Astro Foorumi

Heipähei !

Ajelin tänään autollani, ja vastaan tuli poika pyörätuolissa. Se sai minut taas vajoamaan mietteisiini ja pohtimaan karmaa.

Parin Hilton totesi jossain haastattelussa, että uskoo karmaan ja on valinnut jo ennen syntymäänsä luxus-elämänsä, vanhempansa, ym. Totesi vielä ansainneensa kaiken sen.

Jos Paris on ollut edellisessä elämässään kaunis, rikas, hyvinvoiva, ja käyttänyt sitä oikein hyväkseen, vaikkapa rahansa orvoille jakamalla, itse kaunuttaan hyödyntämättä, tai sen avulla jotain laupeuden hommia tekemällä. Silloinhan hän on voinut ansaita nykyisen asemansa.

Sitä en ymmärrä, että jos hän on edellisessä elämässään ymmärtänyt nuo asiat ja kasvanut henkisesti niin, että "ansaitsi" syntyä överirikkaaksi ja kauniiksi, niin miksi hän hankkii huonoa karmaa ja tuhlaa rahat koiransa timantteihin ym, kun voisi auttaa vähempiosaisia tms ja kehittää sieluaan.

Eli voiko noissa asioissa ottaa takapakkia. Ts: jos on edellisessä elämässä oppinut loistavasti jonkun asian, niin sitten seuraavassa vesittää opit ihan perusteellisesti.?--- Mihin perustuu sitten se, että kehittyisimme sieluina täällä joka elämässä ja rakentaisimme eri piirteitä itsessämme, jotta pääsisimme kohti sitä jumaluutta ::)----- Seuraavassa elämässäänhän Paris syntyy sitten todennäköisesti aids-lapseksi Namibiaan. Ja tuo edellinen oli varmasti esimerkkinä aikasmoisen huvittava :idiot2:

Tällaisia juttuja pyörittelin pienessä päässäni, voisiko joku karma-asioihin perehtynyt hieman valaista hommaa.

Saiga kirjoitti:



Hei Saiga :)

Näin karmajuttuihin en ole sillä tavalla mieltynyt, kuin ne mielletään. Eli, mitä nyt olen oppinut tästä  uudesta ajattelutavastani :buck2:, niin että jokainen sielu valitsee aivan sitä, miksi tahtoo syntyä, siinä se, se on valinnanvapautta

Mä heitän vanhan karmakäsityksen kyllä romukoppaan :-X, koska sillä sanalla jo muutenkin on niin negatiivinen kaiku ->  syyn ja seurauksen -laki, on paljon parempi :laugh:

Mietitääs tällaista: Synnyt aivan terveenä ja elämäsi sujuu okei, opiskelet ammattiin ja yks kaunis päivä, ajat kolarin, pahan :( :(, ja vammaudut loppuiäksesi, tätäkö sielu itselleen haluaa, kesken Suuren Seikkailun :uglystupid2: :uglystupid2:?
Tuskin. Tuskin kukaan vaihtaa osaa toisen kanssa, jolla menee "huonommin" kuin itsellä, vai vaihtaako?

Ja vielä: Tämä on vain  minun näkemykseni karmasta, eikä se suinkaan ole ainoa, mitä yhtä oikeaa totuutta ei ole olemassa.

Iloa sulle paljon :smitten:
terv. Stareyes ;)

Mielenkiintoinen kirjoitus sinulla Saiga  :)

Taitaa tuo Paris puhua vähän pehmeitä...? Koska jokin mielenkiintoinen opetus on varmasti tarkoitettu opittavaksi niille jotka syntyvät kultalusikka suussa. Ehkä Paris ajattelee, että on jotenkin karmaattisesti muita ylempänä, koska omistaa niin paljon maallisia rikkauksia. En usko, että Paris luopuisi elämäntyylistään antaakseen rahat niille jotka kipeimmin sitä tarvitsevat. Kauneus ja raha eivät tee ihmisestä rikasta.

Kun itse kävin eräällä selvänäkijällä ja kysyin omasta kulustani tässä universumissa, hän kertoi, että olin noussut jossain vaiheessa hyvin korkealle, mutta tipahtanut nopeasti ja teen nyt uutta nousua. Olin päässyt pitkälle itsevarmuudella, mutta en ollut välittänyt muista. Nyt lähden nousemaan nöyryyden ja empatian viitoittamaa tietä. Pitäisi kyllä käydä uudestaan, mutta olisi mukava jos jotain muutakin kautta voisi selvittää omaa universaalista kulkuaan :)

Ja sinulle Stareyes:
Ihminen vaikuttaa seuraavaan elämäänsä nykyisellä elämällään. Jos kaikki saisivat päättää täysin elämänkulkunsa kaikkien elämät olisivat varmasti ihania? Kun elämme hyvin, lopulta pääsemme eroon tästä syklistä. Ajatuksemme tietääkseni vaikuttavat myös paljon siihen millaista karmaa kannamme. Mutta älä kysy minkälainen teko vaikuttaa seuraavaan elämään ja millä tavalla. Sen vastauksen saat joltain toiselta ihmiseltä :)

Hei, minäkin olen käynyt läpi karmallisen suhteen, elän sitä osittain vieläkin. Tännekin olen siitä kertonut ja minua pelottaa, oikeasti mitä nyt tulee tapahtumaan.. menetänkö nykyisen työpaikkani, saanko uutta työtä, mitä teen.. tuon karmallisen suhteen aikana sain töitä, pääsin elämässä eteenpäin.. entä nyt.. minä en totta vie tiedä. Kaupasta ei vain nollalla eurolla osteta leipää, ei sitten millään.. nämä on tosiasioita, nykypäivän yhteiskunnassa..

Hei,
haluaisin erityisesti Punaiselta kysyä lisää ajatusten ja karman yhteydestä? Kuulostaa kiinnostavalta.

Jos ajatukset vaikuttavat siihen millaista karmaa kannamme niin voisiko sitten ajatella olevan myös niinpäin, että yksinkertaisesti kuuluu karmaamme käydä jokin ajatuskuvio läpi?

Tähän sellainen, että luultavasti kun elämien välillä sitä suunnitelmaa tulevaa elämää varten tehdään, niin ei tule mieleen lähteä jonnekin hankalaan maaplaneetalle fyysiseen muotoon pelkästään ilottelemaan ja viettämään helppoa elämää. Kyllä siinä kait motiivit ovat ihan toisenlaiset eli raakaa työtä tekemäänhän tänne tullaan. Täällä sitten vasta ruikutetaan, kun on kaikki niin vaikeeta. Muussa muodossa levätään, kun on levon aika. ;D :coolsmiley: :laugh:

Kun saitte kerta kiinnostumaan karmasta tuolla vanhalla foorumilla (en edelleenkään usko!  :laugh: :idiot2: ) Niin olen viimeaikoina miettinyt juuri tuota... Että oikeastaan se kaikki karma ilmeisesti tapahtuukin Vain Jos jotain tapahtuu ulkopuolellamme, niin valitsemme tavan suhtautua siihen. Oma suhtautumisemme päättää kuinka paljon kärsimme.. Kärsimyksiä voi olla sekä sisäisiä, että ulkoisia, mutta kumpiinkin meillä on vapaus valita kuinka reagoimme :o

Ja se Paris hilton nyt on tyhmä kuin vasemman jalan saapas..

terv. huippuviksu ;)

Näin karmajuttuihin en ole sillä tavalla mieltynyt, kuin ne mielletään. Eli, mitä nyt olen oppinut tästä  uudesta ajattelutavastani :buck2:, niin että jokainen sielu valitsee aivan sitä, miksi tahtoo syntyä, siinä se, se on valinnanvapautta

Mä heitän vanhan karmakäsityksen kyllä romukoppaan :-X, koska sillä sanalla jo muutenkin on niin negatiivinen kaiku ->  syyn ja seurauksen -laki, on paljon parempi :laugh:

Heippa!

Minä koen asian joltiseltaankin samoin. En ole oikein saanut minkäänlaista "tarttumapintaa" sanasta karma tai sen "ideologiasta".
Koen asian jotenkin niin, että voihan sitä lääketieellisestikin ajatella, että on saanut tietynlaiset geenit tms. Taikka periytyvät sairaudet, tai toisaalta sukuplvelta toiselle siirtyvät tunnetrauma siirtymät...ylipäätään sukujuuret yms.
Koen, että ne on saman asian (karman) erilaisia käsittellisiä selityksiä. Näin karrikoiden ilmaistuna.  :)

Koska kuitenkin aina on mahdolisuus vapautua vaikka minkälaisesta "taakasta" oli se sitten karmaa, traumaa tai muuta jostain "perittyä".
Ja toisaalta, se käsitys, että sairaudet ja vastoinkäymiset olisi jotenkin negatiivista, myös ehkä laittaa hakemaan selityksiä elämän tapahtumille, itsen ulkopuolelta....
Ylipäätään se, että arvotamma elämän ulkoisia tapahtumia ja luomuksia.

En kuitenkaan pidä "vääränä" tulkintaa, jos joku "uskoo" karmoihin yms.
Se on vain yksi tapa tulkita jotain elämässä.

Kuitenkin itse, elän tämän elämän juuri nyt ainutkertaisena!  ::)

Huomenta Saiga :D

En ole lukenut ko. kirjaa :(. Mutta voin lukea, kun tästä ehdin :laugh:.

Perinteisellä karma-käsityksellä tarkoitin sitä, että jokainen sielu joutuu maksamaan menneiden elämien pahoja tekoja :'(, että muita vaihtoehtoja ei olisi ???.
Olen mieltänyt niin, että jokaisella sielulla on valinnanvapaus tehdä niin kuin haluaa,
Sillä mikä Äärettömyys ja Rakkaudellisuus tai Jumalallisuus tai Alkulähde se olisi, joka määräisi miten  kukin sielun pitää elää???
Sillä Alkulähde haluaa kokea itsensä meidän kauttamme, sillä siinä missä alkulähde on on absoluuttista; nolla-piste, siinä ei voi kokea mitään.

Tätä tarkoitin :-*

Jumalallinen Rakkaus ja Rauha on teidän kaikkien kanssa    :)
Ystävyydellä
Stareyes ;)

Nos minä saisin veikata, on parisilla ehkä edellisissä elämissä ollut kova hinku saada rahaa ja kunniaa, sekä julkisuutta jopa niin paljon että on tehnyt jotain tyhmiä juttujakin sen eteen.

Nyt Paris saa sitä mitä haluaa ja isän kädestä ja tulee huomaamaan miksi rikkaus ja julkisuus eivät ole asioita, joita olisi kannattavaa tavoitella. Rahalla ei saa rakkautta tai ystäviä, sen Paris on jo huomannutkin. Sillä saa vaan vähän hienomman auton tai talon.

Kateelliset ihmiset (näyttää olevan perusluontomme) näkevät esimerkiksi 9.5 miljoonan ökytalon ja ajattevat "voi kun minulla olisi tuollainen talo, mitä kaikkea voisinkaan tehdä". Todellisuudessa kun siirryt siihen taloon ja se on sinun, kaipaat jo jotain ihan muuta eikä talo tyydytä mitenkään sitä janoa, mikä sinulla on "jotain" kohtaan.

imho

-Toni

Terve,

minusta ökyrikkaaksi syntymisen ei tarvitse olla edes mitenkään karmista. Rikkaus ja maallinen hyvä ovat olosuhteita, joiden kautta voi oppia tärkeitä läksyjä elämässä. Samoin mm. syntyminen slummiin tai vaikkapa sotatilassa olevaan maahan ovat olosuhteita. Niissä voi olla karmaa tai olla olematta. Valitsemalla eri inkarnaatioihin erilaisia olosuhteita, oppii elämää monelta eri kantilta.

Menneitä elämiä kun olen tutkinut, niin olen itsekin ollut käsittääkseni törkeän rikas perijätär 1400-luvun Englannissa. Historiankirjoista löytyy epäsuoria viitteitä tähän henkilöön joka olin, ja perheessä oli "loiston päivinä" jopa 30 000 palvelijaa. Ajanjakso oli vielä sangen sotaisa ja vaikka olinkin nainen, vaikutusvaltaa oli paljon. Luultavasti en ole valtaani käyttänyt aina viisaasti. Joskus keski-iässä menetin kaiken.

No, minun on helppo uskoa, että olen ollut rikas edellisessä elämässä. Tähän viittaavat seuraavat tekijät:

1. En arvosta rahaa ja maallista omaisuutta, vaikka toki myönnän rahan tarpeellisuuden. Edellisessä elämässä raha on ollut enemmän itsestäänselvyys, eikä sitä ole tarvinnut ajatella, ei ainakaan 40 ensimmäiseen vuoteen.
2. Vieroksun työtä. Olisi mukava, kun kaiken saisi kultalautasella eteen. Tässä elämässä tämä ei tosin ole ollut mahdollista. Duunia pitää paiskia leipänsä eteen. Nykyinen elämä on siis uudenlainen olosuhde. Onnenkantamoisia ei ole herunut ja jos nyt pärjää taloudellisesti, siitä voi kiittää ihan omaa osaamistaan.
3.Ymmärrän hyvän päälle. Minulla on kallis maku, jota en voi valitettavasti toteuttaa haluamallani tavalla.
4. Minua pidetään yleisesti "pankkina". Minulta tullaan aina pummaamaan tai lainaamaan rahaa.
5. Vedän puoleeni perijöitä, lottovoittajia tai konkurssikypsiä yrittäjiä. Kaikissa on teemana voimakas varallisuuden muutos. Tämä seikka on ollut aina ihmetyksen aihe minulle eikä asiaa voi selittää mitenkään lapsuudella.

Eli tämmöisiä heijastumia nykyisyyteen on tullut, kun on elänyt "Paris Hiltonina" 1400-luvulla.

Oma käsitykseni asiasta (ja se on vielä niin kovin suppea.. ???), että kuoltuamme saamme tietoomme totuuden elämiemme tekemisistä, ja sen mukaan valitsemme seuraavan elämämme.
Mun mielestä karma-asioissakin on mahdollista ottaa takapakkia, koska eihän kaikki meistä kuitenkaan syntyessään ja elämän edetessä tiedä mikä se alkuperäinen suunnitelma on ollut, ellei omaa sitä poikkeuksellista tietoisuutta tai valveutuneita kasvattajia.
Täytyy myös muistaa, että karmallista on myös se, että valitsemme vanhempamme itse, eli me opimme heiltä ja meidät on tarkoitettu heidän lapsikseen, koska MYÖS heillä on tarkoitus oppia meiltä - lapsiltaan. Ihan lähipiirissä on hyvä esimerkki vanhemmista, jotka ovat pyrkineet jatkuvasti kontrolloimaan lapsensa (nyt jo aikuisen) elämää. Tämä jälkikasvu ihan tietämättään toimii jo "asiaan kuuluvalla tavalla" ts. "näyttää"  mikä enää EI TOIMI, opettaa suvaitsevaisuutta sekä ravistelee vanhoja ajatusmalleja.

On varmasti ihan tutun tuntuinen kaava kaikissa vanhempi-lapsi-suhteissa, mutta kun välillä olen miettinyt, miksi juuri nämä vanhemmat ovat saaneet tällaisen lapsen, joka kaikinpuolin on kaikkea sitä vastaan, mitä heidän arvonsa edustavat, ei voi tulla kuin tulokseen; Tehtävä on opettaa! Eikä jyrkkiin mielipiteisiin oikeastaan voi reagoida kuin voimakkaasti!

Leonilla oli hyvä pointti tossa, että Paris on tullut oppimaan läksynsä materian kautta! Kuka kumma oikeasti haluaa olla kadehdittu ja sen myötä itsekeskeinen. :o

Ritva Fagerström kirjoitti näistä "automaationa" kirjassaan Portti kuoleman jälkeen. (Muistaakseni :-[)

HYVÄÄ KARMAA KAIKILLE TOIVOTTAEN; AMMUUUU.....
Hyviä mielipiteitä! ::)

(Lilli, tulit mieleen, kun sulla on tota tietoa omasta menneisyydestä enemmänkin! Meinasin jo alkaa huhuilemaan! ;))

Kyllähän se karma vaikuttaa meihin kaikkiin tavalla
tai toisella, yksinkertaisesti meidän teoilla on seurakset.
Toiset niistä teoista aiheuttaa pahoinvointia ja toisen hyvinvointia.
Olisi silti hyvin välinpitämätöntä olla tuntematta myötätuntoa kärsivää köyhää kohtaan
koska "se on vain hänen karmaansa" Sehän on aika ylpeää toimintaa...
Eikä johda mihinkään terveeseen.

Lopulta siinä alkulähteessämme koemme kaiken ja emme mitään.
Silti, teot jota olemme tehneet vaikuttavat myös kuolessamme ja kuoleman
jälkeen
Mikä mielestäni voi olla aika paradoksaalista kun ajattelee, että voimme tälläkin hetkellä nähdä sen ´elämän vilisevän´ silmiemme ohi. Sitten kun kuolemme, niin taas uudestaan. uudestaan. uudestaan uudestaan.
Tälläinen ajatus on tullut päähäni, ehkä vähän hullua   : :idiot2:

On silti mielenkiintoista ajatella että jos olemme eläneet lukemattomia elämiä,
niin miksi muistamme juuri tämän? Ehkä se tarkoittaa että tämä elämä on jotenki ratkaiseva, en tiedä.

Nyt on hyvä, kun meillä tässä on sitten täysi tietoisuus tästä asiasta. Elämään vain ja toteuttamaan sitä elämäntehtävää.
Tiedämmekös muuten SEN?  :D :D :D

Onhan se tärkeää juuri tietää
mikä on suuntana elämässään.
Jokin mihin voi pyrkiä. Sillä muutenhan on hukassa.
Ellei tiedä minne on menossa.
Se on loputon eksyminen kun ei tiedä minne menee,
siihen saakka kunnes oivaltaa minne mennä.

Omalla kohdallani. Rajalliselta tietoisuuteni pohjaltani
rakentamani kohta perustuu, myötätuntoon sekä
siihen että olen muille hyödyksi.
Buddhalaisen käsityksen mukaan ihminen voi olla parhaiten
muille hyödyksi tulemalla Buddha/Kristus/Krsna (ihan miten vain
haluat kutsua sitä).
Puhtaaksi sekä rajattomaksi myötätunnon ja viisauden
ilmentymäksi. Siihen koitan pyrkiä.
En nyt kuitenkaan ajatella "ah, minusta tulee huomenna Buddha"
"ah, se tapahtuu vuoden päästä."
Puhumme pikemminkin tuhansien tai miljoonien, biljoonien vuosien
 harjoittelusta, ennenkuin tähän tulokseen pääsee.

Elämä on kuin laineet jotka tulevat kun kivi on heitetty järveen.
vähän aikaan ne näkyvät. ja sitten ne ovat jo kadonneet.
Liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi pelkkien harhojen ja
heijastusten tutkimiseen, oikeiden kohteiden sijasta.

Jotta siihen tulokseen pääsee, pitää harjoittaa kuutta hyvin
vaikesti opittavaa asiaa, joita on vaikea tehdä hyvin. (Kuusi paramitaa)
´anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus´

http://www.rokpafinland.org/yleista.htm

Minun mielestä meidän tulisi olla aika onnellisia sen suhteen
että meillä Suomessa on näinkin hyvä sivu olemassa, josta
voimme ehkä oivaltaa jotain niistä kehitysmahdollisuuksista
joita meillä on tässä elämässä.

Heips!

Jos tätä monimutkaista asiaa koettaisin ilmaista mahdollisimman yksinkertaisesti niin se olisi suunnilleen:

Karma on toisaalta syyn ja seurauksen laki.
Toisaalta se on tekemisissä oppimisen/muistamisen kanssa.

Michael kirjojen näkemys miellyttää tässäkin asiassa: Voimakkainta karmaa luodaan puuttumalla toisten ihmisten vapaaseen tahtoon heidän elämänvalinnoissaan tavalla tai toisella. Negatiivisella puolella äärimmäinen puuttuminen olisi vaikkapa murha - siihen loppuivat toiselta kaikki valinnat sen elämän suhteen... Positiivisella puolella karmaa voisi puolestaan tehdä esimerkiksi helpottamalla tai tukemalla toisen elämänvalintoja, vaikkapa nyt rahoittamalla esimerkiksi toiselle opiskelun tämän tahtomalle alalle.
Suhteessa toisiin karma maksetaan aina: Sen minkä teen muille, tekevät muut ennemmin tai myöhemmin minulle - sekä ne hyvät että pahat.

Sitten on se ihan henkilökohtainen karma, sen näen liittyvän elämänläksyihin: Karmani siinä asiassa sisältää asioita, joita tarvitsen oppiakseni/muistaakseni. Hyvä esimerkki tästä voivat olla juuri ne elämänolosuhteet: Slummissa ja palatsissa opitaan erilaisia oppitunteja.

Sitten on vielä "instant karma:" Jos tungen käteni nuotioon, saan palovamman.  ;D

t. Eklektikko

En ole vielä koskaa ottanut selvää entisistä elämistäni, mutta kiinnostus kasvaa koko ajan. Pitäisi vain löytää jokin luotettava ennustaja tms.
Lilli kertoi eläneensä 1400-luvulla rikkaana perijättärenä, ja kuinka se on saattanut vaikuttaa häneen myöhemmin. Itse olen nyt tässä elämässä keskituloisesta perheestä, mutta olen omillani asunut 16-vuotiaasta saakka. Vaikka olen köyhä opiskelija ja saan välillä kotoa "avustusta" kun tarve on, niin raha tai maallinen mammona ei merkitse minulle juuri mitään. Koskaan pienempänäkään eivät vanhempani ostelleet minulle mitään kalliita vaatteita tms. mutta jostain syystä makuni on aivan äärettömän kallis! Mihin tahansa kauppaan menen ja hintoja katsomatta valitsen tuotteen, joka mielestäni sopii minulle ja josta tykkään, niin hinta on kalleimmasta päästä. Ärsyttää todella suuresti, koska monesti en osta mitään, koska en löydä esim. halpoja vaatteita, joista pitäisin.
Sen tiedän, että olen tässä elämässä elämässä muutoksen aikaa, niin ehkä se on sitten tippuminen korkealta alas, onneksi suhteellisen pehmeästi.

Itse olen karmasta tai elämän valitsemisesta ajatellut, että edelliset elämämme rajaavat valinnan mahdollisuuksia, on suoritettava tietyt tehtävät elämän aikana, mutta itse voi tavallaan kirjoittaa elämänsä muuten kuin haluaa. Ainakin toivon niin, ehkä siksi koska itse pidän tarinoiden kirjoittamisesta. Siksi näen myös, että esim. autokolariin joutuminen voi olla sielun valinta. Sitähän sanotaan, että "elämä on elokuvaa". Elokuvalla on aina käsikirjoittajansa, eivätkä kaikki elokuvat pääty onnellisesti.


______________________Feel the life in you and you want to live.

Paris nyt on Paris  ;D ::)
En itse voi ottaa hänen sanomisiaan kovin vakavasti.

Tämähän menee koko ajan vain mielenkiintoisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi.

En tiedä edellisistä elämistäni, mutta itselläni on aivan samanlainen tausta kuin monikaksosella. Keskiluokkaisesta perheestä, ollut ikäni opiskelija, siitä huolimatta minulla on äärimmäisen kallis maku, jonka huomaa heti jos menen johonkin. Aina jollain ihmeellä onnistun ihastumaan niihin liikkeen kalleimpiin kenkiin jne...

Mutta siis se mitä Puma kirjoitti muistamisesta ja siitä miten elämä vilisee silmien edessä tavallaan koko ajan... Herätti ajatuksen, että niin onhan tässäkin elämässä jaksoja, joista emme kauheasti muista, mutta jotka voivat jossain vaiheessa tulla "vilisten" sieltä muistojen arkistoista esille. Vai onko tässäkin elämässä oikeasti toisia jaksoja, jolloin elämä menee tasaisesti eikä siitä muista jälkeenpäin kauheasti ja sitten on kehityksemme kannalta tärkeämpiä jaksoja, joista muistamme todella elävästi monia asioita.

Äärimmäisenä ja omana esimerkkinään kooma tai muut tällaiset rajatilat. Missä ihminen silloin on? Ja siis tähän aiheeseen liittyen mitä niistä siis voi muistaa vai muistaako niistä mitään?

Itse oon miettiny tätä karma asiaa lähinnä lasten kohdalla sillai,että jos lapselle sattuu jotai tai synyy kehitysvammaisena, niin eihän se voi olla sen pienen ihmisen karmaa vaan vanhempien. Kuka siittä eniten kärsii, niin yleensä vanhemmat.. nämä lapset on yleensä mitä hetaisimpia päivänsäteitä  :smitten: ja varmasti opettavat vanhemmillensa kärsivällisyyttä ja etusian antamista toiselle.

Karmastaskin voisi olla ehkä hyvä muistaa
se, miten tuhoavia vaikutuksia luodaan miten ne tulevat
ja miten päästä pois niistä. Tuhoutuvasta, ilman päätä oleva ketjusta.

Tietämättömyys luo takertumista nautintoihin,
Takertuminen nautintoihin luo himoa,
Himoitseminen luo ahneutta,
Ahneus (väkivaltaa) luo kateutta
kateus luo vihaa
Viha luo ylpeyttä,
Ylpeys luo rajoittuneita näkemyksiä (kapeakatseisuutta/tyhmyyttä)
Kapeakatseisuus luo tietämättömyyttä.

Joten olisi tärkeää, kun huomaa ristiriitaisten tunteiden nousevan
itsessä, vastata niihin niin lujalla rakkaudella sekä lempeydellä ettei
niille jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua siksi. Välttyäkseen
näiden tuhoisilta mustilta karmisilta vaikutuksilta.

Tässäkin voi olla tosin joitakin virheitä johtuen heikoista
tiedoistani, mutta minusta
tuntuu silti että se pitää pääpiirteittäin paikkansa.

Selvänäkijä sanoi kerran, että meikäläisellä olisi vielä monta karmaa jäljellä  :buck2:

Mitäköhän sitä on oiken tultu töpeksittyä  ;) :-[

Parasta tässä tämänhetkisessä elämässämme kuitenkin on se, että se karma on vanhaa ajatusmallia sekin ja siten muunnetaan joka kerta, kun sitä vielä ajatellaan siis - senkin energioita sille Rauhalle ja Rakkaudelle kuuluen energioiksi, joilla sitten tulevaisuus muovataan vain sellaisille kauneuden, ilon sekä onnellisuuden kokemuksille kuin kuuluisikin olla jo meille jokaiselle. Kiitän tästä mahdollisuudesta jo nyt teitä karmanne muuntaneita, etukäteen!  :smitten:

Karmalla tarkoitan tässäkin vain "väärän" ajatusmallimme tuomia saavutuksia tässäkin inkarnaatiossamme, jotka kuului tuoda nyt kokemuksena esiin vain sen verran kuin oli mahdollista, että ne voidaan nyt iäksi poistaa eli eivät ole enää mahdollisia elämässämme sitten, kun se yläsnousemus on tosiasia. Eikä siihen menee enää kauan vaan silloin vuonna 2012:han, se jokaiselle jo tehty on.  :angel:

Mitä tuona vuonna tulee tarkalleen tapahtumaan? Olen lukenut jos jonkinnäköistä aina maailmanlopusta "korkeammalle tasolle" siirtymiseen. :-\

2011 maapallon ohittaa aika iso asteroidi.
Todenäköisyyksiä on sen puoleen että se ehkä voi tipahtaa tänne.
Nasa jo harjoittelikin sellaiseen nopeasti liikkuvaan kohteeseen
ampumista tuolla komeetalla joka jonkin aikaa sitten sivuutti
telluksen.
Siinähän on suurvalloilla, miksei myös pienimmillä valtiolla saumat
hyökätä toisiin maihin kun sellanen asteroidin palikka läsähtää tänne.
sitä sitten odottelemaan ???

Onko teillä mitään hajua, miksi maya-intiaanit lopettivat kalenterinsa laskemisen vuoteen 2012.
Henkilökohtaisesti olen melko varma että se liittyy taivaankappaleisiin. Jokainen kotimatemaatikko voi siis alkaa ennemminkin laskea erilaisia lentoratoja ties mistä mökkylöistä

vuosi 2012 on vain arvio uuden aikakauden vaihtumisesta,, yhtähyvin se voi vaihtua 2007 tai 2080, sitähän ei kukaan tiedä,, ellei tule tulevaisuudesta (:

.. karma taas on yksi maailmankaikkeuden muuttumattomista laeista,, karmasta ei oikeastaa voi edes kunnolla keskustella, ellei sitä ymmärrä, kun karman ymmärtää, vapautuu ihminen karmanpyörästä,, ihmisestä tulee ns. valaistunut.

karma tulee ymmärtää ensin itsessään, jokaisen minuudessa, sitten kaikkialla ympärillä..

ihminen ei valitse tulevia elämiään, paitsi omien tekojensa kautta,, ellei hän sitten ole valaistunut, eli ellei ymmärrys ole ääretön,, edelleenkään ääretön ymmrrys ei ole ääretöntä tietoa.. tieto on ihmiselämässä toisarvoista, ja todellinen tieto on sellaista jolla ihminen ei mitään tee.

ymmärrys taas tärkeintä.. ymmärrys ei ole sama asia kuin ymmärtäminen, tai  usko ymmärtämisestä, joka kaikilla ihmisillä on, ja kaikki ymmärtävät kaiken omalla persoonallisella tavallaan (myös tämän tekstin, joten siinä mielessä jossa 'minä' tämän tänne kirjoitan, ei tule kenenkään lukijan kohdalla ymmärretyksi kuten tarkoitettu)
,, kun taas ääretön ymmärrys on persoonatonta, universaalia

ymmärrys=rakkaus=maailmankaikkeus
pohdi, ymmärrä, tunne, muista

"Hajua" jo on oikein olan takaa, sillä sillehän tässäkin jutustelussa juuri tehdään töitä eli sen uuden ihmisrodun tuomiseksi uudistetulle palneetallemme, jota se ylösnousemuskin takoittaa.  :smitten:
Eli koko ajan työskentelemme sen vanhan maailman "purkamiseksi" ja siten teemme edellytyksiä Pohjolan Valon alas astumiseksi, joka sen työnsä voi aloittaa niin, että kaikki Sielunsa ovat uudelle taajuudelle "viritetty" silloin vuonna 2012. Kuten sen mayatkin osasivat jo kertoa vain siksi, että olivat me.  :angel:

Minä en pysty ajattelemaan karmaa tuolla tavalla. Että poika olisi karmansa takia joutunut pyörätuoliin. Jos näin olisi, eläisimme hirvittävän ikeen alla.
Ja Jumalasta tulisi koston Jumala.
Kyllä nämä asiat ovat johdannaisia tämän elämän teoista.
:angel: :angel: :angel:

Karma on positiivinen asia. Nekatiivista karmaa ei ole. 
:smitten: :smitten: :smitten:

Minä sanoisin asian näin. 2012 alkaa teknisen yhteiskunnan alasajo. Koska MaaÄiti ei kestä meidän toimia, ja tarvitsee aikaa toipua. Mutta HUOM! En povaa mailmanloppua. Koska tiedän että sitä ei tule. Mutta ne jotka ovat kinni kulutushysteriassa, pakoitetaan oppimaan egologisia tapoja.
 :smitten: :smitten: :smitten:
Ja sen takia, meille annettu tieto on meille tärkeää. Ja muualle annettu tieto on siellä tärkeää. Ei olosuhteet ole kaikkialla samat.
 :tickedoff: :tickedoff: :tickedoff:

Hmmm karmasta.... :idiot2:

Minun kokemukseni mukaan karma on mielenluomaa kuvaa, johtuen mielen 'kuoleman pelosta'.
Mieli saa elinvoimaa kaikista aatteista, uskonnoista ja uskomuksista, joita se luo saadakseen elää enemmänkuin tämän yhden elämän. Joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Periaattessahan mieli on persoona sidonnainen, eli henkilö sidonnainen ja varmasti kaikki kuitenkin sen myöntää, että ei samana persoonana koskaan voi uudelleen syntyä, vaan kokee tämän elämänsä ainutkertaisena persoonanakin. Mielen 'tasolla'.

On toki tämä kollegtiivinenkin mielen maailma, mutta se johtunee vain siitä, että olemme monen sukupolven ajan, asennoituneet näkemään ja kokemaan itsestämme vain mielen kokemuksen. Suostuneet ottamaan vain sen tämän hetken kokemuksiemme todellisuudeksi.

Siirtäneet uskomuksia, sukupolvelta toiselle.

Kaikki mikä pohjautuu 'aikasidonnaisuuteen', on mielen luomaa kuvaa.
Niin 'hyvässä kuin pahassa'.

Sillä myös mieli saa 'lisä-aikaa' isäntänä, että uskottelee ihmismielille, että ns.'täyttymys/valaistuminen/läsnäolo tässä hetkessä', on saavutettavissa ajan kanssa....opetellen, karman ja muiden 'kommervenkkien' kautta.

Mielellä on tarkoituksensa ja tehtävänsä, mutta mikäköhän se on? :idiot2:
Mitä muuta kuin kohdata se todellisuus, että se tulee kuolemaan tämän elämän jälkeen, ellei se keksi jotain 'hyvää syytä' millä sen saa jatkumaan seuraavassakin sukupolvessa......?

 :smitten: :angel:

Laskelmieni mukaan olen jo hankkinut tässä elämässä seuraavaa elämää varten mm. tällaista karmaa:

 :aurinko: :aspect_squ: :mars:
 :aurinko: :aspect_squ: :jupiter:
 :merkurius: :aspect_opp: :pluto:
 :venus: :aspect_opp: :pluto:
 :merkurius: :aspect_squ: :mars:
 :venus: :aspect_squ: :mars:

Mielenkiintoiseksi aspektit tekee seikka, ettei mulla nykyisellä kartallani ole planeettojen välisiä neliöitä tai oppositioita ollenkaan. Seuraava karttani on siis ikäänkuin "räjähtänyt".

Ja uusi astrologinen konfiguraatio tulee siis olemaan:
 :askendentti:  :jousimies:
 :aurinko:  :leijona:
 :kuu:  :jousimies:

Karman planeetta Saturnus askendentilla Jousimiehessä, samoin laskusolmu.

Silloinen Pluto sijaitsee muuten Vesimiehessä. Omituista. ::)

Mielenkiintoista.

No, että voisin lisää herättää kysymyksiä, täytyy tähän lisätä vielä semmonen mielenkiintoinen pointti, minkä luin jonkin aika sitte (ja en kuollakseni muista mistä, mutta alan julkaisusta jostakin).

Siinä kerrottiin lähinnä sielunsopimuksista, kuinka myös on mahdollista että sielut voivat auttaa toisiaan elämäntehtävissään ja esimerkkinä käytettiin ihmismielen mielestä kauheaa ajatusta siitä, että esim. sielu, joka haluaisi edetä matkallaan voisi saada mahdollisuuden nousta ylemmäs tietoisuutta kokemalla ihmisenä jokin suuren menetyksen esim. toisen ihmisen hyväksi käyttämänä, voi pyytää jotain toista sielua "auttamaan".
Silloin voi joku sielu lupautua auttamaan tätä, joka sielunmatkallaan haluaa korkeammalle edetä. Se voi siis tarkoittaa esimerkkinä että tämä avun tarjonnut sielu (sielujen yhteisestä sopimuksesta) voisi mm. olla murhaaja ja psykopaatti seuraavassa elämässään ja turmella tämän apua pyytäneen sielun ihmisruumiin ja elämän, jolloin hyväksikäytön uhriksi joutunut ihmisen sielu saa mahdollisuuden kokea tuskaa ja kärsimystä ja näin edetä sielunmatkallaan. Joten siis "apua" tarjonnut sielu tekee suuren uhrauksen tämän toisen sielun hyväksi, koska kyseinen sielu (minun ymmärrykseni mukaan) "alenee" omalla sielunmatkallaan (vai aleneeko?).

Tästä en voi muuta ajatella kuin että sielumme eivät ehkä ajattele positiivista ja negatiivista niinkuin me ihmisenä ajattelemme. Tärkeintä on siis vain päämäärä edetä sielunmatkallaan ja varmastikkin jokainen sielu on yhtä kaikki tekemään parhaansa menestymisensä vuoksi, ja näin "ottamaan vastaan" vaikeita elämiä joista saa parhaat "arvosanat".

Ja olen myös vahvasti sitä mieltä ettei ole olemassa ns. pahaa karmaa. Vaikka saisimmekin aikaiseksi itsellemme "pahaa karmaa" jota sovittasimme seuraavassa elämässä, täytyy siitä seurauksena olla sielumme vaelukselle hyvää, koska käsitykseni mukaan sielumme etenee matkallaan kokemalla selviytymisiä vaikeista tilanteista. Luulen siis että karma ei ole positiivista eikä negatiivista vaan se vain on, kuten meidän sielummekin.

Olipas outoa lukea tämä viestiketju kun yhtäkkiä pompsahtaa oma kommentti viiden vuoden takaa  ;D Jotenkin tuntu ihan toiselta ihmiseltä  ::)
Edelleen mietin näitä karmajuttuja minäkin ja edellisten elämien vaikutusta. Vieläkään en oo päässy ottamaan selvää mitä siellä on tapahtunut ja alkaa olla pikkuhiljaa pakottava tarve siihen, kun on niin paljon tapahtunut tässä elämässä mistä ei ota selkoa...

Mutta mitä tulee Paris Hiltoniin niin sanon sille vaan, että go girl! Miksei se vois olla tosissaan sanoessaan, että se on ansainnut olla rikas ym. Samallahan se tekee kaikille muille ihmisille karmaa, niille jotka kadehtii ja vaanii sen liepeillä saadakseen palan hänen onneaan. Ja onhan se mukana hyväntekeväisyysjutuissa ja kaikkea. Sillä on konkreettinen mahdollisuus auttaa enemmän maallisissa asioissa ja mitä se haittaa jos jää yli vielä ostaa koiralle timantteja???

Karma on näköjään eri ihmisille erilaisia asioita,
yhdelle se merkitsee paljon rahaa ja toiselle hyvää työta ja kolmannelle hyvää aviliittoa.
Noh, sehän on hyvä, etta me kaikki ei olla samanlaisia muuten elämä voisi olla pitkäveteistä.
Mutta se on pääasiassa juuri sitä mitä olemme aikaisemmin kylväneet ja sitä me nyt niitämme.
Toisaalta mieli on vapaa valitsemaan ihan mitä hyväksi näkee, mutta velkoja maksamme sitten ensikerralla.
Että kannattaa miettia parikin kertaa mitä sanoo ja mitä tekee kun mielestäni näma Buddhalaisuuden 6 periaatetta puree aina.

Eikö ole mitään opasta siitä minkä sairauden mikäkin teko aiheuttaa?
Näin voisi tietoisesti parantaa tapojaan..
Aika arpomista on muuten.. elämä ei opeta mitään?

^ Tuli mieleen Deb Shapiron Kehosi paljastaa mielesi, joka käsittelee sitä, mitä erilaiset sairaudet ilmentävät, mutta en tiedä onko se ihan sitä mitä hait?

Sairaudet voivat johtua kovin kovin monista syistä, joista kaikki eivät välttämättä ole karmallisia. Sielu saattaa esim. valita syntyä vammaisena ei suinkaan karmallisista syistä, vaan sen vuoksi että se sielu haluaa sellaisen uuden kokemuksen ja samalla se voi mahdollistaa muille ihmisille hoivan ja huolenpidon kokemuksia.  Tai sielu voi valita kehon, joka on altis tietylle sairaudelle myöhemmin elämässä, koska sielu haluaa sellaisen kokemuksen. Sieluille ei ole olemassa hyvää/pahaa jne, vaan ainoa millä on merkitystä on kokemukset ja oppiminen.

Sitten toisaalta on omaa itseä kohtaan tehtyä pikakarmaa: Jos syön ruokaa joka ei sovi minulle, tulee vatsa kipeäksi. Jos lyön vasaralla polveeni, tulee polvi kipeäksi. Jos ajattelen ahdistavia ajatuksia, voin sairastua paniikkihäiriöön tai yleistyneeseen ahdistushäiriöön. Nämä ovat sitä itse itselle tehtyä karmaa. Tavallaan niissä on kyllä tietynlaisia lainalaisuuksia, eli jos lihottaa itsensä hirmuiseksi palloksi, niin siitä saattaapi seurata tyypin 2 diabetes kaikkine liitännäissairauksineen. Sairauksiin liittyy siis mielestäni tämmöistä yhden elämän sisäistä omaa karmaa, eli ne sairaudet joihin elämäntavat vaikuttavat, tulevat helpommin jos elintavat ovat niiden ilmaantumista edesauttavat. Krapula on myös hyvä esimerkki pikakarmasta.  ;D Flunssa taas iskee helpommin väsyneeseen kuin hyvin levänneeseen, eli yöunten laiminlyönti voi myös antaa pikakarmana sen flunssan.

Mutta sellaista karmaa en katso sairausasioissa olevan, joka menisi esim näin:
"Jos kohtelet jotakuta ihmistä töykeästi, saat näppylän nenänpäähän."

Sitten on tietysti se, että kun sielu valitsee syntyä tietyn kansan jäseneksi, hän vapaaehtoisesti sitoutuu siinä inkarnaatiossa myös kansalliseen karmaan. Sitä karmaa ei ole itse tehty, mutta siihen sitoudutaan syntymällä ko. kansan jäseneksi. Sellaiseen kansalliseen karmaan voi sitten tietysti kuulua vaikka mitä, sotia, kulkutauteja tai vaikkapa joillekin sairauksille altistava geeniperimä. Tätä sairauskarmaa ei olla kuitenkaan saatu millään teoilla, vaan vain valitsemalla syntyä ko. kansan jäseneksi.

Pääasiassa sairauksiin johtava karma on joko yhden inkarnaation sisäistä pikakarmaa (elintavat jne) tai sitten kansallista karmaa, joka ei yksittäiselle ihmiselle siis ole velkana ansaittu karma, vaan vapaaehtoisesti ko. kansaan syntymällä valittu karma, eli tavallaan enemmän sielun valinta oppimiskokemukseksi kuin varsinaista karmaa.

Ennen kaikkea karma-asioissa kannattaa muistaa, että karmakaan ei tunne hyvä/paha, oikein/väärin jne. illuusioita! Karma on syyn ja seurauksen laki: Jos tapat ihmisen, hän voi tulevassa inkarnaatiossa tappaa sinut (paitsi jos antaa sinulle armon, eli karma voi jäädä sen vuoksi toteutumatta), jos elät epäterveellisesti voit sairastua jne. Karma ei tunne mitään 'hinnastoja' tai 'luetteloja' - saman sairauden voi kaksi eri ihmistä saada kahdesta aivan eri syystä.

Itse pidän parhaana elää niin terveellisesti kuin kykenen ja olla pähkäilemättä liian paljoa kohdanneiden sairauksien mitään muita syitä, kuin niitä pikakarma-tyyppisiä, eli omia elintapoja tässä inkarnaatiossa.

(Oho, poisto, tuli väärään ketjuun.)

Mulla on kuulkaas semmonen usko, joka on ihan vain minun henkilökohtainen uskoni, eikä perustu mihinkään muuhun kuin omiin fiiliksiini, mutta en minä juuri muuhun luotakaan :)
Eli ensin sielu tulee tänne jonain elottomana, kuten kivenä. Kehityttyään seuraavalle asteelle se on sitten kasvi. Sitten eläin, aina selkärankaisesta nisäkkääseen asti ja lopulta siirtyy ihmiseksi, kehittyyen aina vain eteenpäin, jotta pääsisi takaisin ykseyteen.

Uskon myös, että ihmisenä ollut sielu voi halutessaan syntyä eläimeksi. Hevoseksi tai valaaksi vaikkapa. Onhan näitä muualta; ylempää, tulleita täällä meidän ihmistenkin keskellä ihmisinä.

Me ollaan ihan samaa syssyä tän kaiken kanssa, ja on taas sitä ihmisen omaa erinomaisuutta ja muun luonnon yläpuolelle asettautumista ajatella, että ihmisen sielu on lokeroitunut vain ihmiseen, ja että ollaan tässä jotenkin "yläpuolella" ja speciaaleja  ::)

Erilaisia versioita reinkarnaatiosta on tosi paljon. Toiset ovat sitä mieltä että ihmiset inkarnoituvat vain ihmisiksi ja toiset sitä, että voi inkarnoitua miksikä vaan.

Itse olen sillä kannalla, että ihmiset inkarnoituvat vain ihmisiksi, sillä millään muulla lajilla ei ole istutettu kahden fyysisen DNA-säikeen oheen kymmentä magneettista säiettä lisää. Niissä magneettisissa säikeissä on meidän jumaluutemme kipinä ja meidän akaasinen arkistomme, pääsy kaikkeen tietoon mitä olemme inkarnaatioidemme aikana keränneet. Emme ole välttämättä mitenkään ylivertaisia, sillä se on perspektiivikysymys, mutta olemme noiden magneettisten DNA-säikeiden osalta kuitenkin erilaisia, kuin planeetan muut eläimet. Olemme ikäänkuin eläimen ja jumalan ristisiitos ja osa tämän planeetan oppiläksyistä liittyykin tämän seikan tajuamiseen. Kuten myös sen ymmärtäminen, että vaikka olemmekin erilaisia, olemme silti osa tätä planeettaa fyysisen kehomme osalta joten voisimme yhtä hyvin suhtautua muuhun elolliseen rakkaudella ja kunnioituksella.

Eläinten reinkarnaatioista on Kryon kanavoinut, että kun vaikka kissa tykästyy omistajaansa, se inkarnoituu hänen seuraavaksikin lemmikikseen. Eli saman omistajan elämänsä aikana omistamissa kissoissa tai koirissa voi olla saman tähän ihmiseen kiintyneen eläimen sielu. Minusta se on ihana ajatus ja yhden ystäväni kahdesta kissasta oikein huomaa sen: Hänellä oli ennen kaksi kissaa, joista molemmat olivat ihan omanlaisiaan luonteita, toinen tosi viileän etäinen peruskissa ja toinen suorastaan koiramaisen leikkisä. Ne sitten kuolivat vanhuuteen ja parin vuoden kuluttua siitä ystäväni hankki 2 kissanpentua. Ihan älyttömän hyvin ne ovat luonteiltaan juuri samankaltaisia kuin ne kaksi edellistäkin kissaa.

Joo, minä taas käsitän karman vain ihmisten väliseksi tilit-tasoittuu-systeemiksi ja se on vain sitä että jos puutut toisen vapaaseen tahtoon, hän saa joko samassa tai tulevassa inkarnaatiossa puuttua samalla tavoin sinun vapaaseen tahtoosi. Murhahan on äärimmäisin vapaaseen tahtoon puuttuminen: Siinä otetaan koko loppuelämän kaikki vapaan tahdon käyttö kerralla pois. Kun karma tehdään vain ihmisten välillä, niin ei sitä voi maksaa takaisinkaan kuin ihmismuodossa. 

Hindulaisuus tykkää kovasti synnyt-uudelleen-eläimeksi-ellet-ole-kunnolla tyyppisestä maagisesta ajattelusta: Jos elät sikamaisesti eli mässäät, synnyt siaksi. Jos elät kiimaisen koiran tavon, synnyt koiraksi jne. Tällaista yksinkertainen maaginen ajattelu on hyvin tyypillistä primitiivisemmissä systeemeissä, ihmismieli tykkää ryhmitellä tuolla tavoin. Sika ei kuitenkaan elä muutoin kuin luontonsa mukaisesti, eikä koirakaan tee muuta kuin mitä sen luontoon kuuluu. Moinen ajattelu on sen vuoksi minulle paitsi primitiivistä, myös näitä sangen viisaita eläimiä loukaavaa!

Papiston halu kontrolloida ja pelotella tietämätöntä kansaa lienee tuon uskomuksen takana.

Eli ihminen saa kostaa toiselle sitten joskus? "Siitäs sait!" vai kuinka?

Mikä tekee eläimestä surkeamman? Koiran elämä (lemmikkinä) olisi varmaan sata kertaa ihanampaa kuin olla vaikkapa poikkeuksellisen älykäs lapsinero suurella tietoisuudella. Elämä olisi varmaan ahdistavampaa, kun pitäisi miettiä milloin ruokaa tulee, leikkiikö tuo ihminen kanssani, saankohan nukkua tai istua tässä, saako tuota syödä ja milloin ovi aukaistaan että pääsen pihalle kakkimaan. Se, että eläin on eläin ja ihminen on ihminen, on joko kreationistinen ja siten tarkoituksellinen tai evolutionaarinen ja siten vahingossa tapahtunut seikka. Kumpikaan ei suoranaisesti laske eläimen arvoa.

Muistelin myös Eklektikon aikaisempaa esimerkkiä siitä, että lyö vasaralla polveen. "Jos lyö vasaralla polveen, kipu on välitön viesti karmalta", vai miten se oli? Eli jos kompastuu, karma muistuttaa siitäkin, niinkö? Eli jos tekee virheitä elämänsä aikana, voi syyttää karmaa siitä?

Kosto on taas inhimillinen sekoittava tekijä tässä, ei sellainen sielun tasolla kiinnosta. Kyse on oppimisesta ja kokemusten keräämisestä. Sielu voi valita tehdä toiselle saman minkä tämä teki hänelle, tai voi valita olla tekemättä eli antaa armon. Inhimillisiä kosto tai oikea/väärä, hyvä/paha -käsitteitä ei kannata sekoittaa tähän, sillä sielu ei ole fyysisen tason harhassa eli ei ajattele näistä asioista kuten ihminen tuppaa ajattelemaan.


Ei, ei ja vielä kerran ei.

Käytin tuota vasaralla polveenlyöntiä esimerkkinä siitä, mitä on syy ja seuraus. Karmaesimerkkinä se on huonohko, sillä se selittää vain omaan itseen kohdistuvaa pikakarmaa.  Ei karma ole mikään tyyppi, joka kulkee muistuttelemassa. Se on vain se periaate, että teoilla on seuraukset. Omaan itseen kohdistuva karma on helpointa selittää tämän esimerkin avulla. Karmaa ei voi syyttää mistään, sillä se on kuin painovoima. Jos hyppäät katolta ja vammaudut, syytätkö siitä painovoimaa? Ainoa mitä on varaa syytellä, ovat ne omat teot, mutta semmoinen syyttely ei ole kylläkään rakentavaa oman itsen kannalta, joten miksi syytellä ollenkaan? Voihan vain todeta: "Oho, jos lyön vasaralla polveen, polvi tulee kipeäksi. Opinpa siitä sen että en lyö enää."

Kuka saa tässä tapauksessa seuraukset jos rotan tilalla on ihminen ja kauko-ohjailee sitä tekemään ikävyyksiä?
Kauko-ohjattu ohjattu ihminen vai kauko-ohjaaja?

http://www.youtube.com/watch?v=G-jTkqHSWlg

Entä jos parasiitti saa kohteen tekemään itsemurhan tai vahingoittamaan muita?

http://news.nationalgeographic.com/news/2005/09/0901_050901_wormparasite.html

Mikä on näiden ylläolevien kysymysten hengellinen merkitys ja painoarvo sinulle, tai potentiaalisesti muille palstan lukijoille?
Onko mitään muuta tarkoitusta kuin kysyminen kysymisen vuoksi? Mitä merkitystä sinun käytännön arkielämällesi on vastauksilla noihin ylläoleviin kysymyksiin?

Yleissääntö on: Kun ihminen puuttuu toisen ihmisen vapaaseen tahtoon tavalla tai toisella, syntyy karmaa jonka tuo toinen saa sitten maksaa takaisin sille tahtoonsa puuttujalle joko samassa tai jossain tulevassa inkarnaatiossa. Vapaata tahtoaan saa käyttää rajoittamattomasti aina, kun se ei puutu toisten ihmisten vapaaseen tahtoon.

Minua ei hirveästi kiinnosta leikkiä turhanpäiväisiä kysymysleikkejä joilla ei ole yhtymäkohtaa kysyjän omaan elämään. Ylläolevan yleissäännön mukaisesti pystyy jokainen loogisesti päättelemään syntyykö karmaa tahi ei. Ellei pysty päättelemään, niin sille ei sitten voi mitään ja oppimiskokemus se on varmaan sekin. Avoimessa yliopistossa on varmaan logiikan kursseja, jos päättelytyö tuntuu ylivoimaiselta. Myös kirjastosta löytää hyvää kirjallisuutta asiasta.  (Ja youtube tai muita videolinkkejä en muuten käy koskaan katsomassa, tämä tiedoksi. Kannattaa kertoa niiden sisältö lyhyesti, jos haluaa että minä tiedän mistä on kyse. Toisaalta ei sillä ole vättämättä mitään väliä.)

Karmasta on hyvin erilaisia käsityksiä ympäri maailmaa, hindut eivät käsitä asiaa lainkaan kuten itse käsitän, tämä näinniinkuin esimerkkinä. Itse olen täällä kertoillut lähinnä omasta käsityksestäni, mutta muitakin on ja ne ovat niiden haltijoille aivan yhtä valideja kuin minun on minulle.

Ei se sen vähemmän kostamista ole, jos ihminen tekee pahaa toiselle ja tämä sitten seuraavassa elämässä tekee pahaa takaisin. Kyse on asioiden konkretisoimisesta. Lisäksi tämäkin on ilmiselvä pahan kierre ja siten epäpätevä. "Paha pahaa vastaan korjaa asian." Karma ei toimine näin? Se tasapainottaa asioita, ei nakkaa kakkaa niskaan sitä mukaa mitä kakkaa lentää sen suuntaan, näin harvinaisen ympäripyöreästi sanoen. On hyvä ymmärtää, että kyse on sielujen välisestä kommunikaatiosta, ei mielestä/egosta.

Edelleen syy ja seuraus ovat eri asioita kuin syyn ja seurauksen laki. Se, kun sanotaan että "nyt menee puurot ja vellit sekaisin", tarkoittaa terminologian kanssa sekoilemista. Sanoisinpa siis, että nyt menevät puurot ja vellit sekaisin.

Ihmiseksi inkarnoitunut voi olla kiinnostunut kostamisesta, se on inhimillinen juttu. Sielulle koko koston käsite taas on epärelevantti, vain  oppimiskokemuksilla on merkitystä.

Kyseessä ei ole pahan kierre, paha pahaa vastaan ei korjaa asiaa. Kyse on siitä, että kun sielu huomaa, että kaikki mitä se tekee toisille ihmisille tehdään sille itselleen, se lakkaa ennen pitkää tekemästä toisille ihmisille heidän vapaaseen tahtoonsa kajoavia asioita.


En ymmärrä yllä lainaamaani sanoilla kikkailua ollenkaan, jos haluat kertoa tarkemmin niin kiva, ellet halua niin ei silläkään ole mitään väliä.

Mitä eroa on näillä?
syy ja seuraus
syyn ja seurauksen  laki

Vastaus: Ei mitään muuta eroa, kuin että toisen ilmauksen perässä on sana 'laki.' Ja sehän ei tarkoita minulle mitään, laki on sana, jota eri ihmiset voivat käyttää hyvinkin erilaisissa tarkoituksissa.

Mitä  merkitystä tällä pohdinnalla on arkielämän kannalta?
Itselleni karman merkitys on selvä: Se mitä teen muille ihmisille tehdään ennen pitkää minulle, joten minun kannattaa tehdä muille ihmisille vain rakkaudellisia tekoja. Mikä tässä on niin vaikeaa ja hirmuisen sanakikkailun arvoista? En aidosti ymmärrä.

Ja jos koko homman pointti on vain sanoilla kikkailu sanoilla kikkailun vuoksi, niin sitten ei edes kiinnosta.

Olisko esimerkkejä rakkaudellisista teoista? Joitakin löysin googlella:

Tähtisielu näkyy kirjoittaneen seuraavaa:
"Rakkaudellinen teko olisi esimerkiksi sulkea ydinvoimalaan menevät tiet, jolloin tehtaan käyttäminen estyy. "
http://forum.bonekobrothers.com/%28%29-luonnonmukaisen-elaman-ylivoimaisuus-%28%29/maailmanparannusopas/

Teijo-ihmiskilpi ottaa itseensä tulituksen mieluumin kuin antaa sen osua muihin?
http://www.city.fi/artikkeli/Teijo+Yksin+kaikkien+puolesta/858/

Aseistakieltäytyminen?
:-)

Sori, ellet itse pysty erottamaan rakkaudellista tekoa rakkaudettomasta, en voi auttaa. Ehkä joku muu voi.

Ei se ole tässä oleellista vaan se että listataan ja käsitellään jotain esimerkkitekoja joista ehkä kaikki voivat oppia jotain.

Täällä kun on kehuttu kaiken olevan niin rakkaudellista:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=44252.0

Niin luulisi niitä esimerkkejä rakkaudellisista teoista keksittävän?

Tämän ketjun aihe on karma, ei suinkaan 'keksi muille ihmisille opiksi ja malliksi esimerkkejä rakkaudellisista teoista.'
Mutta sinänsähän tuo on aika hyvä ihan oman keskusteluketjun aihe, joten mikset aloittaisi sellaista, kun asia näyttää kiinnostavan sinua?

Nyt ymmärsin. Kiitos.

Syy: Minä juon alkoholia
Seuraus: Minä olen humalassa
Syyn ja seurauksen laki, karma: Universaali järjestelmä joka valvoo universumin tasapainoa, joka siis tuottaa vaikkapa inkarnaation kautta seurauksen syylle.

Syyn ja seurauksen lain syy: Minä tapan ihmisen edeltävässä elämässä.
Syyn ja seurauksen lain seuraus: Seuraavassa elämässä kärsin.

Puuro ei ole velli eikä velli ole puuro. Kieli ei ole taidetta, se on työkalu niin kommunikaatiolle kuin taiteelle. Siksi takerrun. Ei johdeta sitten harhaan ihmisiä kielellä leikkien.

//Edit// Ja Kurpitsa, jos et ymmärrä rakkaudellisia tekoja toisia ihmisiä kohtaan, mieti vaikka rakkautta yleisesti ja lue sitten Raamattu. Siinä on hyvät lähimmäisenrakkauden ymmärtämisen ensiaskeleet. Ohita vaikka kaikki Jumalan potutus ja Mooseksen draama ja juutalaisten ketutus, lue vaikka pelkät Jeesus-tekstit.

Onnistuuko mustan karman muuttamisesta valkeaksi vapaaehtoisen kivun kautta?
http://www.falundafa.fi/kirjat/zhuanfalun/zf_4.html#4_2

Muuttaako cilicekin karmaa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cilice
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/itsensa-piiskaamista-ja-piikkivyolla-rankaisua---nain-soinin-uusi-lahimies-kertoi-opus-deista-2006/art-1288435452949.html

Tästä olen eri mieltä:

Minusta kun se menee näin:
Syyn ja seurauksen lain syy: Minä tapan ihmisen
Syyn ja seurauksen lain seuraus: Jossian tulevassa inkarnaatiossa juuri se ihminen saa tappaa minut jos haluaa.

Ei karma jakele mitään yleistä kärsimystä, vaan ihan tasan juuri sen mitä tekee muille saa muiden tekemänä itselleen myöhemmin ja ihan vielä niiden samojen ihmisten (uusissa ruumiissa ehkä tosin) toimesta. Elleivät valitse antaa armoa, eli olla maksamatta velkaa takaisin, niinkin voi tehdä.

Kurpitsa:
Eivät millään lailla relevantteja juttuja minun karmakäsitykseni mukaan nuo barbaariset menneen maailman itsekidutusvälineet, joita häiriintyneet ihmiset toki ovat vuosisatoja kehitelleet. Sitäpaitsi kristinusko julisti jälleensyntymisopin kerettiläiseksi harhaopiksi jo Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553 jKr, joten karmalla ja kristinuskolla ei ole niin sitten mitään tekoa toistensa kanssa.

Paitsi kerettiläisille tietenkin. :)
80% suomalaisista kuuluu evlut kirkkoon ja 30% suomalaisista uskoo jälleensyntymiseen... lukemat osoittavat että suomalaisistakin löytyy niitä kerettiläisiä tässä mielessä.

Alkukirkolla oppi kuitenkin oli.. Heti kun Jeesus poistui alkoi hirveä oppien väärentäminen? Ehkä hän sitä ennakoikin sanoessaan Rauhanevankeliumissa:

Ja toiset vastasivat: "Me kaikki pidämme lainlaatijamme Mooseksen lait juuri niin kuin ne ovat kirjoitettuna pyhissä kirjoituksissa." Ja Jeesus vastasi: "Älkää etsikö lakia kirjoituksista, sillä laki on elämä, kun taas kirjoitus on kuollutta. Totisesti, minä sanon teille, Mooses ei saanut lakeja Jumalalta kirjoitettuna, vaan elävän sanan kautta. Laki on elävän Jumalan elävä sana eläville profeetoille eläviä ihmisiä varten. Kaikessa elävässä on laki kirjoitettuna. Te löydätte sen ruohosta, puusta, joesta, vuoresta, taivaan linnuista, meren kaloista, kuitenkin etsikää sitä pääasiassa itsestänne. Sillä totisesti, minä sanon teille, kaikki elollinen on lähempänä Jumalaa, kuin kirjoitus, joka on vailla elämää. Niin Jumala teki elämän ja kaiken elollisen, jotta ne voisivat opettaa ihmisille ikuisen sanan kautta totisen Jumalan lakeja. Jumala ei kirjoittanut lakeja kirjansivuille, vaan teidän sydämiinne ja teidän henkeenne. Ne ovat teidän hengityksessänne, teidän veressänne, luissanne, lihassanne, sisuksissanne, silmissänne, korvissanne, ja ruumiinne jokaisessa osasessa. Ne ovat läsnä ilmassa, vedessä, maassa, kasveissa, auringonsäteissä, syvänteissä ja kukkuloissa. Ne kaikki puhuvat teille, jotta te voisitte ymmärtää elävän Jumalan kielen ja tahdon. Mutta te suljette silmänne, ettette näkisi, tukitte korvanne, ettette kuulisi. Totisesti, minä sanon teille, että kirjoitettu sana on ihmisen työtä, mutta elämä ja kaikki sen sotajoukot ovat meidän Jumalamme työtä. Miksi ette kuule Jumalan sanoja, jotka ovat kirjoitettuna Hänen töihinsä? Ja miksi te tutkitte kuolleita kirjoituksia, jotka ovat peräisin ihmisten kädestä?"

Kai kristinuskoa voi olla muuallakin kuin kirkossa kirkon virallisten oppien kannattajissa?

Onkos toisen posken kääntämisen sijaan Karman laki eli kosto on suloista?
http://www.pakanaverkko.fi/uskonnoista/satanismi/yhdeksan-saatanallista-julkilausumaa

Satanismista:
Täytyy olla kristitty - myönsipä sitä tahi ei - voidakseen olla satanisti, sillä koko homma perustuu kristilliseen jumala-saatana käsitykseen.

Koska en ole kristitty, en usko myöskään saatanaan. Ilman kristinuskoa ei voisi olla satanismia. (joka muuten on aivan eri asia kuin saatananpalvoonta, joka sekin vaatii olemassa ollakseen vastakappaleekseen kristinuskon)

Kristinusko ja satanismi ovat minulle molemmat äärimmäisen epärelevantteja erään juutalaisen kultin parituhatta vuotta menestyneitä johdannaisia.

Minusta olisikin kiva nähdä sellainen uusi kirkkokunta, joka palauttaisi viralliseen oppiinsa jälleensyntymisen, mutta sehän vaatisi taivaan ja helvetin heivaamista ulos kuvioista. Lisäksi olisi kiva nähdä sekin ihme, että joku tajuaisi Jessen yrittäneen sanoa, että me kaikki olemme jumalan poikia ja tyttäriä - eli että heivattaisiin vanha järjetön ja misogynistinen isä/poika/pyhähenkin hommeli ja nähtäisiin että sitä samaa Jesse opetti kuin useimmat hengelliset opettajat: Meissä kaikissa on se jumalan kipinä. Mutta tämä taitaisi vaatia melkoisen isoa teologista säätöä.

Välillä tuntuu, että jos Jeesus tulisi nyt takaisin ja omaisi sen saman kiivaan oinasluonteen kuin silloin aikoinaan, niin aika moni kristillisien kirkon johtaja - Paavi ihan ensimmäisenä - saisi tiukasti ympäri korvia sen vääristelytyön vuoksi mitä täysin  maallisessa vallanhalussaan ovat tehneet.

Englanninkielinen teksti karman seitsemästä tasosta:

http://www.michaelteachings.com/7_levels_karmic_debt.html

Suuret kiitokset, tämä oli aivan loistava linkki.

Oh - dis is sou vrong.
   Saatananpalvoja uskoo (kristilliseen) Saatanaan ja siten (kristilliseen) Jumalaan ja Jeesukseen. Samaan Jumalaan uskovat myös juutalaiset ja muslimit, mutta pakko on varmaan väittää niitä eri "Jumaliksi".
   (Todellinen) satanisti ymmärtää että länsimainen kulttuuri on paljolti rakentunut Raamatun pohjalta. Satanisti käsittää että monet Raamatun "synneistä" eivät ehkä ole väärin. Satanisti ymmärtää olevansa syntinen Raamatun mukaan kannustaessaan elämään luonnollisemmin ja monet synnit hyväksyen, joten hän on Raamatun mukaan Saatanan kannattaja; tosiasiassa satanismissa korostetaan jumaluuden löytämistä sisältään.
   Satanismi ei polveudu kristinuskosta, vain sen nimi. Jos lapsi (-parka) on nimeltään Antti Kristian ihan tarkoituksella, hän ei välttämättä ole antikristus (joka alun perin tarkoitti yksinkertaisesti ei-kristittyä). Pentagrammi väärinpäin on otettu pakanauskonnoista ja siinä hengellisyys (ylin sakara) asetetaan kaiken maallisen (neljä elementtiä; neljä sakaraa) alapuolelle. Näin haukutaan lyttyyn oikeastaan koko paratiisijuttu, että meidän täytyisi pidättäytyä tässä elämässä sen takia että mahdollisesti nauttisimme ikuisesti jossain tuonpuoleisessa.
   Lyhyesti: vaikka hienosti erottelet saatananpalvonnan ja satanismin, mitä sitäkään lähes kukaan ei tee ja siksi satanismi ei käy puheenaiheesta IRL, et ymmärrä niiden suurinta eroa: toinen on kristillisyyden alalaji, toinen ei ole.
   http://www.churchofsatan.com/
   http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleister_Crowley

Olen samaa mieltä Jeesuksen paluun seurauksista. Sitten vielä kun olisi "Jeesuksen armeija" miekat tanassa, jotka saisivat varmaan kuulla kunniansa hekin. Hauskaa olisi myös, jos Jeesus paukauttaisi ilmoille "Isän" olevankin "Äiti". ;D

Wikipedia toteaa satanismista näin:

LaVeyn oppien mukaan ei ole jumalia, vaan pikemminkin ihminen itse on jumala, joka määrää oman kohtalonsa. Ihminen saa toteuttaa itseään ja mielipiteitään, kenenkään itseään heikomman tulematta tielle. Näin ollen filosofian keskeisenä osana voidaan pitää "vahvin selviää" -tyylistä ajattelutapaa.

Heikommille turpiin jotta itse saa sen mitä haluaa?
Ei kiitos. Karman tekeminen ei enää kiinnosta.

Satanismi on erinomainen filosofia niille, jotka ovat vielä inkarnaatiokiertonsa siinä vaiheessa, että enimmäkseen tekevät sitä karmaa suhteessa toisiin ihmisiin. Se maksuvaihe tulee sitten myöhemmin ja kun sitä on jatkunut riittävän kauan, alkaa tajuta että jos kävelee toisten yli saadakseen haluamansa, siitä joutuu ennen pitkää maksamaan. Ja sitten se toisten yli kävely ei enää kiinnosta.

Taas hieno kärjistys. Se, että toteuttaa itseään eikä anna muiden estää sitä, ei tarkoita että kävelisi toisten ihmisten yli. Satanisteja ei varmaan kiinnosta "antaa turpiin" sen enempää kuin sinuakaan. Ei satanismi ole mikään koulukiusaajien ryhmittymä. Satanisteja päinvastoin kiinnostanee muut ihmiset paljon vähemmän kuin muita ihmisiä kiinnostaa he, koska he uskovat etteivät muut ihmiset voi vaikuttaa heidän menestykseensä, ainakaan negatiivisesti. Sehän on ihmisestä kiinni ja pelkästään se, että ottaa satanismin filosofiakseen, ei vaikuta siihen, miten kohtelee muita ja miten menestyy. Kunto-ohjelmakin on filosofia, mutten kuule kaikkien aloittavien onnistuvan kehonrakennuksessa tai maratonissa tai mitä haluavatkaan tehdä.
   Oikeastaan syy ei ikinä löydy uskonnosta, vaan aina ihmisestä. On aina enemmän vaarallisia uskonpiirejä, aivopesuseuroja ja muita sellaisia kuin ei yhtään, mutta niitä on myös aina vähemmän kuin kuvittelee niitä olevan. Tällaisia piirejä kannattelee pikemminkin ihminen eikä mikään hengellisyys. Suurin osa niistä on USA:ssa, mutta se ei tee satanismista väärää. Eikä kristinuskosta, eikä juutalaisuudesta eikä Islamista.