Astro Foorumi

Mietiskeltyäni ihmisten kanssakäynnin "sääntöjä" ja seurattuani täällä keskustelua, mitä rakkaudella saa, kysyisin teiltä tätä...

Onko kuulijalla minkälainen vastuu kuulemastaan ja varsinkin lisäselvitysten pyytämisen suhteen? Em. olet antanut kritiikkiä jostakin toiselle rakkaasta asiasta ja tuo toinen tietysti luokkaantunut/suuttunut. Menetkö leijonanluolaan selvittämään vai annatko toisen tulla selvitystä pyytämään? Varsinkin, jos tiedät olleesi oikeassa asian suhteen  :)

Rakkaalle sanonut kovat sanat uppoavat syvälle, mutta eikö totuuskin satuta? Pitäisikö siis olla vain hiljaa, ettei satuta?
Ikävä tilanne päällä ja oikeastaan ei tekisi mieli yhtään pöyhiä, kun jo nyt on sanomiseni ja motiivini ymmärretty väärin  >:( pöly laskeentuu, näkeekö paremmin vai ollaanko jo liian kaukana?
Ajatuksia...  :angel:

Tahan voisi vastata kysymalla mita on rakkaus.
Mielestani rakkauteen kuuluu myos sanoa totuus, vaan miten asian esittaa oikein on jo eri asia. Tuntemalla toisen ja harkitsemalla paljon valiten oikeita sanoja on aika paljon jo politiikkaa joka kehittyy ajan kanssa(kukaan ei ole seppa syntyessaan).
Mutta vaikka olisi oikeassa ja toisen reaktio on rajahtava-ainahan voi pehmentaa sanoja vaikka jalkikateen.

Nyt minua jäi häiritsemään, koska tuo keskustelu "mitä rakkaudella saa" on minun aloittamani... En ole itse huomannut siellä ainakaan mitään ihmeitä... Mikä sinua siellä häiritsee? Toivottavasti minä en ole ainakaan loukannut sinua tai kirjoittanut mitään typerää...  :-[ Eli siis lisäselvityksiä pyytäisin jos suinkin mahdollista.  :smitten:

Ei, ei missään tapauksessa siellä mikään häiritse... iik ja anteeksi kun tämän ketjun aloitus tekstistä sait sen vaikutelma!

Tuo ketju on saanut aikaan minussa suuria ajattelun ja pohdinnan työtä, se tavallaan on antanut tukea kun olen pohtinut paljon omaa asemaani eri tilanteista ja eri vuorovaikutus tapahtumissa, omassa lähisukupiirissäni. Tuosta ketjusta olen ammentanut rakkautta ja voimaa olla tietyistä minua ja omaa perhettäni koskettavista asioista varma ja järkkymätön, kiitos kaunis ja lämmin siis siitä  :smitten:
Tässä ketjussa tahdoin udella teidän (ihmisten joita arvostan kovasti  :smitten:) mielipiteitä, tällä hetkellä itselleni hankalassa asiassa...  :-\

Ei tarvitse pyydellä anteeksi. Kiva kuitenkin ettei häiritse. Minulle voi aina sitten sanoa suoraan jos häiritsee. Anteeksi puolestani oma väärinymmärrykseni.  :smitten:

En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta kenenkään ei koskaan tarvitse loukkaantua mistään, ei vaikka joku provosoisi. Kaikkeen voi suhtautua huvittuneena. Jos itse taas iskee arkaan paikkaan tai tietää jonkun asian  aiheuttavan reaktioita, kannattaa tiedostaa mitä tuleman pitää.  :coolsmiley: Ihmiset ovat kovin reaktiivisia otuksia. Kritiikin sijaan voisi keskustella maltillisesti, esittää erilaisia näkemyksiä, jos toinen on kykenevä älyllisesti pohdiskelemaan eikä ole kovin tunteenomainen ajattelussaan. Pyydä anteeksi&aloita alusta.

Näin itse myös katson asiaa, jotta maltilla pääsee pidemmälle kuin millään muulla. Tuo toinen osapuoli vaan alkoi ottaan tunteita peliin, eli taisi osua oikeinkin arkaan paikkaan  :'(
Asiaani en aio pyydellä anteeksi, mutta ehkäpä ulosantia olisi voinut pehmentää  ;)

Eikös ole kumma, kun ihmiset reakoivat niin eritavalla eri asioihin? Sitä juuri tarkoitin kuulijan vastuulla... nyt meillä on ns.kuuloyhteys poikki, eli kaippa se minä sitten taas olen joka ottaa yhteyttä ja alkaa selvittämään, vaikka toisinkin päin voisi joskus mennä...

Ja mistä oikeasti ihan tasan tarkkaan voi tietää, miten toinen reagoi... tämäkin episodi sai mielestäni niin hullun suuret mittasuhteet, vaikka tiesin sohaisevani arkaan paikkaan (en arvannut olevan ihan elämää isompi asia  :uglystupid2:)
Tunneskaalani tilanteesta tähän päivään -ärtymys ja sanominen, hämmennys ja kuuntelu, huvittuminen ja asian antaminen vain olla , suuttumus ja yhteydenotto asianomaisen puolisoon (aloitin tämän ketjun puhelun jälkeen), kyllästyminen ja ajatus tunteesta; "antaa p... olla kun on mättäälle pudonnut"  >:( ei jaksa vääntää enempää  :2funny:

Onko  tuossa tunneskaalassa tuttua kuvioita teille? Vai olenko oikeasti se kylmä, ilkeä ja v...ainen ä-m-m-ä  :angel:

Mistähän asiasta on kyse? Jos puhuu rakkaudellisesti voisi luulla saavansa sellaista palautetta. Minutkin on vaikea saada kuuntelemaan tai kääntämään pää, mutta palstalla on tällä hetkellä pari kolme tyyppiä joita kuuntelen - ne jotka ovat lähinnä Jumalaa (elikä melkeinpä kuuntelen enää niitä jotka saavat suoraa viestintää Jumalalta, ja minun tehtäväni on koettaa seuloa onko se niin ja mikä kolahtaa). Ja luulenpa että he kaikki tietävät kenestä puhun.  ;) :smitten:

Itsekin tykkään hämmentää joskus asioita, mutta enemmänkin olen oppinut varomaan ja opiskelen itse asiat selväksi mieluummin kuin alan tökkiä muiden uskomuksia (saatikka että saarnaisin, se on nyt hieman out..)=.  :smitten:

Olen melko porsas kyllä itse mutta sanon kyllä ihan niinkuin asian ajattelen sillä en voi ikinä toisen puolesta kuvitella miten toinen asian ottaa suuntaan tai toiseen. Jos jätän jotakin sanomatta sillä voi ollakin merkitystä juuri hänelle. Jos taas mietin puhunko liikaa en senkään merkityksestä voi tietää. Mietin vain sen oman kohtani: mitä sanon ja miksi ja sitten sanon vain sen. Olen huomannut olevani varsinainen provosoija ja hyväksynyt sen roolini sillä esiin nousee yleensä semmoisia asioita sekä itselleni puheeni kautta että aina kenelle tahansa toisellekin omista lähtökohdistaan kuulla.

pÄLÄ PÄLÄ. Siispä jokainen kuulee sen mitä sillä hetkellä toisen puheesta peilaa omassa elämästään. Myrskyjäkin siitä seuraa. Se voi olla tärkeä myrsky vaikka sanoja joutuisikin syntipukiksi. Mahdollisuuden lahja joka sanassa.

 :o :D Allekirjoitan joka sanan; ihan kuin omat ajatukseni olisit pukenut muotoon! Tuppaa käydä usein niin, että myrskyjä tulee ihan huomaamattaan nostatettua ja sitten oma osani on jäädä vain seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Tuosta muuten tulikin vielä semmoinen mieleeni että ympärilläni on itseeni verrattuna tosi asiallisia ja diplomaattisia ihmisiä, jotka eivät sano ääneen vaikka ajattelisivatkin toisin - varmaan välttääkseen sitä myrskyäkin. Ja kun heistä ei saa mitään irti (lue: en näe kuvaani heistä lampunkaan valossa) astuu ilmeisesti se provokaattori kuvioihin jotta ne todelliset ajatukset tulisi esiin. Ja siltikään, miten "negatiivisia" tahansa, ne ovat hyvin tärkeitä eikä niistä loukkaannu vaan päin vastoin. Olisi aivan ihana jos ihmiset vain sanoisivat mitä oikeasti ajattelevat ja jättäisivät sen vastuun kuulijalle mitään esioletuksin muuttelematta.

Vastaukset kysymyksiisi:
On.  :angel:
Olet.  :angel:
 :2funny:  :2funny:  :2funny:

Älä ota elämää liian vakavasti, eiköhän se riitä että toiset ottavat. Kuten Härät. :crazy2:

Syyllisyys paperikoriin muun roskan sekaan ja nautti vielä tuosta olotilasta  :2funny: Et ole muuten ensimmäinen joka kehoittaa ottamaan hieman vähemmän vakavasti  :angel: yritys hyvä 10.  :buck2: siis täällä päässä  :angel:

Hieno huomio  :angel: Minkä ihmeen vuoksi jotkin ihmiset ovat niin sisäänpäin kääntyneitä, että eivät kuuntele tai kuulevat mitä haluavat  :idiot2: onko se tapa hallita myös omia tunteita ja reaktioita? Ja kun joku rävähtää tai vain tökkää, heti sen ihmisen em. hermoissa on jotakin vikaa  :tickedoff:

Niin - kyllähän se niin on että kullakin on oma uskomusten harso harhana välissä, ja sen kautta kun ne sanat suodattuu, niin eihän se viesti ole sitten sama kuin millaisena se puhujan suusta kirposi ilmoille.

Tätähän se on peilaaminen ja tässähän sitä on se opin paikka, oppia kuulemaan mitä toinen sanoo ja tarkoittaa - eikä kuunnella sitä mitä luulee kuulevansa.

Itsellänikin on ollut herne niin syvällä nenästä, että ei se sieltä ole toisen kaivamana lähtenyt. Itse kukin herneet nenäänsä tunkee ja itse ne on sieltä poiskin kaivettava. Muuten ne alkaa mädätä ja haista siellä  ;) :D ;D

(kaivelee varovasti viimeistä herneenpuolikasta pois nenästään)

Toinen, mikä on hyvä muistaa, on se, että kukin aikuinen ihminen on itse ihan vastuussa siitä miten suhtautuu toisen sanomisiin. Joku saattaa samasta lauseesta riemastua ikihyviksi kun taas toinen on porot sieraimessa välittömästi ja mykkäkoulua loppu vuoden. (ja tästä ei sitten passa Härkämerkuriusta muistutella, että minähän sanoin...)  :uglystupid2: :2funny: :2funny: :2funny:

Ehdit sanoa peilin ennen minua.. ote kirpoaa.. :2funny:

SA -  ;) ;D ;D

MINÄKÖ pentu grrour. Voimaeläimeni on jellona.

Minun kinskiskooppini on kisumisu  :-*

Kyllä kuulijalla on myös vastuu kuulemastaan ja varsinkin lukemastaan.
Nämä nykyiset viestimet kun jättävät äänensävyn pois,niin jonkin yksittäisen lauseen,jopa sanankin,voi ymmärtää aivan toisin kuin on tarkoitettu. :o  :tickedoff:

Totuus kyllä satuttaa,jos on isoista asioista kysymys,mutta pyrin pysymään siinä.Läheisen ihmisen valheellisuus sattuu paljon enemmän kuin totuus.Useimmiten totuuden joutuu vielä kuulemaan välikäsien kautta ja siinä sitä ollaan sopassa kurkkua myöten.Kuka on sanonut ja mitä on sanonut ja kelle,,, :tickedoff:  :buck2:

Kuulija voi aina pyytää tarkennusta.Varsin usein on myös väärinkäsityksestä kyse.
Mutta totuudesta en tingi.Jos lähtee asioita kiertämään ja kaartamaan,ei kohta enää muista,mitä on kellekin sanonut.
Jos oma mielipide on asiasta on muuttunut vuosien aikana,niin se on jo eri asia.
Herneet vedän suureen nenääni läheisten kanssa. ;D
Eipä ole pitkäkään aika,kun parhaan ystäväni kanssa yhteen otettiin.
Aihe oli minun tietyistä tavoistani elää.Esim.silloin tällöin eristäytyminen muusta maailmasta.
Kyllä lensi kipinät ja melkeimpä jo kivetkin.Mutta niin paljon asia kumpaakin vaivasi,että seuraavana päivänä se loppuun saatettiin. :2funny:

Nyt on asia unohtunut jo.Et silviisiin tuumaileepi hän tuttavallisesti,nam! :coolsmiley:

Kuulijan vastuu kuulemastaan...

tuota räpistelen ja ajattelen, että hitto kun oliskin helppoa. Antaa tulla kaikilla panoksilla ja siirtää vastuu aivan sille, joka on ollut kuuntelemassa.

Eihän se ihan näinkään mene. Eikä kysyjäkään varmaan näin tätä tarkoittanut. Kyllä oman kielenkin pitää vastata ainakin seuraamuksista.

Mutta miten jatkaa, kun myrsky on syntynyt puolella tai toisella?

Yleensä hän joka on kuulemastaan tietyn tulkinnan tehnyt, pitää sen hyvänään, eikä varmasti mene kyselemään enempää, edes sitä mitä ei oikein ymmärrä. Useimmiten! Kunhan itse on ymmärtänyt omalla tavallaan. Se riittänee ja toinen saa painua hornan tuuttiin.

Kuka siinä silloin menettää? Miten sen vastuun kantaa ja mitä se luo?

Kun selvittämättömät asiat jäävät varmasti kuitenkin jossakin tasolla kaivertelemaan sekä kuulijalla että puhujalla! Vai onko se niin?

No joo.Enhän toki tarkoittanut,että vastuu on vain kuulijalla.
Tietysti myös sillä,joka mielipiteitään heittää.

Haluan kyllä tarkistaa olenko ymmärtänyt väärin,vai onko juuri näin tarkoitettu.
Aivan liian harvoin puhutaan.Sitä vaan otetaan nenuunsa ja ei edes vaivauduta kysymään,mikä on mielestäni aika hassua touhua. :idiot2:

En haluaisi menettää ystävää selvittämättömien asioitten vuoksi.
Eli kyllä siinä MOLEMMAT ovat vastuussa.

Olen usein jäänyt miettimään sellaista 'jäätävää hiljaisuutta'.

On tehty omat päätelmät ja siinä ratkaisu. Vaikka tiedetään että toinen jäi odottamaan keskustelua.

Se hiljaisuus onkin usein se 'viiltävä miekka', sen tarkoitus on jättää toinen epätietoisuuteen.
Onko se kostoa? Onko se todella välinpitämättömyytta? Vai onko se silkkaa heikkouta ja osaamattomuutta?

Hyvä kysymys,, ???
Mutta tehokas tapa se ainakin on mitätöimään toisen.
Aivan kuin sanoisi,että piut,paut sinun tunteillesi.Tai ehkä vieläkin pahempaa.

Jos on osaamattomuudesta kiinni,sen toinen yleensä vaistoaa ja anteeksiannettavampaa kuin tuo tahallinen mitätöinti.

Välinpitämättömyyttäkin jos tuolla kosto mentaliteetilla kuljetaan.
Luulen että tietyn tyyppiset ihmiset harrastavat tätä.Mitätöivät suhteita toisen perään.Mutta joskus sekin reitti katkeaa ja silloin on kovin yksin.
Yritetään siis vaan selvitellä näitä pikku kiistoja,niin ettei kenellekään jäisi paha maku suuhun.

Niin, mutta jos ajatellaan yhteisvastuuta kaikesta kanssaolemisesta...mukana myös kuuleminen,

tai siitä näkökulmasta, että yksilö ei ole irrallaan mistään,

niin silloin hän jäädyttää osansa siinä.

Loppujen lopuksi, kumpikohan on onnettomampi: vastuuntunnoton kuulija vai väärinymmärretty puhuja?

Kohtaamattomuus on aina onnetonta :(

Ah ja voih, mykkäkoulun karttakeppi  :buck2: Niin usein nähty sivaltavan ja alistavan vastakkaisen osapuolen. Siihen on helppo tarttua, kun ei muuta enään keksi  :'( Mielestäni se on kosto toista kohtaan tilanteessa, jossa ei itsekään enään osaa kommunikoida. Se on yhtä huono keino kuin lyöminen  :-\ huutaminenkin on parempi ja vielä parempi kun menee metsään möykkään pahimmat ja sitten tulee puhumaan  ;)
Näinpä ja tykkään, että kumpikin on pohjimmiltaan onneton tilanteesta... mykkäkoulua pitävä vain nauttii vallantunteesta ja juopuu siitä. Joka kerta kun yrittää aukaista keskustelukanavaa asetelma vahvistuu... miten välttää? Vai antaako olla vaan... surullista on, jos ihmiset eivät osaa hoitaa asioita  :'( yksin selvittäminen on vain hankalaa  :crazy2:
Tässä minun tilanteessa on vielä mukana lapsia, jotka tavallaan ovat sijaiskärsiöitä ja se kun kismittää eniten  :( mutta vastapuolena ovat omat vanhempani ja varsinkin äiti  ::) Olenkin pohtinut raotinko silmäluomia näkemään tilanteen, jota ei tohdittu kohdata... nyt on pakko. Asetinko peilin henkilön eteen ja hän ei tykännyt näkemästään. Vai pitäiskö katsoa itsekin peiliin kun menen tekemään moista toisen kiusaksi  ::)  :)  ;D :2funny: :2funny:
Ps. aivan ihastuttava kuva Elektra  :smitten: :smitten:

Toisaalta olen kohdannut myöskin sellaisia ihmisiä, joille se mykkäkoulu on ainoa tapa, jolla he kokevat selviytyvänsä.

Ihminen kokee olevansa tuolloin niin heikoilla, että hän tuntee ainoan puolustuskeinonsa olevan sen, että hän vetää kuoren päällensä - ja kun ei puhu, niin silloin on ikäänkuin ei olisi olemassakaan.

Tällaisessa tapauksessa taustalla useinkin on 'haavoitettu lapsi' - lapsuudessa tällaisen ihmisen puhetta on mitätöity ja häntä on sanoin satutettu. Ainoa suojautumiskeino lapsella on ollut se, että on mennyt 'pöydän alle piiloon' ja hiljaisuus on ollut suojana. Mitä äänettömämpi, hajuttomampi ja mauttomampi on, niin sitä paremmin on kokenut pärjäävänsä dominoivien aikuisten parissa.

Tämä tunnetila on jäänyt päälle, koteloitunut, eikä sitä olla osattu purkaa aikuisikään tultua - ja kun tulee sopiva tilanne, niin kotelo aukeaa ja aktivoituu ja henkilö vetäisee liinat kiinni ja that's it.  :-X

Mykkäkoulu oli hyvä juttu minulle kun toinen loukkasi, eri asia kuka todella oikeasti loukkaa ketä. Mykkäkoulu on tehokeino, joka myös erottaa henkilöitä toisistaan ja tilanteesta, antaa tilaa ja etäisyyttä tehdä päätöksiä.

Minä olin kertalaakista puoli vuotta yhteydet poikki äitiini yhteenoton jälkeen ja tiesin kyllä että se ei ikuisuutta kestä vaan vei oman aikansa. Tavallisesti ennen tätä episodia saatoimme päivittäinkin soittaa, katkos oli sitäkin merkityksellisempi. Hän koetti tavoitella minua mutta itse en siihen pystynyt, ei siksi että olisin ollut inhottava. Hyvä kummallekin loppujen lopuksi ja tällä hetkellä ihan mainiosti menee.

Kiitos avoimesta ja rehellisestä viestistäsi, Valkeinen!

Jokin sinussa varmasti tarvitsi sen puolen vuoden hiljaisuuden. Varmaan opit sen itse ymmärtämään.

Ihmettelen, miten niinkin pitkän ajan jälkeen saatoit kerätä voimia ja rohkeutta jälleen yhteydenottoon.
Teitkö sinä sen? Vai tartuitko vihdoin äitisi kutsuun?