Astro Foorumi

 :)

Olen tässä parin viime viikon ajan kokenut TAAS tuota vuoristorata vaihetta.Väsyttää,pää särkee,rajuakin kiukkua ilman syytä sekä syvää yksinäisyyden tunnetta.
Silti en yksinäisyyteeni kaipaa ihmisiä,vaan jotain selittämätöntä. :idiot2:

Kiukku on niin voimakasta,että jo se pitää minut pois ihmisten ilmoilta.Puhelin on äänettömällä ja nukun paljon.
Kiukuttelin johonkin avaruuksien suuntaan,että en minä tällaista enää halua,jos ei ikinä rauhoitu. :tickedoff:

Kyllä,pistän olotilani taas ylösnousemusoireiden piikkiin.
Nyt tässä itseäni jo hieman naureskelenkin.Mutta aloin jo kapinoida koko juttua vastaan ja siitä on todella pitkä aika,kun olen kyseenalaistanut näin voimakkaasti. :o

Aina silloin tällöin olen hetken miettinyt,onko kaikki se mihin uskon aitoa,todellista.Sitten kelaan taakse päin kokemuksiani,enkä voi niitä kiistääkään.

Vahvasti olen kyllä edelleen veneessä,mutta käykös teille muille ajoittain myös tällaisia uskon kriisejä?
Entä oletteko kokeneet vastaavanlaista oireilua,kun tuossa alussa kuvailin?

Että olikos se vain parin viikon rauhan aika,vai olenko ainoa ärrimurri? >:(   :2funny:

kyllä. ja se on hullua koska syvällä sisimmässä on usko mutta pinnalla kuohuu ja se on se ego mikä huutaa vastaan ja saa valtaan koko kehon. Se vastustus on niin voimakasta etten saa edes käsiäni ristiin ilman että se tuntuu typerälle ...  :buck2:

Väsymyksen laitan burn outin piikkiin, nukun joka päivä klo 13 asti ja vessahätä saa minut ainoastaan ylös pedistä  :buck2:

en nyt välttämättä sanoisi että uskoni horjuu vaikka välillä tuntuu juuri tuolle mitä kuvailit.

itselläni se ehkä johtuu enenmän siitä että nykyään saa tienlaisille ihmisille selitellä miksi uskon tähän tai tähän asiaan...jotenkin mielestäni uskon sellaisiin asioihin joihin ei valtaväestö varsinkaan täällä suomessa usko.

no nyt olen alkanut pikku hiljaa kuitenkin oppimaan etten enää viitsi juurikaan omia uskomuksia ja vastaavia selitellä kuin sellaisilla joiden koen olevan niistä aidosti kiinnostuneita tai uskovat siihen mihin minä itse.

jotenkin ajoittain vain iskee tavallaan sellainen turhautumisen tunne että olenko yksin täällä maailmassa uskomassa siihem mihin uskon...tuolla toisella topicilla tuo esmiraldan laittama testi piti kohdallani paikkansa paremmin kuin hyvin ja kertoo myös jollain tavalla siitä miten omaa elämääni elän samoin kuin lapseni...kaikki nämä tälläiset joidenkin mielestä yliluonnolliset jopa "epänormaalit" asiat ovat meidän perheessämme taas ihan arkipäivää...

Niin kuin tuossa jo kirjoitinkin,niin saatan kyllä nauraakin itseäni,koska syvällä sydämessäni tiedän,että tämä on minun polkuni.

En ole vaan aikoihin kokenut ilman mitään syytä tällaista olotilaa.
Ehkä tuota Jadeanian kuvaama turhautuneisuus.

Ja kyllä,se on ei ole yksinäisyyttä,jonka toinen ihminen voisi korvata,vaan halua olla itsensä kanssa.
Taas tulevat kuvaan nuo joutsen ystäväni.Odottelevat vesien sulamista muutaman km:n päässä pellolla.

Olen sinne ajanut kolmena päivänä,enkä tunne siellä yksinäisyyttä.
Minä vain katselen ja kuuntelen niitä ja joku kumma kaipuu nousee pintaan.
Myös sydänchakra avautuu ja lämpö ja hyvän olon tunne leviää rintaan.
Tänään heitä tepastelikin 32kpl,joten kauneutta riitti.

Peili on myös tuttu väline ja rukoukset.Taidan työllistää jo aikamoisen enkelikaartin alituisilla kysymyksilläni,pyynnöillä ja kiitoksilla.
Elämääni olen suhteellisen tyytyväinen.Sen vuoksi ihmetyttääkin näin voimakas reaktio.
Rasituksesta ei paljon voi puhua,kun nukun yöt ja välillä koko päivänkin.
Ehkä jokin uusi on aukeamassa,joka vaatii itsekseen oloa.Kuten eräs ystäväni viestitti,synkimmän pilven takaa se kirkkain aurinko paistaa. :smitten:

Ehkä "selittämätön" on omaa laajentumistasi tähän hetkeen.
Siis ei vain ylösnousemusta vaan myöskin alastulemusta.

Kenties olet intensiivisemmin oma selittämättäkin selvä oma itsesi
sitä vasten, mitä koet tällä... haavaa.



Koen paljon samansuuntaista. Leave me alone...

Olisikohan tämä perhosentoukan kuoriutumista esiin
jälleen yhdensorttisesta kotelostaan? Omassa rauhassaan nahan luontia...



Onkin kaiketi hyvä kyseenalaistaa koteloa ympärillään.  ;)
Jotta voi tuoda siihen kuoriutumista edistäviä energioita,
alastulemuksen voimia.


Pidän sinua itseäsi todellisempana kuin mitään, mihin ikinä uskot.
Aitous on vain takuutodistus, jonka päiväys jää muutoksen jalkoihin.
Onneksi itseään voi päivittää uudelleen...


Uskomatta paras! Sillä uskonvaraisuus vasta sijaa tietämistä ellei peräti torju sitä. Kaikella on kuitenkin aikansa...


Olet. Me muut olemme jo täydellisiä.  ;D :angel:

*eikun änkee takaisin koppiinsa räksyttämään*

 :smitten:

Kiitos Kairos! :smitten:

Sait minut oivaltamaan jotain tärkeää,, ::)
Ja jopa nauramaan!Siitä SUURI kiitos!

Taitaa olla parasta vetää nämä tuntosarvensa takaisin koteloon,ja siirtyä unten makeille maille,,

            :smitten:  :angel:

Chandra kiltti, voit pyytää/rukoilla helpotusta ylösnousemusoireisiin  :angel:

Jos tuntuu uutta pukkaavan liian nopeaan (tiedän tunteen) niin pieni pyyntö yläkertaan tahdin hidastamisesta.. mulla ainakin auttanut. Myös maadoittuminen tärkeää.

Ihanaa nuo joutsenet  :smitten:

Chandra..  :smitten:

Sinä olet hyvin herkkä ja vahvasti tunteva ihminen ja varmasti hyvin pitkällä henkisellä polullasi! Sen huomaa sinusta, olet aito ja vahva.

Kaikilla on joskus usko horjunut.

Tai no minulla se ei ole uskon horjumista, minulla on aina vakaa tieto ja luottamus siihen mihin uskon, mutta välillä en välitä siitä, lakaisen kaikki kykyni ja viisauteni maton alle ja leikin että en tarvitse niitä.

On ollut aikoja, jolloin olen halunnut etsiä elämääni muista ihmisistä ja päihteistä ja siitä sellaisesta hyvin menevästä elämästä. Olen antanut kaiken vallan haluta kokea ja kokeilla äärirajojani ihmisenä olemisessa ja olen täyttänyt sisäisen rauhan melulla ja levottomuudella.

Nyt on aika seesteinen kausi, tai olen siellä aallon harjalla, saan oivalluksia ja tunnen että olen tasapainossa itseni ja ulkomaailman kanssa. En tunne tarvetta vetäytyä kuoreen, enkä myöskään tarvetta antaa itseäni ja elämääni tämän oravankehän pyöritykseen niin että todella unohtaisin itseni ja sisäisen hyvinvointini vaalimisen.

Yksinäisyys, kiukku... Tiedän.. Olen huutanut niin monta kertaa avaruudelle ja vaatinut sieltä kirosanojen kanssa jotain taivastyyppiä ilmestymään minulle ja vaikka lyömään kristallivaltikalla päähän, että pääsisin taas tielleni.  :)

Hyvää se kiukkuaminen ja eristäytyminen tekee. Tutki sielusi sopukoita ihan rauhassa, esitä ne miljoona miksi-miten-milloin-kysymystä itsellesi saamatta niihin vastauksia ja turhaudu sydämesi kyllyydestä!  ;) Se jos mikä saa vuoret siirtymään, vaikka se ei hetkessä kovin konkreettisesti näy. Anna itsellesi lupa ja hyväksyntä kokea juuri niin kuin koet.

Ja vaikka et ehkä halua huomata, etkä ole nyt herkimmilläsi niille värähtelyille, on sinun ympärilläsi paljon auttavia rakkaudellisia valo-olentoja, jotka lempeästi huvittuneina hymyilevät sinun kamppailullesi ja tukevat sinua koko ajan.  :)

Hmmm.. eikös se mennyt jotenkin niin,
että vaikka huomenna maailma loppuisi,
niin silti tänään vielä istutan omenapuun? :)

Kiitos teille kaikille kommenteista! :smitten:

SULA!Tuota en todellakaan ole tehnyt.Täytyypi pyytää nyt tässä vaiheessa vauhdin hidastamista.Olen vaan sellainen äkkiä ja paljon,miettimättä aina mihin se johtaa. :knuppel2:

Ja SITD,käytin tosiaan ehkä vääriä sanoja uskon horjumisella.Tarkoitin juuri tuota,miten sen itsekin koit tuntevasi.Eli tiedän sisimmässäni,mutta joskus ote herpaantuu ja haluaa irti siitä kaikesta.
Ja luulen että ympärilläni olevat valo-olennot suorastaan kippurassa nauravat,että joko se taas hakkaa päätään seinään. ;D  :knuppel2:

Maadoitan toki itseäni ja muutamat läheiset pitävät siitä puolesta huolen.
Työskentelen kuitenkin paljon Reikin parissa.Hoitaessa ja kursseilla menee väkisinkin sinne ylöspäin,ja siksi putoaminen on välillä rankkaa.Ei enää haluaisi sitä arkista ja joskus niin vaikeaakin eloa.

Mainittakoon vielä,etten näissä fiiliksissä ota asiakkaita,koska en koe omaa oloani kovinkaan voimaantuneeksi.

Mutta meneväthän nämä aina ohi.Ja Sula,tänään todella pyydän hidastusta. ;)
                 
                :smitten:  :angel:

Atha Maaret tuolla olikin aloittanut topicin puoleensa vetämisen laista.
Siinä on yksi asia,joka ei aina mene läpi uskoni.Olen toki seurannut pitkään ko.juttua ja ihmissuhteissa se toimiikin,mutta siinä on porsaan reikä.
Vaikka miten seuraat ajatuksiasi ja toiveitasi,silti ne eivät mene haluttuun suuntaa.Niin,se selitetään karman läksynä,vaan silti kyseenalaistan tätä hieman.Siitä ei ole mitään konkreettista totuutta.Et voi sitä nähdä,etkä kokea niin kuin itse sitä näyttöä kaipailen.

Kyllä tietyt asiat ovat menneetkin niin,mutta nuo lupaukset ovat jossain teksteissä todella suuria.En nyt ole mitään erityistä pyytänyt,mutta onhan sitä ajatuksiaan tarkkaillut.Samoin anteeksi annon ja pyytämisen kanssa.Aivan vakuuttunut en ole,koska on helppoa sanoa,ettei onnannut,karmallinen juttu.

Sama täällä.  :D

Joskus ihan yksinkertainen pyyntö on parasta..

Hidastusta sinulle..  :smitten:  :angel:

Meille annetaan sitä, mitä me uskomme ansaitsevamme ja joka on sielumme, ei egomme toive.

Esimerkiksi vaikka tällainen, että oma elämänpolkuni on vienyt minua kaupungista toiseen. Olen tiennyt, että minun täytyy muuttaa tänne ja tänne, mutta minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, miten saan sen asian onnistumaa tällä käytännön tasolla. Niinpä olen kirjoittanut itseleni aarrekartan - eräänlaisen toivelistan - ja merkannut siihen hyvin tarkkaan esimerkiksi sen, millaisen asunnon haluaisin ja miten haluaisin muuttotavaroiteni päätyvän uuteen kotikaupunkiini, samalla pitäen tuon mielikuvan tarkasti mielessäni. Ajan saatossa asiat ovat sitten järjestyneet, joskus erittäinkin nopeasti - olen muuttanut nopeimmillani viikon sisään, jonka aikana olen löytänyt asunnon, saanut muuttoon rahaa ja muuttokyytikin on järjestynyt! :D

Jos epäilee, etten kuitenkaan saa tätä, et sitten saa sitä. Jos halu on egopohjainen esim. haluan lisää rahaa, vaikken oikeasti tarvitsekaan sitä, niin toive ei toteudu. Universaaleista laista yksi on se, että samanarvoinen vetää puoleensa samanarvoista ;)

Joskus toiveen toteutuminen voi viedä aikaa, sillä tässä fyysisessä maailmassa aika kuluu hitaammin kuin henkimaailmassa, jossa aikaa ei itseasiassa ole. Esimerkiksi vaikka muuton yhteydessä henkimaailma ei voi tehdä niin, että se ajaa vuokra-asunnosta sen nykyisen asukkaan pois paljaan taivaan alle, jotta sinä saisit sen asunnon itsellesi tässä heti pikimmiten! ;D Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja siksi asioiden järkkääntyminen voi kestää hyvinkin kauan - joskus jopa vuosia.

Minulla kaikki toiveeni ovat tähän mennessä toteutuneet ennemmin tai myöhemmin. Suurien toiveiden, kuten muuton, lisäksi minulla on ollut paljon pikkuisia toiveita, joiden hedelmistä olen saanut nauttia. Uusin nautinto on se, että eräs lehti julkaisee sarjakuvani ^______^ En koskaan ajatellut, että haluaisin omaa sarjista myyntiin, mutta tein niin paljon töitä tuon sarjakuvan eteen. Se ei menestynyt kisassa, jonne lähetin siitä kopion, joten toivoin, että tämä sarjakuvalehti, joka sarjiksen nyt julkaisee, ottaisi sen julkaistavakseen. Julkaisupalkkio olisi ihana lisä muuttorahastooni, puhumattakaan siitä ajatuksesta, että työni saattaisi ilahduttaa ja insiroida toisia piirtäjiä.
Mielessäni kuvittelin itseni lukemaan tuota sarjakuvaa kyseisestä lehdestä. Seisoin kaupassa ja katselin sitä lehtihyllyn luona.

Muutama viikko ja tapahtuma on todellista! :D

Tällä hetkellä horjuu ja pahasti.  :tickedoff: Olen vähän pihalla, että mikä liittyy mihinkin.  :uglystupid2: :crazy2: :idiot2: Mutta kyllä se tästä selvinnee piankin, kun yhteys on ollut entistä vahvempi ja vastauksia saanut entistä ripeämpään. Olisiko minullakin nyt vähän liian kovaa tahtia, kun ei meinaa todella perässä pysyä.  ::) Kiitos Chandra ajankohtaisesta aiheesta!  :smitten:

No kyllä horjuu!

Olen tänään taas yllättänyt itseni tivaamasta Jumalalta, että miksi hän minua niin vihaa...

Välillä olo rauhoittuu ja huomaan, että olen omalla laiskuudellani ajautunut tiukkaan paikkaan, mutta aika äkkiä taas tapahtuu jotain, mikä saa minut raivon valtaan ja marttyyrinä huokailemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta.

 :buck2: :buck2: :buck2:

Vierailehan uskokeskustelussa  !   :2funny:

 :2funny:

Te olette niiiin ihania!!!
Ja tukea ja iloa antaa sekin,että muut kiukkuavat samalla tavalla.
En ole ainoa! :smitten:

Itse asiassa odottamani "pikku yllätyskäänne" tuli tänään mutta ei se perusasennetta muuta, että edelleen uskon mielen voimalla luomiseen ja jälleensyntymä- valaistussysteemiin. Eikö kaikki koetukset pidä ottaa karman puhdistamisena, oli kyse suhteista tai töistä tai rahasta? Sillä jos jokin meitä ohjaa, se tietää.. jos jokin meitä ohjaa, se osaa tuoda meille kaiken.. mitä pitää kokea.

Kerran minulle joogaohjaaja sanoi näin. "Et kenties ole valinnut osaasi, vaan Kosminen tietoisuus tuo sinulle ne kokemukset mitä pitää. Ei siis syytä huoleen." Tuon hän sanoi kun eräänä kesänä oli tiukkaa+masentavaa, nyt ei onneksi ole sellainen tilanne, mutta tuntuu kuin vuodesta toiseen jokin jarruttaisi taloudellista vapautta.. nyt onneksi olen voiton puolella, mikään tuskin menee enää aivan pieleen, riippuen nyt siitä mitä se Kosminen mieli ajatteli keksiä.  8)

Silloin ei tosiaan olisi jaksanut seuraavana keväänä samaa vääntöä, mutta kesä oli parempi jo (2005). Ja tämä kesähän menee tunnetasolla ihan iisisti. Ja tällaiseen saumaan jopa miekkonenkin muistaa taas, eräs. Täytyy nyt todella miettiä tämä suhde seksiin, että onko siitä mennyt hohto kokonaan, tai flirttiin.  ::)

Näen tuon asian niin,että meillä on kyllä jokin kartta ja tietyt nautinnot/koettelemukset valmiina.
Itse me kuitenkin viime kädessä ne ratkaisut teemme,miten nuo asiat hoidamme.Niin ja tietenkin ihmiset,jotka kulloinkin samaan suunnitelmaan kuuluvat.

Jälleen syntymään on helppo uskoa,enkä yleensä kovasti uskomuksissani horju.Tämä nyt vaan oli tällaista voimakasta kiukku aikaa.
Ja tosiaan,ihan ilman konkreettista syytä.Kunhan kiukuttelin ja sitten nuo muut tuntemukset vielä.Kukaan ihminen ei minussa noita tunteita herättänyt. :)

Minä olen saamassa uskoani takaisin  :smitten: Kiukuttelin oikein kunnolla tänään ja sitten päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja ostin heinäkuuksi reissun Nepaliin ja jopas tulikin euforiset fiilikset  ;D Sinne sitten vaan!  :smitten:

Rauhoittuneempi olen minäkin. :)
Vielä kuitenkin sellainen,että en olisi kotona,jos joku oven takana pimpottelisi.

Mutta sinäpä Ardith ihanan ajatuksen keksit!Nyt iloista odotusta vain.
Paljon on ainakin katseltavaa,, 8)

heh, minäkään en ollut  8)

voi kun kuulostaa ihanalta...toivotan sinulle oikein hyvää matkan odotusta ja sitten kun olet joskus lähdössä niin oikein antoisaa matkaa...

Chandra! Viimeinkin ehdin istahtamaan tähän tekstisi ääreen.

Tuttua tuollainen on minullekin. Koen ne ikäänkuin sykleinä, spiraaleina, jolloin palaan johonkin samaan pisteeseen, kuitenkin edellisen pisteen yläpuolelle. Ja joudun katsomaan taakseni. Edellisen pisteen kohta, missä elämäni on havahtunut löytämään jotakin ihmeellista, sen huuma on heikentynyt. Ja olen vaatimassa sekä itseltäni että ympäristöltäni jotakin uutta. Haluan kasvaa, kehittyä. Ja on vähän hyväkin pysähtyä ja katsoa mitä tuli mukaan, mitä tosi tärkeää ja mitä tarpeetonta.

Healing-prosessi on ainakin minulla pysähdyksissä. Vaistosin jossakin tilanteessa, että jotakin puuttuu. Piti jättäytyä ja alkaa penkomaan enemmän itseä. Ja taas uusi uudenlainen pyöritys ja kaaos.

Anteeksi, kun en vielä lukenut muiden ajatuksia, joten itseriittoisesti suolsin tässä omani, enkä vielä jaksanut/ehtinyt käydä sitä suodatinta läpi, mitä muut asiasta ajattelevat.

Mutta ajatuksellani mukana!  :smitten:

Kas, kun huomaan että on mukana,vaikka ei silmäni seuraakaan kaikkea. Se onkin ihmeellistä, että alamme heijasta toistemme maailmaa, sen ajatuksia, pohdintoja ja sanoja kuin kulkisimme jotakin ihmeellista verkostoa pitkin, teemme jonkun reitin itsellemme ja palaamme paikallemme sitä kaikkea ihmettelemään. Voiko tällainen foorumi olla jonkinlainen miniverkosto siitä, mitä jotkut esoteerisen opin omaavat henkilöt puhuvat maan ympärillä kehitystä energiaverkostosta?`Huuh!  :o

Mutta Jadeania, mielestäni uskon saa ja tuleekin horjua. Minusta on hyvä niin, että usko on liikkuvassa tilassa. Se muuntuu. Olemmehan jo historiassa nähneet näitä dogmeja, joihin tartutaan periaattelisen sisukkaasti ja mikään ei saa muuttua.

Joskus ajattelen ja sanonkin sen ääneen, jos kysytään. 'En minä tiedä. Luulen vain näin. Minun on hyvä ajatella , jopa tällä hetkellä uskoa näin. Mutta minun pitää saada kokea ja nähdä jotakin enemmän'....Vaadin siis myös koko ajan uskoltani jotakin. Vaadin itseni kasvua sen avulla. Muuttumista.

Ja oikeastaan, kenelle minä olen tilivelvollinen elämästäni?! Muille kuin itselleni!

Fyysinen olemukseni vaatii ja kaipaa kuitenkin kauheasti jotakin konkreettista. Yksi on tällainen kirjoittelu.
Ja sieluhan nauraa onnesta tällaisen kanssa!  ;D

Tästä nyt tuli vähän yksinpuhelua!  ;D

Aurinkoisena ihanana aamuna, ulkonahan nyt pitäisi jo olla...

Mutta minä odotan iltaa.

Arvatkaapa miksi?

Chandra odottaa joutseniaan. Minä odotan pöllöjäni.
Chandra näkee niitä auringon valossa. Minä kuulen pöllöni iltahämärissä.

Näin me ollaan erilaisia. Mutta symboloitkoon linnut meidän ajatustemme lentoa. Linnut olemuksellaan antaa niihin vauhtia. Eikö Vain?! Saavutamme uusia sfäärejä, kun peilaamme jotakin heidän vapauteensa nousta korkeuksiin.

Liityn puheluusi.  ;D Näin se on. Eläköön erilaisuus ja linnut!  :smitten: Linnut toimivat monesti viestintuojina näissä uskonasioissa. Tuoden lohtua ja varmistusta asioihin.

Täälläkin on laitettu pökköä pesään..ajatuksia, tunteita, tuoksuja ja tapahtumia enemmän ja nopeammin kun pystyn käsittelemään. Ryömisin sängyn alle piiloon, jos en miettisi paljonko satuu kun se romahtaa >:(.
Oikeesti, ihan kun nyt huudettais että hyppää vaan kalliolta ja levitä siivet-sillai sitä lentämään oppii :P
Onneksi kerkisin nauttimaan tasaisen ihanasta elämästä pari kk-tulipahan kauniita muistoja.
Ylhäältä olen pyytänyt hidastusta, mutta kierrokset vaan kasvaa valon lisääntyessä :coolsmiley:. Kaipa tää oikku on parhaimmillaan paineessa, mut kerkisin jo tottua siihen että asioita saa rauhassa purra ennen nielemistä.. ??? Onko tää nyt sitä 9 vuoden painetta, ennenkuin saadaan helpotusta? Vaikka vahvastihan tää Elämältä maistuu/tuoksuu.
*lähen hakkaamaan säkkiä..pakko tehdä jotain..*

Muistakaa nämä asiat.

Kaikella on tarkoituksensa, myös viivästyksillä.

Asiat voivat ratketa onnellisesti.

Jotkut asiat voivat ratketa nopeammin kuin halusitkaan.

 :smitten:

Kun luin Esmiraldan ajatuksia tuossa,niin mieleeni tuli juuri tuo,että linnut ovat Taivaallisten viestien tuojia.

Ja hups,sieltähän se tuli vastaan Rakkauden valon kirjoittamana.
Kyllä tämä verkostomme toimii.Samoin telepaattiset sanomat toimivat nykyisin nopeammin ja useammin kuin vielä esim.vuosi sitten.

Esmiralda,samoin minusta tuntuu,että uskoa kuuluukin aika ajoin hieman kyseenalaistaa.Se juuri on se suoja,ettei lähde minkä tahansa lahkon perässä haahuilemaan.Ja jos johtaja käskee vaikka vuorelta alas hyppäämään,niin sinnehän rotkoon retkahtavat.

Kaikkea uutta aina tarkkailen pitkään,maistelen ja mutustelen.Mikään ei saa minulle tuntua pelottavalta.Sellaiset lopettaisin alkuunsa.
Nämä perin tutuiksi käyneet ylösnousemus oireet ovat ainoita,joita pitänee käydä läpi.Eivät ne aina kurjalta tunnu,välillä vaan kyllästyttää ja kiukuttaa. :tickedoff:  :2funny:

....kiitos ^Soul´s Adventure^...tämä on vetovoimaa tai synkronointia tai rukousvastausta parhaimmillaan...että tiettämättäsi varmaankin toimit "eneklinä maantiellä" minulle...ihan vain aloin selata näitä kirjoituksia...ja sinun sanasi vain loistivat kuin kynttilä-toivonliekki pimeässä - kiitos  :-*  :-*  :angel:  :smitten:
jk.klik  ;) kuvaa

Ihania kuvia.. niin. Noin yksinkertaista se oikeastaan on, kun me Suuret Viisaatkin sen aina muistaisimme. Olemmehan kuitenkin loppujen lopuksi turvassa.

Onnellista kevään jatkoa kaikille!  :D ;)

 :smitten: