Astro Foorumi

Pienelle pojalleni sattui tässä jokin aika sitten mielenkiintoinen tapaus. Hänen oli määrä mennä vierailulle vanhempieni luo, ja mieheni vei hänet sinne. Vanhemmillani oli ollut huono päivä, he olivat stressaantuneita mutta halusivat silti ottaa pojan hoitoon.

Mutta samalla kun he pääsivät sisään, poika aloitti kamalan huudon, hän huusi ja tarrautui tiukasti mieheeni ja aina kun mieheni yritti päästää irti niin hän tarrautui entistä tiukempaan ja tärisi. Joten eihän häntä voinut sinne jättää, mies otti pojan mukaansa ja hän rauhoittui heti kun he pääsivät ovesta ulos. Loppupäivän hän oli ihan normaali.

Mistä moinen voisi johtua? Itse ajattelen, että hän näki vanhempieni aurat ja pelästyi. Kuinka vanhaksi asti lapsi näkee aurat? Millainen on todella stressaantuneen ihmisen aura? Kuinka sitä voisi parantaa?

Heti kun poikani syntyi, eräs selvänäkijä sanoi että hänellä on jatkuva opas henkimaailmassa ja että hänellä on käsissään parantava voima.

Käsittääkseni lapsi pysyy suhteellisen auki auroille ja vastaaville tuonne 6-7 ikävuoden tienoille, jolloin lasta aletaan hiljaa opettaa enemmän ja enemmän ihmisten ja maapallon yhteiskunnan normeihin (koulut, ystävät, ympäristö, perhe, mikä sallittua mikä ei, "ethän sinä iso lapsi enää usko mihinkään keijuihin" jne.) Viimeinen niitti arkkuun tulee viimeistään murrosiässä, koska se on hyvin fyysinen, rankka jakso, jolloin keskitytään oman ruumiin ja ympäristön muutoksiin. Henkisesti murrosikä on hyvin epävakaata aikaa ja yleensä esimerkiksi poltergeistin tiedostamattaan aiheuttaneet ovat teini-ikäisiä, epätasapainossa olevia, itseään etsiviä henkilöitä.

Sanoisin, että poikasi saattoi aistia hyvin voimakkaasti isovanhempien ympärillä ja talossa leijuvan matalan energian: ahdistuksen ja stressin. Samanarvoinen vetää aina puoleensa samanarvoista, joten jos kauan pyörii matalissa kuvioissa vetää lisää matalaa puoleensa. Itse olin joskus 6-vuotiaana viikonlopun yli serkkujeni luona yötä. Perhe oli hyvin epätasapainoinen, alkoholisoitunut, väkivaltainen ja mielenterveysongelmista kärsivä (perheen mies veti itsensä narun jatkoksi tuossa viime vuoden lopussa). Minä en tietenkään tätä tiennyt, olin vain iloinen kun pääsin leikkimään uuteen paikkaan. Tultuani takaisin kotiin olin ihan hiljainen ja etäinen, enkä edes hymyillyt. Olin imenyt paikan energiat itseeni niin kovasti, että masennuin. En tiennyt, mikä minua vaivaa, koska mitään pahaa ei ollut sattunut koko aikana (lukuunottamatta yhtä kiistaa leluista serkun kanssa), minua ei vain huvittanut mikään ja vanhemmat olivat aivan kauhuissaan!

Voisitko mahdollisesti kysyä pojaltasi, mikä isovanhempien luona pelotti niin paljon?

Stressi näkyy aurassa yleensä punaisena värinä, hyvin, hyvin ahdistuneen ja sairaan ihmisen auraan voi tulla mustaa ja harmaata, mutta silloin kyseessä on jo erittäin vakava asia.

Parhaiten toisen ihmisen stressiä voi mielestäni parantaa lähettämällä heille valkoista, hyvää energiaa/pyytämällä hopeanviolettiä liekkiä tai arkkienkeli Zadkielia puhdistamaan auraa ja jättämällä asian Jumalan käsiin (koska emme voi puuttua toisten asioihin). Hyvä keskustelutuokio, hierominen, kahvihetki, nauraminen, liikunta, nukkuminen ym. hyvää mieltä tuottava toiminta on omiaan rauhoittamaan stressiä.

Stressi kiinnittyy auraan ja chakroihin, joista sitä voi lähteä puhdistamaan esimerkiksi tuolla hopeanvioletilla liekillä, pyörittelemällä auroja tai lausumalla gayatri-mantraa. Tapoja stressin poistoon on monia.

Voisinhan minä, tosin tämä on se pienempi tapaus (alle 2 v) joten hän vastaisi todennäköisesti pappa, kakka, vaippa (nuo sanat hän osaa jo!).  ;D

Mutta minä olen hyvin samoilla linjoilla pohdiskeluissani. Vanhemmista leviää negatiivista energiaa, ja poika aisti sen. Olen tuosta heille puhunut monet kerrat, mutta he pitävät sitä ihan hömppänä. On tosi vaikeaa yrittää auttaa kun heidän asenteensa on kieltävä ja negatiivinen...

Väkisinhän ei voi ketään auttaa. Voi vain yrittää lähetellä noita energioita, mutta jos he eivät ole vastaanottavaisia sille (edes tiedostamattomalla tasollaan) sekään ei hirveästi auta.

Minulla on puolestaan isä, josta leviää ihan hirveästi matalavärähteistä energiaa kaikkialle, minne tämä menee. Perheen luona ollessa asunnon ilmapiiri/aura putoaa kuin lehmän häntä ja kiristyy heti kun isä tulee kotiin.

Itse pyrin välttelemään matalaa energiaa hohkavien ihmisiä ja paikkoja.

Vastaavasti voit koettaa pyytää lapsille suojellusta matalavärähteisiä energioita vastaan esimerkiksi arkkienkeli Mikaelilta.

Olen aivan samaa mieltä. Mieleeni heräsi kuitenkin myös kysymys, että onko pojallesi kenties sattunut jokin ikävä tapahtuma jossain vaiheessa, josta vanhempasi eivät ehkä ole halunneet, muistaneet tai tajunneet kertoa? Lapsilla nimittäin on parempi muisti kuin luulemmekaan.

Oma 1,5 vuotias kuopus tyttäreni :aurinko: :neitsyt: on selkeästi myös hyvin herkkä aistimaan kaikenlaista. Vanhin tyttäreni  :aurinko:  :rapu: on herkkä hänkin, mutta ei yhtä herkkä.

Tämä menee kyllä jo hieman ohi aiheesta, mutta äitini kertoi, että kun oli vienyt minut 3 kuukauden ikäisenä ( :-\) ensimäistä kertaa hoitotätini luo, olin kuulema äitini syllissä ollessani katsellut hetken ympärilleni, seiniä yms. ja ruvennut ihan hillittömästi itkemään enkä ollut meinannut millään rauhoittua. Aistinko siellä jotain ikäviä energioita, vai tajusinko vain, että minut kohta jätetään sinne. En tiedä...  :(

En tiedä. Onhan se mahdollista tuokin. Jotenkin vain tympäisee tuo, että vanhemmistani lähtee niin "näkyvää" negatiivista energiaa, siis sellaista että sen aistii ja se tarttuu. Pieni lapsi voi kokea sen hyvinkin pelottavana.

Lapset vaistoavat hyvin nopeasti KAIKEN negatiivisen, onhan heilla niin paljon puhdasta energiaa-jota ei viela ole pilattu.
Elaimethan vaistoavat myos esim. kaikki luonnonmullistukset ennen meita.

Näin psykologiaa lukeneen näkökulmasta sanoisin, että kyseessä saattaa myös olla ihan selvä eroahdistus, joka voimistuu nimenomaan tuossa 1 - 1,5 vuoden iässä, kun lapsi alkaa tajuamaan oman kehonsa rajat ja käsittää että hän on eri ihminen kuin äiti ja että äiti saattaa mennä joskus pois. Eroahdistus on ihan normaalia lapsen kehitykseen kuuluvaa juttua, mihin myös kuuluu esimerkiksi se, että tässä ikävaiheessa aletaan entistä enemmän vierastamaan muita ihmisiä ja omaan äitiin luodaan todella kiinteä yhteys. Vaikka en epäile yhtään lapsesi herkkyyttä, niin silti pitäisi ihan tätä aika luontaisena reaktiona tuossa lapsen kehitysvaiheessa. :)

Eilen kokeiltiin taas. Hain pojan hoidosta ja menimme yhdessä mummilaan. Vaatteet riisuttiin pois normaalisti, mutta poika ei lähtenyt leikkimään vaan halusi koko ajan istua minun sylissäni. Jos yritin laittaa hänet lattialle niin heti hän ojensi kädet ja tuli takaisin syliin.  :(

Hän tarkkaili pitkään vakavana mummia ja pappaa. Sitten he alkoivat kopittelemaan pallolla, ja poika seurasi tarkkaan. He kopittelivat aikansa, sitten heittivät pallon pojan lähelle jonka jälkeen pikkumies hyppäsi alas, haki pallon ja alkoi heittelemään.

Sitten kaikki menikin hyvin, paitsi että en tietenkään uskaltanut jättää poikaa sinne. Hän leikki puoli tuntia ja sitten lähdimme kotiin.  :)

Jos haetaan nimenomaan rajatieteellistä selitystä, niin sellainenkin mahdollisuus on että poika on edellisessä elämässään kokenut jotain pahaa näiden ko. ihmisten taholta, ja muistaa sen sielussaan...

Mutta kannattaa tutkia tuleeko lapselle pelkoja noin yleensä kenen kanssa tahansa, vaiko vain näiden isovanhempien seurassa. Jos muut ihmiset ovat ok ja isovanhemmat eivät, niin mielestäni ei hyödytä lasta kiusata pakottamalla hänet oleilemaan näiden kanssa. Todennäköisesti mahdollinen jälleensyntymämuisti hiipuu itsekseen kun nykyisen elämän vaikutelmat vahvistuvat, ja aikanaan poika ei ainakaan tällaisen reinkarnaatiomahdollisuuden takia pelkää enää sukulaisiaan.

Tänään meni eilistäkin paremmin. Menimme käymään kylässä, ulkovaatteiden riisumisen jälkeen poika lähti suoraa päätä leikkimään ja oli aivan normaali oma leikkisä itsensä.

Tosin tänään vanhemmat olivat hyvällä tuulella, eikä heistä huokunut sellaista negatiivista energiaa kuin sinä päivänä kun poika itki ja tärisi. Jännä juttu kuinka lapsi aistii tuon!