|
Otsikko: Auttamisesta ja yhteystyöstä Kirjoitti: mammamma - 11.04.2007 15:45:48 Olen saanut tuhat ja sata enkeliviestiä, jotka kehoittavat tekemään yhteistyötä. Mielelläni tekisinkin, mutta huomasinpa ikäväkseni töissä tänään yhden "räyhänrengen", jolla on tapana ns. osoitella sormella vaikkei ehkä olisi aihettakaan >:( (kyseinen henkilö muuten missasi juuri työporukalle järjestetyn ryhmätyökoulutuksen ja on muutenkin vähän vastarannan kiiski :( )
Onko teillä kokemusta, miten tällainen ihminen saadaan puhaltamaan yhteen hiileen? En ole esimiesasemassa, joten pitäisi jotenkin kautta rantain saada tämä juttu raiteilleen... Otsikko: Vs: Auttamisesta ja yhteystyöstä Kirjoitti: Valkeinen - 11.04.2007 16:16:19 Osoittelun ja syyllisen hakemisen maailmanmestarina tunnistankin osoittelijaa osoittavan osoittelijan itsessäni :-*
Ehkäpä yhteistyön mahdollisuus piilee menemällä vastaan vastarannan kiiskeä, kaikillahan meillä on syymme kiukutella joskus julkisestikin. Taas vastarannan kiiskeilynkin hallitsevana voisin ajatella olevani vähän huomiota kaipaava, jolle rehellinen ystävällinen tai rohkaiseva sana jo riittää "lähtemään messiin" silloin, kun itsellä ei oo oikein hyvä olla. Vaan miten voisin saada mokoman kulkemaan edes siksakkia samaan suuntaan - sen voin tehdä vain omassa sydämessäni sen hänen kauttaan minusta esiinnousevan ärsytyksen juuret kaivelemalla. Ja kun ymmärrän mikä se oli se lakkaa olemasta, pala palalta. Kiisken räpistely lienee loistava tilaisuus oppia itsestä -si, -ni, -mme? :-* :-* Ja tulitpa tuon kysymyksesi myötä antaneeksi itsellenikin mahdollisuuden pohtia uudelleen kiiskeyttäni, osoittelijuuttani ja sitä vastaanmenemistä, kiitos. :angel: Otsikko: Vs: Auttamisesta ja yhteystyöstä Kirjoitti: mammamma - 11.04.2007 16:23:22 Niin, onhan se tietty itsessäkin osoittelijaa, kun sanoo että tuo toinen osoittelee... Vaan kun itse ei haluaisi edes tuollaista tilannetta, ja se tulee silti vastaan uudelleen ja uudelleen... Siinä on kait sitten se oppimisen ydin - yhteistyössä ::) Yritys on mun puolelta kyllä kova, mutta pienintäkään virhettä ei saisi tulla, ja tikulla kaivetaan menneisyyttäkin >:( Eli ei se todellakaan ole niin helppoa :(
Otsikko: Vs: Auttamisesta ja yhteystyöstä Kirjoitti: Ikitosi - 11.04.2007 19:12:58 Osoittelun ja syyllisen hakemisen maailmanmestarina tunnistankin osoittelijaa osoittavan osoittelijan itsessäni :-* :smitten: Valkeinen se osaa ihanan viisaasti ilmaista ajatuksiani :smitten:Ehkäpä yhteistyön mahdollisuus piilee menemällä vastaan vastarannan kiiskeä, kaikillahan meillä on syymme kiukutella joskus julkisestikin. Taas vastarannan kiiskeilynkin hallitsevana voisin ajatella olevani vähän huomiota kaipaava, jolle rehellinen ystävällinen tai rohkaiseva sana jo riittää "lähtemään messiin" silloin, kun itsellä ei oo oikein hyvä olla. Vaan miten voisin saada mokoman kulkemaan edes siksakkia samaan suuntaan - sen voin tehdä vain omassa sydämessäni sen hänen kauttaan minusta esiinnousevan ärsytyksen juuret kaivelemalla. Ja kun ymmärrän mikä se oli se lakkaa olemasta, pala palalta. Kiisken räpistely lienee loistava tilaisuus oppia itsestä -si, -ni, -mme? :-* :-* Ja tulitpa tuon kysymyksesi myötä antaneeksi itsellenikin mahdollisuuden pohtia uudelleen kiiskeyttäni, osoittelijuuttani ja sitä vastaanmenemistä, kiitos. :angel: Kaikkeus jatkaa sinnikkäästi viestittelyään, kunnes se vastaanotetaan. Muuta ei yleensä tarvitse tehdä, kuin kohdata ja olla rehellinen.Toista et voi mitenkään muuttaa. Ja itseäänkin tulee muuttaa vain itsensä takia. Tuo hankala ihminen antaa sinulle mahdollisuuden ymmärtää jotakin. Ps. Kiiskellä on iso suku ;D Otsikko: Vs: Auttamisesta ja yhteystyöstä Kirjoitti: Cimara - 11.04.2007 19:59:43 Minäkin olen saanut paljon enkeliviestejä, joissa kehoitetaan yhteistyöhön ja maltillisuuteen odottamisen suhteen.
En kertakaikkiaan kestä odottaa että joku saisi hommansa tehtyä ja siksi en mielellään ryhmätyötä tee... Teen asiat mielummin yksin, koska silloin tiedän että ne tulevat tehtyä. Tai sitten otan "työnjohtajan" aseman ja vahdin, että homma tulee tehtyä. En juuri koskaan arvostele toisten tekemistä ääneen, mutta kihisen kiukusta jos asiat eivät suju niinkuin olin ajatellut tai halunnut. Kumma juttu että kehoitetaan yhteistyön harjoitteluun... ;) Luottaminen toisiin on vaikeaa, mutta sitä kannattaa harjoitella.Samoin sitä että luottaa itseensä niin paljon, että voi luottaa toiseen. Kyllä niitä "räyhän henkiä" oikesti on olemassa, ilman että edes osoittelee. Luokittelen itsenikin sellaiseksi, koska en ole kauheasti antanut muille mahdollisuutta näyttää kykyjään. Joillekin vastarannan kiiskenä oleminen antaa voimaa (energiaa) ja jonkinlaisen vallan tunteen. Ikävä kyllä lähellä olijat tuntevat itsensä loppuun imetyiksi kun joutuvat sietämään kaikenlaista ja yrittämään olla ärsyttämättä tällaista henkilöä. Jos sinulla riittää rohkeutta TuliTirppa, niin sano tälle ihmiselle ystävällisesti ja rakastavasti, että se mitä hän tekee ei tunnu hyvältä ja pyytää häntä selittämään mitä hän tarkoittaa tekemisillään. Minulle eräs "vihjaisi" tavastani tehdä töitä yksin. Hän kysyi A)miksi haluan uuvuttaa itseni kun apua ja ihmisiä on tarjolla, jotka myös haluaisivat osallistua vai B) haluanko kenties päteä ja C)mitä pelkään siinä että annan vastuuta muille. Niinpä... Mitä siis pelkään? Ehkä työtoverisi myös pelkää jotain, jota ei itsekkään tiedosta... AURINKOISTA KEVÄTTÄ T: Cimara Otsikko: Vs: Auttamisesta ja yhteystyöstä Kirjoitti: mammamma - 11.04.2007 20:26:02 Minäkin olen saanut paljon enkeliviestejä, joissa kehoitetaan yhteistyöhön ja maltillisuuteen odottamisen suhteen. En kertakaikkiaan kestä odottaa että joku saisi hommansa tehtyä ja siksi en mielellään ryhmätyötä tee... Teen asiat mielummin yksin, koska silloin tiedän että ne tulevat tehtyä. Tai sitten otan "työnjohtajan" aseman ja vahdin, että homma tulee tehtyä. En juuri koskaan arvostele toisten tekemistä ääneen, mutta kihisen kiukusta jos asiat eivät suju niinkuin olin ajatellut tai halunnut. Kumma juttu että kehoitetaan yhteistyön harjoitteluun... ;) Luottaminen toisiin on vaikeaa, mutta sitä kannattaa harjoitella.Samoin sitä että luottaa itseensä niin paljon, että voi luottaa toiseen. Kyllä niitä "räyhän henkiä" oikesti on olemassa, ilman että edes osoittelee. Luokittelen itsenikin sellaiseksi, koska en ole kauheasti antanut muille mahdollisuutta näyttää kykyjään. Joillekin vastarannan kiiskenä oleminen antaa voimaa (energiaa) ja jonkinlaisen vallan tunteen. Ikävä kyllä lähellä olijat tuntevat itsensä loppuun imetyiksi kun joutuvat sietämään kaikenlaista ja yrittämään olla ärsyttämättä tällaista henkilöä. Jos sinulla riittää rohkeutta TuliTirppa, niin sano tälle ihmiselle ystävällisesti ja rakastavasti, että se mitä hän tekee ei tunnu hyvältä ja pyytää häntä selittämään mitä hän tarkoittaa tekemisillään. Minulle eräs "vihjaisi" tavastani tehdä töitä yksin. Hän kysyi A)miksi haluan uuvuttaa itseni kun apua ja ihmisiä on tarjolla, jotka myös haluaisivat osallistua vai B) haluanko kenties päteä ja C)mitä pelkään siinä että annan vastuuta muille. Niinpä... Mitä siis pelkään? Ehkä työtoverisi myös pelkää jotain, jota ei itsekkään tiedosta... AURINKOISTA KEVÄTTÄ T: Cimara Kiitos, tuossapa miettimistä :smitten: |