Astro Foorumi

Miten olet viimeaikoina haastanut itsesi?
Oletko katsonut elämääsi kriittisin silmin;

Miksi jotkut asiat menevät aina samalla tavalla ja miksi niissä on vaikeuksia?
Oletko luullut olleesi olosuhteiden uhri?

Mitä sinulle yritetään opettaa?
Mitä sinun pitäisi oivaltaa,
jotain ihan yksinkertaista,
ja elää sen mukaisesti,
jotta kaikki sujuisi?

Kuka asettaa aitoja sinun tiellesi?

Mitä jos se olet sinä itse?

Oletko jumiutunut vanhoihin ajatusmalleihin ja toimintatapoihin
turvallisuussyistä, vaikka tajuat, että muutos olisi paikallaan?
Pelottaako?  :'(

Minä olen tässä talven ja kevään aikana kamppaillut erään asian kanssa,
aika kipeästikin.
Nyt olen tiehaarassa, jossa voin vilkuttaa menneisyydelle,
sille ihmiselle, joka hoiti asiansa aina sillä tietyllä tavalla.

Niin yksinkertainen asia kuin ITSEKURI.
Siinä on ikävän kuuloinen kaiku, se kuulostaa siltä että tehdään hampaat irvessä
jotain epämiellyttävää pakkovelvollisuutta vastoin tahtoa, koska on pakko.  :buck2: :buck2:

ITSEKURI. Aloin maistelemaan sanaa ja yritin keksiä sille jotain neutraalimpaa vastinetta,
mutta en löytänyt.

Ehkäpä sairastan asennevammaa.  :idiot2:

Kokeilin itsekuria ja oikeastaan huijasin itseäni. En tehnytkään mitään vasten tahtoani,
kuten olin luullut että pitäisi, vaan sanoin itselleni että nyt ryhdyn hommiin,
tämähän on kivaa. Siivotaanpa vähän. Yksi roska kerrallaan. Yksi tiski kerrallaan.
Maksetaanpa tämä lasku pois alta,
hei minähän olen hyvä kun teen tämän ajoissa.  :)

Se kaikki oli kivaa. Minä tunsin että jokainen siivottu nurkka
ja jokainen käynti eri virastoissa oli yksi kahle pois jalastani.  :) :angel:

Ymmärsin että itsekurin pelottavan naamion taakse
olikin piiloutunut voimakas hyvänolon tunne ja VAPAUS.
Vapautin itseni omaluomastani kaaoksesta ja se helpotti!
Minusta tuli oman elämäni HALLITSIJA!  :angel:

Se oli minun haasteeni, minun tarvittava muutokseni,
joka on vielä keskeneräinen,
mutta hyvin alkuun lähtenyt.

Se vaati monta taistelua ja mykkäkoulua,
riehumista ja itsesyytöksiä,
muutoskriisiä,
ennen kuin pystyin aloittamaan.

Tajusin seisovani keskellä paskatunkiota,
jonka olin itse luonut,
eikä auttanut muuta kuin myöntää,
että tämä on minun tekosiani,
ja sitten rauhoittua ja löytää voimavarani,
että sain otettua lapion käteen!  :knuppel2:

Tuntuu että täällä astrossa kovin monet käyvät jotain elämänmuutosta läpi,
joten kertokaapa tekin, mikä teidän haasteenne itsellenne on ollut?  :)

...ajankohtainen aihe - ainakin täällä... :angel:  :smitten:  :tickedoff:   :'(  :-X  :crazy2:  :knuppel2:  :2funny:   :smitten:..  :angel:.tähän on ihan suorastaan pakko kommentoida jo tässä...ja palattava asiaan...ajan kanssa... :)

Miten olisi itsehallinta? Oman elämänsä ja itsensä hallinta...  :coolsmiley:

Hmmm... Yleensä päätöksenteko on minulle helppoa, mutta nyt täytyi kyllä lyödä hanskat tiskiin yhden päätöksen kanssa. En kertakaikkiaan haluaisi tehdä sitä (päätöstä)  :buck2:

Kiitos tästä aiheesta, taisimme olla samoin ajattelija koska sama asia pyöri päässäni katsoessani sitä omaa tunkion selvittelyä  :)

Se on ollut haaste katkaista kaikki ne ulkoiset kiinnikkeet jotka sitoivat ja sitovat minua kulttuurisesti, yhteiskunnallisesti, henkisesti ja hengellisesti, sosiaalisesti..kaikella tavoin, ystävien, siipan, suvun kanssa, rahan, työn, asumisen suhteen, suhteessa itseeni. Ja tehdä se niin että ketään tai mitään ei tarvitse pyytää muuttumaan vaan tekee sen muutoksen itse itsessään, vapautuen olemaan se mitä oikeastikin on. hihi, ja sitten käänteisesti huomata että ei ole mitään kiinnikkeitä kuin ne omat luomansa :D Haaste on ollut kääntää motiivinsa ja asenteensa valolle kuuluviksi. Ja sittenkin se on ollut vain sen sydämen ohjaukseen vääntäytymistä egon hallinnasta sittenkin uskoen siihen voimaansa luoda oma elämänsä ja tämä hetki jumaluutensa teoilla. Ja luovuttaa lopullinen KONTROLLI omasta ja muiden elämän sanelemisesta olemiseen, vapaudelle kuuluen. Vaikkakin työ jatkuu  ::)  :police:

Itsensä hallinta on kaiken A ja O henkisen ja materiaalisen
hyvän olon ja menestyksen suhteen.
Sama pätee myös ihmissuhteissa. ;)

Omaa henkistä tilaansa voi hyvin mitata sillä,
miltä koti näyttää ja kuinka asiansa hoitaa.

Laskuista;

Välillä ei välttämättä ole rahaa maksaa laskujaan,
mutta se ei estä sitä, etteikö niitä voisi hoitaa.

Neuvottelut velkojan kanssa on aina paikallaan.
Niitä voi yrittää jopa neuvotella pienemmäksi summaksi. ;)



Järjestyksen pitäminen kaikessa auttaa selventämään,
miten ja kuinka menee asioissaan eteenpäin.

Itseänsä täytyy oppia rakastamaan ja se on helppoa,
kun ottaa itse itsensä hallintaansa ja omaksuu
ajattelutavan, että on itse oman itsensä ja elämänsä
paras ystävä, rakastaja ja auttaja,
eikä koskaan ole yksinäinen oman itsensä kanssa. :)

Loppujen lopuksi kaikki elämässä on neuvottelukysymys.

Sitä voi neuvotella itsensä ja/tai muiden kanssa
asiat itselleen paremmaksi. ;)

Haasteeni?
Päästä sinuiksi ns. "huonon lapsuuteni" kanssa, ja ymmärtää se, että on Ok olla erilainen nuori.
Minähän en juo, en polta, olen lukiossa 8,7 keskiarvolla, kiroilen hyvin harvoin, minulla on kavereita, kotona on kivaa... Päällisin puolin inhottavan täydellinen. En siis ole mikään superkaunotar, en sitä tarkoita :D olen tavallinen tyttö, sellainen, joita ei enää ole olemassa.

Mikäs sitten mättää?
Isähahmoni, eli ensimmäinen miehenmallini oli surkea. Itseasiassa minulla ei taida edes isää ollut ollenkaan. Sen vuoksi olen kai ajatunut jopa kerjäämään huomioita miehiltä, jotka kohtelevat minua huonosti. Ja kestänyt sen, yrittänyt kumminkin olla suhteessa ja onnellinen. Toisaalta itse minä ajoin osan suhteistani siihen. Omalla käytökselläni, sillä eihän miehet voi kohdella minua hyvin. Sehän olisi epänormaalia.

olin nuori, 16-vuotias ja sain poikaystävältäni turpaan. Siinä lattialla istuessani ja katsellessani poikaystävääni aloin miettimään, että haluanko minä tällaista? No en. En tietenkään. Lähdin, ja seuraavat kaksi vuotta olin täysin sinkku ja täysin nunna. En edes suudellut yhtään miestä. Nostin riman niin ylös, ettei yksikään kuolevainen voi sitä ylittää ja löin rimalla päähän niitä, jotka edes yrittivät päästä lähelle.

Noh, sitten laskin taas ns. "riman alas" eli päätin antaa mahdollisuuden itselleni, ja jouduin petetyksi. Huomasin kuitenkin itsessäni ratkaisevan eron.. En ollut enää mustasukkainen, en riippuvainen, en epävarma itsestäni. En vaatinut huonoa kohtelua vaan uskalsin vaatia mieheltä jotain. Se saattoi koituakin suhteen kohtaloksi, mutta en minä kadu. Olenko minä nyt kasvanut aikuiseksi?
En myöskään vajonnut viiden päivän syömättömyyteen ja laihtunut kuutta kiloa makaamalla sängyssä ja kuunnellen NRJ:ltä PMMP:n päiväkotia. Se vaihtui Irinan "pokka"-kappaleeseen ja yhden päivän surkutteluun. Sitten ymmärsin, etten minä ollut menettänyt omaa itseäni taas pojalle. Etten minä ollut yrittänyt muuttaa itseäni sellaiseksi, että kelpaisin.

Olin aito, avoin, oma itseni. Säikähdin sitä jopa.
Ja en kelvannut. Mutta ei sekään ollut kolaus minälleni. Minä seison omin jaloin ja annoin hänen kävellä ohitseni vain kevyesti töytäisten.

Kaksi vuotta sitten minut diagnosoitiin depressiiviseksi introvertiksi. Introvertti olen kyllä vieläkin, mutten enää niin paljon. Tunteet ovat enemmän pinnalla, enkä yritä olla khuul, koska todellisuudessa olen kiltti tyttö. Depressiiviseksi en itseäni koe, mutten minä mikään päivänsädekään ole. Eikä minun tarvitsekaan olla.

Herranpieksut, minä olen ihan hyvä juuri tälläisenä!

Se muutos näkyi myös kaveripiirissä. Päästin irti ihmisistä, jotka eivät enää... saaneet minun oloani hyväksi, päästin irti kuluttavista ihmisistä lähiympäristöstä ja hankin tukevan kaveripiirin.

Sparkle In The Distance   :smitten:

JA niinpä olen kuulostellut näitä elämässäni vastaan tulevia tapahtumia ELI haasteita...sillä niin itse mieluummin nimeän elämäni polulla vastaan tulevat tapahtumat( mieluummin haasteiksi kuin ongelmiksi)....   - tapahtumat tai asiat tai ihmiset tai tilanteet jotka eivät mene ohi koskettamatta - tai joista itse en pääse ohi - ilman pysähtymistä....ilman että NE tökkäsevät tai osuvat - joskus todella herkkään kohtaan - tai suorastaan asettuvat ESTEEKSI  etenemiselle- tai nk. mustaksi aukoksi ja on ihan "up to me" mitä sitten tapahtuu.... eli voin laittaa pääni pensaaseen, kääntää selkäni, laittaa laput silmille ja korville, tai voin yrittää pötkiä pakoon...JA seuraavassa syklissä OLEN taas saman asian edessä - lyömässä päätäni - ja entistä lujemmin - samaan honkamäntypetäjäseinään.... ja kun tarpeeksi monasti on päätän ko. seinään hakannut - niin AUTS  :buck2: :'(  kipeää alkaa tehdä, TAI kerta kerran jälkeen on joutunut" mustan aukon imuun" jossa kokee että asiat vievät naista"  eikä toisinpäin eli että onkin itse päättämässä  ETTÄ mitä missä milloin ja kuinka paljon  :smiley6600:  :police: ...... niin TÄLLÄ KERTAA  saman vanhan  haasteen "tullessa vastaan - ja pysähtyessä kohdalleni kuin vanha tuttu"...niin  havaitsin , että  tällä kertaa oli itselläni vaihtoehdot todella  vähissä - ja paras vaihtoehto onkin ollut - katsoa totuutta ELI itseäni silmiin   :coolsmiley:...     ... JA näinollen  IHAN UUSISSA TUULISSA on tullut oltua tämän alkuvuoden aikana - näissä elämänmuutoksissa...joku merkittävä ero on ollut ja se on KEVEYS ja NOPEUS ...liekö "uuden ajan"ilmiöitä....  ;D itselläni on ollut katseltavana ihan perusasiat TYYLIIN mistä tämä oma hyvinvointini lopulta syntyykään  ??? ...ja MISTÄ olen SEN LUULLUT syntyvän... ja tämän kysymyksen kanssa olen nyt konkreetisesti  karsinut ja elämääni putsannut  juuri näsitä vanhoista uskomuksistani, tottumuksistani, luuloistani ja kuvitelmistani .....ihan alkaen fyysisen hyvinvoinnin juurilta edeten askel askeleelta  henkisen hyvinvoinnin "lähteelle asti".... JA YHTÄKAIKKI ovat molemmat  :smitten:

...ja kyllä tämä on itselleni tarkoittanut ENSINNÄKIN uutta armeliaisuutta itseäni kohtaan :-*    Chevaa  lainatakseni: "  Herranpieksut, minä olen ihan hyvä juuri tälläisenä!" :'( helpotuksen kyyneleet... ja riemu  :D       ELI jälleen kerran vielä vain  ...asioiden yksinkertaistumista ja helpottumista - kun on antanut itselleen luvan lakata yrittämästä ja suorittamasta tätä ELÄMISTÄ...että vähemmän on ítseasiassa paljon enemmän - että kun rajaa elämänsä sisältöä pienemmäksi on helpompi olla ja helpompi tutustua itseensä ja ympäristöönsä....eli ei tarvi kerätä enää uusia kokemuksia , tapoja, näkökulmia   tutkia itseänsä VAAN voinkin syventää tätä mitä itselläni jo on ...hyväksyä itseni kaikinensa juuri tällaisena kuin olen nyt...ja LUOTTAA JA uskoa ...itseasiassa VETOVOIMAN eli PUOLEENSA VETÄMISEN LAKIIN    https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=15465.msg132183#msg1321831  ...että kaikki tarpeellinen kyllä tulee luokseni ajallaan...eikä itseni enää tarvitse juosta sinne ja tänne - ei edes KAKSOISLIEKKIÄ etsimässä, puhumattakaan muusta...mitä kukin meistä elämäänsä valitsee eli mistä kiinnostuu.......ihan selkeästi tästä löydän nyt tämän " pienessä pisarassa on valtameri ja hiekanjyväsessä koko aavikko"-idean....että tällaisia haasteita...ja MUUTOKSIA... :D  JOITA MAISTELEN ja joita elän arjessani todeksi hiljalleen...näinhän muutokset tulevat todeksi - että ne siirtyy sisimmän oivalluksista arkielämään...ja jos oikein paljon on muuttunut  - niin hitaasti edeten katselen että miten tämä olemiseni on muuttunut - miten eri tavalla käyttäydyn ja toimin oikeassa elämässäni... että siinä mielessä TÄMÄ foorumi on "hyvä kuivaharjoituspaikka  :D  ;) "

OLEELLINEN MUUTOS ON OLLUT ETTÄ E N S I M M Ä I S E N   K E R R A N - olen ottanut ottanut haasteeni eli   :aspect_squ: vastaan tietoisena omista mahdollisuuksistani-talenteistani  :aspect_tri: eli pikkukolmioistani ja mahdollisuuksien kolmioistani JOITA olen mukaani ottanut selvitäkseni ja selvittääkseni tämän tämänkertaisen matkani.... :D  :-*  :smitten:
**********************************'
täällä lisää aiheesta...


HAASTAJA

Johtaja, heikkojen suojelija, ratkaisujen löytäjä, totuuden puolustaja, tinkimätön oman tien haastaja, kallio
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=9930.msg132541#msg132541

Chevan tarina on tuttu. Minä ajaudun valtasuhteisiin ja olen jälleen tiedostamassa sitä. Eilen suutuin ja kirjoitin ko. henkilölle suuttumukseni auki. Tietenkään hän ei reagoinut siihen. Minulla horjui todellisuudentaju - niin helposti, ja niin suuresti pelon voimalla. Tänään on jo kirkkaampi päivä, kiitos foorumin. Samalla tajuan, miten yksinäinen erakko olen. Haaste se on sekin.


Minäkin pelkään vaatia, koska en ole koskaan voinut vaatia isältäni mitään väkivallan uhan tai hylätyksi tulemisen pelon uhalla. Hassuinta on se, että välini olen isäni kanssa selvittänyt, mutta miessuhteisiin se korjaus ei vielä ulotu. Lankean aina vahvoihin miehiin jotka ovat itsekeskeisiä vapaita kulkureita, vaikkakin tunneihmisiä silloin kun ovat paikalla.

Eilinen suuttumus voi koitua suhteen kohtaloksi, mutta mitä sitten. Päästän taas irti. Suren hetken ja jatkan sitten.

Chevan (erinomainessa ja oivaltavassa)kirjoituksessa esiin noussut käsite "depressiivinen introvertti" toi taas mieleeni sen, miten Suomessa hoidetaan "henkisesti sairaita" lapsia ja nuoria. Siitä vaan leima otsaan ja tiedäkin olla poikkeava.  :uglystupid2:

Ei ole mikään ihme jos vähän depressiiviseksi (saati sitten sisäänpäinsuuntautuneeksi) vetää nuorte ihmistä kuvailemiesi tilanteitten jälkeen. Ihmehän se olisi, mikäli ET olisi TUNTenut itseäsi masentuneeksi.

 :smitten: mutta tämänhän olit jo itsekin huomannut  :coolsmiley:

Tämän hetken haasteeksi otan nielaista 'ylpeyteni'.  :knuppel2:

Eräs ystäväni huomautti minulle ihan aiheesta, että 'luuletko jaksavasi tehdä kaiken itse'.
Joskus pitää antaa periksi. Pyytää apua ja vaikka valittaakin.

jk. ;) klik.
... :2funny: ....never too late huomata ETTÄ kaikki on mahdollista... ;)...humorflower :)