Astro Foorumi

Ajattelin aloittaa tämän aiheen kunnianosoituksena kaikille maailman lapsille. Jeesuskin sanoi, että lastenkaltaisten on taivasten valtakunta. Mitä se teidän mielestänne tarkoittaa?

Meillä on mielestäni niin paljon opittavaa lapsilta, heidän viattomuudestaan ja ennakkoluulottomasta suhtautumisesta elämään yms. Saa kirjoitella kommentteja, runoja ja ajatuksia lapsista. Missä heidän viisautensa sinun mielestäsi piilee, vai piileekö? Sana on vapaa.  :smitten:

Tässä vielä kuva elokuussa 2 vuotta täyttävän kuopukseni silmistä sekä Katri Helenan Lapsi ja lintu laulun hienot sanat. Vaikken kyllä todellakaan mikään Katri Helenan musiikin ystävä noin muuten olekaan.  :2funny:

Minä taas pidän tuosta Katrin-Helenan tulkinnasta.Jotenkin se saa aina herkistymään. :'(

Johtunee siitä,että kuopukseni esitti sen ystävänsä kanssa Karuselli laulukilpailussa.Nyt on kuopus jo 22,ja kilpailukin taitaa kulkea tenavatähti nimellä.

Tämä äiti se kyynelehti siellä katsomon puolella.Voi noita aikoja,, :smitten:
Tuon laulun sanat kertovatkin sen,miten lapsi maailman näkee ja kokee.

Voi että kuinka suloista.  :smitten: Kertovat todellakin paljon nuo sanat...

Tulipa ajankohtainen aihe esiin! :o :D :smitten:
Olen viime päivät miettinyt sisäistä lastani ja yleensä lapsen maailmaa ja missä sen viisaus piilee.
Myös Jeesuksen sanomaa,heidän kaltaistensa on Taivasten valtakunta. :angel:

Vastauksia joita olen löytänyt ja joita nyt yritän opetella oman käyttööni kirjaan muutamia.
Ottaen oppia lapsista! :smitten:

Lapsi kertoo avoimesti tunteensa.Nyt puhutaan niistä lapsista,joita emme vielä ole ehtineet muokkaamaan,eli meidän pienemmistämme. :smitten:
"Minä rakastan sinua","Rakastatko sinä minua?"
Siinä jo kaksi vaikeaa asiaa,jotka lapselta tulee aidosti ja suoraan.Hän ei mieti mahdollista kieltävää vastausta ja siitä seuravaa häpeää.Lapsella ei ole sellaista egoa,joka estää häntä suojaamasta itseään tunteilta.
En nyt vielä kokenut rakkautta,mutta ilmaisin kyllä positiiviset ajatukset vieraasta henkilöstä piittamatta vastauksesta.
Ei turhaa mietiskelyä ja asioitten paisuttelua,vaan suora ilmaisu ja asian hyväksyminen vastauksesta huolimatta.
Lapsi ei myöskään kyseenalaista näkemäänsä.Jos hän näkee enkelin,hän NÄKEE ENKELIN! :angel: :smitten:
Aikuinen pähkäilee näinkö sittenkään,vai halluko se oli?
Lapsi myös kertoo siitä piittaamatta nauraako joku hänelle.Hän ei edes mieti mahdollista seurausta sanomastaan.
Lapset näkevät kauneuden,ilon,rakkauden,sadun ja kaiken tuon noilla salaperäisillä loistavilla silmillään. :smitten:

Siispä toivon myös,että kunnioitamme ja opettelemme lapsilta miten elämme.
Voi,se elämä se helpottuu ja yksinkertaistuu huomattavasti.JA RAKASTETAAN NOITA MEIDÄN PIENIÄ MAANPÄÄLLISIÄ ENKELEITÄMME!He ovat suuria mestareita. :angel: :angel: :angel:

no miulle tuli heti mieleen tuosta otsikostasi arja korisevan laulun alku suruttoman suven lapsen lailla paljain jaloin käydä tahtoisin lapsuuteni kultamailla ajatuksin raikkain avoimin...lapset osaavat mielestäni useaamin nähdä "sateessakin sen auringon"

tässäpä positiivareita selailin ja löysin seuraavaa joka kenties sopii aiheeseen... :)

Miksi Jumala loi lapset?

Milloin ikinä sinusta tuntuu, ettet saa otetta lapsiisi, voit lohduttautua sillä, että edes Jumalan kaikkivoipaisuus ei yltänyt hänen lapsiinsa. Luotuaan taivaan ja maan Jumala loi Aatamin ja Eevan.

Ja ensimmäiseksi hän sanoi "ÄLKÄÄ!"
"Älkää mitä?" kysyi Aatami.
"Älkää syökö kiellettyä hedelmää" Jumala sanoi
"Kiellettyä hedelmää? Onko meillä kielletty hedelmä? Hei Eeva... meillä on kielletty hedelmä!!!" "Eikä!"
"No on on!"
"Älkää syökö hedelmää!" sanoi Jumala.
"Miksi?"
"Koska olen isänne ja sanon niin!" vastasi Jumala ihmetellen, miksei ollut lopettanut luomistyötään norsujen luomisen jälkeen.

Muutaman minuutin kuluttua Jumala näki heidän syövän omenaa ja suuttui!
"Enkö kieltänyt teitä syömästä hedelmää?" hän kysyi.
"Hmmhp" vastasi Aatami.
"No miksi teitte niin?" kysyi Jumala
"En tiedä", sanoi Eeva.
"Hän aloitti!" sanoi Aatami.
"Enpäs!"
"Juupas!"
"Enpäs!"

Jumala sai tarpeekseen ja ilmoitti rangaistuksenaan, että Aatami ja Eeva tulisivat saamaan omia lapsia. Näin oli luotu jatkuvuus, joka ei ikinä muuttuisi.

MUTTA EI HÄTÄÄ, TARINA ON TAVALLAAN RAUHOITTAVA: Jos olet yrittänyt hellittämättä ja rakkaudella jakaa viisautta lapsillesi eivätkä he ole ottaneet sitä vastaan, älä ruoski siitä itseäsi. Jos Jumalalla oli vaikeuksia lasten kasvatuksessa, miksi luulet sen itseltäsi onnistuvan helposti.

AJATTELEMISEN AIHETTA:

1. Käytät lasten ensimmäiset kaksi vuotta opettaaksesi heidät kävelemään ja puhumaan. Sitten vietät seuraavat kuusitoista vuotta käskien heitä istumaan ja pitämään suunsa kiinni.
2. Lastenlapset ovat Jumalan palkkio sinulle siitä, ettet ole listinyt omia lapsiasi.
3. Teini-ikäisten äidit ymmärtävät hyvin, miksi jotkut eläinlajit syövät jälkeläisensä.
4. Lapset harvoin siteeraavat sinua väärin. Itse asiassa he yleensä toistavat sanasta sanaan, mitä sinun ei olisi pitänyt sanoa.
5. Tärkein syy lastenkutsujen pitämiselle on niiden tuottama havainto siitä, että on olemassa vieläkin kauheampia kakaroita kuin omasi.
6.Teemme kotimme lapsiturvallisiksi, mutta he pääsevät silti sisään.

PÄIVÄN NEUVO: Ole kiltti lapsillesi. He valitsevat jonain päivänä sinulle hoitokodin.

JA LOPUKSI: JOS SINULLA ON STRESSIÄ JA PÄÄNSÄRKYÄ, TEE KUTEN ENGLANNINKIELISEN ASPIRIINIPURKIN KYLJESSÄ LUKEE: "TAKE TWO ASPIRINS" JA "KEEP AWAY FROM CHILDREN!"

Lapset... ::)

Tänään illalla, kahden päivän telttailu retken tontillemme villiintyneeseen puutarhaan,
puiden ja pensaiden sahaamisen ja siirtämisen ja puihin kiipeämisten jälkeen
ja yhden murtuneen käden (jonka pikku Leon sai viime viikolla lastentarhassa pudottuaan kiipeilytelineeltä),
sammakkojen ja perhosten pyydystämisen ja jännittävien teltta öiden jälkeen...

....aaaah.....! :D
Olemme palanneet kotiin, suihkutimme ilta-villiintyneet lapset puhtaiksi, menimme itse suihkuun,
jolloin vanhempi poika Tim suihkutti pikku Leonin paljaaseen takapuoleen isin partavettä, ;D
jolloin Leon laittoi kirvelevään takapuoleensa saippuaa  :2funny:
ja poika piti nostaa uudestaan suihkuun huuhdellaksemme pyllyn puhtaaksi.  ::)

Ja koska olin unohtanut kaikkien kassien ja telttojen ja haavien ja sun muiden kantamisen jälkeen
poikien äidin ostamat suklaat jonnekin, piti minun ostaa pojille korvauksena
jäätelöt jäätelö baarista.  ::)

So... ::) Suihkun jälkeen puhtaina kaupungille ja läheiselle italialaiseen jäätelö baariin.

Pojat alkoivat olla väsyksissä viikonlopun jälkeen ja tietenkin tappelemaan hiukan,
ja... ::) jäätelöä joka paikassa.  :crazy2:

Pojat uudestaan suihkuun, hampaiden pesulle -tosin Leonin hampaat piti isin pestä,
koska poika oli niin väsynyt, ettei pysynyt enään jaloillaan. :D

Ja.... aaahh....!  :D  Vihdoinkin molemmat nukahtivat! :D

Siivousta... (siis Vaaka siivoaa -minä surffaan netissä ja köllöttelen sängyllä  ::))
poikien kampeet ovat ympäri huushollia.. :buck2:

Aamulla ajamme Timin kouluun ja Leonin lastentarhaan
-heidän äitinsä hakee heidät iltapäivällä.  :)

Lomakausi alkaa tämän kuukauden lopulla ja kestää 2 kk.
Pojat lähtevät heti äitinsä kanssa USA:han 2 viikoksi,
joten meillä on mahdollisuus pidempään lomaan kahdestaan Vaa'an kanssa. :)

Ihana viikonloppu lasten kanssa, mutta miten on niin väsynyt, että lasillinen viiniä
ja meinaa ihan nukahtaa ilman rakastelua...? :idiot2:

Rakkauden Valo!  :angel:

Vaikka en niin näkyisikään,niin olet silti usein mielessä ja tiedät miksi.  :smitten:

Lapsista tuli vielä mieleen uskomaton kyky anteeksiantoon.  :smitten:
Vanhemmilleen he antavat anteeksi kaikki laiminlyönnit,pahantuulen puuskat ym.
Samoin ystävien kanssa nahistellaan,mutta hetken kuluttua taas sovitaan.  :angel:

Tuosta Coventinan tuomasta laulusta nousi haikea muisto.
Olin ajamassa mökille tyttäreni nuoremman tytön kanssa,joka tuolloin oli 3v.
Radiosta tuli juuri tuo laulu ja pikku enkelini lauloi sitä sydämensä pohjasta vielä hieman lapsen kielellään.

"Voit nähdä sateella auringon".
Minä nieleskelin itkua,jota hän ei huomannut,koska istui takapenkillä turvaistuimessaan.Vanhempansa keskustelivat juuri silloin erostaan ja jotenkin tuo positiivinen laulu ja tuleva muutos pienen tytön elämässä olivat kyllä niin herkistäviä asioita.

Vaan sopeutui hän siihenkin,vieläpä melko nopeasti.
Sellaisia ovat vain lapset!  :angel: :smitten:

Täys heitto ja heti aamu tuimaan  ::)
Silmien tuike, johon Katri Helenakin viittaa on ymmärtääkseni mahdollista nähdä myös aikuisen tai vanhuksen silmissä. Olen takuu varma, että kun meistä kuka tahansa oikeasti jotakin ihastelee ja hämmästelee samaan aikaan, silmät tuikkii  ;)
Lasten ehdoton avoimuus ja herkkyys ovat tulosta turvallisuudesta ja luottamuksesta, aikuinen murehtii ja miettii liian monimutkaisia... niiin kuin Chandra kirjoitti.
Aivan ässä tuo Sashan päivä  :2funny: pojat ovat poikia, aina ja aina vaan  :D Sama sähinä on täällä myös, vaikka on yksi poika vaan ja tytöt yrittää olla tyttöjä  :angel: vaikka poikain menokin aina vetää mukaansa ja silloin ylensä tapahtuu pienessä ajassa ja paljon  :D
Ja arvatkaapa vaan, miten nämä sadepäivät luistaa kun äiti yrittää vielä tehdä töitä koneella  :o Kohta on varmasti ihan pakko patistaa ne kuravehkeisiin ja pihalle vaan... hermo palaa, kun on varpaanjälkiä melkein katossa asti  :2funny:

Mutta kaikkien lasten silmät ei tuiki  :'( olettteko koskaan katsoneet silmiin ei edes kouluikäistä, joka on nähnyt ja kokenut enemmän kuin te, etkä edes sinä pystyisi ymmärtämään kokemuksiasi kolhuitta? Ne silmät ovat pohjattoman tyhjät  :( Sieltä on se tuike kuollut  :'( Sitten lööpeistä saadaan lukea kuinka teinien ja nuorempienkin väkivaltainen käytös lisääntyy  :'( Aatella vaan, minkälaisia vanhempia he aikanaa ovat...

Olenhan minä katsonut näitä tällaisia lapsia lapsia silmiin, sieltä todella syvältä löytyy katse "auta!"
Näistäkin lapsista tulee hyviä myötätuntoisia vanhempia,aina voi valita kuinka kokemaansa käyttää/ suhtautuu. Jos nämä lapset saavat tilaisuuden käsitellä kokemaansa, tuntea rakkautta eikä lapsuus jäisi esim. vanhempien suojelemiseksi, voi valinnan tehdä hyvinkin tietoisesti. Edes aikuisena se ei ole liian myöhäistä, antaa anteeksi itselleen, elämälle. (lapsillahan on taipumus syyttää itseään elämän kolhuista, kun taas me aikuiset kovin usein vieritämme syyn itsemme ulkopuolelle  ;) )
Nämä lapset ovat omakohtaisesti kokeneet kuinka EI tulisi lapsuuttaan elää, siksi heistä löytyy todella omistautuvia vanhempia. :smitten:

Vaan tuohon lasten ja nuorten pahoinvointiin tulisi puuttua ajoissa ja tosissaan. Kyllä ne lapsuuden kolhut jäävät käsittelemättä, jos kukaan ei tue, ei näytä kuinka rakastetaan/ välitetään. Aivan todella vahvat jaksavat yksin sieltä nousta.  ???

Tähän on pakko vastata!  :-\

Ensinnäkin tuohon Jaspiksen kirjoitukseen aikuisten ja vanhusten silmien tuikinnasta. :smitten:
Luulen että syynä on se,että eivät ole sitä lapsenmieltään kadottaneet ja vanhukset taas palaavat,jo kaiken nähneenä,takaisin siihen luottamuksen tunteeseen ja nauttivat pienestä.

Sitten Neelan.Olen niin samaa mieltä kanssasi.Ja se,että en voi tehdä mitään,ei ole kyllä mikään syy.
Jokainen voi tehdä,jos haluaa auttaakseen näitä pieniä.
Murrosiässäkin vielä,vaikka se on vaikeampaa.Mutta hänelle voi olla tukena ja tarjota korviaan ja olkapäätään.
Myös sijaislapsen ottamista kotiinsa kannattaa miettiä,mutta vain JOS TODELLA SILTÄ TUNTUU ja jaksaa sitoutua monien vuosien välillä raskaisiinkin vaiheisiin.
Siinä saa kuitenkin tukea,kunhan lähtee ajoissa apua muilta etsimään,eikä luota omaan kaikkivoipaisuuteensa.

Henkilöt,esim lastensuojeluviranomaiset,tietävät kyllä,että ongelmia tulee.Lapsi käy läpi kokemuksiaan uudessa kodissa ja varmistuttuaan,että täällä on turvallista kokea omat tunteensa,eikä heitetä ulos,voi purkaus joskus olla rajukin.Mutta on viisautta silloin ohjata lapsi myös muitten auttajien puheille,luoda verkosto.
Ja se lopullinen juttu,kun tämä nuorukainen viimein haluaa omaa asuntoa ja parjää siinä on aivan ihana kokemus.  :smitten:

Yritetään pienilläkin keinoilla auttaa aina kun tällainen tyhjäsilmäinen pieni osuu eteen.Hymy ei ainakaan maksa mitään,eikä vie aikaa ja joskus siitä voi herätä keskustelukin.

Minulle tuli mieleen tästä aiheesta eräs lapsi, jonka usein näen lenkkireittini varrella.
Hän on noin 4-vuotias poika ja leikkii tai istuu aina yksin (?  :idiot2:) erään talon takapihalla.
Hän hymyilee minulle aina hyvin suloisesti kun kävelen ohi ja kerran hän juoksi luokseni ja alkoi vetää minua kädestä mukanaan pihalle katsoen liikuttavasti anoen silmiini.. Olin ihan häkeltynyt ja sanoin vain että "kulta pieni, anteeksi mutta nyt en ehdi tulla leikkimään" ja lähdin kävelemään pois.. Katsoin tietenkin että hän ei lähtenyt seuraamaan.

Hän ei koskaan ole sanonut sanaakaan. Hänen silmistään jotenkin loistaa sellainen erityisyys, kristallienergia... Mietin vain että minkä takia vanhemmat eivät ikinä ole hänen kanssaan pihalla, kun pihan ja tien välissä ei edes ole aitaa ja siitä kulkee ihmisiä ohi.  :idiot2: Tuntuu jotenkin välinpitämättömälle.

Vähän harmittaa se että en voinut mennä hänen mukaansa, mutta ajattelin juuri sitä että enhän voi mennä vieraiden ihmisten pihaan noin vain.

Jotain hyvin totuudellistahan niissä aina on...  :angel:

Kuten näissäkin valonlähteissä:

http://gallery.photo.net/photo/5479932-md.jpg (http://gallery.photo.net/photo/5479932-md.jpg)

Nostan hattua joka kerta, kun tulee puhe lastensuojeluviranomaisista tai sijaisperhetoiminnassa mukana olevista ihmisistä  :police: He tekevät niiin valtavan tärkeää työtä, joka on raskasta ja kuluttavaa ihna eritavalla, kuin normi pulliaisen duunipäivä  ::) Minä en pysty edes katselemaan tv.n "kauhukakaroita", kun kuristaa kurkkua ja harmittaa lasten pahanolon vuoksi ja vaan vanhempien tyhmyyden takia tilanteet on syntyneet   :'(  :tickedoff:  :'(
Kerran kysyin yhdeltä hennolta naisihmiseltä, kuinka hän jaksaa itse ja miten työ on muuttanut häntä ihmisenä? Hän työskentelee itse tapahtumien kärjessä ja on poliisin mukana lastensuojeluviranomaisen ominaisuudessa... näkee varmasti kaikkea  :'( Anyway, hän sanoi samaa kuin mihin Chandra viittasi meidän kaikkien nahdollisuuteen olla läsnä, hymyllä  :) Eli, tämä nainen sanoi hymyilevänsä avoimemmin lapsille ja katsovansa hellemmin murrosikäisiä, lujuutta löytyy mutta ei kovuutta. Vain vanhempia hän sanoo katselevansa kriittisemmin kuin ennen itse työn arjen aukaistua silmiä  :o
Niin paljon mahtuu kulisseihin  >:(

Kun vielä jokainen tajuaisi, ylläpitää sitä lapsenomaista pientä minä joskus ulkona  :D ja hieman hassutella, nauttia vaikka pilvilaivoista tai perhosista... monien aikuisten "ongelmat" kutistuisivat tai ainakin saisi etäisyyttä niihin  :angel:
Haastanpa tämän porukan hassuttelemaan ja tekemään jotakin mistä lapsena nautti  ;)
Itse taidan mennä trampoliinille ja sen jälkeen nurmikolle seljälleen katselemaan ohi lipuvia pilviä, minkälaisen tarinan ne kertoo... kuusen latvaan taidan jättää kiipeämättä  ::) nyt ei kestä enään pää  :2funny:

Hassuttelusta tuli mieleen, että Vaa'an nuorin poika, 5 v. on nyt siinä iässä,
jolloin lapsi tajuaa poikien ja tyttöjen välisen eron sukupuolisesti
ja nelinkertaisena Scorpionina, ( :aurinko: :askendentti: :kuu: :venus: :skorpioni: )
hän on hyvin kiinnostunut näistä eroista ja... ::)

...tässä muutama päivä sitten, kun isänsä oli ollut suihkussa hänen
kanssaan, hän juoksi pyyhe ympärillään luokseni aivan tohkeissaan
huutaen, että ; "Alex, Alex! Come! Quickly!" (hän puhuu saksaa ja englantia sekaisin kanssani)
ja otti kädestäni kiinni
ja veti minut kylppäriin jossa mieheni laittoi pyyhe ympärillä hiuksiaan.

Aivan tohkeissaan hän osoitti "Alex, look! A big lumpi!!! (pippeli lapsen saksaksi)
ja vetäisi pyyhkeen mieheni ympäriltä hyvin ylpeänä ja iloissaan huomiostaan. ;D :2funny: :D ;D :2funny:
Sitten hän vetäisi oman pyyhkeensä pois ja näytti ylpeänä;
"Alex, Alex! Look! A small lumpi!! Take a photo!" ;D :2funny: :D ;D :2funny:

Tuli vain mieleen, että ehkäpä hänen vanhempansa näkevät ikkunasta, käyvät kurkkimassa poikaa välillä että kaikki on kunnossa jne.  En tiedä, mutta toivottavasti ei ole välinpitämättömyyttä...  :-\ Voihan olla, että poika on sellainen joka viihtyy yksikseen leikkien, kuten minäkin usein lapsena...  ::) Joku tarkoitus on kuitenkin varmasti sillä, että kohtaat tätä poikaa, ehkä hänellä on sinulle jotain asiaa/opetettavaa, tai ehkä voit jotenkin auttaa häntä. Pidä silmäsi, korvasi ja etenkin sydämesi auki tälle pojalle.  :smitten:


Wau!  :smitten:


Aivan.  :smitten: Tuli muuten mieleen tuosta lastensuojelusta, että ihan päiväkotimaailmassakin näkee/kuulee monenlaista "tapausta".  :'( Sieltä ja myöskin koulusta monesti "löydetäänkin" nämä lastensuojelutapaukset, elleivät ole jo aiemmin "löydetty"...   :-\ Jokatapauksessa olisi erittäin tärkeätä panostaa ennaltaehkäisevään työhön lapsia ja vanhempia tukien, ettei asiat pääsisi riistäytymään niin pahasti käsistä...


 :2funny:

Toin tämän tekstin nyt tänne " omaan lokeroonsa"  ;) :D :-*

mikä saakaan silmät loistamaan,
olemaan elämän kohokohta,
ainakin jos oot pikkupoika 3 v.
jokaisen lapsuuteen liittyvää ja silti jotenkin myös symbolista,
todistin illalla tuota mesevää tuiketta kuin myös kiukkua "en osaa!"
kun apupyörät otettiin pyörästä pois,
ja piharinkiä kierrettiin opetellen,
ja tänään ei sitten muuta ole tehtykään kuin ajotaitoa harjoteltu,
ja se elämisen/osaamisen riemu kyllä näkyi naamasta,
mihin se kaikkoaa meillä aikuisilla??

 :smitten: ja löysin  :smitten: linkin - englanninkielinen tosin - mutta ihania tarinoita elävästä lasten maailmasta ~ se ainakin  mitä luin  :-* :angel:

Nikki -varmasti  :smitten: Tuo ilman apupyöriä meno on hurjan jännää touhua  :D
Meillä sama nähtii, tosin olkapäistä kun tuossa käytiin hieman hurvittelemassa mönkijällä ekaa kertaa  ::) Ensin "EN MENE, EN OSAA" kuorossa koko porukka ja kun sitten laitteen vaan vaihde silmään ja sanottiin, että menee jo  ;D ensi kierroksen jälkeen suli kankeus ja napsahti isompi vaihde päälle, toisen ja kolmannen jälkeen nousi olkapäät ylös, sellainen hullu virnistys naamalle ja isompaa vaihdetta silmään vaan  ;) Sitten se olikin meno ja ajon jälkeen puhuttiin, kuin Vanen ja Kankkunen, kuinka mutkassa otti vähän luistoa ja tien pinnassa oli liikaa irtosantaa, kuinka olisi paree ottaa huomioon vaihteidne käyttöä maksimi nopeuden saamiseksi ja niin ettei kaadu tietenkään  :2funny:

Sain tänään asiakkaaltani tuliaisia.

Hän tietää että pidän kovasti Cecilian musiikista. :angel:
Laitoin sen hoidon ajaksi taustalle soimaan ja kuinkas sieltä putkahtikaan juuri tähän aiheeseen sopiva laulu. :smitten:
Rakas AAVIISUINEN,DJ,jos löydät sen,niin tuotko tähän topiciin.
Laulaja on siis Cecilia ja kappaleen nimi on Soul of the world.
Aivan ihana,kuten koko cd. :angel:
Valitettavasti ei ollut merkintää,mikä tämän koko cd-levyn nimi on,mutta luotan että VIISUTAR löytää.

                                                :-*  :angel:  :smitten:

Älä vaivu synkkyyteen. ;D
Celine Dionin levykokoelman olisit kyllä voinut myydä suoraan minulle.
Niin tykkään hänestä. :-* :smitten:

Mutta nämä ovat kyllä kaksi eri persoonaa.Cecilia esittää New Age musiikkia upealla kirkkaalla äänellä. :angel:
Jos jostain löydät,niin suosittelen!
Löysin Youtuubista kyllä kerran vahingossa.Ettei nyt olisi ollut jonkun kahvituvalla laittamasi linkin myötä ja samalle sivulle osui "sattumalta" Cecilia.

ANYWAY,laulussa kerrotaan juuri siitä,miten tulemme näkemään maailman lapsen silmin ja se on tavoite.
Aivan se juttu,mistä olemme täällä puhuneet.
Kuuntelen sen nyt tarkemmin,kun saan rauhassa ja yksin kuunnella.

HALIT SULLE VIISUINEN JA KIITOS NOISTA LINKEISTÄ!  :-*  :angel:  :smitten:  :D

 :D ;D :2funny: :smitten: no en - oli aamuhärmät silmillä - tottahan minä Cecilian ja Celinen tunnistan kahdeksi eriksi  ;D .... olen itsekin Cecilian musiikin  :smitten:

No - ei löytynyt juutuupista ko. kappaletta MUTTA se löytyy levyltä : HEALING VOICE :

Siis nyt itken taas, mutta en surusta vaan ilosta ja hämmästyksestä sillä juuri kun olin kirjoittanut edellisen viestini tähän menin lukemaan vastauksen Chandran Viestejä arkkienkeleiltä ja pyhimyksiltä osiosta jossa hän oli nostanut minulle kortin:



Kiitos Chandra tuhannesti ja kiitos myös enkeleille.  :smitten: :angel: :smitten: :angel:

 Rakkauden Valo  :-* :angel: rakkaudella sinä teet sen mikä on tässä ja nyt mahdollista .... sillä kun lapsesi ovat vielä iältään nuoria et ehkä saakkaan heitä ymmärtämään juuri sitä mitä aikuisena haluat .... mutta entä jos katsot asiaa ja tilannetta ja tilanteeseen liittyvää opetusta - korkeinta parasta kaikille -  sielun näkökulmasta niin saatat löytääkin aivan uuden näkökulman .... entä jos ja kun kysytkin niin ETTÄ mitä lapsesi ovat kertomassa ja opettamassa sinulle ? Sehän on lasten tehtävä myöskin oppia ja opettaa  :smitten:

Entä jos se uni olikin vain oma kokemuksesi siitä mitä nyt koet - tai entäpä jos lapsesi muistuttavat sinua jostain itsellesdi tapahtuneesta - jossa itse lapsena koit voimattomuutta ja katselit aikuisten maailmaa kuin lasikopista eikä kukaan kuullut sinua vaikka ehkä näkikin NIINet tullut kuulluksi ja nähdyksi juuri sinuna - jäitkö sinä paitsi jotain ...


Uskon että omien lasten kohdalla " sinun opetuksesi" itsellesi on se - että hyväksyt itse kaiken tapahtuneen hyväksyt ymmärrät ja rakastat ja toisaalta et myöskään kiellä itseltäsi omia tunteitasi vaan olet niiden kanssa avoin ja salliva  ilman että syytät ketään - edes itseäsi  :angel:   Sen kaiken sinä energiana viestität lapsillesi ja he rauhoittuvat ... kun sinäkin lakkaat hätäilemästä heidän puolestaan .... kun sinä hyväksyt sen minkä unessasi koit lastesi kokemuksesi NIIN lapsesikin saavat rauhan .... usko ja luota että heillä ei ole mitään hätää - vaan tilanne voikin muuttua rikkaudeksi - kun syyllisyys syytökset ja pelot katoavat niin - voi olla yhtä suurta perhettä - kerron nyt ihan oman kokemuksen kautta ... aikaa se otti  ja takapakkiakin tuli aina joskus , kun vanhat tunnot pyrki ilmoille ... ja ne on katsottava ja hyväksyttävä jotta niistä voi päästää irti ....mutta paljon paljon enemmän siunausta voi virrata koko omankin " ison perheen keskuudessa" kun emme enää syyttele tai häpeä tai tuomitse tai ... oleellista on ettei vaadi itseltään tai keltään enempää kuin mihin itsekukin on valmis - jokaisella on oma aikansa .....  :smitten:

~Aaviisuinen lähettää sinulle suukkoja ja halauksia  ;) :-* :angel:

Voi miten jännittävää ja ihmeellistä tämä meidän elämämme onkaan!
Erillään ollaan,mutta niin yksissä silti. :angel: :smitten:

Aaviisuisen kirjoituksen allekirjoitan ja nyt olit RV tuonut nuo yksisarviset,vaikka aijoin kertoa omakohtaisen kokemuksen tuosta samasta surusta,jota nyt koit.Kerronkin sen kyllä.

Mutta yksisarvisista. :smitten:
Poikani oli ottanut tyynyni vuoteeseensa ja hänellä oli taas jokin huono kausi meneillään.
Ei hän sitä heti kertonut,vasta kun kaverinsa,joka kävi kanssani Reiki ykkösen,oli paikalla ja keskustelimme jotain ihmeisiin liittyvää.
Hän sanoi,että sinun tyynyssäsi on kyllä jotain "pahaa".Kertoi sitten,että aina kun hän yritti nukkua,tuli hevonen,jolla oli yksi sarvi päässä ja lopulta hän heitti sen pois,koska näky ei mennyt ohi. ;D
Ei ollut kuullut yksisarvisten ihanasta tehtävästä,joten hän koki sen pelottavana.
En tiedä,miksi hänelle näytettiin se,sillä itse en tyynystäni mitään kummempia aisti.

Mutta tuohon uneesi ja itkuusi,suruusi. :'(
Nuorimman tyttäreni kanssa olen käynyt tuon vaikean läksyn.Tytär täyttää ensi kuussa 23v.
Eromme jälkeen ennen isälleen niin tärkeä lapsi sai jäädä.Ei tapaamisia,ei yhteydenottoja,ei mitään.
Minulle löi luuria korvaan,jos yritin saada kontaktia ja kertoa miten tytär kaipaa ja ikävöi.
Kirjoitti isälleen miltä hänestä tuntui ja että ymmärsi isäänsä,muttei koskaan lähettänyt kirjeitä.
Mies halusi kostaa minulle.Hän ei kuulemma halunnut kartuttaa rahavarastojani elatusmaksuilla,tai antamalla rahaa tyttärelleen.
Kun äitinsä kuoli,hän ja uusi avovaimonsa kavalsivat tytön perinnön.No,oikeishan määräsi hänet sen välittömästi maksamaan,kuten tyttäreni serkullekin,mutta rahat olivat jo menneet.
Tyttö ei olisi edes halunnut nostaa oikeusjuttua,mutta siinä oli myös sedän tytär.

Miten monta kertaa minä itkin sitä,että miksi joudun katsomaan tuota surua,jolle en mitään voi.Puhua kyllä ja sanoa että isä rakastaa sinua omalla tavallaan.
Tiesin ja tunsin sen tuskan.Vaikkei minua lapsena oltu hylätty,niin aikuisena kyllä ja yritin rinnastaa sen lapsen kokemukseen.
Että miltä tuntuisi,jos rakastettu toisi uuden naisen,jota minun oli katsottava vaikka samasta perheestä.
Tytär kun ei halunnut minun enää tuovan ketään kotiin.Niinpä en tuonut.
Se olisi ollut hänelle liian raskasta,koska hän ei ollut siihen valmis ja piti minua tukenaan.
Tapailin miesystävääni muualla ja enempään ei ollut itsellänikään tarvetta.

Nyt kun tyttö on jo kauan ollut poissa kotoa,käyden silti harva se päivä,niin ei hänen rakkautensa isäänsä silti ole muuttunut.
Hän ajattelee kyllä aikuisemmin,mutta huoli isästä on yhä.Huolimatta siitä,mitä hän isänsä taholta koki ja kokee yhä.
Hän nimittäin soitti minulle hätääntyneenä,että "näitkö sen ilmoituksen lehdessä että isin työpaikka menee konkurssiin?Miten isin nyt käy?ja kyllä käy sääliksi."
No,lohdutin häntä sillä,että isänsä on niin ammattilainen työssään,että saa aina uusia töitä ja luultavasti,koska tästä on vuoden jo huhuja kiertänyt,on turvannut omaisuutensa.

Lapsi siis antaa kaiken anteeksi vanhemmilleen.Sitä jaksoin ihmetellä ja hämmästellä.Tietäisitpä mitä muuta heidän tarinaansa liittyykään.
Eli hän opettaa minulle sitä pyyteetöntä rakkautta ja anteeksiantoa.

Rauhoituin asian kanssa vasta silloin,kun tajusin nämä sielunsopimusjutut.
Eli hän on valinnut tuon tehtävän ja opettaa tosiaan sitä meille.Myös hän on jo pienestä joutunut kokemaan,miltä tuntuu tulla hylätyksi ja on äärettömän myötätuntoinen muita kohtaan.

Luulen että sinun kohdallasi isä ei tällä tavoin ole hylännyt ja ainakin kirjoituksista on käynyt ilmi,että lapsesikin ovat hyväksyneet miehesi.Joten sitäkin kautta voit selittää.Että kuten äidillä on nyt uusi mies ja tämä on nyt meidän perheemme,,,tiedät kyllä. :)

Mutta lapset eivät sure koko ajan kuten me aikuiset.He leikkivät ja unohtavat leikkien ajaksi.Sekin tieto lohduttaa.Kysyvät kun mieltä askarruttaa ja mikä aarre sinä olet heille,kun uskaltavat ja voivat sinulta kysyä. :smitten:

Oppivat jo pienestä tämän nykymaailman menon ja siksi heistä ehkä tulee erilaisia,myötäeläväisempiä kuin me olemme olleet.
Silti soisin,että jokaisella lapsella olisi yksi aikuinen,jolle voisi murheensa kertoa.Nuo lapset minua surettavat,joilla ei ole ketään. :'(
Siksi yhä ja uudestaan kannustan kuuntelemaan vierastakin lasta,jos hän sinua katsoo sillä silmällä,että haluaisi puhua.
Keskustelun voisi avata jollain ihan pienellä ja arkisella jutulla.OSALLISTUTAAN!!!!! :angel: :smitten:

No niinpä.  :D :smitten:


 :D :angel:


Ja taas on niin ihmeellistä... Katsoppas kun minä tuon viimeisen yksisarvisviestin tänne laitoin ja muihin hommiin koneelta läksin eräs nimeltä mainitsematon "mestaritason henki"  ;) tuli minulle muistuttelemaan ja "korvaan kuiskuttelemaan" näistä sielunsopimuksista, että minun ei pidä unohtaa niitä. Että lapseni ovat kuitenkin itse valinneet nämä tietyt "käännekohdat" elämäänsä koettaviksi. Eli ei siinäkään mielessä pitäisi murehtia turhaan. Mutta ai aivan jo odotan kun saan mussukat taas pian kotiin isänsä luota niin johan kyllä halin ja pussaan heitä.  :-* :smitten: Nyt on jotenkin vielä enemmän ikävä heitä kaiken tämän jälkeeen...


Totta.  :coolsmiley:


Niin... Nyt heitän itsekin murehtimismyssyn nurkkaan ja "leikin" jotain muuta.  ;D


Toden totta.  :'( :angel: :smitten:

Ihanat kristallilapset ihanan kristalliäidin hellässä ohjauksessa..  :smitten:

t.Free

Voi kiitos.  :smitten:

[/color][/i]

Voi... Tuo on niin surullista ja valitettavan tuttuakin... Itse en koskaan lapsuudessani saanut hyväksyntää erilaisuudelleni, etenkään isältäni.  :'( Siksipä vaikenin ja aika paljon tukahdutinkin näitä asioita.  :-\ Vasta murrosiässä uskaltauduin taas jälleen ihan tosissani takaisin tälle henkiselle tielle.  :angel: Kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, enkä ole katkera ja olen antanut anteeksi.  :smitten: Tiesinhän jo muutenkin etukäteen minkälaiseen urakkaan olen ryhtymässä, että ei ole alku helppoa.  ;) Muutenkin ikävistä kokemuksista, hassua kyllä usein juuri oppii eniten.  :angel:

Deva-enkeli. He ovat kotoisin Seulasista.

Luepa Asger Lorentsenin kirja Tähti-ihmiset ja enkeli-ihmiset. Sieltä myös minä itseni tunnistin. Tyttäreni, 6v. näkee myös enkeleitä, niin kuin olen joskus aiemmin kirjoittanut. Hän tosin ei ole muuta puhunut. Asumuseromme aikaan hän kuitenkin rakenteli meille duplo-legoista suojelusenkelitä, koska koki meidän niitä tarvitsevan.
Poikani on myös herkkä näkemään asioita, muttei ole niistä vielä puhunut. Sen kyllä huomaa, jos hän näkee jotain. Tulee sellainen silmien räpytys ja pään ravistus, ihan kuin hän ei meinaisi uskoa näkemäänsä.  :)