Astro Foorumi

 ??? Oon tottunut siihen, että saan jonkinlaista "palautetta" melkeen ihmisestä kuin ihmisestä, eli oon pystynyt tuntemaan jotenkin toisen ihmisen fiilikset kun ollaan kanssakäymisissä. Nyt tästä porukasta on kyllä pudonnut 90% ihmisistä pois, tuntuu kuin kulkisin jonku lasikuvun sisällä. Sama tuntuista olisi kait, kuin joku aisti otettaisiin pois.  :'( Oonko mä sitte eri värähtelytasolla, vai mistä johtuu etten enää saa "yhteyttä" niin moniin ihmisiin? Muilla vastaavia kokemuksia?  :idiot2:

Mulla on kanssa ollut vastaavaa kokemusta, aistin toisista ihmisistä todella voimakkaasti mielialaa, siis vaikka toinen ei ollut edes samassa kaupungissa kuin minä. Siinä elämätilanteessa oli muutenkin rankkaa ja astimukset pääasiassa negatiivisia (surua, pelkoa). Tunsin ihmisten hädän voimakkaasti. Koin tämän aistimisen jotenkin kovin kuormittavaksi, koska oma elämäni vaati silloin paljon. Nyt aistimukset ovat vähentyneet ja muuttuneet rakkaudellisemmaksi. Olin tyytyväinen vähenemiseen, koska koin ettei minulla ole lupaa tai halua "urkkia" toisten tunnetiloja.

Monesti menin itse ihan sekaisin esim. aistiessani valtavan surun ja hädän lapsesta. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että minua valmisteltiin kohtaamaan käytännön elämässä tämä tilanne.

Omalla kohdallani pidin tätä siirtymävaiheena ja ehkä jonain päivänä minulla on jotain käyttöä tälle taidolle. Nyt se on suurimman osaa aikaa poissa käytöstä, tosin itse en edelleenkään tietoisesti sitä osaa hallita  :crazy2:  :angel:

Voipi olla kyseessä jonkinlainen prosessointi/päivitysvaihe.
Ei mitään hätää siis, anna sen vaan rauhassa työstyä, niin kohta avautuu syventynyt aistiymmärrys.
          Voimia!
 :smitten: :smitten: :smitten:

Minä suljen itseni välillä maailmalta, varsinkin jos olen väsynyt. Toisinaan jonkun ihmisen energiat pääsevät yllättämään, mutta en koe sitä pahana tunteena. Se on vain oman suojaukseni puutetilaa. En halua olla avoin kaikelle jatkuvasti. Suojaus on tärkeää, jotta jaksaa sitten olla avoin, kun sitä todella tarvitsee.

t: väsynyt heppa  :smitten:

Tuttuja juttelette - minuakin varmaan VAIN päivitetään  :-* :angel: :smitten:

Voimia kaikille  :smitten:

Ahaa... siis kohta tulee ilmoitus: Päivitys on valmis, ole hyvä ja käynnistä kone uudelleen"  ;D

Mullekin on tuttua tuo, että varsinkin läheisten ihmisten tuskan olen tuntenut itse levottomuutena, näin tapahtui mm. kun exän mummo kuoli. Koko päivä meni "hypätessä" ja illassa sitten exä ilmotti tapahtuneesta.

No en tiedä sitten onko minulle tehty "päivitys" jotenkin huomaamatta tai ekstranopeasti ;D sillä minä olen taasen huomannut päinvastaista. Että siis jo aiemmin herkkä toisten ihmisten energioiden yms. aistiminen on vain vahvistunut entisestään. Ennen tämmöinen oli rankempaa, mutta nyt se on vain helpottunutkin entisestään. Miten sen nyt selittäisi...  :angel:

Hahaa, tuossahan se selitys onkin jota yritin sanoiksi pukea. Kiitos Kaarina!  :smitten:

Minä olen aina ajatellut, että se on elämän luonnollista aaltoilua...

Väliin tuntuu, että kaikki etääntyy. Usein huomaakin, että olikin oikeastaan hyvä olla rauhassa ja yksin. Välillä pelästyy että onko tullut 'kylmäksi' ja ihmiset kaikkoavat.

Sitten yhtäkkiä ojentuvat 'kädet' eli ystävät ja tutut ottavat yhteyttä. Ja elämä on täydessä vauhdissa.

Eihän tähänkään tietenkään pitäisi tuudittautua, vaan ohjata joskus itse 'laivaansa'. Ja pitää silmällä, että 'moottori tai purjeet ovat kunnossa'. Eli sydän paikallansa.

No mulla tää on jotensakin muuttunut "valikoivaksi"... Jotkut etääntyy ja  toisia taas pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa  ???

MUOKS... :)

...tervehdys Rakkauden valo... :D...olin tässä " etsimässä sopivaa topicia.." jolle kirjoittaa sitä mitä ajatuksiini nousi...eli "RAKKAUDELLA TODELLAKIN SAA SITÄKIN MITÄ EI EDES OSAISI KUVITELLAKAAN..."...ja löysin tämän kirjoituksesi...ja niin tunnistan luissa ja ytimissä kuin jokaisessa solussani mitä tarkoitat...sillä itselläni on myös viimeaikoina tapahtunut " samanlainen ekstranopea energioiden SIUNATTU päivitys..

 :angel:...kas kun minulle myöskin on annettu tämä talentti eli lahja että aistin ja tunnistan ja koenkin hyvin hyvin herkästi toisten energioita - jopa eläinten :D....ja olen viimeiset vuodet ollut aika uupunut tämän herkkyyteni kanssa - jopa niin että jouduin( nyt jo sain ) lopulta jäämään uupumisen vuoksi pois työstä syksyllä 2005
( olin ollut erilaisissa kriisityötehtävissä sekä työskennellyt paljon lasten kanssa...)

...ja siinä uupumiseni loppuvaiheessa suorastaan "kirosin" tätä lahjaani.... uupumisen syy ei lopultakaan ollut energiaherkkyyteni vaan juurikin väsymykseni joka oli seurausta huikeastas työtahdista sekä jatkuvasti muuttuvat määräaikaiset työsopimukset, ja uudet työyhteistöt ja työtehtävät... ja tämä väsymys vain  teki sen etten enää kyennyt rajaamaan tai suodattamaan  ympärilläni olleita energioita  ja kaikki muuttui yhdeksi isoksi mössöksi jonka alle uuvuin....ja sitten oli alettava etsimään itseään sieltä mössöstä - joka tarkoitti niin perusteellista puhdistautunmista - irtipäästämistä - että välillä jo hätäilin "että jääkö mitään jäljelle"..

...siinä meni oikeastaan lähes kaikki" omakin" - tai se minkä olin luullut tai kuvitellut olevan sellaisena kuin ne elämässäni olivat ilmenneet - omaani, omaa kokemustani tai omaa totuuttani... henkisyydestä, enkeleistä, olemuksestani, elämästäni, elämäntehtävästäni -ihmis-suhteistani, ympäristöstäni, kodistani, työstäni, ystävistäni - siinä kaikessa sisimmästäni ja ympäriltäni katosi ja katosi  niin että lopulta sisimmässäni oli vain se suuri tyhjyys ja hiljaisuus ja jonkin aikaa myös täydellinen pimeys - josta etsin sitä syntymälahjanani saamaani elämän-jumalkipinää joka on ollut elämänliekkini aina, mitä vaikeimmissa olosuhteissa...

..ja...." lopultakin mun sydämeni etsi ja sai lepoa ja rauhaa"...täydellistä antautumista ja irtipäästämistä, luopumista luopumisen jälkeen - kaikesta sellaisesta joista oli luullut ja kuvitellut nousevan oman olemisensa totuuden.... ja siinä hiljaisuudessa olin ja elin piiiitkään - se oli melkoisen peloittavaa ensin alkuun kun koki että ainoa mikä oli jäljelle jäänyt "oli muisto jostain - aikojen alusta"...rakkaudenpisara-valonsiemen...toivon-liekin-jumalkipinän siemen...ja nämäkin olivat kuin tyhjyydessä - niin että oli vain luja usko ja luottamus- että ne ovat ja pysyvät ja ne on SE ainoa oikea olemiseni totuus - eivätkä ne häviä eivätkä katoa ...... ja luja luottamus siihen että siitä luopumisesta alkaa "uusi vaihe - uusi aika",   irtipäästämisestä, puhdistautumisesta - jossa ei kysytty mitä halusin ja koska - vaan selkeänä oli kokemus " että ota tai jätä - että otatko elämän vai jätäkö" " ns. elämän ja kuoleman kysymyksiä"...vaan kun riisuuduin sisältä ja ulkoa aivan paljaaksi - niin että kaikki haavani nousivat pintaa ja näkyville...ne voitiin myös hoitaa...sieltä ne lopulta paljastuivat..kun kaikki muu oli poistunut ja poistettu ympäriltäni - sisimmässä ja ulkona . kaikki turhat äänet ja sanat ja kuvatkin...

Ja lopulta koin olemukseni kuin pieneksi pisteeksi - vaan se oli olemassa ja kantoi sisällään elämänliekkiä, toivonliekkiä, rakkaudenliekkiä, jumalkipinää....ja hitaasti  "alkoi elämä palata sisimpään ja ympärille" ja tämä "pieni piste alkoi kasvaa - oikean itsenikokoiseksi ja se oli ja on  täynnä todellista ei enää uskomuksia, luulemista, kuvittelua, "..

.. ja aloin hyväksyä  tämän herkkyyteni ja hiljalleen opettelin uudella tavalla elämään SEN kanssa, ja " meistä tuli työtoverit - hyvät kumppanukset".... ja nyt todella huomaan tapahtuneen tämän " pikapäivityksen".....joka on lisännyt herkkyyttäni ja samalla vahvistanut olemustani "työskentelemään  tämän herkkyyteni ja näiden energioiden kanssa"...jotensakin näin...  :)

Tässä juurikin huomaan että olen viime päivissä " päivittänyt jotain melkonmoista"...kun ynnään nämä kirjoitukseni - eri topiceilla....että lämmin kiitokseni teille kaikille "siellä jossain" :) .. jotka olette kanssani tätä pääsiäistä jakaneet... eräänlainen VIA DOLOROSA tämäkin.OHDAKEKRUUNU VAIHTUI VALOKRUUNUUN    ..:smitten:  :angel:  :-*

KIITOS  :smitten: Sinulle  :angel: kakista avoimista kirjoituksistasi ja siitä, että OLET täällä kanssamme  :-* :smitten: :smitten:

En voi muuta kuin yhtyä tähän.  :smitten:  :angel:

 :)...lämmin ja nöyrä kiitos - vaan eihän nämä yksin synny - ilman teitä... :angel: ...ja tässäpä iloinen kiitosruno, joka juurikin lennähti syliini - ja hauskasti se kutittelee suupieliä  vetäen niitä ylöspäin - ja läikähtää lämpimänä sydämessä - juuri kuten tekin...:smitten:


jep.klik ;)

Kiinnostavaa ja ehkäpä lohdullistakin lukea, että on muitakin jotka tuntevat toisten energioita.(Tottakai on!)
Itse olen hyvin herkkä kaikelle energialle ja kun en osaa suojata tai valjastaa käyttööni tätä "lahjaa", se monesti vie voimia itseltä...

Minua on aina kiehtonut sinun kielesi, siinä on kuin jokin aivan uusi sointi, vaikka joskus siinäkin 'kuulen' epävireellisyyttä, mutta sehän on luonnollista. Mutta yritän ymmärtää mitä sanot. Nyt jotenkin loksahti minullekin tuo sanomasi. Olen väliin ihmetellytkin, että miltä suojautua? Elämältäkö? Ymmärrän hoitosuhteessa olevat, mutta ihmettelen siinäkin, että jos on valmis asiaan ja energiat ovat kunnossa, niin tarviiko suojautua. Joskus mietin, että silloin tarvitsee ehkä enemmänkin pysähtyä ja hoitaa välillä itseä. Eipä silti, olen nähnyt tosi surullisia tapauksia, kuinka helposti hoitajat itse sairastuvat.

Mutta ymmärrän, että jos haluaa, että hyvä tavoittaa, niin kyllä siinä se heikkokin etsii valtaansa. Ja silläkin voi olla oma merkityksensä.

[/quote]Sillä jokainen sellainen teko, jolla estetään mitenkään näitä tapahtumia, tehdään hidasteita omalle kasvulle ja sen joutuu kuitenkin aina negaatioina kokemaan. Eli vastustus tekee sen kokemuksena sellaiseksi, että tuntuu kuin se "toinen" olisi jotenkin sellainen negatiivinen ja sen vuoksi tahtoisimme heistä etäänkyä mahdollismman kauas.[/quote]

Ajattelen tuossa tilanteessa tietenkin sairasta miestäni, joka ei ole takertuvaa 'minä-raukka' tyyppiä, mutta tiedostamattaan tarttuu omilla peloillaan. Pelkään ehkä tuota toisen pelkoa. Tai jotakin, missä minun on selvitettävä oma rakkauden ja myötätunnon määrä siten, että löydän siitä itseni itseä rakastaen ja toista.
Kun helposti voi valita vain toisen.

[/quote]Eikä todellisuudessa olekaan mistään muusta kyse kuin OMIEN energioidemme heijastuksesta[/quote]

Tuon ymmärrän. Tai luulen niin.  ::)

[/quote] joita emme tahdokaan tehdä toisella tavoin eli muuntaa sen kuvajaisen tekoa tänne maan päälle, jolloin koemme sen tämän persoonamme teoilla ikävänä asiana.[/quote]

Eli onko tässä kyse nyt niistä tasoista ja kerrostumisista, joissa olemme olemassa. Persoonahan se jyllää suurimmalla äänellä ja pelkää ja vaatii omaansa. Onko niin, että jos persoona esim. sairastuu, ei jaksa, niin mieli tai ydinminämme kuitenkin jaksaa?

 [/quote]Vaan heti silloin, kun oivallamme, että tunnemaailmamme on aina vain minämme oma, kun jotain tunnen niin siitähän voidaan tehdä sellaisiakin johtopäätöksiä, että milloin tahansa voin suhtaumistani siihen muutella, jos tunnen negaatioita.[/quote]

Hetkinen. Tässä se vaikeus onkin. Vaikka luulemme järjen meitä johtavan, koska sitä on helppo puhutella, niin tunteet ne vain jyllää. Ja niihin kun ei tahdokaan saada otetta. Tuolla eräs ystäväni sanoi hyvin, että järjen lihakset ovat niin tottuneita johtamaan ja ovat hyvässä kunnossa.  ;) Tässä se vaikeus!

[/quote] Eli tuoda nopeimmalla mahdollisella teoillani sen positionkin siihen tunnemaailmani energiaan niin siitähän todellakin tulee tunne, että tunteeni ovat ian kaiken tasapainossa. Koska tunnemaailmaakin ohjaavat ainoastaan ja vain mielemme maailmat, jotenka muuttelemalla sen tekoa, voimme ohjailla tunteitamme.  :smitten:
[/quote]

Niin, kun koittaisi se päivä! Missä suitset vauhdikkaalle tunneminälle? Ainakin minun maailmani siellä on vielä kaaostilassa ja vain sen kautta voin jotakin oppia, siis kärsimällä paljon vielä!  :-[

Mutta jotakin yritän kurkistella ja ymmärtää... ???

Kiitos Kaarina!  :smitten:

Kiitos myös minun puolesta.  :smitten: