Astro Foorumi

oletko jo oppinut rakastamaan sitä mitä ikinä teetkin?

Ajankohtainen itselleni ja kuvittelen näin.
Jos tietää aidosti mitä tahtoo, voi sitä kohti kurottautua ja ryhtyä tekemään sydämensä työtä. Taas jos mikä tahansa työ kuuluu kuitenkin valolle, voiko ihminen päästää irti ja vapautua siitä mielensä halusta tehdä jotakin tiettyä ja vain rakastaa hetkessä sitä mitä tekeekin?

Ajattelin että vain tietyt työt voivat olla minulle pop, vain puhtaasti auttamistyö: hoiva, muut palvelutyöt, henkiset työt.. jne. Summanmutikkaista tietenkin. Olisin unohtanut (joulu :o )lahjojeni käyttämisen. Ja hassua kuvitella mielensä teoilla käsittävänsä se itselleen soppeli työ. Joten ainoa ratkaisu jonka olen nähnyt hyväksi on luovuttaa se omalle ohjaukselleni. Ainakin opin jo rakastamaan aiemmin ahdistavaa kotiäitinä olemista, vain muuntaen sen rakkaudella.

No mites se menis, koska ei oo mustaa tai vaan valkoista vaan -- ??

Olen ohjautunut tekemaan siita mista pidan, kovalla tyolla ja sisulla, mutta myos sisaisella innolla-enka antaisi minuuttiakaan pois. Siihen on kuulunut ylamakea ja myos alamakea ja olen kiitollinen jokaisesta alamaesta-koska olen oppinut jotain.

itse ainakin rakastan sitä mitä kulloinkin teen,sillä yleensä otan tehtäväkseni vain sellaista minkä tunnen sydämessäni oikeaksi.kun näin on niin mielestäni sitä on aina ilo tehdä.joskus jos eteen sattuu tehtäviä/asioita joista ei niin pitäisikään niin otan ne suurena haasteena ja ennen pitkää yleensä huomaan etteivät ne niin kauheita juttuja ollutkaan ja monesti aika myös kultaa muistot ja huomaa että kaikessa tekemässään työssä on jotain jota koko sielullansa rakastaa tavalla tai toisella. :smitten:

Teen juuri sitä,mitä eniten rakastan! :smitten:

En ole sitä tässä elämässä suunnitellut,koska niin monen mutkan takaa avautui tilaisuus siihen.
Siihen tarvittiin myös juuri noita Diamondin mainitsemia alamäkiä.

En taitaisi olla tässä,jos olisi ollut vain tasaista ja ylämäkeä.
Sairaus antoikin lopulta vapauden tehdä kaikkea rakastamaani"työtä".

Jokainen päivä on erilainen.Jokainen ihminen ja yhdessä tehty työ.Ja yleensä voin hallita työtahdin ja päivät itse.
Leipä ei nyt ole niin leveä,mutta työn antama ilo sitäkin suurempi.
Ja se rauha ympärillä! :smitten:

Niin, kyllä se vastamäki (tai siis ponnistelu ja tuska) ja ei-rakastamisen hetki tuntuu tuovan sitä suurinta opetusta mukanaan. Olen sen suhteen hieman masokisti, sillä vastus, "surkeus", ärsytys vain nostelee pintaan niitä puhdistettavia asioita, joiden käsittelemisen myötä ne lakkaavat olemasta. Joten niihin kiinni kuin sika limppuun. Siksi pohdin myös tuota rakastamaan oppimista, kun kaikki lakkaa olemasta "jotakin" ja vain on, silloinhan hyväksyy kaikki työtkin omina arvokkaina  mahdollisuuksinaan?

Teen.. :smitten:

En ryhtyisi mihinkään joka ei aidosti olisi lähellä sydäntä. :police:

Ainahan sitä ainakin pyrkii omilla elämänvalinnoilla tekemään sitä mikä on sydäntä lähellä  :smitten:

Tähän asti olen voinut tehdä ainakin niin.

Nyt etsiessäni uutta työpaikkaa, mietin todella huolella, mihin oikeasti olen valmis sitoutumaan. Haluan tehdä sitä, mikä tuntuu omalta ja mielekkältä. Töihin olisi hauska lähteä iloisella mielellä ja yöuniakaan en haluaisi työn vuoksi menettää.

 :smiley6600: Olisikohaan työkkärissä mitään tarjolla  ;D

Nyt mokkasiinit jaloissani ratsullani vaellan, kiertelen, kaartelen ja kurkistelen...Jossakin on se minun sydämeni työ, odottaa vain minua  :smitten:

Kyllä, enimmäkseen...  :smitten:

Teen sitä mikä on hauskaa, jännittävää, vaativaa, yllätyksellistä, seurallista, yksinäistä, haastavaa, helppoa, luovaa, kaupallista.. laskelmoivaa, huolehtivaa, laajamittaista (harvemmin detaljoitua rakastan) eli yes, jos kokonaisuus pitää mielen vireessä, kai sitä on pakko rakastaa..  :D

Herraisä, oot löytäni mun jopini ennen minua  :o


 ;D

minä teen nykyään sitä mitä todella rakastan.
On ollut pitkä polku näihin hyvältä tuntuviin vuosiin.
Tietenkin nuorena oli melko sama mitä teki kunhan sai sen verran rahaa että pärjäsi. Sitten lasten syntymän jälkeen koin että työ jota tein ei ollut enää minua varten, mutta aivan ihanat työkaverit sai minut pidettyä siinä aikansa.
Lasten kanssa tehty työ on antoisaa ja nautin siitä, mutta tuo yläkerran isäntä oli toista mieltä. Järjesti niin monta tavatonta tapahtumaa, että tajusin viimein mitä on tehtävä työkseen, muutettava harrastus työksi ja sillä tiellä olen.
Olen kiitollinen että voin auttaa ja kiitollinen että voin olla välikappaleena.
Nautin jokaisesta kohtaamisesta :smitten: