Astro Foorumi

Kenelle haluaisit kirjoittaa kirjeen?

Minä kirjoitin kirjeen äidilleni.

Elämä on sarja tapahtumia. Elämä on täynnä liikkeitä, värejä, muotoja. Me olemme tässä maailmassa kiinni, materiasta riippuvaisia ihmisolentoja. Me olemme valo-olentoja, jotka tarvitsevat näkymätöntä ei-aineellista energiaa. Olemme tasapainossa maan ja taivaan välissä. Ihmisenä oleminen on jatkuvaa kasvamista ja sopeutumista aikojen vaihtelussa. Käymme läpi aamuja ja öitä, kesiä ja talvia. Me tunnemme lämpöä ja kylmyyttä, olemme nälkäisiä ja kylläisiä.

Me olemme molemmat syntyneet naisen kehoon ja se on suuri osa tätä elämäämme. Ilman sinua minä en olisi tässä, me olemme osa suurta ketjua, sinun äitisi synnytti sinut, sinä minut ja jonain päivänä minä jatkan tätä ketjua eteenpäin. Meillä on jumalallinen taito jatkaa elämää. Emmekä siihen pystyisi ilman miehiä, jotka ovat myös suuri osa elämäämme niin fyysisellä ja henkisellä tasolla.

Me olemme erilaisia yksikköjä. Kuulumme samaan yksikköön, perheeseen, joka on aivan ainutlaatuinen omine haasteineen ja palkintoineen. Olemme osa Suomea, kaunista pohjoista maata, joka on antanut meille mahdollisuuden kokea juuri niitä asioita, joita tämä ympäristö meille tarjoaa. Me olemme osa Universumia, joka pitää sisällään kaiken, jonka me jokainen ymmärrämme syvässä sielussamme, sillä onhan se meidän kaikkeuskotimme.

Elämä antaa meille jokaiselle omanlaisemme tien. Siihen kuuluu yksilönä kehittyminen, tunteiden tunteminen, oppiminen, ihmissuhteet, raha, työ, asuminen, liikkuminen, haaveileminen. Meillä on velvollisuuksia itsestämme ja toisistamme. Meillä on paljon valintoja. Meillä on paljon epäonnistumisia ja onnistumisia. Meillä on aistit, joiden avulla voimme kokea hyvä ja pahaa. Meillä on sielu, joka on aina ikuinen ja muuttumaton. Se on kuin tukeva, turvallinen muuri, joka ei mene ikinä hajalle, se on paikka, jossa elää puhdas rakkaus ja valo.

Elämässämme me opimme kaiken sen, mille olemme avoimia. Me opimme erottamaan oleellisen epäoleellisesta. Me opimme hallitsemaan ajankäyttöämme ja tunteitamme. Me opimme löytämään sisäisen viisautemme ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Me opimme olemaan aitoja ja rakastavia. Me opimme uskomaan ja luottamaan. Minä olen oppinut sinulta paljon, niin hyvän kuin pahan kautta. Olen oppinut ymmärtämään jotain, mikä on erilaista kuin minä. Lopulta opin, että minussa on paljon samaa kuin sinussa. Olen oppinut ymmärtämään syitä ja seurauksia, jotka ovat itsestäni riippumattomia. Lopulta opin, että minä pystyn vaikuttamaan kaikkeen. Minä olen oppinut että kaikella on tarkoituksensa. Sinä olet vahvistanut minua ja minä olen kasvanut omaksi itsekseni ammentamalla myös sinun kokemuksiasi ja viisauksiasi. Minä tunnen ja tiedän, että olen sinulle aivan yhtä suuri opettaja, kuin sinä minulle.

Minä olen oppinut päästämään irti ja olemaan itsenäinen. Kaikista suurin ja antoisin opetus, minkä olet minulle antanut, on anteeksi antamisen lahja. Oli paljon asioita, jotka koin vääriksi ja epäreiluiksi. Nyt näen, että kaikki on tapahtunut juuri niin kuin pitikin. Minä tiedän nyt että sinä olet tehnyt aina parhaasi.

Äiti, minä niin rakastan elämää. Rakastan kauneutta ja huumoria. Rakastan sitä, että minulla on äiti, joka olet sinä. Olemme tehneet useita sielun sopimuksia ja näetkö mihin olemme tulleet? Olemme kaksi kaunista sielua, jotka sointuvat yhteen ilman vastakkaisia rooleja. Emme enää ole uhreja tai dominoijia toisillemme, vaan olemme oppineet ne kaikki asiat, joiden vuoksi elimme useita elämiä yhdessä ollen riippuvaisia ja koetellen toisiamme. Me löysimme vastaukset ja ratkaisut, yhdessä ja erikseen. Olemme kasvaneet yhteen, sieluksi ilman persoonaa. Me vain olemme, ikuisessa yhteydessä, joka ei vaadi enää mitään. Se on niin vapauttavaa. Minä tunnen miten vahva sinä olet ja miten kirkas valosi on ja minun valoni yhtyy sinun valoosi aina, sillä olemme sukulaisia Jumalallisen energian kautta. Olkaamme jatkossakin puhtaita ja pyyteettömiä, tavatkaamme silloin kun se on tarpeellista. Samalla viivalla, samassa ajassa, aina. Kiitollisuus täyttää sieluni ja sydämeni. Kiitos tästä yhteisestä retkestämme.

Aivan ihana kirje.  :'(  :smitten: Ja aivan ihana ja avoin henkisille asioille taitaa äitisikin olla, kun voit tuollaisen hänelle kirjoittaa?  :coolsmiley: Aiotko oikeasti antaa tuon hänelle?   Aivan varmasti unelmalahja äidillesi tuollainen, kun itse ajattelen, että joskus omat tyttäreni minulle jotain vastaavaa voisivat kirjoittaa niin niisk... Tulisi todella olo, että on jossain onnistunutkin.  :'( :smitten: :angel: Itse voisin tällä hetkellä kirjoittaa kirjeen exälleni...  ::)

Kyllä hän on hyvin avoin henkisille asioille ja meillä on aivan ihmeellisen hyvin toimiva intuitiivinen yhteys!  :)

Kyllä minä tuon kirjeen meinaan lähettää ja käsin kirjoitettuna, vaikka tuntuukin että sanotut ja kirjoitetut sanat voivat olla turhiakin - ei niitä aina tarvita. Huomenna on muuten äipän synttärit.  :)

Ihanaa. Onnea äidillesi!  :smitten:

Äiti oli saanut tänään - syntymäpäivänään - postista jonkun Siwan mainoslehtisen, jossa luki "Suomen Suosituimman Synttärit" mikä ei siis mitenkään liittynyt äitiin..  :2funny:

Ai tähän saa kirjoitella kirjeitä, joita ei välttämättä koskaan lähetä?
No minun kirjeeni osoitan Herra M:lle.

Kuukauden se kesti. Se oli oikein mukava, opettavainen suhde. Sinä olit myös mukava, hellä ja sait minut nauramaan. Aikaisemmin minua ei ole kukaan saanut nauramaan, tämä oli siis aivan uusi ja ihmeellinen kokemus. Sinä kohtelit minua hyvin... Loukkasit vain vähän ja vain kerran. Saattoihan se johtua siitä, että minä olin jalat maassa ja pää vain sopivasti pilvissä. Realiteetit pysyivät mukana. En tipahtanut korkealta. En tipahtanut oikeastaan ollenkaan... Kantapääni vaan tapasivat taas maanpinnan, ehdin katsos ja varvastella.

Eikä olekin niin, että joku nainen, josta olet todella välittänyt tai jopa rakastanut, on satuttanut sinua pahasti? Minuakin on satutettu aikaisemmissa suhteissa. Eikös olekin jännää, että seuraavissa suhteissa ei osaa enää heittäytyä ja ihastua kunnolla. Sitä menee varovaisesti ja hipsutellen tarkkailee mitä tästä tulee ja tuleeko mitään. Tuhon enteet huomataan ennenkuin niitä on ja sitten juostaan satasta karkuun ennenkun ehtii mitään edes sattua. Ikävä kyllä minä en nyt olisi lähtenyt karkuun. Minä huomasin kyllä ne tuhon merkit, ne olivat ilmassa ja ensimmäisestä päivästä lähtien. Ajattelin tosin kohtaavani ne pystypäin, varmana ja rohkeana. Valmiina voittamaan ne ja ylittämään sen suuren Pidettyneisyyden Vuoren. Sinä vain lähdit karkuun ennen kuin minä ehdin edes saada selvää siitä, mikä se tuho oli.

Sinä olet jännittävä. Olet jotenkin hyvin avoin, mutta sinussa on kuin suljettuja ovia. Huoneita, joihin minä en pysty kurkistamaan. Enkä minä haluakaan tietää mitä ne kätkevät.. en ennenkuin sinä olet valmis kertomaan. Ehkä sinä huomasit sen, että minä ymmärsin niiden huoneiden olemassa olon ja se säikäytti sinut. Et uskalla luottaa ja avautua. Ehkä se on parempi niin, mutten minä olisi sinua koskaan satuttanut. Olen kiltti ihminen, vaikka olenkin tiukkatäti ja vielä kovis.
Niitä huoneita on seitsemän. Seitsemän suurta salaisuutta. En tiedä miksi tiedän sen... Minulla on vain vahva tunne siitä.

Kiitos kumminkin tästä kaikesta. Opin itsestäni uusia asioita, ja ehkä seuraavaksi olen valmis siirtymään jo "kunnon miehiin" ja jätän tämän pahapoika-vaiheeni taakse. Älä pelkää, en minä oikeasta ole vihainen, vaikka ärähdinkin ja saatoin sanoakin pahasti, kun taas petit luottamukseni. Kyllä sinä tiedät, että minä olen aina tässä jos haluat puhua. Minulle sinä voit puhua.. Mutta syliini sinä et pääse enää. Oma vika kun lähdit, en minä olisi sinua vielä pois nakannut.

See you on the other side. Far away from the other side.

Meidän matkamme on kesken.

 :'( Cheva, minun ei tarvitse kirjoittaa kun sinä kirjoitit jo puolestani.  :'( Kerran tällaisen kirjeen olen lähettänyt (näitä kirjeitä on nimittäin monia koneellani) ja se ei johtanut muuhun kuin kuukauden täydelliseen tavoittamattomuuteen. Sitten eräänä iltana tämä mies tuli ikkunalleni heittelemään kiviä (kuulin sen myöhemmin), mutta minä nukuin pois krapulaani, joka oli nollausta edesmenneelle suhteelle... että näin.

cheva

tuo oli tosiaan kuin myös minun elämästäni kirjoitettu jos katsotaan muutamaa vuotta taaksepäin.

mutta eikös se ole niin että mikä ei tapa vahvistaa. ja tärkeäähän ei ole se mitä meille tapahtuu omassa elämäsämme vaan miten toimimme sen jälkeen mitä meille on kulloinkin tapahtunut.

ja älä menetä toivoasi...kyllä ne hyvätkin miehet eteesi kolahtaa jollei ole jo kolahtanutkin...niin se kävi miullekii.

omalla kohdallani voisi jopa sanoa että nyt paistaa taas se päivä risukasaankin..siis monen vuoden tauon jälkeen olen tainnut taas löytää sen suhteen joka toimii ja kestää... :smitten:

 :angel:

Freyja, sittenhän meitä on kaksi samassa veneessä. En itse tiedä haluanko lähettää tuota kirjettä. Ehkä voisin joskus sen hänelle jotenkin välittää.

Saitko enää yhteyttä tuohon mieheen? Mitä ajattelet hänestä nyt?

Jadeania: Kiva kuulla :) ja kyllähän se "mister right" vielä löytyy. Nuori ja elämä edessä jos luoja suo. Ja eihän sitä tiedä, jos vaikka joku näistä menneistäkin yhtäkkiä jälleen haluaa palata. Sitten vaan pitää miettiä tarkkaan otetaanko niitä enää vastaan.

Elämä muuttuu, ihmiset muuttuu. Saa nähdä kuuloonkaa Hänestä vielä jotain. Jotenkin tuntuu, että kyllä kuuluu. Mutta sen näkeepi sitten.

niin joskus niistä kuuluu jopa vasta monien vuosienkin päästä joskus ei.olipa asia kummin vaan niin uskon siihen että uudestaan tapaamiselle on aina jokin syy. itse edelleen 2:den ex miehen kanssa hyvänä ystävänä...mutta selväksi heille tein alusta asti että takaisin en häntä ota.

samoin on nykyisellä miehelläni...taitaa olla ainakin tällä hetkellä ex naisensa paras ystävä edelleen.

onneksi meillä luottamus molemmin puolinen joten kaikki ystäviä kaikkien kanssa edes jotenkin...

meniks tää juttu taas vähän aiheen vierestä no mutta kuitenkin.. ;)

Cheva, kyseinen mies on edelleen ystäväpiirissäni, mutta etäännyimme toisistamme aika lailla. Nyt kun ajattelen (näin häntä juuri pari päivää sitten) etten tahtoisi hänen tyttöystävän asemassa ollakaan. Tyttö parka joutuu katselemaan sitä katoamis-meininkiä edelleen. Muuttivat yhteen - erosivat - palasivat yhteen jne jne.  :buck2:

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin  :smitten: parempia miehiä tulee!

Voi kun hieno idea,
ja kauniita kirjeitä!

Joskus minäkin kirjoittelin lähettämättömiä kirjeitä, jonnekin disketeille ne jäivät.  :-\

Tässäpä niitä olisi hyvä purkaa, mutta nyt tuntuu ettei ole siihen tarvetta.

Jatkakaa ihmeessä...

Olet ollut yksinäinen ja masentunut. Et tiedä mitä elämälläsi tekisit, tiedät vain että haluat lapsillesi parasta, mutta tunnet että et pysty siihen. Olet ollut voimaton ja sulkeutunut. Minne olet kadottanut kykysi hassutella ja nauraa, missä on loputon hellyytesi? Älä enää koveta itseäsi tai kadotat juuri sen puolen mitä pidät itsessäsi parhaana. Pelkäät että puolisosi ei rakasta sinua, kyllä hän varmasti rakastaa omalla tavallaan. Kaipaat syliä ja kosketusta, ehkä vielä jonain päivänä...Olet menettänyt uskosi rakkauteen, uskot vain äidin ja lapsen väliseen rakkauteen, olet muutakin kuin äiti olet sinä! Tulevaisuus on pimeää ja se pelottaa, rukoilen että saat voimia ponnistaa itsesi takaisin elämään. Usko yhä sydämesi ääneen se on sinussa ainutlaatuista se että teet asiat kuten sydämesi sinulle sanoo.

Hei vaan typykkä!

Katso itseäsi. Sussa on stailia ja draivia. Vihdoinkin olet onnistunut tekemään muutoksia elämässäsi, etkä ole enää se kamalan epävarma hiljanen outo nössö, jota kaikki katsoo pitkään ja pitää idioottina. Etkä ole enää se kapinoiva teini, joka teki kaikki typeryydet, että olisi saanut ees vähän rakkautta vanhemmilta.

Noh, lapsuus ja nuoruus ei luonut sulle järin vahvaa itsetuntoa, olit rikki ja repaleinen, etkä uskonut itseesi yhtään. Sä vaan halusit elää toisten ihmisten unelmia todeksi auttamalla niitä. Lopulta opit että ihmiset on kiittämättömiä, sillon kun niitä autetaan alistuen.

Voi hyvänen aika, sulla on mies joka rakastaa sua, sulla on ystäviä, sä oot oppinut ajamaan autoaa, sä olet itsevarma koulussa, sulla on ammatti tulossa ja harrastuksia! Sä olet kaikkea muuta kuin mitä olit 5 vuotta takaperin!

Sä oot löytänyt sydämesi ja sielusi, paikkasi tässä elämässä omana itsenäsi, joka ei enää pelkää toteuttaa ajatuksiaan.

Etkä sä voi kiittää ketään muuta kun itsees siitä, että oot rohkaistunut.
You are so beautiful, henkisesti ja fyysisesti. Rakastan sinua,

T: Minä itse

Se oli suoraan minulta minulle..!  :D

Ystävä parhain!
 
Nyt oli sinun aikasi poistua tästä maailmasta ja siirtyä unelmaan parempaan, pois maan pinnalta. Kysymys kuuluukin, oliko sinulla syy? Tietysti oli, mutta kuka tietää mikä syy se oli. Vain sinä voit tietää syyn. Moni ystävä ja perheenjäsen kaipaa sinua loputtomasti, minä esimerkiksi. Olithan paras ystävä kaikista. Olimme kuin kuu ja tähdet yön pimeydessä. Hyppäsit junaan, joka vei sinut unelmaan, joka on jokaisen täydellinen unelma.tiedän että siellä missä olet on hyvä sulla..joskus on myös aika mun mukaan tulla. Nyt vain voin katsoa sinua tähtitaivaalta, kunnes itse pääsen viereesi. Nähdään!

tämän voisin lähettää rakkaalle ystävälle joka joku aika sitten päätti poistua tästä tietoisuuden tasosta seuraavaan...valitettavasti syy jäi meille monelle kaipaavalle epäselväksi....suuri on edelleen kysymys että miksi sinä?

Voih! :-[

Kuinka kauniisti tulkitset surullisen tapahtuman, Jadeania! VArmasti pystyt tukemaan muitakin.  :angel:

kauan oli mietinnän alla alkaako kirjoittaa koko kirjettä...mutta jotenkin tuli itsellekin rauhallisempi ja parempi olo tuon kirjoittamisen jälkeen.

toivottavasti voisin jotenkin ajatuksissani tuon kirjeen hänelle lähettää...

kirje kahdelle ihmiselle, joihin luotin.

Minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa kenellekään. Ja kuitenkin silmistäni valuu kirpeät kyyneleet. Taidan pitää sitä kaikkea sisälläni. En uskalla päästää irti. Kokea, koska en tiedä mitä kaikkea minusta irtoaa. En tiedä, mitä tuskaa pidättelen sisälläni.

Uskoin niin kovsti teihin. Uskoin siellä ja uskoin täällä. Nyt minusta tuntuu että kaksi ihmistä jossakin kaukana minusta ovat tuhonneet unelmani. TAJUATTEKO TE OLLENKAAN MILLAISIA VAIKUTUKSIA TEOILLANNE VOI OLLA? Vihaan teitä. Vihaan teitä kaikkia. Olen niin pettynyt. Ja sekin on laimea sana. Minulta vietiin jälleen kerran usko maailmankuvaani. Ei sen enempää kuin koko elämäni. Ja kuitenkin olen niin voimaton, etten jaksa edes vihata.

Minä niin haluaisin silitellä sinua, ottaa kädestäsi kiinni, istua kanssasi parvekkeella, jutella ja nauraa sun kanssa, tuoda sulle jäisiä mansikoita kun katsot auto-ohjelmaa jonka aikana sua ei saa häiritä, maata selkäsi päällä kun makaat mahallasi olkkarin lattialla ja haet netistä musiikkia, kävellä sun 10 kokoa mun jalkaa isommilla sandaaleilla ympäri asuntoa, huutaa ja kiljua kun harjottelet mulla ämmänkantoa, olla vaan ja nauttia kun hierot mun jalkoja, käydä sun kanssa suihkussa, katsoa vierestä ja häiritä kun siivoat, syödä sun jääkaapista mitä vain, nousta varpailleni ja suudella sinua, nukahtaa viereesi joka ilta..

Enää 6 päivää..  :)

kun satakielet lauloivat sadetta.
yhä vieläkin minä käyn haudallasi,kuten lupasin,kerran vuodessa,toukokuussa,kun maa ei ole vielä herännyt vaan nukkuu,kuten sinäkin siellä mullan alla unia nähden ja unelmoiden kesästä,ja tuon haudallesi valkoisen ruusun ja sinisen liljan, että tietäisit,vieläkin minä sinua rakastan ja kaipaan,kaipaan ja rakastan niin kuin silloin,
kun hiustesi ruskeassa asui kevät ja linnut lauloivat ihollasi
ja aurinko silmissäsi.

Ei ole elämässäni päivää etten sinua ajattelisi,etten näkisi sinun kaukaista kuvaasi, kuulisi äänesi kaunista sointia.Sillä sinua minä rakastan,ja olen aina rakastanut
sydänjuuriani myöten,ja vaikka tästä rakkaudesta riittää muillekkin sinun jälkeesi,vain sinä olet saanut sydämeni kesän.

Vain sinä joka olet pala minun sielustani,veri minun verestäni,sydän minun sydämestäni.Nämä talviset päivät ovat kääntyneet kevääseen ja minä toivon, että jonakin iltana kuulen portin narahduksen ja tutut askeleet. mutta tiedän ettei niin tule enää käymään.

nyt haluan kuitenkin sinulle sanoa että olen oppinut tämän suuren kaipaukseni kanssa elämään,ilman että sinua koskaan unohdan. valmis jatkamaan omaa elämääni toisen kanssa,joka osaa tuoda elämääni tuon saman kesän kuin sinä aikoinaan.toivon että siellä missä oletkin voisit olla onnellinen puolestani,sillä tiedän että tätä sinä olisit minulle toivonut. tätä onnesta suurinta eli rakkautta.

nyt kun näitä  kirjoittamaan alettiin niin kirjoitetaan nyt sitten kaikille raikkaille edes menneille ihmisille elämässäni. tämän kirjoitin entiselle poikaystävälleni joka muutama vuosi sitten kuoli auto onnettomuudessa...kaipaus häntä kohtaan on edelleen suuri mutta tämän kirjeen myötä päätän päästää irti ja jatkaa matkaa toisen ihmisen kanssa ilman menneisyydessä roikkumista...

KUn satakielet jälleen laulavat....kiitos Jadeania...että annoit tämän KIRJEESI meille luettavaksi...täynnä pyyteetöntä rakkautta ...pidän sanojasi varoen ja hellästi käsissäsi-katselen niitä sydämelläni...täynnä  nöyrää kunnioitusta...hiljaisena...kiitollisena...ja päästän ne laillasi vapauteen...lentämään rukouksena ...taivaan tuulten ja enkelten mukana...lohtuna lohduttakoon ne heitä...ketkä vielä surunsa kyyneleitä koskettavat - hellin aroin käsin - tuokoon sanasi toivoa taivaan tuulissa kulkiessaan enkelten kosketuksena - toivon liekkinä - KIITOS Jadeania....

Enpäs kirjoittanutkaan kirjettä exälleni, vaan kirjoitinkin kaksoisliekilleni.


Minä kaipaan sinua niin... Tiedän että olet aina läsnä ja kanssani, vaikka et nyt olekaan fyysisesti tässä. Silti kaipaan... Pitäisi elää tässä hetkessä eikä kiinnittyä menneeseen. Tiedän kaiken tämän... Mutta silti sitä on välillä niin vaikeaa toteuttaa käytännössä. Sillä enhän voi muistojani kuitenkaan tukahduttaa. Eikä tarvitsekaan, sillä olihan osa minun "tehtävääni" jälleen muistaa... Muistaa sinut ja yhteinen elämämme, yhteinen sidoksemme ja luoda jälleen tietoinen yhteys sinuun rakas kaksoisliekkini! Ja se on nyt luotu. Tämä kaikki kaipuu on ok ja täysin ymmärrettävää "sanot", kunhan en vain jää vellomaan pelkkiin muistoihini sinusta. Aikaan jolloin olimme fyysisestikin yhdessä. Sillä olemme kuitenkin yhtä aina. Joskus jään silti vellomaan ja vain itken kaipuusta ja ikävästä päästä takaisin luoksesi. Silloinkin koen sinun aina tulevan vierelleni lohduttamaan. Sinä tunnet tiedät ja ymmärrät kaipuuni, vaikka et itse sitä enää samoin koekaan koska näet kokonaisuuden täydellisenä, eritavalla sieltä käsin missä olet. Mutta kyllä sinäkin omalla tavallasi kaipaat ja kärsit silloin kun minäkin kärsin. Olemmehan yhtä.

En voi olla muistamatta sinun valloittavaa ja maailmaa syleilevää persoonaasi. En voi olla muistamatta aurinkoista hymyäsi, hersyvää nauruasi ja loistavaa huumorintajuasi. En voi olla muistamatta suunnatonta rakkauttasi minua ja kaikkia muitakin kohtaan. En voi olla muistamatta, kuinka sinä innostuit lähes lapsen lailla kaikesta uudesta ja kuinka olit niin luova ja inspiroiduit elämästä ympärilläsi. En voi olla muistamatta sitä suunnatonta syvällisyyttä ja henkisyyttä mikä sinusta huokui. Sitä vahvaa ja vankkumatonta yhteyttä joka sinulla oli Luojaasi ja toisiin tasoihin ja maailmoihin. Sitä selvänäköisyyttäsi, parantamisen lahjojasi ja kaikkea muuta jota sinussa niin ihailin ja arvostin. Arvostin sitä kaikkea viisautta ja elämänkokemusta.

Opetit minulle niin paljon elämästä, henkimaailmojen asioista, mutta ennenkaikkea rakkaudesta. Sain sinulta niin paljon ja tiedän, että annoin itsekin kaikkeni sinun, minun,  ja meidän kaikkien hyväksi. Olimme yhtä, me todella rakastimme toisiamme ja opetimme siitä, omalla esimerkillämme kaikille muillekin jotka meihin tutustuivat. Kaikki välillä hämmästelivät ja halusivat samanlaisen yhteyden rakkainpaansa, löytää sen oman kaksoisliekkinsä. Voi, oli niin paljon kateellisiakin... Vaikka me opetimme, että se on ihan totta ja mahdollista ihan kaikille.

En voi olla muistamatta myöskään sitä puolta sinusta, jonka vain harvat pääsivät näkemään. Sitä, kuinka sinäkin välillä olit niin heikko ja lohduton ja itkit olkapäätäni vasten, koska taakkasi oli niin suuri ja tehtäväsi niin haasteellinen. Siltikin jaksoit aina vain luottaa. Olihan sinulla Luoja, enkelit ja kaikki rakkaudelliset voimat takanasi. Sanoit minulle aina, että minä valoin sinuun uskoa, luottamusta ja jaksamista enemmän kuin kukaan muu. Silti vähättelin aina itseäni ja osuuttani, kuten teen yhä edelleen... Kaikki oli jotenkin niin ihmeellistä ja sitä on jotenkin vaikea uskoa, että todella  olin sinun rakastettusi. Sinun "muusasi", inspiraation ja rakkauden lähteesi. Ja aivan kuten sinä opetit minua, myös minä opetin sinua.

Vaikka kaikki oli välillämme lähes täydellistä, ihmisen elämään kuuluu kaikenlaista... Enkä voi olla myöskään muistamatta sitä kuinka joskus riitelimme aika tulisestikin. Niin... Sinussa oli sekin puoli, kun näin silmäsi tummuvan ja leiskuvan vihasta, ärtymyksestä tai kiukusta. Ja kuinka silti rakastin sitäkin kaikkea, kun lähdit vihoissasi hiekka kannoillasi pöllyten. Sitten jonkin ajan kuluttua palasit aina takaisin, yhtä tyynenä ja rakastavana kuin ennenkin. Luotin aina siihen, että palaat takaisin ja riidat sovitetaan.

En voi olla muistamatta kuinka hellästi katsoit minua syvälle sieluuni. En voi olla muistamatta miten hyvälle tuoksuit. Miltä paksut ja karheahkot hiuksesi tuntuivat. Kuinka vahvat mutta samalla niin kauniit kätesi olivat.  En voi olla muistamatta kuinka kosketit niin, että se sai koko maailmankaikkeuteni laulamaan ja värisemään ilosta, riemusta, nautinnosta ja rakkaudesta. Vain yksi katse ja minä olin kuin sulaa vahaa. Ja kuinka ihanat ja kaiken kertovat, rakkauden täyteiset sinun silmäsi olivatkaan! Sitä katsetta en unohda koskaan. Kauniisti kaartuva nenäsi, sileä ja lämmin  tummahko ihosi, sekä jäntevät lihaksesi. Kaiken sen muistan ja väkisinkin kaipaan... Sillä ei kukaan koskaan ole koskenut minuun niinkuin sinä koskit fyysisesti ja ennenkaikkea henkisesti.

Tiedän ja tunnen että meillä on nyt edelleen, aina ja ikuisesti syvä yhteys jota ei voi mikään katkaista. Tällä kaikella on jokin tärkeä merkitys, kuten silläkin että et ole nyt tässä vierelläni fyysisesti. Tunnen ja koen sinut kuitenkin usein lähelläni ja saan monenlaista viestiä sinulta. Se helpottaa kaipuutani, mutta ei saa sitä täysin loppumaan. Tiedät sen ja ymmärrät sen. Pyydät minua vain kestämään, pysymään lujana luottaen ja uskoen siihen, että eromme ei ole lopullinen. Palaamme vielä yhteen kuten aina ennenkin. Tai olemmehan jo yhtä, mutta kuitenkin...

Opetat minua edelleen rakkaani. Tehtävämme jatkukoon... En tiedä mitä huominen tuo tullessaan, enkä tiedä vielä tarkkaan miksi minä olen täällä kun sinä olet muualla ja mikä on se "suuri" tehtävä. Luotan kuitenkin johdatukseen. Aivan kuten sinäkin luotit. Askel kerrallaan jalanjälkiäsi seuraten takaisin ja pysyvästi luoksesi...

 :'( Rakkaudenvalo, missä on nyt tuo puoliskosi?  ??? oliko joskus fyysisessä olomuodossa lähelläsi?  ::)

Mä aina leikkasin sun punertavan tukan, se oli kihara ja vallaton. Halusit että jättäisin eteen töyhtön.
Kun niskaan tuli pieni lovi, niin nauroin että tehdäänkö toinenkin ja sä sanoit, että mä oon niin reipas tyttö, osaan leikata tukan paremmin kuin moni kampaaja!

Isä, sä olit mulle niin rakas. Kun olin 7-15-vuotias, teit töitä ulkomailla ja olit talvet sitten kotona. Mä muistan, aina kun mentiin hakemaan sua juna-asemalta, se oli niin huikea tunne. Kun isä oli kotona, niin kaikki oli hyvin, sillon tuntu että me ollaan perhe jossa on jotain järkeä. Silloin tunsi elävänsä! Sä otit mut mukaan joka paikkaan, opetit mut vaihtamaan autoon renkaat, ampumaan ilmakolla ja näytit missä on Seulaset ja Pohjantähti. Sä puhuit iltakävelyillä aina, että tuolta me ollaan kotoisin Iiris kultaseni. Sanoit jokaisessa vaikeassa tilanteessa, että kaikki on hyvin, koska elämä on näytelmää, jossa me ollaan oppimassa, ei ole hätää koska tämä on vain leikkiä. Olit vähäsanainen, mutta kaikki mitä sanoit, piti sisällään jotain viisauden tynkää. Yksi sun lempilauseista oli ajatus on energiaa.

Sä rakastit perhettäs tosi paljon, sanoit sen niin, kun mulla oli paha mieli kun olit aina töissä. Sillon kun meinasitte äidin kanssa erota, me mentiin ajelulle ja sä sanoit, että olet ajatellut, että jos muuttaisit muualle, niin toivoisit että tulisin mukaan. Isä, mä olisin tullut.

Sä opetit mut juomaan ja ostit mulle tupakkaa. Sä luotit muhun. Sanoit aina, että näin ei kannata tehdä, mutta jos haluat tehdä niin tee ihmeessä. Sinun pitää se kokea. Älä sitten tule sanomaan, ettei kukaan varoittanut. Sinä olet ainoa ihminen, joka voi satuttaa sinua, muista se. Ja sillon kun potkaisin jalan vaatekaapin oven läpi ja vedin kirjahyllystä täyden hyllyn alas, sä tulit katsomaan, mä istuin ja itkin lattialla. Sä hymyilit ja nauroit kiusallisesti mutta lempeästi, että mä varmaan alan sitten siivoomaan. Isä sä et ikinä pahoittanut mun mieltä. Mikset? Miten sä osasit..?!  :idiot2:

Sä et ikinä sanonut mua oudoksi tai kummalliseksi tai huutanut. Matikankokeen neloset käänsit väärin päin ja sanoit että sehän on tuoli, hyvä, ja pistit allekirjoituksen sanoen että säkin sait nuorena paljon nelosia, ja katsos nyt. Suuri pomo suuressa firmassa.

En ole varmaan ikinä tavannut toista noin positiivista ja lempeää sielua kuin sinä. Enkä ole ainoa, joka on niin kokenut, vaan yleensä kaikki ihmiset aisti sun läsnäolosta huokuvan rauhan ja varmuuden. Ei ihme että sun hautajaisissa naurettiin aj itkettiin vuorotellen sydämen kyllyydestä, kun niin moni työkaveris ja lapsuudenystäväs halusivat kertoa susta muistojaan.

Tänään katsoin valokuvaa susta ja mua hymyilytti ihan kauheasti, nauratti kun kuulin mielessäni sun hilpeän naurun jota nauroit aina kun katsoit yksinäs telkkaria, ja me muut seinän takana oltiin ihan ratketa huvittuneisuudesta.

Isä, en mä osais enää kuvitella, minkälaista olis jos olisit vielä täällä, ei sun kuulukkaan olla. Ollaanhan me näinkin aina yhdessä, vielä jopa tiiviimmin. Olen kiitollinen kaikesta ja senhän sä tiedätkin.

Kyllä oli muinoin... Kirjoitinhan siitä tuossa tekstissäkin...  :smitten: Jaa että missä hän on nyt?... En osaa tarkemmin määritellä, mutta "henkimaailmoissa" kuitenkin.  ;) ::) :-X

Kirje lapselleni!

Olet luonteeltasi niin lämmin,
avoin ja rakastava.
jos pyydät minulta apua
olen aina valmiina turvanasi sinulle apua antamaan.
joka aamussa,joka illassa ja opintiellä, tai
kun istut pihakeinussa ja
toivot kaunista kesäpäivää.
näen kuinka nuorille kasvoillesi
tuli tuttu ja turvallinen hymy huomatessasi
kesäpäivän lämmön.
mutta jos et istuskele piha keinussa
olet silloin ikkunassa
katsomassa sateen puhditavaa voimaa.
ja joka ikinen päivä on sinulla
minulle paljon kerrottavaa, joka ikinen päivä
jaksat opettaa minulle elämää lapsen silmin.
olen lapseni iloinen siitä että minulla on sinut ja siitä,
että joka ilta saan sinut ja sisaresi peittää nukkumatin
lämpimään syleilyyn,unen hopeakavioisen hevosen selkään.
jotta sinulla olisi seuraavana päivänä sama kaunis hymy ja opettasimme toisillemme elämää.


no kaivettiinpas tämäkin topic taas tuolta tomun alta ihmisten ilmoille...