Astro Foorumi

Elämässämme vierailee monia tärkeitä ihmisiä, joilla on oma merkityksensä kehityksessämme ja kasvussamme. Jotkut suhteet vaan imaisevat mukaansa kuin heikkopäisen, kestävät hetken, tuovat mukanaan murhetta ja ahdistusta... Mutta alussa se tuntui niin täydelliselle; tämä sen täytyy olla...

Onko se intohimo välillä vain sen takia, että emme ehtisi järkeillä vaan hyppäisimme sokeasti suhteeseen, jonka on tarkoitus opettaa jotain tärkeää...? Muista suhteista minä en tiedäkään... Juuri sellaisia kaikki kohtaamiseni on tähän saakka ollut.
Ja ne ovat olleet opettavaisia ~~~ hyvin opettavaisia  ;D

Entäs sellainen suhde, joka perustuu toisenlaiselle vetovoimalle? Yhteenkuuluvuuden tunteelle, rauhalle, kumppanuudelle?
Minulle täysin uusi ja vieras kokemus...  ::) Ihminen tuntuu niin tutulle, kaivatulle... mutta siitä puuttuu tuo "sokaiseva hulluus"... Vetovoimaa on mutta sekin on erilaista, jännittävällä tavalla tuttua... Takaraivossa sellainen tuttuuden ja voimakas turvallisuuden tunne; kuin olisi lepopaikkaan saapunut... Sydämessä voimakas tunne, jota ei vielä voi ääneen lausua. Jota hämmästelen ja yritän analysoida.

Miten te olette kohdanneet sen, jonka kanssa matkaanne olette yhdessä jatkaneet?

Itse en usko "siihen oikeaan" sanan varsinaisessa muodossa vaan uskon, niihin oikeisiin oikeissa hetkissä ja tilanteissa. Joidenkin kanssa se yhteinen matka vaan jatkuu kauemmin kuin toisen.

Sielunkumppani; mille se tuntuu?

 

Itselläni on sellainen tunne puolisoon, että jatketaan siihen mihin on jäätykkin, eli tutulle ja turvalliselle ja erittäin hyvälle tuntuu :smitten: tosin elämäämme on monet kovat pettymykset muokanneet varovaisemmaksi ja siten alitajuisesti kumpikin tarkkailee toistensa tunteita, että onks tää oikeesti tässä ja sitä mitä on etsinyt :angel: mutta hyvässä mielessä kuitenkin :smitten:

Kiitoksia hienoista vastauksistanne!  :smitten:

Ensimmäisen kerran elämässäni on sellainen tilanne, etten oikeasti tarvitse keneltäkään mitään. En odota kenekään tulevan ja pelastavan, tuovan elämälleni merkitystä, poistavan tyhjyyttä tms. Ensimmäistä kertaa seison tukevasti omilla jaloillani ja koen, että minullakin olisi jotain annettavaa. Olen tarpeeksi vahva säilyttääkseni itseni mutta ottaakseni vastaan uutta.

Mietin myös sitä, että tekeekö ikäkin tepposensa mutta toisaalta uskon, että rakastunut nainen käyttäytyy aina yhtä hupsusti  -iästä riippumatta  ;D

Kiitoksia kuvauksistanne! Ne antoivat luottamusta ja varmuutta. Siunausta suhteisiinne -nykyisiin ja tuleviin (SA)
 :smitten:

Onko miehenne muuten tunteneet saman? Annaliljan ja Sawottaren tapauksessa ainakin ...

Tämä on hiukan erilainen juttu, mutta mielestäni ei ihan off topic. Uskon tavanneeni yhden sielunkumppanin kaupan käytävällä. Mies oli menossa edelläni ja yks kaks hän kääntyi ja kohtasimme. Kumpikaan ei puhunut mitään, mutta tavallaan keskustelimme "sielutasolla" pari minuuttia. En edes muista miltä hän näytti, koska tavallaan en nähnyt häntä lainkaan 3D-kuvana. Keskustelu päättyi ja hän kääntyi ja jatkoi matkaansa. Tuntui hetken oudolta olla taas 3D:nä kaupassa, mutta oli ollut mukavaa tavata "vanha tuttu". Tästä on jo aikaa ainakin 15 vuotta, mutta muistan edelleen hyvin elävästi tuon kohtaamisen luonteen vaikka henkilöä ja keskustelua en enää muista.  :)

Sielunkumppanit tuntuvat ainakin minulle siskoille ja veljille, joiden kanssa on täysin puhtaat välit. On mukavaa olla heidän seurassaan. Ei ole tunnetta, että tarvitsisi olla jotain muuta kuin oma itsensä. Toisen aura ei häiritse vaan se sujahtaa mukavasti omani ohitse. Vaikka samassa huoneessa olisi kaksikin henkilöä, kummankaan aura ei vie sitä normaalia omaa tilaansa vaan molemmat kokevat, että koko tila on tavallaan puhdas, omassa käytössä.
Toiselta ei odota mitään,eikä hänkään odota sinulta mitään. Molemmat vain ovat ja tuntevat kuuluvansa yhteen syvällisesti. Aina ei tarvitse olla kyse kumppanista, kuten tuo Smallin ihana kertomus puhuikin puolestaan. :)

Kuvittelen, että jokainen sielu tuntuu kumppanilta silloin kun ymmärtää jokaisen kanssamatkaajan merkityksellisyyden kumppanina (ei välttämättä siis parisuhdemielessä). Koska oman "laajenemiseni" myötä ennen ei-sielunkumppaneilta vaikuttaneet ihmiset nyt siltä tuntuvat, jakaen sittenkin sitä samaa sydäntä. Sitä rakkampia ovat toiset sielut kuta enemmän saa itseään avattua. Kutakuta *raps raps*

Siltikin olisin vielä taipuvainen ajattelemaan vaikka jotakin samaa sädettä energioina olevien tuntevan kumppanuutta "enemmän". Niitä ihmisiä jota tulevat ja jäävät elämääni, naps vaan, ja vaikkeivät jäisikään niin ovat siellä olemassa vuosienkin takaa.Ja niitäkin joiden en aiemmin olisi toivonut jäävän elämääni, jäävät vaan ja kuva heistäkin alkaa kirkastua. Ehkä me muodostamme jumalassa energiakokonaisuuksia, mini-palapelejä, joiden tiedämme siellä olevan, ja joku heistä voi olla jopa siinä vierellä elelemässä. Ja sitten se tuntuu siltä että tuo on minun osani kuten olen hänelle osa. Olla vaan, niinkuin Atha sanoi.

sielunkuppani on mielestäni sellainen ihminen josta tulee aina ensi hetkästä tunne että kuin olisimme aina toisemme tunteneet ja jotenkiin osaamme lukea toistemme tunteita ja muutenkin ajatusmaailmoita ilman sen ihmeempiä sanoja.

muutenkin tälläisen ihmisen tuntee olevan läsnä varsinkin elämäsi vaikeina aikoina vaikka et häntä fyysiseti näkisikkään.

Aiwan  :smitten: jotenkin itse en katso että suhde olisi intohimoinen ja vietetään aikaa enemmän pedin puolella kuin keittiössä :coolsmiley: sitä se ei ole vaan sopivassa määrässä kaikkee, ikuna en ole vastaavaa kokenut perusturvallisuuden saralla, tietty on koettu ns. intohimo suhteet ja pikasesti yhteen ja katkera ero  :knuppel2: tavallaan kaikki suhteet on sielujen sopimuksia, jopa yhdenillan juttukin, koska itse tietää mikä itselle sopii ja juttu on ollut tien näyttäjänä :smitten: en kadu yhtikäs minkään kokemistani ja tässä ja nyt suhteessa olen tosi onnellinen''järkevällä''tavalla jos sitä oinaalla on ;D mut kuiteskin vähä tähän ikään tullu ;)

sawotar

en nyt ihan noilla tunteilla välttämättä tarkoittanut mitään rakkaussuhdetta vaan lähinnä sitä että ilman mitään sen suurempaa pystyt lukemaan hänestä kaikkea tunteista lähtien...iloa ja surua,onnea ja pettymystä....

Yksi minun kanssani resonoiva tarina kertoi kaksoisliekin olevan sielumme perustila. Moniulotteisesti katsottuna kaksoisliekkimme on kanssamme koko ajan, koska hän on me ja me olemme hän. Toinen tarina kertoi, että elämässämme yksi askel muiden joukossa on löytää oma kaksoisliekkimme, nyt todennäköisemmin kuin koskaan ennen, siis lineaarisesti ajateltuna. Kaksoisliekkisi tuo maan päälle uuden rakkauden tason, esimerkin Suuresta Rakkaudesta kaikkea kohtaan. Ja eräs tarina, jonka otin omakseni, kertoi, että jos et näe kaksoisliekkiäsi nykyisessä suhteessasi, se kertoo enemmän sinusta kuin hänestä.

Hmmm...
Olen miettinyt, että miksi sielunkumppanuus laitetaan
niin monotoniseksi, kun koen sielun kumppanuutta
useamman ihmisen kanssa? :idiot2:

Tällä hetkellä tunnen todella vahvaa sielun kumppanuutta
kuuden eri henkilön kanssa ja kysymyksessä ei ole vain
sielunsukulaisuus-tunne, eikä pelkkä vahva ystävyyskään,
vaan olemme vahvoin sitein "kiinni" kaikki toisissamme.

(meitä on siis jännästi 7 sielua/ihmistä)

Onko sieluni jakautunut elämieni aikana jo niin moneksi? :idiot2:

Näitä sielun kumppaneita on ikään kuin "eritasoisia",
tai peremminkin eri merkityksillä,
mutta kuitenkin heillä jokaisella on tärkeä paikka/tehtävä
kokonaisuudessa ja kokonaisuus ei olisi kokonaisuus ilman yhtä. :)

Ihan samoin tunnen asian olevan.  :)

Tämä tarina resonoi minunkin kanssani.  :smitten: :angel:

Minä ja eräs naispuolinen ystäväni ollaan lähtöisin tavallaan "samasta sielusta"
Orionin tähtikuviosta. Bellatrixista.
Olimme kaksi erillistä olentoa, mutta käsikädessä ja tunsimme samoja asioita.

Nykyään meedion mukaan olemme enemmänkin kansi ja vakka, emmekä niin identtisiä kuin joskus. Olemme myös eläneet useamman elämän samoissa paikoissa. Tuo kansi ja vakka on kyllä niin totta.. olemme jotenkin hyvin samallaisia, mutta kumminkin erilaisia. Täydentäviä :)

En sitten tiedä onko hän "sielunkumppanini", sillä tavallaan toivoisin sielunkumppanini olevan mies ja vielä varteenotettava sellainen, koska ainakin näillä näkyminen olen täysi hetero :) Ei sillä, että sielunkumppanin kanssa pitäisi olla aina romanttinen suhde, mutta haaveilen juuri siitä elämää suuremmasta rakkaudesta, ja toivon todella, että tämä kyseinen herra on olemassa ja tulossa elämääni. Jos näin ei ole niin ei voi mitään...

Paitsi jos on useita sielunkumppaneita, eriin elämäntilanteisiin erit kumppanit.

Sen näkee sitten, olen vielä kovin nuori puhumaan monista suhteista :D n. 19-vuotias tulee kokemaan vielä paljon, jos luoja suo.
Haaveilla saa, mutta emmie kiirehdi.

Nykyään meedion mukaan olemme enemmänkin kansi ja vakka, emmekä niin identtisiä kuin joskus. Olemme myös eläneet useamman elämän samoissa paikoissa. Tuo kansi ja vakka on kyllä niin totta.. olemme jotenkin hyvin samallaisia, mutta kumminkin erilaisia. Täydentäviä(lainaus chevalta)

jotenkin niin tuttua tuo sinun tekstisi.itsellä kylläkin tämä toinwn osapuoli on mies.

eihän se mielestäni myöskään ole mitenkään pois suljettua että meillä olisi näitä sielunkumppaneita täällä maailmassa enenpikin kuin vain yksi ja ainoa. itselläni niitä on ainakin kaksi.uskon myös että he astuvat tiellemme juuri silloin kun pitää ja on tarpeellista...

Sielunkumppaneita on todellakin useita ja niiden lukumäärä ihan hen.koht. sielusta riippuvainen. Mitään kiintiötä niille ei ole. Ainoastaan Kaksoisliekkiä on vain yksi per sielu (Kaksoisliekit ovat kuin kaksiosaisen palapelin kaksi palaa). Sielunkumppanin sukupuolella ei ole mitään väliä, mutta kaksoisliekki edustaa aina fyysisessä maailmassa vastakkaista sukupuolta.

Sielunkumppanin ja kaksoisliekin lisäksi on olemassa myös mm. parisieluja ja tehtäväsieluja, heitäkin useita per henkilö.

Tuota samaa olen minäkin pohtinut.
Nyt elän tutussa ja turvallisessa suhteessa, elämä on tasaista, rauhallista, kumppanuutta, hyvää seksiä ja yhteinen harrastus :smitten:..Naimisiin menemme mystisenä vuonna 2012. :coolsmiley:
En tiedä mikä kumppanuus meillä on.
Mutta joskus pohdin sitä että eräs mies olisi ollut minulle se ssielunkumppani, olimme henkisesti samanlaisia, toista pystyi lukemaan eleístä ja olemuksesta, loput vaistosi, välillämme oli lämpimiä tunteita ja intohimoa, kun hänet ensi kerran kohtasin niin sukat pyöri jaloissa ja hän tuntui niin tutulta. :smitten:
No aíkaa on kulunut ja hä on yhä lähelläni ystävänä. :angel: ;D
Mikä siis on sielunkumppanuutta?
Kumpi heistä tässä tapauksessa?

..... :smitten:  :angel: KIITOS leijonamieli...JA Aivan. ...sielunkumppanithan "vain tulevat¤ elämäämme mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja tilanteissa  tupsahtavat eteemme kuin taivaalta laskeutuva enkeli....
[http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/artikkeli.shtml/449092?uusimmat_kuudesaisti  linkistä löytyy tämä teksti: Oman sielunkumppanin tapaaminen ei yleensä jää huomaamatta. Henkilö tuntuu hyvin tutulta, ikään kuin hänet olisi tuntenut koko ikänsä tai kuin löytäisi vihdoin kotiin. Ensi tapaamista kuvaillaan usein sanoilla: ”Jotenkin vain tiesin, että tämä henkilö on se oikea”.

Monet kertovat tunnistaneensa kumppaninsa tämän silmistä, sielun peilistä. Kun sielunkumppani on astunut huoneeseen, muu maailma on tuntunut kaukaiselta ja aika pysähtyneeltä. Joissain tapauksissa ihmiset ovat aistineet valoa kumppanin ympärillä kohtaamishetkellä. Usein kumppanin on tajunnut omaksi vasta tämän tultua lähelle, aistiessa tämän läheisyyden ja tuoksun. Jotkut kertovat muistavansa henkilön jostain, ehkäpä unesta. ...

Sielunkumppaneiksi kutsutaan kahta ihmistä, joiden sielut tunnistavat toisensa. He eivät ole aivan toisensa kaltaisia, mutta heidän sielunkuvansa on hyvin samantyylinen. Sielunkumppanit tuntevat maailman samalla tapaa ja heillä on tunne yhteisestä tehtävästä. Tämä tehtävä voi olla esimerkiksi ihmisten auttaminen, toisen elämäntyön tukeminen tai yhteisen lapsen saattaminen maailmaan.

Sielunkumppanuus on aina molemminpuolista
 

Verrattuna aikaisempiin ihastumisiin, sielunkumppanin kohtaaminen tuntuu vaivattomammalta, sillä yhteenkuuluvuuden tunne on vastavuoroinen. Aikaisemmissa suhteissa epävarmuus toisen tunteista on voinut saada rakkauden muuttumaan epätoivoiseksi, mutta tällä kertaa tunne on rentoutunut ja luottavainen.

Sielunkumppanien välinen vetovoima ja intiimiys on vahva. Sielunkumppani tuntuu tietävän – joidenkin aihetta tutkineiden mukaan muistavan - miten sinua tulee koskettaa, suudella ja pidellä. Tunteet virtaavat vapaina ja kumppania on helppo ymmärtää. Vahva myötätunto saa rakkaan tarpeet tuntumaan hyvin selviltä ja luonnollisilta toteuttaa.

"Rakkaus on yksinkertaista, mutta ei helppoa" (Dalai Lama)
Sielunkumppanuuden tarkoituksena on uuden oppiminen. Jotkut kutsuvat tätä karmaksi. Tällaisessa suhteessa ei ole tarkoitus muuttaa kumppania, vaan kehittää omaa itseä. Koska sielunkumppanin edessä on kovin paljaana, vaatii suhde rohkeutta kohdata itsensä. Oma haavoittuvuus voi tuntua pelottavalta, mutta menneisyyden kohtaaminen sielunkumppanin kanssa parantaa vihdoin vanhat haavat.

Sielunkumppanit ottavat usein suuria riskejä suhteensa eteen, sillä yhdessäolo tuntuu luonnolliselta. Kumppanin kanssa on valmis jakamaan tulevaisuuden pitkästä välimatkasta tai yhteiskunnan paineista huolimatta. Fyysinen ikäero ei tunnu esteeltä, sillä sielunkumppaneiden sanotaan olevan aina sielultaan saman ikäisiä.

Yhteys sielunkumppaniin on ikuinen
Liitto sielunkumppanin tai kaksoisliekin kanssa voi kestää eliniän, mutta joskus tarkoituksena on viettää yhdessä tietty aika, tiettyä elämänläksyä varten. Elämän-tilanne voi myös olla niin haastava, ettei se salli yhdessäoloa. Pari saattaa esimerkiksi tehdä päätöksen kunnioittaa aikaisemmin solmittuja sitoumuksia, eivätkä he päädy yhteen.

 
Ehkei kaikkien sielunkumppaneiden kohdalla ole tarkoituskaan pysähtyä. Jotkut sukulaissielut voivat olla reittimerkkejä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Yhteys sielunkumppaneiden välillä on kuitenkin aina olemassa – se on ollut läsnä ennen fyysistä kohtaamista ja säilyy myös sen jälkeen.

Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan
Monien aihetta tutkineiden mukaan sielunkumppanin lähestymisen tietää ennalta. Juuri ennen sielunkumppanin ilmestymistä elämäntempo nopeutuu. Sattumat tuntuvat seuraavat toisiaan ja ihmisiä ilmestyy eteen aikaisempaa enemmän. Kaipuu toisen luokse tuntuu vahvempana kuin aikaisemmin ja kutkuttava tunne siitä, että on valmis kohtaaman oman rakkautensa muistuttaa sydänalassa.

Miller kertoo, miten monet ovat saaneet ohjausta löytääkseen sielunkumppaninsa. Ystävät ovat järjestäneet kohtaamisen tai jokin oudolta tuntuva sattuma on ohjannut heidät toistensa luokse. Moni sielunkumppaninsa tavannut kertoo, miten: ”Ei aiemmin kulkenut sitä kautta töihin”, tai miten: ”Sattumalta eksyi Internet-sivustoille, jolta oma pari löytyi.”

Jos sinusta tuntuu, ettet tapaa toista puoliskoasi, niin ehket ole vielä valmis siihen. Sielunkumppanin kanssa et voi olla kuin itsesi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ette voi löytää toisianne ennen kuin olet löytänyt itsesi. Hän tunnistaa sinut helposti, heti kun olet oma itsesi.

Teksti: Stephanie Sinclair

Kuvat: futureimagebank.com ja Posti

Lähteet:

Masters, Arianni: “Soul mates & twin flames”, IllumiRate Internet-julkaisu. Melges-Brenner, Julia: “Finding a soul mate”, MuseNet Internet-julkaisu. Miller, Carolyn Godschild: “Soulmates: following inner guidance to the relationship of your dreams” New World Library, 2000. ”To draw your twin soul into your life” ja “Soul mates – partners across time”, MSN Yhteisö Full Moon Paradisen julkaisut.

tuo pitää kyllä hyvinkin paikkansa...itse olen huomannut kaikki itselläni olevat sielunkumppanit heti ensi kerralla kun olen ihmistä silmiin katsonut...näiden ihmisten kanssa toimii myös sellainen sanaton yhteys ja todellakin on tunne alusta asti heidän kanssaan että olen tuntenut heidät ikuisuuden vaikka aikaa olisi kulunut vain pieni hetki...  :smitten:

Aivan  :) "...Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan emme voi löytää toisiamme ennen kuin olen löytänyt itseni. Hän tunnistaa minut helposti, heti kun olen oma itseni..."  ja minä hänet heti kun hän on oma itsensä - yksinkertaista - vaan matka tähän pisteeseen on ollut melkoisen pitkä ja monivivahteinen... :smitten:

Sielunkumppani tuntuu hyvältä, kehittyvältä, yksilöltä ja kertakaikkiaan ihanalta, jonka kanssa käsitellään, myös negatiivisia tunteita, siis ihan kaikkea. Meillä on kummallakin omat asunnot ja välimatkaa on noin 45 kilometriä, mutta alitajuinen yhteys, toimii todella tarkasti, sehän on silloin kummallekkin riittävää. Alitajuinen yhteys on sitä, kun ajattelee toista, niin kohta tulee tekstiviesti ja niin edelleen.

Tänään tapahtui sellainen, kun ajattelin IDOLSIA, että pitäisiköhän se laittaa nauhalle, niin tulee kysymys, että haluatko minun nauhoittavan sen sinulle. Taas oltiin silmät pyörällään, kuin PIKKULAPSI heh :angel:. Kun on välimatkaa, suhde uusiutuu jatkuvasti ja näkee toisen erilaisena, ihan kuin KUKKA, joka on kasvanut jälleen askeleen. Aina UUSI IHMINEN edessä, on se niin hemaisevaa.Rakkautta sinulle :smitten:

en nyt varmaan tajunnut mitä tarkoitit...mutta jos nyt tuosta sielunkuppanuudesta puhutaan niin voiko sielunkumppanuudessa olla niitä huonoja yksilöitä?

mielestäni ei,koska sielunkumppanin ainakin minä miellän sellaisena todellisena ja suurena persoonana joka tuo uskoa,toivoa ja rakkautta elämääni jopa sanattomasti olimmepa sitten lähellä tai hyvinkin kaukana...hänen kanssaan voi myös jakaa tämän kaiken universaalin maailman tietäen levansa samoilla taajuuksilla jopa ilman sanoja...

Hmmm...?  :idiot2:
Mutta jos näet huonon yksilön joka ei kehity, toisen ihmisen muodossa,
niin sehän on juuri se SINUN peilikuvasi, jonka SINÄ näet.

Eikö SA olisi paljon huisin hienoa
ja jo taktisestikin järkevämpää SINUN ITSESI kannalta
nähdä vain ja ainoastaan täydellisiä yksilöitä ympärillään,
jotka tekevät vain ja ainoastaan täydellisiä onnistumisia..? ;)

Ap, minäkään en usko yhteen oikeaan, ja kaksoisliekkini taitaa tällä hetkellä olla muissa ulottuvuuksissa.

Suhteeni ovat aina saaneet alkunsa vahvasta ihastumisesta ja fyysisestä vetovoimasta. Sellainen ystävyysrakkaus on jäänyt vieraaksi.

Nykyinen kumppanini ei tunnu miltään parisielulta, tämän päivän riidan jälkeen luonnehtisin, että kommunikaatiokyvytön ääliö pänkkä (ja vielä härkä). Ihanaa jos te muut olette valineet paremmin ja näette peilistänne kauniimpia kuvia jne.

Minulla on yksi miespuolinen todella hyvä ystävä, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta ja juttua riittää loputtomiin. Valitettavasti välillämme ei kipinöi mitään kemiaa, ja vaikka hän on ulkonäöltään ok, hän tuntuu jotenkin vastenmieliseltä (sisko-veli-syndrooma?). Sääli, koska olisimme hyvä pari. Ja mikään suhde ei pysy alkuvaiheen kiihkeydessä kuitenkaan, joten pitkällä juoksulla fyysisyyden puutteellakaan ei olisi ehkä väliä?

Kerran (eräässä toisessa kuviossa) tuo parisielujuttu hurahti minulle todella päähän. Ihastuin haavekuvaani, tyyppi oli varattu ja aivan muuta kuin kuvittelin... Farssihan siitä tuli, taisin tilittää juttua joskus pitemmältikin täällä.

Olen lahjakas ihastumaan. Tässä iässä jo hieman kyseisen tunteen yläpuolella. Pidän hurmaavista juopoista. Nyt, kun oma mies on ollut liian kunnollinen, ihastuin toiseen alkoholisoituneeseen retkuun. Mutta ihastuminen ei saa minua enää pomppaamaan minnekään. Nautinpahan vain tunteesta, että joku tuntuu vielä joltakin.

Leijonamieli, juuri nyt olen taipuvainen uskomaan, että 'pieninä palasina ihmisen onni on maailmalla'. Onhan meillä jonkin teorian mukaan myös tehtäväkumppanit, sieluperheen jäsenet, karmalliset siteet ja vaikka mitä... Ovatko ne sielunkumppanit edes sen kummempia?

Onhan se varmaan hienoa, jos nuorena tapaa suuren rakkauden ja tunne kestää läpi elämän, puolin ja toisin. Jää muun muassa energiaa muuhun kuin suhdesäätöihin. No minulle on sitten siunaantunut sitä säätölajia. Michalin opetusten mukaan tämä on kypsän (ei kuitenkaan vielä vanhan) sielun riesa.

Ja varmaan kaksoisliekin kanssa tapettaisiin toisemme (kun kehitysaste on mikä on, tämänpäiväinen parisuhdev***tus tuoreessa muistissa), joten parempi onkin, ettei ole täällä maan päällä nyt.

Eivät kaikki mieheni ole olleet niin kovin renttujakaan, joukossa on ollut kaksi absolutistiakin (mikä on muuten tylsää, mutta kokoelmastani löytyy kaikenlaista). Ja olen myös huomannut, etteivät ne kunnolliset ja luotettavat 'harmaat' miehet ole niitä vakaita rinnalla seisojia, vaan renttu voikin olla se varmempi valinta...

Lapsuustraumoja on (kenelläpä ei). Niitä tulee jopa tavallaan lisää, kun äitini alkoholismi on pahentunut hänen jäätyään eläkkeelle. Painolastina on myös edellisten suhteitteni tuomat stressit (en sentään puhuisi traumoista). Ja sitten olen tottunut tiettyyn yksinäisyyteen tai itsenäisyyteen, vaikka olen valtaosan elämästäni suhteissa ollutkin. Työstämistä tosiaan riittää.

Soul´s Adventure tietää varsin hyvin, kuten muutkin kirjoittajat, että netikettiä rikkovat viestit poistetaan automaattisesti. Rikkomuksia on ilmennyt ja siksi viestit on poistettu. Tästä ei pitäisi tarvita mainita erikseen. :coolsmiley:

Eräs tarina kertoo, että nii-in, kaikki todellakin valitsevat kaiken elämässään, ja jos sitä kaksoisliekkiä tai sielunkumppania tai mitään kumppania ei näy tässä elämässä, niin olkoon niin. Mutta kaikki meistä tietää, että se on MAHDOLLISTA. Joten, se joka pyytää saa, ja muut jäävät nuolemaan näppejään, jos niin valitsevat. Minä valitsen rakkauden nyt ja ikuisesti.

En usko parisieluihin ja sen sellaiseen, vaan uskon että kun tarpeeksi treffaa samaa sielua elämästä toiseen, niin alkaahan se tuntua tutulta ja joskus jopa rakkaalta.

Minulla on edellisimmästä elämästäni muisto että olen ollut itselleni äärettömän rakkaan ihmisen läheisyydessä ja menettänyt hänet tuskallisella tavalla (hänet on poltettu kerettiläisenä roviolla). Jos uskoisin parisieluihin, pitäisin häntä parinani, mutta siinäpä se jippo sitten onkin että kun hän tuntuu itseäni niin paljon kehittyneemmältä, niin yhtä hyvin voisi ajatella että joku 5-vuotias taapero on 21-vuotiaan pari! Eli höps pöps. Hänestä kun puhun muille tai ajattelen häntä, tuntuu jonkinlainen energian läsnäolo, joskus melkein nousee niskavillat pystyyn positiivisella tavalla.

Mutta tässä nyk. elämässäni en häntä tule kohtaamaan, vaikka oletankin hänen olevan henkioppaanani jossain määrin. Nyk. elämässäni sieluni kumppanina, minun nyk. persoonani taisteluparina on mies jonka kanssa varmaankin olemme joskus saattaneet olla vihollisiakin, mutta jonka kanssa olemme laatineet sielujen sopimuksen muuttaa viha rakkaudeksi. Parhaina aikoina tuntuukin ettei negatiivista ole enää kauheasti jäljellä, vaan on sellainen leppoisa tunne että olemme olleet "aina" yhdessä, vähän kuin vuosikymmeniä yhdessä ollut pariskunta, vaikkakin meillä on vasta yksi vuosikymmen kasassa. Emme koskaan olleet sekapäisen intohimoisesti rakastuneita tai ihastuneita toisiimme, sillä alusta asti, tapaamisestamme asti, olo on tosiaankin ollut kuin vanhalla pariskunnalla. Ja tätä minä juuri nyt haluankin, enkä mitään perhanan Tuulen viemää!

 :smitten:

Kommentoinpa vielä moderaattoreille, että se taannoinen SA:n ja Sashan sanailu oli oivalluksia tuovaa. Kannattaako sellaista poistaa? Ei muillakaan palstoilla vaadita täyttä samanmielisyyttä...

SA, saatat olla hyvinkin oikeassa siinä, että löydät etsimäsi Euroopan ulkopuolelta. Valinta on kuitenkin itselläsi. Mutta valitseminen on tässä pitempi prosessi... Valitset parhaillaan asennetta, joka sitten ratkaisee, mitä löytyy.

Kuulostaa ehkä sekavalta, otathan huumorilla.

Kirjoitit muuten hyvin: "Sen jännityksen tunteen täytyy tulla muualta, esimerkiksi juuri sielunkumppaniin liittyvä energia, johdatus, yhteen sattumat, sielunsopimuksen täyttäminen kaikessa juhlavuudessaan".

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä veteen piirretympi viiva kunnollisten miesten ja renttujen välillä on. Ensin mainitut jaksavat aamulla vetää krakan kaulaan ja lähteä töihin.

Vaarallisia miehiä minulla on ollut yksi, siis selkeästi lain väärältä puolelta. Sellaiset asiat kuin satunnainen ylinopeuden kaasuttelu tai hallittu laskuvarjohyppy/vuorikiipeily/kilpaveneily ja mitä niitä onkaan, ne lajit turvajärjestelyineen eivät tee miehestä vaarallista. Eikä satunnainen kapakkatappeleminenkaan.

Ihmissuhteilla pelailu ja valehtelu kuuluvat luokituksessani sarjaan 'vastenmielinen', ei 'vaarallinen'.

ihanaa  :smitten:

Jos saisin nyt puhua miltä minusta tuntuu, puhun nyt samasta skorpparista jota olen alkanut miettiä mitä meidän välillämme oikeasti oli tai on edelleen.

Tapasin jo siinä ala-asteen aikoina ja hänen katseensa ja hymynsä on tehnyt semmosen vaikutuksen
että se oli jotain ihastumis reaktioita, mutta se ei loppunut silloinkaan ylä-aste aikoina se vain kasvatti tilannetta tai jotain.

Unia olen nähnyt hänestä joka kuukausi joskus ihan intiimejäkin juttuja, en tiedä vaikuttaako sielunkumppanitkaan uniin tai te kokeneemmat voisitte kai tietää, vai onko sellaisia kirjoja joita voisi lukea
jossa kerrotaan justiinsa näistä asioista.

Sisimmissään pidän hänestä kai hän minustakin. :-\

Eksyin näillekin sivuille ja kiinnostuin luettuani vastauksia miltä sielunkumppani tuntuu. tunsin itse erästä miestä kohtaan samoja asioita, sanoinkin hänelle siitä, että miksi hän on niin tutun tuntuinen ja että minusta tuntuu siltä että olen ollut hänen kanssaan aina.Hänen kanssaa oli niin helppo puhua kaikesta ja hänen lähellään oli niin hyvä olla.ex mieheni kanssa ei oikein puhuttu mitään kun olin niin lukkiutunut.  Se vain oli harmi että tämä mies oli naimisissa ettei meistä voi tulla paria, jota nyt sitten yritän sulatella järkytyksen jälkeen kun sain sen selville. :'(

Minusta tuntuu, että olen nyt kohdannut Sielunkumppanin - miehen! En tiedä olenko ihan hullu, kun nyt täällä siitä hekumoin. Tunne on ihan käsittämätön. En ole mitään tällaista tuntenut yhtäkään miestä kohtaan aiemmin!

Tämä on tapahtunut muutamassa pvässä - käynyt toteen. Ehkä tämä on kohtalon sanelemaa - jotain sitä mitä alitajuntani on mulla useamman vuoden ajan paljastanut... :-*

Eräs nainen sanoi minulle taannoin, että sileu(t?) ovat aikojen alussa (eli ymmärsin, että ajalta ennen Atlantiksen) olleet yhtä, mutta ovat sittemmin jakautuneet vuosien saatossa. Eli se, joka oli ennen yksi sielu on tänä päivänä tuhansia (ellei enemmän) sieluja.

Niinpä sielunkumppanuutta voi myös kasvattaa kahden ihmisen välille, koska useimmiten olemme toisillemme yhteensopivat. Kyse on vaan siitä, että ovatko kummatkin osapuolet avosydämin halukkaita vastaanottamaan sielunkumppanuuden tai ehkä pikemminkin kasvattamaan sellaisen yhdeyden toisiensa välille..

Kuvittelisin, että sielunkumppanuus voi kaikessa ihanuudessaan olla myös aika sydäntäraastava ajoittain..

Aihe oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, sillä minä olin kuvitellut, että sielunkumppanuus on äärimmäisen harvinaista ja, että meille kaikille on vain olemassa muutama sopiva...

Niin ei kuitenkaan ilmeisesti ole.
Luojan kiitos :)

Eikös Sielunkumppanuudella tarkoiteta sitä, että sielu (oma) löytää sen toisen sielun/hengenheimolaisen, jonka kanssa tuntuu lyhyellä aikavälillä, kuin olis toisen tuntenut ikuisesti? Kaikki sanonnat, (teotkin) tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Tämä kaikki tuntuu sitten hämmästyttävältä!

Vähän kuin nainen sanoaa ystävälle; "Olet kuin sielunsiskoi"  :)

Ottakaapa muutkin asiaan kantaa. Aihe on todella mielenkiintoinen  :)

Tämä on todellakin erittäin mielenkiintoinen aihe...

Voisiko tuo henkilö, joka on lapsuudesta saakka käynyt unissani olla sielunkumppanini tms?
Hän ei ole vanhentunut, hän on aina sama, samanlainen, samanoloinen, iloinen, onnellinen ja se täyttymyksen tunne, kun hän on paikalla unessani on sellainen etten ihan oikeasti ole koskaan kokenut sellaista tässä fyysisessä elämässä.
Hän ei siis ole mikään unelmieni mies vaan aivan päinvastainen..aika pienikokoinen, hoikka, kevytrakenteinen, jopa vähän feminiininen mies..enempää en halua hänestä kertoa, vaikka muistan hänet hyvin tarkkaan, hän tuntuu niin henkilökohtaiselta, etten halua häntä jakaa  :buck2:
Hän ei ole nyt vähään aikaan ollut unissani, mutta joka kerta herään, kun tuo vierailu päättyy ja tunne joka silloin on on sellainen, että minulla ei ole syytä elää, haluan pois hänen luokseen, kaikki täällä on merkityksetöntä  ??? aivan kuin sydäntäni revittäisiin irti ja viimeksikin heräsin siihen, kun itkin ja anelin, että älä mene pois, älä jätä mua  :o aivan käsittämätöntä..hän ei siis tule luokseni usein vaan ehkä 3 kertaa vuodessa..

 :angel:

On hyvinkin mahdollista että herkkä ihminen pystyy aistimaan sielunkumppaninsa energiat ja olemuksen, vaikka ei olisi kohdannut häntä vielä tässä elämässä...

Minulla vain on niin vahva tunne jostakin ihmisestä, joka ei ole kukaan tuntemani, vaan sellainen kenet tulen vielä tapaamaan. Voi olla että energiamme ovat jo henkimaailman puolella vahvasti sidoksissa toisiinsa ja voimme siksi molemmat aavistaa, että "on olemassa joku tärkeä henkilö, joka on tulossa elämääni"..

Minä uskon siihen 100%:sesti, koska niin vahva vainu ei voi olla harhaa. Hänen olemuksensa on turvallinen ja kotoisa, oikea täyttymyksen tunne sydämessä.

Toi mitä Adele kirjoitti on käynyt mullakin unissani toteen. Se tummamies josta olen jo muutaman kertaan täällä puhunut. Tunne-elämä on hyvin aidon oloista ollut tuossa unessa. Tunne on ihan käsittämätön. Olen  noina öinä herännyt itkemään, sillä se on ollut samanaikaisesti ihanaa, mutta niin riipasevaa. Välillä ei ole tehnyt mieli edes nousta ylös ja aloittaa päivää :'( Olen jopa ääneen itseltäni kysynyt: "Kuka sinä olet?" Tuo tuntematon mies esiintyi pitkänaikaa kasvottomana; näin hänestä vain pakarat. Tämä uni on esiintynyt tietyin väliajoin. Esimerkiski nyt ei ole ollut tätä unta 3 viikkoon.

Mutta tytöt, nyt täytyy sanoa, että (ehkä) tuo mies ja kaikki on käyneet toteen. Ehkäpä se kohtalo on ajanut meidät yhteen. Olen nimittäin tavannut sellaisen ihmisen että... :-*

Pidättäydyn nyt tästä asiasta, kuten Adelekin jo sanoi - en halua häntä jakaa.

Sullakin samanlainen unikokemus Tuuli-Hiuksissa  :angel:  :smitten:
Tiedät sitten, minkälainen se tunne on, kun kaikki tuntuu siinä hetkessä tarkoitukselliselta, oikealta, täydelliseltä, koko tila ja kaikki on rakkauden läpäisemää, ei mielestäni maallisen rakkauden vaan kaikki vain on käsittämätöntä rakkautta..siksi se herääminen on ollut kamalaa, koska kaikki tässä maailmassa sen jälkeen tuntuu hetken aikaa kovin teennäiseltä  ??? tämä on minun kokemus asiasta.

Minä olen myös kysynyt ääneen monia kertoja Kuka sinä olet, kuka sinä olet??  :o enhän tiedä vieläkään..

Jos tämä kaikki on totta ja käy toteen, niin minä kerron ja osoitan kaikin mahdollisin keinoin tuolle miehelle kuinka jumalaton ikävä, raastava kaipuu, sydäntä särkevää on ollut mulla olla. Eilen illalla itkin kun ajattelin, että voiko tämä olla totta!? Polkuni on ollut todella raskas, vaikka on niitä ihaniakin hetkiä ollut - totta vie.

Kyllä teidän. Voin ihan samaistua tuohon sinun kanssa. Varmaan joskus kun tavataan Adele, niin live-elämässä voidaan keskustella tästä asiasta?

Se herääminen, se nouseminen ja kaikki aamutoimet ovat tuntuneet todella vähäpätöiseltä. Kuin millään ei olis merkitystä tuollaisen unen näkemisen jälkeen. On niin vaikea ollut päästää irti siitä unesta ja palautua tähän todelliseen elämään. Paskat!! Ihan todellista se on, kosketuksineen päivineen ollut tuossa unessa myös. :-[ :'(

Kyllä just näin TH  :) meillä siis hyvinkin samanlaiset kokemukset..toivottavasti päästään joskus keskustelemaan näistä livenä  ;)

Jännä muuten, että mulla ei ole tämän mysteerimiehen kanssa koskaan ollut mitään sellasta seksuaalista vetoa toisiimme. Hän on halinut minua ja ottanut turvalliseen kainaloonsa, mutta se on riittänyt ja kaikki on ollut vain valtavaa rakkautta ilman mitään sen enempiä fyysisiä juttuja. Kaikki on siis ollut hyvin vain siinä hetkessä.
Joku täällä kerran ehdottikin, että jos hän on minun suojelusenkelini  :angel: kaunis ajatus sekin.

En ole kertonut hänestä kellekään muulle kuin täällä astrossa vain, en halua kertoa hänestä, jakaa häntä enkä siis millään lailla tuoda tähän yhteyteen mitään pahoja sanoja tai mitään, mikä voisi vahongoittaa häntä ja meitä  ???
Luulen myös, että hän ei ole mikään visio ihannemiehestä, enkä tule häntä koskaan tapaamaan tässä elämässä, ehkäpä hän on tällä hetkellä toisessa maailmassa ja tapaamme joskus  ::)

Adele, kirjoitan taas kaiken tuon. Minullakaan, tai siis "meillä" ei ole ollut seksiä tuossa unessa, mutta sitäkin enemmän sitten melkeen kaikkea muuta. *syvä huokaus*  En myöskään ole kertonut tätä unta yhdellekkään ystävälleni live-elämässä, vain täällä astrossa. :) En halua silmienpyörittelyä tai vähättelyä siitä, että "se on vain unta".

Ja on aivan mahtavaa, että täällä, etenkin sinä, tässä asiassa olet kuin sielunsiskoni  :)

Älä, älä heitä sitä ajatusta pois, että et tulis häntä tapaamaan tässä elämässä! Kaikki voi tullut hyvin yllättäin eteen :angel:

Ihan samaa tuntemusta, sydämmen alueella, ylimääräistä energiaa olen tuntenut sitä unta, ja tätä miestä kohtaan jonka olen nyt tavannut. Se tunne; se on kuuman tuntuista, nipistävää, sykähdyttävää ja värinää aiheuttavaa. Kun ajattelee toista, tulee lämmin, molemminpuolinen tunne. Palapelin napsahtamista tarkoitin jo alkuviestissäni. Mitään tällaista, mitään näin syvää en ole ketään miestä kohtaan koskaan tuntenut. Tämä on sitä Sielunkumppanuutta! :)

Kun ajatellaan, että herkimmät ihmiset vaistoo tän sielunkumppanuuden, niin tuntuu, että jos Sielunkumppani ois vain henkimaailmanolentona, se ois aika raskasta. ???

Minusta tuntuu, että nainen on vasta kunnolla kokonainen, kun hän kohtaa sen "toisen puoliskon". Itseni kohdalla tunnen näin. Vai oletteko muut erimieltä?

Nyt kun on ilmennyt puhetta, että Sielunkumppanuuden voi myös menettää. Eli oisko asia niin, että ihastuminen ja siitä pohjautuva rakastuminen on siinä kaikessa huumassa kuin sokeaa? Näet ja kuulet vain sen; siinä hetkessä, mitä näet ja kuulet. Hmmm... ::)

Mielipiteitä?

Entäs mitä mieltä olette siitä väitteestä, että sielunkumppanuuden voi rakentaa tai, että sen voi herättää?
Voiko sitä?


Itse uskon kyllä tuohon, että egot voivat sotkevat asioita, eivätkä sielut voikaan elää yhdessä sopusoinnussa tässä elämässä, vaikka ovatkin ns. sielunkumppaneita. Tässä kohtaa tulee heti mieleen isäni ja äitipuoleni ja heidän ehkä himean traaginen rakkaustarina. Ihan selkeästi he olivat luotuja toisilleen, mutta elämät (egot) vievät erilleen. . .

Entä onko joku kuullut kaksoisliekeistä? Mitä ne ovat ja millä tavalla kaksoisliekki eroaa sielunkumppanista?

Ihmettelee ::)

Kylläpä se oikeestaan noin menee kuten Saturnalia sanoi. Sielunkumppani on varmasti jokaista odottamassa jossakin, se sitten miten ja missä hänet kohtaa. Hän voi olla nainen naiselle (ystävä) kuin nainen miehelle ja toisin päin. Ainakin minä voi tietyssä määrin oikkutytteliineistä täällä sanoa, että tietty sielukkuus meillä on  :)

Sielunkumppanuuden voi toki herättää - siitä juuri taitaa mun kohdallani ollakin kyse.

Tämmöttii:

ON SOUL MATES AND TWIN FLAMES
What is a twin flame you may ask? The term most often has been confused with that of soul mates but the two are distinctly different. The greatest love story ever told is the one you have with your very own beloved twin flame. In the beginning we were created in God (Alpha and Omega) in an ovoid white-fire-spirit-light, the soul was split just like the atom (Adam Kadman) into two identical parts (twin flames) each with the same identical soul blueprint. The tai-chi is a symbol of twin flames. Twin flames in love spiraling in infinity.

We then went forth from the Etheric realm (heaven) of God's perfect light into denser levels of consciousness (the physical). The actual saga of Adam and Eve is about twin flames, for we all have our own Adam and Eve story. Somewhere in cosmos, each one of us has our very own divine other, who carries either the feminine or masculine polarity. This soul memory of the twin flame is so powerful, that we can feel very alone in this world, as we search for that promise of that original perfect love, the twin. No other love can compare to your own twin flame. Some people in very difficult relationships choose to suffer in agonizing pain, just to be with their twin flame. The movies Somewhere in Time, The English Patient and Moulin Rouge are modern day examples of twin flame love. Twin flames throughout history and literature are often tragic love relationships. The forces of anti-love work day and night to sabotage twin flames and keep them apart.

Twin Flames are ourselves in another body. When Souls chose to enter into physicality, they were split into masculine and feminine aspects. Please note, not male and female, because throughout our incarnations, we will be in both genders of bodies. When we first leave the Light to enter into physicality, we will connect with our Twin Flame. This is done so we will not feel so totally alone in the human experience. After this we go our separate ways and grow lifetime after lifetime in experience and wisdom until we are ready to break free of the bonds of physicality and mortality. When we have reached this stage we have the opportunity to reconnect with our “other half” or Twin Flame. The chances are that we meet our Twin Flame briefly in many lifetimes, but one or both of us are not ready for the intensity of this connection. When both halves of the whole are ready to come back together and meet they will discover that in that lifetime they have lead almost parallel lives. The events of their lives will mirror each other almost exactly. They may have come from very similar families and family dynamics. They may have had similar schooling or lack thereof. They may have almost identical careers. They may even have previous marriages and divorces within weeks of each other. When Twin Flames get to know each other, they will feel as if the other is reading their life script.

So now, what is a Soul Mate? A soul mate is different from a twin flame. Soul mates share a common mission and comparable stage of spiritual development. They come together because they are working on the same type of karma and the same chakra simultaneously. So soul mates have an attraction that is based on the sacred labor and on the path of self-mastery. A soul mate is like the echo of oneself in Matter working at the same task to fulfill a blueprint for God.

Soul mates experience a calmer, more stable connection on the lines of a brother and a sister type rapport. The very best marriages are often found to be between soul mates; they work very harmoniously together in business, raising children, and contributing to the community.

Soul Mates are those beings that we have had connections with in past lives. They may have been our parents, siblings, spouses, friends, etc. and they have agreed to come back to join us again. The reason for this rejoining is so that we can each achieve balance in our lives. Our Soul Mates represent our spiritual family. By connecting with them we are reminded of the resonance of our Soul and also they help us to wake up and remember our purpose. Most of the time when we think of Soul Mates we are thinking of love relationships, but we can have Soul Mates that join us for business partnerships, healing relationships, and yes, love relationships. Any relationship we can have is open to the arena of Soul Mates. They may be a teacher or minister or counselor who comes into our life and touches it deeply. Soul Mates are truly our friends from many lifetimes who come to play again with on this Earth. Often they come into our lives for a specific time or event. They may even come into a love relationship to assist us in a specific learning and then move on. Whatever the purpose of being in each others lives, it is a beautiful experience. When you connect with your Soul Mate in a love relationship, you have, in effect, found your perfect mate for where you are in your development as a Soul.

Over many lifetimes soul mate relationships prepare us for lasting twin reunion. They are a very important part of the process and should be blessed as such. Most often, soul mate unions will last longer and be more rewarding than the electrifying, but often stormy, twin pairings. Twin soulship is a very highly charged partnership and the two must be spiritually ready for it to last. When they are, their union will transcend all others.


Hassua kun eilen (tai siis joka päivä.....) miettelin tuota liekkiasiaa niin huoneeseen pöllähti semmonen walloittava tuoksu josta heti tajus että hän on alati läsnä henkisfääreissä vaikka fysikaalista matkaa olisi tietämättömästi... Hurjan vahva tuo energiasidos kun monesti tuntuu että hän itseasiassa elää ja vaikuttaa minussa niin myötä kuin vastamäkien kautta!  :D

Raastavaa välillä kylläkin kun tää pöhkö ihmismieli on mitä on.....

Mahtavaa.   :smitten:

Kiitoksia Mio. Teksti selventi käsitystäni.

....ja herätti mielenkiinnon.

:)

Tämä vaan jotenkin kuulostaa ja tuntuu niin ihanalta ja kauniilta, että todellakin toivon, että asia olisi näin...  :angel:  :smitten:

Your Lovescope - Tomorrow, March 13, 2009
The present astral configuration inspires you to reach for new experiences in terms of your relationships. If you have recently come out of a difficult time, you won't want to rush back into anything too quickly, and you certainly don't want to be caught on the rebound. However, a new friendship may just tempt you to examine where you may have gone wrong in the past. > kuka tuo nyt on,  :oinas:  :kaksoset: kun ei  :rapu:

Tämä sielunkumppanuus asia on tuntunut minulla nyt viime päivinä hyvin koskettavalle. Sattuu :-[

Mikäli sielunkumppaneita on useita ja kaksoisliekkejä vain yksi, niin olen tavannut kumpiakin. Sielunkumppanihan on osa suurempaa sielunperhettä, joten heitähän voi olla täällä maan päällä useampiakin kanssamme yhtä aikaa. Oma kokemukseni on, että sielunkumppaneita ei välttämättä edes ”tunnista”, mutta kaksoisliekin eli oman ”toisen puoliskonsa” kyllä tunnistaa.

Etsimme perinteisesti sielunkumppania joko todella helpoista ja hyviltä tuntuvista suhteista tai täysin päinvastaisista meitä todella satuttavista suhteista, mutta käsitykseni mukaan ne voivat olla millaisia suhteita tahansa. Ymmärtäessämme, että meillä jokaisella on oma sielunsuunnitelmamme tänne laskeutuessamme ja että sielunkumppanimme suostuvat toteuttamaan suunnitelmaamme yhteisestä sopimuksesta ja puhtaasta rakkaudesta sieluamme kohtaan – ajatuksemme ja suhtautumisemme ongelmiimme todennäköisesti muuttuuvat. Joutuvatpa sielunkumppanimme tekemään meille mitä kauheuksia (tai ihania asioita) tahansa, he tekevän sen meidän oman sielumme pyynnöstä, jotta oppisimme sen mitä olemme oppimaan tulleet. Emme siis ole ”uhreja” vaan oman elämämme luojia! R. Schwartzin Rohkeat sielut on tässä suhteessa erittäin puhutteleva ja valaiseva kirja. Toki tulee sitten oma vapaa tahtomme, ellemme syystä tai toisesta halua ottaakaan oppia vastaan tässä elämässämme – se vain siirtyy sitten seuraaviin...

Oma kokemukseni kaksoisliekistä oli järisyttävä… alku oli täydellinen. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että se antoi välähdyksen Alkulähteestämme. Mutta suhde oli myös viedä hengen. En tiedä olenko ”näkijä” vai tunnistinko sielunsuunnitelmani, mutta tiesin mitä kaikkea tulee tapahtumaan, kunnes ”katkaisin siteemme”, sillä en jaksanut enää kun vaistosin hänen huonovointisuutensa (hänen kieltäydyttyään ottamasta vastaan omaa oppiläksyään). Tiedän, että meillä on yhteinen tehtävä edessämme ja minä olen hänen oppaansa. Hän on minulle raskaimman ja rakkaimman opetukseni antanut ja nyt olisi minun vuoroni auttaa häntä, mutta hän pelkää… ja ehkä häpeää tekojaan minua kohtaan.

Kaksoisliekkini todella teki minusta vasta kokonaisen – hän on minun ”toinen puoliskoni”. Suru ja tuska, jonka hän aiheutti, oli todella viedä hengen. Mutta niiden opettamana olen löytänyt vapauden… pyyteettömän rakkauden… ja rauhan. Rakastan häntä, mutta en tarvitse häntä voidakseni elää – minulla on kaikki, mitä siihen tarvitsen. Muistelen häntä täysin ilman vihaa tai katkeruutta. Kaivatessani häntä ja sitä rakkautta, joka meillä oli – tiedän kaipaavani Kotiin Alkulähteelle.

Todellisuus on ollut taruakin ihmeellisempi! Olemme olleet kuin näyttelijäpariskunta EC Prophetin kirjassa Kaksoisliekkejä ja Sukulaissieluja. Laulunsanat You are my power, my pleasure, my pain… kuvaavat suhdettamme ja kokemuksiani täysin ja siltikään en voi muuta kuin olla kiitollinen kaikesta oppimastani. Rakastan häntä - aina!  :smitten:

Ehkä tuohon edelliseen liittyen omakin tarina tai korsi on kangettava tähän kekoon. Jos nyt termeistä välittämättä kutsumme sielunkumppanuutta vaikka sellaiseksi, jossa tietyt sielut ovat oppimassa tässä inkarnaatiossa jotain tärkeää asiaa joka on aiemmin jäänyt selvittämättä niin näitä ihmisiä olen tavannut pari kappaletta. Toisen kanssa olin parisuhteessa ~4,5v ja toisen kanssa tapasin koulussa (toinen nainen ja toinen mies). Nainen minun oli tarkoitus tavata sen takia, että elämäntehtäväni on johdattaa tiettyjä ihmisiä oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan ja hänen tapauksessaan se tarkoitti että minun on johdatettava hänet uuteen kaupunkiin jossa hän tapaisi (tämän terminologian mukaan) sen kaksoisliekkinsä (ja omalla kohdallani se tarkoitti että pääsen henkisyydessäni takaisin aiempiin oppeihin tai niiden pariin joita aiemmat inkarnaatiot ovat sieluuni jo jättäneet, eli tunnen palavaa kaipuuta näihin). Tämä tapahtui ja heti kun se tapahtui ja hän kertoi haluavansa erota minusta tunsin että nyt olen tehtäväni täyttänyt vaikka luulisi että eroaminen sattuisi mutta ei, olin päinvastoin iloinen. :idiot2:

Tämän miehen tapauksessa en vielä tiedä mikä hänen tehtävänsä on meidän sielujemme taipaleella, mutta puheet ja tarinat käyvät pelottavan hyvin yksiin, olemme kuin veljekset keskenämme. Tällä hetkellä kehitän itseäni henkisesti armottomin harppauksin ja tunnen että pian tapahtuu jotain radikaalia (jos ei ole jo sattunut) joka johdattaa minut seuraavaan "askelmaan". Todella mielenkiintoista nähdä mitä seuraavan 5v aikana tapahtuu kun edelliset olivat ehkä elämäni parhaat muutoksen tuulet. :smitten:

Maailmanparantaja :vesimies: kuittaa

Sielunkumppanuus...... ihana asia  :). Minulla muutama elämässäni ja silkkaa ymmärtämystä toista kohtaan, ystävyyttä ja nautintoa  :). Täydellistä iloa yhteydenpidosta ja ystävyydestä, ei muuta  ;)!

Kysymys:
Mestarit, voisitteko selittää vähän kaksoissieluja? En ole varma, uskonko tähän ilmiöön. Minulle on kerrottu, että ystäväni ja minä olemme kaksoissieluja ja että monien elämien ajan olemme työskennelleet yhdessä auttaaksemme toisiamme kasvamaan. Näytämme olevan vaiheessa, missä on huonoja tunteita emmekä auta ollenkaan toisiamme. Mitä tässä on tapahtunut? Haluaisin suhteemme olevan taas kummallekin edullinen.
 
Vastaus:
Kaksoissielunne on Lähteen viimeinen osa, josta erositte, silloin kun teistä tuli ainutlaatuinen persoona. Niihin viitataan joskus siamilaisina kaksosina, jotka on erotettu. Kaksoissielunne tai -liekkinne - kuten sitä joskus kutsutaan - löytäminen saa teidät tuntemaan kokonaisuutta, kun ette pysty tuntemaan itseänne kokonaiseksi. Useimmiten kaksoissielut eivät tee järjestelyjä tavatakseen maan päällä, koska he välittäisivät vain toisistaan eivätkä pääsisi oppituntiensa oppimiseen.
 
Yleisempää on työskennellä oman sieluryhmänsä jäsenten kanssa. Nämä ovat sieluja, jotka alkoivat olla samaan aikaan kuin omanne. Heitä on 144, mutta teillä on intiimi suhde vain noin 12-24 sieluun. Näiden sielujen kanssa teette kaikki merkittävät sopimuksenne ennen maan päälle tulemista. Olette olleet heidän kanssaan monta kertaa ja he tuntevat teidät parhaiten.
 
Ystäväsi on sielunkumppani. Välillenne tehtiin sopimuksia stimuloimaan oppimista, silloin kun olette molemmat täällä. Olette saaneet loppuun suurimman osan niistä ja nyt ystävyyden säilyttääksenne teidän on tehtävä työtä sen eteen - kuten tekisitte minkä tahansa ystävyyssuhteen eteen, missä ei ole mukana sielunkumppania - laatiaksenne suunnitelman auttamaan teitä kumpaakin kasvussa.
 
Kysymys:
Mestarit, aviomiehelläni ja minulla näyttää olevan hyvin karmallinen suhde. Suhteemme alkoi hyvin rauhallisena ja meillä synkkasi, mutta 19 avioliittovuoden jälkeen se on räjähtänyt siihen malliin, etten tiedä, pääsemmekö kumpikin siitä läpi. Minusta tuntuu, että se lähtee hallinnasta. Mitä tapahtui?
 
Vastaus:
Sielut tekevät sopimuksia tullakseen yhdessä maan päälle tiettyjä tarkoituksia varten. Kun he ovat saaneet loppuun nuo sovitut tapahtumat, he havaitsevat, ettei heillä ole enää mitään yhteistä. Tämä on tapahtunut sinulle ja miehellesi. Suhteenne alussa kumpikin teistä auttoi toisiaan ja opitte vaikka kuinka paljon oppitunteja. Asiat alkoivat sitten hidastua, kun teillä oli vähemmän ja vähemmän tarvetta toisen panokselle.
 
Yritätte nyt löytää syitä vuorovaikutukselle. Koska teillä ei ole yhtään aiemmin suunniteltua asiaa jäljellä, etsitte kumpikin täysin erilaisia asioita. Tämä saa aikaan ristiriitaa. Kun aiemmin näytti olevan saumaton polku oppitunnista toiseen, niin nyt on yhtä kamppailua löytää edes yhteys.
 
Teille kummallekin on tullut päätöksentekoaika. Muistakaa, ettei mikään ole oikein tai väärin maallisella matkallanne. Jotta kumpikin teistä jatkaa kasvamistaan, teidän on muututtava, koska nykyinen toimintanne vaikuttaa edistymiseen. Teidän on ehkä oltava erossa toisistanne löytääksenne lohtua. Jos jäätte yhteen, teillä on oltava sopimus tai perussäännöt käyttäytymiselle kotona. Teidän kummankin pitäisi kunnioittaa kaikissa asioissa omaa itseänne ja elämäänne.
 

Toi kaulakorun teksti oli jotain sellaista että siitä löysin myös itseäni. :angel:

Minä jotenkin epäilen tuota, että sielunkumppaneita olisi vain 144 per nassu..
-ja vielä enemmän sitä että intiimissä suhteessa on vain 12-24 henkilön kanssa. :crazy2:

Mitäs esim. prostitoidut, joilla on lukuisa määrä läheisen ystävän kaltaisia vaki-asiakkaita
useita viikkoja, kuukausia, vuosia  + vakikumppani + perhe? ???
Periaatteessa (hyvätasoisessa) prostituutiossa ero on vain se,
että raha vaihtaa omistajaa, eikä ole arjen parisuhdeongelmia.

No tuota olen minäkin Satujen Saturnalia miettinyt, että miltä se sielunkumppani tuntuu... joku on kertonut, että sieluntasolla sen tuntee...

Mietin että olenko sielunkumppani itse nykyisen miesystäväni kanssa. Kenenkään toisen miehen kanssa en ole ollut näin yhtä, ja näin höpsöjä yhdessä kuin olen hänen kanssaan nyt :D

Kait on hyvä ottaa vaarin tuosta kaulakorun viimeisimmän viestin lauseesta: "Miettimällä liikaa, saa päänsä sekaisin". Syvätunteinen rakkaus toista kohtaan on mulle jo niin iso asia. Pelottaa kyllä koska jossain vaiheessa sen toisen kuitenkin menettää. Mitenkähän tuon menettämisen pelko- tunteen kanssa osais olla taikka prosessoida sitä... ::)

Saturnalia, noinpa se pitäis ajatella jotenka aloitan uskomuksen tuohon kuten sanoit - Heti tänään :)

kaulakoru! Kun sitten on kunnolla natsannut niin kiedotko -kaulakorusi- saaliisi kaulaan? :) ;) :D

Vaikka lemmikkimarsu, EI siis yleensä se partneri johoon tunnemme vetoa!

http://www.youtube.com/watch?v=cF6e8VmmZFI&feature=fvw

Luulen, että olen löytänyt oman sielunkumppanini - nykyisen mieheni. Tapasimme puolitoista vuotta sitten internetissä, sattumalta eräällä keskustelupalstalla jolla kumpikin olimme ensimmäistä kertaa. Juttelusta se kaikki alkoi, ja myöhemmin samana iltana menin käymään hänen luonaan. Tunne oli ihan mieletön, kun katseemme kohtasivat ensimmäistä kertaa. Jotenkin sen vain tiesi, että tässä se ihminen nyt on! Ihmeteltiin moneen kertaan sen illan aikana, että miten voikin olla niin vahva tunne siitä kuin olisi tuntenut toisen jo kymmeniä vuosia. Lisäksi alussa ei kummallakaan ollut mitään erityisen räjähtävää ihastumista, vaan rauhallinen ja tasainen hyvänolontunne koko ajan. Ja rakkaudentunnustukset vaihdettiin jo parin kuukauden päästä ensitapaamisesta, mitäpä sitä suotta pidättelemäänkään kun oltiin niin varmoja toisistamme :)

Hassua tilanteessa oli myös se, että siitä illasta lähtien miehen koirakin käyttäytyi mua kohtaan ihan samalla tavalla kuin olisi nähnyt jonkun pidemmän aikaa poissa olleen tutun. Se oli hurjan iloinen mun näkemisestä, änkesi syliin sohvalla ja kiintyi muhun heti, vaikka kuulemma normaalisti oli vieraita kohtaan melko pidättyväinen. Ei kai se voinut muistaa mua jostain edellisestä elämästä, jossa olisimme olleet jossain tekemisissä toistemme kanssa? Voiko eläimet ylipäätään muistaa edellisiä elämiään? ???

kyllä se voi jne ymv. hassua miten nämäkin fiilikset muuttuu. juuri kun luulee ettei ole yhteydessä, suhde muuttuukin äkkiä romanttiseksi! 

Hmm, sielunkumppani...No voin omasta kokemuksestani kertoa, että minulla on ollut kaksi aivan erilaista suhdetta, joita en osaa tässä nyt määritellä millään termeillä mutta voin kuvailla, mitä olen kokenut...Ensimmäinen suhteeni kesti viisi vuotta, välillämme vallitsi tietynlainen ymmärrys toisiamme kohtaan, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme koko ikämme, ensi tapaamisen jälkeen en edes huolehtinut siitä, miten saisimme toisiimme yhteyden, jotenkin vallitsi rauhallinen olo ja "tiesin" jo silloin että tulemme näkemään vielä..Suhteemme ei perustunut valtavalle intohimolle vaan se lämpeni hitaasti..Lopulta tiemme erosivat, koska tunsin että olemme enemmän sisko ja veli tai äiti ja poika..Häntä kohtaan olen pystynyt kokemaan todella suurta empatiaa, mitä en yleensä miehiä kohtaan ole pystynyt tuntemaan (johtuen lapsuuden kokemuksista)..

Noh, sitten tämä noin vuoden kestänyt on/off-suhde on ollut pelkkää intohimoa täynnä ;D Sanotaanko näin, että lähempää kanssakäymistä on ollut poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä ja useammankin kerran alkuaikoina...Tämän herran kanssa koen olevani enemmän "nainen" ja jollakin tapaa olemme samanlaisia (temperamentti?/jokin syvempi yhteys?)..Toisaalta tämän valtavan intohimon takia meillä myös räiskyy ja on tapahtunut myös paljon "myrkyllisiäkin" asioita..Plutoteema on vahvasti esillä synastriakartallamme..Sitä Pluton säteilevää voimaa olisi opittava hallitsemaan..Kuitenkin perusluonteeni on alati vaihtelua kaipaavaa, joten tämän suhteen olen tähän mennessä kokenut haastavampana ja toisaalta antoisampana juuri sen haasteellisuuden vuoksi.. Ensimmäisessä suhteessani "sisäinen naiseni" jotenkin tukahtui ja nykyisessä suhteessa se tuli/tulee ehkä liiankin voimallisena esille..

On hirveän hankala määritellä, mikä suhde on mitäkin, koska kokemani suhteet ovat aivan erilaisia ja sitä arvostaa erilaisia asioita eri aikoina..Ainakin olen kokenut vahvasti itsestäni kaksi eri puolta näiden suhteiden myötä

En tiedä miltä se tuntuu, mutta voin hyvin aavistaa tietäväni.

Se tuntuu siltä, että luottaa toiseen ihmiseen täydellisesti, kokee yhteyden häneen, kun hän ajattelee sinua tai tapaatte ja silloin se olo on puhdasta iloa ja aitoa lämmintä rakkautta. Siinä vain on hyvä olla.

Ai niin tämän nykyisen herran ja minun synastriakartan mukaan tapaamisemme oli kohtalonomainen, olisimme siis tavanneet joka tapauksessa vaikka olisin kykkinyt vain kämpässäni odottamassa herra oikeaa ;D Ja vaikka suhteemme epäonnistuisi, tulemme oppimaan toisiltamme hyvin paljon ja samalla myös itsestämme...Noh tähän mennessä olen oppinut huomioimaan myös muita ihmisiä ja harjoittelen tällä hetkellä mustasukkaisuuden hallintaa (melko huonolla menestyksellä) ;D

Tuota luottamusasiaa olen miettinyt kauan...Mitä jos mustasukkaisuus ja epäluottamus on ihmisellä perusluonteessa? Ainakaan itse en pysty tunnistamaan sielunkumppania luottamuksen perusteella, koska itselläni on kumppanista riippumatta "luottamuspula"

N222,

Oli mielenkiintoista lukea kokemuksistasi, sillä oli kun olisi lukenut omasta elämästään. Toki on poikkeavuuksia - esim. se, että minun kohdalla suhteet eivät koskaan kestä kauan. ..
(tiedä häntä sitten miksi)

Mutta samat kaavat tapahtumilla. Tapasin ensin tällaisen rauhallisen miehen, jota rakastin ja, joka jollain tasolla oli enemmäinkin veli /poika - juuri niin kuin kuvailit.


Tänä syksynä sain vihdoin tietää, mitä tarkoittaa ihntohimo.
Olin toivonut sitä kauan.

 Sielunkumppanin kohtaaminen oli kaikessa kamaluudessaan voimakkain kokemus miesmuistiin. Minun kohdallani suhde ei kestänyt (ellei nyt ihmeitä tapahdu ja vihreitä lehmiä ala sataa taivaalta), mutta tulipa jotenkin vaan mieleen myös tämä mustasukkaisuus - mistä puhuit.

Sen käsitteleminen oli hankalaa. Tulin itse jotenkin sellaiseen lopputulokseen, että mikäli toista rakastaa pyyteettä ja aidosti koko sydämmellään on oltava kyky käsittelellä omat pettymyksen tunteet, kyky antaa anteeksi ja halu jatkaa suhdetta - vaikka toinen olisikin pettänyt luottamuksen.

Nyt haluan painottaa, etten minä siis koskaan ole seurustellut vajaa vuotta pidempään, enkä ole kokenut mitään sellaista - mitä voisi kutsua vakavaksi seurusteluksi. Joten nämä ovat vain pohdintoja - en tiedä ollenkaan kykenisikö kukaan tuollaista toteuttamaan. Mehän olemme kaikki vain ihmisiä..

Mutta siinä se, mitä minulle tuli mieleen aiheesta ja kirjoituksista.

/A

Saturnalia,
Olet onnen tyttö.  :smitten:

Anahata,

"Sen käsitteleminen oli hankalaa. Tulin itse jotenkin sellaiseen lopputulokseen, että mikäli toista rakastaa pyyteettä ja aidosti koko sydämmellään on oltava kyky käsittelellä omat pettymyksen tunteet, kyky antaa anteeksi ja halu jatkaa suhdetta - vaikka toinen olisikin pettänyt luottamuksen."

Mulla tuo asia on mennyt "hullunkurisesti" niin, että esimerkiksi ensimmäisen "rauhallisen" suhteen aikana pystyin antamaan anteeksi ja unohtamaan ja ymmärtämään, mutta tämän intohimoisen suhteen kohdalla anteeksi antaminen on todella vaikeaa..Jotenkin myös anteeksi antaminen on ollut helpompaa pitkän parisuhteen aikana kuin lyhyen (tai siis jos huonoja asioita on tapahtunut suhteen alussa, anteeksi antaminen on ollut vaikeampaa kuin jos ne tapahtuisivat pitkän ajan päästä) Ehkä tämä johtuu siitä, että tunteeni ovat ehtineet tasoittua (samalla tuo mustasukkaisuus) sen pitemmän suhteen aikana, joten vaikeudet eivät ole tuntuneet tunnetasolla niin ylitsepääsemättömiltä kuin suhteen alkuaikoina tunne- ja hormonimyllerryksessä...

Asiaa pohdiskeltuani on myös mahdollista, että anteeksi antaminen, kyky käsitellä pettymyksiä ja tunteita on pelkästään ihmisestä itsestään kiinni. Hyvin usein nämä piirteet nähdään aina suhteessa johonkin toiseen henkilöön ja laitetaan ns. toisen osapuolen piikkiin, "ei se ollut se oikea minulle, koska en voinut antaa anteeksi"..Itse huomasin tämän asian koettuani nämä kaksi täysin erilaista suhdetta..Vaikka ensimmäinen suhde olikin lähtökohdiltaan luottamuksellinen, niissä tuli siltikin esiin minun mustasukkaisuuteni ja luottamuspulani..Tottahan on myös tuo Anahatan pohdiskelu tuossa ylempänä, että joillekin on vain helpompi antaa anteeksi kuin toisille..Jotenkin se anteeksi antaminen ei minulla liity silti "rakkauteen", helpompi on antaa anteeksi sellaiselle, johon ei ole tunnetasolla niin kovasti kiintynyt..

Muutenkin rakkauskäsitykseni saattaa olla jollain tapaa "kieroutunut"...Jos rakastamani ihminen (mies) tekee minulle jotain pahaa, tulen hyvin katkeraksi ja kostonhaluiseksi ja anteeksi antaminen on todella vaikeaa..Voin käyttäytyä todella häikäilemättömästi rakastamaani ihmistä kohtaan, jos hän on minua loukannut..Lisäksi syvällä sisimmässäni haluan intohimoisen suhteen, vaikka tiedän, että voin saada siipeeni siitä eikä se välttämättä pitkällä tähtäimellä ole hyvä ratkaisu, koska olen myös turvallisuuden hakuinen ja arvostan ns. perinteistä perheajattelua.. Lisäksi rakkauteni liittyy vahvasti fyysisyyteen, näytän rakkauteni fyysisesti ja etäännyn helposti kumppanistani ilman tätä fyysistä puolta...Tulen nalkuttavaksi ja tuittupääksi ja mikään ei tunnu kelpaavan, jos en saa tarvitsemaani kosketusta...Sanat eivät merkkaa minulle niin paljon kuin kosketus..En kuitenkaan "saa" mitään yhden illan jutuista, joten fyysisyyteni liittyy kuitenkin loppujen lopuksi tähän vahvaan tunnepuoleen, joka ilmenee fyysisyyden kautta.. Tulipas tästä taas ihme soperrus ;D

Saturnalia: kuulostaa täydelliseltä  ;D Onnea :smitten:

Herranjestas... olenkohan kohdannut sielunkumppanini...? Jos olenkin, niin meidän ei kaiketi ole tarkoitus jakaa elämää yhdessä. Hän on karkeampi värähtelyisempi kuin minä, joten elämäni hänen rinnallaan ei luultavasti olisi mitään ruusuilla tanssimista.

Minä tunnen häntä kohtaan pyyteetöntä rakkautta ja pystyn hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, jopa anteeksi pystyn pettämisenkin antamaan. Mutta hän ei kaiketi pystyisi elämään rinnallani. Hän on liiaksi materiaalissa kiinni ja omissa maallisissa asioissaan, vaikka henkistä potentiaalia olisi. Hän ei vain muista. Tämä on suuri suru. Eikä hän uskalla luopua sellaisesta, mikä on esteenä hänen kehitykselleen.

Mutta minä olen päättänyt antaa omasta puolestani hänelle vapauden, koska rakastan häntä todella. Todellinen rakkaus ei vangitse, eikä vaadi, eikä varsinkaan pyri omistamaan.

Kaikkea kaunista ja hyvää hänelle toivon.  :smitten: