|
Otsikko: Sähköpostista poimittua - Arjen taiat ja ihmeet Kirjoitti: mammamma - 17.03.2007 15:21:29 ARJEN TAIAT JA IHMEET - löydä ja luo iloa elämääsi
Elämme joka päivä taikojen ja ihmeiden keskellä ja meillä kaikilla on voimaa luoda niitä. Ellet ole pitkään aikaan ajatellut taikoja ja ihmeitä tai jos olet lakannut uskomasta niihin, rohkaise mielesi. Eivät ne ole hävinneet. Olemme vain tilapäisesti kadottaneet niiden jäljet. Koska taiat ja ihmeet tuovat iloa, toivoa ja jännityksen tuntua elämään, meidän on aika kokea ne uudelleen. Sen olemme velkaa itsellemme. Se että olemme joutuneet eroon taioista ja ihmeistä, johtuu osaksi ihmisluonnosta itsestään. Kun näkee jotakin liian usein, unohtaa sen ainutlaatuisuuden. Jos pihalle jonain aamuna varhain ilmestyisi yksisarvinen, se olisi meistä ihme. Mutta jos joka aamu säännöllisesti kuin kello pihalle ilmestyisi yksisarvisten lauma, soittaisimme varmasti eläinsuojelun paikalle hakemaan ne pois, jotteivät ne turmelisi nurmikkoa. Olisimme kunnioituksesta mykkiä, jos näkisimme filmillä kerran Punaisen Meren vesien jakautuvan kahtia, mutta voin melkein kuulla, kuinka haukottelemme ja hamuilemme kaukosäädintä nähdäksemme, mitä muuta ohjelmaa on meneillään, jos näemme kahden kolmen viikon ajan peräkkäin saman asian. Taiat ja ihmeet eivät siis ole kadonneet elämästämme. Eivät ne ole. Niitä on kaikkialla ympärillämme. Niitä on kaikkialla ympärillämme. Ne on vain löydettävä uudestaan ja lakattava pitämästä niitä itsestäänselvyyksinä. Meidät erottaa elämän taianomaisista, ihmeellisistä asioista myös tuhoisa syyllisyyden tunne. Kahdestakymmenestä asiakkaastani luultavasti kahdeksaatoista vaivaa syyllisyyden tunne, joka valtaa heidän mielensä paljon voimakkaammin kuin mitkään taiat ja ihmeet koskaan voisivat. Syyllisyydentunteelle on siis tehtävä jotakin, jotta se ei olisi tiellä. Jos olet tehnyt tai sanonut jotakin, minkä tiesit loukkaavan jotakuta, astu esiin, kanna vastuu, pyydä anteeksi ja yritä tosissasi hyvittää tekosi. (Pelkkä "Anteeksi" ei merkitse mitään, ellet käyttäydy sen mukaisesti.) Jos olet sanonut tai tehnyt jotakin loukkaavaa ja voit rehellisesti sanoa, ettei niin ollut tarkoitus, pyydä anteeksi ja anna asian sitten mennä. Äläkä väitä, etteikö se olisi juuri näin yksinkertaista! Kyllä se on, jos olet valmis luopumaan syyllisyyden tunteiden elättelemisestä, ikään kuin niillä olisi jonkinlainen myönteinen vaikutus elämääsi, ja jos tajuat ne juuri siksi voimain tuhlaukseksi ja hengen vihollisiksi, kuin ne ovatkin. Tässä puutteita täynnä olevassa elämässäni minun oli tietysti opittava tämäkin läksy kantapään kautta. Isäni kuolema on täydellinen esimerkki siitä. Ihailimme toisiamme ja kirjaimellisesti leiriydyin hänen vuoteensa viereen viime päivien ajaksi. Viimeisenä päivänä lähdin sairaalahuoneesta vain hetkeksi oikomaan jalkojani ja hakemaan vettä. Hän kuoli minun poissa ollessani. Menetyksen suruun yhdistyi nyt piinaava syyllisyyden tunne siitä, etten ollut ollut hänen vierellään, kun hän veti viimeisen henkäyksensä. Minun olisi pitänyt jäädä paikalle eikä lähteä hakemaan typerää vesilasillista. Eikö juuri minun kaikista ihmisistä olisi pitänyt olla paikalla pitämässä häntä kädestä, kun hän lähti kotimatkalle? Lopulta sain tarpeeksi etäisyyttä pystyäkseni kysymään itseltäni oikean kysymyksen. Olinko hetkeäkään aikonut olla olematta hänen luonaan hänen kuollessaan? Ehdottomasti en. Silloin kerta kaikkiaan opin kohtaamaan syyllisyyden tunteeni siinä missä muutkin huonot tapani. Aina kun tuo kielteinen ääni päässäni alkaa jankuttaa "Olisin voinut/Minun olisi pitänyt" pysähdyn ja keskeytän sen myönteisellä äänellä, joka sanoo selvästi "Lopeta!" Tämä menetelmä on yksinkertainen, mutta se tehoaa. Lupaa itsellesi, että ensi viikolla aiot julistaa sodan syyllisyyttä vastaan. Hyvitä kaikki tahallinen kipu, jonka olet aiheuttanut itsellesi. Jos moitit itseäsi tahtomattasi, huuda hiljaa mielessäsi "Lopeta" heti, kun ajatus pyrkii mieleesi, kunnes olet niin lopen kyllästynyt huutamaan itsellesi, ettet anna syyllisyysajatusten edes hiipiä mieleesi. Sen jälkeen voit kanavoida kaikki syyllisyyteen tuhlaamasi voimavarat olennaisempaan asiaan. Voit pyrkiä luomaan elämäsi taioille ja ihmeille mahdollisimman monta tilaisuutta – opit rakastamaan itseäsi. Ellei rakasta itseään, ei myöskään kunnioita yhtä Jumalan luomista olennoista. Silloin epäilee omia voimiaan, ennen kuin on niitä kokeillutkaan, eikä luule olevasi niiden taikojen ja ihmeiden arvoinen, joita Jumalalla kaikkien varalle on. (Lue lisää Sylvia Browne: Kahdessa maailmassa) :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: |