Astro Foorumi

Heittäydyn taas hieman salaperäiseksi, kun sen kummemmin selittelemättä kysyn teiltä, että mitä aistitte tästä kuvasta? Mitä tuntemuksia tai mielikuvia se teissä herättää? Mitä/minkälaisia energioita aistitte? Antakaa luovuuden virrata ja kertokaa mitä ikinä mieleenne juolahtaakaan. Vaikka jokin tarinakin. Sana on täysin vapaa.  :)

Positiivista energiaa. Paljon henkimaailman aktiviteettia. Jotain aavistuksen epätoivoista joukossa.

itsellä heräsi ensimmäisenä tunne etten tuntenut kuvan paikassa ainuttakaan enkeliä.enkä sitä suurta rauhaa joka mielestäni tuollasessa kuvassa olla pitäisi.minulle kuvasta huokui suuri ahdituneisuus ja jotenkin kireä tunnelma.

saakos rakkauden valo udella että oliko sinulla joku syy kysyä juuri tämän kuvan tunteita?

Jotenkin synkkä kuva, kuin jotain olisi tapahtumassa...

Juu, totta. Tältä minustakin tuntuu nyt kun näin kommenttisi :).

Kuva tuntuu ahtaan surumieliseltä ja samaan aikaan pyhältä - paikalta, jonne ei haluaisi mennä vapaaehtoisesti, koska aistii siellä olevan jotain "meille kuulumatonta". Ei mitenkään äärimmäisen negatiivinen tai paha tunne - haikean seisahtuneen surumielinen ainoastaan. Tuo tunne kiertää vahvasti koko paikkaa ympäri, alkaen hautojen edestä, aivan kuin näkymätön, pehmeä seinä.

Onpas eteerisen oloinen kuva. :)
Kaunista..
Nähtävästi ei scandinaviasta,
kun hautakivet ovat niin kauniit ja tunnelma miellyttävämpi.
Tulee vähän "epätodellinen" tunne, mutta hautausmailla on aina
tuollainen epätodellisen pohjaton/rajaton tunnelma.

Täällä päin Eurooppaa joidenkin hautausmaiden yllä on
jotenkin erikoinen energia, joka tuntuu sellaiselle
suloisen samettiselle, joka täytyy kokea sisäisesti
ja se kokemus sanoin kuvaamattoman kaunis.

Tässä kuvassa on sitä samaa. :)

apua!
haamuja jyrkänteellä
rauha rikottu
vanha puu vartiossa

Minusta tama kuva on seesteisen kaunis-en nae mitaan pahaa?
Ihanat varit ja kaikki lepaavat NYT rauhassa, mutta tassa hautausmaassa on joku mysteerio?

Kuvassa on jotain sellaista "epämääräistä", määrittelemätöntä, mikä saa olon tuntumaan ahdistuneelta ja hämmentyneltä. En haluaisi mennä paikkaan, se tuntuu suojatulta, että meidän paikkamme ei ole mennä sinne. Siellä on paljon henkimaailman aktiviteettiä, mutta jotenkin tulee olo, että he ovat jotenkin itsekin sekaisin, itsekin jotenkin kadoksissa ja hämmentyneitä ja se sama tunne tulee minuun kuvan katsojanakin....

No en kyllä oikeastaan paljon mitään. Erikoiset valot ja kameran linssistä heijastuksia kuvaan. En siis mitään negatiivista tai pahaa. Aika hieno ja vanha hautausmaa, ihan yleistä "hautausmaa -tunnelmaa".

Itse varmaan tiedät jotain enemmän, kun kerran tälläistä kysyit ja tälläisen kuvan laitoit  ;) :smitten:

Kiitos kaikille vastanneille!  :smitten: Jännä huomata, miten erilaisia joidenkin kommentit olivat omiin tuntemuksiini verrattuna. Jotenkin näistä vastauksista huomaa myös tietynlaisen "kahtiajaon". Eli osa näki siinä jotain synkkää ja epätoivoista ja osa jotain hyvin kaunista ja pyhää. Noin niinkun kärjistetysti. Kaikki silti yhtä hyviä vastauksia, eikä mikään oikeampi kuin toinen. Enhän tähän mitään "oikeita" vastauksia edes hakenutkaan. Kiinnosti vain tietää, aistitteko te jotain vastaavaa tästä kuin minä.  ::) Ennen kuin hieman valotan tuota kuvaa, mistä se on otettu ja miksi sen tänne laitoin lainaan tähän muutamien kommentteja joiden kanssa jaoin itse hyvin samankaltaisia tuntemuksia.  :angel:

DARIA KIRJOITTI:


 :smitten:

DIAMOND KIRJOITTI:


Niinpä ja toden totta siihen liittyy tavallaan eräänlainen mysteeriokin.  ;)

ASTERIX KIRJOITTI:


Hautausmaa onkin Etelä-Ranskasta.  ;)

ATHAMAARIT KIRJOITTI:


Aistin itse ainoastaan tuon pyhän, mutta kyllä tuohon surumielisyyttä toden totta voi liittyä myös, kun aistii tavallaan "menneeseen".  ::)


Eli kuva on otettu Etelä-Ranskasta Carcassonnen kaupungista (ilmeisesti pyreneiden lähistöllä). En tunne kuvan ottajaa, vaan löysin kuvat netistä. Syy miksi laitoin tuon kuvan tänne ja miksi ylipäänsä törmäsin siihen on se, että sain eräältä ystävältäni sähköpostissa erään Maria Magdalena "kanavoinnin" ja tuo kyseinen kanavointi oli taltioitu juuri tuossa Carcassonne paikassa. Kanavointi sykähdytti minua kovasti, mutta ennenkaikkea tuo paikan nimi Carcassonne jäi jotenkin "kummittelemaan" mieleeni ja tuntui jollain tavalla kumman tutulta. Oli sitten googletettava lisätietoja tuosta paikasta, ja löysin sitä kautta tieni myös tämän kyseisen kuvan pariin, joka vaikutti eniten. Tuo paikka ja kaikki muutkin sieltä löytämäni kuvat sykähdyttivät jotenkin hämmästyttävän voimallisesti.  ::) Eli siinä tämä tarina lyhykäisyydessään ja tässä vielä muutama upea kuva tuosta keskiaikaisesta Carcassonnesta.

Voi nyyh.... :'( Tuo viimeinen kuva nostaa tunteet pintaan. Elämäni 1300-luvulla tulee aina mieleen linnoista ja kaipaan todella sitä aikaa!

Ja mitä tulee siihen hautausmaan kuvaan, luulen, että olet oikeassa sen suhteen, että surumielisyys tulee menneestä. Eivät välttämättä itse kuolleet ole surullisia, vaan heidän läheisensä ovat tuoneet ikävänsä ja surunsa mukanaan haudoille, joka on jäänyt leijumaan paikkaan haikeutena.

Oi kun kaunis paikka! :smitten:

Kesällä taidan koukata paikan kautta, olen muutoinkin
menossa Etelä-Ranskaan tuolloin. :)

Etelä-Euroopan lämmin yö, kauempana kaupungin valot. Ehkä hiukan painostava ilmanala, ukkonen tulossa? Puhdistava sade! (En tiedä miksi tämä lause pölähti mieleeni).  ::)
Myös epäaitous. Kirkkaat siniset värit eivät sovi kuvan kultaiseen hämyyn. :tickedoff:
Joku voi pelätä paikkaa, onhan se hautausmaa. Minä en pelkää, turvallisuutta.
Pidän erityisesti kuvan vasemmassa laidassa olevasta korkeasta taivaaseen kurottavasta lehtipuusta, se on jotenkin kauhean kaunis!  :o
Kaukana takana siintää vuorenrinettä: voin päästä kauas jos haluan.  ::)

Tuo Carcassone on minulle "tuttu" Kate Mossen kirjasta Labyrintti, on kovasti pinnalla nyt, tai oli ainakin tovi sitten. Edustaa tätä uutta kirjallisuussuuntausta, jossa menneet elämät ja mystisyys yhdistettynä nykyaikaan ovat in.

Oi Asterix, minäkin haluaisin käydä tuolla. Jos nyt todella kesällä menet sinne, niin tuothan kuulumisia sieltä tänne Astroonkin. Jotenkin vain aistin tuossa paikassa jotain erityistä, josta voisit vielä paremmin saada tuntumaa siellä käydessäsi.  ;) :angel: Ehkäpä minäkin vielä joskus, vaikken koskaan ranskan kielestä esim. ole pitänyt pätkääkään.  ???

Hassua miten kaikki taas liittyy kaikkeen, sillä tuo Carcassonne johdatti minut näille sivuille: http://www.taivaansusi.net/historia/arcana.html (http://www.taivaansusi.net/historia/arcana.html)

Ja sieltä erityisesti "hyppäsi" silmiini tämä kohta:


Tuostahan on paljon spekuloitu, että Minne Magdalena olisi paennut. Mutta Ranska tuntuu ainakin minulle nyt kaikista toden näköisimmältä vaihtoehdolta.  ::) Kylläpä sitä sattuu ja tapahtuu, kun on Jeesus "oppaana".  ;) ;D Mikään ei ole "sattumaa".  ::)

kauniita kuvia ovat....itsellä kanssa ollut tuollaiset keskiaikaiset linnat aina jotenkin lähellä sydäntä ja tuntenut niihin joatin mystista vetoa...

Googletellessani löysin myös maininnan tuosta kirjasta.  :)

Tätä arvelinkin.  ;)

Meinasin jo alkaa kirjoitaa vastausta, ja huomasin sitten, että Auringonkukka ehti ensin.

Jollet ole Rakkauden Valo tuota teosta lukenut, niin suosittelen lämpimästi. Jotenkin luulen, että tataarien kohtalo 1200-luvun Etelä-Ranskassa voisi sinua koskettaa.

Mikä jotten voisi lukaistakin...

Kun Googletin paikan, niin ei se ole kaukana omasta kohteestani.
Sain idean topicistasi, joten kiitos. :)

Voisi muuten olla hienoa kerätä kiva porukka
kasaan ja mennä yhdessä sinne. :)

En ole vielä koskaan oikein päässyt henkisille paikoille
henkisten ihmisten kanssa ja sen minä haluaisin vielä kokea!

Diana Cooperin "porukat" ovat kutsuneet pariin otteeseen
mukaan, mutta olen ollut molemmilla kerroilla estynyt. :'(

Ne ovat olleet meditointi reissuja energisille paikoille.

Minulta järjestyy yöpymis -ja tukikohta
ja sitten vain menoksi. :)

Tässä linkkiä ko. paikkaan.
http://www.carcassonne.org/

Kun katsoin tuota ekaa kuvaa ensimmäistä kertaa niin otsassa tuntui hassulle, ihan kuin joku oli koskettanut otsaa sormellaan, ja samaan aikaan tuntui siltä kuin joku olisi laittanut naamalleni pumpulia (tuntui tosin aika hennosti joten en keksi parempaakaan selitystä) ;D.

Kun katsoin tuota ensimmäistä kuvaa toisella kerralla niin huomasin nuo siniset täplät, aikaisemmin en niitä huomannut :crazy2:.

Että semmoista, noita linnakuvia en jaksanut tutkiskella, ne eivät omasta mielestäni ole kiinnostavia, hautausmaa kyllä kiinnostaa :idiot2: *pöpi*

Todella vetovoimainen paikka, teki ihan heti mieli lähteä katsomaan lähempää. Rauhallinen ja koskettava  ::) Kiehtova, kunnioitettava ja herättää pientä pelkoakin.

Ihan lukematta kenenkään muun impressioita:

Tuo on se nimenomainen hämäränhetki jolloin keijukaiset nousevat hoitamaan hautakivien kukkaistutuksia ja kuiskuttelemaan helliä sanoja kastemadoille, leppäkertuille, toukille ja sittisontiaisille ja niille jo muualla vaeltaville sieluille joille maatuvat asuinsijat kerran kuuluivat.  :smitten:

Ole hyvä vain.  :smitten: Minäkään en ole koskaan vielä (tässä elämässä  ;D) ollut henkisellä paikalla henkisen porukan kanssa. Kiehtova ajatus olisi kyllä tuo, että lähtisi tuonne astrolaisten kanssa.Ja jos majoituskin vielä järjestyisi. Mutta en tiedä sopisiko kesällä ja olen kaavaillut lähteväni vihdoin ja viimein Egyptiin loka tai marraskuussa, joten ei varat noin peräkkäisiin reissuihin välttämättä riittäisikään... Mutta aivan mahtavaa kyllä olisi päästä tuonne porukalla.  :D

Luin tämän ketjun vasta nyt mutta kerron silti, mitkä fiilikset minulle tuli tuosta kuvasta ensimmäisenä ennen kuin luin teidän muiden kommentteja.

Ensin tuli pyhyys ja sitten kaksi rakastavaista, joilla oli murheellinen tarina kerrottavana. Kaipausta, kohtaloa ja paljon sympatiaa, rakkautta ja lohdutusta henkimaailmasta. Nämä siis ensimmäiset ajatukset.

Kaunis ja kohtalokas kuva.

eikö kukaan muu näe realistisin silmin tuota kuvaa?
sehän on kuin soranottoalueen reunalta leikaten,
hautakivet on siirrettu syrjään tiheään,vieri viereen,
ihan kuin hautausmaan uusiokäyttöä,
"kuolleet väistykööt,
kukkulat horjukoot,
tähän tulee moottoritie..?"

onko hundraprosent varma,että kuva on se mikä on?
nimim.epäluuloinen

Huomasin kyllä myös kuvan alkavan ikäänkuin jyrkänteeltä, mutta en ajatellut hautausmaan LOPPUVAN jyrkänteeseen vaan alkavan siitä...hassua miten erilailla voi visualisoida kuvaa.
Minulle ei siis tullut mieleen että siitä puuttuisi jotain, tai tila olisi loppunut, vaan että on aloitettu reunalta ja edetty kauemmas... :o

Jokainen toki näkee miten haluaa. Uusiokäytöstä tms. en tiedä mitään, enkä paikan muistakaan mahdollisista muutoksista. Ajan saatossa varmasti muuttunut yhtä jos toista. Toisaalta onhan paikka kaikkinensa aika keskiaikainen.  ::) Aistin itse jokatapauksessa paikan pyhyyden, mistään mahdollisista muutoksista huolimatta.  :angel:

minä taas aistin kuin nuo hautakivet vartioisivat edes sitä jäljelle jätettyä pyhyyttä,
äärilaidalla melkein kaatuen,mutta sisukkaasti vanhaa ja pyhää pystyssä pitäen,
jotenkin kuitenkin nykyajan "raiskausyrityksen uhreina"..

 :) Hmm, tämä kuvahan voi toimia kuin musteläiskätesti.  ;)
Itse tähyän tällähetkellä kovasti eteenpäin ja toivon yritysteni ottavan tuulta siipiensä alle, siksi ehkä näin kuvankin niin että se alkaa, ei lopu. Ajatukseni voisivat olla aivan toisia jos tietäisin etukäteen esim. että mikään aikeistani ei onnistu, tulee pelkkää harmia ja miksi edes yritin!

alkaa,alkaa,
hautausmaa alkaa reunalta,
mutta tuskin alunperin noin jyrkästi vierivältä hiekkaharjalta,
en tiedä haytausmaata ilman aitauksia,kivimuuria tai vastaavaa..
niin
ja jokainen todellakin näkee mitä haluaakin nähdä...niinkös?
ja vielä uskoo mitä haluaakin uskoa...?

Tämän

Mää oonkin semmonen hyväuskoinen hömppä.  :D

Mutta mikä silloin on totuus, vai onko sitä? Ja kuka sen sitten näkee jos näkee, vai näkeekö?  ;) Meni nyt kyllä hiukkasen of topic...  ;D :-X

"totuus on hiljaisuuksien välissä"
ja varmasti jokaisella on OMA hiljaisuutensa

Aikas hienosti sanottu.  ::) :angel:

Niin oma paikka kuin Ranska minulle onkin, en ole oikeastaan kokenut siellä mitään mystistä. Ellei sielukumppanin löytymistä lasketa. Olen kahden vaiheilla, mennäkö Ranskaan myös tän vai ensi vuoden puolella.

Kuvassa on minusta plasmapalloja, eli eikös se ollut jotain henkistä energiaa, ellei suoraan henkiolentoja. Tai sitten olivat vain kameran linssin kiiltoa!

Sisälläni asuu kauneus,
joka saa ihanimmankin
auringonnousun
kalpenemaan.

Minusta kuvassa oli vähän raskas ilma hellepäivän päälle.
En koe hautuumaita muuna kuin että sinne ei yllä liikenne, siis usein rauhallista kävellä ja istahtaa. Joskus löysin sen ainoana paikkana missä sain rauhassa itkeä. En koe 'sieluja tai henkiä' siellä. En kaipaa edes oman isän hautaa. Se on vihaisen äitipuoleni muistomerkki, ei isän.

En ehkä ymmärrä hautuumaiden merkitystä. Hassua.

Mutta tuo linna ja porttikuva sävähdytti enemmän. Siinä on enemmän elämää.

Mutta tuo E-Ranska. Onko joku käynyt pienessä La Puyn kraaterikaupungissa? Sieltä alkaa kuuluisa vanha Santiagon pyhiinvaelluspolku ja on säilynyt satoja vuosia samankaltaisena. Sinne kaipaan.

Samanlaiset tuntemukset löytyy myös täältä. Salaperäinen, odottava. Jotain omahyväisyyttä löytyy. Tietoa jota ei paljasteta muille.. On lopulta itsestään selvyys tulevaisuudessa?

Minusta se ensimmäinen kuva on synkkä. Haudat seisovat puiden keskellä uhkaavina? En tunne rauhaa kun katson kuvaa, vaan tulee levoton olo...En menisi tuonne yksin, melkein pystyn kuulemaan huokuvan ja rahisevan hengityksen, kuulemaan puiden takaa oudon rasahtelun ja näkemään jonkin vilahtavan piiloon varjoihin....hrrrr :( Ei pitäisi katsoa elokuvia liikaa.....

En osaa sanoa, mutta kuva sai aikaan jonkinlaisetväristykset päälaelta lähtien... Rauhallinen mutta silti siinä on JOTAIN

Minulle tuli mieleen pienoismalli ja jonkinlainen keinotekoisuus, mutta kaiketi selitys siihen on yksinkertaisesti se että kyseessä olikin vieras maa jossa en liene elänytkään koskaan... Ei siis kolahtanut sen kummemmin, kun ei ollut tuttu. Suomalaiset hautausmaat ovat yleensä minusta joko varsin viehättäviä (vanhat) tai rumia (uudet).

 :)

En muista mikä sana tuosta hautausmaasta ensin tuli mieleeni, toisella kerralla "armo" . Mutta linnakuvat aiheuttivat ihan fyysisen väristyksen, en kyllä tiedä luokitella miellyttäviin tai epämilellyttäviin kun yllätyin hiukan koko väristelyä  :)

Ei näy??

tosi tosi kaunis kuva, kun tietää että se on hautuumaa, alkaa kuvitella että kuolleiden henget tunkevat tästä ruudun läpi... aivan kuin kaikki olisivat jääneet tuonne maalle eivätkä menneet muihin todellisuuksiin!

Linna on upea! Varmasti luovuus puhkeaisi kukkaan sen lähellä ollessa...  ::)

Tämä kuva herättää varmasti sekavia tuntemuksia..Osa "lepää" rauhassa. Toiset kokeneet vääryyttä kuollessaan ja jääneet jotenkin tänne.. Muutamia henkiä uteliaana katsomassa kuvaajaa.. Kuvasta löytää sen mitä etsii... jos sitä tunnustelee etsien rauhaa ja hyvyyttää, löytää myös sitä..

Jätin tahallani ketjun lukematta, etten saisi mitään muita mielikuvia päähäni :) ...Jostain syystä minulle tuli ensimmäisenä mieleen iloinen naurun kurlutus, kuvan aiheesta (hautausmaa) huolimatta!? Hautausmaa on todella kauniisti valaistu. ...Ehkäpä sinne haudattujen henget iloitsevat tuosta juhlavalaistuksesta  ::)? (MUOKS: Ja tuli tunne, että hautausmaan muurin takana rakastavaiset suutelevat  :D)

Lisää muokkausta ketjun luettuani: Minusta tuo etualan "jyrkänne" on kyllä ihan hautausmaan aitamuuria? Kaunis paikka joka tapauksessa! Pidän tosi paljon vanhoista hautausmaista, aina matkustellessani (mitä tapahtuu liian harvoin, ja viimeisestäkin ulkomaanreissusta on ihan liian kauan aikaa!) etsiydyn vanhoille hautausmaille valokuvaamaan upeita veistoksia. Englannissa on ihanan "goottilaisia"  :D kalmistoja. Ja hei, löytyy Suomestakin muutamia vanhoja, kauniita hautausmaita.

RV,

en nyt kommentoi tuota kuvaa, enemmän kiinnitti huomiota tuo Carcassonne. Itsehän olen asunut Ranskassa, ja eräällä lomamatkalla oli jopa tarkoitus käydä tässä vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa, kun olin nähnyt siitä jutun eräässä lehdessä. Minulla oli kuitenkin vieraita, joita paikka ei niin kiinnostanut ja lomareissu suuntautui hieman muualle.

No nyt on harmittanut, kun ei tullut käytyä. Muutama kuukausi sitten näin eräässä kuvateoksessa Carcassonnen lähellä sijaitsevan Montségurin linnoituksen kuvan ja olin lentää selälleni. Epäilen vahvasti, että jokin entisistä elämistäni sijoittuu tälle alueelle. Keskiajallahan tuolla vaikuttivat kataarit, joita vainottiin sittemmin kerettiläisinä.

Pyhän Graalinkin (mikä se sitten olikaan) on huhuttu olleen joskus tuolla kataarien suojeluksessa..

Kuva Montségurin linnoituksesta:

(http://www.cathares.org/P11-11-26a-montsegur.jpg)

 minulle pisti ensimmäiseksi silmään nämä siniset ,pyöreät "valot "
ne ovat samanlaisia valoja ,joita on isäni hautajaisssa otetussa
valokuvassa. niitä ei selita mikään ulkoinen ,eikä kameran vika
ne ovat kuin pyöreitä tuli palloja.,mutta tässä kuvassa ovat sinisiä.
itse ajattelen niitä sieluiksi ,mene ja tiedä, uskon omaan intuitioon.

Rauhaton tunnelma, ei kuitenkaan paha tai ilkeä, jotenkin iloisen odottava, jännittynyt.
Tuo puu tuolla takana on kuin vartija, sekin odottaan, ihan kuin valmiina vastaanottamaan tulijat, ylväs.

sellaisia minulle!
-Mari

- tosta siirretään toi vanha hautausmaa vaikka parikymmentä kilometriä tonne ja tähän tulee sitte uusi mootoritie.
- ei kuule katos nyt miten vanhoja nuo hautakivet on. aattele miten paljon ihmiset maksaa nähdäkseen tollasia vanhoja kiviä. niitä pidetään kauniina ja tällaset hautuumaat on nyt muodissa.
- meinaatko että siitä saisi turistirysän vai?
- juu katos laitetaan se moottoritie tähän ihan hautuumaan ohi ja  kunnon valonheittimet tähän. tuonne tehdään hiekotetut kävelypolut ja kunnon valaistus sinne kanssa. porukka maksaa ihan mitä tahansa, että pääsee kattomaan tätä. pr-toimisto keksii kyllä muhevia trainoita, joilla saadaan vielä hinnat vähän kiristettyä ja saavat miettiä miten tää viedään markkinoille ihan kunnolla.
- hyvä juttu. niin tehdään. katos tässä tietskalla jo vähän fiksasin ja kyllä tästä hyvä tulee. laitetaan tommonen jyrkkä kallioleikkaus vielä. siitä turistit tykkää. kukaan ei aja tään ohi. parin vuoden päästä alkaa kuule frangeja riittää. hienosti keksitty.

Jep. kuva on oikein kaunis ja hautuumaa on varmasti katsomisen arvoinen. Siellä olis tosi mukava käppäillä illan hämyssä.  :)

 :o Kuule olinpa minäkin lentää melkein sohvalta alas tuon kuvan nähtyäni. Siinä oli jotain kumman tuttua ja kiehtovaa, aivan kuten noissa Carassonnen kuvissa. Sitäpaitsi tuosta laittamastasi kuvasta, tuli mieleen eräs uni josta tänne astroonkin kirjoitin, jossa lensin juuri kovasti tuota kuvaa muistuttavan linnaraunioiden äärelle ja liikutuin kovin syvästi ja tunsin olleeni ennenkin siellä. Silloin kuitenkin yhdistin sen maiseman jonnekin Skotlantiin tai Irlantiin, mutta nyt en ole niinkään varma... Jotain kumman tuttua tuossa oli...  ::) Ehkäpä minun pitääkin vielä joskus matkustaa Ranskaan, joka ei ole tähän asti mitenkään erityisesti kiinnostanut ja kieltäkin olen melkein "inhonnut".  ???

Nyt voisin melkein itkeä...  :'( Sillä tuo paikka on yhdistetty Magdalenaan... Olin tyystin unohtanut maalauksen naisesta, jonka intuitioni johdattamana vuosi sitten Minä olen messuilta valitsin. Kun maalauksen valittuani luin sen takana olevan tekstin, yllätyin kun se esitti Magdalenaa. Tämä tapahtui aika alussa kaikkea tätä "Jeesusteluani". Loppuun siihen kirjoitetusta tekstistä en tuolloin kummoisemmin reagoinut ja jätin sen omaan arvoonsa muiden spekulointien kera. Mutta nyt, halusin uudestaan lukaista mitä siellä lukikaan ja tämä teksti sen kuvan takana oli:

Magdalene
Israel

Beloved of Jesus, She of the temple tower from "Magdala", meaning "high place", sometimes "tower" or "temple".

Jesus loved Mary Magdalene more than all other apostles, calling her "The woman who knew the all". According to a Gnostic poem: "I am the first and the last, I am the honoured on and te scorned one. I am the whore, and the holy one."
It was she as priestes who anointed or "Christ"-ened Jesus prior to the cruxifiction.

She holds the christening-vase of holy oil (Chrism) which has become her symbol.
Behind her is Monsigeur, scene of the Cathars (who venerated her) last stand in the Languedoc region of Southern France She said to have lived 30 years without eating or drinking in a cave at St.Baume, her only nourishment "the sweet songs of the angels".

Vetää kyllä nyt aika hiljaiseksi ja nöyräksi... Hämmentyneeksikin.  :angel:

Etsivä löytää, kun en jaksanut skannata ja sitten pienentää suht isoa maalaustani. Löysinpä siis netistä kyseisen kuvan, jonka ostin messuilta (näemmä kortitkin tehty kyseisen taiteilijan kuvista). Kuva joka on minulla, on tuossa ylhäällä keskimmäisenä.

Samoin  :D

Kuvasta tuli ekaxi mieleen Ranska.
Erittäin mystinen ja intensiivinen, suorastaan hypnoottinen tunnelma - outoja tunnelmia herättävä.

Voimakkaita ovat juu... Taiteilija on nimeltään Pamela Matthews.

 :D Ole hyvä.  :smitten:

Pikkasen menee off topic, mutta pakko kysyä, koska on aivan upeat kortit. Onko kenelläkään näistä korteista henkilökohtaista kokemusta? Ovatko käytettävissä muutoinkin kuin aura soman yhteydessä?

RV, ERITTÄIN mielenkiintoista. Näinköhän oltaisiin oltu samassa paikassa samaan aikaan???

Tähän tulee nyt pätkä englantia kataareista. Lähdeteos on "The paranormal, an illustrated encyclopedia", kirjoittajana Stuart Gordon. Ostin opuksen ulkomailta, mutta olen muistaakseni nähnyt sen ihan Suomenkin kirjastoissa.

Cathars: Exterminated by the Church in the thirtheenth century, the Cathars of the Pays d´Oc in France not only saw themselves as the only true Christians, but were the last sect to proclaim the tenets of classical dualism in public. Believing in reincarnation, the equality of good and evil as basic universal principles, and that the Creator of the physical world is Devil, alias the Old Testament Jehovah, they took their Gnostic and Manichaean faith from the Bogomils of Bulgaria. Their priests, called Perfecti or "perfect ones", were vegetarian, chaste, and espoused non-violence. They thought the crucifixion fictious and that Jesus had never lived as a man. Their rule of travelling in pairs of the same sex led to the calumny that they were homosexual - "buggers", from "bougres", meaning "Bulgarians". This arose also from their rejection of marriage and sexual relations as tending to the incarnation of more poor souls in hell - for so they saw this earthly life. In fact such abstinence was asked only of the Perfecti who had undertaken the consolamentum: a rite which most believers undertook only on their deathbed. The faith, though mystic in its attitude to Christ, was entirelly practical in terms of human psychology: requiring nothing of those unable to overcome their nature.

As such, it bacame so charismatic that it threatened the power of the Church. It seemed as if the entire Pays d´Oc was about to fall to Cathar control. In 1208, following the murder of a papal envoy, Pope Innocent III declared a crusade. The resulting forty-year war waged by the King and barons of north France (interested more in brabbing land than in converting souls) led to the establishment of the Dominican Inquisition and to razing over 400 villages by Simon de Montfort.

The destruction began with the sack of Béziers in 1208, the Church´s attitude being enshrined in the remark supposedly made by the Abbé de Cîteaux. "Kill them all", he told soldiers complaining they couldn´t tell between Cathars and Catholics, "Good will know his own".

The last important Cathar stand took place at the Pyrenean castle of Montségur. At its fall in March 1244 over 200 Cathars were burned alive. It is said a treasure was removed from Montségur before the capitulation. What it was remains the subject of occult speculation. Some claim it the Holy Grail.

Their interest today arises from: 1. a rebirth of interest in Gnostic beliefs, 2. their apparent connection with esoteric movements such as the troubadours and Knights Templar, 3. their place in a mythology rendering Montségur as mystical as Arthurian Camelot and 4. the odd events recorded by English psychiatrist Arthur Guirdham in the 1960s suggesting that some of his patients, distrubed by recurrent dreams, were reincarnated Cathars who had lived and died in the years preceding the fall of Montsésgur.

Apart from these aspects Catharism is remembered for its attempt to maintain in Europe a spiritual path that the Church Militant crushed so utterly that for over seven centuries it was as if dead and gone - forced underground. That it and its tents survive to require reassessment today only goes to show that spiritual belief is hard to destroy.

Kummasti huomaa miten menneet elämät vaikuttavat, esim en tunne mitään vetoa Kreikkaan, vaan juuri Ranskaan. Exä joka hinkuaa Kreikkaan, ei pidä ranskankielestä joka on tosi kaunis minusta enkä muutenkaan löydä siellä juuri vikaa.

Sinne voisi mennä sekä muistelemaan menneitä vaiheitaan, että elämään nykyhetkeä. VARMAAN muuten monta sielunkumppania k. o maassa!  :laugh: sinnepäin-  :angel:

Niin, eihän sitä tiedä... Jotain kummaa "vetovoimaa" ja tuttuutta tuossa paikassa kyllä on...  ::)

Small, minä en ainakaan tiedä tarkemmin noista korteista...

RV, mistä siis keksit alkaa jäljittää tätä asiaa? Nuo pyhimykset kai ilmestyvät silloin tällöin eri paikoissa ja joissain katolisten maiden kaupungeissa on koettu Neitsyt Marian ilmestymisiä tms, ainakin paikallisten mukaan. Sait jonkun viestin että olisi kanavoitu Mariaa?

Henk koht nuo kulttuurit tuntuvat paljon omemmilta kuin tämä ohut, nuori Skandinaavinen.. mutta ehkä täällä on saanut tämäntyyppistä kokemusta, kun ei esimerkiksi ole katolisuuden puristuksessa, on voinut kasvaa laajemmaksi henkisesti.

Kunpa tietäisin tarkalleen...  :D Yksi asia on vain taas johtanut toiseen ja tosiaan tähän paikkaan "törmäsin" erään kanavoinnin johdosta (ei siis omani). Kaikella on tarkoituksensa...  ;)  ::)

Kuva ei mielestäni ollut aidon tuntuinen, vaan photoshopilla luotu taideteos. Jotakin henkien meetingin tai jopa tuomiopäivän tuntua siinä oli luonnottomine valoineen.

No sittenpä tulin kysyneeksi heilurilta, että olenko minäkin ollut tuolla edellisessä elämässä. Joo. Mutta eipä tullut mitään marieantoinette-elämää rakastajineen...

Isäni oli jonkinlainen uskonsoturi, äiti seurasi armeijan kolonnassa. Olin heidän kahdeksas lapsensa, tyttö. Elin vain 4-5 kuukautta, kuolin nälkään ja tauteihin. Siinä vaiheessa sisaruksistani oli elossa neljä.

Äitini kuoli sitten kymmenennen lapsensa syntymään. Isä ei juuri kyennyt lapsista huolehtimaan ja kuoli pian sotajutuissa. Sisaruksistani jäi kuitenkin kolme eloon (hyvä niissä oloissa).

Jonkinlainen kivilinnoitus oli olemassa silloinkin, mutta ei tuon kuvan kaltaista linnaa. Emme olleet ranskalaisia (saati paikallisia), emmekä kataareitakaan.

Kansallisuuden selvittäminen heilurilla on työlästä. En jaksanut kysellä ko. elämästä enempää. Pikemminkin jäi harmittamaan noin turha elämä. Toivottavasti heiluri nyt kerrankin satuili.

Ranskan kyseiseen osaan en ole ikinä tahtonut, enkä tule nytkään, vaikka kuinka kiinnostava reissu olisi tiedossa.