoititpa sanasi ihan juuri siltä lähteeltä jossa itsekin viihdyn ja aikaani vietän...eli juuri samoin sanoin voin kertoa omasta itsestäni : " Siinä on mielestäni jotain hyvin "suomalaistakin", täällä metsien ja järvien maassa.
Lapsenakin olen metsäpolkuja vaellellut...voisi sielunsa silmin nähdä, miten pienet keijut ja muut metsänheget siellä hypähtelee ja pyrähtelee..ja ihan niitä silmin näenkin....Monasti kun on ollut ihan "rikki ja haavoittuvaisimmillaan" on syntynyt ajatus  kaivautua sammaleiden alle...   :'(   :angel:  :)

Kertoisitko lisää siitä kurssista tai kokemuksesta jossa sait vihkimyksen "keiju-energiaan".  ... :smitten:

No tuo kurssihan on ihan vaan Cammlot Seichem-kurssi, jossa näitä "vihkimyksiä" saa useampia ja yksi niistä on "keiju-energia".  ;)

Tulee noista kaikista kauniista kiiltokuvamaisista keiju-kuvista mieleen, että minä näkisin "suomalaisen metsän-hengen tai -keijun" ihan erilaisena. Sellaisena hiukan viekkaan lempeän näköisenä, joka ei ole siloinen kasvoiltaan, vaan pienen pieniä ja hiuksen hienoja uurteita kasvoillaan/ihollaan. Heillä ei olisi mielestäni sitä "ikuisen nuoruuden ja siloisuuden ihannetta", joka tuolta merten takaa pukkaa, vaan he olisivat satoja vuosia vanhoja, siroja, miltei läpikuultavia.... heh..

Googletin kuvia keijuista ja huomasin, että niihin on melkein aina ujutettu jotain kauneuskäsitteitä yms. Yleensä keiju on kuvattu kauniiksi ja lapsenomaiseksi tai seksuaalistakin ihannetta vastaavaksi barbiemaiseksi "syöjättäreksi"  ???
Missä on keijut ilman "ihanteita"  ::)

inanna

kyllähän noita keijukaisia on erilaisia varmaan yhtä paljon kun meitä ihmisiä täällä maailmassa.

kuulosti myös mielenkiintoiselta tuo sanomasi vihkimys tuolla keiju energialla...pitääpä tutkia tuota asiaa hieman tarkemmin...

 :smitten: ihana aihe!

laitetaanpa sitten hiukan tietoa myös haltioista

Haltioiden, Siolindiën kansan, uskotaan tulleen aikojen alussa Adoriaan Elfegan mystiseltä saarelta, jolla Siolindië vieläkin pitää valkoista palatsiaan. Itse he sanovat olevansa ensimmäisiä kuolevaisia Adoriassa ja siksi muiden rotujen yläpuolella. He vannovat olevansa hyvyyden ja valon ruumiillistumia ja  sanovat olevansa Kuun, Siriarin, Siolindiën sisaren suojeluksessa, mutta totta puhuen he eivät ole sen parempia kuin ihmisetkään vaan heidän mielessään ovat samat inhimilliset tunteetkin kuin ahneus, pelkuruus ja himo, joita he eivät väitä tuntevansa. Kuu ei myöskään suojele heitä vaan pikemminkin nauraa heille, kuten kaikille muillekin.

Haltiat palvelevat Siolindiëa, Luojan tytärtä ja Siriarin siskoa, joka ei ole kovinkaan voimakas jumalatar. Suurin osa heistä ei osaa oikein suhtautua muuhun kuin Siolindiën magiaan, mutta mahtavia haltiavelhojakin löytyy.

Haltiat elävät noin 500-vuotiaiksi ja tulevat täysivaltaisiksi ja viisaiksi aikuisiksi 250-vuoden ikäisenä. Viisaus tosiaankin karttuu iän myötä ja vanhemmat haltiat osaavatkin olla nostamatta nokkaansa jokaiselle vastaan kävelevälle ihmiselle, tästä hyvä esimerkki on Elethin imperiumin tämän hetkinen keisari Elenos Rakentaja, joka on rakentanut orastavat ystävyyssuhteet ihmisiin.

Haltiat ovat yleensä ruumiinrakenteeltaan pitkiä ja solakoita. Heidän silmänsä ovat mantelin muotoiset ja korvansa suipot. Haltia-aateliset suosivat pukeutumisessaan kirkkaita värejä ja liehuvia sekä prameita vaatteita. Rahvas taas suosii maanläheisiä värejä ja käytännöllisempiä asusteita, mutta eivät hekään hirveän vaatimattomia ole. (Kaikki eivät tietenkään pukeudu kuten tässä kuvaillaan.)

 Haltiat suhtautuvat miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon yleensä hyvin sovinistisesta näkökulmasta, varsinkin aateliset. Naiset eivät saa taistelukoulutusta eivätkä välttämättä edes minkään näköistä koulutusta (aateliset…), Siolindiëlla ei voi olla papittaria, vaikka Siolindiën parantajiksi naisia huolitaankin mielellään. Rahvas ei tee kovinkaan isoa lovea naisen ja miehen välille, kummallakin on omat työnsä, mutta vahvempi nainen saattaa vaihtaa heikon miehensä kanssa osia, jolloin nainen tekee työtä pelloilla ja mies hoitaa lapsia kotona.

Gnehel eli Homohaltiat ovat kansansa parista ajettu pieni joukko, joiden seksuaalinen suuntaus erotti heidät muista. He ovat vahvasieluisia miehiä, joiden halu olla oma itsensä, toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan valehtelemisen sijaan keräsi hiedät yhteen. He kouluttavat itsestään hyviä taistelijoita ja asuvat metsässä Elethinin imperiumin ja Neran rajamailla. Gnehel yrittää pitää haltioille ominaisen ylemmyyden tunteen kurissa ja kohdella kaikkia, miehiä ja naisia, ihmisiä tai kenttejä, samanarvoisina, kuin he itse ovat.

Pimentohaltioiden eli mustahaltioiden uskotaan olevan jumalattarensa ja pimeän magian jumalan lapsia. Silti he palvelevat vain Helvetin tytärtä Zêhnraa, eivätkä piittaa ajatustakaan Liss’lle. He asuvat valtakunnassaan Dorundissa, maanalaisessa luolaverkostossa, jonka uskotaan vievän Angariin, Helvetin porteille, Elfegaan ja tuhottuun Leigariinkin. He eivät usein poistu luolistaan ja silloinkin yleensä vain tuhoamaan muita kansoja.  Dorundin porteilla, suurilla taivaan alle avautuvilla luolan suilla Onein rajalla käydään näillä näkymin sotaa ikuisesti mustahaltioiden ja barbaarien välillä, joka alkoi jumalten sodassa Helmille ja Zêhnralle sattuneesta yhteenotosta.

Pimentohaltiat ovat ruumiinrakenteeltaan kuin haltioita, ainakin kauempaa katsottuna, mutta kuitenkin paljon vahvempia. Heillä on muista iho ja pitkät suipot korvat. Hiukset ovat valkeat kuin ensilumi. Luonteeltaan he kuitenkin ovat pahoja kuin demonit, ilkeitä ja vallanhimoisia, ainakin valtaa pitävät naismustahaltiat. Miehet eivät ehkä olisi heidän kaltaisiaan, elleivät Zêhnran papittaret kasvattaisi heistä sellaisia magiallaan. Toki poikkeuksia tyypillisistä mustahaltioistakin on, tästä hyvä esimerkki on salamurhaajasankarilegenda Daix Delgrtth.

Jokaisella pimentohaltialla on synnynnäistä taikuutta, josta mainittava on kyky luoda syvän pimeyden kehä ja antaa itselleen voimaa kulkea kuin hämähäkki. Naismustahaltioiden maagiset kyvyt ovat aina vahvempia kuin miesten ja niitä voi kehittää pidemmällekin kuin synnynnäiseen magiaan.

Pimentohaltiat elävät noin 500-vuotiaiksi, mutta papittaret ja vallanpitäjät kehittyvät niin valtavasti magiassaan, että saattavat tuntua jopa kuolemattomilta.

Pimentohaltioiden kulttuuri on hyvin feministinen. Miehillä ei ole juuri minkäänlaista valtaa, he ovat pelkkiä sotilaita ja ehkä jopa sotilaiden kouluttajia, onnettomia maageja ja rakastajia. Eivätkä he noista asemista hevillä nouse, eivätkä aivopestyinä sitä sen paremmin haluakaan. Heidän maailmaansa johtavat matriarkat ja ylipapittaret ja pienimmistäkin rikkeistä seuraa aina kuolemanrangaistus tai jotain pahempaa. Joka kolmas mustahaltia kuolee lajitoverinsa käden kautta.

Pimentohaltiat pukeutuvat lähes poikkeuksetta mustaan, väriin, joka sopii heidän synkkiin sieluihinsa. Miesten vaatteet ovat käytännöllisiä, vaatimattomia ja mahdollistavat vaikka millaiset akrobatialiikkeet.  Naiset eivät jää käytännöllisyydessä toisiksi pukeutumisessaan, mutta vaatteet ovat myös mahtailevia ja kauniita, niillä ilmoitetaan myös pidemmän päälle mustahaltianaisen asema yhteiskunnassaan.

On yleisesti tunnettu seikka, että hiidet ovat Zairackhin, Helvetin Herran, luomus, jonka demonien herra luovutti Vuragille, heikkotahtoiselle jumalalle, joka on täysin alistettu hänen tahtonsa alle. Aluksi Vurag vaali lapsiaan Angarissa, pahan saarella, mutta ennen jumalten sotaa hän toi heidät Adoriaan, sillä tiesi Angarin joutuvan jumalten taistelukentäksi.

Hiidet eivät oikeastaan ole pahoja, eikä ole Vuragkaan, mutta koska hiisien oma tahto on todellakin olematon he tottelevat demoneita ja joitain vahvoja velhojakin, kuten heidän jumalansakin. Kun jumalten sota puhkesi Zairackh kokosi armeijaansa kaikki hiidet mitä löysi (niin ja koska hän on voimakas jumala, niitä hiisiä löytyi, hmm, aika paljon) taistelemaan demonien komennukseen. Zairackh kuitenkin voitettiin ja siksi voisi olettaa, että hiidet eivät aiheuttaisi haittaa muille, mutta Zairackhin viimeinen kirous virtaa edelleen Vuragin ja hänen lastensa suonissa :  ”Minua te ette voi tuhota, minun käskyläiseni ja lapseni tulevat olemaan piikki lihassanne kunnes palaan ja otan sen mikä minulle kuuluu!” Ja tuon kirouksen aiheuttaman riidanhalun takia hiidet ovat kiusaksi kaikille  muille roduille.

Hiidet ovat vähän ihmistä isompia olentoja, joiden iho on musta tai vihreä, vihreässä ihossa esiintyy usein harmaita läiskiä.  Hiisien kuonot muistuttavat hieman käärmeen kuonoa ja niillä on terävät hampaat. Ne elävät noin 70-vuotiaiksi, jos kerkeävät kuolla vanhuuteen.

Hiidet elävät pienissä heimoissa, jotka eivät ole yleensä kytköksissä toisiinsa. Jos hiisiheimo osuu toisen hiisiheimon reviirille, siitä seuraa verilöyly, joka loppuu vasta, kun toinen heimo on kokonaan teurastettu. Hiisiheimoa johtaa hiisiemo, joka saattaa olla jopa ainoa naaras koko heimossa, sillä vain todella vahvat hiisinaaraat selviytyvät synnytyksistä hengissä.

Hiidet pukeutuvat yleensä turkiksiin ja useissa tapauksessa vielä parkitsemattomiin, sillä niitä ei mädän lihan haju haittaa. Ne syövät yleensä ruokansa, joka perustuu lähinnä liharavinnosta, raakana.

Hiisien puhetapa on hyvin alkeellinen sillä ne eivät pysty muodostamaan kunnollisia sanoja suun muodon sekä rajoittuneen käsityskyvyn takia.

Menninkäiset ovat olentoja, joista tiedetään ennätyksellisen vähän. He asuvat Lítheinin taikametsässä, jossa puut leijuvat. He palvovat lähdettä, joka sijaitsee keskellä metsää, tietämättä itsekään syytä moiseen. Heillä on jonkinnäköinen ryhmä mieli ja siksi he eivät näytä olevan yksilöitä.

Menninkäiset ovat sini- tai valkoihoisia, suippokorvaisia ihmisen kokoisia laihoja olentoja, joilla on terävät maagiset hampaat. He inhoavat mitä ilmeisimmin kaikenlaisia velhoja, parantajia, pappeja ja noitia, mikä on sinänsä erikoista, sillä heidän uskotaan syntyneen magian jumalten Nourin, Bienin, Kryn ja Ronen huvittelusta aikojen alussa. Eivät he kyllä muistakaan roduista niin välitä ja siksi kukaan ei ole tutkinut heitä sen lähemmin, eihän kukaan nyt halua teräviä tainnuttavia hampaita nilkkaansa.

Kääpiöt olivat pienikokoista kansaa, joka asui Barennan vuorten sisällä kaivaen satumaisia rikkauksia tuosta Luojan rikastuttamasta maaperästä. Heidän olemassa olostaan on todisteita, mutta silti kukaan ei ole nähnyt heitä sitten jumalten sodan. Kääpiökansa on aika hyvin vajonnut  unholaan, mutta lasten tarinoissa he joskus vielä esiintyvät ja jotkut ennustukset kertovat heidän vain lukkiutuneen vuorten sisälle odottamaan jotain parempaa huomista…

Tähtikansa on legenda, rotu, joka elää tarinoissa. Näillä mahtavilla velhoilla on ohut, kuultavan sininen iho ja he tekevät jaloja ja sankarillisia tekoja tarinoissa, joiden mukaan he tuhoutuivat Leigarin mukana jumalten sodassa.

no olihan sitä jo tuossakin...

 Ei liene "sattumaa" että juuri nyt- luonnonhenget ja haltijat, keijut, enkelit...."nostavat päätään  ja tulevat näkyville", vaikka nyt näin eli täällä foorumilla. Nyt kun vaikkpa ilmastonmuutokset ovat jokaisen nähtävissä, kuultavissa ja koettavissa - kun niin tahtoo tehdä. Ja ainoa tapa" heille" on saada itsensä kuuluville ihmisten kautta. Ajan laatu ja henki toimii näinkin, ja tuo nämä ikiaikaiset olennot esiin  kirjojen sivuilta ja kuvista.

*Inanna*...Olen kanssasi samaa mieltä  että useinmiten keijuina , keijukuvissa, on kukkaiskeijut jotka omaavat juuri manitsemiasi kiiltokuvamaisia piirteitä. Niinkin voi olla että   esm. , hittuset, klunikaurit, keikiät, suohiset, näävelit, ...sekoitetaan enemminkin menninkäisiin ja maahisiin?

Niinpä kävin itsekin vasiten googlaamassa  kuvia tai kirjoituksia tai linkkejä "suomalaisten metsän-hengistä, keijuista, haltijoista" . Muistilokerossani vilkutti valoa  Marjut Hjeltin kirja Keijukaisista, jossa on ainakin omasta mielestäni keijut kuvattu todellisemman ja alkuperäisemmän näköisinä kuin yleensä...hmm. nyt harmittaa kun en aikoinaan hankkinut kirjaa omaksi, ikm.1995 - on ilmeisesti painos loppuun myyty MUTTA kirjastoista löytyy Hjeltin kirjoja muitakin esm.2006 ilmestynyt "Enkelit"

Ja löytyihän SE ja muutakin...vaikka todella vähän kaivattuja "oikeita keiju-haltija.kuvia".

MUTTA mielenkiintoista tekstiä juuri ko. kirjasta ja keijuista. Tekstit on aikas pitkiä - toista olen referoinut-, . Vaan jos ei uni tule, tai muuten olet hereillä, tai iltatarinaksi - hyvän yön tarinoiksi sopii mainiosti - eikun hyvää matkaa - lopussa kiitos seisoo...hih. ..laitan tekstit illan kuluessa. tässä pienet  "maistiaiset" kahdesta tekstistä ja hiukan erilaisesta kosketuksesta ja näkökulmastakin asiaan:





jk. ja kuitenkin , itse koen että keijut, luonnonhenget, haltijat, maahiset, menninkäiset...enkelit on jotain NIIN PALJON enemmän mitä sanoilla tai kuvillakaan voin tavoittaa, kertoa ...näin he jäävät jollain tavoin vajaaksi - kun puuttuu henki - ja se on läsnä vain oikeassa kohtaamiseesa , vaikkei edes näkisi niin tunnistaa heidät lähellään...toisinaan kyllä käy niinkin, että jonkun ihmisen sanoista, ilmeistä, eleistä, katseesta he tulevat hetkeksi näkyväksi...

Täältä löytyy keijukaishoroskooppi : hieman lyhyempiä ovat kuin "keijukaishoroskooppi-topicilla"
http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

ja tässä " alkuperäisen keijukaishoroskooppi" - topicin osoite :
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=3356.msg126502#msg126502

http://www.panslabyrinth.com/

Wau - hieno Jatulintarha labyrintti :D...tämä elokuva on nähtävä... ;D

Ei liene "sattumaa" että juuri nyt- luonnonhenget ja haltijat, keijut, enkelit...."nostavat päätään  ja tulevat näkyville", vaikka nyt näin eli täällä foorumilla. Nyt kun vaikkpa ilmastonmuutokset ovat jokaisen nähtävissä, kuultavissa ja koettavissa - kun niin tahtoo tehdä. Ja ainoa tapa" heille" on saada itsensä kuuluville ihmisten kautta. Ajan laatu ja henki toimii näinkin, ja tuo nämä ikiaikaiset olennot esiin  kirjojen sivuilta ja kuvista.(lainaus rakkaudenliekiltä)

minä uskon kanssa että ei ole sattumaa ei että juuri nyt näin ilmastonmuutoksen ym. alla rupeaa keijuja ja näitä muita luonnonhenkiä näkymään entistä enenmän.

viime aikoina vaan ruvennut huomaan että tänne ilmestyessään he eivät voi välttämättä kovinkaan hyvin..johtuneeko juuri tuosta ilmastomme muutoksesta???

vai peräti siitä että meidän aikanamme on paljon ihmisiä jotka eivät jaksa uskoa enää keijuihin haltioihin ja muihin luonnon olentoihin?
sen mitä ainakin itse tutkinut asiaa niin aikaisemmin heitä kunnioitettiin paljon enenpi kuin nykypäivänä...moni jopa pitää heitä täysin satuolentoina...miksi asia on muuttunut tälläiseksi?

onko tämäkin monelle niitä aiheita johonka ei uskalleta enää nykypäivänä uskoa koska heidän ihana ja rakkausen täyteinen elämänsä ei ole vain tieteellä selitettävissä?

I-osa
Marjut Hjelt & Jaana Aalto: Keijukaiset. Totta ja tarinaa toisesta maailmasta. Helsinki: SKS. 1995. 135 s.

Suomalainen keijukaistutkimus on viime aikoina ollut kovin heikoissa kantimissa - aihetta käsittelevä kirjallisuus on kovin vanhaa ja runsaasti epätarkkuuksia ja ennakkoluuloja sisältävää. Marjut Hjeltin kirjoittama ja Jaana Aallon kuvittama Keijukaiset on luultavasti tämän hetken pätevin suomalaisin keijukaisteos. Suomalainen keijukaisperinneaineisto on valitettavasti kovin puutteellista, mikä tuskin voi johtua muusta kuin kerääjien ennakkoasenteista ja -intresseistä. Arkistomateriaalin ongelmista huolimatta Hjelt on kuitenkin onnistunut esittelemään tarkasti kaikkiaan yhdeksän puhtaasti suomalaista keijutyyppiä. Tarkemmat tiedot keijujen olemuksesta, luonteesta ja tapakulttuurista pohjautuvat nähtävästi hänen omaan havainnointiinsa

Keijukaislajien esittelyn lisäksi kirja selvittää keijujen historiaa, kulttuuria ja elämäntapaa monelta näkökannalta. Nopeasti käydään läpi keijujen esihistorialliset juuret ja käsitellään keijujen asutushistoriaa, mikä onkin tarpeen, sillä useimmat taitavat vielä nykyäänkin elää siinä luulossa, että keijukaisia olisi aina ollut Suomessakin. Todellisuudessa kuitenkin mm. hittusasutus on täällä vain n. 400 vuotta vanhaa, ja hörviäisetkin ovat vain muutamia satoja vuosia hittusia vanhempia. Myös keijujen myyttistä alkuperää käsitellään ja esitellään kilpailevia vaihtoehtoja: yhden näkemyksen mukaan he ovat Evan Jumalalta piilottamia lapsia, toisen taas langenneita enkeleitä ja kolmannen käsityksen mukaan he ovat muinainen, näkymättömäksi hävinnyt soturikansa. Monet kysymykset jäävät vielä tältäkin alalta avoimiksi. Lisää tutkimusta selvästi vielä kaivataan. Mielenkiintoinen, joskin hieman epäselvä dokumentti on suomalaisten keijujen levinneisyyskartta, joka näyttäisi jättävän keijuvapaan alueen jonnekin Keski-Suomen ja Etelä-Savon tietämille. Mainittakoon että tämä kartta, samoin kuin eräät muutkin teoksessa esitetyt dokumentit, ovat nähtävästi peräisin keijuilta

Keijukaisten kulttuurikatsaukset on sijoitettu keijukaisista kertovien tarinoiden yhteyteen. Näin esim. keijujen erilaisten asuinsijojen kuvausten yhteyteen liittyvät tarinat maan alla asuvien mäkikeijujen valtakunnasta, keijujen saarelle eksyvien viikinkien onnettomasta kohtalosta, kalastajan vaimoksi tulevasta vedenkeijusta, suohisten lempeästä kuninkaasta ja niityillä asuvien kukkaiskeijujen kujeilusta. Yhteensä tarinoita on yli parikymmentä, ja ne vuorottelevat sujuvasti keijujen elämän kuvauksen kanssa. Osa tarinoista on vanhoja, ilmeisesti irlantilaisia kansansatuja, toiset taas ovat uudempia kertomuksia, muutamat aivan viime vuosilta.

Tämän jälkeen siirrytään varsinaiseen keijukaiskulttuuriin. Käsitellään mm. keijujen suhdetta aikaan ja sellaisia keskeisiä tapoja kuten häitä ja hautajaisia eikä keijujen arkeakaan unohdeta - olkoonkin että se vaikuttaa melko suhteelliselta käsitteeltä vaikkapa sellaisista rentuista kuin klurikauneista tai keikkaista puhuttaessa. Keijukaismaailman ajankulkuhan on tunnetusti erilainen kuin meidän maailmassamme, ja Hjelt esittää kaksi erilaista näkemystä asiasta: toinen on ylämaalaisten keijuastrologien laatima arvio (vuosi ihmisten maailmassa on 900 vuotta keijujen maailmassa) ja toinen Irlannista (5 minuuttia ihmisten aikaa vastaa 100 vuotta keijuilla). Myös tietoja samanlaisestakin ajankulusta on, joten kysymys jää ratkaisemattomaksi. Tätäkin pohdintaa tuetaan irlantilaisella tarinalla Samista jolle tämä merkillinen ilmiö koituu suorastaan kohtalokkaaksi. Tämän lisäksi valaistaan keijukaiskalenterin toimintaa ja kerrotaan keijuille tärkeistä päivistä ja vuorokaudenajoista. Erityisen huomionarvoinen on keijukaishoroskooppi, jonka ainakin omalta osaltani voisin sanoa toimivan ainakin paremmin kuin nämä meikäläiset vastaavat: tyypillisenä männinkäisenä olen itse esimerkiksi mielestäni ihan tarpeeksi viisas, rakastan salaisuuksia ja pidän puolukoista

Kirja oikaisee erinäisiä väärinkäsityksiä ja harhaluuloja keijuista, joista ehkä sitkein on nykyaikanakin vallitseva keijujen samastaminen yksistään iloisiin ja kauniisiin kukkaiskeijuihin. Keijujen kirjo on kuitenkin hyvin laaja: pahemmasta päästä voitaisiin ottaa esimerkiksi suomalaiset keikkaat, kalmakuusten alla asustelevat rujot ja rähjäiset olennot, jotka toisinaan lentelevät lepakoilla ja pontikkaa hörpittyään voivat äityä rähiseviksi häijyläisiksi.

Keijuillakin on omat kuuluisuutensa, ja nämäkin muistetaan kirjassa esitellä. Näitä löytyy kuuluisista kuningaspareista kuten Finvarasta ja Oonaghista sellaisiin suuriin persooniin kuten Puck-veijari tai erakoitunut Himalajalla asusteleva Demogorgon; keijuillakin on näemmä eksentrikkonsa. Arkipäivän keijutarkkailijalle ehkä hyödyllisempi on taas lyhyt lista muutamasta keijujen sukulaisesta. Omasta kokemuksestanikin tiedän että tottumaton tarkkailija saattaa helposti sekoittaa esim. haltijat ja maahiset keijuihin, ja sen tähden lyhyt selonteko niistäkin on paikallaan. Myös sellaiset eteläeurooppalaiset, kaukaisemmat sukulaiset kuin nymfit ja lamiat mainitaan, joskin valitettavasti molemmat ovat kuolleet jo sukupuuttoon. Meidänkin olisi varmasti syytä ottaa vakavasti mm. hörviäisten ja kolsijaisten suojelu, ennen kuin on liian myöhäistä: minunkaan sukupolvestani ei monikaan ole varmaan noita edes omin silmin nähnyt.

Palkittu Hämeenlinnalainen graafikko Jaana Aalto on kuvittanut kirjan kauttaaltaan keijumaisen utuisella, paikoitellen suorastaan minimalistisella tyylillä. Sivuilta löytyy sekä suurempia kuvia, tunnelmallisia maisemia ja tapahtumakuvia, että tekstin lomassa puikkelehtevia pikkukuvia. Kuvitus tukee suoraan tekstiä ja tekee siitä entistä mukavampaa luettavaa. Runsaan kuvituksen ja kirjan rakenteenkin ansiosta lukukokemus on suorastaan kollaasinomainen. Kirjan voi mukavasti lukea joko pieninä kokonaisuuksina tai yhtä hyvin muutamalla istumalla. Asiaa kirjassa kuitenkin helppolukuisuudestaan huolimatta on, ja lukemisen jälkeen tuntee oppineensa tästäkin asiasta paljon uutta. Tavalliseen satukirjaan tulee palattua vasta kun sadut alkavat liiaksi unohtua, mutta pienet keijukulttuuria esittelevät luvut tässä teoksessa lisäävät sen jatkuvaa käyttöarvoa. Kirja on mainio esitys keijukaistyypeistä, ja siihen on tiivistetty niiden ulkoinen olemus ja keskeiset käyttäytymispiirteetä
Tomi Letonsaari, fil.yo.
Jyväskylän yliopisto, Etnologian laitos
toletons@st.jyu.fi   http://cc.joensuu.fi/~loristi/1_01/let101.html

II-osa  ;D

02.03.2006
Luonnonhenkien jäljillä
Keijukaiset, tontut, menninkäiset ja peikot ovat monelle tuttuja satuhahmoina. Perinteen tutkija ja kirjailija Marjut Hjelt uskoo kuitenkin luonnonhenkien olemassaoloon. Varmuuden ajatuksilleen hän on saanut vanhojen arkistojen tutkimisesta ja tavallisten kansalaisten kokemuksista.
Suomalainen muinaisusko korosti aikoinaan vahvasti luonnonhenkien merkitystä. Tuolloin uskottiin yleisesti maata, ilmaa, vettä ja metsää hallinneisiin henkiin, jotka haluttiin pitää ihmisille suosiollisina. Perinteen tutkija ja kirjailija Marjut Hjeltin mukaan luonnonhenkiä tunnettiin runsaasti.



Suomalaisten suhde luonnonhenkiin koki sittemmin kovan kolauksen. Kristinuskon myötä luonnonhengistä kehkeytyi lasten pelotteluun sopivia mörköjä - vedessä ei esimerkiksi saanut olla varomaton näkin pelossa. Luonnonhenkiä saatettiin pitää myös viinanjuonnin ja hourailun aiheuttamina harhanäkyinä. Tutkija Marjut Hjelt uskoo, että nykyään luonnonhenget tekevät paluuta kansalaisten mieliin.   Ihmisten uudelleen virinnyt kiinnostus luonnonhenkiin näkyy Hjeltin mukaan avoimena suhtautumisena hieman arkaluontoiseen aiheeseen. Luonnonhengistä ja erityisesti keijukaisista eri puolilla Suomea luennoinut Hjelt on saanut innostuneen vastaanoton.
  Perinteen tutkija, kirjailija Marjut Hjelt on itse syventynyt erityisesti keijukaisten tutkimiseen. Hän kirjoitti kymmenisen vuotta sitten aiheesta kirjan "Keijukaiset – totta ja tarinaa toisesta maailmasta". Hjelt tyypittelee suomalaiset keijukaiset kirjassaan yhdeksään alalajiin.
-
Kaikeksi onneksi keijukaiset tuntuvat Hjeltin mukaan kehittyneen viime vuosina ja vuosikymmeninä iloisempaan suuntaan. Mallia on otettu keijukaismaina tunnetuista Islannista, Isosta-Britanniasta ja Irlannista.


Keijukaisten maailma tuntuu Marjut Hjeltin mukaan kiehtovan erityisesti ikäryhmien ääripäitä eli vanhuksia ja lapsia. Kumpikin ikäryhmä suhtautuu keijukaisiin mutkattomasti ja ennakkoluulottomasti.



Hjelt toivookin, että kaikki ottaisivat mallia vanhusten ja lasten avoimesta suhtautumisesta. Keijukaisilta voi oppia yhtä ja toista elämästä.

 

Keijukaisten tai ylipäätään luonnonhenkien kohtaaminen on Marjut Hjeltin mukaan harvinaislaatuinen tapahtuma. Itse hän sanoo ainoastaan tunteneensa luonnonhenkien läsnäolon, näköhavaintoja hänellä ei ole. Jos luonnonhenkien seuraan kuitenkin haluaa etsiytyä, viisasta on suunnistaa syvälle luontoon, pois metelistä ja saasteista.

-.

Jos luonnonhenkien etsiminen tuottaa tulosta, kohtaamiseen on hyvä suhtautua kunnioittavasti. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että luonnonhengillä on merkittävä tehtävä tässä maailmassa.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Täältä löytyy keijukaishoroskooppi : hieman lyhyempiä ovat kuin "keijukaishoroskooppi-topicilla"
http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

ja tässä " alkuperäisen keijukaishoroskooppi" - topicin osoite :
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=3356.msg126502#msg126502
 jk. ja kuitenkin , itse koen että keijut, luonnonhenget, haltijat, maahiset, menninkäiset...enkelit on jotain NIIN PALJON enemmän mitä sanoilla tai kuvillakaan voi tavoittaa, kertoa ...näin he jäävät jollain tavoin vajaaksi - kun puuttuu henki - ja se on läsnä vain oikeassa kohtaamiseesa , vaikkei edes näkisi niin tunnistaa heidät lähellään...toisinaan kyllä käy niin, että jonkun ihmisen sanoista, ilmeistä, eleistä, katseesta he tulevat hetkeksi näkyväksi...

 ;D tässä kiitos ja josjakun pääsi kallistat - niin leppeitä keiju unia sinulle  :D :smitten:

Ehdottomasti kuulun tähän joukkoon!  :smitten:

Olen aina jäänyt kaipaamaan sitä metsää, missä lapsena näin jotakin, ja sitten en enää nähnyt 'sitä'. Kaunis koivikko, valo säkenöi siellä.

Olen parhaita ystäviäni nimittänyt omien saamani tuntojeni ja mielikuvieni mukaan. Eräs on ilmielävä haltiatar, toinen keiju, yksi maahinen, eivätkä he kiellä mielikuvaani.  ;)

Vaikka he ovat oikeastikin olemassa, mikä on vaikeampi monen uskoa, niin ainakin on olemassa se mielikuvien maailma jostakin paremmasta ja varmasti on aika sille NYT.

Siksi näkisin, että nämä olennot voisivat toimia myös hyvinä mielemme arkkityyppeinä, jokaisessa jotakin enemmän tai vähemmän.

Ja tuo Jotulintarhat todella kiehtoo. Asunhan seudulla, missä näitä jotuleita on kuuleman mukaan asustanut. Olin ikionnellinen kun kerran löysin sellaisen paksun kirjan näistä Suomalaisesta Kirjakaupasta. Elokuvan haluan nähdä!!!

Esmiralda...niin veti kirjoituksesi puoleensa " että herätti  :o unesta asti".... :) ja herätessä oli ensimmäinen ajatus että täällä on jotain tärkeää - ja TOTTA- SINUN KIRJOITUS!  :)
   :) Jatulintarhassa kulkeminen = meditointi on huikaiseva kokemus - ja se toimii mahtavasti juuri "arkkityyppien kanssa"..
 - tarhaanhan mennään kysymyksen kanssa... -jota hijlaa rukoillaan mielessä-sydämessä... mitään ei tehdä väkisin...
 - = sitä ettei yritä mitään eikä yritä ohjata ajatustensa kulkua vaan täydellinen" tyhjyys" mielessä ja sydämessä   - on kulkiessaan "tabula rasa"... - hitaasti eteneminen kohti keskustaa tyhjentää mielen - niin että sinne jää vain kysymys - ei selityksiä kysymykselle ... - ja keskustassa hidastaa kulkuaan ja tyhjentää myös kysymyksen pois.
 - pysähtyy....ja h i t a a s t i alkaa palata... - jatulintarhassa reitti kulkee niin ETTEI SAMOJA ASKELEITA PITKIN PALATA...ainakin niissä mitä itse olen kulkenut?
 - ja tarhan keskusta on symbolisesti oma keskus josta "käy hakemassa vastauksensa"...
 - ja hitaasti palatessa(ulkomaailmaan) vastaus alkaa nousta esiin tietoisuuteen... - ja tässä voi ottaa mukaansa arkkityypit ketkä todella ilmentävät sielumme kuvaa...eli joskun mieleesi nousee jokin arkkityyppinen hahmo - hänellä saattaa olla ominaisuutenaan se energia/tieto/kokemus/kyky jota tarvit...ja sitten vain keskustelet hänen kanssaan - kuulostelet...ARKKITYYPIN OLEMUS JA ENERGIA ON PUHTAANA ehyttä ja ristiriidatonta se ei ole joko-tai...se ei ole dualistinen vaan ehyt harmoninen...ja kaikki ristiriitaisuus mikä nousee ajatuksiisi nousee jo omasta henkilöhistoriasta....ja hiljentyminen - keskukseen meno on ytimeen menoa JA SIELLÄ SIELUN mailla on myös arkkityyppiset energiat - koska ne edustavat eheyttä-puhdasta alkuperää.. :angel:

 - " mikä ikinä kysymyksesi onkaan ollut"...vastaus voi tulla sanoina tai symbolina...sekin sielun kieltä...tai katseesi löytää vaikka auringon - pienen kimaltavan pisteen hangelta...ja rauhassa palaa loppuun asti... - vastaus voi tulla myöhemminkin - ja sen kyllä osaa liittää kysymykseensä.....
 - JA LOPUSSA KIITTÄÄ...
 - aivan ihana mantra-rukouspolku myöskin - olen haaveillut omasta tarhasta - edes sisätiloihin...
 - Jatulintarhan voi tehdä talvella lumeenkin....sellaista olen itsekin kulkenut... ja muutama lumienekeli matkan alku-loppupäähän siunaamaan...malleja on hieman erilaisia ...
 - JA "PARASTA" ON JUURI SE ETTÄ ON SYVÄ YHTEYS LUONTOON, LUOMAKUNTAAN, IHMISKUNTAAN...JOPA UNIVERSUMIIN - arkkityyppien kautta luonnonhenkiin, haltijoihin , keijuihin, voimaeläimiin - arkkityypeillä voi olla juuri näitä ominaisuuksia - esm. karhun, kotkan, veden haltijan, ilman haltijan, keijujen - at. voi pitää sisällää useita eri ominaisuuksia - vaikka "pitkät jalat".... ...ja se pyhä kunnioitus...se tulee itsestään  "pyhä geometrinen kuvio" = sielun ja maailmankaikkeuden symboli...

Ja yö kun on - niin tuli ajatus että varmasti voi uneensa tilata jatulintarhan - pyyntöineen, että aamulla herätessään muistaa matkansa ja saa sen liitettyä arkielämäänsä  :)

Ja tarkemmin kun sydäntäni kuuntelen - niin voihan sen piirtää paperille - mahdollisimman isolle - kuitenkin sen kokoiselle, ettei fyysisesti kävele - vaan voi seurata matkan kulkua sielunsa silmin - mielenkuvana- ja paperin koko sellainen - johon kokee itse että yhteys säilyy  :D  :)  ;D YES - kiitos ESMIRALDA - tätä varten varmasti- muun hyvän muassa-  heräsin - mukava idea - heti  huomenna, eikun päivän noustessa etsin Jatulintarhan pohjan - jossain vanhassa Minä Olen-lehdessä olen nähnyt - hakusana -googleen......ja aivan uskomattoman hienoja hetkiä olen kokenut tässä kirjoittaessani - Kauniita unia sinulle Esmiralda .. :smitten:.  

linkkejä jatulintarhaan

http://www.suomensaaristovaraus.fi/luontokoulu/?
http://www.edu.fi/projektit/tammi/vesi/kulttuuri_teksti_uto.htm
http://www.kaupunginosat.net/vartiosaari/luontopolku.shtml
http://www.loviisansanomat.net/paauutiset.php?id=780
http://www.varjojenkirja.com/paikat/20.html
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?action=search2 hakusa jatulintarha
https://www.astro.fi/index.php?p=7&up=1&q=jatulintarha&Hae=Hae
https://www.astro.fi/index.php?p=7&up=1&ao=S&k_id=105
http://www.jatulintarhassa.info/

http://www.minaolen.com/frameset.html - klikkaa lehti ja löydät artikkeleita esm, pyhästä luonnosta eli esm. klikkaa "Luojan käsiala on täydellinen"

TABULA RASA-huomenta kaikille :smitten:...olkoon päivän alkusi -aamuhetkesi kuin puhdas taulu - tyhjä ja samalla täynnä mahdollisuuksia - kunhan maalaat ne näkyville - ja pensseli on omassa kädessäsi ja "sitä liikuttaa luovuuden jumalatar" :smitten:

Ihanaa - "ihka oikea" Keiju- *Hittunen*  täällä foorumilla  :smitten: tulipa hyvä olo  ;D mukavaa ...tervetuloa   :)

http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

voi rakas sielunsiskoni rakkaudenliekki

TABULA RASA-huomenta kaikille ...olkoon päivän alkusi -aamuhetkesi kuin puhdas taulu - tyhjä ja samalla täynnä mahdollisuuksia - kunhan maalaat ne näkyville - ja pensseli on omassa kädessäsi ja "sitä liikuttaa luovuuden jumalatar"

tuon kirjoittamasi lauseen kun joka aamu vaan voisi muistaa.sillä jokainen päivämmehän täällä on aina alku jollekkin uudelle ja kauniille ja joka päivämme on uusia mahdollisuuksia täynnä kunhan annamme juuri tuon luovuuden jumalattaren avata meille nämä mahdollisuuksiemme ovet.

 ;D sinä saat minulla aina ja jatkuvasti hymyn kasvoille, ihminen.  :smitten:

Piksi täällä syntynyt vedenläikkeen kuussa (huokaa)

Olipa kiva lukea Esmiraldan muistoa metsästä jota kaipaa ja näkyä siellä. Sama täällä.
Kaikenlaista ihanaa on ympärillämme mitä emme aina voi kokea, mutta sitten kun se kokemus tulee, tietää olevansa jotakin "outoa" ja aitoa.

Kun muistamme näitä ystäviämme kohdella rakkaudella, vaikka emme heitä aina näkisikään  :smitten:

Terve Piksi, tässä toinen Piksi!  :smitten:

Kiitos  :smitten: ja itsellesikin *Hittunen*...kyllä se on "se jokin" joka täällä virtaa...ja nyt huomaan että Yön kuningatar on jälleen tehnyt kanssasi "taikojaan"... :)


Älä sinä sentään katoa- tuossa runossa on vain niin upeana aistittavissa "olemisen ja elämisen vapaus ja keveys- kun oivaltaa jotain hyvin merkittävää itsessään ja ympäristössään - ja tahtoo kokea sen olla totta ja läsnä omassa kokemuksessaan"-  että " TÄMÄN RUNON MINÄ VALITSIN" kun  se  sopii hyvin kuvaamaan sitä mikä itselleni välittyy sinusta "Hittusesta" ja Keijuista  yleensäkin - eli keveys, rohkeus, voima,  samaan aikaan voi olla keijunkeveä ja omata Titanin voimat!
Se on  elämästä nauttimista, kiitollisuuta - eikä missään määrin tarkoita että menisi eteenpäin laput silmillään ilman todellisuudentajua VAAN OIKEASTI itseasiassa juuri sitä että ymmärtää ja kokee elämänsä sielukkuuden monet kasvot ja löytää keveyden vaikka tuuli välillä tuivertaakin ja muutokset rytistelee nurkissa...

ihana tuo runo ja vielä ihananpi tuo lumotun metsän kuva jotenkin niin rauhallisen ja luokseen kutsuvan näköinen.taidan muuttua pieneksi leprekauniksi ja lentää hipsutella viemään tämän huonotuulisuuteni tuonne lumotun metsän kiemuroihin...

... :smitten:  :smitten:  :smitten: ...ja hengittää sitä rauhaa...ja huokaista...helpottaa... :smitten:

joo taidan ottaa tästä keijukaiseksi muuntautumisesta jokapäiväisen tavan ja käydä tuolla metsässä rauhoittumassa. pitkästä aikaa löysin itselleni sen hyvän ja oikean paikan ladata voimiani kutsumustani varten.

rakkaudeliekki mihinkäs aikaan sinä siellä kävit ihan kuin olisin hetkellisesti sinut siellä aistinut sellaisena pienenä lohduttavan kultaisenä tähtipölynä....

LEPREKAUNI:
- korkeus n25 cm
- vihreä lierihattu, vihreä takki ja polvihousut, solkikengät...
- käyttävät tarkan työnsä vuoksi silmälaseja
- elävät usein yksin
- korjaavat ja valmistavat kenkiä
- avuliaita ja hyväntahtoisia, joskus kostonhimoisia
- keräävät aarteita ja kätkevät ne maahan
- kaikki leprekaunit ovat miespuolisia. Kukaan ei ole onnistunut ottamaan selville miten ne lisääntyvät...ainakin yhdellä leprekaunilla on kiitollisen ihmisvaimon hänelle ompelemat punainen kaulaliina ja punainen nauha hatussa...
- keijukaisilla ei ole lainkaan paperirahaa vaan yhden ja viiden sentin kokoisia hopeakolikoita- joiden toisella puolella on kaiverrettuna kuningas Oberon ja kuningatar Titanian kuva ja toisella puolella ajuruohon ja esikon kuvat...
" Leprekaunit ovat yleisisimpiä irlannissa asuvista keijukaisista. "

PIKSI

- korkeus 10 - 15 cm
- kierot silmät
- pystynenä
- suuri suu
- paksut punaiset hiukset
vaatteet ovat yleensä vihreät
- kiusanhaluisia tai avuliaita
- kovia nauramaan
- eivät osaa lentää, saattavat varastaa ihmisiltä hevosia ja ratsastavat ne läkähdyksiin, voivat muuttua siilin tai rupikonnan näköisiksi - tarvittaessa! Kierojen silmien vuoksi käyttävät silmälaseja, asuvat yksin tai pienissä ryhmissä.

" suomalaisten keijukaisten markkinat eivät juurikaan eroa Brittein saarten keijukaisten markkinoista,,,myytävien tuotteiden valikoima on hieman toisenlainen...selvästi suomalaisia keijukaismarkkinoilla myytäviä tuotteita ovat räikät, viisikieliset kanteleet, K E I K K I Ä I S T E N  kuuluisa karpalohillo ja päivänkakkarakuvioiset pipot ja lapaset sekä K E I J U K A I S T E N korvan muotoiset perunapiirakat.....oluttelttaa ei ole SEN TILALLA on K E I K A I T T E N pontikkateltta...sitä myydän " Kalmankuusen kyynelöeinä" tai "Keikasmäen ponuna"....suomalaislla markkinoilla esiintyy yleensä viulua soittava parivaljakko joka esittää pohjoisen keijukaisten ja männingäisten melankolisia balladeja tai voimaa uhoavia lauluja....tunnetuimpia ovat " Petetty männingäinen". " Vedenkalvoon tuijottavan keijukaisen vaikerrus", " Kaksipa keikasta Kurikasta" ja " Tietä riittää kun hittuset liikkuu"...markkinat päättyvät tanssiaisiin. Riemu raikuu ja nauru kaikuu, jenkka, polkka ja humppa - joka todistettavasti on männingäisten keksimä - kantautuvat pitkälle yöhön..  :2funny:  ;D  :D  :smitten: .

   
Täältä löytyy keijukaishoroskooppi : hieman lyhyempiä ovat kuin "keijukaishoroskooppi-topicilla"
http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

ja tässä " alkuperäisen keijukaishoroskooppi" - topicin osoite :
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=3356.msg126502#msg126502

Rakkaudenliekki
kiitos Piksin kuvauksesta ;D
Nappiin menee pystynenä, punaiset hiukset, pidän vihreistä vaatteista, avulias ja kova nauramaan, en osaa lentää  :2funny:

Kyllä tarustot ovat ihania, rakastan vanhoja taruja ja satuja, mytologiaa.....

rakkaudenliekki

kaikki leprekaunit mies puolisia....olen kyllä aina tuntenut itseni hieman poikatytöksi mutta en sentään mieheksi....jospa me muutama täällä olemme niitä harvoja ja valittuja naispuolia leprekauneja...muutenhan tässä kuolisi sukupuuttoon.

olen myös aina jotenkin tuntenut vetoa tuonne englannin ja irlannin suuntaa..josko nyt löytyi selvennys tähänkin asiaan.

...juuh...ja arvaas oliko yöllä hauskaa kun luin tuota..ja kirjoitin ja ajattelin sinua...VAAN niin sen täytyy olla että niitä muutamia naispuolisia ETTA suku säilyy - irlanti ja englanti vetää minuakin...varsinkin irlanti.. ja oikein oikein oikein tarkkaan kun katsoo - ainakin kesällä minulla on pisamia - ja jossain valossa - hieman punertavat hiukset - on kyllä väriä...mutta pisamia löytyy.. ;D

Kirjoitan kuvauksia lisää...ja aika ihana visio - tuli yöllä ...
ja...
niin tuli viso että saisipa "rakennettua tänne topicille - sellaisen RAUHANKEITAAN - Maaäidin sylin - Pyhän metsäpaikan...jotenkin sen vielä rakennamme - yhdessä tietenkin - ja johan meillä on polku valmiina... :smitten:

ps. klikkaa taas kuvia  :)

Hei Jadeania - leprekauni :) mitäs löysit itsestäsi täältä   https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=7735.0    ;D oletko androgyyni...olisko siellä lisäselvitystä-valaistusta... ;)  :smitten:

tuon tein kyllä mutta en enää muista mikä vastaus oli...

Kyllä vain, silmäni menevät Piksun lailla kieroon, kun en jaksa enää katselle ihmismäisesti. Suukin on suuri. Olen kova nauramaan kun sille päälle sattuu.
Ja ne silmälasitkin. Ja ihmekös tuo, jos lapsena ja nuorempana aina haaveilin ratsastamisesta, joskus teinkin sen, joskaan en kovin taitavasti. Ja rakastan karpaloita ja omenoita.

Siis ilmiselvä keijunkappale!!!!

Siirsin nämä "tänne kotitopicille" tuolta YLEISELTÄ:
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=11896.msg127785#msg127785

voi sinä rakkauden liekki löysit metsäämme jo aivan ihanan keijukaislammen täynnä vaaleaa tyyneyttä.

pitäisköhän minukin alkaa kaivaa jotain sinne....

ajattelin tuoda tänne jokaisen tarvitsevan löydettäväksi uni tuulen laulun.

jos joskus tuntuu ettei tule unisilmään tai tuntuu muuten vain hieman kenkulta mennä unten maille.

niin täältä löydät sen ihanan unen hopea kavioisen hevosen jonka selkään nousemalla se vie sinut kauas tähtiniitylle.

tämän hopeakavioisen hevosen löydät kun laitat vain silmäsi kiinni ja kuuntelet rauhallista tuulen suhinaa ja astut tuota taian omaista polkua pitkin niitylle josta kaikki keiju ja haltia seikkalut alkaa.

kertokaa tänne millaisia matkoja te koette tuon hopeakavioisen hevosen ja pikku keijujen kanssa???

... :smitten:

tässä vielä tuo unien hevonen

Jadeania ....? ....nämä...oli sopivan kokoisia liitetiedostoja eli "meni läpi" :smitten:

 :smitten: :....löysit metsäämme ja aivan ihanan keijukaislammen täynnä vaaleaa tyyneyttä....ja taianomaisia tarinoita...lepää tässä hetki ja kuuntele...voit vaikka "sulkea silmäsi" - kuulla kuinka tarina kertoo - itse itseään...

Olipa kerran...

Aamu sarasti. Kynttilät olivat palaneet loppuun. Nämä kaksi menninkäistä eivät huomanneet ajan kulkua. Oltiin pitkälti iltapäivässä, kun Kasper vihdoin taas nukahti...
...keskellä metsää suuri vanha kanto, jonka alla asui menninkäisiä. Siellä asui  Esmeralda viiden lapsensa, kahdenkymmenenkolmen lapsenlapsensa, sadanneljäntoista lapsenlapsenlapsensa ja ensimmäisen lapsenlapsenlapsenlapsensa Kasperin kanssa. Lisäksi kannon alta löytyi epälukuinen määrä pikkupeikkoja, metsähiiriä, eksyneitä keijukaisia ynnä muita olentoja, jotka Esmeralda oli ottanut osaksi suurta perhettään. Kannon alla oli siis sokkeloinen käytävien verkosto, joka yhdisti toisiinsa yli kolmesataa varasto- ja asuinhuonetta sekä yhden suuren salin, johon kaikki kerääntyivät iltaisin syömään, laulamaan ja kertomaan tarinoita toisilleen.

Esmeralda kertoi tarinoita muinaisista ajoista. Hän kertoi sukunsa historiaa. Elämä oli sarja syntymiä ja kuolemia, kesiä ja talvia, auringon nousuja ja laskuja   Tätä kiertokulkua katkoivat vain seikkailijat.......   joita löytyi jokaisesta sukupolvesta, ja joilla oli polttava tarve päästä pois kannosta. Nähdä, mitä purolle tapahtui kun se ohitti kaatuneen puun, joka useimpien menninkäisten mielestä oli maailman raja.

Suuri osa seikkailijoista ei koskaan palannut. Jotkut kuitenkin tulivat takaisin...   tuoden mukanaan Esmeraldalle uusia lapsia hoivattavaksi, ja kertoen hurjia tarinoita koskista, soista, puhuvista puista ja muusta ihmeellisestä, saaden pienet menninkäiset kuuntelemaan tuntikausia silmät pyöreinä huimia kertomuksiaan.

Esmeralda ei ollut koskaan ylittänyt kaatunutta puuta, mutta hän oli nähnyt niin monta seikkailijaa ja kuullut niin monta tarinaa, että hänestä tuntui joskus kuin hän olisi itse kulkenut näiden mukana...   Hän tunsi koko metsän, vaikkei ollut koskaan ollut yli päivämatkan päässä kannosta. Niinpä hän ei ollut kovinkaan yllättynyt, kun eräänä aamuna pikku Kasper tuli hänen luokseen sanoen:

"Mummu. Näin unta lammesta, jonka ylle kaartuivat suuren tammen oksat. Siellä oli maailman kauneimpia olentoja, jotka lauloivat ja soittivat huilujaan ja nauroivat niin ihanasti, etten ole koskaan kuullut mitään yhtä upeaa. Voi mummu, minun on pakko päästä sinne."  ..... Esmeralda hymyili ja silitti Kasperin päätä. "Kasper, olet minulle niin rakas, ja vielä kovin nuorikin. Lupaathan tulla takaisin, niin kerron, missä se lampi on."  .... Niin Kasper lähti seuraamaan puroa yläjuoksulle. Viisi päivää hän kulki nukkumatta juuri lainkaan, ja joka yö hän näki unta lammella asuvista ihanista olennoista.

Lopulta lampi tuli vastaan. Kasper ei ollut koskaan nähnyt niin paljon vettä eikä niin paljon niin sinistä taivasta.  ... Hän astui varovasti lammen partaalle ja katsoi veteen. Sieltä kurkisti takaisin toinen pieni menninkäinen. Kasper kurotti kätensä koskettaakseen sitä, ja se teki samoin. Juuri, kun pienet sormet olivat osumassa yhteen, se katosi.   "Hupsu. Ei se nyt toimi."

Kasper katsoi taakseen. Siellä hänelle hymyili hänen unensa olento. Sillä oli ohut, ruskeanvihertävä iho ja pitkät hiukset. Suuret, kirkkaat silmät katsoivat häntä uteliaina.

"Hei, minä olen Kasper, menninkäisten sukua," Kasper aloitti reippaasti.

"Minä olen Amanda, tammen henki," toinen vastasi. "Näytät jotenkin tutulta. Olemmeko kenties tavanneet?"  

"Olette varmaan tavannut setäni. Mummu kertoi, että isäni vanhin veli oli seikkailija. Hän kävi täällä jo kauan ennen syntymääni. Hän palasi kotiin tuoden ihmeellisiä tuliaisia, loistavia sinisiä ja vihreitä kiviä, ohuita, värikkäitä kankaita ja kauniin soivan rasian. Niitä hän oli kerännyt kierrellessään kääpiöiden ja haltioiden kaupunkeja. Silti hän kertoi lähinnä tästä lammesta."

"Mitä sitten tapahtui?" Amanda kysyi.

"Kukaan ei tiedä. Muutaman päivän kuluttua hän vain katosi."

Amanda näytti mietteliäältä. "Hän kävi, niin kuin muutkin, mutta toisella kerralla hän jäi."

"Onko hän täällä?"

"Ei, hupsu, vaan tuolla," Amanda nauroi ja osoitti lampea. "Näytän sinulle, kun aurinko laskee."

Kun Kasper heräsi, ympärillä oli pimeää. Pitkän matkan tuoma väsymys oli poissa. Kuu loisti taivaalla ja yökeijut tanssivat lammen pinnalla. Amanda istui lähellä tammen juurella ajatuksiinsa vaipuneena. Jokin sai hänet yht'äkkiä valpastumaan ja vilkaisemaan Kasperia, joka oli noussut istumaan ja hieroi unihiekkaa pois silmistään.   "Nyt on aika," Amanda kuiskasi. "Kulje kuunsiltaa lammen keskelle ja sukella."

Kasper nousi ja hiipi hiljaa rantaan. Kuunsilta kipristeli hieman jalkapohjissa. Yökeijut tanssivat hänen ympärillään.

Lammen keskellä vesi oli aivan mustaa. Se tuntui viileältä mutta pehmeältä. Kasper sukelsi. Hän vajosi kohti pohjaa, yhä syvemmälle ja yhä pimeämpään. Lopulta hänen päänsä nousi pinnalle ja joku kiskoi hänet kuunsillalle. Se oli Amanda. "Tervetuloa tälle puolen," tämä tervehti iloisesti, mutta hiljaa, ettei häiritsisi yökeijujen tanssia....  
Kasper katseli ympärilleen. Jokin oli muuttunut. Hän ei ihan tarkkaan osannut sanoa mikä. Oli edelleen lampi, josta vesi virtasi metsän uumeniin. Olivat keijut. Oli Amanda ja hänen tammensa. Mutta silti mikään ei näyttänyt ihan samalta.

Kasper huomasi rannalla pienen majan. Sitä ei ollut ollut ennen. Hän katsoi kummastuneena Amandaa. "Mene toki sisään. Sinua varmaan jo odotetaan."

Ovi aukesi. Majasta tulvi kynttilöiden valoa ja herkullinen tuoksu. Ovella seisoi leveästi hymyilevä menninkäinen. "Tervetuloa Kasper, rakas veljenpoikani. Olet varmaan nälkäinen pitkän matkasi jälkeen. Istu alas, syö, ja kerro matkastasi," tämä sanoi. Pöytään oli katettu leipää, marjoja ja hedelmiä sekä suuri kala. Vasta nyt Kasper huomasi, kuinka nälkäinen hän todella oli.

Niin nämä kaksi istuivat iltaa, syöden ja kertoen tarinoita. He kertoivat siitä, mitä olivat nähneet ja kokeneet. Setä oli tutkinut lähes koko metsän kannon tällä puolen. Hän oli tavannut keijuja, haltioita ja kääpiöitä, kauppiaita, ruhtinaita ja kuninkaita, nähnyt upeita linnoja ja suuria rikkauksia. Mutta mikään ei ollut vetänyt häntä puoleensa niin kuin tämä lampi.  

"Tämä on ihmeellinen lampi. Rakastan sitä, puita sen ympärillä ja tanssivia keijuja. Olisin toki mielelläni käynyt välillä kotikannossa kertomassa kuulumisiani, mutta sitten tapasin keijun, joka oli rakastunut omaan kuvajaiseensa."  

"Tämän lammen kautta on mahdollista päästä toiselle puolelle, mutta samalla jonkun on tultava toiseen suuntaan. Yleensä se on oma kuvajainen. Mehän liikumme aina yhdessä, vaikka emme sitä tiedostakaan."  

"Rakastavaiset niin lähellä, että he saattoivat miltei koskettaa, mutta se ei kuitenkaan onnistunut, koska he olivat eri puolilla. Vieressä oli portti, josta pääsi toisen puolelle, mutta molempien oli aina kuljettava siitä yhtä aikaa, eivätkä he siksi koskaan tavanneet."

"Tuumasin, että kun kuitenkin vain reissaan tai istun tässä lammen rannalla, voin yhtä hyvin tehdä sen toisella puolella. Niin päädyin tänne, enkä enää pääse takaisin."

"Vaikka pääsenkin liikkumaan enää tällä puolella, tunnen tavallaan olevani vapaampi kuin ennen. Nyt voin todella liikkua yksin."

Aamu sarasti. Kynttilät olivat palaneet loppuun. Nämä kaksi menninkäistä eivät huomanneet ajan kulkua. Oltiin pitkälti iltapäivässä, kun Kasper vihdoin taas nukahti. Hän uneksi kaukaisista maista. Hän tiesi, että vielä joku päivä näkisi ne itse. Mutta ensi yönä hän palaisi omalle puolelleen. Hän palaisi kotiin ja kertoisi huikeimman tarinan  :D  mitä kannossa oli ikinä kuultu.,,   ..... :smitten:
http://kvantti.tky.fi/2000/2/olipakerran.html

Kaiken sen pimeyden ja synkkyyden keskellä lepatti kirkas valo. Se ei malttanut pysyä paikallaan, vaan sinkoili sinne tänne kuin etsien jotain. Melkein saattoi nähdä sädekehän kiiltävän, niin puhdas oli tuon pienen ihmeen omatunto.
Oikeastaan tuo "pieneksi ihmeeksi" sanottu ei ollut Ihme. Eihän sellaista lajia olekaan. Valon lähde oli pieni keiju, joka lenteli pyhällä paikalla tarkastellen puisia ristejä ja sileiksi hiottuja kiviä. 
Kivien alle ei ollut haudattu keijuja eikä ihmisiä. Maahan oli kaivettu pienenpieniä rasioita. Niin tiiviitä, etteivät niissä olevat ajatukset ja tunteet pääsisi mätänemään kylmässä ja kosteassa. Mutta mistä löytyisi juuri se oikea ajatus, joka voisi pelasta maailman? Ja kuka oli niin julma, että oli voinut haudata sen?
 
Vielä pari päivää siten kaikki oli ollut hyvin. 
Eini-keiju hyppeli polun puolelta toiselle. Se oli juuri herännyt makoisilta yöuniltaan. Vaikka se ei ollut ehtinyt nukkua paljoa, se oli nyt pirteämpi kuin aikoihin.
Ruohonkorrella lepäävä kastepisara heijasti keijun kuvankauniit kasvot kuin peili. Kun Eini katseli kuvajaistaan, sen oli myönnettävä, että näytti hyvältä. Vaalea kiharapilvi kehysti virheettömiä kasvoja, joiden ehdottomasti viehättävin osa oli suuret, sinisinä tuikkivat silmät. Ne silmät olivat täynnä luottamusta ja oveluutta. Puhdasta iloa ja rehellisyyttä. Se varmaan onkin keijujen ja ihmisten suurin ero. Keijut eivät koskaan kasva aikuisiksi. Ne katselevat aina maailmaa lapsen avoimin silmin. 
Eini vilkaisi ympärilleen. Heitti sitten pois kauniit vaatteensa ja kastoi varpaansa viileään kastepisaraan. Keijut rakastavat aamukasteessa kylpemistä yli kaiken. Se juuri onkin heidän hyvän ihonsa salaisuus. Mutta nyt keijukaisen iho nousi kananlihalle heti kun hän oli riisunut mekkonsa. Aurinkokin meni pilveen. 
- Eini, sinä tulit! Elena huudahti.
- Niin tulin. Miksi olet noin huolestuneen näköinen, onko jotain tapahtunut?
- Voi, rakas sisareni! Sinun täytyy mennä, nyt heti. Pelasta maailma ja väritä se. Älä anna värittömän kuoleman voittaa! 
Eini ei voinut kysellä enempiä, kun Elena melkein työnsi hänet ulos. Hän oli nyt yksin, omillaan. Tietämättä mitä tehdä.
Eini istahti kaivon reunalle ja itki. Kyyneleet muuttuivat pudotessaan pieniksi helmiksi. Muttei niistä ollut mitään iloa. Nehän olivat kovaa vauhtia matkalla kohti kaivon pohjaa. 
Aurinkokin alkoi vetäytyä yöpuulle. Pian se sammutti valot ja jätti Einin yksin. Eini ei halunnut lähteä mihinkään. Mutta pian selvisi, ettei häntä kaivattu kotilaaksossaan. Jokainen vastaantuleva katsoi häntä pahasti, kuin kysyäkseen: "Mitä sinä täällä vielä teet?" Niin Einin oli huokaistava raskaasti ja jätettävä rakas kotilaaksonsa.
Einin pieniä jalkoja alkoi kolottaa jatkuva käveleminen. Toisin, kuin yleisesti luullaan, keijut kulkevat usein jalan. Mutta nyt Eini kuitenkin levitti ohuet siipensä ja nousi ilmaan. Vatsasta kouraisi, kun se ei enää tuntenut maata jalkojensa alla. Eini ei vielä täysin luottanut siipiinsä, koska lentäminen ei ollut helppoa. Suurin ongelma oli tuuli. Se saattoi repiä ohuttakin ohuemmat siivet kappaleiksi, tai riepotella kevyitä keijuja kuin koivun lehteä.
Pimeys kietoutui pienen, yksinäisen keijun ympärille. Keijut näkevät pimeässä. Ne näkevät vaikka silmät kiinni, kunhan vain sydän on paikallaan. Niinpä Einikin katseli nyt ihmeissään edessään kohoavaa suurta, rautaista porttia. Einin pelko kaikkosi ja uteliaisuus heräsi. Se sai hivutettua hoikan vartalonsa portin kaltereiden välistä. Einistä tuntui, että tätä paikkaa oli kunnioitettava. Kun keiju oli päässyt portin sisäpuolelle, kalterit ikäänkuin kasvoivat umpeen. Minkäänlaista ulospääsyä ei ollut. 
Raskaan päivän uuvuttamana Eini ei enää jaksanut alkaa tutustua paikkaan. Se etsi itselleen kotoisan puun juurakon ja käpertyi sinne nukkumaan.
Keskellä yötä Eini heräsi. Oli liian hiljaista. Linnut eivät laulaneet, kuten sen kotilaaksossa aina, öisinkin. Edes pöllön yksinäistä huhuilua ei kuulunut. Tuuli tuskin edes vieraili sillä aavemaisella paikalla. Minne oli yhtäkkiä kadonnut kaikki elämä?
Eini avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. Kuu oli tullut esiin pilven takaa, joten hän olisi voinut ilman keijunnäköäänkin nähdä varjot, joita valo oli ripotellut sinne tänne. Keiju nousi ylös ja alkoi hiipiä varpaisillaan, niin hiljaa kuin suinkin. Jos siellä olisi asunut jotain muitakin, hän ei missään nimessä halunnut herättää heitä. 
 
Niin Eini siis joutui hautausmaalle. Paikka oli hänelle täysin vieras, mutta silti hän aisti, ettei se ollut mikä tahansa hautausmaa. Että maahan ei ollut haudattu ruumiita. Päinvastoin.
"Pelasta maailma ja väritä se. Älä anna värittömän kuoleman voittaa!" oli Elena sanonut. Einiä värisytti, kun se ajatteli noita sanoja. Sitten joku loksahti kohdalleen, ainakin melkein. "Älä anna värittömän kuoleman voittaa" Jos se liittyisi jotenkin hautausmaahan, olisi Eini aivan sattumalta tullut oikeaan paikkaan! 
Hiljaisuuteen tottumaton Eini avasi suunsa.
- Onko täällä ketään? se huusi hennolla äänellään niin lujaa, kuin vain jaksoi. Ei vastausta. Edes kaiku ei ollut hereillä.
Tahtomattaankin Einin oli ummistettava silmänsä. Pian se jo nukkui sikeää keijununtaan, mutta oli silti koko ajan varuillaan. Kohta jokin kuitenkin käski sen rentoutua ja keskittyä näkemään uniaan.
"Etsi, etsi. Ei siihen paljoa tarvita. Voit siirtää vuoria tahdon voimalla, muista se. Ja ilman suuria voimiakin kaikki kääntyy parhain päin." Eini havahtui unestaan. Hänen kauan aikaa kuolleena ollut isoäitinsä oli puhunut hänelle. Eini ei muistanut kaikkea unestaan. Sen vain, että hänen pitäisi etsiä jotain. Mutta mitä? 
Eini ei voinut jäädä enää nukkumaan. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta hän lähti kävelemään hautakivien ja ristien välikköihin. Kivissä ei lukenut mitään, kuten yleensä. Ei nimiä, ei vuosilukuja. Vain tumma, sileä, kivinen pinta. Ja sen päällä ohut kerros tomua.
Hautakivet ja ristit olivat selvästi keijujen tekemiä. Ihminen ei olisi tehnyt mitään niin pientä, että kielonvarren kokoinen keijukin saattoi vaivatta katsoa kiven yli.
Monta yötä peräkkäin Eini valvoi miettien, mitä hänen oikein pitäisi löytää ja miksi ihmeessä maailma oli aikeissa tuhoutua. Hän kierteli hautakivien lomassa ja oppi pitämään paikkaa jopa kauniina. Ja yöllä, kun kaikki elämä nukkui, Eini oli pirteimmillään. Mutta samalla huolen varjo hänen kasvoillaan vain kasvoi. Aikaa ei ollut enää paljoa. 
Eräänä iltana Eini hypähti istumaan erään aivan erityisen kauniin hautakiven päälle. Se heilutteli jalkojaan ja katseli kaukana häämöttävää siunauskappelia. Eini ei ollut aivan varma, mitä varten kappeli edes oli olemassa. Siunattiinko ajatuksetkin ennen hautaamista? 
Siinä istuessaan hän huomasi lähestyvän tumman hahmon. Eini luuli loppunsa koittaneen. Sille oli kerrottu paljonkin mustapukuisesta Noutajasta. Mutta tummaan kaapuun sonnustautunut hahmo meni ohi. Se käveli kivien läpi huomaamatta Einiä lainkaan. Keiju-rukan sydän tykytti kiivaasti. Pelon ja mielenkiinnon sekaisin tuntein se koitti olla mahdollisimman hiljaa, ettei hahmo vain huomaisi häntä. 
Pian mustapukuinen olio pysähtyi. Se riisui hupun päästään ja istuutui sammaleen. Eini ei voinut nähdä hahmon kasvoja, koska se istui selin, tuijottaen kuuta.
Pian se kuitenkin nousi ja kääntyi Einiin päin. "Pelasta minut!" Eini kuuli sen huutavan. Takaapäin varjolta näyttänyt kummajainen oli aivan kuin enkeli, kun sen näki edestä. Se piteli kädessään jousipyssyä ja nuolta. Eini ajatteli, että se oli jostain kovin tutun näköinen. Pian enkeli kuitenkin otti kasvoilleen kärsivän ilmeen, veti hupun päähänsä ja lähti kävelemään. Hitaasti ja rauhallisesti se asteli Einiä kohti. Einin silmät laajentuivat pelosta. Mutta se ei voinut perääntyä. Se oli liian utelias. 
Einin pelko osoittautui turhaksi. Huppupäinen kaveri kulki Einin ohi. Mutta keiju ei ollut uskoa silmiään, kun näki enkelin kävelevän hautaan. Eiväthän enkelit koskaan kuole. Ainakin niin Eini oli aina luullut.
Pieni keiju oli liian uupunut jaksaakseen enää ajatella yhtikäs mitään. Se käpertyi suuren kuusen juureen ja nukkui koko yön vaihtamatta asentoa kertaakaan. 
Kun suljetut silmät olivat tottuneet pimeään, pienikin valo ärsytti. Einin olisi aikaisin aamulla tehnyt mieli sammuttaa aurinko, tai ainakin käskeä sen odottamaan vähän aikaa, ennenkuin kohoaisi merestä hehkuvana pallona. Mutta sellaiset luonnonvoimat kuin valo olivat liian ylimielisiä totellakseen pientä keijutyttöä. 
Kun Einin oli pakko avata silmänsä, se ei enää halunnut sulkea niitä. Katse liimautui taivaalle. Eini ei koskaan ollut nähnyt yhtä kaunista auringonnousua. Taivas hehkui punaista, oranssia, keltaista ja vielä jossain vivahti yön sinistäkin. Eini nousi istumaan ja nojasi leuan polviinsa. 
- Täällä on kaunista, se huokaisi itsekseen. 
- Sinäkin olet kaunis, kuului takaapäin. Eini hätkähti. Kuka puhui? Samassa orvokin takaa tuli esiin pieni, sulavaliikkeinen olento. Se oli suunnilleen saman kokoinen kuin Einikin. Siitä saattoi päätellä, että kyseessä oli keiju. Kun Eini katsoi tarkemmin, se huomasi keijupojan kasvoilla leikkisän hymyn. Einikin rohkaistui ja hymyili –tosin arasti.
- Kuka sinä olet? Eini kysyi ja tunsi sydämessään pistoksen. Sitä se säikähti niin paljon, ettei edes antanut pojan vastata, vaan nousi siivilleen. Se näki puun takana piileksivän, eilen illalla näkemänsä mustakaapuisen olennon. Se oli ampunut häntä!
- Minä olen... itse asiassa, minulla ei ole nimeä, poika sanoi ja painoi katseensa maahan. 
- Linnut ovat aina sanoneet minua Titityyksi, mutta se on lintujen nimi, ei keijun. Mutta tahtoisitko sinä keksiä minulle nimen? Eini ei heti kyennyt sanomaan mitään. Se vain tuijotti lumoutuneena keijupojan sinisiin silmiin.
- Lumo... Eini ehdotti paljoa ajattelematta. Mutta ilmeisesti poika piti siitä. Hän oli nyt Lumo.
Musta huppupää riisui huppunsa. Nyt se ei enää tuijottanut tyhjää. Se nauroi iloisesti. Sen selkään kasvoi pienet siivet, joilla se liihotteli hetken aikaa Einin ja Lumon ympärillä. Sitten se ampui nuolen Lumonkin selkään.
- Minä olen muuten Amor, enkeli esittäytyi. Se kertoi, kuinka rakkaus oli haudattu, ja sen mukana Amorkin. Joka yö lemmenlähettiläs nousi haudastaan ja katseli kuuta. Se näki kuussa kaikkien rakastavaisten sielut. Mutta nyt kun Amorin oli onnistunut livistämään haudastaan jo aamulla, se oli hyvin voinut saattaa Einin ja Lumon yhteen. 
Amor oli vapaa nyt, kun rakkaus oli pelastettu.
Eini ja Lumo kulkivat käsikädessä hautausmaan polulla. He ohittivat siunauskappelin ja tulivat pian suurelle portille. Sille samalle, josta Eini oli muutama päivä sitten pujahtanut sisään. Nyt portti aukesi itsestään, kun pari tuli lähemmäs. Keijut kävelivät ulos ja astelivat hitain ja kevein keijunaskelin polkua pitkin taivaaseen. 
 
Eini oli nyt suorittanut tehtävänsä. Se oli värittänyt maailman -oman maailmansa. Ja juuri sehän on kaikista tärkeintä. 
 

Jotain HITTUSESTA.... :smitten:
HITTUNEN

*  korkeus n.20cm.
*  puhe "yksinkertaista"
*  Pahantahtoinen hittunen: kerälle käärityt siivet, pitkät kynnet joilla raapivat ihmisiä, hurjaluontoisia
*  Hyväntahtoinen hittunen: hohtavat siivet, käsistä virtaa parantavaa voimaa, ovat lempeitä ja lohduttavia...
Hyväntahtoisista hittusista kertoo tunnettu kansanrunouden tutkija Kaarlo Krohn joka keräsi nuorena miehenä tarinoita Oulujoenvarren asukkailta.....tarinat kertoo ETTÄ jos kuolemaa tekevä ihminen oli elämänsä aikana ollut hyväntahtoinen ja pyrkinyt sopimaan riitansa SILLOIN hänen päänsä ympärille kerääntyi kuoleman lähestyessä joukko HYVYYTTÄ SÄTEILEVIÄ hittusia....ne lentelivät kuolevan pään ympärillä, silittivät hänen hiuksiaan ja kuiskivat hänelle lohduttavia sanoja ....NÄMÄ hittuset olivat kauniita kuin TÄHTITAIVAS; niiden silmistä kuvastui lämpö ja viisaus, niiden vartalo ja siivet hohtivat himmeää valoa JA niiden käsistä VIRTASI parantavaa voimaa....
Keijukaisten maanalaiset asuinsijat ovat yleensä onnen ja kauneuden tyyssijoja, vaikka kauneus voi ilmetä eri tavalla.    Joissakin tapauksissa maan alla on ikuinen kesä. Niityt ovat tulvillaan ihmeellisiä kukkia ja metsät ovat vehreitä ja vilvoittavia ja järvet kirkkaita.    Ilma on täynnä linnunlaulua ja perhosten siipien väriloistoa. Siis oikea maanalainen paratiisi....tai sitten voi olla niin kuin tarinassa Elidorista ja kultaisesta pallosta, että maan alla on kaunista, vaikka sinne ei loista mikään taivaanvaloista; ei aurinko, ei kuu, eivätkä tähdet. Silloin maailmaa valaisevat jalokivet......maanalaiseen maailmaan johtaa polku tai tunneli joka kapenee sitä mukaan mitä lähemmäs keijujen valtakuntaa saavutaan. Matka on miellyttävä, eikä sisällä vaaroja....suomalaisista keijuista maan alla asustavat k e i k k i äi s e t....niiden maanalaiseen kotiin johtavat saniaisten alta alkavat portaat....

 HITTUSET ovat metsän keijuja ja ne asuvat puissa ja pensaissa-myös yksinänsä kasvavat puut ovat keijukaisten koteja....suosikkipuu on tammi. Brittein saarella sanotaankin " Fairy folks live in old oaks" eli keijukaiskansa asuu vanhoissa tammissa....tammien oksistossa viihtyvät hyväntahtoiset keijukaiset...Tammi on keijukaisten erityisessä suojeluksessa siksi, että se on muinaisten kelttiläisten tietäjien, druidien pyhä puu...muita keijukaisten asuttamia puita ovat koivu, leppä, saarni ja selja. Selja on puu joka vielä kaadettunakin vetää keijukaisia puoleensa....kukkivat hedelmäpuut kuten omenapuu, luumupuu ja kirsikkapuu ovat täynnä iloisia ja kauniita keijukaisia jotka yrittävät parhaansa mukaan varjella puita kehrääjäperhosten nälkäisiltä toukilta....viisaat ihmiset jättävät sadonkorjuuaikana muutaman hedelmän puiden keijukaisille...männyssä ja kuusessa keijukaiset eivät viihdy sillä havupuut eivät tarjoa samalla tavalla suojaa kuin lehtipuut - mutta keikkaat SUOMALAISET hurjatapaiset keijut asuvat päivisin kalmankuusen juurella ja kaivautuvat päivisin puun juurelle maan alle nukkumaan...Keijukaisten asuinsijoikseen valitsemia pensaita ovat: orapihlaja, pähkinäpensas, oratuomi ja piikkipensas. Varsinkin kolmen pensaan rykelmät kuhisevat keijukaisia. ....orapihlaja on keijukaisten pyhä pensas jonka ympärillä ne tanssivat....yleensä puissa ja pensaissa asustaa hyväntahtoisia keijukaisia JOTKA kyllä puolustavat niitä kun ihminen haluaa puita tai pensaita vahingoittaa....MUTTA keijukaiset SALLIVAT ihmisten tulevan puiden ja pensaiden lähelle saamaan niistä voimaa....
....kaikki muut keijut suomalaiset keijukaiset paitsi hautausmaakeijut nukkuvat tammi- ja helmikuussa talviunta. Muun osan talvesta ne ovat jalkeilla, vaikka niitä ei juuri näe... POIKKEUS on jouluaatto silloin keijukaiset ovat runsain joukoin liikkeellä...
 
Täältä löytyy keijukaishoroskooppi : hieman lyhyempiä ovat kuin "keijukaishoroskooppi-topicilla"
http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html

ja tässä " alkuperäisen keijukaishoroskooppi" - topicin osoite :
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=3356.msg126502#msg126502



jk. allaolevissa  kuvissa kahdessa on on hittusia...klikkaa kuvaa saat sen suuremmaksi

http://disney.go.com/fairies/games/pixiehollow.html

täällä pääsette tutustumaan keijujen ihmeelliseen maailmaan...suosittelen oli kiva käydä vieraisilla keijujenmaassa.

siellä on sitten jotenkin niin taian omaista...

Täällä metsässä ÄitiMaan lempeän voiman puhdistavassa hiljaisessa sylissä - luonnon sylissä - jossa juuresi ankkuroituvat kuin itsestään
...voit , jos niin tahdot, rukoilla - meditoida seitsemän arkkienkelin kanssa - ja näin annat myös suurta kirkkautta, iloa ja suojelusta Maalle- Maaplaneetalle...kuin itsellesikin...

Kun kutsut seitsemää arkkienkeliä, sinulle suodaan suurta kirkkautta, iloa ja suojelusta. Eräs mahtavimmista ja voimallisimmista rukouksista kuuluu seuraavasti:
* Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Mikaelia seisomaan oikealla puolellani. Vala minuun rohkeutta ja voimaa ja auta minua onnistumaan pyrkimyksissäni. Katkaise kaikki kielteiset kytkökseni ja riippuvuuteni miekallasi. Peitä minut suojaavalla, tummansinisellä viitallasi niin, että auraani pääsee vain se, mikä hohtaa kirkkainta ja puhtainta valoa. Kiitos.     
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Mikael voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
* Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Gabrielia seisomaan vasemmalla puolellani ja sädehtimään puhdasta, valkoista valoaan. Tuo auraani puhdasta, valkoista energiaasi ja ohjaa minua omalla tielläni tai seuraavissa askeleissani. Valaise ja viritä elämäntehtäväni vertauskuvat. Tuo elämääni iloa, kauneutta, selkeyttä, ymmärrystä, anteliaisuutta ja järjestystä. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Gabriel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
*  Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Urielia seisomaan edessäni ja täyttämään aurani viisauden ja rauhan purppuranpunaisella ja kultaisella valollaan. Sovita kaikki riidat elämässäni ja korvaa ne seesteisyydellä ja veljeydellä. Katkaise kaikki henkiset kahleeni ja kielteiset tunnesiteeni ja vapauta minut peloistani. Kiitos.     Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Uriel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
*  Pyydän nyt smaragdinvihreää valoa sädehtivää mahtavaa arkkienkeli Rafaelia seisomaan takanani. Anna minulle parantavaa energiaa ja runsautta. Suojele matkojani ja täytä minut oikeudenmukaisuudella, totuudella ja näkemyksellä. Kiitos   Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Rafael voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
* Pyydän nyt vaaleanpunaista valoa sädehtivää mahtavaa arkkienkeli Samuelia kohentamaan rakkauden liekkiä sydämessäni. Auta minua herättämään itsessäni myötätunto ja anteeksianto itseäni ja kaikkia niitä kohtaan, joita koskaan olen vahingoittanut joko tieten tahtoen tai tiedostamattani. Avaa nyt sydämeni niin yksilöllisellä kuin kosmisellakin tasolla. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Samuel voi saattaa työnsä päätöksen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä
 
*  Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Jofielia täyttämään minut viisauden ja valaistumisen kultaisella valolla kruunuchakrani kautta. Anna viisautesi valaista ja innoittaa mieltäni, jotta voisin oppia ja opettaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valaise ja viritä kaikki ne viisauden vertauskuvat, jotka olen kerännyt kaikkien elämieni aikana. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Jofiel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
*  Pyydän nyt armon, ilon ja muutoksen sinipunaista valoa säteilevää mahtavaa arkkienkeli Zadkielia tuomaan auraani sinipunaista hehkua. Vapauta ja sulata kaikki kielteisyyteni ja korvaa se ilolla, hienotunteisuudella ja suvaitsevaisuudella. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Zadkiel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
Aurasi on nyt täytetty arkkienkeleiden energioilla ja olet yhteydessä mahtavaan Minä olen-olemukseesi. Ole siunattu.

Hei RL!
Mistä sinä olet löytänyt nuo pidemmät kuvaukset näistä "hittusista" ja muista?  :)

juuh miekin haluaisin tietää??? koitin niitä googlettaakin mutten löytänyt...

Kiitos kysymästä... :smitten:

Marjut Hjelt- Jaana Aalto kirjoista: Keijukaiset parhaiten löytää kirjastosta painos on loppuunmyyty.
Marjut Hjelt- Jaana Aalto ,Taikametsä
ja kirjasta Keijukaisten lähteillä kirj. Suvi Niinisalo.... :smitten:

Kiitos kun muistutitte - etten ole laittanut  :o lähteitä  :-[ anteeksi

eipä mittän jäi vain kiinnostamaan että mikä paikka sanoo ettei leprekauneja olisi naispuolisia...emme vaan pidä itsestämme meteliä jotta pysymme ainutlaatuisena...  :smitten:

niin juuri... se onkin varmasti se Keijuenergia..ja ne ominaisuudet ennemminkin kuin sukupuoli...saattaahan olla - ja varmasti onkin taasen mies-sukupuolta olevia joiden "keijuenergia " on esm kukkaiskeijun  :smitten:... tuli nyt näin äkkisiltään mieleen... :smitten:...että lieneekö väliä - tuolla sukupuolella...tässä kohdassa  ;)

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=14612.0

ajattelin liittää tämän jutun nyt vielä tännekin...muiden keijukais juttujen sekaan... :smitten:

IIIHANAAAAAA JADEANIA - KEIJUKAISENKELI    :-*  :-*  :-*  :-* :D.....sillä luit ajatukseni...kas kun olin Metsätontun kanssa aamulenkillä NIIIN juuri ajattelin että " mitenkähän " ne keijutopicit" saisi yhdistettyä - että oisi mukava kun  " olisi saman katon alla"....toimii tämä yhteys täältä sinne eli JES -  :2funny: tässä nyt päällimmäiset...palataan...

niin...laitanpa tämän jutun tänne kun se jotenkin mielestäni sivuaa kaikkia näitä luonnon ihmeellisiä ilmiöitä.

kertokaan millaisiin arjen ihmeisiin te olette tällä saralla viime aikoina törmäilleet??


ARJEN TAIAT JA IHMEET - löydä ja luo iloa elämääsi

Elämme joka päivä taikojen ja ihmeiden keskellä ja meillä kaikilla on voimaa luoda niitä. Ellet ole pitkään aikaan ajatellut taikoja ja ihmeitä tai jos olet lakannut uskomasta niihin, rohkaise mielesi. Eivät ne ole hävinneet. Olemme vain tilapäisesti kadottaneet niiden jäljet. Koska taiat ja ihmeet tuovat iloa, toivoa ja jännityksen tuntua elämään, meidän on aika kokea ne uudelleen. Sen olemme velkaa itsellemme.

Se että olemme joutuneet eroon taioista ja ihmeistä, johtuu osaksi ihmisluonnosta itsestään. Kun näkee jotakin liian usein, unohtaa sen ainutlaatuisuuden. Jos pihalle jonain aamuna varhain ilmestyisi yksisarvinen, se olisi meistä ihme. Mutta jos joka aamu säännöllisesti kuin kello pihalle ilmestyisi yksisarvisten lauma, soittaisimme varmasti eläinsuojelun paikalle hakemaan ne pois, jotteivät ne turmelisi nurmikkoa. Olisimme kunnioituksesta mykkiä, jos näkisimme filmillä kerran Punaisen Meren vesien jakautuvan kahtia, mutta voin melkein kuulla, kuinka haukottelemme ja hamuilemme kaukosäädintä nähdäksemme, mitä muuta ohjelmaa on meneillään, jos näemme kahden kolmen viikon ajan peräkkäin saman asian. Taiat ja ihmeet eivät siis ole kadonneet elämästämme. Eivät ne ole. Niitä on kaikkialla ympärillämme. Niitä on kaikkialla ympärillämme. Ne on vain löydettävä uudestaan ja lakattava pitämästä niitä itsestäänselvyyksinä.

Meidät erottaa elämän taianomaisista, ihmeellisistä asioista myös tuhoisa syyllisyyden tunne.syyllisyyden tunne valtaa mielemme paljon voimakkaammin kuin mitkään taiat ja ihmeet koskaan voisivat. Syyllisyydentunteelle on siis tehtävä jotakin, jotta se ei olisi tiellä. Jos olet tehnyt tai sanonut jotakin, minkä tiesit loukkaavan jotakuta, astu esiin, kanna vastuu, pyydä anteeksi ja yritä tosissasi hyvittää tekosi. (Pelkkä Anteeksi ei merkitse mitään, ellet käyttäydy sen mukaisesti.) Jos olet sanonut tai tehnyt jotakin loukkaavaa ja voit rehellisesti sanoa, ettei niin ollut tarkoitus, pyydä anteeksi ja anna asian sitten mennä. Äläkä väitä, etteikö se olisi juuri näin yksinkertaista!

Kyllä se on, jos olet valmis luopumaan syyllisyyden tunteiden elättelemisestä, ikään kuin niillä olisi jonkinlainen myönteinen vaikutus elämääsi, ja jos tajuat ne juuri siksi voimain tuhlaukseksi ja hengen vihollisiksi, kuin ne ovatkin.

Aina kun tuo kielteinen ääni päässäni alkaa jankuttaa Olisin voinut/Minun olisi pitänyt pysähdyn ja keskeytän sen myönteisellä äänellä, joka sanoo selvästi Lopeta!

Tämä menetelmä on yksinkertainen, mutta se tehoaa. Lupaa itsellesi, että ensi viikolla aiot julistaa sodan syyllisyyttä vastaan. Hyvitä kaikki tahallinen kipu, jonka olet aiheuttanut itsellesi. Jos moitit itseäsi tahtomattasi, huuda hiljaa mielessäsi Lopeta heti, kun ajatus pyrkii mieleesi, kunnes olet niin lopen kyllästynyt huutamaan itsellesi, ettet anna syyllisyysajatusten edes hiipiä mieleesi.

Sen jälkeen voit kanavoida kaikki syyllisyyteen tuhlaamasi voimavarat olennaisempaan asiaan. Voit pyrkiä luomaan elämäsi taioille ja ihmeille mahdollisimman monta tilaisuutta ja opit rakastamaan itseäsi. Ellei rakasta itseään, ei myöskään kunnioita yhtäkään Jumalan luomista olennoista. Silloin epäilee myös useasti omia voimiaan, ennen kuin on niitä kokeillutkaan, eikä luule olevasi niiden taikojen ja ihmeiden arvoinen, joita Jumalalla kaikkien varalle on.

"kun ensimmäiset vihreät versot ilmaantuvat samettisen maan pinnalle, on yhä hyvin kylmä. Kimaltava kuura säkenöi vielä hämähäkinseiteissä. jotka ovat  pingottuneet  kuihtuneiden ruohomättäiden väliin metsän laidalla. Mutta nuo pienen pienet, melkein silmillä näkymättömät vihreät versot ovat merkkinä jostain JA KEIJUT TIETÄVÄT SEN. Vaikka sää ei olekaan riittävän lämmin lentämiseen ja keijut pysyttelevät yksissä tuumin talvikoloissaan ( joitain poikkeuksia lukuunottamatta) , ne tuntevat Kevään saapuvan. Ja aina kun aurinko luo kalpeita säteitään maahan, yhä useampi piikkiriikkinen taimi ojentautuu kohti valoa...." Kohta hän on täällä !" keiju huudahtaa. Kuten keijut tietävät, kevään ensimmäisten kukkien ilmaannuttua Keijukuningatar lentää ympäri valtakunnassaan tervehtimässä pikkuväkeään ja ilmoittamassa ALKUJEN AJAN koittamisesta..

....tänä vuonna Kuningatar aloittaa vierailunsa aukiolta, joka sijaitsee lähellä ikivanhan metsän reunaa. Se on yksi hänen lempipaikoistaan....nostaessaan katseensa jalopuihin HÄN MUISTAA; ETTÄ keijut ovat näitä ikivanhoja puitakin vanhempia...ja  että KEIJUJEN TAIKA on peräisin AIKOJEN ALUSTA...

...."no niin keijukaiseni", sanoo kuningatar " olemme levänneet koko kylmän talven, mutta lepomme on ohi. ALKUJEN AIKA on käsillä, ja meidän on aloitettava työmme"..." mitä kerrottavaa teillä on?".....
( kirjasta Keijujen maailma-lumottuja tarinoita keijujen valtakunnasta,NicolaBaxter-suom.Nina Pitkänen)

Täältä löytyy keijukaishoroskooppi : hieman lyhyempiä ovat kuin "keijukaishoroskooppi-topicilla"
http://kotisivu.dnainternet.net/ireneron/keijukaishoroskooppi.html
- Suohinen
Syntynyt Rubiinimansikkakuussa eli 14.5.-16.6 Suohiset ovat hyväntahtoisia filosofeja. Ne vaeltelevat mielellään ja tarkkailevat kaikkea näkemäänsä. Niillä on voimakas tarve suojella pienempiään, eivätkä ne kestä minkäänlaista karkeutta. Ne ovat ujoja. Suohisten lempiväri on tummanvihreä ja onnenkasvi vanamo....
Olen siis tämän keijukaishoroskoopin mukaan syntynyt suohisen aikaan  eli keijujen kielellä Rubiinimansikkakuussa  päivä on  4.6.  ja klo.7:50....

..ja kyllä tunnistan itsessäni kovin tarkkankin Suohisten "henkisiä"ominaispiirteitä - fyysisissä ominaisuuksissa ei ole samankaltaisuutta - paitsi tuo sammaleista ja lehdistä valmistettu asu - kuulostaa "hyvin omanoloiselta" itse lisäisin siihen hiukan "kuusenpihkakyyneleitä " ja kastepisararihmoja - ja joitain kedon sinikelloja....ja saniaiskauluksen ja kiiltomatoja ja mansikoita, lemmikeitä -...  

ihania nuo kaikki kirjoittamasi keijukaisjutut...niitä lukemalla jotenkin alkaa aina aamu paljon paremmin...

pitäisiköhän käydä katsastaa kirjastosta josko silet löytyisi tuo samainen kirjanen...

 :-*  :angel: .......Täällä metsässä ÄitiMaan lempeän voiman puhdistavassa hiljaisessa sylissä - luonnon sylissä - jossa juuresi ankkuroituvat kuin itsestään
...tänä tiistaiaamuna tuntui hyvältä "lähteä liikkeelle" täältä..ankkuroitua-hengittää "syvään maadoitusjohtimia myöten" ja avata "taivaalliset vastaanottimet" - auki - ELI pysähtyä kuulostella sisintään, katsoa ympärilleen, maadoittautua, tarkistaa omat rajat ...avata sydän ja mieli - tunnistaa mikä on ominta itseäni...ja nyt hiljaa lähteä liikkeelle... :smitten:

itsestäkin oli taas kiva poiketa tämän topicin puolella pitkästä aikaa...

ollut tänä aamuna jotenkin tavallista väsympi...mutta taidanpa kuljeskella/mietiskellä hetken täällä keijukaisten keskellä niin jospa sitä piristyisi ja saisi uutta potkua tähän päivään...

vanhin tyttärenikin oli niin onnessaan kun häneltä lähti taas hammas ja olikin sanomansa mukaan nähnyt yöllä hammaskeijun...oli kuulemma ratsastanut sellaisella pikkuruisella ponilla jonka nimi oli coral...kyllä lapset sitten osaavat suhtautua noihin keijuihin jotenkin meitä monia aikuisia luonnollisemmin...

 No tänne askel tuo jälleen uudelleen...liekö syynä tämä "että aamulla olin jo varannut LUMIKELLO-talven kukkakeiju kirjoituksen " tuotavaksi tänne...ja  aamulla se jäi vielä lumen alle...vaan nyt kun luin Sulan kirjoituksen NIIN MUISTIN...


https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=14728.msg131733#msg131733 
 :) toivon ettet pahastu Sulka kun sinut tänne toin - arvaan että et pahastu... :smitten:... joutsenia itsekin odotan - monena yönä jo nähnyt näistä "sieluni linnuista"  unta ja ääntäkin kuullut jo...yleensä lokit tulee päivää ennen joutsenia...

 
Snowdrop Flower Fairy- kuva löytyy tästä linkistä
http://maddys-treasure.com/OnlineShop/flower_coins.htm

täällä lisää kukkakeijuja...
http://images.google.fi/images?gbv=2&svnum=10&hl=fi&sa=X&oi=spell&resnum=0&ct=result&cd=1&q=Flower+Fairies&spell=1

Tulin hakemaan täältä " Pyhästä Metsästä"herkkää kosketusta , yhteyttä ... ja istahdin hetkisen "arkkienkeleiden seurassa".... ja  ;D hauska yhteensattuma kävi - kas kun siksi aikaa laitoin tietokoneen virus ja vakoiluohjelma puhdistukseen = täystarkistukseen ....  ja juuri kun meditaatio päättyi NIIN tietokonekin ilmoitti ETTÄ " tarkistus suoritettu haittaohjelmia ei löytynyt".... ;)  ;D  :smitten:

KIITOS!  :smitten:

....itsellesi RAKKAUDEN VALO....mukavaa kun tulit...ja toit tullessasi valonhippuja...jätit ne kastepisaroina loistamaan..koko kaikkeuden spektriä - kaikki on yhdessä pienessä pisarassa - pienessä valonhippusessa on jo kaikki VALO...joka säteilee ympärilleen ja ympärillä olevaan kuin VALOAALTO etenee pisarasta toiseen ja kolmanteen ja neljänteen ja vaikka aurinko menisi pilveenkin on VALO läsnä se on SE kastepisara itse - sillä ilman sitä ei VALO tule näkyväksi - valo on olemassa kaikkialla ja kaikessa JA me "kastepisarat" vesipisarat kyynelpisarat, hikipisarat, tuskanpisarat..... lumikiteet kristallinspektrit....teemme valosta näkyvän  - olemme heijastavana pintana VALOLLE....

ps. ;) =klik  :smitten:

Iltaa sielunsiukkunen Jadeania...... :-*  :angel:  :smitten:...
Täällä metsässä ÄitiMaan lempeän voiman puhdistavassa hiljaisessa sylissä - luonnon sylissä ... istun ja kuulostelen näkyykö sinua ja muitakin metsänkävijöitä ....lähetin jo keijuparven viemään viestiä...että täällä olen ja minulla on mukanani ihanaa mettä ja hunajakakkuja....ja sitä Esmiraldan taikavoidetta....rakkausvoidetta... :smitten:

...tässä odotellessani...lueskelen Nuuskamuikkusen mietekirjaa...ja tässä lukee nyt näin..." Puunlatvojen lomasta kohosi uusi kuu, ja NUUSKAMUIKKUNEN  seisoi sitä katsellen. Hän oli aivan herpaantunut..." Minun täytyy toivoa, hän ajatteli. Nythän on uusi kuu"....ah täällä on niin kaunista, NUUSKAMUIKKUNEN sanoi. Katsokaa tuota mustaa samettipuuta, jonka takana on joukoittain hopeisia värejä! Ja katsokaa kaukaisia vuoria, jotka muuttuvat purppuranpunaisiksi...hmmm. tuumi NUUSKAMUIKKUNEN..." jos kahdentoista jälkeen alkaa tuulla, niin voisimme HEMULIN kanssa lähteä purjehtimaan....

Ja nyt suljen kirjan ja vain kuuntelen mitä täällä tapahtuu... ja:

* Pyydän nyt vaaleanpunaista valoa sädehtivää mahtavaa arkkienkeli Samuelia kohentamaan rakkauden liekkiä sydämessäni. Auta minua herättämään itsessäni myötätunto ja anteeksianto itseäni ja kaikkia niitä kohtaan, joita koskaan olen vahingoittanut joko tieten tahtoen tai tiedostamattani. Avaa nyt sydämeni niin yksilöllisellä kuin kosmisellakin tasolla. Kiitos. ..... :smitten:   

KLIK kuvaa ;) pääset lähteelle... :D

voi sielunsiskoseni miten ihana oli herätä tuohon sinun viestisi lukemiseen  :smitten:...illalla kyllä enkelit viestisi kantoi mutta luoksesi tänne metsään en kerinnyt...mutta tulin nyt...eikös se ole niin että parempi myöhään kun ei milloinkaan.

hunajakakkuja nam nam..kitosta vaan näillä aamu lähtee kunnolla käyntiin...

nyt miettiskelee metsää mistä päästä alkais pakkaamisen...

oiih... :2funny: ihan tulee töpisevä olo kuin lihahyytelöllä - hih :D noin vertauskuvallisesti....tulee siitä kun ajattelenkin muuttoa ja pakkaamista...hitsi - olenkohan nyt väärällä topicilla -  :crazy2: no...ei ole sitten eka kerta - kun jaarittelen ihan omiani, kuin pulppuava malja...vaan no kuulehan ja kuulla saa toisetkin - että mitä eilen kävi - niin kun on sitä muuttoenergiaa ollu täälläkin...kutes kerroin - niin eilen sitten soitin yhdestä hyvältä kuulostavasta asunnosta - ihan kaupungin toisella laidalla...JOO mutta se soitto - piip - yhdistyy - haloo" sanoo nimensä"...ja minä että täh mihinkäs tämä tuli - että onko teillä asuntoa vuokralle...kuuluu naurua " joo tämä tuli Jyväskylään - että on siinä netti-ilmoituksessa väärä nummero".....arvaan kun kutkutti ETTÄ soitin sinne Jyväskylään - asuntoa kyselläkseni....no niin....jatketaan taas...eikun pakkaamisenergioita saatat tarvita tuota :mars: - energiaa ja minulla on sitä ihan yltäkylläisesti nyt... :-*  ;)  :smitten:

vai tänne jyväskylään soittelit  :) :)

olisiko no enkelit olleet asialla tai keijukaiset???hmmm...pitäisikö tuosta enteestä ottaa onkeen vaiko ei???

hyviä kysymyksiä???

Itse olen Keikas.. :tickedoff: :smitten: :2funny:

Sataa, sataa ropisee pimpelipom ..... sadepäivän ~tai millaisen päivän vainen iloksi ja ratoksi voit suoda itsellesi pienen taianomaisen hetken .... ja " knock at the door "

http://www.duirwaighgallery.com/inspiration_aknock.htm

..... keijujen, luonnonhenkien , druidien ja....seurassa  :)

  8) ... jes.

olipa taas kiva pitkästä aikaa poiketa täällä keijujen keskellä...tämä sadehan on ihan puhdistavaa ja sen jäkeen koko keijukais maailma tuoksuu puhtaalle antaen meille kaikille uutta energiaa elämään...

laitanpa tämän topicin linkin myös tänne... tämän myötä taas enkelienergiaa myös tänne metsän rauhaan...

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=16818.0

Tässä vielä Hopeasulan kautta vinkkejä siitä kuinka saada yhteys luonnonhenkin ja deevoihin :)

TÄHDET, DEEVAT JA LUONNONHENGET
 
Lupasin tarkistaa ja lähettää kaikille niiden neljän tähden nimet, jotka mestari Hilarionilta  kanavoidun kirjan "Starlight Elixirs & Cosmic Vibrational Healing" mukaan auttavat yhteyden luomisessa luonnonhenkiin ja deevamaailmoihin. Voit hankkia näiden tähtien eliksiiriä tai yksinkertaisesti meditoida ja kutsua niiden läsnäoloa ja tukea. Nämä tähdet ovat:
 
PROCYON, Pienen koiran kirkkain tähti noin 11 valovuoden etäisyydellä maasta. Yhdessä Auringon kanssa Procyon auttaa pelkän näkemisen lisäksi tuntemaan ja tietämään lisää deevojen ja luonnonhenkien valtakuntien olennoista ja heidän elämän oppitunneistaan sekä omasta suhteestaan näihin olentoihin.
 
MIRZAM, kirkas sinivalkoinen jättiläinen Isossa koirassa noin 700 valovuoden etäisyydellä. Syvempää hyväksymistä monilla tasoilla, mihin voi liittyä kokemuksia deevojen maailmasta, parantamisesta, kanavoinnista ja yleensä ihmeiden tapahtumisesta.
 
SCHEDAR, taivaan kuningattaren Kassiopeian kirkkain tähti, keltainen jättiläinen 150 valovuoden etäisyydellä. Tukee arvostamisen, ihailun ja ylistyksen henkistä prinsiippiä, mikä meditoidessa voi kutsua puoleen enkeli- ja voimakkaita deevisiä olentoja. Edistää syvempää yhteyttä henkisellä tasolla myös luonnonkuntiin ja Maahan itseensä.
 
AVOIN TÄHTIJOUKKO M47 Peräkeulan tähtikuviossa eteläisellä taivaanpuoliskolla noin 1600 valovuoden etäisyydellä. Tukee syvää kunnioitusta elämää ja elämän auttamista kohtaan. Tämä voi suuresti auttaa ihmisiä, jotka tahtovat työskennellä yhteistoiminnassa deevakuntien kanssa, esimerkiksi viljelyn piirissä monin tavoin, aina ravitsemuksesta siemenenmuodostukseen.

... jatkan AthaMaaritin viestin Hengessä.... :)



..... :coolsmiley:  :-*

Uih kiitos Arkiviisu!  :angel: Niin tuttuja ja koskettavia ovat nuo intiaanien viisaudet.  :'( :smitten:

....ja yksinkertaisia totuuksia  ilman neonvaloja ;) vain RAKKAUDENVALOA ovat täynnänsä .... :-*

Yes. Niinpä.  :smitten:

...iiiihana istahtaa tähän mättäälle, nojata puun lämpöistä ja karheaa runkoa vasten ~sulkea silmät ~nuuhkia kevättä ja kesää ~kuunnella miten linnut lentävät sirkuttaen " on mulla täällä jo valmista pesää..... :D

...Ippuskan innoittamana oli tänään asteltava kirjastoon hakemaan lisää
Leena Laulajaista.... ja tässä kirjasta ~Yksisarvinen ja Sadepuu ...

Kevättä ilmassa ja syrämmmessä - tuus tänne Chandra http://images.elfwood.com/art/n/i/nixjim13/ncadetowlwoman.jpg  ja Esmiralda kans ootteteniinnihania  :-*  :-*  :-* ja sopii tänne porukkaa enemmältikii ~muistatteko kun pidettiin NE bileet siellä jossain Galaxilla a´la LARI  :2funny:  ja käykääs r a u h a s s a  ;) pojottaan siihen mättäälle  ;)

Että menee kahdeksan kuukautta nopeasti  :o sen verta aikaa on mennyt edellisestä kerrasta tällä topicilla ...  :'(

 Esmiraldan " pöllökoulusta" tieni vei keijujen haltijoiden ja luonnonhenkien maisemiin ~ihan luonnostaan  :-* ja mitäpä löysin ... kevättä tämäkin  :smitten:

Männinkänen
Syntynyt itkukuussa eli 13.10.-10.11.

- Männinkiset tietävät omasta mielestään kaiken tietämisen arvoisen. Ne jakavat mielellään neuvoja ja ohjeita muille. Ne ovat viekkaita ja tekevät mielellään tyhmemmille kiusaa. Niitä kiinnostaa kaikki salaperäinen ja ne rakastavat öisiä huvituksia. Niiden lempiväri on violetti ja onnenkasvi puolukka.

Pitihän se arvata  ;D