Astro Foorumi

Tuota toista topickia lukiessani (onko Jeesus täällä...) tuli mieleeni, että mitä hän metatasolta tarkasteltuna oikeastaan opetti?

Jos hänen elämänsä oli symbolinen tarina siitä miten ihmisten tulisi elää, niin mikä oli silloin ydin viesti?

En kaipaa nyt sellaisia vastauksia kuten "rakkaus" tms blaablaa universaaleja totuuksia, vaan todella konkreettista vastausta.

Joku puhui mielen harhasta ja sen paljastumisesta. Onko Jeesuksen elämä verrattavissa plutomaiseen totuuden paljastumiseen - ja mitä se totuus silloin maailmasta kertoo?

Minun käsittääkseni Jeesus tuli opettamaan maan päälle ainoastaan noita universaaleja lakeja - palauttamaan ne ihmisten tietoisuuteen sitten Atlantiksen aikojen. Usko, toivo, rakkaus. Valon maailma. Me ihmiset Jumalan osia, kaikki yhtä arvokkaita. Jälleensyntymä, karma, sitä niität mitä kylvät jne.

Jeesus itse pyrki noudattamaan näitä lakeja ja toimimaan esimerkkinä sekä innoittajana meille muille. Jokainen kuitenkin voi elää elämäänsä omalla tavallaan, kunhan vain noudattaa noita universaaleja lakeja ja ennen kaikkea tiedostaa ne (helpottaa eloa huomattavasti ;))

Yhdeltä suunnalta katsottuna näen Jeesuksenkin elämän, se miten se jäi kertomuksena elämään, sopivan aikalailla yks-yhteen symbolisena esimerkkinä tai kuuvaannoksena siitä miten ihminen kasvaa lapsesta-nuoreksi ja aikuiseksi. Tai vastaavasti keho-psyyke-henki- kasvun yhteen sovittamis prosessi.

Viime aikoina muutenkin olen paljon huomannut, että miten sitä ihminen selittääkään itselleen asioita, menee sen mukaan, missä vaiheessa on omaa kasvuaan ja elämäänsä. Itseasiassa voisi lukea vaikka samaa kirjaa puolen vuoden välein, kolmenkymmenen vuoden ajan ja voisi huomata, että tarina muuttuu, kummallista  :o Mikä on siis muuttunut...

Ja minusta tuo "aikuiseksi"kasvaminen, eli henkisen vastuun ottaminen voisi symbolisesti tulla näkyviin näissä ylösnousemus tarinoissa.
Koen, että sen askeleen otto on vaikeinta ja vaatii tietynlaista "kuoleman hyväksymistä" (ristillä).

Minä koen tietyllä tapaa sen ajatuksen, että Kristus/Jeesus tulee vielä ja pelastaa meidät uudelleen, jonkinlaisena "nuoruuteen" jumittumisena, jolloin auktoriteetin pitää vielä löytyä itsen ulkopuolelta, vaikka sitä vastaan kapinoidaankin toisaalla.

En kuitenkaan usko ihmisen kaikkivoipaisuuteen ja Jumalan poikanahan tuo Jeesus kait säilyi, vaikka Kristustui.
 :D

täällä ollaan aika pitkälle samoilla linjoilla tuon athamaaritin kanssa. kohtele myös toista kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.ymmärrä myös että meissä kaikissa uskon että myös jeesuksessa on vaskohtia niin hyvää kuin pahaa,rumaa ja kaunista,feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta yms...jeesus itse vaan osasi olla kaiken tämän ylä puolella...olen siis jotain paljon enenmän. päämäärämme voisi täällä maailmassa olla päästä ainakin lähelle sitä..

ok, tästä nappaan johtolangan. Jos kuolema oli symbolinen (olettaen että Jeesus lähti oikeasti Intiaan Marian kanssa) niin mistä se kertookaan?  Jos unohdamme vanhat tulkinnat Raamatusta ja teemme uusia. Jeesus eli eräänlaisena pioneerina, kuunteli Jumalan ääntä ja teki kuten usko tuon äänen johdatukseen käski. Elämänsä aikana ensin häntä kumarrettiin, sitten hänet mestattiin. Mutta hän ei kuollut. Ja Jeesuksen tarina päättyi ylösnousemukseen.

Mitä tämä tahtoo sanoa? Kuinka ihmisen tulee elää että hän löytää sisäisen rauhan, lopulta? Mitä kuolema symboloi?

kuolema symboloi mielestäni jotain tälläistä:

syvällistä muutosta ja uudelleensyntymistä.kun jotain kuolee tulee uutta tilalle.sitähän se tämä elämämme kiertokulku on.kuoleman ei ole pakko mielestäni olla mitenkään fyysistä.vaan sitä että meidän pitää joka hetki luopua vanhasta,päästää irti menneisyydestä.vain niin voi syntyä uutta.voisi sanoa että jopa tämä hetki tässä ja nyt voisi olla kuolemaa...vanhaa jää koko ajan taakse ja syntyy uusia ajatuksia ja tekoja...jotka auttavat meitä ilmaisemaan itseämme uudella tavalla ja käyttämään omia ulkoisia ja sisäisiä lahjojamme täysin rajoituksetta.

Minä uskon tällä hetkellä, että ihminen kaipaa tasa-painoa ja rauhaa (homeostaasia)fyysiseen olemukseensa ja se on hyväksi, myös psyykkiseen, mutta henkisessä ulottuvuudessa on olennaista tietynlainen jännite, eli suuntautuminen tulevaisuuteen. Jokin syvä sisäinen johdatus tai tunne, omatunto, jonka kanssa ja johon vastaten kokea elämän haastetta ja elää eteenpäin...Toteuttaen sitä omaa omaa yksilöllistä ja ainutkertaista elämäänsä muita kunnioittaen, elämää kunnioittaen.

Jotenkin koen, että ihmiset helposti "kumartaa" niin kauan kuin heidän "psyykeään ja emootioitaan" nostetaan jalustalle, mutta kun ne "kyseenalaistetaan", he ovat valmiita mestaamaan ja kivittämään.
Jos jonkun katsomus ensin tuntuukin hyvälle, se ei tunnukkaan enää, kun se haastaa ottamaan vastuun omasta elämästään ja ottamaan askeleen psyyken tuolle puolen...omassa sisäisyydessä...

Mitähän kuolema symboloi... minä en ainakaan tiedä  :o Minusta kuolema on totta.
Mutta toisaalta tuossa "historiallisessa tarinassa" koen sen jollain lailla symboloivan sellaista tietynlaista "psyykkistä ja emotionaalista" kuolemaa... jolloin ikäänkuin ihminen astuu minuuden kokemuksessaan henkiseen ulottuvuuteen. Ei mihinkään "nirvanaan" ja henkiseen homeostaasiin, vaan vastuuseen ja edelleen eläen ihmisen kokoisella paikalla.
 :P
muoks.kirj.virh.

Totta ja sitä ennen Jeesus täytti elämäntehtävänsä ja lähti sitten lepäämään laakereillensa  :) hmmm  :idiot2: minulla on nyt joku ajatus mitä yritän hakea takaa. Ainakin opetuksia oli siis

1) intuition tai Jumalan äänen kuuntelu
2) elämän sellaisenaan hyväksyminen
3) muutoksen hyväksyminen



4) vastuunottoa itsestä ja toisista  (mikä muuten toisilla tapahtuu vain saamalla lapsia - ja toisilla ilmankin lapsia)

mitä muuta...

entäs Jeesus kapinallisena?


totta. niin totta.

Voisikos se olla sitä arvoristiriidan kautta omiin arvoihin kasvamista  ??? Oman sisäisen (synnynnäisen)arvomaailman ja moraalin kuuntelemista ja toteuttamista?
Ja sitten vielä jos omat sisäiset arvot pysyisivät "kuosissaan" sen verran, että "kymmenen käskyä täyttyy"  ???
Niiden yhteensovittamista, rohkeutta... tehdä itsenäisiä valintoja ja ratkaisuja tarvittaessa---

eli ihmisen sisäinen viisaus on suurempi kuin ulkoatulevat opetukset, jos kuuntelee "omatuntoa" tai "sisäistä ääntä" tai Jumalaa eli uskoo. Ja selvittää pyhien kirjojen koodauksia  :D

Jeesus opetti ja eli ne universaalit totuudet todeksi.  ;D  ;) :smitten: Hän ei siis harrastanut pelkkää "sanahelinää".  ;)

Kreikan kielestähän on käännetty

"Minä olen totuus, elämä ja tie. Kukaan ei tule isän
luokse paitsi minun kautta"

Vaikka sen pystyisi kääntämään

"Minä olen elänyt totuuden, elämän ja tien mukaisesti.
Kukaa ei tule isän luokse paitsi minun tavallani, (tai siten
miten olen elänyt)"

http://omnamahshivay.tribe.net/thread/38115bc9-b581-4eda-b91d-5f4e1cdf94b9

btw, ihan hieno raamatun teksti jossa sanotaan "alussa oli sana".
Hyvin lähelle päästään hindulaisissa teoksissa jossa maailma luotiin OM tavusta.
Joka on samalla dharmakaya.

mutta nyt kaipailenkin KONKREETTISIA esimerkkejä teoista. "Universaalit lait" ovat minulle nyt sanahelinää.
Noh, jatkan lukemista... keskustelu jatkuu...

Konkreettisia esimerkkejä teoista, joita Jeesus opetti, ovat esimerkiksi toisten huomioonottaminen täysin samanarvoisina yksilöinä sekä lähimmäisen rakkaus.
Jeesushan oli yhteiskunnan hylkimien ihmisten puolella, kohdellen heitä aivan samoin kuin muitakin yhteiskunnan jäseniä, erottelematta heitä "hyviin" ja "huonoihin" ihmisiin. Prostituoitu oli yhtä arvokas ihmisenä kuin kuningas, sillä Jeesus tiesi, että molemmat ovat Isän osia, valo-olennosta läheteneitä samanarvoisia sieluja. Täysin samoja perusolemukseltaan. Apua on annettava sille, joka sitä tarvitsee.

Jeesus myös paransi sairaita, sillä hänen kanavansa vastaanottaa ja siirtää parantavaa energiaa olivat auki.

"Tee muille niin, kuin toivoisit itsellesi tehtävän".  :angel: Mutta tämäkään ei ehkä ole mielestäsi tarpeeksi konkreettinen, sillä tähänkin liittyy niin monta huomioon otettavaa asiaa ja tätäkin voi tulkita niin eri tavoin. Minulle tämä, kuten Jeesuksen opetukset yleensäkin ovat niin konkreettista sydämessäni, etten osaa sitä edes kovin hyvin selittää ja
tuoda julki sanoin. Tuon lauseen ydin kuitenkin on se, että teoilla on aina seurauksensa ja mitä sinä teet niin "hyvässä" kuin "pahassa", saat sen jollain tavalla tuta omissa nahoissasi. Karman lakia siis opetti hän myös tuon rakkauden lisäksi, jota voi vielä vähemmän sanoin selittää. Tai itselläni on ainakin jonkinasteinen kyllästyminen kaiken perinpohjaisen selittämiseen, enkä tiedä edes miksi? ??? Tai kaipa se on sitä, kun kaikki tarvittava tieto on kuitenkin "koodattuna" sisimpäämme.  ;) :angel:

Jep, Jeesuksen opetusten "ydin".  ;) :smitten: Siltikin jokaisen ihan henkilökohtaistakin polkua ja erisuuruisia askeleita eri tavoin myötäillen...

Kristuksen elämästä
on luettavissa oma tiemme
vihkimysten kautta valaistumiseen
ja ylösnousemukseen.

Kuolema on kuolema maallisena,
egon hallitsemana ihmisenä
ja syntyminen jumalitseen.
Tämä voi tapahtua
ihmiskehossa elämää jatkaenkin,
vaikka tarpeeksi pitkälle päästyämme
olemme ennemminkin
valoa, joka käyttää kehoa
eläen rakkaudelle ja palvelutyölle
kokonaisuuden hyväksi.

Mielenkiintoista olisi lukea
kaikki apokryfikirjat
jotta tietäisi, mitä meille on
jätetty kertomatta...

Evankeliumeissa on silti paljon
mietittävää ja ymmärrettävää
konkreettisesti ja esoteerisella tasolla.
Samalla tavalla kuin Jeesuksesta tuli Kristus,
meistä jokaisesta voi tulla henkisesti kehittyneitä
valo-olentoja.

Ja koska aikaa ei ole,
me olemme sitä jo,
kun tunnustamme valon kipinän sisimmässämme.

Olemme yhtä
ja Kristus meissä
jos niin haluamme.
 :smitten:

jes. tämän minä halusin kuulla. eli pitäisi lukea nyt sitten Raamattu, mutta piruvie kun se kieli on sitä mitä se on. Tahtoisin sellaisen summatun tiedon, mitä kukaan sellainen ahdasmielinen ei ole tulkinnut. Ja sitten näitä tulkintojakin varmasti kyllä löytyy... en tykkää Kirkon tulkinnasta. Mutta kait minun pitää vain aloittaa se lukeminen.

Ehkäpä voisit löytää sen summatun tiedon, joka ei ole ahdasmielinen, omasta sisimmästäsi.  ;) :angel:

ongelma onkin juuri se, (tilitän samaa asiaa rukoilu topikissa) etten saa yhteyttä sisään enkä ulos. Olen kuin koppakuoriainen jolla on niin paksu kuori mistä mikään muu kuin järjen ääni ei mene läpi. Tai siis en edes tiedä onko se järkeä  :idiot2:

Hmm... Hiljaa hyvä tulee... Kyllä se siitä vielä... Jostain syystä minulle tuli mieleeni tämänkaltainen vaikutelma ja kuva:
 ;)

Eli ehkäpä luulet "kuortasi" kovemmaksi kuin se todellisuudessa onkaan. Ehkä pienen pieni näpäytys onnistaa särkemään kuoren, aivan kuten kananmunassa. Pääsiäistä kohden...  ;D Voin myös heittää pyyntöni sinun auttamiseksi "yläkertaan". Tosin on sinua kuultu jo.  ;) Maltti on valttia.  :smitten:

Pitipä vielä googlettaa kananmunan symboliikkaa, kun se niin intuitiivisesti mieleeni tuli  ::):

Kirkollisesti vakiintunut asema on toisella ikivanhalla kevään vertauskuvalla - munalla. Jo muinaisina aikoina kerättiin keväisin villilintujen munia pesistä, ja ne olivat tarpeellinen ravinnonlisä ankaran talven jälkeen. Ne olivat myös eloonjäämisen ja uudistumisen vertauskuva.

Persialaiset antoivat toisilleen kullanvärisiä ja kirkkaanpunaisia munia. Ne kertoivat siitä, kuinka auringon valo ja lämpö voittavat pimeyden ja kylmyyden. Kiinassa annettiin punaiseksi värjättyjä munia lapsen syntymän kunniaksi. Jo varhain tuli munasta myös kristillinen symboli, toivon ja ylösnousemuksen ja nimenomaan kalliohaudan vertauskuva.

Pääsiäismuna voi symbolisoida sitä kiveä, jonka enkeli vieritti Jeesuksen haudan suulta.

no ihanaa että guuglaat  :smitten: ja näet  :smitten:
mutta tässä olotilassa (siis todellakin varmasti joku ihme egon kolaus tai valta) mieleni väittää että kun tuli noin vahva symboli niin se kertoo ainoastaan sinusta ja siitä että olet itse niin hengellinen ja auki...  :buck2: ymmärrätkö nyt miten tukossa olen...? tämä on ihan kamalaa. En pysty ottamaan mitään vastaan. Saat todella mielelläni lähettää yläkertaan terveisiä, että kaipaan apua tätä egomeininkiä tai mitä lie vastaan!!!

 :idiot2: 
                   :)
                                  :smitten: