Astro Foorumi

Hei!

Olen kahlannut "urakalla" nyt viimeiset viikot henkisen kasvun kirjallisuutta todella haluten päästä kasvussani eteenpäin.Luin myös Diane Cooperin kirjan enkeleistä. Kirjassa neuvottiin pyytämään Arkkienkeli Mikaelia katkaisemaan kielteiset ym. sidokset ennen nukkumaan menoa. Tein parina iltana työtä käskettyä ja molempina öinä näin samantyylisen kammottavan unen: Olin manaaja, joka kovaan ääneen rukoili Isä meidän -rukousta ja ympärillä kaikki tavarat, paperit ym. lentelivät kun "pahahenki" pisti kampoihin. Toisessa unessa sama tapahtui talomme yhdessä huoneessa ja verhot liikkuivat itsestään kun rukoilin ja pyysin myös pientä 2,5 v. poikaamme rukoilemaan. Sen jälk. näin pojan keittiönpöytämme ääressä pyörätuolissa ja tuo manaamamme "paha henki" hohotti nauraa ilkikurisesti. Heräsin täysin litimärkänä hiestä.
Jotenkin koen epäonnistumista varsinkin anteeksiantamisen saralla sukulaissuhteissani ja kovasti kuitenkin haluaisin päästä eteenpäin. Ihmettelen vaan sitä, että en saanut enkeleiden rakastavaa tukea, vai miten sen nyt sanoisin...

Kova polku tämä henkisen kehityksen tie...?

Tytteli

Olen itsekin nähnyt tuollaisia, aivan samanlaisia unia silloin, kun elämässä on ollut jokin asia tiedostettavasti tai tiedostamatta hyrskyn myrskyn. Huudan enkeleitä apuun, luen Isä Meidän-rukoista tai Gayatri-mantraa, mutta en saa riehuvaa poltergeistiä aisoihin. Unen tunne on ahdistava ja herätessä on pitkään mukana epämiellyttävä olo.

Olen kysynyt usein enkeliltäni Athamaijokselta mistä on kyse, mutta hän käskee vain mennä takaisin nukkumaan kertoen, että unimaailman tasolla käydään nyt sen verran vaikeita asioita läpi, että ne heijastuvat uniini tuollaisina ilmiöinä. En tiedä päivätietoisuudessa millaisista testeistä tai opeista on kyse, enkä usko, että sitä minulle edes paljastettaisiin. Kaikkea ei ole hyvä tietää.

Enkelit tukevat kyllä, MUTTA: eivät voi tehdä asioita puolestamme. Jotkin asiat meidät täytyy vain kohdata ja voittaa itse. Minäkään en saanut uniini apua enkeleiltä. Muistan yhden poltergeist-unen, jossa yritin saada apua vaikka mistä - enkelit eivät tulleet apuun, en löytänyt kännykästä ystäväni numeroa (yritin soittaa häntä hakemaan minut pois kotoani) ja kun viimein löysin sen ja aloin soittaa hänelle, uni loppui. Sen sanoma oli, että asia, joka nyt on meneillään, täytyy hoitaa itse ominpäin. En saa turvautua muihin, eikä asiaan puututa. Minä selviäisin siitä kyllä, sillä unessani näin loppupuolella, miten uuni meni päälle yksinään ja sen sisällä oli pellillinen pullia: pullat hyvin uunissa, ihan kirjaimellisesti! ;D

Niinpä, tämä aika on nyt tällaista.
Syvyydestä tulevat ne meidän pimeät puolet pintaan, koska niiden on tultava pois. Ei ole mitään pelättävää sillä jokaisella meillä on suojelus kun olemme sitä pytäneet. Jos pystyisi untaan tiedostamaan unena, voisi vaikuttaa siihen anteeksiannolla tietoisesti unen sisällä, valoa ja rakkautta, niin menneiden elämien pimeydet häviävät, mutta se on todellakin tehtävä itse.
Syvä myötätunto itseään puhdistavan ja kamppailevan kanssa  :smitten:

 ;)  Mateve

Athamaarit ja mateve! Lämmin kiitos!

Kyllä helpotti kuulla, että tämä kuuluu ikäänkuin asiaan. Unikirjasta kun nimittäin katsoin, sen mukaan tällaisia unia toistuvasti näkevien pitäisi olla huolissaan mielenterveydestään... :'( Sitä on tällä tiellään jotenkin niin yksin. Ja kun luulee jotain oppineensa, putoaa hetken päästä suohon kaulaansa myöten... Ihailen Athamaarit tapaasi olla niin monen tukena täällä astrossa. Itse etsin parhaillaan synnyintehtävääni ja olen jotenkin ihan hukassa. Ja tietenkin meininki on "heti tänne mulle kaikki nyt"... ;) Ja sekös sopii niin kovin hyvin kasvun tielle! ;D

 Lämmin ajatus, Tytteli

Kyllä itsekin muistan, kun se henkinen tie pomppasi ihan päivätietoisuuden kanssa matkaan (matkallahan täällä ollaan vaikkei sitä tiedettäisikään järjellä :coolsmiley:) niin teki mieli ahmia kaikki mahdolliset jutut, tiedot ja kirjat mitä löysi ja päästä vain jatkuvasti eteen päin! Alkuhuumaa! ;D