Astro Foorumi

Olisi kiva tietää, miten te muut toimitte, jos näette, että ystävänne haaskaa energiaa asiaan, joka tulee menemään pieleen. Itse olen sen verran varovainen, etten uskalla käyttää tietoa, joka on peräisin esim. heilurilta (arveluttavaahan toisten asioiden katselu on ylipäätään).

Esim. 1) Kaverini on tavannut elämänsä rakkauden, niin väittää. On innostunut asiasta ja haluaisi ruotia jutun ihanuutta kanssani. Heiluri (ja tällä kertaa jopa intuitioni) näyttää, että ei jutusta mitään tule. No mitenkä reagoin? Välttelen ystävää. En vastaa hänen puheluihinsa. Tuntuisi valheelliselta kannustaa häntä. Toisaalta en halua olla negatiivinen, ja onhan heiluri joskus väärässäkin. Ja heillähän menee hyvin... Toivottavasti olen erehtynyt.

No sitten se suhde kaatuu. Teeskentelen yllättynyttä (olenko liian kiltti). Mietityttää, olisiko pitänyt sittenkin varoittaa kaveria. Mutta kun en TAHDO olla pahanilmalintu.

Näin on käynyt usein. Myös netissä pystyn joistakin suhdekertomuksista sanomaan, ettei homma tule toiminaan, mutten pysty kertomaan sitä.

Esim 2, tämä tapahtui muutama päivä sitten. Toinen kaverini teki mielestään hyvät kaupat. Ikävä kyllä asiasta sovittiin perääntyvän merkuriuksen aikana ja kuunpimennyksen varjossa.

Kaveri ei kuitenkaan ollut sen verran läheinen, että olisin kehdannut pihahtaakaan tällaisesta huuhaasta. Sitä paitsi juttu ei rahallisesti tuo hänelle mitään kovin pitkää miinusta. Siksi onnittelin hyvästä kaupasta (siltähän se näyttää). Vaikka olisi pitänyt toppuutella ja käskeä miettiä vielä...

Jälkeenpäin vilkaisin vielä asiaa heilurilla, eikä kaupalle näkynyt vihreää valoa silläkään keinoin. En silti tarttunut puhelimeen ja suositellut jättämään asiaa sikseen. Miksikö? Oma täyspäisen maine (egoegoego) on mulle tärkeämpää kuin toisten rahat tai rakkaus.

Mutta olisiko pitänyt puuttua...?

On tosiaan vähän arveluttavaa puuttua toisten elämään, vaikka tietäisikin miten siinä sitten käy. Pitäähän ihmisten oppia myös kantapään kautta asioita, koska muuten toistaisivat vain vanhaa kaavaa?
Uskoisin, että jos on kerrottava jokin asia, niin saat siitäkin erittäin vahvan tunteen.
Voi myös käydä niin, että saat syyt niskaasi, jos alat "ennustamaan" ihmisille. Ihmiset haluavat kuitenkin lyödä päänsä mäntyyn ihan itse.
Mutta minä olenkin superhyperylivarovainen ja totean usein itse samaa, että pitäisiköhän sanoa. Tosin en näe tuollaisia samanlaisia asioita. Hoidon aikana tulee mieleen asioita, mutta sitten alkaa miettimään, kestääkö tuo ihminen sen tiedon? Sitten saatan mielessäni "puhua" asian hänelle tietoisuuteen...ja pyydän että asia menee perille, jos on tarkoitus.
Ihmiset saattavat myös alkaa elämään ennusteiden mukaan ja kuka sitten tietää, mikä olikaan se alkuperäinen tarkoitus? Ikuisuuskysymyksiä.
Maltti on valttia.  :smitten:

Mikä lie miellyttämisen tai mukavuuden halu, pelko estää sanomasta ääneen intuitioitaan.
Kuitenkin se on suoraa kommunikaatiota Kaikkeuden kanssa, tietoisuuden ulottumaa yleensä tiedostamattoman puolelle, kun näemme miten asiat ovat/tulevat menemään.
Miksi se hiljennetään hukkaan?

Eikö jo velvollisuus kanssaihmistä kohtaan ole ilmaista kenties laajempaa totuutta, jotta
voisimme molemmat laajentaa ymmärrystämme yhdessä.
Silläkin uhalla, ettei toinen ole valmis ottamaan totuutta vastaan tai käsittelemään sitä,
ainakin olemme antaneet virikkeen ja 'helpon' mahdollisuuden näkemyksien dimensioille.

Ehdottomasti (kirjaimellisesti) täytyy sanoa mitä näkee.

no tuota minun silmääni pisti ainakin tuossa kirjoituksesasi aika pahasti se että miksi katsoa toisen ihmisen elämää millään tavalla jollei hän sitä itse sinulta pyydä??

mielestäni uteliaisuutta toisten ihmisten elämää kohtaan ei pidä käyttää syynä siihen että millään tälläisellä meille suodulla lahjalla siihen ilman lupaa menet puuttumaan(anteeksi vaan nyt näin suora ilmaus)

sinun intuitiosihan voi hyvinkin sanoa jo nyt ettei heidän jutustaan mitään tule mutta muista myös että oli heidän tilanteensa nyt mikä hyvänsä on tämä kaverisi intuitio se ainut oikea heidän omassa tilanteessaan joskus se elämässä on niinkin että on tehtävä virheitä jotta voi kasvaa tietoisemmaksi omistä päämääristään ja vain virheiden kautta voi mitään oppia.

jos nyt niin käy joskus että heidän juttunsa ei ota kestääkseen niin ole kaverillesi se auttava olkapää ja kuuntelija ilman että välttämättä tuot omaa mielipidettäsi kovin vahvasti esille tyyliin minähän tiesin tämän jo kauan aikaa sitten....joskus voi auttaa kun on vaan joku joka viitsii kuunnella oli asia aivan mikä tahansa ja hänkin haluaa varmasti että olet onnellinen siitä että kaverisi on nyt onnensa kukkuloilla ja hänellä menee hyvin...

Jadenian kanssa samalla linjalla.

Jos käytät heiluria ilman lupaa toisten asioiden tutkimiseen, voi se antaa väärää tietoa tai lakata toimimasta.

Tiedän kyllä tunteesi kun itse aavistaa miten tulee käymään mutta eipä oikein voi aavistustaan esille tuoda. Kehitä kykyäsi lisää niin joskus elämääsi voi tulla ihmisiä, jotka haluavat apuasi.

 :smitten:

jeps, samaa mieltä. Ei pitäisi katsoa pyytämättä toisten asioita. tietenkin jos tulee käskemättä vahva intuitio, niin sillehän ei voi sitten yhtään mitään.

Kumminkin olen sitä mieltä, että omat mielipiteet ja tuntemukset pitää sanoa. Harvoinhan ennustus on kumminkaan kiveen hakattu, että jos tietäisi etukäteen, että tästä ei ehkä tule mitään JOS jatkan näin, mutta jos muutan käytöstäni jollain tasolla, niin tämä voi toimiakin.

Rehellisyys on kaunis asia, ja valehtelu ja mielistely ovat mielestäni luonteenheikkoutta jo. Tietenkään ei ketään halua satuttaa, enkä nyt kannustakaan kertomaan, että "tuosta sun suhteesta ei tuu sitten yhtään mitään. Idiootti." vaan voit tavallaan kierrellen ilmaista, että se mies vaikuttaa jotenkin.. tai ettei pidä heti heittäytyä.. kannusta ottamaan rauhallisesti. Ja jos alkaa näyttää siltä, että suhteesta on vain harmia niin sano se. Ystäväsi ansaitsee onnea ja iloa ja olisi julmaa Sinulta, että kannustat häntä jatkamaan "tuhoavaa käytöstä"

Välttely satuttaa, sitä älä tee. Mieluumminkin sano, että no comments.

En nyt lukenut muiden vastauksia... mutta silmiini pisti erärehellisyytesi. Tällä tarkoitan sitä, että et voi pitää yllä ystävyyssuhteita olemalla epärehellinen. Eli
a) miksi kurkit hänen elämäänsä?? älä kurki toisten elämään, sinulla ei ole siihen lupaa
b) jos tieto tulee sinulle intuition välityksellä, ehkä tehtäväsi onkin varoittaa ystävääsi?
c) ehkä tämän tarkoitus on opettaa sinulle kuinka puhua toisille ihmisille?

Toisaalta en usko että ystäväsi kuuntelee sinua, vaikka sanoisit mitä hänen ollessa ihastunut. Minä arvostan ystäviäni, jotka sanovat suoraan jos olen menossa väärille jäljille. Olen kuitenkin itsenäinen aikuinen eivätkä ystäväni päätä puolestani mitään. Monesti olen vain saanut huomata että ystäväni olivat oikeassa. Minun oli kuitenkin itse koettava kaikki se, minkä he olivat aistineet.

Heh, Hittunen ehti jo sanomaan nämä kiteytyneemmin, mutta postaan silti:


Ei tarvitse heilureita eikä erityistä keskittymistä nähdäkseen tosiasioita, kuunnellakseen intuitiota.  :o
Se kyky on meillä kaikilla.

Tykkään, että luotettava ihminen on sellainen, joka sanoo, mitä näkee, koska itse ei välttämättä sillä tavalla objektiivisuuteen omissa asioissa kykene.
FGS, auttamista vartenhan ystävät ovat - täytyykö antaa ihmisen joutua autettavaksi, ennenkuin voi auttaa!

Jos näet ihmisen lähtevän humalassa tai jarruttomalla autolla liikenteeseen, etkä estä häntä, olet kanssarikollisena vastuussa mahdollisesta onnettomuudesta, siis lain mukaan.
Eikö tämä päde kaikkeen elämässä?

Ihmiset opettelevat kyllä kantapään kautta ihan varmasti, vaikka heille sanoisikin, mitä näkee, koska joskus täytyy vaan kokea ne niin.
Ja jokainen on joka tapauksessa vastuussa omista toimistaan.
Mutta toiminta perustuu tunteeseen, kokemukseen ja tietoon, ja jos minä näen jotakin, jota toinen ei vielä tiedä, tunne tai ole kokenut, jotakin, joka voi valottaa hänelle pimennossa olevia juttuja, enkö ole velvoitettu se tekemään; vai laitanko valoni piiloon, etteivät asiat kirkastuisi toiselle?  :coolsmiley:

Inhimillisesti katsottuna keskustelun ytimen ympärillä pyörteilee ilmaisun tyyli, miten sanoa... Siinäkin voi luottaa intuitioon, kaikki asiat tulevat suusta ulos just niinkuin on tarkoituskin, kunhan suunsa vain avaa...  :-*

Julietta, minäkin tunnistan nuo ristiriitaiset tunteet.
Sinä olet arka sanomaan, minä olen taas ollut liian kova puuttumaan.
Olen niin paljon halunnut pelastaa toisia heiltä itseltään. Mukamas!

En tiedä muusta kuin voimakkaasta intuitiosta ja sitä olen oppinut vähitellen käyttämään itsekkäästi itselleni. Minua auttoi sisäisen soturin tulkinnat. Tarvitsin mustaa valkoisella. Ymmärsin vihdoin, että en saa työntää nenääni toisten asioihin ja varsinkin sen miksi en saa. 
En mä silti kokonaan ole siitä irti päässyt -vielä! Jotkut syö salaa itseltään, mä työnnän nokkani toisten asioihin salaa itseltäni :angel:

Nykyisin joskus tuntuu, että pystyisin jotenkin alitajuntaisesti vaikuttamaan asiaan positiivisesti vaikka en siihen sanallisesti puutukaan. Tutkiskele karttaasi ja itseäsi. Käytä voimaasi! Opit tunnistamaan koska voi/täytyy sanoa, koska taas on paras antaa toisen hakata päätään mäntyyn.

Tuliheppa kirjoitti hyvin, että jos tarkoitus on kertoa, niin siitä kertomisesta tulee vahva intuitio. Hyvä ohje.

Ja oli hyvä pointti, että miten ystävä kestää tiedon. Jos olisin tilanteessa, jossa jonkun terveys tai henki olisi vaarassa, varmasti varoittaisin (millaisia tapauksia Tulihepalla on, jos ei samantyyppisiä kuin minulla?).

Intuitio valitettavasti on vahva kovin harvoin. Mitä näihin näkemisjuttuihin tulee, yleensä se on sellaista paksussa usvassa hapuilua. Ja juuri siksi on vaikeaa välittää tällaista tietoa, vaikka esim. Ikitosi oli sitä mieltä, että 'ehdottomasti pitää sanoa'.

Heiluria käytän, jos jokin asia vaivaa minua. Muiden asioita se ei läheskään aina suostu näyttämään, ja silloin en sitten kysele.

Jäin kaipaamaan omia kokemuksianne vastaavissa tilanteissa. Jos näette enneunia, kerrotteko niistä? Tuota astrologista 'varoitusta' kukaan ei kommentoinut mitenkään, heiluria vaan... Jos huomaatte, että tähtikuviot ovat todella heikot, sanotteko?

Annaliljalle vielä, että ehkä jätän sanomatta, koska vaistoan, että olisi turha sanoa. Eihän täällä netissäkään ihmissuhdeneuvoja kuunnella, vaikka neuvoa kysytäänkin.

Pitää ehkä kehittää tuota mainitsemaasi alitajuista asioihin vaikuttamista...

Kyllä minä ainakin netissä (nimenomaan tällä foorumilla) olen ottanut ihmissuhdeneuvot hyvään mietintään ja niistä on ollut apua, vaikken ehkä sanasta sanaan niitä ole seurannut.
Ystävien suhteista tulee puhua ystävän kanssa. Hän selvästi haluaa olla yhteydessä sinuun ja puhua tästä suhteestaan, niin kuuntele ja neuvo miten parhaaksi näet. Älä kannusta liikoja, jos sinusta tuntuu, ettei mies ole ystäväsi arvoinen.

Jokainen toimii kuitenkin omien näkemyksiensä mukaan parhaalla tavallaan. Vaikeahan sen on ulkopuolisen sanoa miten asia pitäisi hoitaa :)

näen enneunia, joita en tiedä enneuniksi ennen kuin ne toteutuvat. minä olen valitettavasti totuuden torvi, joskin viime aikoina olen miettinyt enemmän tuota kertomista, koska näen usein äitini kuolevan. Mutta sitten taas asia vaivaa minua niin kovasti ja kun kerron äidille unen ja hän nauraa...  :smitten: (vaikkakin ottavat uneni nykyään jo tosissaan)

Mikä horoskooppimerkkisi on? Jos se on oinas, sinun kuuluukin luottaa intuitioosi sen kummemmin sitä ajattelematta.

En näe mitään ongelmaa kertoa astron transiiteista. Etkö voisi vaan luottaa ihmisten omaan järkeen? Edelleen painotan aikuisen ihmisen vastuuta omista valinnoistaan!! Jos sinä puhut ja kerrot, ei se tarkoita sitä että olet vastuussa toisen teoista!  :o Voit miettiä sitten että miten puhut. Eihän ystäväsi välttämättä edes usko astrologiaan!  ;D

Olen itse sellainen jääräpää, että jos joku sanoo, että mene länteen niin lähden itään.  ;)
Ei aina niin hyvä piirre, mutta se olen minä.

On myös niitä ihmisiä, jotka näyttävät ulospäin hyvin vahvoilta ja tuntuvat kestävän mitä vain, mutta jos sitten sanot pientä kritiikkiä (ei tarvitse olla edes kritiikkiä) niin he saattavat hajota sisältä päin. Ei ole omaa kokemusta, mutta niin monet kätkevät epävarmuuden itsevarman kuoren alle. On oltava hoksottimet hyvässä kunnossa, että oivaltaa kätketyn haavoittuvuuden. Silloin on parempi olla hiljaa ja ennemmin tukea heikkoutta kuin moukaroida muuria. Emme voi todella tietää, miten syvälle isku osuu, vaikka tarkoittaisimme vain hyvää ja puhuisimme vain "totuutta".  

Enneuneni ovat usein tarkoitettu vain minulle enkä tiedä astrologiasta tarpeeksi, jotta voisin siitä kertoa kenellekään.

Cheva, tässä esimerkkitapauksessa ystäväni on miespuolinen, naista en koskaan tavannutkaan. Ja en vaan PYSTYNYT käymään sellaista normaalia kannustuskeskustelua, kun tiesin, että juttu kaatuu. No se kestikin vain muutaman kuukauden.

Ja olet oikeassa, ehkä nettineuvoista jää jokin kipinä tuikkimaan, vaikka juuri sillä hetkellä kysyjä ei kykenekään ottamaan kaikkea vastaan.

Hittunen, olen kaksonen - ei ehkä kaikkein intuitiivisin merkki.

Näetkö enneunet selkeinä kuvina? Minulle unikuolema on ollut muutoksen tai eron symboli.

Astrologiaan en usko joka hetki itsekään. Omalle ukolle kerron kyllä tuollaiset varoitukset. Alussa ei uskonut niihin pätkääkään.

Heilurituloksia en kerro hänellekään.

mielestäni siinähän ei ole mitään pahaa jos sanoo että taivaankappaleet ei nyt satu mielestäsi olemaan sopuisassa paikassa suhteessa johonkin päätökseen tai asiaan.

itse en juurikaan noista planeetta asioista mitään ymmärrä mutta sen mitä joten kuten seurannut olen niin kyllä niistäkin jotain selvityksiä asioihin löytyy silleen jälkikäteen ajateltuna.

itsellä useasti jostain asioista todella vahva intuitio ja välillä säälittää jopa katsoa kun joku parhaista ystävistä tekee virheitä, mutta jotenkin kuitenkin uskon että nämä asiat ovat syystä heidän eteensä tulleet...kuten jo aiemmin sanoin ettei ilman virheitä voi oppia.

Hei Jadeania, lainaan tähän allekirjoitustasi, joka mielestäni kertoo tästäkin aiheesta:
"Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä mitä sinulle tapahtuu ja Elämän surullisimpia tosiasioita on, että viisaat taipuu typeryyden edessä. Tästä johtuu tyhmyyden maailmanherruus."

Eli ei se, mitä näet, vaan mitä sillä tiedolla teet..
Jos näet viisaammin kuin toinen, taivutko typeryyden edessä olemaan vaiti viisaudestasi?

On eri asia tehdä tyhmyyksiä tietämättömyyksissä tai tietoisesti.

Tietoa toki on tarjolla Kaikessa (maailmankaikkeus vesipisarassa), ihan niin paljon kun sitä kykenee tällä hetkellä vastaanottamaan (ja tässä kohtaa voinemme luottaa, että kaikki tapahtuu just niinkuin on tarkoitettu), ja tieto sisäistyy kokemuksen kautta. Koettava siis on, tavalla tai toisella.

Mutta jos ystävän kokemusta voi helpottaa kertomalla mitä odotettavissa olla saattaa, jakaa viisautta niin, ettei hänen tarvitse ihan pohjamutiin sukeltaa helmen toivossa, kun ne on monien toimesta jo useaan kertaan tongittu, löytämättä.

Minusta on ajatuksenakin jo kammottavaa "säälien katsella vierestä kun ystävä tekee virheitä". (lainaus Jadeanialta) :(

Muoks: unohtu laittaa keneltä lainaus

Minusta on ajatuksenakin jo kammottavaa "säälien katsella vierestä kun ystävä tekee virheitä".  Sad (lainaus ikitosi)

itsellä tästä sen verran kokemusta nykyistä veskari miestäni sivusta seuranneena että hänen edellisen suhteensa ihan intuitiolla näin kestävän seuraavan puoli vuotta..

sanoin sen kyllä hänenkin kuultensa ystäviä kun ollaan kuitenkin muuten pitkään oltu että tuo juttu ei kestä puolta vuotta pidempään johon hän itse totesi että silti hän sen puoli vuotta katsoo mitä tuleman pitää.

asiaan en sen enenpää puuttunut vaan enenmän ajattelin että jokaisen on tehtävä ne omat valintansa ja tuntui kyllä jotenkin pahalta katsoa vierestä kuinka heidän suhteensa meni alusta asti suurta alamäkeä...

mielestäni tämä oli ehkä hänelle sellainen "virhe" joka oli tehtävä vaikka jopa hänen oma intuitionsa taisi sanoa ettei jutusta tulisi mitään.

Edelleen jokainen on vastuussa teoistaan, mutta
ainakaan niitä ei tee tietämättömänä, kun asiasta kerta on ollut puhetta.

Ne 'virheet' ovat kokemuksen keräämistä, laajempaa elämänymmärrystä varten  :angel:

Lukematta sen enempää muiden vastauksia,
niin suoraan kysymykseen suora vastaus;

Asiat voi kertoa niin monella tavalla. ;)

Rehellinen pitää olla, mutta kuinka asian kertoo,
on se juttu. ;)
Toisen tunteita ja valintoja pitää kunnioittaa.

Tämä on tietynlainen vastuullinen ehto, joka kytkeytyy lahjaasi
nähdä asioita ja jos käytät sitä väärin, voit olla varma,
että homma kostautuu sinulle ennemmin tai myöhemmin.

Minä en mene sanomaan päin kasvoja umpi-rakastuneelle,
että sorry vain, mutta homma ei tule toimimaan,
vaan kerron mahdollisimman hienovaraisesti ja kattavasti,
millaisia kortteja/energioita asialle nousee
ja jätän asian hänen päätettäväkseen. :)

Jos kysymyksessä on henkilö, joka on erityisen herkkä
tai elää jossain harhoissa tai pakkomielteissä jotakuta kohtaan,
niin lähestyminen kysymyksillä voi olla hyvä ratkaisu,
koska usein kysyvällä asiakkaalla on jo itsellä jokin
vaisto-varoitus kysyttävästä asiasta ja tällöin
hän ikään kuin "keksii itse" tämän briljantin oivalluksen. ;)

Toisekseen, minusta ei ylipäätään tarvitse, eikä pidä
lähteä tuomaroimaan kenenkään elämää, toimiiko joku valinta vai ei.

Usein ihmisille annetaan lyhyitä kokemuksia ja pitkiä kokemuksia
esim. rakkaus-suhteista ja kuka on sanomaan,
onko lyhyt suhde vähemmän tärkeä kuin taas pitkä
avioliitton johtava suhde? :idiot2:

Tulkitsian tehtävä ei ole tuomita tai esittää
jumalaa kenenkään elämässä. ;)

Samaa mieltä.  :coolsmiley:

Hyviä kommentteja!

'Tietäminen'. Heittomerkitän sanan, koska tietämismielessä liikun yksiöisellä jäällä, en itsekään pysty perustelemaan, miksi tiedän. Tunnen, että info on pöllitty naapurin puolelta  (mutta olisiko sitä annettu minulle ollenkaan, jos se ei olisi käytettäväksi?).

Voisin toki naamioida aavistukseni rationaaliseksi. "Te olette kuitenkin aika erilaiset ihmiset" (näin muuten voi sanoa kenestä tahansa). "Tuo ostopäätös ei ole ehkä harkittu, ottakaa vielä asiantuntijan lausunto myyntikohteesta".

Asterixin kysymyksillä lähestyminen on loistava suhtautumistapa (etenkin, jos asioille on vielä tehtävissä jotakin. Siinä ei jää mykän p***an rooliin "katsomaan säälien vierestä, kun ystävä tekee virheitä" (Ikitoden kommentti).

Sitten on tietysti näitä karmallisia juttuja. Eräästä tuttavapariskunnastani tiedän, että he tulevat hankkimaan kaksi lasta, mutta eivät kuitenkaan vietä koko loppuelämäänsä yhdessä. Mitä minulla siihen on sanomista. Asterixia lainatakseni, ei pidä tuomaroida toisten elämää. Ja varmastikaan asianosaiset eivät halua kuulla tällaista arvausta. Ja itse olisin näissä asioissa mielelläni välillä väärässä (omassa elämässäni olen kyllä ollut riittävän usin väärässä).

 

Ns."tietäminen" perustuu aina omaan elämänkokemukseen ja näkemykseen ja arvoihin.
Joten mikä kukaan on lopun viimeksi sanomaan mikä on toiselle "sitä oikeaa" ja mikä ei?
Ihmisen kuuntelu ja kohtaaminen on ihan eri asia kuin oman minuuden kautta arviointi.
Elämä on hyvin monimuotoista.
Minä en lähtisi leikkimään "tietäjää/näkijää" toisen elämällä, varsinkaan siltä pohjalta, että oikeasti kuvittelisin tietäväni mikä toiselle on oikein tai mikä väärin.
On aivan eri asia puuttua selvään "rikokseen" ja " sielun tallantaan", mutta että lähtee oman arvomaailmansa näkökulmasta määrittelemään toisen elämää ja tarkoitusta....  ::)
Todellinen kohtaaminen on täysin eri asia, kuin oman arvomaalimansa kautta toisen elämän arvioiminen oman psyyken ja emotionaalisuuden kautta. Toki toiset tykkää elää elämäänsä arvioioden toisten elämää. Toki sitä tekee kaikki, mutta että uskoo sen olevan totuus toisen elämästä ja valinnoista...  :buck2:
 :)

Mihin asti sanoja on vastuussa sanomastaan?
Ilmaisutyylinsä voi valita, mutta jokainen on kuitenkin itse vastuussa kuulemastaan, kuulemansa ymmärtämisestä, tai kuuntelematta jättämisestä, kuten muutenkin elämästään. Se on vapaa tahto tehdä miten itse parhaaksi näkee, vaikka toiset näkisivät ja sanoisivat mitä.  :)
Vapaata tahtoa ei kukaan voi ottaa meiltä pois.

Mutta miten tuomitseminen liittyy näkemiseen?  ???
Päinvastoin, koen, että tuominta nimenomaan estää näkemästä objektiivisesti. Intuition täytyy olla aina ennakko-odotuksista ja -asenteista vapaata, muutoin se on itsen projisointia, ei näkemistä, kohtaamista.



Mahtoiko tässä topikissa olla kuitenkin kyse ennemminkin intuitiivisesta tuntumasta, aavistuksista, kuin oikea-väärä-asetelmasta?  ::)

öh... sama tilanne eikä siihen edes tarvita selvänäköä vaan jokainen hmmm järkevähkö ihminen aistii, että jos pari menee alle vuodessa pariterapiaan sen vuoksi että kommunikaatio ei pelaa... vaikka onkin lapsi tulossa... niin en jaksa uskoa että he ikuisesti yhdessä ovat.
Mutta kullekin tulee tarpeellinen suhde, joten mikä minä olen tuomitsemaan. Samoin minusta nähtiin että en ollut onnellinen avioliitossani, en vain olisi ottanut sitä kuuleviin korviini niin kauan kunnes itse päätin että en enää jaksa.

Minä olen itsekin pitänyt omana tietonani intuitioni sanomiset esimerkiksi juuri ystävien parisuhteista. Vasta sitten, jos joku on ihan kysymällä kysynyt, että mitä minä näen tämän ja tämän asian suhteen, olen kertonut asiasta, mutta lisännyt siihen perään, etten tietenkään voi sanoa asiaa ihan satavarmaksi. Kysyjä itse tekee päätöksensä.

Kaikelle on tarkoituksensa ja epäonnisetkin tapahtumat saattavat loppupelissä olla todella onnekkaita. En haluaisi, että joku muu puuttuu omaan elämääni ilman, että itse pyydän sitä, enkä siksi halua itsekään puuttua toisten elämään. En halua, että sanomiseni vaikuttavat ihmisen normaaliin vapaaseen tahtoon.

Parisuhteiden kohdalla voin sanoa, että olen itse seurustellut 3 kertaa ja jokaisella kerralla tiennyt, ettei tämä suhde tule kestämään, mutta minun on käytävä tämä suhde kaikesta huolimatta läpi. Ensimmäinen suhde pohjusti tulevaisuutta ja kaksi suhteista olivat oman karmani suorittamissuhteita.

no sikäli vielä, että olisin jälkeenpäin toivonut että joku olisi herätellyt minua, mutta kukaan ei sitä tehnyt koska tunsivat etten ottaisi kuuleviin korviini.

Ehkä tässä voitaisiinkin miettiä, miten sanoa kuten Asterix taisikin jo ehdottaa... itse nimittäin kaipaisin siihen neuvoja.

Toinen asia, joka tuli mieleeni vielä kirjoittaa,
on se, että ylipäätänsä (näkijän) pitäisi korostaa,
että ennustukset eivät ole mitään kiveen kirjoitettuja
tai edes vakavia ja niihin pitää suhtautua
hiukan huumorilla. ;)

Jokin ihmiset ottavat ne koko totuuksina
ja unohtavat realiteetti-elämänsä kokonaan,
joka on erittäin surullista.

Tiedä muista, mutta minulla on joitain ihmisiä,
jotka eivät osaa elää omaa elämäänsä ollenkaan
kysymättä joka asiasta tulkintaa Tarot-korteilla.

He eivät elä todellisuudessa ja heillä saattaa olla
pakkomielteinen ihastuminen/rakastuminen johon kuhun
ja heidän on vaikea hyväksyä reali-elämän tosi-asioita,
jotka näkee ilman korttejakin.

He pyytävät kerta toisensa jälkeen tulkintaa samalle asialle
yrittäen saada edes pienen toivon murun, että se toinen
voisi olla vielä kiinnostunut.

Tässä tulee eräs käytännön elämän eettinen ongelma eteen. :idiot2:

Jos edes pienesti vihjaat, että siellä ei ole mitään mahdollisuuksia
ja unohda koko tyyppi ihmiselle, joka elää aivan eri "todellisuudessa",
niin se saattaa murskata koko sen ihmisen elämän totaalisesti.

Samoin voi käydä, kun joku uskoo vahvasti
johonkin uskontoon/ideologiaan
ja teet ainoastaan pari kysymystä, jotka heittää heidät
näkemään uskonsa heikkoudet, niin se saattaa tuhota koko heidän
elämänsä.

Tälläinen henkilö saattaa olla päässyt eroon
esim. alkoholi/huume-ongelmasta uskonsa/ideologiansa avulla,
vaikka järkevä ihminen tajuaa vain toisen riippuvuuden
vaihtuneen toiseen riippuvuuteen ko. henkilöllä.

Tällöin tulee eettinen ongelma eteen päätettäväksi,
että onko järkevää kertoa jotain sellaista tuollaiselle ihmiselle,
joka saattaa hänet kahdesta pahasta siihen pahempaan vaihto-ehtoon.

Sama pätee esim. ns. "huonoissa" suhteissa/avioliitossa.
Eroaminen/henkilöiden eläminen ilman toisiaan
voi olla vaihto-ehdoista se pahempi.

Sama asia pätee myös toisin päin,
että jääminen suhteeseen/avioliittoon voi olla se pahempi vaihto-ehto,
mutta kaikki on riippuvaisia henkilöistä ja tilanteista.

Ihmisen valintoja pitää kunnioittaa kaikessa,
koska se on heidän valitsemaansa elämää, ei tulkitsijan/näkijän.

Tulkitsijalta/näkijältä vaaditaan diplomaattisuutta, tilanne-tajua
ja sydämen viisautta.
Kaikkea ei sovi päästellä suustaan kuin joku metsäläinen
ja sanat tulee harkita tarkoin.  

Minun on sikäli helpompi olla kertomatta, että näiden esimerkkitapauksien henkilöt eivät missään tapauksessa uskoisi huuhaalla hankittuun tietoon. Ja tulevaisuushan voi muuttua, ja minä voin olla väärässä.

Omaa elämääni näen huonommin kuin muiden.

Tuosta Asterixin esimerkistä: jos joku on ihastunut, toki pitää antaa hänen kokea se ilo (hei, minähän ihastun itsekin kiitettävän usein, näin vanhemmiten kylläkin entistä harvemmin, mutta aina se on kivaa). Mutta jos ihastus muuttuu pakkomielteeksi, niin ei harhaista käytöstä kannata ainakaan vahvistaa.

Huh olisi rankkaa olla ammattinäkijä, sanoit niin tai näin, hyvä ei ole mitenkään päin. Mutta ainakin vanhemmat ennustajaeukot tuntuvat töksäyttävän ihan mitä tahansa, ei siinä sanoja seulota.