Astro Foorumi

 :o Hui kauhea... olen kyllä asiasta aivan toista mieltä. Olen (saatto)hoitanut potilaita, jotka ovat hengityskoneen varassa...olen saattohoitanut erittäin kivuliaita syöpäpotilaita. On se vain järkyttävää omaisen tai hoitajan seurata vierestä kun aikuinen ihminen (miehet mukaan luettuna) huutaa ääneen äitiä tulemaan hakemaan pois  :'( Siispä olen miettinyt työni puolesta elämän tarkoitusta...paljon nähneenä... tuskinpa nämä ihmiset ovat niin syntisiä edes olleet, että joutuvat noin kivuista kärsimään ja hitaasti kuolemaan pois. Siinä kärsii jokainen, joka tilanteessa on osallisena, kun ei pysty auttamaan vaikka haluaisi. Vaikeita asioita nämä on...

Ehkä tämä menee jo vähän asian vierestä, mutta halusin tuoda tällaisen asian esille  :-\

Muoks * Siitä asiasta olen samaa mieltä, että jokainen kuolee kyllä ajallaan, mutta kuka ihme valitsisi pitkän ja kivuliaan kuoleman  :-\ ?

Jokainen sielu valitsee myös kuolemansa itse - miten kuolee, missä, mihin, millainen kuolemaa edeltävä aika on jne. On hyvin vaikeaa mennä sanomaan, miksi joku silu päättää valita tällaista ja tällaista itselleen koettaaksi. Kivulias kuolema voi olla esimerkiksi sielun karmallisen velan maksu (esim. kiduttanut jonkun toisen kuoliaaksi, nyt hyvittää erehdystään kokemalla itse kivualiaan kuoleman) tai esimerkiksi sielun halu kokea myös kivulias kuolema ja kipu. Kipuahan on mahdollista kokea vain fyysisessä ruumiissa egon ja fyysiseeden avulla, käsittääkseni sielu ei kipuile millään lailla.

Kaikelle on tarkoituksensa. Maailmankaikkeus on niin hienosäätöinen kokonaisuus, ettei mitään tapahdu sattumalta tai vahingossa. Se pyrkii noudattaa sielujen omien valintojen tukemista. Siksi on niin vaikeaa sanoa, mikä on "hyvää" tai "pahaa". Asiat vain ovat, Hyvä/Paha jaottelu on ihmisten keksintöä ;)

Totta, eikä fyysinen keho ole ikuinen, eikä mikään kärsimys. Samassa elämässäkin voi kokea sokaisevaa tuskaa ja sitten taas olla ihan onnellinen. Olen itsekin miettinyt tuota kun sanotaan, mitään ei tapahdu ellen valitse näin. Olen melkeinpä aikeissa uskoa sen. Ainakin kun otin selkäotteen ylitseni vyöryvistä tapahtumista, niin eipä vyöry enää. Tai jos haluan kokea hyviä juttuja, teen sen.

Siinä on ollut paljon työstöä oman tunnekehonsa kanssa ja tunteiden pohtimista. Heh, yksi exä sanoikin minulle että olenkohan edes kärsinyt, kukaan ei ole tehnyt hakkelusta vielä.  ??? Ajattelin että onpa siinäkin, mutta se nyt oli hänen syyllisyydentuntonsa puhetta. Näin myös hänet erittäin väkivaltaisten tilanteiden uhrina, mutta, oliko itse valinnut sen jollain tasolla että joutuisi sellaiseen kammottavaan seuraan, johon minä en ikinä.  :-\ :-* Toinen taas oli valmiiksi niin tunteeton ettei pelännyt nähdä kiputilanteita, kai hän koki auttavansa heitä. Minua "järkytti" se touhu, mutta ehkä hän siinä oppii kuolevaisuudesta/ ei pelkää kuolemaa. Olen samaa mieltä AM kanssa siitä että kokemusta/karman maksua.

Radiossa soikin laulu jossa kuvataan halua päästä pois/ päästä kivuista tms..

Niin, en edelleenkään ymmärrä minkä vuoksi toiset ihmiset laitetaan kärsimään järkyttävistä kivuista, kivuista joita edes lääkityksellä ei saada poistumaan  :o . Sen ymmärrän kyllä, jos ihminen on jotain pahaa saanut aikaan, niin silloin joutaakin kärsimään  >:( ...mutta suurin osa hoitamistani potilaista ovat olleet kunnon kansaa ja ovat hoitaneet asiansa varmaan niinkuin pitääkin. Potilaat itkien huutavat mitä pahaa he ovat tehneet, saadakseen tällaisen kärsimyksen palkaksi  :'( . Enhän tietenkään heidän taustojaan tarkkaan tiedä, mutta kun potilasta pitkään saattohoitaa, niin siinä saattohoitaa myös omaiset ja läheiset. Omaisten sekä läheisten tarve puhua omasta rakkastaan on suuri ja kyllä siinä laidasta laitaan kuulee potilaan elämästä...syntymästä saattohoitovaiheseen ja lopulta ikuiseen uneen... :angel: :angel:

Tämä on minun kokemukseni, olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä/kokemuksia  :smitten:

Olen lukenut (oikeinkirjoitus saattaa mennä pieleen...kirja on toisaalla nyt, enkä hae  ;)) Hengenanatomiaa, Caroline Myll (?) ja siinähän hän kertoo, joidenkin tilojen olevan ihmisen itse aiheuttamaa em. jättäessään kuuntelematta omaa sisäistä ääntään...
Tosin ymmärsin itse hänen myös ajattelevan, jotta osa kokemuksista on tarkoitettu koettavaksi ja sen vuoksi tulevat  :angel:
Tämä kirja on ollut mielenkiintoinen ja osaltaan avartavakin henkilökohtaisella kokemustasolla...
mutta on vaikea suoralta kädeltä nielaista kaikkea, varsinkin kun muistaa lähisukulaiseni viimeiset vuodet vakavasti sairaana  :'( Hän ei tehnyt "riittävän" ajoista hoitamatta jättämis-testamenttia ja vielä siinä vaiheessa, kun hän ei pystynyt kommunikoimaan, toimittamaan mitään ruumiin toimintoja itse, ei sormea nostamaan tai silmiä räpäyttämään, hänet  laitettiin antibiootti kuurille tipan kautta tulehduksen ilmestyessä ja sydän kun pysähtyi, hänet elvytettiin  :buck2: Tuota tilaa ylläpidettiin 5v. ennen kuin hän poistui...

Ymmärrän sinua hyvin Limoviikuna.Sinulla on lämmin ja rakastava sydän,joka kärsii toisten kärsimyksistä. :'(

Etkä varmaan tuota työtäsi tekisi,jollet olisi siihen kutsuttu.
Ajattelin myös aivan samoin asiasta kapinoidessani Luojalle,kun moiset kärsimykset ihmisten antaa kokea.Erityisesti vielä lasten ja nuorten.

On helpottanut,kun on selkeyttänyt tuon sielun suunnitelman päässään.Ja miten laaja se on.
En siltikään ole tunteettomaksi ihmisten hädälle tullut,mutta sinunkin ehkä kannattaisi etsiä tietoa siitä enemmän.Helpottaaksesi omaa työtäsi,joka on niin tavattoman tärkeää!
Ja mikä tärkeintä,että yhä jaksaisit sitä tehdä!Jaksamisia sinulle! :angel:

Niin, ihmisenhän se olisi eläessään kyetä päättämään omasta kohtalostaan. Ettei omaisten tarvitsisi joutua siihen vaikeaan paikkaan. Mutta, niinkuin Jaspis sanoi, monet eivät ehdi, ihminen kun on luotu hyväuskoiseksi eikä kukaan varmaan haluaisi uskoa itselleen mitään pahaa tapahtuvan. Sitä varmaankin jokainen haluaisi lähteä täältä "saappaat jalassa", mutta niin ei ikävä kyllä käy kuin harvoille ja ehkä sit "valituille". Sitä pitäisi olla kaukaa viisas ja tehdä hoitamatta jättämis-testamentti, mut sitä vain edelleen ajattelee ruusuisten lasien läpi, että eihän minulle mitään pahaa voi tapahtua...olen terve, enkä voi sairastua vakavasti...tyhmästi ajattelee, vaikka on nähnyt nuortenkin sairastuvan vakavasti äkisti  :'( .

Täytyypä painaa mieleen tuo kirjan nimi, on varmaan aika tavalla mielenkiintoinen opus :angel:

Chandra: Aikanaan kun menin töihin saattohoito-osastolle, mietin olisiko minusta siihen, sillä olen todella herkkämielinen ja imen itseeni toistenkin surut. Olin töissä siellä puolisen vuotta...enää en ikävä kyllä ole. Olisin mielelläni siellä jatkanut, mutta kun siellä ei tarvittu minua enää. Kaikesta työkokemuksesta mitä minulle on kertynyt, se on ollut kaikesta antoisin. Siellä olen oppinut paljon elämästä, kuolemasta, anteeksiannosta ym. Potilaat sekä omaiset ovat olleet vilpittömiä ja aitoja ihmisiä. Ihminen kun joutuu nöyrtymään kuoleman kohdatessa aika tavalla. Sitä on vaikea sanoin kuvailla mitä se työ on ja mitä se vaatii...mutta paljon se antaa. Sen verran voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että jotka eivät ole nähneet tai kokeneet mitä kipu pahimmillaan on, niin voivatko he väittää sitä, että jokainen sielu valitsee kuolemansa tavan itse. Minä en kyllä tuota allekirjoita  :-\

Jotka työskentelevät saattohoidossa olevien potilaiden kanssa, toivotan heille kaikesta sydämestäni voimia :smitten: :smitten:
Se on raskasta ja arvokasta työtä :smitten: :smitten:

Caroline  Myss..  :smitten:  Hyviä kirjoja hänellä

... :smitten:

Hoitamatta jättämis-testamentti taitaa olla Hoitotestamentti nimeltään. Moisen saa tehtyä lähimmässä terveyskeskuksessa eikä se maksa mitään. Itseni on tarkoitus kirjoittaa hoitotestamentti itselleni.
Suosittelen kaikille myös elintestamentin tekemistä, jonka saa ihan apteekista. Elintastamentilla luovutetaan esim. aivokuoleman kohdatessa sisäelimet niitä tarvitseville potilaille. Elintestamentti on pikkuinen keltainen kortti, joka kulkee kätevästi mukana. Itse olen sujauttanut elintestamenttini kukkarooni muiden korttien joukkoon.

Niin, sellaista vielä, että minun käsitykseni mukaan ihmisiä ei "laiteta" kärsimään. Kukaan ei rangaise eikä tahallaan langeta ihmisen päälle hirveitä kipuja, ei sen enempää Jumala kuin mikään muukaan taho. Ihminen valitsee nuo kivut ja kokemukset itse. Joko ennen syntymäänsä ollessaan vielä sieluna henkimaailman tasolla, esimerkiksi mahdollisen karman suorittamisen tai kivun kokemuksen takia. Toinen vaihtoehto on, että ihminen valitsee kivun tässä elämässä, esim. kielloista ja varoituksista huolimatta polttaa ihonsa auringossa niin monta kertaa, kunnes saa ihosyövän/melanooman (tätini mies menehtyi melanoomaan) tai kiskoo tupakkaa/viinaa niin, kunnes kupsahtaa siihen. Meillä on aina vapaus valita.

Uskoisin myös, että jotkut henkilöt sairastuvat hyvinkin vakavasti, koska maailmankaikkeus ja elimistö ei ole muulla keinoin saanut heitä rauhoittamaan tahtiaan ja kuuntelemaan itseään. Toiset henkilöt osaavat olla niin jästipäisiä yhteiskunnan armottomien vaatimuksien mukaan meneviä puurtajia, etteivät he rauihoitu ennen kuin heihin iskee syöpä, halvaus tai muu vakava onnettomuus. Vasta sitten pysähdytään ja laitetaan elämänarvot kohdalleen. Se on hirveä sääli!

Olen aikonut tehdä aivan saman.


Minäkin olen sujauttanut kyseisen kortin lompakkoon "henkkarin" eli henkilökorttini alle.

Tuota hoitotestamenttia varten ei tarvi mitään "virallista" kaavakettakaan hakea, vaan sen voi kirjoittaa itse ihan omin sanoin ja sitten allekirjoittaa. Se on näin ihan yhtä pätevä.

Itse olen tehnyt omani saman tekstin pohjalta, jonka äitini on kirjoittanut.

Ai eikö tarvitse? No hyvä, sittenhän voin kirjoittaa sellaisen itsekin! Ei tarvitse asiakseen lähteä terveyskeskuksessa käymään (yäh, inhoan niitä paikkoja!). Toisaalta, olisihan tämän voinut ihan päätelläkin, sillä jos testamentin voi kirjoittaa itse niin miksei myös hoitotestamenttia... ;D

Tarvitseekohan hoitotestamentissa olla todistajat myös, niin kuin tavallisessa testamentissa?
Itselläni on päivyrin takana itse kirjoitettu teksti, jossa toivon kuoleman sattuessa saavani tuhkauksen ja toiveen mihin tuhkani tahtoisin päätyvän  :smitten: Voisin siis muotoilla tähän myös hoitotestamentinkin...

Minulle sanottiin tk.ssa, jotta kun tämä todella alhainen hb. ei kannata tehdä elinluovutustestamenttia... eivät kelpuuttaisi elimiäni kumminkaan  :idiot2:

Leijonamieli - tekstisi muistutti hienosti kirjassa hengenanatomia törmäämääni lauseeseen, johon en ole kylläkään vielä löytänyt lisävalaisua. Tämä toteamus kirjasta jäi vain niin mieleen kun meni niin yksi yhteen oman kokemuksen kanssa, että melkein itketti ja nauratti yhtä aikaa  :angel: eli, ihminen jolla on on ongelmia menneessä tai nykyisyydessä perheensä kanssa, oireilee selkärangan alueella ja omaa myös ongelmia verenkierron suhteen...
Jotensakin noin se meni, tai ainakin ymmärsin  :smitten: psyykkiset "vaivat" purjautuvat ulos fyysisinä vaivoina ja hoitamattomina aiheuttavat lisää vaivoja  ::)
Tosin uskon myös hoitamattomien fyysisten vaivojen myös lisäävän psyykkisiä/henkisä vaivoja... noidankehä...

Käsitykseni mukaan meidän täytyy läpikäydä kaikki. Siis KAIKKI sellainen joka on tarpeen kehittyäksemme. Se tuntuu ehkä epäreilultakin, mutta on huomattava että kosmisten sääntöjen mukaan aina on "tasapeli"-tilanne, puntit on tasan.

Lapsena tapasin sanoa sen näinkin viisaasti; Minä uskon että onnellisuuden määrä on vakio  ;)

Sitähän tässä nyt yritän selittääkin. Mikään ei ole miltä näyttää vaan kaikki on mitä on ;D

Ja mielestäni kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä mitä minä tai sinä itse asiasta ajattelemme, kun kaikki riippuu siitä miten siihen suhtautuukin. Toiselle lämpö ja auringon paiste on ok, jollekin tosi hyvä ja kolmannelle katastrofi.

Hoitotestamentti on sen verran tärkeä paperi, että se kannattaa tehdä kunnolla. Hoitohenkilökunnasta ja lääkäristä riippuen, siihen suhtaudutaan vakavasti tai sitten ei. Omakätistä tekstiä ei välttämättä oteta huomioon ilman todistajia jne...

http://www.stakes.fi/NR/rdonlyres/F894D4A3-3653-49BE-AF99-17C8A9C2B980/0/hoitotestamentti.pdf

http://www.stakes.info/4/4/index.asp

Tuolta saa tietoa...

Itsekään en sitä ole vielä tehnyt, mutta hyvä olisi toimia, vaikka mitään hätää ei nyt olisikaan käsillä.

 :smitten:

Samantein liitteeksi siihen voisi tehdä paperin, jossa voipi eritellä, kuinka haluaa itseään kohdeltavan sitten kun on vihannesosastolla hoidossa.   :)

Eli... En halua luopua ihmisarvostani enkä piintyneistä tavoistani, jotka minulla on aina ollut, siis... olen tottunut ottamaan iltaisin unilääkkeen sijasta fingerporillisen Hennesyn VSOP - konjamiinia, ja tämän yömyssyni tahdon saada hamaan kuolemaani asti.

Lisäksi haluan nukkua pässinpökkimät villasukat jalassa ja paksu flanellipyjama päällä, koska vanhuuden myötä palelen yhä enemmän, enkä tarkene noissa sairaalan hiutuneissa yöpaidoissa etenkin kun siellä on ilmasto aina infernaalisen repivän kylmää.

Mikäli minulla on kipuja, niin haluan asiantuntevan aromaterapeutin tulevan hoitamaan minua säännöllisesti, koska tiedän sen auttavan kipuihin erinomaisesti. En halua voimakasta kipu- tai mielialalääkitystä pelkästään sen vuoksi, että nukkuisin kroonikkovaipoissani 10 tunnin yöunia häiritsemättä henkilökuntaa. Mikäli olen vaipoissa, niin haluan, että ne vaihdetaan tarpeen mukaan -ei sen mukaan, montako vaippaa on sovittu vuorokauden sisään käytettäväksi kulujen minimoimiseksi.

(Voihan sen hälytyskellon laittaa niin korkealle, etten voi sitä soittaa, kuten olen nähnyt pitkäaikaispotilaille tehtävän ainakin täälläpäin)

Lisäksi haluan, että huoneessani on tuoreita kukkia jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että huonetoverikseni on turha tarjotella ketään kukille allergista ihmistä. Jos sukulaiset eivät vaivaudu tuomaan kukkia, niin sitten tehkää sopimus kukkakauppiaan kanssa.

Mikäli olen halvaantunut, niin pyydän, että hoitajat ottaisivat sen huomioon, etteivät laittaisi television kaukosäädintä eikä minulle tärkeitä asioita ikkunalaudalle ulottumattomiin (kuten olen nähnyt täälläpäin tehtävän).

Kunnioittavasti teidän  :-*

Jaaha, elaman totuuksia sieltapain...

 :-* :angel: :smitten: