Astro Foorumi

Hiivattiin nyt siivoukset ja sairaudet!

Mitä liikuttaa mieltäsi? Mikä saa sydämesi läikähtämään hyvästä mielestä, ilosta, mielihyvästä?
Mille hymyilit tänään?

Toivon, että aurinko vaikuttaa meihin kaikkiin lämmittäen, hoitaen, uudelleen sytyttäen ja aistimaan paremmin.
 :smitten:

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:r4FqPS95x6QuYM:http://www.geo.mtu.edu/weather/aurora/images/sun/sun-flare.jpg)

Aurinko läikyttää ja hoitaa mieltä ja kehoa!

Villakoirat saavat tällaisena päivänä majailla aivan rauhassa tuolien ja sängyn alla.

Sitten vielä rakkaan ystävän lämmin kirje, auringon lämpöä sekin täynnänsä.....


 :smitten:    maarita         :smitten:

Täydenkuun kukkapenkissä krookukset kukkii kauneuttaan, se on syvä läikähdys joka vuosi :smitten:

juuh olet todella oikeassa esmiralda..tekee välillä hyvää unohtaa kaikki muu ja miettiä vain kaikkia oikein iloisia asioita.

minun mieltäni ainakin noin yleensä liikuttavat hyvinkin pienet ja arkiset asiat.

tänään oli ainakin täällä ihanan aurinkoista ja lämmintä tuli sydämeen jotenkin ihan uudenlaista ja aurinkoista energiaa kun reippaili koirien kanssa tuolla ulkosalla.

hymyn tänään minun kasvoilleni taas kesken päivän sai kun mieheni soitti kesken työpäivän ja alkoi taas puhelimeni soittaa että tahdon oikeesti olla sinun... enkä vain leikisti rakastaa... tahdon oikeesti kokea kaiken mikä ollut on unelmaa... tahdon syliisi painaa pääni... tahdon lämpöösi nukahtaa... olla kanssasi oikeesti onnellinen... sua oikeesti rakastaa...hän kuulemma soitti töistä vain siksi että kuulisin nuo sanat ja kertoakseen taas kerran että hän tuntee juuri noin  :smitten: :smitten:

hih, viikon sisällä:

- menin tänään kauppatorin aurinkoon päiväkahville ja pullaa maksaessani tajusin ettei minulla ole rahaa! Kaivoin kaikki hiluni, ja tyttö sanoi: "maksa loput sitten ensi kerralla".  :smitten:

- menin kalatiskille ostamaan lohta. SUPERsöpö nuorimies sanoi, että jos hän leikkaisi rasvat pois, voisi jäljelle jäädä 5-600g. Sanoin, että juu leikkaa vaan. Paino oli vielä 860g. Mietin harmistuneena että liikaa on, en jaksa syödä mutta itku kun siitä jää sellainen roiske jäljelle etten kehtaa leikkauttaa enää pikkupalaa pois. Mitään kysymättä ja kalaan koskematta  :o poika alkoi alentaa kalan painoa, sanoi: "700g... käykö? vai otetaanko vielä pois... noin, 650g. Vai vieläkö?"

 :o  :o olin niin äimän käkenä että sanoin: "juu eiköhän se... mutta mites sen noin lähti ...?" johon poika vastasi: "no mä voin tehdä näin kun pomo ei ole paikalla... mutta ei sitten tartte kertoa kenellekäään!"  ;D

- kerroin tämän puolelle Suomea, mutta onneksi ette tiedä paikkaa... menette pian kärkkymään!  ;D

Ihania ihmisiä on ihan oikeasti olemassa!

Minäkin sain kyyneleet silmiini silkasta ilosta tänään, ihmiset osaavat olla niin KAUNIITA!  :smitten:

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:HSGTukLLkApfWM:http://mirrormirror.typepad.com/mirror_mirror/IMG_7176-smaller.jpg)

kyllä, ja sitä minä tarvitsen juuri nyt silmieni eteen. Miten kauniisti maailmankaikkeus sen tuokaan eteeni...  :smitten:
KIITOS SINNE TAIVAISIIN!!!  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Kyllä minulla läikähtää sydämessä kun lapseni hymyilee  :smitten:

Tai kun työssäni potilaat ovat tyytyväisiä ja kiittävät hyvästä hoidosta. Hymy heidän kasvoillaan on myös extraa  :smitten:

Elämänilo
on tarttuvaa,
ja siksi se voikin
innostaa
ihmisiä kaikkialla ympäristössäni.

että jotteensakkin näin se iloisuus ja rakkaus toimii... :smitten:

Olit löytänyt yhden lempi runoistani Rakkaudenliekki! :smitten:

Tuo Eeva Kilven nimittäin.Toisen,sen pitkän liiton jälkeen,kun oli ensin vaikeaa ottaa vastuu kaikesta,sain paljon lohtua tuosta runosta.

Se oli pienenä tauluna sänkyni päädyssä ja nukkumaan mennessä nousi aina hymy huulille,kun silmäni osuivat siihen.Se auttoi todellakin jaksamaan.
Monissa muutoissa se on hävinnyt,mutta taas lukiessani sen,läikähti sydämessä.

Taidanpa tehdä itse taulun,johon kirjoitan tuon runon.KIITOS SIITÄ! :smitten:

...läikähti lämmin täälläkin Chandra...ja ihan samoissa tunnelmissa olen itsekin tuohon RUNOON isollä ärrällä ensimmäisen kerran törmännyt JA nyt löysin sen uudestaan - ja huomasin että UUDET TUULET PUHALTAA...ei tullut enää haikuja menneestä....on niistä kyllä jo aikaakin kulunut ja paljon on muuttunut ....että sen kunniaksi :smitten:
 ;)

Kiitos Esmiralda,kun saat tuntemaan ja kokemaan ja pukemaan ajatukset sanoiksi... :smitten:


Aamulla läikähti lämmin tunne sydämessä, kun herättelin kuopusta, joka kiepautti välittömästi herättyään jäntevät Kauriin käsivartensa kaulani ympärille ja suukotti vielä unisesti poskelleni...

Eilen läikähti, kun matkalla eskariin kuulin rastaan laulun... sen rastaan, joka kesäillan hämyssä kertoo salaperäisiä tarinoita illan tihentyessä sakeaksi huumaavine heräävän luonnon tuoksuineen... ja nyt - pikkupakkasen jäljiltä tien rapsahdella kengän alla se lauloi, lauloi niin väkevän laulun...

Miten paljon onkaan mahdollisuus kokea ihania läikähdyksiä, kun suo niille aikaa... odottaa intohimoisen innokkaasti, mitä upeaa elämä minulle onkaan jälleen suomassa...miten paljon kulutammekaan aikaa hukkaan, miten paljon jätämme elämää elämättä... ja käsi käy sipsikupilla ja turtana katson mitä kuuluu Johnny Deppille, kun hän näyttelee rooliansa - ja oma roolisuoritus jää sohvaperunan esittämiseen... elämä on... ja kuinka läikähtikään rinnassa tämä oivallus, ja kyynel kihosi spontaanisti silmäkulmaan.

Minä lähden nyt ulos täältä, keitän matkallani kahvit ja hörppään ne odottaen kiihkolla, mitä on tässä hetkessä tarjolla. Ei enää eilen tai huomenna. Nyt.  :smitten:

Elektran vuodatus aurinkoisena iltapäivänä sorvin ääressä

minulla taas tuli mitä ihanin lämmön tunne kun luin tuon rakkaan sielunsiskoseni rakkaudenliekin ja Larin kommentteja tuolla toisella topicilla....tuntee heidän kanssaan jotain sanoin kuvaamattoman kaunista harmoniaa... :smitten: :smitten:

Voihan ihme, kun tuossa muutamassa sanassa on voimaa!!!!

odottaa intohimoisen innokkaasti...sanoi Elektra

Ajatelkaa nyt! Minä odotan intohimoisesti huomista päivää, mitä se minulle eteen asettaakaan!!! ::)

Siis siihen pitäisi jokaisen jotakin intohimostaan kohdistaa. Läikähtää, läikähtää...


Tapaan hirvittävästi sairaita ihmisiä.... :'( Plääh, näin ei saanut...

Mutta kun toisessa kaupungissa käydessä kutsun poikani kanssani syömään, ja toisella puolella pöytää istuu innokas, avoinkatseinen nuori mies aivan liian ahtaassa punaisessa toppatakissa...

niin kyllä sydämessä läikkyy!!

Ruoka oli niin hyvää ja keskustelu siinä. Tunsin olevani yhtäkkiä hurjan onnellinen.  :smitten:

....Rakkaudenliekin vuodatus....jota soinnittaa Elektran koskettavat ja lempeät sanat - etenkin nämät:  Ei enää eilen tai huomenna. Nyt.  :D  :smitten: ...ja lisään tähän "vuodatuksen" joka aamulla sai lämpimän läikähtelemään - ihan pulppuamaan sydämessä - ja ihan koko olemuksessa....:


...jostain topicilta olen lukenut , ihan viime päivinä, jonkun(en muista kenen) kirjoittamana - olitko se mahdollisesti sinä Elektra...tai Esmiralda, tai Ippuska....samanlaisen ihan oman ajatuksen tähdistä....

ja viikon vinkiksi vielä:
Tänään sytytän kynttilän-juon viiniä-jaan leivän....yhdessä itseni kanssa... :-* ainoan pysyvän seuralaiseni luona ;)...hänen vointiaan kysellen - Irja Askola -  (kirjassa " Malja Rakkaudelle - runoja ja mietelmiä toim. Ismo Loivamaa, WSOY )  :smitten: ....
t.rakkaudenliekki.... :-*

Voi Rakkaudenliekki  :smitten:

Ettäs kehtasitkin - täällä sitä nyt sitten istutaan ja herkistellään - kyynelkarpalot valuvat silmistäni poskilla ja täytyy myöntää, että kyllä läikähdytti tuo tarina  :coolsmiley:

...kehtasinhan minä kun sinäkin... ;)  :smitten:
...ja and I think to myself ...what a wonderful wolrd...I see friends shaking hands saying how do you do...they really says I Love You... :smitten:

...ihan ulkomuistista nämä enklanninkieliset sanat  ::) ja kiljoitusvihreet  ;)  olkoot tätä inhimillisyyttä...joka vain lisää lämmintä läikähdystä sSydämissä... :-*

Voi teitä ihania tunteilijoita!

Tunne on voimaa!

Minulle tuli lämmin olo, kun työterveyshoitaja teki niin monta kysymystä minulle juuri jaksamisesta. Aina palasi siihen. Sain vuodattaa rauhassa.

Ja kun olin pari viime viikon päivää kursseilla ja siis pikkuisen luokastani pois, niin olipas yllätys kun koputtelin oman luokkani oven takana, missä oli ihmeen hiljaista...
ja astuin sisään,

niin kaikki ryntäsivät impulssiivisesti halaamaan minua tervetulleeksi. En ole kovin harrastanut halaamista, kättelyä kuitenkin, ettei oppilaat ihan sylivauvoiksi ala.

Siksi tuollaiset hetket ovat sitäkin liikuttavimpia.  :smitten:  Sain runsain mitoin energiaa!

Tunne, että kaikkia haluaisi halata nyt...

Minun sydämeni hymyilee, kun se tuntee ja näkee ympärillä huomaavaisuutta ja aitoutta.

Olen itse joskus vähän jähmeä ja varautunut,
ja toivon että vielä oppisin sen taidon,
mikä esim. siskoni miehellä on..

Hän kun tapaa jonku ihmisen, niin hän vain höpöttää ihan mitä vain ja on kiinnostunut,
hyvin avoin ja sellainen mukaansa tempaava. Rehellisesti suomalainen isomahainen
rempseä rento oma itsensä, ei koreile eikä ole minkään maskin takana..

On aina niin kaunista ja vapauttavaa kun ihmiset ovat sitä mitä ovat,
ylpeitä itsestään aidosti, eli varmoja kaikessa vaatimattomuudessaan!

Niin moni piiloutuu ammattinimikkeen tai ulkonäön taakse,
ottaa niistä suojakseen kilven..

Olla oma itsensä, se on niin kaunista ja lämmittävää ja tekee elämän helpoksi,
itselle ja lähimmäisille.

Hei, ei sitä tarvitse olla sitä tai tätä ja sen ja sen näköinen,
ei se vaikuta rakkaudellisuuteen ja se rakkaudellisuus nyt minun mielestä
on kuitenkin se tärkein!
 :smitten:

Ollaan rohkeita.  :smitten:

Minun sydämeni hymyilee, kun se tuntee ja näkee ympärillä huomaavaisuutta ja aitoutta, niinkuin sinun kirjoituksesi ovat - kun niitä sydämessäni kelaan, viime ajoilta....niin ei sen aidommasti voi kirjoittaa...ja sen vuoksi niitä onkin ollut ihana jakaa kanssasi - niissä todella kokee lämpimän läikähdyksen sydämessään - ja oma kokemukseni on että se syntyy kuin "huomenlahjana" puhtaasta sydämestä - sitä ei voi yrittää tai tehdä, tai suorittaa - se on ja pulppuaa juuri sydämestä... JA SIIS:

KYLLÄPÄ NYT LÄIKÄHTÄÄ LÄMPIMÄSTI SYDÄMESSÄNI....IHAN MENEE VARPAANKYNNET KIPPURALLE JA KIHARAT jos mahdollista niin ENTISESTÄÄNKIN SÖHERÖLLEEN... :D...

Sparkle In The Distance  , kun juuri kirjoitin tuosta rohkeudesta(kin) toisella topicilla - vaan kun kerkiit ja tai asia kuunnostaa niin katsos     https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=14719.msg130664#msg130664
 ja ehkä https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=12025.msg134524#msg134524 ..

* ROHKEUS ON SEISOMISTA OMASSA TOTUUDESSAAN  :)
ja Pia Perkiön sanoin..." elämämme piikkien keskellä R A U H A N  E N K E L I T  pyyhkivät toivottomuuden kyyneleet kasvoiltamme - että näkisimme t a i v a a n....  :angel: :-*

              ystävä läikähdytti
            on onni omistaa
            hyviä ystäviä

Minun sydäntäni läikähdytti tänään, kun kuuntelin raisun ja vähän laiskanlaisen poikaluokan englanninkielen lausumista, vähän möreästi mutta pontevasti lausumassa englanninkieltä.  :smitten:  Kun muistan syksyllä, että he eivät halunneet juuri lausua mitään, pelkäsivät.

Mikä sinfonia korvilleni!  :)

Muoks. ....
 = tästä  Se lähtee .... :coolsmiley:

.....vain tyhjät kädet voivat täyttyä ~ niinpä minä hautaan sen minkä olen surrut ~ . En enää murenna itseäni sillä
mitä ei voi muuttaa.
Minä kiinnitän katseeni siihen
mikä on vielä mahdollista ...... U.Schaffer

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=15465.msg142767#msg142767

Sydämessäni läikähti tämän viestisi kantama muisto siitä Ilosta joka syntyi, kun parikymppisenä seuratanssien opetukseni kantoi hedelmää  :smitten:
Kiitos Esmiralda, olin melkein unohtaa ...  :-*

minullakin kävi tänääm päivällä mitä suurin läikähdys sydämessä kun sain eräältä minulle hyvin tärkeältä mies puoliselta ystävältä aivan ihanat unisieppari korvikset.

halusi ne miulle kuulemma antaa ihan vaan sen takia että emme ole hetkeen juurikaan olleet toisiimme juurikaan yhteydessä ja oli ne kauppa reissulla löytänyt (oli kuulemma hänelle korviksista heti tullut mie mieleen)...mitähän taas tästä sitten pitäisi lukea kun antajana oli vielä veskari...  ::) ::)

mutta suuren ja lähtemättömän läikähdyksen tämä minuun taas teki...

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=5288.msg143124#msg143124

...topicilta " tämä läikähdys alkunsa sai" ...vaan siirsin jatkot  ;) tänne ..... :smitten:
.... ja kuulehan sie Eagles eye  että Horus :coolsmiley: löytyy ..

"IMARTELEN"  ::) LISÄÄ ....että ihan sydämestä pulppuaa tämä imarteluun viittavaa puhutteluni ~vaan  kun ei tarvi sinua imarrella NIIIN ihan vilpittömästi lurittelen näitä sielunsäveliäni yllesi... :-*

...jotain "sukulais~sieluisuutta"  :o  maby .... koen noihin sanoihisi ... kokenut samaa monasti  ja varmasti lähtöisin omien korvien väliseltä alueelta " egostagelta" siis minulla  :crazy2:  -kokemut kuitenkin  millon missäkin ~ no olutta ja menyttä ja huis hais  :tickedoff: semmoiset ajatuksentyngätkin .... vaan totta todenperäisesti on sinua mukava " nähdä ja kuulla" ja HEI ainahan voidaan tavata siellä palomuurilla ..... :2funny:  :smitten:

 :coolsmiley: ...siellä se loistaa ja hehkuu.... :-*

Imartelu on ihanaa kun sen osaa ja kun sen OSAA OTTAA VASTAAN. Olen huomannut että tuo jälkimmäinen joillekin on tosi vaikeaa. He ajattelevat heti SITÄ ja että tuo toinen ajattelee SITä tai että 'mitähän tuossa on takana'.

Eikä kuunnella kun 'lintu laulaa sydämensä ilosta ja elämänsä onnesta ja on iloinen toisesta'!

Minua on aina läikähdyttänyt vaikkakin toisen sukupuolen lämmin katse (ei haittaa ollenkaan jos siinä on sitä luonnollista erotiikkaakin, ehkä juuri se) ja kohteliaisuudet. Olenkin usein fiksuille hyville työtovereille sipissyt, että 'työpaikka ilman imartelua on harmaa ja kylmä' että muistaa aina imarrella naista. Oikein pitäisi kurssittaa kaikki miehet tähän. Maailma muuttuisi kaunniimmaksi. Ihmekös jos James Bondia rakastetaan.

Imarrellaan, puhutaan kaunista! Kyllä sen jokainen tietää että sitä on paljon ihmissydämessä. Ja kyllä se pikkuhiljaa jäitäkin sulattaa.  :smitten:

Hyvin kirjoitit Esmiralda.  :smitten:

Tsadadadaaaa...... :-*  :smitten:

.....  :D huh tuli ihan hiki  :smitten: ... piti oikein sissään kirjautua vaikka just itseni ulkoistin... :2funny: .... ja alkaa näpytellä ETTÄ Rakkauden valoon liityn ja ´kohdistamme tämän spotin nyt sinuun ~ ELÄMÄNILON spotlightissa olet nyt sinä Esmiraldinen  :-* ELI kuuntelehan nyt miten tämä satakieliparvi sirkuttaa sinulle ETTÄ laulamme puhtaasta  sydämemmmmme  ilosta ja elämän onnesta ja olemme iloisia  sinusta .......'!  :o mistä tulikin mieleeni tuo kevätkalenteri ETTÄ sieltä puuttuu vielä satakielet ~vaan  :D täällähän ne nyt bongattiin .... :-*

Ihania kuvia, kiitos!!!

....  :-* ole hyvä ..... olkoon jokainen päivä läikähtävien sydämien päivä  ..... vaan vaikuttaakohan se miten tuohon ilmastonmuutokseen ~kun sydämistä alkaa jäät sulamaan ..... :o  8)  :smitten:

Heh!  ;D

Kyllä se varmaan vaikuttaa! Suomessa tällä hetkellä sitä kyllä tarvitaankin, kuivattamaan lämmöllä vähän noita kosteita, joita täällä pohjoisessa on ihan tulviin asti.  :smitten:

...niin miekin arvailen ~että vaikuttaa ~vaan jospa se samalla kääntää sitä lämpökäyrää ~että maan vetovoima senkin lopulta vetää takaisin~ja lopulta kun kaikki sydänjäät on sulaneet EIKÄ tarvihe peloitella tai uhitella toisia ~tarkoitan nyt ihan koko skaalaa ~yritykset, valtiot, ismit, ja kismit ~ettei kenenkään tarvitse raahata rautaa rajalle eikä tapella energiasta, eikä kasvattaa ties mitä teollisuutta ainakaan niin että siitä seuraa sankka savusumu taivaalle ~eli kun pelko ei enää pyöritä tätä maailmaa - eikä egot ainakaan niiin paljon häärää stagella vannomassa kaiken suuren ja vielä isomman ja kalliimman nimeen ...... niin silloin ainakin se jää sulaa~ja silloin varmasti Taivaan enkelitkit riemuitsee ja puhkeaa kyyneliin    JA sehän taas viilentää tätä meidän ilmastoa ~ja lämpökäyrä laskee ..... että tällaista pientä tupsahti eetteriin täältä sanaisesta arkusta... ::)  :-*

Toivon ja uskonkin, että pelko ei pyöritä tätä foorumia...

pennistä se miljoonakin kasvaa!  :smitten:

........ ja pienistä ajatuksista, sanoista ja teoista ~ja siemenistä ....ja tuolta toiselta topicilta lainaus....  :-*
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=14198.msg143148#msg143148
Luojan ohjeet on kirjoitettu meidän sydämiimme ja ajatuksiimme, luonnon pyhiin kirjoituksiin, jotka jokainen osaa lukea itselleen - päivittäin pieniin luonnonilmiöihin, ruohoon ja puihin, kaikkeen kasvavaan, tuuleen ja ukkoseen ja sateeseen, meriin, järviin ja jokiin, vuoriin, kallioihin ja hiekkaan, auringon valtavaan voimaan, Isoäiti Kuun lumoukseen, tähtien salaisuuksiin. Kaikki nämä henkiset olennot ovat meidän oppaitamme. Myös meillä on sisimmässämme henkisiä olentoja, ja ne voivat opettaa meille jotain sydäntemme viisaudesta. Luoja on antanut meidän sydämiimme tiedon kauneudesta ja rakkaudesta, ilosta ja rauhasta, jotta ne opettaisivat meitä ja johdattaisivat meitä elämän todelliselle polulle.
(Akwesasne)
http://www.teosofia.net/muut/intiaaniviisautta.htm

.....

                  8)  ::)  :coolsmiley:


     Ohoh,Arkiviisu, taitaa kohta läikkyä yli, kun on sellainen polte,

      että napajäät sulaa, ellei peräti höyrysty.  No ainakin napa-

       chakra toimii, ja ajaa uusiin tuuliin, ties minne.


                            :smitten:

Minäkin olen kaivannut sinua, Kotkansilmä! Kiva kun taas nähdään...

MUOK. huomasin juuri että minulla on  :mars: :kalat: ja  :venus:  :rapu: ... mitähän muuta se tarkoittaa kuin että vedeneläjiä ovat molemmat - mielenkíintoinen pariskunta mulla ....ilmankos täällä jäätiköitä sulattelen ja vedessä uiskentelen... :-*

 :smitten: sinnekin - ollaan ihan suukkosateessa - eikun sydänsateessa... :D kohta kaikki ja sehän vasta hauskaa on   ja.... no ei haittaa vaikka läikkyykin ~ tämä maljani ~sitten vain tervetuloa paljain varpain tepsuttelemaan lämpöiseen veteen ~ja kohta ihan uimaan ~sen verta on mullakin näitä ikiroutajääkerroksia ollut ~ympärilläni, että kyllä alkaa lämmin vesi läikähdellä~vaan nythän on melkein kesä ja kärpäset .....että sen verta on aioneiden aikana tätä ikiroutaa kertynyt  että  :D varsinaisen jäätikkömuurin muodostivat ~vaan nyt jo  solisee iloisesti vedet ~ihan opin tämän prosessin kulun tältä  ~no tietty Al Gorelta ~että miten nämä " napajäät sulaa" ..... että kyllä nap¨~ chakra toimii ja sen verta pidän universaalia viileyttä yllä ETTÄ tasapaino säilyy ~kaikki kuitenkin sai alkunsa tuolta sydänchakrasta ~siellä se läikähdys kävi....

Kyllä täällä kohta venehen saa vesille ~eikä ota kölit pohjaan... hmmm. mihinköhän tästä lähtisi seilailemaaa ~otanpa kompassin ja passin mukaan.... kun ei koskaan tiedä että mihnä nämät neljän tuulen ilmavirrat vievät  smack ..... ::)

Kotkansilmää kaipailin minäkin! :smitten:

On niin piristävää tekstiä ja nopeita napakoita oivalluksia,että kovaan ääneen täällä yksinäni niitä nauran. :2funny:
Mutta osaat kyllä sen toisenkin puolen ilmaista ja syvää asiaa.

Tosin usein tällainen   :crazy2: saa hetken miettiä,että mitäs nuo lyhyet lausahdukset nyt tarkoittavat. :o
Sekin mukavaa,että hetken jotain kelaamista.Eli  :-* lisää!

ESMIRALDA.
Jämähdin miettimään tuota imartelun VASTAAN OTTAMISTA.Ei suju luonnikkaasti kaikkien kanssa.Joidenkin sanat vain tuntuvat tulevan suoraan sydämestä,ja silloin on helppo vain kiittää.
Toisista jää tuo"mitäs hän nyt ajaa takaa"ajatus.Ei aivan noin jyrkästi,mutta ei tunnu aidolta.Mistäköhän se johtunee? ??? ???

Olet aivan oikeassa tässä! Minulla on eräs miespuolinen ystävä, joka ei usko vähääkään siihen, että ihmiset tulisivat kehumaan toisiaan vilpittömästi, eteenkin vastakkaisen sukupuolen edustajaa, vaan siellä takana täytyy AINA olla "Hei, meille vai teille?" ;D

Itse taas olen sitä tyyppiä, että jos näen vaikka jollakulla miehellä kauniin tukan, saatan ottaa tuon herran kiinni ja ihastella hänen hiuksiaan - ja minä todellakin ihastelen VAIN niitä hiuksia, kyllä minulla on pokkaa sanoa, jos mies itsessään kiinnostaa! ;D

Mutta tällaista on hyvin monen vaikeaa ymmärtää. Ehkäpä se johtuu suomalaisesta tapakulttuurista? :coolsmiley:

Itse ajattelin hieman laajemmasti tuota imartelua.Se meille vai teille kuuluu kait kapakan viimeisen valssin aikaan. ;D
Silloin on naiset kaikki ihmeellisen kauniita ja miehet komeita.

Mutta vaikka nainen toiselle naiselle.Se tuntuu kaikkein vaikeimmalta joskus. :idiot2:
Ja kyllä siinä välillä jotain tavoitellaankin.Siksi kait itsekin tulin miesvoittoisessa työssä paremmin juttuun.
Mutta on paljon naisia,joiden kehuja ei ota imarteluna.Kunhan jäin tuota pohtimaan,,,

Itsekin osaan ja kehun sekä miehiä,että naisia jos jostain ulkoisestakin pidän.Vielä helpompaa on vain kiittää toisen olemassa olosta,hyvästä ja syvästä ystävyydestä.Ystävyys kun ei onnistu,jos siinä omaa etua tavoitellaan.

Läikähdys sydämessä nouseekin usein ystävän sanoista tai yhteisestä hiljaisuuden kuuntelemisesta. :smitten:

Ymmärrän ehkä hyvinkin, mitä ajat takaa, Chandra.

Kaikkialla kukkien keskellä kasvaa myös rikkaruohot, myös ihmisen ajatuksissa.

Imartelut, kohteliaisuudet, niin paljon kuin ne voivat päivää piristää, osoittavat myös ihmisen nurjan puolen.

Onhan joillakin siellä takana esim. iva. 'Katsotaan mitä saan aikaan, jos  vähän...ja nauraa virnistellään, kun toinen on mennyt lankaan. Tai kokeillaan, testataan, meneekö flirtti perille ja saadaan 'saaliista kiinni'. Tai flirtti tulee herätteenä jonkin asian esiintuomiseksi ja läpiviemiseksi.

Eli siinäpä se, pystytäänkö vaistoamaan se millä hengen äänellä tässä puhutaan. Usein sen aidon vaistoaa kuitenkin. Uskon  ::) Sen, että toinen ihailee, ihastuu johonkin kohtaan minussa ja haluaa sen avoimesti tuoda esiin ilman mitään taka-ajatuksia. Minä teen niin, suorastaan ihastun jostakin väristä, asusta, hiuksista, silmien loisteesta, asenteesta ja sanon. Jos minä tunnen noita ilonläikähdyksiä toisen kohdattuani, miksi eivät myös toiset.

Vai onko naivisti ajateltua?  ???

'Auta'?

Ymmärsin, että tuo tuli jostakin sieltä, missä sanoin miestyötovereilleni, että 'muistakaa joskus imarrella, eli viljelkää kauniita sanoja'.

Perustelen tätä sillä, että työilmpiirit ovat joskus niin ankean ankeita. Ja me suomalaiset olemme kasvatetut siihen, että pitää olla työteliäs, arkinen, vaatimaton ja hiljaa. Olet kunnon ihminen! Ja höpöt! Eletään sitten harmaudessa, kun sydän puhkeaa halusta olla kauniimpi vuolaampi ja tuoda kauneutta ympärilleen.

Ei se haittaa, jos miehiset miehet Suomessakin vähän aukaisisivat silmiään ja katselisivat! Kyllä he voivat iloa ja kauneutta löytää enemmänkin, jopa ankeasta työympäristöstä. Ja kauniit sanat kasvattaa sitä iloa lisää.

Turkasen mörrisköjä, alta luomien pälyilijöitä, tympeitä käytökseltään!!!! Sellaisia miehiäkö me äidit halutaan kasvattaa!!? Ja ehkä naisia myös! Metsänpeikkoja!

Anteeksi, nyt ei oikein läikähtänyt sydämessä!  ;D ;D

Vaikka tuo kevät tuolla pihalla....aah! Vedän sitä syvälle syvälle...ja melkein pyörryn!

OI tuo LAURI VIITA - uijuijuiiiiiiiii  :D

(Sorry; kevättä rinnoissa ja syömmessäin)  :smitten:

*läikähti*
 ;)

Samoin! :smitten:
Kenenpä ei silloin läikähtäisi. :angel:

                      :o

         Kaarina se osaa puhua niin suoraan ja imartelematta, että

          jo kohta, on siinä pisteessä, mistä lähtikin toisia

            opettamaan. Miksei siinä häntä kukaan   a  u  t  a?


                         :2funny:

                        :o

     Tosiaan, olen huomannut, että ihmiset puhuvat totuuksia,

       joista minä, en tiedä mitään!


                          :'(

Mutta, kuitenkin, jokaisella ON oma totuutensa(kin)  :-* :-* :D

                     ;)

   Totta, siinä se on, totuuksia on toinenkin mokoma, ja vielä

    jokaisella omansa. Kyllä sen ymmärtänyt olen, tosin

      vaatimattomasti, mutta kuitenkin, ja pointti

        onkin siinä, että kun ne nyt ovat

          niitä ainoita, siis toisilla

           ei olekaan oikeita

             totuuksia!

                 :'(

Minä olen valmis tukemaan ja auttamaan jokaisen 'hyvää', niitä kymmeniä ja satoja lämpimiä läikähdyksiä, joihin törmään aina jossakin tälläkin foorumilla. Mutta välistä tulee sitä sahajauhoa ja kuralientä eli kritiikkiäkin. Kun sitä itteenkin mahtuu niin monenmoista!  ;D

Kaikella lämmöllä ja ystävyydellä!  :smitten:

ps. En tarkoita imarrella!  :o

Ei niin, on VAIN totuuksia  :smitten:

Mitä jos totuus koostuu meistä?

Niin muuten varmaan! Kuvitelkaa, jos saisimme jokaisen totuuden yksiin kansiin!

Mietin tuossa, että kuitenkin taitaisi aika monta totuutta napsahtaa yhteen, monta päällekkän ja ristiin ainakin. Oliskohan ykskään totuuus ihan yksiksensä?

                   :angel:

     Valo puhuu vähän mutta asiaa, eihän siihen totuuteen

       tarvita kuin kaikki totuudet, meiltä, ja ehkä

         hiukan joutuu lainaamaan tuolta lähteestä.

                   
                     :smitten:

Nytpä suoraan sanoa pläjäytän sinulle Esmiralda,että kelailin mielessäni tapaasi kuunnella ja vaihtaa mielipiteitä ihmisten kanssa.

En sinusta imartelijaa löydä.En ruskeakielisyyttä,vaan aitoja tunteita.
Siksi kai aiheesikin ovat mielenkiintoisia ja koska jaksat ottaa toisten mielipiteisiin kantaa,niin ne elävät kauan.

Voin olla väärässä,mutta joskus aistin että olet hiljaa mieluummin kun lähtisit sanasotaan.Sanot oman kantasi kyllä,muttet tuo sitä kovin jyrkästi esiin.Silti uskon sinun seisovan sanojesi takana.Enkä nyt minäkään imartele,vaan sydämestäni tämä tunne lähtee.Olet yksi foorumin kantavista voimista mielestäni ja poissaolosi kyllä huomattiin.
Sinä osaat myös väistää,jos näet väittelyn turhaksi.

Tuo oman kantansa julki tuominen on tärkeää myös minulle.Mutta olen niin sarvipäinen,etten ainakaan ennen kovin helposti periksi antanut.
Nyt se jo luistaa ihan pikkiriikkisen paremmin,kun olen tuon väittelyn turhuuden huomannut.Pidän kuitenkin ihmisistä,jotka seisovat sanojensa takana,vaikka joutuisivat sen yksin tekemään koko foorumia vastaan.
En ymmärrä miksi jotkut vaihtavat toisten vuoksi kantaansa kuin sukkia konsanaan. :idiot2:
Onko se sitten hyväksytyksi tulemisen tarvetta?

Joka tapauksessa,halusin vain sanoa,että OLET HYVÄ JÄTKÄ! ;)

"Omat totuudet" ovat oikeastaan kait kuin "vapaat tahdot":

Kun jokaisella on olevinaan totuudenvapaus - vapaus tietää tavallaan,
se kokonaistotuus on vielä hakoteillä.

Eli ollaan matkalla vapautumiseen "oman tahdon" ikeestä,
joksi se muodostuu heti, koskapa tulee aina ulkoapäin.

Vapaa tahto on näennäisvapautta silloin, kun vapaus on vielä tuolla karsinan ulkopuolella...

Korkeampi totuus... puolestaan lienee sitä,
että ajatellaan monellakin eri tavalla,
mutta tunnistetaan yhteen sointuminen.

Eikä se silti estä täydentämästä toisen ajatelmia omillaan,
koskapa monenveroisuus on timanttisuutta - monisärmäisyyttä!

Kukapa ei edes joskus haluaisi omata niin montaa eri puolta
kuin mitä löytyy peilaajia.

 ;D

Voihan Chandra! Peijoona sentään, mitä puhut!  :o

Saithan sinä nesteet silmiini, selkäni suoraksi tässä kovalla tuolillani!
Ja sitten läjähdin nauramaan tuon jätkän kohdalla!

Voi ihme! Mistä sinä sait tuollaisen purkauksen...ihana, ihana! Kyllä tuollaista joskus tarvii.

Mutta kuule, ei siinä kelkankääntämisessäkään mitään vikaa. Kyllä minäkin joskus takkia käännän. Eihän sille mitään voi, kun toinen antaa uuden näkökulman asiaan, niin pakkohan sitä on katsella ja tutkailla ja siinä kun väliin on vinha perä! En voi muuta kuin ihmettää, että noinkinhan sen asian voi nähdä, ihme juttu!

Chandra-kulta, minä otan avosylin vastaan sanasi, nielen ne nautinnolla ja sydän on pakahtua.

Niin se ihminen on kiitoksesta onnellinen!

Mutta...
foorumi on minuakin kasvattanut.  ??? Joten en voi muuta kuin laittaa se kiitos kiertämään, siihen on osallisena jokainen täällä. Myönnät sen varmaan itsekin. Ja sanoitkin sen jo jotenkin.

Tuli mieleen kaunis mielikuva, kun tuo ukko ei jaksa enää savusaunalle tuota vettä kantaa, niin otapa sinä Chandra saavin toisesta käsisijastä ja mennään yhdessä ja annetaan sen veden läikähdellä vastavihreään maahan kuin ilo tähän kevääseen. Ei haittaa vaikka sitä vettä ei paljoa jääkään saunomista varten! Nauraen sitä läikähtelyä olemme kulkeissa katselleet.

 :smitten: :) :smitten: ;D

                       :coolsmiley:

    Mika-Matti, näinhän se on, mutta olkoon.  :knuppel2:

     Eikun kämmeniä pyöritellään ja hykerrellään, ovat

      taas tarttuneet koukkuun, ja näinhän se juttu

        etenee. Totuuksien viljely on vapaata

         riistaa, mutta imartelu, kun sattuu

          terveeseen kohtaan, on ihan jees.


                       :smitten:



         

Kun en sitä itse huomaa,
tekee hyvää,
jos toinen näkee minussa enemmän.

"Enemmästä" kun riittää itsensä kanssa kohkaamiseen.

Kun näet toinen muistuttaa, kuinka pieni olen,
voin vain suureta;
kun sen sijaan toinen paljastaa, kuinka suuri olen,
voin vain vähätellen kiittää "armosista".

Siten imartelu viimeistään kertokoon minulle,
että olen tullut tienristeykseen:
muuttuako vai ei.

Kaarina, kiitos, mutta ei ole rakkaudessa lähettilästä yksin, tiedät mitä tarkoitan.

Mutta yhdessä, heijastaen, kasvaen pienestä suureksi, näinhän me kuten Mika-Matti ja Kotkansilmä tuolla tuumailevat!

Voi hurja, olkaamme iloisia näitä SYDÄMEN LÄIKÄHTELYISTÄ!

Kuulin muutama tunti sitten kun käki kukkui. Se lintu jos kukaan on imartelua täynnänsä ja teettää lastensa kasvatuksenkin muilla. Mikähän ihme merkitys käenkin elämäntavalla!? Kevättä tämä kaikki!

Tulenhan minä vettä kantamaan ilomielin. :D

En tiedä mistä purkaus lähti,,se vain lähti.
Kyllä,foorumilla on työstetty asioita paljon ja erilaisuus on rikkautta.Siitähän nämä keskustelut.

Ja omat ajatukset ovat ajan myötä muuttuneet paljonkin,mutta suoraan en osaa aivan eri näkökulmaa ottaa,vaan minulla on se oma totuuteni.

Eikös siellä savusaunassa ole turvallisen pimeääkin?Nyt on Santra lihonut ja vallan tyytymätön peilikuvaansa,joten nokean itseni ensin!  ;D

Istahdetaanko kuitenkin sammaleisille kiville huilailemaan ja luontoa kuuntelemaan?Saapi sitä saavia siinä vaikka päivän verran kantaa. :smitten:

Hieno luontohavainto! Viime kesänä en kuullut kertaakaan käen kukkuvan.

Tämä menee nyt ihan ronskisti ohi topiicin, mutta...

Olen lähipäivinä nähnyt metsässä yhdistelmän 2-3 sepelkyyhkyä ja 1-2 oravaa. Olivat ihan vieri vieressä - omissa askareissaan.

Lisäksi tänään näin metsätiellä vieri vieressä kekomuurahaisia ja isoja hevosmuurahaisia - omissa askareissaan tietty.

Mitähän minä mahdoin puuhailla, omissa askareissani tietty...  ;D

Täytyy minunkin ohi topikin, kun se on niin hauska.

Mutta mikä lie muuttohomma tai muu muurahaisilla, kun ne vaeltavat aina keväällää tuossa takapihalla. Nyt siinä samaan suuntaan pötkötti tuo puutarhaletku. Ja kas, viisaimmat muurahaiset ovat heti oivaltaneet: Asvaltti!!! Letkun päällä on vilkas vilinä ja kun olemme sitä seuranneet, niin jotkut ovat jo oppineet oikealla puolen kulkemisen. Tyhmät siellä törmäilevät ja kinahan siitä syntyy. Heikompi tippuu ruohikkoon.

Mutta ei ole raskittu letkua vielä siirtää pois.  :)

                        ;)  :-*

   Eikai käki mene ohi topiicin, jos se aiheuttaa läikähdystä
    rintapielessä. Mielenkiitoinen osa muuten tuolla käellä,
     lintujen maailmassa. Vailla sosiaalista vastuuta.
      Ihmiskuntaan verraten lienee ns. yläluokka
       tai ainakin kuninkaalliset, ehkä voisi
        olla vastaavassa asemassa, tai ehkä
         ennenvanhaan olivatkin. Niin,
          kuulin käen kukkuvan jo
           äitienpäivänä.   :-*


                 :smitten:

Minulla läikähti musiikki  :smitten: Tim Christensen Tanskasta.  :)

Muokkasin tekstiä... aiheen ollessa arka ja henkilökohtainen pyydän lukijan lukemaan näitä sanoja allekirjoittajan kokemuksena ja näkemuksenä totuudesta t. aaviisuinen  :smitten:
Jäin vähän vaiheeseen JA oli tätä totuutta kuulosteltava... :-*

 
Läikähti totuus sydämessä - lämpimästi läikähti, rupatteli siinä läikähtäessään omaa totuuttani ..... totuudesta .... muistutti myös lämpimästi arvostamaan kaikkea elämistä jokaisen totuunena elämisestä ja olemisesta SELLAISENA totuunena joka minulle, sinulle, hänelle, meille, teille - on juuri nyt parasta totuutta ~elämänsä tässä ja nyt hetkessä parasta ja arvokasta koska jokainen meistä on tenyt parhaansa ... elääkseen omaa totuuttansa todeksi.... ;)  :smitten:


.... ja muuta totuutta(han) ei voi ollakaan kuin oma totuus ~ja tässä astuu kehiin Y M M Ä R T Ä V Ä   S U V A IT SE M I N E N    ~ SU V AI T S E V A  YM M ÄR TÄ MI N E N       :smitten: ... itse asiassa kuultuna ajattelen näin(kin) että TÄMÄ ymmärtävä suvaitsevaisuus ~on sitä(kin) että kunnioitamme toisiamme juuri sellaisina kuin olemmme ..... itsekukin "matkallamme, tiellämme, polullamme,kasvussa, kypsymisessä, oivaltamisessa, oppimisessa, vaiheessa, eri vaiheissa, eri tasoilla, eri kokemustasolla, eri näkemistasolla, eri totuudentasolla... " eikä se missä vaiheessa"  meistä kukin on TEE kenestäkään ihmisena~sieluna parempaa tai huonompaa tai vähäarvoisempaa ~ja kun tähän tietoon luotamme voimme lakata " kantamasta huolta toisistamme" ~siitä näkö,-tai kokemuskulmasta  että en luota että varmasti jokainen löytää JUURI SEN YHDEN OIKEAN  oman totuutensa ja elää siinä VAAN että .... kun kuuntelen tätä toista ihmistä hänen omakohtaista kokemusta totuudestaan NIIN voinkin saada jotain  uutta näkökulmaa omaani Ja silti tämänkin jälkee MEIDÄN molempien totuus ON yhtä TOTTA  ....  ihan nyt itselleni kirjoitan nämät sanat - nimimerkillä kokemusta on siitä että kuvitteli oman totuutensa olevan SE yksi  ainoa ja oikea totuus JA kaikki muu on jotain muuta .....

 .... että näin(kin) on totta ETTÄ  kaikissa meissä on SAMA totuus olemassa ~sydämissämme, sielutietona, kristustietona ~energianan lähteenä ~what ever ~ MUTTA jokaisella on  se oma  yhteys tai kokemus totuudesta eli  , voisiko sanoa OMA HENKILÖKOHTAINE kokemus  ISOSTA totuudesta.....    ( ja siltikin se kokemus liittää itseni johonkin suurempaan kokonaisuuteen ~mutta on ensin koettava tämä oma erillisyys että voi yhtyä ykseyteen ETTEI koe katoavansa - on ensin löydettävä omat rajansa )   .... kokemus siitä  että tämän totuuden alku ja loppu onitsessään tai luojassaan...tai niinkuin jokainen meistä tämän kokemuksen  totuuden alkuperästä ja mitasta ja määrästä ja vaikutuksesta itsessään kokee..

... kuitenkin ETTÄ on olemassa  tämä ISO totuus , ~kuin lootuksenkukka tuhansine lehdyköinenn ~ ja kukan terälehdet aukeavat tietysää järjestyksessä... jokainnen KUKKA aukeaa omaa tahtia ~ja siltikin se mikä on tätä omaa totuutta on lähtöisin siitä ISOSTA totuudesta ..... eli summarummarum ... jokaiselle aukeaa " se oma totuus" omassa rytmissä, omassa ajassa, omassa tahdissa, oman näköisenä ~koettuna ja elettynä totuutena... maustettuna kaikella sillä mitä meidän jokaisen elämä on kaikkinensa ollut ..... NÄIN itse ajattelen ett' totuus on yhteensä ja yhdessä sitä kaikkea mistä on oma henkilökohtainen kokemus ~elettyä elämää ~jotain missä on elämän ja elämisen ja kokemisen maku-  yhdistettynä siihen johonkin joka kumpuaa sisimmästä, sydämestä ja sen jonkin ollessa "ns, näkyvää totuutta suurempaa" - jotain sellaista minkä jokainen omalla tavallaan kokee olevan enemmän kuin yksikään kirja voi opettaa TAI yksikään toinen ihminen voi sanoa~ETTÄ tämä on SE oikea totuus ~ se on SE oma totuus joka kulkee mukanamme..... jossa yhdistymme SIIHEN johonkin suurempaan josta jokaisella on oma henkilökohtainen kokemus ETTÄ mitä Se on tai ei ole....

.. lopultakaan emme voi olla uskollisia ja kuuliaisia muulle kuin sille jonka koemme ja tunnemme, ja tunnistamme TODEKSI omassa olemuksessamme, itsessämme ~... sillä kenen elämää alkaisimme elää  ???  jos ns. ostaisimme totuuksia -  kokemusta on tästäkin itselläni ETTÄ ostototuudet - jotka ovat jotain sellaista minkä luulee olevan totta ja kuuluvan myös minun elämääni, tai paremminkin haluaa "juuri nämä totuudet" itselleen - kun se kuulostaa niin hienolta  - ja kuitenkin niihin ostototuuksiin ei ole kosketusta koska ne eivät ole syntyneet sisältäpäin - vaan....

Siis .. lopultakaan emme voi olla uskollisia ja kuuliaisia muulle kuin sille jonka koemme ja tunnemme, ja tunnistamme TODEKSI omassa olemuksessamme, itsessämme .... ja voimme yhtyä tai ottaa vastaan tai liittyä VAIN sellaisiin sanoihin, ajatuksiin, kuviin, kommenteihin, teksteihin, lainauksiin, kirjoituksiin,näkemyksiin, olettamuksiin ~  joka "koskettaa meitä  liikuttaa( eli elää meissä)meitä( saaden aikaan kokemuksia, tuntemuksia, oivalluksia, inspiroitumista, kiinnostusta...)  jollain tavalla  meitä" ns,resonoi meissä.... JA yhtäkaikki vaikka tämän toisen ihmisen kokemus totuudesta ei olekaan omaani NIIN se ei yhtään vähennä tämän toisen ihmisen kokemuksen arvoa - kokemuksena totuudestaan .... hmm. ostototuus voi olla huonosti valittu vertauskuva - vaan tarkoitan sillä juuri sitä ETTEI totuuksia toisaalta voi ostaa kuin kaupanhyllyltä  - eikä myöskään myydä .....

.... ja oma totuuteni tässä asiassa tällä hetkellä ON ettei ole tarkoitus hypätä ...yli jonkun vaiheen ~eli jättää jotain pois omasta totuudessa kasvamisessa - niin että alkaakin elää sitä totuudenvaihetta( olemusta) jossa joku toinen jo on~koska tämä joku on kuitenkin käynyt läpi omat vaiheensa ...päästäkseen siihen hetkeen jossa voi sanoa totuutensa olevan JUURIKIN sitä tai tätä .....  on hänenkin ollut elettävä JA KOETTAVA elävänsä todeksti sitä totuuttaan .... ainakaan itse en voi liittyä toisen totuuteen VAIKKA tiedänkin todeksi ...niin minun on elettävä omassa totuudessani ... ettei elämästäni tule illuusiota - siinä kohdin kun pyrin totuuteen - ja illuusio itselleni merkitsee jotain sellaista joka ei ole totta tässä hetkessä ...on se sitten aineellista tai fyysistä totuuden kokemista - energiaa tai jotain jolla on muoto ja koko.... että näin - tähän vaiheeseen j't'n tämän ETTEN eksy sanoihin.... :smitten:

Niin. En voi kuin väittää tuntevani totuuden.
Tällöinkin - ilmaistuna - "totuuteni" on erillisten ajatusteni kudelmaa.

Totuus ei ole tietoa. Ymmärrystä ehkä... ::)

Hän, joka tulee ja väittää jo löytäneensä totuuden,
lienee tosiasioista perillä oleva ihminen.

Silti tosiasiallisuus liittyy tietoon siinä missä totuus ymmärtämiseen.


Tiedon käsittäminen on otaksumista, tosiasiallistamista.
Totuuden ymmärtäminen on sen tietämistä, että tietää.

Todistaminen, jonkin todistelu oikeaksi tai vääräksi, puolestaan liittyy järkiajatteluun.

Asioita ei kuitenkaan voi todella ymmärtää järjenvaraisesti
vaan sydämellään tuntien.

Oman sydämensä kuuntelu on tie ymmärrystäkin ylempään
- rauhaan.

Silloin ei voi kuin rakastaa sitä, minkä tunnistaa totuudekseen
ja toisen totuudeksi.

 :)

 Nuista lootuksista tuli mieleeni äitini, sanoessaan vähän ennen täältä lähtöään:
 :angel: Kerran sain kukkia minäkin. :angel:
:-*  :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos Ippuska.... :smitten:
LÄIKÄHTI LÄMPÖISESTI ~RAKKAUS KANTAEN MUKANAAN KAUNISTA" KUVAA" JOSSA...

Kaunista pohdintaa totuudesta ja sydämen lämmöstä!

Täytyy vielä tulla mukaan diskopallon kanssa.  ::)

Eräs professorisihminen sai oivalluksen kerran ihmisen olemisen totuudesta näin:

Ihmisyys on ehkä kuin tuo diskopallo, jossa on sadoittain tai tuhansittain pieniä heijastavia neliöitä. He näkevät maailman hetkittäin siitä näkökulmasta missä sattuvat ympärilleen katsomaan, toisen hetken toisesta, alhaalta tai ylhäätlä tai keskeltä. Ja jokainen tuo oman valonsa, heijastuksensa ja elämänsisältönsä siihen palloon ja heijastuksena ympärilleen. Mikään neliö yksin siinä pyöriessään ei olisi juuri mitään. Vain yhdessä kaikki!

 
"...Meidän tulee jälleen oppia olemaan oma itsemme, tuntemaan ja löytämään moninaisuus itsessämme. Kasvin lehdistä, jotka kaikki kasvavat samassa varressa, ei yksikään muistuta toistaan... Niin on Suuri Henki halunnut. Kaikkien maan päällä elävien olentojen elämänpolun hän on viitoittanut ainoastaan suurin piirtein; hän näyttää heille suunnan ja päämäärän, mutta sallii heidän itse löytää tien sinne. Hän tahtoo, että kaikki toimivat itsenäisesti, oman luonteensa mukaan kuunnellen sisäntään...."
(Rampa Kauris)



 :smitten:

 :smitten:

Täytynee minunkin laittaa tähän runo, kaikille läikehtiville sydämille!  :smitten:

Voi näitä kevätilmoja! Kuinka ne liikuttaa...

....iiihanaaa  :-*  :-*  :-*  ...Leena Laulajainen on mun suosikki ... :-* ....etenkin VESILINNUN SYDÄN :-* .....kosketti aikanansa ..... :'(  :-*

.....ihan on laitettava sinulle tämä teksti;


... tulivat niin samanaikaisesti sinun Yksisarvisesi .... ja tämä viesti... :-*

 8)

Kiitos ystävä hyvä!

Lähetänkin tekstisi oitis ystävälleni Tampereelle, jonka olen aina tunnistanut 'yksisarviseksi', eräällä lailla piilossa olevalle kauniille sielulle.

Nyt perkkaamaan kukkamaata!

 :smitten:

NO NYT LÄIKÄHTELEE SYDÄMESSÄ OIKEIN " tätä minä olen jo pitkään odottanut-tyyliin".... ;)

 Voimakkuus     Kesto      Toistuu   
  ****               9pv         8-16 kuukauden välein.
 :mars:  :aspect_tri:   Nousumerkki      =  :-*  :-*  :-*
Tarkka: 28.5.2007. Alkaa: 24.5.2007. Loppuu: 1.6.2007.

Tällä jaksolla viet vauhdilla eteenpäin monia persoonallisia tavoitteitasi. Kaikki aloitukset ja tekeminen, mikä lähtee todellisesta itsestäsi ja palvelee persoonallista kasvuasi, saa nyt melkoisen myötätuulen taakseen. Onnistut monissa asioissa yli kaikkien odotusten ja tehtäväsi onkin uskaltaa tällaisena aikana hyödyntää asioiden toimivuus ja ottaa rohkeasti vastaan suuriakin haasteita. Mitä enemmän olet uskaltanut kuunnella sisäistä ääntäsi ja persoonallisia tarpeitasi lähimpien kahdeksan kuukauden aikana, sitä enemmän tulet saamaan potkua tavoitteillesi ja persoonallisuudellesi. Voima loistaa sinusta, ja muiden on helppo nähdä, että olet asioissa mukana koko sydämelläsi, eikä heillä silloin ole mitään syytä epäillä pyrkimystesi aitoutta ja toteutumista. Ellei sinulla tähän mennessä ole ollut sydän mukana päätöksissäsi ja päivittäisessä tekemisessä, jää tämänkin jakson palkkio varsin mitättömäksi. Siitäkin voi hyötyä ottamalla opikseen.

Samanaikainen sulkeutuva sekstiili deskendentille saattaa sinut tekemisiin persoonallisuuttasi arvostavien ihmisten kanssa. Etenkin tämä toteutuu läheisissä suhteissa ja sitä antoisampana mitä selkeämmin olet uskaltanut elää itsellesi myös rakastettusi läsnäollessa. Jokaisella meistä on oma ympäristö, jossa tunnemme olomme tavallista paremmaksi ja vain melko harvoilla oma parisuhde löytyy samalta sektorilta. Siksipä uudet ja odottamattomat ihastumiset ja todellisia pyrkimyksiäsi tukevat ihmissuhteet toteutuvat joskus varsin ihmeellisissä olosuhteissa. Mars yksistään ei kuvaa mitään sen vakavampaa tai pysyvää ihmissuhteen syntymistä, mutta pientä värinää on aina ilmassa. Jos värinä toteutuu nykyisessä fyysisessä parisuhteessa, niin voit todella olla valintaasi tyytyväinen. Seuraapa , mitä tapahtuu ja missä. Ehkä se avaa uusia näkökulmia.
 
...... I AM on M y Way ~ON THE ROAD AGAIN -  tukka tuulessa hulmuten... :smitten:

Minulla läikähti sydämessä juuri äsken kun jotenkin konkreettisesti "tajuntaani lävähti" koin konkreettisesti yhdessä hetkessä kuinka paljon rakkaat kissani ovatkaan minua tukeneet, rakastaneet ja opettaneet. Varsinaisia henkisiä mestareita.  :'( :angel: :smitten:

Ja tämä tapahtui juuri kun Eetu tuli tuohon viereeni...  ::)

Ihanaa!  :smitten:

Viime yönä näin unen, jossa olin menossa sukulaisiin, ja kuinka kuulin heidän väittävän, jotta aion tulla heille vain heidän kissansa takia!

Minua tietysti unessa vähän harmitti,
sillä olin oikeasti ilahtunut koko vierailumahdollisuudesta (synttärit).

Vaan... olisiko kissalle osoitettu rakkaus pois ihmiseltä?

Tuskin - mikäli se saa ihmisen rakastamaan
edes pikkaisen enemmän
... mualimaa.

 :)

Niinpä. Rakkaus ei ole ikinä pois keneltäkään.  :smitten:

..... aivan ~sehän se vain lisääntyy mihin keskitymme    :D

 :smitten:

Mika-Matti, olethan tietoinen siitä, että unensymboliikassa kissa kuvastaa naista ;)

Olisi ehkä sanottu brutaalisti, että menee mirriä vonkaamaan  - enkä suinkaan sitä tarkoitakaan. ;D

Pikemminkin ehkä uni voisi kuvastaa tarvettasi saada naisenergiasi tasapainoon miesenergiasi kanssa. Tiedostatko, että parhaiten saat sen tasapainon aikaan toimimalla samankaltaisilla energioilla kuin nämä ihmiset, joiden luokse olit menossa - syntymäpäiväjuhlille=juhlistamaan tällaista kokemustasi  :smitten:

Juu, hyvä pointti! Kyseessä oli etäisen siskoni ja tämän mies-hännystelijän kohtaaminen. Eli siskoni ilmaisi minun tulevan vain katsomaan heidän kissaansa...

Varmasti tuossa, mitä kirjoitit, on itua.
Olinkin aikeissa näyttää... närhen munat eli mennä läpi harmaan kallionkin - kylään!  ;D

 ;D ;D ;D

Hienoa Mika-Matti, toivottavasti matkasi tulee olemaan täydellisen onnistunut  :)

Minulla läikähti tänään sydämessä tarinan kuuntelu  ::)

Hassu juttu, joskus se kolahtaa hetkeen ja paikkaan. Meillä oli koulun luokkaretki, sellainen jossa yleensä korvani väsyvät siitä kamalasta pulinasta ja lasten kirkkaista äänistä.

Nyt nämä ikiliikkujat olivat ihmeen rauhallisella päällä. He halusivat vain kuunnella kun kerron tarinoita. Minähän kerroin. Mikäpä siinä.

Mutta sellaisen ihanan hiljaisuuden laskiessa koko bussilliseen väkeen tasoittaa ihmeellisesti ne energiat, jotka meinaavat ryöpytä korvista kehoon täyteen ja poukkoulevat ähkien ahtaassa bussissa, laskeutuvat rauhassa jokaisen syliin....on ihana tunne!

Ja se, että lapset tässä vilkkaassa toiminnallisessa äksönimaailmassa malttavat pysähtyä ja kuunnella. Sitähän ei helposti tapahdu.  :smitten:

Pitkäpiimäinen taival meni mukavasti!

... justiinsa kolahti postiluukusta....paikallisen seurakunnan lehti ~LEHTERI~ ..... ja siinä etusivulla kuva kauniista kesämaisemasta ja runo:

... :'(  :-* ...jokin tässä tarinassa läikähdytti - kosketti - vaikka samanlaisia olen lukenut ja lukenut ... ja jossain vaiheessa jo lakannut lukemastakin ~ajatellen ETTÄ tämän olen kuullut jo ja plääh... :P ei enää näitä... :buck2:

Vaan en tiedä - jokin aitous ja rehellisyys - jokin joka ei ole vain ulkoapajatusta - vaan näihin voi oikein pysähtyä ... ainakin itselleni tuttuja tuntemuksia, kokemuksia tunteinee ~koko kirjo ~löytyy näiltä riveiltä.... että läikähti lämpimästi ... ja hyvä niin näiden kiukkuräytymisolojeni keskellä.... jotain kovin arkista ja realistista - kuin näissä omissa oloissani juuri - kaunistelematta ja toisaalta suurentelematta..... tai vähättelemättä ....  :'(






 
 

Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.

Tuo on tärkein. Ja kummallisinta aina se, että kun vanhenee ja kun pitäisi olla oppinut, niin oppii, että mitä enemmän oppii, oppii sen, kuinka hurjan paljon on oppimista. Siis se, että kun pikkuisen oppii lisää, niin se onkin oppimista siitä, kuinka hirveesti on oppimista. Siis jotakin laajenee koko ajan.

Menikö ulalle!!! ::)

Sain ruusuja. Ja paras kaikista oli pienen pojan hämillinen ja viaton ilme, kun hän tuli eteeni ja sanoi: -Olisinhan minäkin tuonut sinulle kukkia, mutta kun minä en tiennyt että näin ruukataan.

7-vuotias poika! Olin itkeä! Silitin ja pörrötin hänen hiuksiaan ja sanoin vain: Minä tiedän. ---Se katsekontakti, oi!

 Mitä kaikkea huolta lapset kantavatkaan sydämellään. Poika ei tiennyt, että hän antoi minulle arvokkaimman ruusun. Se silmien katse!!! Näen sen vieläkin... :'(  Nämä ovat onnen kyyneleitä. Tietoisuuden, vuorovaikutuksen ja mukanaelämisen johdosta!  :smitten:

.... ei mennyt tulee ihan mielleni viime viikolta " Punainen Lanka" ja siinä Bo Carpelanin haastattelu ..... jossa hän kiteytettynä - ja minun ymmärryksellä ymmärrettynä totesi näinkin ETTÄ monimutkaisesta tulee yksinkertaista VASTA sen jälkeen kun on käynyt läpi kaiken sen monimutkaisuuden - vasta sitten voi oivaltaa yksinkertaisuuden - alkaa elää yksinkertaisesti - mutta sitä ei voisi tehdä ellei ensin olisi elänut kaikkea sitä monimutkaisuutta .... että hänen elämässään juuri tämän asian oivaltaminen muutti ns. paljon .... menikö tää ulalle ..... :o


Voi Esmiralda olen tuon itsekin kokemut kymmeniä kertoja JA jokainen niistä kokemuksista on ainutkertainen ja tallennettu sydämeeni... olen ollut aikanani päiväkodissa töissä jokseenkin todella pitkät ajat - ja sieltä on paljon ihania hetkiä lasten vilpittömässä ilossa ja myös surussa ..... melkein viimeisin työpaikkani päiväkodeissa oli esiopetusryhmän opettajana( pari vuotta sitten) ~ja kyllä oli mieleenpainuva se kevät ... saatella matkaan näitä kouluntiellensä lähtijöitä....
...tähänpä sopii oma läikähdystarinani taasen....:


...juuri tätä olen, ihmetellen  kokenut nyt viimepäivinä.... kun itseasiassa olen kieputellut kiukussani ja oikein urakalla kuulostellut omaa kiukkuani ja mistä se tulee ja miten se lähtee - ja mitä vie muassaan JA mitä sen alta löytyy - ja ilohan sieltä alkaa tulla näkyviin ... pienin askelin läikähdyttelee sydänalaani....

Olet sinä voimakas persoona, Arkiviisu, runoilija ja kokija. Tuo tietoisuuden voima oikein jyllää sinussa, et kaihda omaa heikkoa persoonaasi etkä ihailua sen kanssa telmiessä!!!

Tällä areenalla onkin paljon herännyt tuota tietoisuuden avautumista...minäkin pikkuhiljaa.

Tuosta monimutkaisesta ja yksinkertaisesta tulee mieleen nuo labyrintit. Voit kulkea sellaisessa tuntitolkulla löytämättä ulos. Mutta jos tiedät mistä kulkea, on se helppoa ja yksinkertaista. Yleensä me emme tiedä, ja se kutkuttava jännitys johtuukin siitä, kun saamme sitä tietoa etsiä kuin aarretta.

.... no justiinsa söit sanani.... 8) ja ihan elävänä esimerkkinä seurasin aiheeseen liittyen eilennä tällaista selviytymistapahtumaa :
Paikka oli oma keittiöni ja selviytyjä oli suhtkoht iso koppis ~sellainen jolla oli ihastuttavan monivärisen kiiltävä selkäpanssari ~no Mie menin keittiöön ja huomasi koiran vesiastian lähellä kipittävän koppisherran ( eittämättä se oli herra koppis ~ja syykin selviää... ;) ) - ja minä olen aina ollut ja tulen olemaan hyönteisten pelastaja JA niin tuumailin että miten kummassa SEN saisin nostetuksi ja viedyksi tai saatetuksi ulos NIIN ettei sen jalat mene poikki - ja lajinsa mukaisesti herrakoppis tekeytyi kuolleeksi kun siihen koskin ... varovasti ujutin sen raejustopurkin kannelle ja nostin siitä avoimen ikkunan karmille - ja olin ihan varma että siitä se pörähtää samantien siivilleen.... VAAN ei pörähtänyt kun oli ihan  :buck2:  - minä päätin että tämä on nyt nähtävä ja katsottava että KUINKA tämä episodi päättyy... olinhan osallisena herra koppiksen hyytävissä hetkissä..... SIINÄ se öllötti ikkunalaudalla ja KOKO ISO IKKUNA OLI AUKI.... meni sentään minuutteja ETTÄ se alkoi oioskella jalkojaan ja tuntosarviaan  - joten hengissä totesin hänen olevan ..... Olin herra koppiksen laittanut sillä tavoin että se pääsee helposti siivillleen - ja hitaasti se lähti liikkeelle KÄVELLEN -  :o katsoin että voi pyhät sentäs MIKSEI se lennä kun on siivet ja kaikki JA ikkuna auki eli vapaus ihan siinä.... se köpitteli ja putosi ikkunasyvennykseen ja kuopi ja huti ja suti siellä tyhjää... sen näköisenä että pliiss.... onneksi minulla oli kukkapurkissa sammalta - jotan laitoin sille sammalta  sinne parin sentin ikkunasyvennykseeen ETTÄ jospa se kintuillansa tarttuisi niihin sammaleen haiveniin ja hivuttaisi itsensä ...

Vaan mitä teki herra koppis - törmätessään sammalehaiveniin - se kääntyi ympäri ja selvästi  :tickedoff: .... ja kulki edestakaisin siinä parin sentin ikkunasyvennyksessä...ja ihan selvästi oli jo  :buck2: .... laitoin lisää sammalta sille nyt niin että suljin sen molemmat reitit ELI herra koppis jäi näiden sammaletuppojen väliin... no nythän se meni ihan  :crazy2: kunnes  :D ja se nousi vihdoin sammalehaivenia pitkin ylös sieltä parin sentin ikkunasyvennyksestä - joka sille ilmeisesti oli sen mikäsenyton ison kanjonin kokoinen paikka.... siinä se kipitteli taas - EIKÄ vieläkään pörähtänyt lentoon ... minä jo sille hoin että lennä hyvä ihme KUN SULLA KERRAN ON SIIVET SELJÄSSÄ .....

Vaan mitä teki herra koppis - otti ja alkoi kiivetä ikkunakarmia ylöspäin - jalat lipsui ja se suorastaan veti itseään ylöspäin JA kyllä näki että se oli jo  :crazy2: :crazy2: aina välillä pysähtyi ja läähätti ja taas jatkoi .... minä en hievahtanutkaan paikaltani - tuskin uskalsin silmiäni räpäyttää SILLÄ tahdoin ehdottomasti nähdä joka sekunnin - ja lopulta kun se oli minuutteja kestävän ajan kiivennyt n.15cm se pysähtyi -  tuskin uskalsin hengittää - no sanoin sille maagiset sant LENNÄ ... sitten alkoi herra koppiksen ihanasti kiiltävä ja monivärinen  selkäpanssari vipattaa - ensin reunoista ja ihan pienesti - tuskin silmin havaittavasti - ja sitten prrrzzzziiiiiiii .... se lähti lentoon...... ja minä huokasin että tällainen episodi - herra koppiksen selviytymistarina - jatkosta en tiedä ..... vaan kovin oli synbolinen kokemus tämä kaikkinensa... ainakin minusta.... 8)

Muutenkin tarvii vissinkin hankkia liikennevalot tuohon ikkunalle kun alkaa olla jo melkoista trafiikkia ulos ja sisään - yksikin ampiainen on pörrännyt nyt muutaman tunnin edestakaisin - sisään ja ulos .... että tämmöistä täällä läikähtelee kun tulee tuo luonto sisään ikkunoista ja kohta varmasti jo ovistakin..... :2funny:

Hyvin inhimillista tuo koppiksen touhu!!! ;D ;D

Samalla tavallahan me ihmisetkin käyttäydymme vaikka nyt ei aivan liikenteessa, niin tunnetörmäyksissämme ja paniikissamme kun 'hätä' yllättää ja tunnemme, että kimppuun on hyökätty.  :-\

Mutta miten oppisimme näkemään, että 'ikkuna on auki'?

Hieno vertauskuva sinulla!

Todella hyvä vertauskuva minustakin Arkiviisulla. Meidänkin pitäisi oppia käyttämään niitä "siipiämme" kaikkien.  ;) :angel:

Tuosta läikähdyksestä sydämessä olen itse nyt hieman "sekaisin". Sillä juuri vietin ihanan viikonlopun sen jouskarimiekkosen kanssa. Ja nyt sitten exä laittoi minulle juuri messengerin kautta tämän kappaleen, kuulema sen sopivan sanoman takia. Apu-va!  :'( ::):-* :D :smitten::


http://www.youtube.com/watch?v=F-J24wRignE&mode=related&search= (http://www.youtube.com/watch?v=F-J24wRignE&mode=related&search=)

.... Rakkauden valo ~meillä näitä kokemuksia tuntuu olevan jaettavaksi ~ :angel:

...jätin tuohon lainaukseen sanoja jotka koskettivat omaa sydäntäni - kun sieltä nousi esiin kokemus jostain hyvinkin samankaltaisesta mistä sinä kerrot ... itse olin aikani ainokaisen lapseni ~poikani isän kanssa yhdessä 22v. ..... olen jo siellä täällä joitain paloja kertonutkin - aina hetkeen ja aiheeseen sopivasti ... :)

Nyt nousi mieleeni hetki jolloin tämä mies ~ kun monia monia vuosia oli kulunut erostamme - ja olimme jo seivittäneet sen mitä avioliittomme aikana emme kyenneet - ja kumpikin jo eli , kuin nytkin elää, tahoillansa - niin tämä mies elämässäni - voisi sanoa elämäni mieskin - yhtenä yönä soitti minulle  - ollessaan yksin luonnossa ~ja  siellä hän oli yllättäin löytänyt itsestään jotain sellaista iloa jonka oli jo luullut iäksi häneltä kadonneen - ja siinä ilon hetkessä oli tavoittanut ajatuksiinsa minut ja yhteiset vuotemme - ihan pennusta olimme yhdessä olleet - ja kun minut muisti niin soitti ja kertoi siitä mitä siinä hetkessä juuri koki ~ ja itki ilosta..... :'(

Puhuimme varmasti tunnin toistakin .... tämän kokemuksen jäljiltä~ yö kun oli ja hiljaista ajattelin että VOI ja kunpa olisimmekaan silloin joskus osanneet löytää tämän kaiken yhteyden ja ennenkaikkea siitä puhua toisillemme - vaan emme olleet osanneet vielä yhdessä ollessamme - oli niin paljon kaikenlaista ehtinyt tapahtunut yhdessä ja erikseen - ettei meille ollut jäänyt muuta vaihtoehtoa - niissä hetkissä kuin erota - kuitenkin niin että yhteys jäi - jolle sitten  olimme asettaneet  raamit ja rajat ...... ja siinä yöllisessä hetkessä sen puhelinsoiton jälkeen olin yhtä aikaa iloinen ja syvästi surullinen .... iloinen siitä että hän tahtoi jakaa kanssani sen ilon joka toi mieleensä nuoruuden "suruttomat vuodet" ja  surullinen siitä kuinka me ihmiset  päästämme niin usein käsistämme jotain jonka arvoa ja merkitystä emme näe, uskalla nähdä,  ennenkuin aikojen päästä.... ja sitten on vain todettava " että näin se menee - ja näin sen kuulukin, kait mennä" .....  :-[   :'(

Olen joskus tavoittanut itseni ajattelemasta ETTÄ sittenkin hän oli mies elämässäni, on kuitenkin jotain erityistä  se että on yhteinen lapsi  - ja onhan hän ihminen joka ainakin niiltä vuosilta tuntee minut hyvin - mies kuka on niin tuttu - kenen tuoksun tunnen ~kenen äänensävyn ja ilmeet ja eleet tunnen vieläkin -  eikä meidän vieläkään tarvitse selitellä itseämme toisillemme ~ja tällaisten ajatusten jälkeen tulee ensin suru sitten jotain tunteiden sekamelskaa - ja lopulta rauha kuitenkin ETTÄ on olemassa ihminen hän ja kaikki nämä kokemukset ja ajatukset....

Meidän kohdalla tilanne on tämä, ja niin paljon on tapahtunut ettei kumpikaan "haikaile" - vaan jos jakun sinussa jotain helkähtää - mitä se onkin Niin selvitä se - parempi nyt kuin vuosien päästä löytää itsensä miettimästä " että mitä jos sittenkin - ja voi kun en silloin ? " ..... t. aaviisuinen ... ja katsohan sitä kuvaa jonka meilasin sinulle jo eilen  ..... siitä  saattaa löytyä vastausta.... :angel:

Ihania tunnekanavia auki!  :smitten: Oi keskustelkaa lisää näistä!

Sydämessä läikähti tänään:

"Äiti, leikitään piilosta! Sinä lasket!"

Kun olin päässyt kymmeneen ja lähdin etsimään oli poika jo vastassa nauravin rapulapsen silmin: "Löysin!"

 :smitten:

Tänään läikähti jälleen suuresti luonnon parissa
Kaksi upeaa kurkea oli iltaruokailulla viljapellolla aivan tien lähellä, joten saimme ihastella sitä uljasta suureutta
Pupujussikat olivat myös iltalenkillä useammalla pellolla
Kesäkioskimme jäätelö maistui yhtä hyvältä kuin edellisinä kesinäkin, ja jäde nautittiin tietenkin laiturilla istuskellen ja ilta-aurinkoa katsellen
Ne elämän pienet asiat, voi hyvänen aika  :smitten:

                      :-\  :-*  :angel:

              AI, että hellyttää, paahtavassa auringossa
               minua lähestytään, niin intiimisti, ja
                se koskettaa. Kuinka voisinkaan, tuon,
                 ehkä sukunsa viimeisen, päästää
                  pois iholtani jatkamaan elämää,
                   josta, en ehkä itsekään tiedä.


                              :2funny:

Kotkansilmä, olet välillä mysteeri!

Lausahdat jotakin niin kaunista ja sitten räkätät päälle!

Mietinkin, että olet varmaan ujo... ::)

                 :o

          Ai, että unohdin mainita, ITIKKAHAN hän oli.

            Siis, ei lehmän niminen kokonaisuus,

              joka ei ime verta jossain

                pohjanmaalla. Tai ??


                         :2funny:

Ah, niinpä tietenkin... :o

Ja kun minä ajattelin jo jotakin romanttisempaa!  :D ;D :2funny:

MUOKKAUS... .... onpa vielä lisättävä tähän ~että juuri kun klikkasin "lähetä" NIIN huoneeni ikkunaverhot yllättäin pelmahtivat ( ikkuna on auki) oikein ISOOSTI ja aivan kuin SUURI" JOKIN "olisi käväissyt huoneessani ... tuli ja meni  :angel: ... ja kun katsoin ulos niin puut olivat IHAN paikoillaan ... jotta enkelit ne varmasti käväisivät.... että tällaista täällä... :smitten:


IKITOSI IHANAINEN NAINEN OLENNAINEN 8) :)

 Ikitosi :angel:  ihanainen riemumielin sinulle nyt sanojani riimittelen ~  tuulen teitä matkaan niitä täältä lähettelen - katselen kun sinitaivaalle ne lentää  kohta en mä niitä enää kiikareillanikaan nää .... siispä luulen että perille ne saapuu pian luoksesi ~kertoo sitten terveiseni sulle - että ihan ilonkyyneleitä täällä vuodatan vuoks` kauniiden sydäntälämmitävien  sanojesi - KIITOS  :-*    
t.aaviisuinen  :smitten:

Suurimmat ilot tulevat lasteni kanssa vietetyistä hetkistä. Siihen ei pysty vaikuttamaan edes heidän äitinsä manipulointi. Iloa ja hyvää mieltä saan myös ihmisestä, joka yllättäen tuli elämääni, ei luullut tällaista lämpöä kokevani, en tainnut sellaista edes olevan olemassa.

Hali sinulle Arkiviisu  :smitten:

Ja sydämelliset onnenvoivottelut!

(http://www.hoivakotirautakumpu.com/images/hali.jpg)

ja  HALIT sinulle kanssa  :-* ja .....ah kiitos ihanoisista onnenvoivotuksistasi  :'(  kiittelee aaviisuinen  :D

Paljon ONNEA Arkiviisuinen  :-* :smitten: :smitten:

8) ....

 :angel: :-* :D :smitten: :angel:

Anteeksi, Arkiviisu, yritin sinua omalla kukkasellani onnitella, mutta liian iso oli kuva, joten täytynee pienentää. Sehän ei ihan pian minulta sujukaan....

Mutta paljon onnea sinulle toivotan Runotar!

Enpäs antanut periksi, vaikka en ensin meinannut osata pienentää sopivaksi. Mutta juuri tämän 'sydänvaaleanpunaisen lampun' halusin sinulle kesäkukkaseksi! Siis onnea vielä kerran!

...aah on tää niim maan ihanaa - kuules tätä Esmiralda - kun klikkasin sinun viestiä ETTÄ lainaan  - no sitä edellistä NIIN -  foorumitiedosto valisti minua ETTÄ viestiä jota yrität lainata ei ole olemassakaan - no sinä olit sen poistanut sillä aikaa - vaan minusta tämä oli päivän paras -  :2funny: - että mistäs sfääreistäs sinä oikein kirjoottelet - joko olet lähtenyt matkalle maailman ääriin - ja ootahan kun nämät lämpöiset läikähdykset hieman asettuu - ja nämä sormettimeni hiukan rauhoittuu NIIN laitan sulle kans synttäritarjoilut - kas näinhän tämä on että kun te ette pääse juhliin tänne minun pienoiseen kotipesääni on nämät juhlat pidettävä täällä foorumin "stagella " ja täällähän on tilaa - ja kun en voi teille tarjota jotain pientä ja hyvää ja hiukan kuplivaa - niin tarjoilen sitten näitä riimittelyä jos ne saisivat suut makeaksi ja  kuplat kohoilemaan.... :-*  :smitten:  :2funny:

No etkö sä tietänyt, että taistelin muokkausten kanssa ja kuvan pienennösten kanssa...ei nää vehkeet meinaa minua aina totella....

Vaan nyt se kuva on sinulle tuossa, saat ihan ensimmäisenä sen nähdä. Näyttelyyn vien heinäkuussa senkin mm.

...tuota Esmiralda hmmm. onkos tää nyt sitä teleportatiota tääkin - kun en mie nää mitään - taidan olla niin matalissa energioissa kun olen koheltanut koko päivän - että en mie kyllä näe mitään..... :'(

Oi  Esmiralda sentäs kyllä kannatti odottaa voih - ihan menee värinät - missähän näitä saisi ihailla lisää.... :smitten:

Tulee juuri melkoinen läikähdysohjelma AURINGOSTA - Prismaohjelma - huomasin juuri - todella upeaa ja tosi lämmintä - tulee ehkä jonain päivänä uusintana JOSNYTJOKU näin ihanilla ilmoilla sisällä on - mutta hieno on ohjelma.... :D  ::)  Hih  :D sainpahan komean ilotulituksen päiväni kunniaksi - ja kyllä onkin läikähdellyt oikein kerrassaan -  :D

Ikimuistoisia hetkiä kanssanne saanut viettä tänäänkin - että kiitos kaikille  :smitten:!!!

jk. Esmiraldalle vielä lähtee iltapostina myöhemmin jotain maistuvaa - ollappa nyt se teleportaatio - olen sitä kaipaillut tänään jo aiemminkin  :coolsmiley:

jk.jk. aurinko kuulemma ainakin paistaa ja lämmittää vielä seuraavat miljardin vuotta... ;)

 8) klikkaa ...kuvaa... :-*

MUOK: tiistaiaamuna muokkasin tuon runon lähdettä - siis se on kirjasta Ystävyydellä Sinulle - kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen -  tarkensin ettei tule epäselvyyksiä että mikä teksti on omaani ja mikä ei.... olen ihastunut kovin hänen A-M Kaskisen tuotantoon   :smitten:   ;) 

Mainittakoon että suurin osa teksteistä ovat lainattua ja silloin aina laitan kirjan ja kirjoittajan näkösälle tai linkin josta tekstin olen löytänyt ja omaa tekstiä kun kirjoitan tai tuon näkösälle NIIN mainitsen kyllä.....rakkauvella t- aaviisuinen

No niih ~nyt on valkoinen liina pöydässä ja auringonkukat ja servetit samansävyiset  - ja ilmassa ihanaa hölypölyä  ;) - taikasellaista - ja kattauksen keskellä lukee Esmiraldalle - bon apetit ... :-*

Ooh, no nyt olen aivan hämilläni.

Istun alas ja kuuntelen sinua, runotar...

ensin täytyy mennä ukon kanssa nyt kuitenkin saunaan, hikisiä ollaan,
sitten laitan satinisen pyjaman ja
vietetään pyjamahetki valkoisen liinan ääressä. Jutellaan maailman ihmeet! :smitten:

No niin...mikäs se maailman suurimpia ihmeitä onkaan?  ::)

.... Maailman suurimpia ihmeitä on vaikka tämä että " jokainen ihminen on laulun arvoinen - jokainen elämä on tärkeä"..... :smitten:

Että suotta olet hämilläsi - en ainakaan tarkoittanut hämmentää vaan päinvastoin ~  :smitten:

Tuo pyjamahetki - vaikka nyt aamu onkin - kuulostaa  :2funny: aivan ihastuttavan syötävän ihanalta - totta tosiaan oisipa kiva pitää pyjamabileet - oikeesti  - eikä vain täällä "sfääreissä" ..... muistan että meillä oli kerran yhdessä päiväkodissa pyjamabileet - oltiin muutaman tunnin verran lapset ja aikuiset pyjamissamme - ja  :2funny: ja hauskaa oli..... ja kerran oltiin yötä päiväkodilla - taisi olla esikouluikäisten kanssa....

Mutta että oikea siskojen pyjamabileilta - ei siis discohile - vaan pyjamabileilta - ilman meikejä ja freikkejä ja turhia krumeluureja.... kesäaika oisi kiva niin voisi tehdä kaikkia hauskoja yrttijuttuja ja taikoja-  8) ... valmistaa vaikka yrttipohjaisia kasvonaamioita... hyvää syömistä...tanssiakin ulkona luonnossa kylpeä ja uida... ja sitten köllähtää  siskonpetille juttelemaan " tyttöjen juttuja - naisten tarinoita elävästä elämästä, unelmista ja muista..." .....

Että näin vielä läikähtelee - on tämä ihana paikka tämä Läikähdyspesä...että kitos Esmiralda..... :smitten:

Kiiros Arkiviisu!

Tulipa mieleen eräs läikähtävä hetki kun puhuit siskonpetistä ja pyjamabileistä.

Ne hurjat aikuisopiskeluajat! Olimme juhlineet päättäjäiset, mutta kummasti sitä jää kaipaamaan tuota opiskeluporukkaa. Eräs opiskelijoista kutsui osan meitä, olikohan kuusi naista, muistelobileihin suureen kotiinsa. No hauskaahan se oli. Aamulla kun jokainen heräs melkein omissa huoneissaan, kaipasi heti toisiaan, tottakai. Ja miten kävikään. Yksitellen jokainen hakeutui talon emännän suureen aviovuoteeseen (muu talonväki matkoilla) aamurupattelulle, kunnes olimme siellä kaikki.

Muistan kun talon emäntä purskahti itkuun ja sanoi että näin lämmin olo hänellä ei tässä sängyssä ole ollut vuosiin.

Surullista, mutta hänen sanansa kertoivat aika paljon tuosta aviollisesta onnesta.

Me kaikki muutkin muistamme varmaan tuon hetken hyvin herkkänä ja kauniina. Ei ollut kiirus aamukahville. Eikä se ollut ollenkaan SITÄ, vaan puhdasta ihanaa toveruutta ja yhteishenkeä. :smitten:

                        ;D

         OIVA keksintö, aamulla lapset päivähoitoon ja ukko
         
           töihin, perheen emännät kokoontuvat siskon-

             petiin, kertomaan juuri syntyneitä

               perhe- ynnä sosiaalipolittisia

                 ongelmiaan. JA, kivaa olisi.


                          :angel:

 

Mikäpäs teitä miehiä estää tekemästä samoin  :-*

Ei Kotkansilmä muuta kuin nyt vaan laittamaan kutsua pyjamapartyihin kaikille muillekin pojuille, ja sinne vaan punkkaan pötköttelemään ja pohtimaan elämän menoa  :smitten:

Tietyllä lailla tällaista miehet tekevätkin mielestäni, mutta eri menetelmin.

He kokoontuvat kalastamaan tai metsästämään. Samalla lailla siellä nuotion äärellä maataan ja käydään elämää läpi.

Nuorena katsoin naama vihreänä oman kyläni miehiä, kun he kokoontuivat kuppilaan istumaan sankoin joukoin. Olin siinä silloin tarjoilijana ja sivusta kyllä kuulin mitä siinä keskusteltiin. Tottakai naurettiinkin räävyttömästi naisjutuille ja mikä sen helpottavampaa.
Mutta kyllä siinä kävi jutut kaikenlaisista huolista ja peloista läpi.

Siis kateellisena heitä seurasin...miksi ei naiset voi samalla lailla asioita purkaa?

Kunnes sitten olen oppinut että kyllä me naisetkin jo sen osaamme. Mutta liian paljon jää tällaisten ryhmien ulkopuolelle heitä, jotka ovat kaikkein pahimmassa pulassa syrjittynä ja toisaalta itse siihen vetäytyneena.

Kuka kutsuisi heidätkin siihen pöytäseurueeseen tai siskonpetiin?

Kyllä siellä sydämessä läikähtävät liian usein nämä huoletkin heistä, jotka ovat luopuneet, luopumassa tai eivät vain uskalla tarttua käteen....tai sitten tarttuvat käteen josta eivät halua hellittää, mikä voi olla tuhoisaa auttajalla ja autettavalle.

Surullista nyt tuli mieleen kauniina kesäpäivänä...

MUOK - kun vielä viimeiset riimit riipaisin tuonne loppuun ... ja kuvan laitoin kans.. 8)

Ah siskoseni  sulla nimesi mukaisesti välähti ..... uuden ajan myötä veljet veikkoset  kokoon myös - kohdatkoon hekin suvisessa yös - eikä vain raadantatyös - siis avaa jo vyös( tarkoittaa esteitä ja estoj  ;) - noin kuvainnolliseti- ;) ) oi mies suomen  kirmaa luontoon ja haista tuoksua ruohon ja tuomen - ja ota kavereita mukaan kas ei aina tarvi  yksin olla  ja räytyä siellä luolansa perillä ja kokea olevansa ihan "hunnigolla -tyyliin ei säteile lanttu eikä paista polla -  :-*  :angel: .....   :-* ... -  vaan voi sen vyön AVEC- avata ja antaa kahleiden kirvota ja panssareiden pulttien lentää huitsun nevadaan -ja tehdä jotain tuikihupaisaa - ja näin henkisiä muskeleitaan kasvattaa.... :-*  :smitten:

SOU..... jes söör  ~eli söörit päärteihin ja anttilat nyt ampaiskaa ylös vuoteistanne - ei purista paineet eikä kiristä panne...... tiedä mitä siitä syntyy...     :smitten:

Lähetän sinun sielullesi voimaa avautua ja ottaa vastaan se mikä on tarpeellista sinun persoonallisuudellesi!  :smitten:

KYL maar - vähänx mää nauroin :laugh: ;D :2funny: TUO ON hauskaa kerrontaa, KIITOS keskiyön nauruista  :D ;D :D
 :smitten:

Myös allekirjoittaen kaiken tuon kannustuksen  :-* :angel:

  Liian harvoin tulee nautittua elämän tarjoamista iloista ilmastonmuutoksen, lokeroiniin ym ahdistaessa  :'( että ihmiset osaavatkin olla typeriä  >:(

  ...mutta kun rupeaa ajattelemaan kannattaa nauttia kun vielä voi  :). Minut tekee iloiseksi rakkaan koiran iloinen vastaannotto kun tulee kotiin, koiraa katseleminen sen loiskiessa merivedessä, kaunis kesäluonto, viisaat ihmiset, ystävien kanssa syvällinen keskustelu ja rakkaus ylipäätään. On ihanaa nähdä joku tärkeä ihminen. Se tekee aina iloiseksi. Ja kukapa ei kehuja rakastaisi  :angel:  ja tätä listaa voisin jatkaa ikuisuuksiin :smitten: :smitten: :smitten:

.......

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=17333.msg146460#msg146460

.... linkki ....  :-*

Ja siellä syntyi tämänkertainen LÄIKÄHDYS ~joka seurasi oivallusta siitä että miten hän ylläolevan linkin Hengetär - niin on kovasti paljon ja aivan  ihanan uudistavalla ja puhdistavalla tavalla itseäni koskettanut ja p u h u t e l l u t...  :angel: ....

TIETENKIN - kun hän Hengetäsr ainakin itselleni ilmentää Ilman hengetärtä - vapautta - JA sehän on  :aurinko:  :kaksoset: elementti tuo I L M A ....  että oi kesän lapsi kun onn - hmmmm villi ja vapaa luontoni on  ja hyvältä  tuntuu saada sekä konkreettisesti että kuvainnolisesti ~symbolisesti I L M A A  S I I P I E N S Ä A L L E ....     8)  :D  :-*  :smitten:

Laikahdys sydammessani on kaynyt monta kertaa viime viikkojen aikana-on niin monta uutta asiaa "sulatettavana" etta se vie hiukan aikaa meikalaisella-harkamaisesti.

..... JOKIN  
minutkin herätti tähän aamuyöhön - läikähtelemään ~ nooh...  :D olin ainakin saanut ~yllättävän meilin - ja " siunaampa" sen nyt täällä rakkauden valossasi~ :angel:

Ja iik ~WIHUU ~ toivotan sinulle RV ihanaisia treffejä:
" ERÄÄN NIMELTÄ MAINITSEMATTOMAN  :jousimies:  KANSSA..." Rakkauden valossa~ :angel:
 ...ja klikkaa kuvan oikeasta alalaidasta - ja WIHUU... iik :-*  :angel:  :coolsmiley:

... :smitten: aaviisuiselta


Keräilin tähän tällaisen SOS-ensiapupaketin - sieltä voi jokainen napata omaan tarpeeseensa sopivan riimin, tai rimppssun tai vaikka vain sanasen tai pari - ihan on ap tu juu tämä annostus siis  - sopivalla annostuksella ... kaikenlaisiin läikähdyksiin -   joko
 " sisäisesti sisimmässä" nautittuna tai ulkoisesti "  balsamina haavoille siveltynä"  tai ihan suojarokotteena , tai muuten vain vastustuskykyä kohottavana ... 

... siis Luontoäidin yrttitarhan korille kopaisemaan - melkein joka tarpeeseen - liittyen läikähdyksiin tai niiden jälkitauteihin ~löytyy rohtoja ~ :smitten:

Niin on...  :smitten:

Jokainen kohtaaminen on ydin,
jokainen kosketus on syvin,
jokainen ero on lyhin.

Silloin kun kenet hyvänsä kohtaammekin
ilman että annamme muille korvaavuuden sijaa.

Välimatka on aina yhteinen,
jaettu kumppanuus side ikuinen.

Vain äärimmäisyyksien yhdistäminen on totta silloin,
kun minne erkanemmekin, on siellä
toisenkin oltavuus meissä.

Siten yksityisin suhde itseemme
on
kullakin valitulla
sydämiemme majatalossa.

 :smitten:

.... kiitos sinulle Rakkautemme valo  ;) ~ihan tämä on sitä tuttua synkroniaa -  :angel:

( aaviisun lisäys tuo sisimmästään - sopi vain niin hyvin - tai rimmasi.. :) )
Juha Tapion tsipaleesta  Mitä silmät ei nää ~

Rv ~ihan oma kokemukseni tämä - en siis tarjoile " ostettavaksi" vaan ottaa saat jos tuntuu siltä ETTÄ parempi kokea tunteet tunteina silloin kun ne kohdalle sattuu ( eivät sitten pakkaannu johonkin mappi ööhön josta sitten joskus purkautuvat kaikki kerrallansa ja yleensä melkomoisena tunneryöppynä - vaan tässä ja nyt hetkessä kun asia on päällänsä niin ne pysyvät juuri sen kokoisena kun oikeasti ovatkin - eivätkä siis vedä mukanasa kaikkea mahdollista nk. menneen talven lumia  :o ) - ikävän ja kaipauksen ja harmituksen ja kiukun ja pettymyksen - tai mitä näitä onkaan - tarkoittamatta nyt sitä ETTÄ ne kaikki tai niistä mikään on sinulla juuri kohdallasi - vaan näin olen itse hyväksi kokenut että kyllä parhaiten pääsee irti sellaisesta mistä on hyvä päästäkin - kun ne ensin kokee täydeksi ELI ettei käännä niille selkää - kun kuitenkin tietoisuudessa on SE TIETO että - kaikella on tarkoituksensa ja se mikä menee mennä joutaa ... ja vielä sekin ETTÄ mikä korkeampi tarkoitus tällä tai millä tahansa suhteella - kohtaamisella VAIKKA nanosekuntin pituisena meille, ja toisille on - TÄMÄ TIETOISUUS riittää siihen ettei jää näihiin kipeisiinkin oloihin, tunteisiin ja tuntemuksiin asumaan - vaan että katsoo kuulee kokee ja koskettaa - antaa niiden tunteiden koskettaa - nk. puhua itsensä tyhjäksi - niin voi sitten sanoa - " se tuli täyteen - se on täytetty" - eli kokemus koettua ja tunteet tunnettua  TEHTÄVÄ TEHTYÄ jos niin asiaan kuului olla...- ja sitten voi päästää irti  ja yleensä pääseekin irti kun " sillä tunteella tai kokemuksella ei ole enää mitään kerrottavaa" - ellei sitten itse jää kiinni  - vaan kun tietää  että uutta pukkaa hetimiten kun vanha antaa tilaa - eli siitä on päästetty irti - ... :'(

... on mitä parhain tapa välttyä uudelleen ja uudelleen toistamasta samaa - selän kääntäminen ei useinmiten auta vaam SILMIIN katsominen - mikä se tieto ikinä onkin minkä tältäkin kokemukselta sait, saat tai olet vielä saamassa .... tämä nyt ihan pulputteli tähän - että huhhuijaa - vaan jos yhtään näistä sanoistani kolahtaa - silleen lempeästi kuitenkin - niin just fine... :smitten:

Arkkiviisu,

sinä olet kuin taivaan SINETÄR,

joka öisellä tähtisikermällään osoittaa
meille valoja,
joiden näkeminen on
peräisin meistä itsestämme.

Niin, tähtien kauneus
on katsojan
silmässä.

Kiitos siitä!

 :smitten:

Hih ohi topikin, vaan tuossa kappaleessa menee sanat niinkin että:
-"...humaus niinkuin tuulispää
jostain saapuu, yllättää,
ja sen sanattoman kaipuun,
se hellästi tyynnyttää..."-

joten RV, kaikki se mihin hänessä ihastuit, on omaa (piilossa olevaa) heijastusta itsestäsi.Olet tuo kaikki rakkaus jonka hänestä aistit. :smitten:

                       ::)

       Jos oppisin lisää, ylittäisinkö itseni?


                    :-*

Voi läikähdyksiä tunteiden
kaipuun, ilon ja surujen!

Niin kauniisti löytyy tuki!


Ja... ;)

 Jos oppisin lisää, ylittäisinkö itseni? av Kotkansilmä.

Voimmeko hetkeä elää, ettemme ylittäisi jotakin: teitä, nurmeja, kiviä, ojia, jokia, suuria virtoja, vesiä, meriä, kynnyksen, huoneen, pedin reunaman, yön, oman toiveen, ajatuksen....
Varmasti ylitämme jotakin! Mutta ylitämmekö itsemme? Voi jukra!

Ainakin yllätämme joskus itsemme. Senkin uhalla, että useimmiten petämme sitä. 

Jos en nyt aivan itseäni, niin kova halu olisi yllättää joku iloisesti! Mitähän minä keksisin...

Minua läikähdytti tavattomasti erään ihmisen vilpitön anteeksipyyntö.

Hyvyys voittaa, sittenkin!


 :smitten:    maarita         :smitten:

mondo ... :angel: Heittelen täältä enkelipölyä ~että kauniita unia enkeliden kuvia toivottaa sinulle Aaviisuinen - ja mukava kuulla sinusta Mondo - eikun hyvän yön moiskahdukset ja unten kultamaille .... mulla on parinä yönä ollut hyvä unilääke kun kuuntelen Heli Laaksosen Sulavoi äänikirjaa elikkäs cd-levy ä ... :D ... no ei todellakaan ole tylsä vaan päinvastoin ja sitä kuunnellessa nukahtaa suloisesti - ja hänen äänensä on jollain tapaa hauska ja samalla rauhoittava - suosittelen - jää hyvä ja iloinen mieli joka kantaa aamuun asti ... :angel:

                            :-*

         NO, mutta johan sinä ( jos saan sinutelle nikkiäsi? )

           siellä viikoloppuna yritit ainakin ylittää.


                              :smitten:





               

Ihan tosi? No nyt ainakin tuntui mukavalta jossakin sisälläni  :smitten:.

Heti perään haluan jatkaa toki, lähettää iloisen signaalin jokaiselle joka haluaa, tueksi jo sille voimalle, joka sinulla Kaarina ja monella muullakin on selkää suoristamassa ja olemisen keveyttä lisäämässä.  :)

Kiitos Mondo!

Siis ajatuskin toimii! :smitten:

HHeei! Kukas näin kohteliaasti esitti hyvä päivän?  :o

Nyt olen äimän käkenä! Yks niistä jotka näköjään ympäri Suomen tänä kesänä kukkuvat.
Ei kai me vain oltu samoilla päivillä? Ja mitä ihmettä minä ylitin? Soveliaisuuden rajan varmaan!  ;D  Jos tanssista on kyse, niin piti pikkuisen saada rutkasti liikkua kovan istumisen jälkeen.

Mutta...missä liiteli kotka? :o

...kiitos kiitoksista mondoliinisein ..... :-*  :-*  :-* sulle - kiitos kun oot niin ihana ystävä mulle... ;)

Ja hyvä kun sait nukutuksi hyvin - tekee todella eetvarttia aina välillä saada nukutuksi oikein "perusteellisesti - kaikki univaiheet läpi" - sanovat ETTÄ aamuyöstä 6-9 välillä on ne parhaimmat unelmointi ja rakkausunet - nyt en muista että kuka ja missä - tai muistan vaan ei sillä väliä .... vaan sillä että  ainakin joskus saa nukutuksi juuri nämä tunnit - ilmankos se stressi  on juuri sellaista ETTÄ aamuyöstä jo herää.... :-\

Vaan tuosta cd-levystä jota itse nyt kuuntelen - siis tämän iiiihanaisen murrerunoilijan äänikirjasta on kyse - Heli Laaksonen " Ratio Sulavoi" - hän itse lukee runojansa - ja on seassa vähän muitakin "ääniä" vaan kun oikein korvat höröllänsä kuuntelee ja koettaa ymmärtää niitä sanojan NIIN pian siinä uni tulee - toisaalta ovat niin hauskoja hänen runonsa että hymy jää huulille kun nukahtaa .... lainasin tänään lisää unirunoja - eli cd-äänikirjoa - Tommy Tabermannia ~siinä on musiikkiakin mukana .... joo usein kuuntelen iltaisin jota sellaista johon voi rauhoittua - nk.riisua päivän yltään - ja tuo päivän yltään riisuminen ONNISTUU hyvin niinkin että vaikka viisi sanaa kirjoittaa paperille - NIIN samalla myös symbolisesti ja konkreettisestikin päättää eli sulkee päivän - EIVÄT sitten jää asiat rassaamaan johonkin takavasemmalle  :) JA jos vaikka jokin asia häsää siinä vaiheessa kun on kumolleen kellahtamassa - niin sulkee sen asian käsittelyn " sillä kertaa " - eli todella ääneen sanoo että " case is closed - ja  avataan taas sopivalla hetkellä" - on aika tärkeätäkin viestittää tajunnalle - että asioiden käsittely on loppu tältä erää - mutta että jatketaan kunhan uusi aamu koittaa tai muuten sopiva hetki .... ja kun sen kirjoittaa paperille sekin on hyvä ....   ::)

Niinkin sanotaan ETTÄ ei pidä mennä " liian väsyneenä " nukkumaan ~ja ennen nukahtamista kun tekee omia rituaaleja - joista yksi hyväksi havaittu on se että vaikka 5min. on vasemmalla kyljellänsä - rauhoittaa aineenvaihduntaa - ja puhkuu sitten muutamat kerrat  - silläkin tavoin puhaltaa paineita ulos - ja parasta tietty ettei pakota itseään - tyyliin - nyt on pakko nukkua ....  8)

Tämmöisiä läikähteli täällä ..... lämpimästi - varmasti jokaisella meistä omat tapamme - vaan josjakun jokin juttu kolahtaa - niin  :smitten:

                      :knuppel2:

          Hyvä kysymys!  Missä pilvissä lie lennellytkään,

           kun ei muistinvaraisia mielikuvia liiemmälti ole.

          Jos vaikka saman pilven reunalla tanssahdeltu?


                        :smitten:

Eihän!!!?

Kuvitelkaa, kun kotkanpoika ja metsäkauris ovat tanssimassa, kotkannokka metsäkauriin poskea vasten.

Nyt minulla taisi menna ohi se tanssi! Mutta näin jossain silmäkulmassa 'kutsun' johon en vauhdin puutteesta oikein ehtinyt vastata. Vai tanssittiinko me?! Siis oikein napatusten?

Vai menetinkö jotakin?! ???

                   ???  ???  ???

          Ajattelepa nyt, tämmöinnen konkelonokkainen kotka,

           ihanan neidon syleilyssä!! Pieni pyöreä muotoni
           
             käpertyneenä vartalosi ympärille, tosin nokka

               on kova!! HeH,, painaako se poskeasi?

                Liikkeet kuitenkin ovat kömpelöt!!


                             :smitten:


                             

 :smitten:

Nyt on riittänyt läikähdyksiä sydämessä yllin ja kyllin! :smitten:
Olen ollut ystäväni kesämökillä,joka on jo sinällään läikähdyttävän kaunis.Mutta nuo kaikki pörröiset vesilintujen poikaset! :smitten:

Niin monenlaista vipeltäjää. ;D
Niitten kovat spurtit,kun pelästyvät jotain.Olen siellä ääneen yksinäni naureskellut ja samalla rakkaus on pakahduttaa sydämen.

Kaiken kruunaa laulujoutsen pariskunta,joka on yllättäen tänne etelään jäänyt ja nyt niillä on kolme poikasta!

Läikähdytti myös lehdokkien kauneus,kun metsässä samoillessa vastaan tuli.
Kesä kaikkinensa tuo elämään niin paljon kaunista,että aika menee lentäen vaikkapa vain kiviä etsiskellessä.
IHANA KESÄ!!!!! :smitten:

Kaikella kunnioituksella, lämmöllä ja lempeydellä Kotkansilmä ~ nääthän  että .... kyllä minun sydämessäni LÄIKÄHTELEE AIVAN TOISENLAINEN KOKEMUS JA " KUVA " KOTKASTA....  

Hm..otapa nyt selvää!  :smitten: Mutta kyllähän sinun kyydissäsi jalat eivät maata koskettaisi, on siinä sitten kaviot tai varpaat!  ;D

Arkiviisu! Tuo viimeinen kuva on just!!!! ;D

Ja Chandra... ::) Taidat olla aivan itse 'ruma ankanpoikanen'. Nyt sen oivalsin!  :smitten:

                      :-*

         Ihannaaaa, johan minä itsekin alan uskoa teidän

           lumoaviin mielikuviinne, ja ilman peiliä.

             Tuosta viimeisestä kuvasta, osuu ja

               ihan melkein kohdalleen, tuo

                 terävä klyyvari, juu.

                     Tuon leidin.

                           :angel:

No jopas läikähti! Yli maljojen!!! Peräti.

Ei tässä ainakaan mitään tuollaisia teräviä klyyvareita!  :knuppel2:

Mitä sitten klyyvari lienenkään?

Kelkasta pudonnut  :D

                         :o

       No, kun maalaisjunttia STaDIsSA, uhkailtiin

        täräyttää klyyvariin, niin sehän kyllä

          kysymällä selvisi, että tuo pieni

            rustoutuma, joka, nenähän se

              oli, onkin jo rutussa.


                       :'(   :angel:  :smitten:

 ;D ;D ;D ai ku naurattaa!
Minä kun en kaikkia kieliä osaa, niin jo kuvittelin että se oli se terävä tissi tuon miehen kainalossa!  :2funny: :2funny:

Kas mikä ei läikähdyttäisi niin paljon, kun kunnon naurut!  :2funny:

 :2funny:  :2funny:  :2funny:

Voi ihana Esmiralda!! ;D
Ettet ole klyyvarista kuullut ja että tissiksi luulit!
Nyt annoit kyllä viikon parhaat naurut! :2funny:

Ja KIITOS!Mielellänihän minä tuollainen pehmeän pörröinen poikanen olisin.Turvassa emon kyljessä uiskentelisin ja ylpeänä ihailisin vanhempieni kauneutta! :smitten:  :smitten:
Lumpeen lehdellä keinuisin ja kukan valkoista kauneutta katselisin.Hieman lootuksenkukan kaltainen.
Ei haittaa harmaa väri.Joskus jos aavistaisi olevansa vanhempien kaltainen.Mutta sinne on pitkä matka,,, :angel:
Ehkä tuolla toisella puolella sitten. ;)

Chandra-kulta!

Etkös ole vielä kuvajaistasi nähnyt lammen pinnassa?!  ::) ;) :smitten:

Ette usko!

Tuossa pihasiivouksen välissä, kun kuljin idän unikoiden vierestä niitä aina välillä ihaillen. Viisi kukkaa jo auki ja yksi 'purskahtamaisillaan'.

Niin näin!!! :o

Minä näin kun sen nupun verholehti värähti raolleen. Jäin siihen istumaan. Sitten säntäsin hakemaan kameraa. Ja siinä istuin. Katselin, kun verholehti laajeni ja jotakin ähki sen alla.
Sitten PUKS! Verholehden puoliskot lensivät ilmaan ja maahan. Enkä minä hämmästykseltäni ehtinyt kameraa ottaa. Nyt käyn joka välissä katsomassa, kuinka tiiviissä olevat silkinohuet rypyt alkavat oieta.

Aah, tuota luontoa!  :smitten:

Oi kuinka ihana kokemus Esmiralda!  :smitten:

                         :angel:

    Arkiviisulle, ravistellen  :knuppel2:  :idiot2:  :tickedoff:  :uglystupid2:

      Kyllä juu, mutta liemet eivät aina satu suuhun sopivaksi,

       milloin makeaa  :-* , joskus katkeraa  :buck2: ,

         yrityksen puutetta ei ole havaittu, vielä!


                           :smitten:

                       :-*

  Nojoo, ja ilman muuta. Mutta olisiko se ehta Argentiino,

   Anglolatvia, vai puhtaasti Pohjalaasta askellusta,

    ja jos, niin alootettaasko se vasemmalla ihan

      eteen vai taakse, jo alusta asti?

        Nimimerkki " Epätietoinen ": Saako

          toisen tontille rakentaa ilman lupaa?


                     :smitten:

                  :coolsmiley:

       Kyllä kokon kokoinen läikähdys lämmittää

         kummasti, ja vielä aaton aattona.


                     :smitten:

Täytyy tähän pikkuisen lisätä, minä Esmiraldana sen tiedän...

Lantio pitää kohdata lantion, siitä tapahtuu kaikki ohjaus, sitten voi olla miten kaukana tykkää. Ja jaloissa pitää olla jousto, siellä polvissa niinkuin laskettelurinteessä.
Tiedätkö, Kotkanpoika, sen askeleen? Yleensä se on sellainen 50 senttiä. Mutta kun polvista joustaa, niin se venyy liidellen jopa kaksin-kolminkertaiseksi. Polvi vain pukkaa toistaa taakse ja taakse, on pakko venyä! Niin kuin lento ikään. Jos kanta astuu, niin lyhyeksi jää, mutta varvas-ja nilkkajousto, oi kun se venyy.

Ja suunta...se pitää pelin jännityksessä, sen voi nykäistä pikkuisen toiseen, mutta meneekin toiselle suunnalle...se kihelmöi, kehon on pakko toimia pelkällä intuitiolla. Intuitio on nimittäin valttia tanssissa naisella. Se toimii aina, vaikka mies veis kuinka!

Siis mustalaistango se on! :smitten:

Kysykää Ippuskalta vaikka!

Kiitos Ippuska, kyllähän sinä nämä jutut tiiät!

Pitää pikkuisen korjata tuota intuitiota.

On nimittäin olemassa intuitiota ja intuitiota. Tanssissa voisi puhua enemmänkin IHOintuitiosta.

Mutta voi kun se toimii, niin läikehtii sydämet kummallakin tanssin hurmiossa....voi niitä tansseja, voi niitä työväentalon, seurantalon, kansantalon, hämäläistentalon, kaikkein talojen ja latojen ja elosuojien ja jopa bussin lattiatansseja!!!

Näin juhannuksen alla nöyrimmät kiitokset kaikille niille, jotka ovat vieneet minua hurmioon tanssissa ja jopa niillä katseilla joilla olisi haluttu justiinsa sillain mennä!!!! :smitten:

Tanssikaa hyvät ihmiset!

Siinä touhussa vasta läikehtiikin - yhdyn ylläolevaan  :smitten: :smitten: :smitten:

... no nyt juuri hullaannuin ihan kertamyötäisesti  :-*  :D  :o  :-* ~
IHOINTUITIO - " enpä ole piiitkään aikaan kuullut - ainakaan kovin usein - jos juuri lainkaan " - mitään näin kaunista ja eroottista suorastaan... ihan laittaa liikkeisiin "kissamaista suloutta ja  "...mihin nämä askeleet vielä johtakaan - kokoan kokoon koko kokon - koko kokonko - koko kokon.. ;) ...  :-*
Ihanainen Esmiralda  tästä tulee vielä hitti ..... :smiley6600:

ja kun ihointuitio mielessäni ja sydämessäni käyn unten kultamaille ...niin wau ...kukahan siellä vastaan tulekaan ...äkkiä nukkumaan .... taitaa läikähdellä unessakin - arvelen ihan íntuitiolla ....  8)  :smitten:

                        :coolsmiley:


     Hupsis, Esmiralda, minulle tuli lukivihre, kun ensikerran

      luin " inhointuitio " !!  :buck2:  Olin ns. huuli

       pyöreänä, ihan vain hetken aikaa. Kaikki hyvin.


                           :smitten:

Oisiko ketään kuka malttaisi kääntää tämän tekstin .... itseltä sujuu kyllä lukeminen vaan kääntäminen hitaammin ....  :smitten:

Jotenkin tässä tekstissä ON SE JOKIN - koko juhannus paketissa, viime päivät, jotain henkisestä, jotain olemisesta, jotain yksinkertaisuudesta, yhdessäolosta ~kaiken yhteydestä - ihmiset, eläimet, kasvit, luonto, luomakunta, .... tämä maa - ihan universumin laidalle saakka - että pieni onkin suurta ja vähemmän on enemmän ja yksinkertainen onkin monimuotoista ja monimutoinen yksinkertaista   hiljaisuus, rauha rakkaus  ~että mikä onkaan oleellista ..... :smitten: jotensakin näin ....kiitost.aaviisuinen

Hei!!! Täälläkin on jotain. Hetkonen.... Missä me ollaan?  ;D

Pitäs itsekkin nukkumaan näemmä laittaa. Viisarit pyörähti ylöspäin ja kun ne alas sojottaa on aika herätä.
Kauniita ja valoisia unia  :smitten:

 
 Mondo, Lari  ja  ja vielä ~voisin tähän luetella kaikkien teidän nimet
" sinä ~(te) otit minut mukaan  sateeksi aavikkoon ja kun sateet tulee minä sateenkaari oon .... sinä toit , sinä toit appelsiipuita aavikkoon... :-* .... tää biisi soi ( Anneli Saariston laulamana) just kun luen tätä - ja läikähtää niin että taas menee varpaatkin kippuralle - ihanaa että olette olemassa ....  :-*  :-*  :-*  ihana päätös tälle " aamusessiolle" - hiljaisesta meditaatiosta - sydämen läikähdyksiin ...tuli kuljettua... t.aaviisuinen

oij, munkin lempparibiisi. ehdoton, ja upea.

Minä näin valtaisan, oikeastaan kujeilevan voimallisen soitannon eräässä tuomiokirkossa!!!

Siinä soittivat yhdessä taustamuusikoiden kanssa viulisti ja huilisti Bachin musiikkia, jokin allegro-osa. Molempien soittajien silmät seurasivat toistensa liikkeitä ja silmissä aina tuikki, kun he löysivät just, siis just, sen oikean kohdan.

Kuin kaksi keijua olisi tanssinut siinä heidän ympärillään.

Minä pidin hengitystäni ihastuneena!

Yleisö oli myyty!!  :D

Taas on läikähtänyt! Olen nähnyt pikku Ammoja!

Olin kaupunkini kesäjuhlilla eräässä puistossa vähän kuin ohikulkijana seuraamassa mitä tapahtuu. Jostakin osaa itää oli tullut ryhmä soittamaan ja laulamaan nuoria.

Mikä mielenkiintoisinta, osa heistä kulki yleisön joukossa...HALAAMASSA!

Voi kun minua lämmitti katsoa, kuinka kotikaupunkini jäyhät ihmiset ottivat vastaan halauksia, jotkut viipyivät heissä, jotkut pikkuisen emmittyään tarttuivat tuttavallisesti halaukseen, pienet lapsetkin, miehet.

Tippa tuli silmään!  :smitten:

                             :knuppel2:

              En tunusta, mutta kerron eräästää tyypistä.

               Perus kanta- astuja paikkakunnallaan.

                Tuntemattomien halaukset ovat

                  myrkkyä, lähipiirille.


                            :knuppel2:


                           

Tällaista peruskanta-astujaa minäkin odotin yleisön joukosta näkeväni, mutta
kumma juttu...ei näkynyt!

                           :angel:

          Kyllä halaaminen on ihan mukava harrastus, joskus

           ihan kiinnostavakin. Ainoan kerran, kun äiti

              Ammaa halasin ( olin mukana rakentamassa

                sitä esityslavaa ), oikea käteni

                  lipsahti hänen pyöreälle

                    ahterilleen. Hetken,

                      jopa alle 1/100

                         sekunninkin,

                       tajusin, että hän

                      jopa piti siitä !!  ?



                               :smitten:

Kuulehan, aivan kuin olis joku kaljoissa!!!

Mutta läikähti varmaan sinunkin sydämessä!  ;D

Suomalaiselle riittää, että toiselle hymyilee... Jo tuo saa monet hämmilleen :)

On tää niin ihanaa,  löytää tällaista, että  :coolsmiley:  :-* :-* :smiley6600:


 :D

Voi äiti Amma sentään, toivon, että olet edes mies tai sitten maailma varsin erikoiseksi on muuttunut. ;D

^Lol ;D

pääsisinköhän minä jonnekin hienoon tapahtumaan hiplaamaan Dalai Lamaa ;D

...no niin. ei enempää ettei mee k-18 topicciin.

sitten täytyy vain siirtyä sinne K18 osastolle. Mutta hei Dalai Lama? Voi teitä, kertakaikkiaan.  :D

Odotan innolla mister  Kotkansilmän vastausta ... :D  ::)

Ehkä hän viisaudessaan turvautuu hiljaisuuden kuuluisiin sanoihin.

Sydämessä läikähti ja tippakin tuli silmiin  :'( kummilasteni toivottaessa hyvää kesää  :smitten:

Ihanaa kesää kaikille  :-* :-* :-*