Astro Foorumi

En muistanut kuinka paljon rakkaus voi satuttaa. Niin paljon että puristaa rinnasta, oksettaa ja ahdistaa. Ihminen, kenestä välitän, alkoi vihaamaan... hänellä on paljon ongelmia ja salattavaa ja sain vihat niskoilleni.  :'( Olisin halunnut selvittää asiat, puhua, mutta häntä hallitsee viha...välittäminen muuttui vihaksi... Nyt on liian myöhäistä  :'(  :'(
Toivottavasti hän vielä joskus ymmärtäisi ja kuuntelisi enemmän...
En pysty edes itkemään mutta sisälle sattuu niin paljon ettei pysty kuvailemaan.

Onko kukaan muu kokenut tämän saman?  :(  :'(  :'(

Voi ystävä  :'(

Ikävä kyllä, kaikki tuntemukset " puristaa rinnasta, oksettaa, ahdistaa" ovat tuttuja viime kesästä lähtien.
Sitä on vaikeaa kuvailla sillä hetkellä muuten, kuin juuri näin  :-[

Rakkaus ja viha ovat niin lähellä toisiaan, joskus niitä on vaikea hahmottaa...
Ei hän välttämättä vihaa. Jospa ei osaa vain käsitellä ongelmiaan, tunteitaan?

Joillakin ihmisillä on taito muuttaa Rakkaus vihaksi hetkessä, tunteiden ailahtelu on tuttua ja käsittely ei onnistu kuin tietyllä tavalla. Se on surullista  :'(

Saat varmasti jossakin vaiheessa tilaisuuden selvittää asiat hänen kanssaan, mutta nyt on tärkeintä pitää itsestä hyvää huolta, mennä peiton alle ja itkeä sitten kun siltä tuntuu.

Voimia ja suuri inkkarihali  :smitten:

Olen kokenut sisälläni vihaa toista kohtaan, joka ei ottanut vastaan tai antanut rakkautta. Hän ei koskaan vihannut minua, oli vain kylmä. Kyllähän sekin sattuu. Kaikesta pääsee yli, ehkäpä mainitsemasi henkilö tokenee ajan kanssa. Rakkaus ja viha ovat tunteina lähellä toisiaan, siksi aloin tarkkailla vihaa tai inhoa. En enää vihannut, hyväksyin, mutta halusin mennä eteenpäin.  ::)

Toisaalta olin ensin 1.5 v rakastava kaiken läpi, sitten sallin itseni tuntea inhon tunteet, sitten irrotin niistäkin.

Miksi nyt sinua vihata?  :smitten: :-* :angel:

Tuttu tunne ON ollut - VOIMIA, auringonpaistetta - sydämeen  :smitten:

Heips aQuarius  :)

Kyllähän noita tunteita on kaikilla jossain vaiheessa elämää, ikävä kyllä.  :-\

Syystä tai toisesta, läheisimmät ihmiset osaavat satuttaa kaikista eniten, joko sanoillaan tai teoillaan.

Luulen, että alkuun on sellainen olo, että maailma loppuu, mut ajan myötä helpottaa ja varmasti saatte asiat selvitettyä, jos niin on tarkoitus. Ainahan ei niinkään hyvin käy.  :(

Tseppiä sulle, ja keväistä mieltä joka tapauksessa..  :smitten:   :smitten:

Tuttu tunne.  :'(

Muista aina, että sinä et ole vastuussa siitä, jos toinen haluaa ymmärtää väärin.
Et ole syyllinen jos sinua syytetään turhaan.
Toisen ihmisen tunteista ja ymmärryksestä ei voi ottaa vastuuta!

Pyydäppä enkeleitä ottamaan hänet siipiensä suojaan ja valamaan hänet täyteen
ymmärrystä, rakkautta ja anteeksiantoa häntä itseään ja kaikkia muita ihmisiä kohtaan.   :angel: :smitten:

Pyydä itsellesi enkeleitä auttamaan sinua näkemään kaiken tarkoitus.  :smitten:

Voimia.   :)

Olet varmastikin ongelman ytimessä...Vika ei ole sinussa  :) Jos jostain ihmisestä oikeasti välittää ja häntä rakastaa, niin silloinhan sitä juuri haluaa puhua ja selvittää asiat perinpohjaisesti. Jos ei toinen tähän pysty tai sitä halua, niin se on hänen ongelmansa. Puhumattomuus ja haluttomuus selvittää asioita on vallankäyttöä. Jätä tyyppi omaan arvoonsa.

Aika parantaa haavat, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Voimahali sinulle  :smitten:

Olet jo saanut hurjan hyviä vastauksia ja voimia minäkin tahdon sinulle välittää  :smitten:

Rakkaus aukaisee, antaa enemmän itsestään kuin normaalisti, paljastaa haavoittuvimmat osat itsestään ja näin ollen luottaa, että toinen arvostaa saamaansa. Siksi rakkaus on niin vaikeaa joillekkin, siksi siihen "heittäydytään", siksi se voi muuttua aivan milettömäksi vihaksikin  :( Mistä mahtaa tulla lausahdus, jottei petetyn naisen raivolla ole rajoja...?  ???
Toivon sinulle toipumista ja unohtamisen taitoa, älä anna kokemuksesi estää sinua kävelemästä onnesi ohi tulevaisuudessa  :angel:

Kiitos paljon teille  :smitten:  :smitten:  :smitten:
Tämä ahdistus tosiaan välillä menee ohi ja sitten sitä on ilonen, yhtäkkiä taas rupeaa itkettämään...
Päivä kerrallaan pitäisi mennä eteenpäin-  :angel:

On hyvä, että pystyt itkemään jo,
(minulla siihen meni yli puoli vuotta.)

" Pelkäsin menneisyyttä,
ennenkuin ymmärsin,
ettei se voi enää
satuttaa minua. "

Joillakin se vain kestää kauemmin.

Päivä kerralaan kohti kevättä  :smitten:

 :'( voi voi sinua. Minä ymmärrän NIIN hyvin.  :'(
Itsellä vuoden alussa oli samankaltaista... ei ehkä ihan vihannut mutta...tarpeeksi lähelle. Eihän siinä voi kuin...yrittää eteenpäin.
Ehkei vielä tunnu siltä (ei minustakaan tuntunut) mutta elämä voittaa aikanaan. Ja arvaatkos, tulee parempi tilalle. Varmasti. Elämä voittaa ja rakkaus voittaa.  :smitten:
(puhuu rakastunut joka toivoo rakkauden voittavan lopullisesti omalla kohdallaan -tunnustan  ;D)

Voimaa paljon!!

Tuttu tunne  :-\ ja useiden tuskien kautta oppinut ymmärtämään tarkoituksen niin tuska aina ollut helpompi, älä syytä itseäsi toisen vihasta äläkä kanna toisen vihaa omassa sydämessäsi, silloin kun toinen on tosi vihainen niin selittelyt ei auta, hän ei pysty/kykene käsittelemään asioista realistisesti vasta kun ajan päästä, kyllä se tuskasi helpottaa ajan kanssa, kuhan annat itsellesi luvan tuntea ne tunteet ja koet/käsittelet ne :smitten:

Ahdistuksen tunne on kadonnut ja puhumaan hän ei ole tullut, joten annan asian olla.. Ihmeellistä kyllä, miten jotkut ihmiset voivat muuttaa kaikki tunteensa vihaksi. Ehkäpä onkin parempi näin..  :-\

 :smitten:

Rakkaus osaa satuttaa :( itse olen kokenut samaa. Jätkä, jota rakastin lähti toisen perään. jäin yksin, ja en ole sen koommin uskaltanut rakastua ollenkaan. Suorastaan pelkään rakastua johonkin, koska pelkään aina, että jos ero sattuu, hän ei edes ole ystävä. Sydän pamppailee aina älyttömästi kun joku poika halaa syyttä takaa päin tai sanoo jotain odottamatonta. Toinen tarinani on vähän erilainen. Poika leikki tunteillani, hän kertoi tykkäävänsä miusta. Rakastuin häneen, ja rakastin kauan. Pian rupesin kuulemaan, että hänellä olisi tyttöystävä. Vaikka hän kertoi koko ajan että piti miusta eniten, eikä muut saanut pois sitä tunnetta. Kesällä, hän oli taas jonkun tytön kanssa. Nyt en jaksa pitää häneen edes yhteyttä. Kolmas tarina on se, että kun olin pääsemässä eroon 
ajatuksesta entisestä pojasta, löysin uuden, ihanan, rehellisen, ja aidon  pojan. Hän oli luotettava, horoskoopilta rapu. Tapailimme, ja pian olimme yhdessä. Olimme yhdessä kaksi vuotta.Hänellä oli tapana soitella miulle oboeta ja viulua. Hän kietaisi aina ympärilleni takkinsa sateella ja suukotti otsaa. Öisin, hän odotti että nukahtaisin, ja kävi nukkumaan sen jälkeen viereeni. Aina perjantaisin, meillä oli tarkoituksena mennä uimaan. Mutta sitten tapahtui maailman kamalin asia, jonka voi tehdä hauras sydämiselle ihmiselle. Oli talvi, ja soitin hänelle. Hän sanoi olevansa luistelemassa, ja sanoi tulevansa käymään tuota pikaa. Odotin ja odotin, mutta huolestuin, kun oli kulunut pari tuntia. Miulle kerrottiin, että hän oli hukkunut.  en viitsi puhua enempää sillä se sattuu kovasti. joka tapauksessa, toivotan siulle onnea.

Tiedän myös miltä se tuntuu!

Ja olen myös ihmetellyt miten kaunis voi muuttua yhtäkkiä niin rumaksi.
Näitä juttuja on vaikea ymmärtää ja niellä.

Eikä siitä hevin selviä. Toivon sinulle voimia Aquarius! Uskon, että ei toisellakaan ole hyvä olla.

Voi...  :'( Voimia sinulle!  :smitten: :angel: