Astro Foorumi

Mitkä ovat pahimpia esteitä henkisen tien kulkemiselle?

Olisi kiinnostavaa kuulla teidän mielipiteitänne.

Omasta mielestäni sellaisia ovat sokea itserakkaus,silmitön rahanahneus, ylimielisyys ja muiden elämän vähempiarvoisena pitäminen (myös eläinten).

Näissä asioissahan voi tietenkin oppia, jolloin este poistuu. Uskon että tämä esteiden kaatuminen on kuin ketjureaktio. Matkalla kohti valoa.. :smitten:

En tiedä onko mikään lopulta este, mutta suuri hidaste voi kyllä olla...  ::) Kaikki menevät kuitenkin lopulta "eteenpäin". Lisäisin tuohon listaan vielä pelon. Muita ei nyt äkkiseltään tule mieleeni...

No niitä hidasteita juuri tarkoitinkin,este on turhan lopullinen juttu ::).

Saattaa riippua siitäkin,mitä pelkää?

Todennäköisesti kaipuu olla aineellisessa elämässä niiden rakkaiden sielujen kanssa, joita täällä vielä on, halu kokea tarina aineellisessa maailmassa, niin että ei ole valmis muuttumaan valoksi ja lähtemään kokonaan pois, vaikka hilkulla se on.  8)

Siis kiinnostus kokea aineellista 3d elämää yhdessä muiden tasojen kanssa, se kai "estää" siirtymisen pois.

Mutta vapaaehtoiselta tuntuu. TOSIN miksi ei voisi luoda, seikkailla ja rakastaa ylemmissäkin ulottuvuuksissa, mutta olen nyt tässä tunne-äly-fyysisessä kehossa tän keikan. Joogassa sanotaan että ihmiskeho on arvokas, sitä ei saa noin vaan, eikä sitä pidä tuhlata/ tuhota suotta.

Hmmm..  ::)
Jos joku on sinun mielestäsi itserakas, rahan ahne
ja ylimielinen, niin puhuuko silloin kateutesi
vai henkinen viisautesi/korkeampi minäsi..? ::)

Jos ihminen on edistyksellisempi henkisellä tiellään
tai vähintään pitää itseään sellaisena, niin miten paljon
muiden ihmisten tai edes omat henkisen tien "esteet"
pistävät silmään..? ;)

 ::)

Mitä väliä sillä on, jos joku on itserakas, rahan ahne,
ylimielinen, pelokas tai mitä tahansa,
kun jokaisella on oma huoli omasta kasvustansa, eikä muiden..?  ::)

Jokainen on perille päässyt,
eikä kukaan ole elämästä selvinnyt hengissä. :angel:

Ja toisekseen, ihan yleisesti jokaisen mietittäväksi,

Mikä tai kuka sinä olet sanomaan, miten edistyksellinen
joku toinen on henkisessä kasvussaan, koska kuitenkin
peilaat vain omia puutteitasi siinä toisessa? ::)

Suo anteeksi Sasha, mutta tämä ei liittynyt keneenkään täällä, en tarkoittanut sinuakaan, vaikka ihan tosiaan taisit sen niin ottaa?::)... älä huoli,en aio lähteä mukaan. Mutta jos näet kateuden olevan motiivini ajatella voista asioista esteenä, eikö se oman oppisi mukaan (kateus) löydy silloin sinusta, ei minusta... Voin vakuuttaa että en ole kateellinen ihmisille jotka rakastavat mammonaa. Minulla on kaikki mahdollisuudet itsekin saavuttaa maallista hyvää, jos haluan.Mutta en koe sitä tällä hetkellä olennaiseksi. Se on kuin elämän sivutuote. Ei pääasia. Eli kuinka paljon itse koet kateutta,kun osoitat minut kateelliseksi?

Minun kokemukseni vain kertoo,että nuo ominaisuudet ihmisellä voivat ehdyttää rakkauden kasvua. Jos joku on mielestään niin viisas ettei voi enää mitään oppia,hänellä on luultavimmin este7hidaste kehittymiselle?

Ei minua niinkään kiinnosta muiden henkinen kasvu, mutta sopii kai kysyä näin yleisellä alueella mitä kukin kokee rajoitteeksi?

Ennenkuin äityy riidaksi, tässä varmaan kannattaisi määritellä mikä on henkisen tien lopputavoite, kun se tuntuu olevan kristityillä, vapaasti ajattelevilla, hindulaisilla, teosofeilla, newagereilla jne vaikkapa ateisteilla hieman eri. Muuten voiko ateisti valaistua? Buddhalaisuudessa ei ole persoonallista Jumalaa.  ;)

Tjaah..
Omalla kohdallani ja oman kokemukseni mukaan voisin sanoa, että suurin este tai hidaste (näennäinen) voi olla se, että ei tiedä mitä henkisyys on. henkisyys on käsitteellistynyt itsen ulkopuolelle, itsen ulkopuolisiksi arvoiksi.
Meillä kun on tarjolla henkisyydelle vaikka mitä kivoja "oppeja", käsitteellisyyksiä ja arvoja. Koen, että juuri se voi olla hidaste, ei este kuitenkaan, sillä en usko että ketään voi ihan loputtomiin pakoilla henkisyytensä käyttöön ottoa.... tai mistä sitä tietää..

Minä en koe, että mikään inhimillinen piirre voi koitua sinällään esteeksi, kuten itserakkaus(mitä se sitten onkaan, on jo toinen asia), materialismi, tekopyhyys tms.
Sillä ei sinällään ole merkitystä mihin kohdistaa ulkoisesti ulkoiset arvonsa. Yhtä kaikki.
Pidän tärkeämpänä sitä, että uskaltaa kyseenalaistaa omat ulkoiset arvonsa, toimintatapansa motiivit, valintojensa motiivit yms.
Ottaa tietyllä tapaa vastuu itsestään ja siitä mikä on.
Siitä mikä on se oma ainutlaatuinen osansa tässä maailmankaikkeudessa.
Suurin haaste on kai olla sitä mitä on, eikä se, että näyttäisi siltä mitkä jotkin ihanteet olisivat. Edes omat ihanteet.
Ja nämä omat ulkoiset ihanteet voivat ulottua aivan mihin suuntaan tahansa, voivat olla aivan mitä tahansa.

Suurin haaste kai ihmiselle on hyväksyä elämän rajallisuus, ihmisyyden rajallisuus, oma inhimillisyys, heikkoudet ja toisaalta oma arvo juuri sellaisena kuin on nyt ja tässä. että tällaisenä kuitenkin on oikeus ja jopa velvollisuus etsiä ihmisyyttä kunnioittavaa elämää.
Näitä kun pakoilee, pakoilee omaa henkisyyttään.
Näin minä koen.

Arhg...! (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)
En millään halua peilata omaa typeryyttäni ja sanoa,
että idioottienko kanssa ajatuksia täällä vaihtelen..? (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Minä en ottanut henkilökohtaisesti, enkä myöskään vastannut henkilökohtaisesti,
mutta jos itse peilasit niin, niin omapa on asiasi. :)

Minä en tiedä, miten suomeksi kirjoitetaan tarkka vastaus jonkun
toisen heittämään kysymykseen niin, että se on niin yleistä
yleisellä tasolla.

Yleensä oletan, että kaikki täällä kirjoitettu on yleistä,
onhan tämä yleinen palsta, mutta jos joku koko elämänsä
tänne sydänverellään kirjoittaa, niin minunko vika se on? :idiot2:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/suckstopic.jpg)

Sasha, cool down, pusu sinulle. Olet soma.  :D

Aivan. Samaa mieltä. Nuo inhimilliset ominaisuudet(ahneus jne.)vain tulivat aivan ensiksi mieleeni, kun mietin ihmistä, joka ei kehity tai halua kehittyä.
En sitten tiedä miksi juuri ne..sitä sopii miettiä.

Höpö höpö Sasha  :2funny:,

sanotaan sitten että vaikka idioottien kanssa :P.

Siis kukahan se täällä kirjoittaakaan sydänverellään.

Olet läpinäkyvä.

Kappas, kun muokkasit vielä fixusti jälkikäteen viestiäsi..  ::)

Miksi niin kova häly ja itse todistelu varsin yleisistä kysymyksistäni, jotka eivät olleet edes henkilökohtaisia,
vaan pohdintoja aloitukseesi?  :idiot2:

Siis sinähän todella aloitit tämän topicin,
vai olenko käsittänyt väärin jotain..? ???

Ironista, oikeastaan mielenkiintoista,
että juuri sinä aloitat topicin
henkisen tien esteistä ja pari varsin hassua kysymystä
ja pohdintasi henkisen tien esteistä ovat näkyvillä. :)

 :smitten:

Joo, olihan se varmaan hieno tunne taas kun sait kertoa jollekulle,että hänellä on nyt kateutta,rikka silmässä jne.Sekö on sinun tapasi huvitella?

Voi siinäkin olla perää mitä sanoit, mutta sinun juttujasu en voi ottaa vakavasti enää luettuani riidanhaluisia viestejäsi useampiakin kuin mikä olisi sopivaa.

Halpiskamaa,Sasha.

Hmmmm..  ::)  


LOL..!  ;D :2funny:

Sinähän varsinainen koomikko olet. ;D

Kuules tähti, ei jokaisen kysymyksen takana ole riidanhalua,
mutta voit toki itse ottaa sen ihan miten haluat. :)

Älä anna kyselevän uteliaisuuteni häiritä. ;)

(Sashalle:Kyllä.Provosoiduin,osaat asiasi. Ja ole vaan iloinen siitä. :smitten:)

Kiitos Saqirlat, "pitkästä" aikaa olen poikkeillut foorumin puolella.  :)

Heh, veit ajatukset päästäni  :laugh:
Nimittäin juuri tätä ketjua tässä lueskellessani tuli ajatuksia, juuri tästä yksilön ainutlaatuisuudesta ja siitä, että perusajatuksena ainakin itselläni on se, että jokaisella, ihan jokaisella on mahdollisuus ottaa käyttöön henkinen ulottuvuus. (ei siis voi olla kyse siitä, että olet lukenut tai tavannut juuri "ne oikeat" kirjat ja ihmiset) Kyse ei voi olla mistään ulkoisesta. Se on ollut aina oma sellainen "johtotähteni" ajatuksena, kun olen tutkaillut elämää.  :)

Uskon, että jokainen tarvitsee tukea ulkopuoleltaan, ellei halua olla narsisti tai hedonisti tms.
Mutta että sellainen oman itsen kuunteleminen ja sen hyväksyminen, että ihanteet ulkoistettuna on aina kuluttavaa ja turhaa, sen jonkinlainen sisäistäminen, se on helpottavaa ja haasteellista ja jokaisen ulottuvilla ja jokaisen "velvollisuus".

Itse etsin ja olen löytänytkin aivan uudella tapaa henkisyydenkin ulottuvuuksia viime aikoina. Johtotähtenä ajatus;"Ihan jokaisella on siihen mahdollisuus ja jonkinasteinen velvollisuus".
En koskaan ole suostunut uskomaan, että minkäänlainen ulkoinen ideologia tekee tai antaa mahdollisuuden olla henkinen ihminen.
Se on jokaisen syntymälahja, velvollisuus, vastuu ja oikeus.

Jokainen löytää oman tiensä omalla tavallaan.
Itse pidän kiinni tietyistä perusasioista, jotka koen sisälläni tärkeiksi. Niihin on pitänyt kasvaa ja elää niiden läpi, ne eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä.
Virheet, erheet ja inhimillisyydet, niitä elän läpi ja arvoni kasvaa sitä mukaa. Toivottavasti ainakin.  :D

Eli henkisyyttä ei voi erottaa fyysisestä olemisen tasostamme,persoonastamme ja jokapäiväisestä arkielämästämme. Jolloin teot joita teemme fyysisessä ulottuvuudessa joko vievät kohti kehitystä tai sitten pitävät paikoillaan?

Hieno ja totuudellinen ajatus että kaikilla on mahdollisuus kehitykseen.Uskon myös että näin on,Inanna.Viisasta.

Niin eikös ne "henkiset arvot ja nimenomaan TEOT" mitata fyysisyydessä....

Vaikka niitä ei pidä erotella, ne pitää erotella toisistaan. Tai ehkä ennemmin on hedelmällisintä erottaa psyykkinen henkisyydestä.
Ainakin omalla kohdallani olen kokenut niin. Voi olla että toisten kohdalla on toisin.

Minulle on ollut tärkeintä löytää tietynlainen konkreettinen ja inhimillinen vastaus siihen mitä on henkisyys ja miten voin käyttää sitä.
Ja siten myös koitunut tärkeäksi erotella henkisyys psyykkisyydestä, ei ehkä niinkään fyysisyydestä.
 :)

Mietin tuota samaa, koska itselläni henkinen tieni on
lähtenyt aikoinaan "pystymetsästä"  tiettyihin "huikeisiin" ideologeihin, uskontoihin,
uskomuksiin ja ismeihin käyden
ne läpi sananmukaisesti tyhjentävästi,
eli todennut ne loppuviimein "tyhjiksi".

Niistä ei jäänyt käteen oikeastaan muuta kuin kokemus,
kun "hurmos ja humalatila" menivät ohi.  :angel:

Koen paluun ruohonjuuritasolle, siis yksinkertaisuuteen
erittäin paljon antavampana kuin mitkään ns. "korkeat hengellisyydet".

Tämä taas laittaa ajattelemaan, mitä hengellisyys
ja sen tien kulkeminen oikeastaan on
ja yhdyn Inannan kirjoitukseen, jälleen kerran, hengellisyydestä.
Tervetuloa Inanna takaisin. :smitten:


Mutta eikö ateistikin aja takaa loppujen lopuksi ideologiaa
ja koe "valaistumisen"?
Hän ehkä kuvaa samaa asiaa eri sanalla..? ???

Laitoin tämän lainauksen jo erääseen topiciin, mutta toistettakoon
nyt itseämme.. ::)

Freud oli ateisti. Hänen mukaansa uskonto on verrattavissa lasten suhteeseen vanhempiin,
eli ihminen tarvitsee jotakin korvaajaa kun häneltä otetaan vanhemmat pois.

Ote Wikipedia.

Kiitos Sasha jälleentervetulotoivotuksista!(uusi nikki sinulla) ;)

Olen viime kuukausina perehtynyt Freudin maailman melkoisesti ja vaikka Freudin juttuja kyseenalaistetaan ( ja nimenomaan omaan olen itse joutunut itse itsessäni joutunut kyseenalaistamaan sisäänrakennettuja Freudilaisuuksia itsessäni) juuri mainitsemallasi tavalla, niin itse olen taipuvainen uskomaan, että ehkä Freud kuitenkin sisimmiltään näki enemmän, mitä osasi tuoda ulos...?
Siis meillä on aina nämä "ajan kahleet", jotka toisaalta ovat ainutlaatuisuutemme ja yksilöllisyytemme avaimet, jotka antavat meille mahdollisuuden ja vastuun olla juuri sitä mitä olemme. On pakko korostaa jotain yhtä puolta, että toinen puoli voi saada tilaisuuden nähdä toisen puolen.
Näin uskon olleen niin Freudin (kuin Hitlerinkin  ;) ) kohdalla.
Menikö jo off topic  :idiot2:

Kyllä,eri käsitteitähän ne ovat nuo henkisyys ja psyykkisyys. Itsellä menee niin että tarvitsen niitä kaikkia kolmea (yhtä aikaa) kehittymiseeni ihmisenä.Osaan toki erottaa henkisen mentaalisesta,ei siitä ole kyse.

Sasha,ollaan sitten jostain yksimielisiäkin. Nimittäin tuo mainitsemasi ruohonjuuritason henkisyys on minustakin helpompi ja rikkaampi tapa kehittyä henkisesti kuin minkään "valmiin ohjelman" puitteissa tapahtuva kasvu.

Tähtääkö henkinen kehitys aina valaistumiseen?Luultavasti.

Noh, kun aiheeseen päästiin, niin mikä erottaa henkisen psyykkisestä?
Kokemuksia, ajatuksia?
Konkreettisesti eletyssä elämässä, miten kykenette erottelemaan ne toisistaan, jos ylipäätään pidätte sitä tärkeänä?

Esimerkiksi usko. En voi mentaalilla tasolla uskoa Jumalaan, se on valitettavasti minulle mahdotonta. Mutta sitten henkisellä (tai vaikka sielun tasolla) se onnistuu ihan helposti.

Psyyke sanahan alun perin kreikan kielestä johdettuna (psykhe) tarkoittaa sielua!  :coolsmiley:

Mutta en halunnut tähän puuttua sen enempää, vaan vastata topiikkiin. Tuli siis mieleeni, että suurin este/hidaste henkiselle tielle voisi olla itsensä unohtaminen.

 :)

Ai niinkö! Olin siinä käsityksessä että se merkitsee mieltä ::). Tarkoitatko Inannakin siis sielua psyykellä?Kiitos tiedosta monikakson :smitten:

Mitä muuten monikakson tarkoitat tuolla itsensä unohtamisella?

Hmm..
Itse oman kokemukseni mukaan usko perustuu tai uskonnollisuus tai mikä muu "hengellisyys" perustuu nimenomaan psyykkiselle tasolle...
Siis tietyllä tapaa...
Kaikki mikä on tietynlaista "ideologiaa/ihannetta" ulottuu mielestäni psyyken tasolle.
Itse koen, että että teot, valinnat, ne on niitä missä todellinen henkisyys mitataan, siis jos niitä nyt ylipäätään on tarvetta mitata.

En millään muotoa "väheksy" uskoa tai ideologioita, koska minusta ne ovat portti ja tukipilari henkisyyteen, ilmenee ne ulkoisesti sitten miten tahansa itse kullakin, mutta en jollain lailla osaa sitä kuitenkaan pitää "todellisen henkisyyden mittana/mittarina".

Minusta on kaksi eri asiaa henkisyys ja hengellisyys.....

Ihan oikeasti jos miettii, että lähtökohta on se, että kaikilla ihmisillä on sama ARVO...eikös moni ideologia siihen kuitenkin tähtää ja moni todellinen arvo?
Niin jos ihan rehellisesti lähtee ajattelemaan asiaa, niin silloin todellakin täytyy olla kysymys jostain hyvin ainutlaatuisesta ja yksilökohtaisesta ja ihmisen itse sisällä tapahtuvasta prosessista tai tapahtumusta tms...

Jostain hiljaisesta sillasta itseä suurempaa kohtaan....
Jostain mikä ei syvimmillään koskaan tavoita yksiäkään sanoja sana tarkkaan...

Mutta silti on jotain yhteistä...
Jotain, missä on syvä kunnioitus elämää kohtaan...
Kymmenen käskyä...tai jotain muuta vastaavaa...
 ;)

Minä en "puutu" sieluun, koska se ei sisälly omaan elämän ideologiaani  ;)

Vaikka lemppari runoni onkin;

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto, elinehto:
värisevää sielua ei saa tallata.
-T. Tabermann

En silti koe, että sielu olisi muuta kuin mieli näin yleisesti ottaen tässä käsitteellisyyksien viidakossa...
Minulle sielu on ydin... siksi en käytä sitä sanaa... koska muille koen helposti sen merkitsevän niin vähän...(inkarnaatioketjua yms)

 Jumalani ja uskoni olisi siis pelkästään hengellisyyttä,ei henkeä.Ymmärrän Inanna mitä tarkoitat. Mutta en voi sanojen ja mieleni tasolla,ideoiden ja käsitteiden,maallisessa maailmassa uskoa siihen Jumalaan millään muotoa.

Jumala elää uskossani (siis vaikkapa sitten siellä hengellisyydessäni) ihan pelkän uskoni voimalla mutta ei liity uskontoon mitenkään.

Sitten kai voinkin vain ihmetellä,missä lopulta onkaan henkisyyteni ja onko sitä?

Ööh, omat ajatuksen on nyt niin hakosalla, että heitän suoraan lainauksen Wikipediasta, josta äskenkin nappasin tuon sanan alkuperän...heh.  ::)

"Psyyke tarkoittaa ihmismieltä (kreikaksi psykhe tarkoittaa sielua). Ihmismieltä tutkii psykologia, joten sitä koskevasta artikkelista saat hyvän kokonaiskuvan psyykeen osa-alueista (mm. emootiot ja kognitiot). Huomaa, että se ei tarkoita pelkästään älykkyyttä. Lisäksi psyyke -käsitteellä yleensä korostetaan yksilöllisyyttä eli persoonallisuutta.

Psyyke -käsitettä käytettäessä korostetaan (kartesiolaisittain) mieltä irrallaan ruumista (sooma)."

Ok, tuossa parempaa suuntaviittaa sille mitä meinasin kirjottaa, mutta en saanut sanoista kiinni. Tähän aikaan illasta ei oikein irtoa,  :buck2:

Ok, kiitti monikakson. Jotain tuollaista muistan lukioaikoina kuulleenikin filosofian tai psykan tunneilla.

Eihän kai meidän kenenkään ole tarkoitus todistaa toisille ihmisille olemmeko henkisiä vai emme(ehkä ei edes itsellemme), vaan nimenomaan sille Jumalallemme Luojalle Elämälle?
Elämällä omina itsenämme ja haastaen itseämme korkeisiin ihnhimillisiin arvoihin joka hetki...
Minusta siinä on se ydin, mitä kautta itselle ainakin henkisyys sai uusia ulottuvuuksia..
 :)

Ilo on kokonaan minun puolellani. :smitten:
Uskomatonta kyllä, mutta Asterix alkoi olla jo kehäraakki.. ::)


Olen miettinyt samaa, että Sigmund ei välttämättä
ollut kovin taitava pukemaan sanoiksi ajatuksiaan
ja siksi jotkin hänen leimaukset ovat niin kömpelön oloisia,
vaikkakin ajatus on poimittavissa tyhmemmälläkin
hetken miettimisen jälkeen.

Tarkoitan toki itseäni. ::)


Raiskasin tuosta tekstistäsi ajatustani selkeyttämään,
että en usko, että joku ihminen kykenee olemaan "puhtaasti"
esim. joku hengellisen hyvyyden perikuva tai totaalisen paha. :)

Kumpaakaan ihminen ei kykenisi kokemaan itsessään
ilman sitä vastakkaista puolta.

Myöskin pidän täytenä huuhaana sitä, että hengellistä
kasvua tapahtuisi ihmisessä kohti ns. "valaistumista" / "mestaruutta"
pelkällä "hyvyydellä", "rakkaudella" ja "valolla",
jotka olisivat ainoat puolet ihmisessä
yksinkertaisesti siitä syystä,
että kokeakseen esim. valon valoksi tai kylmän kylmäksi,
niille täytyy olla vastakappaleet.

Toisin sanoen, kumpaakaan mistään ei olisi olemassa ilman toista.

Siksi kyseenalaistan sellaisen hengellisyyden,
joka korostaa ylenpalttisesti esim.
pelkkää rakkautta, valoa ja kristusta vailla vastapuolta kokonaisuudesta
ja ilman ihmisen inhimillisiä puolia,
koska yksipuolisuus ilman vastakappaletta
tyrehdyttää kasvun ja kehityksen.

Kaikki elämä ja kehitys perustuu kahden vastakkaisen puolen
yhteen nivoutumiseen, lähtien nyt vaikka esimerkkinä
naaras ja uros-puolisen nivoutuminen kaikessa elävässä
ja facta on, että niin kuin maan päällä, niin on myös taivaissa
siteeratakseni vanhaa viisautta raamatusta,
joka tarkoittaa sitä, että henkisessä pätee samat
olemassa olo säännöt kuin fyysisessä. :)

Ihminen on kokonaisuudessaan hyvin taloudellisesti
rakennettu kokonaisuus maapallolla, eikä sille ole
annettu mitään turhaa tai liian vähän selviytymiseen
ja kehitymiseen.

Tälläisiä mietiskelen vailla vastauksia.. ::)

Ollaanko vielä topicissa vai jatketaanko aloituksen hengessä..? ::)

Todistaminen ja todistelu turhaa, kyllä vaan.Mutta minusta se on turhaa myös jumalalle,elämälle, kaikkeudelle. Sillä totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan vai miten se meni...  

Kyllä Inanna tämä vastauksesi nyt aiheutti minussa oikein kutkuttavaa pohdiskelua sielun, psyyken, hengen ja materian olemuksista ja niiden yleisestä ilmenemisestä ja siis ihmisolennoissahan näitä asioita usein katsotaan ja puntaroidaan. Oikeasti, tuli mieleen että sielu,mieli ja henki ovat vain ja ainoastaan ihmisen keksimiä asioita, ja sanoja joille on annettu tietty arvo kulttuurissa ja kielessä nimenomaan.

Siten,jos vapaudumme sanoista ja käsitteistä ja siirrymme abstarktille hengen tasolle (jolla taidekin usein liikuskelee) olemme vapaita henkiä. Olisiko tämä lähellä sitä mitä tarkoitit,Inanna? Kuulun heihin joille pitää joitakin asioita rautalangasta vääntää..

Minusta tuo oli hyvin sanottu,Sasha ja tottakai on maailma on kaksinapainen. Muistaakseni Elisabeth Haich kirjoitti siitä jotain. Menikö se sitten niin että kun otetaan jumaluus mukaan kuvioon,syntyy kolmio (kristityillä pyhä kolminiasuus mm.)joka luo kärjen noille polariteeteille ja tavallaan nostaa (kolmion kärki) sitä sitten ylemmäs.

Minusta tämä keskustelu paranee vanhetessaan,myönnän kernaasti että aloitus ei ollut ihan loppuun asti mietitty ja pohjustettu,mutta otin vapauden katsoa mitä tapahtuu.

Niin no... minä itse henk.koht. pidän sitä sellaisena "rajana", että nimenomaan, jos jollekulle jotain pitää "todistaa", niin nimenomaan "Jumalalle/Luojalla/Elämälle". Tosin se usein tapahtuu eletyn elämän kautta tekoina ja valintoina arjessa kohdistuen kanssaihmisiin ja läheisiin, mutta niinkuin "loppupeleissä", sellaisena taka-ajatuksena, kun tekee pikkuisia valintoja joka hetki, taustalla on joku "itsekeskeisyyttä ylevämpi tarkoitus/kunnioitus", joka kohdistuu johonkin, mitä en osaa määritellä.
Periaatteessa voisi ajatella, että silloin silloin näen kanssaihmisissäni enemmän kuin näen... jotain mitä he voivat olla minun suppean käsityskykyni ulottumattomissani.
Koen, että jos minulle ei ole mitään tätä itseäni suurempaa olemassa, olen narsisti tai hedonisti tai mitä kaikkia määritelmiä niitä onkaan.

No joo.. minä en voi "vääntää rautalangasta" kuin oman näkemykseni ja kokemukseni. ;)
Minulle henki ei ole enää mitään abstraktia tai jotain tasoa johon siirrymme sitten kun tämä tuskallinen ihmisen vaihe on ohi.
Vaan nimenomaan ihmisenä olo on mahdollisuus ilmentää henkeä. Henkisiä tekoja ja valintoja.
Nyt on se hetki niin sanotusti ja jos jää odottelemaan seuraavaa mahdollista inkarnaatiota tai seuraava jotain tasoa, niin avot... siinä meni se mahdollisuus... ;)
Voi olla että on olemassa vaikka mitä hienoa ja kummallista ja ylevää ja henkevää, mistä minä en tiedä mitään, mutta että se ei katoa mihinkään, jos nyt otan tosissani tämän ihmisen elämän, ainutkertaisen tänä persoonana ja kannan vastuun joka hetkestä, ikäänkuin tietäisin, että tämä tilaisuus ei koskaan tule toistumaan tämän kaltaisena, enkä koskaan voi korvata tätä hetkeä uudelleen.

                       :coolsmiley:

           Kyllä helskutavie, se on tuo jatkuva ylämäki!

             Niin, ja kaikki laskut, kun on vielä

                  maksettava, eikös`juu.


                            :2funny:

Mun mielestä hengellisyys kyllä juontuu henkisyyden kautta. Toiset ihmiset ovat enemmän henkisiä kuin toiset, toiset panostaa enemmän fyysiseen puoleen eli toimintaan. Henkisyys on ennen kaikkea fyysisen toiminnan vastakohta, järkikielellä. Henkisyyden kehittäminen olisi ajattelun kehittämistä, ja ajattelu on olemassaolon tiedostamista.
"Ajattelen, siis olen" (Descartes).

Mutta niin, koska henkinen on immateriaalista, niin mitä se sitten on? Se siis on paljon enemmän kuin pelkkää ajattelua! Ajatteluhan on vain prosessi aivoissa. Mutta mistä ajattelu tulee, mikä liikutta kemikaaleja niin, että syntyy assosiaatioita, ajatuksia? Sielu?! Onko psyykettä olemassa ilman sielua?

Tästä ei ehkä tarvitse jatkaa, koska jutut menee niin hurjiksi ja päädyn pohtimaan olemassaolon tarkoitusta...  :2funny:
Jos päätyy siihen, että fyysiset tarpeet on ajaneet ihmisen kehittämään ajatteluaan eli psyykettään, niin ei voida enää puhua millään tavalla henkisyydestä, heh. Mutta itse asiassa siitä päästään lopulta takaisin henkisyyteen tai hengellisyyteen. Ajattelu on kehittynyt niin pitkälle, että uskotaan olevan jotain tämän maailman ulkopuolista, kuolemanjälkeistä. Eli lopulta ihminen minimoi fyysiset tarpeensa ja omistaa elämänsä täysin henkiselle tielle/kehitykselle.

Olikohan tässä järkee vai ei  ;D Tämä nyt ei perustunu millekään ideologialle, vain ajatuksia.

hitsi, te ootte nopeita kirjottaan! Minä vaan uppoudun omiin ajatuksiin ja oon hidas  ::)

"erillisyydenharha"... mitä se on konkreettisesti?  :)

Monikakson, elämän/olemassaolon tarkoituksen etsiminen lienee "avain" henkisyyteen ?  :)

Veit jalat suustani. ;D
Tässä toinen pointtini joidenkin ihmisten ns. "henkisestä kasvusta".

Minä en ole ymmärtänyt, miksi sitä omaa hengellisyyttä
pitää korostaa ja tuoda esille, etenkin eräs ironisuus sisältyy
tähän, joka on
-Hedelmistään puu tunnetaan-

On paljon ns. "hengellisesti kehittyneitä" tai sellaisena itseään pitäviä,
joilla joko ei ole mitään omaa sanottavaa/omia ajatuksia,
vaan he kopioivat jonkun muun ajatuksia sen sijaan,
että ajattelisivat itse.

Kyllähän jokun toisen ajatuksiin ja oivalluksiin voi yhtyä,
mutta tarkoitus kai on kuitenkin kehittyä omana itsenään,
eikä jonkun jalan jäljissä, koska kuitenkin jossain vaiheessa
sille suurelle "gurulle" ja "mestarillekin"
tulee tien pää eteen. :idiot2:

Olen huomannut, että jonkin henkisen tien, ismin,
uskonnon tai uskomuksen/ideologian uskottavuuden,
kuten myös yksittäisten henkilöiden vastaavat
pystyy kyseenalaistamaan korkeintaan kolmella kysymyksellä.

Jos se ei kestä ensimmäistä kysymystä, niin se on usein
kolmas kysymys, milloin uskottavuus alkaa karisemaan. :police:

Yleensä se kolmas kysymys on ns. "pussiin puhuminen"
eli jonkin ideologian/ajatuksen/uskon/tms. kannattaja
rikkoo omaa/kannattamansa ideologiaa/ajatusta/uskoa/tms. vastaan
ja kyseenalaistaa itse itsensä.

Minä ajattelen niin, että jos jokin ismi/henkinen tie/usko/ideologia/asia/ihminen
ei kestä kysymyksiä
niin se ei voi kovin pitkälle kantaa kehityksessä. :coolsmiley:

Niinpä, Inanna. Ja olin nimenomaan kiinnostunut sinun henkilökohtaisesta näkemyksestäsi,en oikeastaan odota että voisit minulle totuutta tarjoilla lautasella.

Olen itse viime päivinä ajatellut usein tuota "yhtäkään päivää ei saa takaisin" tosin ihan vaan juoksutreenien muodossa ja kyllä myös lasten kasvun seuraamisen kannalta.

 Taide on hieno väline (kaikissa muodoissaan) ihmisen henkistä kehitystä ilmaisemaan. Enkä tarkoita henkisellä kehityksellä valaistumisen esittelyä tai oman itsen korostamista. Vaan maailmankaikkeuden suodattamista ja tulkintaa.

On tosiaan tärkeää tiedostaa tietämättömyytensä,
jotta voi elää rehellistä ihmisen elämää kokonaisena.

Hassua.Käyn kahdella säännöllisesti forumilla, toinen on tämä astro ja toinen eräs kestävyysjuoksuforum. Täällä olen kiinnostunut henkisen lihaksen kehittämisestä ja toisessa ruumiin lihasten kehittämisestä. Ehkäpä olisi aika vain olla ja katsella mihin tämä universumi minua vie jos olen rehellisesti ja puhtain sydämin liikenteessä.

Huh, kirjotinpa vähän kömpelösti. Älkää välittäkö. En todellakaan usko, ettei meillä loppu peleissä ole muuta kuin fyysisyys ja siitä kehittynyt ajattelemisen taito, jonka seurauksena olisimme vain keksineet jotain tällaisia henkisiä juttuja peittääksemme tylsän tosi asian, ettei ole oikeasti mitään muuta kuin olemassaolomme fyysisessä muodossa (tällainen fiilis vähän tuli omasta sepustuksestani). Tuo oli vähän niinku riisuttu versio ihmisen kehityksestä, heh.

Itse uskon tähän elämän virtaan, energiaan, joka on kaikkialla ja antaa elämän niin kivelle kuin koppakuoriaiselle, joka sen kiven alle mönkii.  :smitten:

                   :coolsmiley:

    OHHOH, sillä hetkellä, jos joku LUOPUU omasta tahdostaan.

     ( kenen hyväksi ? ) Silloin, on jo menetetty se kaikki,

       mitä tämäkin kehollistuma on NS. kerännyt.

         Älkää viekö meitä, kohti PIMEYTTÄ!!

                    P  Y  Y  D  Ä  N .

                           :angel:

Monikakson,en minä ainakaan sitä niin ottanut. Oli hyvä että täsmensit käsitteitä.

                     :coolsmiley:

        AIJAA! Onko kivi koppakuoriaiselle Jumala,

          vai este?  Onko meillä mahdollisuuksia?

                       :angel:

Olen samoilla linjoilla tietyllä tapaa.
Silti uskon vahvasti siihen, että meillä jokaisella on vastuu tehdä omasta ja mahdollisesti vielä läheistemmekin elämästä mahdollisimman kunnioitettavaa tietyllä tapaa ihmisenä.
Itse ainakin olen hyvin helposti kärjistynyt joko tuomaan esiin sitä "pimeyttä tai valoa", mikä kumpikaan ei itsessään kai vie ihmistä muuta kuin narsismin pariin.
Ihan kumpikin, niin ylenpalttinen valon tai pimeyden esille tuominen.
Kumpikaan ei ideologiana peittoa toista tai tee ihmisestä toistansa parempaa.

Itse olen kokenut aina loppupeleissä, että ei ihminen ole mikään ole mikään kahden voiman välillä taisteleva olento... ja palkinto häämöttää eetterissä tai seuraavassa elämässä tai taivaskanavilla tai helvetissä.
Se on juuri tämä elämä, se missä mitataan, jos jotain mitataan, että olenko henkinen vai en.

Jotenkin nuo polariteetit ja niidenkin korostaminen... hmm... ymmärrän niiden olemassaolon ja tärkeyden ja haluan että ne hyväksytään, mutta että jotenkin kuitenkin se itse elämä, se on niin pienestä kiinni...
Jotenkin tuntuu, että riittää se, että on mahdollisimman paljon sitä mitä on nyt ja tekee niin "suuria" valintoja joka hetki mihin kykenee... mutta yrittää kuitenkin muistaa, että hyvin todennäköisesti omat ihanteet ei ole niitä, jotka on juuri minulle varattu ja minun elämäni "haasteeksi" asetettu...
 ???

Minä luin Sashaa vaan monta kertaa että "..kopeloivat jonkun muun ajatuksia.." ja vaikka väärin katsoin niin oikeastaan se ei voisi paremmin olla pitämättä paikkaansa sekin  :D

Tähdenvalvoja, ei vesimies voikaan koskaan tarjota "totuutta" leijonalle... eikä päinvastoin  :2funny:
*kokemusta on*
Mutta että siis
*allekirjoittaa*

Agree siinä suhteessa, että ilman "todistusta" ei kykene
kokemaan todeksi sitä "henkistä kasvuaan",
koska se "todistus" aiheuttaa sen vastareagtion,
joka taas näyttää toteen olemassa olon.

Jos maallisena esimerkkinä vrt. henkiseen kasvuun,
niin kylvä kukan siemen maahan ja kerro kaikille,
että sinulla valtavan erikoinen kukka.

Moni ei usko, koska ko. kukka on vasta siemen ja näkymättömissä
mullan alla.
Joku uskoo, että voihan siellä se siemen olla,
mutta miten on, kykeneekö se kasvamaan kukaksi asti
ja moni on neuvomassa, kuinka se pitäisi kasvattaa. ;)

Tämä voi tyrehdyttää kasvun, jos nyt topic on pysynyt aiheessa. ::)

Jos kylvää siemenen, mutta ei puhukaan mitään kenellekään
ja antaa kukan kasvaa täyteen kukoistukseensa
sellaisena kuin se sieltä tulee,
niin eipä sitä tarvitse silloinkaan tehdä hälyä,
koska kukan olemassa olon voi jokainen todeta itsekin. ;)


 ;D :2funny:

Tämä on sitten varmaan henkinen teko  :idiot2:
jos saa jonkun hymyilemään... tai oikeastaan nauramaan...  :angel: :angel: :angel: :angel:

heh, itselleni taidan vain tehdä kiusaa  :)

Taisin pudota jo vähän kärryiltäkin..mutta ei se mitään. Olisi varmaan hyvä ottaa unet tähän väliin  ;)

Mitä mitä, eikun kivessä ja koppakuoriaisessa elää sama jumaluus!

Enemmän pitäisi elää elämäänsä kuin miettiä koko ajan, miten elämäänsä pitäisi elää. Tuntuu välillä, että moni etsii sitä lyhintä tietä sinne "valaistumiseen" tai johonkin. Voi olla hyvin, että lyhyimmän tien etsijät joutuvat käymään pisimmän tien, koska eivät suorita matkaansa kuten kuuluisi. Vähän niinku sitä taivaspaikan ostoa..  ;)

Koen sen itsekin näin ja vaikka itsessäni sisällä ajattelen
niin, ettei ole varsinaista "hyvää" ja "pahaa"
ja olen niiden yläpuolella, alapuolella tai sivussa tai sisällä
- miten vain,
NIIN koen myös avuttomuutta ja turhautumista sen suhteen,
miten sen ilmaisee itsestään ulos,
koska suurimman osan kanssa ihmisistä on hankalaa keskustella
siitä eksymättä vainilaisten sanojen ja käsitysten viidakkoon.

Ajattelen usein, että kommunikaation
ja kielen pitäisi kehittyä nopeammin kokemusperäisemmäksi.

Saatan ehkä ymmärtää mitä tarkoitat Sasha... en tiedä..
Mutta että, itselleni olen kokenut tärkeäksi opetella erottamaan omat tunteeni muiden tunteista, omat ihanteeni , muiden ihanteista jne  :kuu: :kalat:
Sanojen pienuuteenturhautuminen on minulle myös omalla tavallani hyvinkin tuttua..
Mutta että lievää vapautumista
olen niistä kokenut sen myötä, että olen opetellut erottelemaan itsessäni psyykkisen henkisyydestä.
Mikä on vaatinut tiukkaapeiliin katsomista, mutta vastaavasti vallan hirmuista vapautumista...
Yksinkertaisuudessaan se ei ole kuitenkaan lopulta niin vaikeaa...
Tosin, meillä jokaisella on ne omat polkumme...
(henkiset polkumme, että pysytään topicissa)  :)

Tärkeintä olisi varmaan löytää tasapaino henkisen ja fyysisen maailman väliltä. Liika henkisyys saattaa mennä överiksi, jos ei ole kokemusta fyysisestä olemassaolostaan. Mutta monestihan se tasapaino löytyy esimerkiksi sieltä, että elämänsä rymyää miten sattuu ja vanhempana löytää henkisen puolensa ja omistautuu sille loppuelämäksi. Mutta maapallomme diversiteetille olisi tietysti mielekkäämpää, että jo nuorena omaksuttaisiin tietynlaisia ajattelutapoja, jotta maailma kauniimpi olisi...

Nyt tämä tasapainottelija lähtee unten maille...ois kivaa lentää taas (kunhan ei tömähtäis persiilleen maahan)  ::)

Hmmm.. omien tunteiden ja ihanteiden jne. erottaminen
muiden tunteista ja ihanteista ei liene monellekaan kovin vaikeaa,
kuvittelisin ainakin.. :idiot2:

..mutta tarkennatko, mitä tarkoitat tuolla, että erotat
psyykkisyyden henkisyydestä itsessäsi? :idiot2:

Itse koen asian niin, että tiedostan itsessäni eri puolet
(psyykkisyys, ego, äly, henkisyys, sielu jne. ja niiden vastapuolet,
joista koostuu ikään kuin sielullinen keho,
joka on ruumiillisessa kehossa
ja niiden tasot moniuloitteisena kokonaisuutena,
enkä erottele niitä mitenkään toisistaan.

Esmes en erota sielullista ja kehollista kehoani toisistaan,
vaikka tiedostan niiden molempien yksilöllisen olemassaolon.

Tiedostan siis itsessäni yksittäiset osa-alueet,
mutta käsittelen ja toivon mukaan ilmaisen
itseäni kokonaisuutena. :)

En siis mieti, tuleeko jokin asia psyykkeeltä, älyltä,
egolta vai korkeammalta minältä jne, koska ne kaikki minussa,
ainakin toivon mukaan, toimii harmoonisessa kokonaisuudessa
palvellen tarkoitustani, olemassaoloani ja kehitystäni. 

Vieläkö ollaan aiheessa..? ::)

Yhtyy mukaan ja toteaa vielä, että Rakkaudenliekki kirjoittaa myös paljon omaakin tekstiä, omista kokemuksistaan ja ne kaikki lainauksetkin hän laittaa omien kokemustensa pohjalta.  :smitten: Korjaa jos olen väärässä Rakkaudenliekki.  :coolsmiley:

etteivät toisten totuudet koskaan voisikaan olla totta sille omalle minälle, ellei niitä itsekin ole saanut oivalluksena. "

*Tai sitten omat kokemukset vain ovat oikeimpia itse kullekin, siksi vaikkapa henkisten viisaiden kuuntelu voi olla harhaanjohtavaa. Mutta tämä menee nyt sitten kanavointiaiheeseen, mistä minulla ei nyt aikaa jatkaa.

Kuuntelin aikani monenmoista kanavaa ja taivaan tulkitsijaa, kunnes vapauduin näistä ajattelemaan itse. Ihan lihallisena, mutta sielukkaana olentona. Omat oivallukset eivät siis välttämättä ole linjassa ihan kaiken sen kanssa, mitä "Jumalan äänitorvet" sanovat, olen huomannut muutamaan otteeseen.

Siinä tosiaan on vaaransa/ esteensä jos alkaa uskoa muiden tuputtamia kokemuksia ja uskomuksia omikseen. Kun itse kokee oman sielunsa tasolla asiat kuten kokee, ei KUKAAN voi tulla sanomaan, kuule se nyt ei ole näin vaan näin. Kun tarpeeksi voimakkaan henkisen kokemuksen saa ja omat väylät ylös, muiden selitykset ikäänkuin tipahtavat.

Minusta ainakin kristityt, joogaajat ja kanavoijat uskovat ensinnäkin eri tavalla, sitten kuin muka tietäisivät mikä on toisen kokemus.

Jos sielunkumppanuuksista puhutaan, on kiva etteivät jooga/kanavointipoppoot korosta näitä kumppaneita, eli itsekseenkin voi kasvaa, mutta esim kristittyjen kanssa joskus hieman vaikeampaa kommunikoida suoraan, avoimesti ja laajasti. Tosin en ole kovin kiinnostunut tuhlaamaan aikaa opillisiin saivarteluihin. Aikanaan olin pitkissä keskusteluissa mukana, kun koetin löytää >Koko totuuden galaktisista, kristillisistä ja itämaisista totuuksista, en tiedä pystyikö kukaan siihen synteesiin. Niin ja vaikka ateisti VOISI valaistua, ei välttämättä välitä.

Galaktisilla sama, sielunkumppanuudet ei niin tärkeitä paitsi heidän kotiseutujensa olentojen kanssa. Heh.

Asiasta toiseen, tietääkö joku minne t touhula meni, kun jäi juttu kesken?

Niin, jokainen kokee tavallaan. Kai jo lähtökohta on se, miten lähellä omat ihanteet on yhteiskunnallisia, itsen lähellä olevan "yhteisön" ja sosiaalisen ympäristön ihanteita ja toisaalta onko ne syntymästä asti olleen "ympäristön" ihanteet, joilta kukaan ei välty, lähellä todellisia omia yksilöllisiä ihanteita.
Todellisuudessa kai toisaalta on kysymys siitä, erottaako ihanteet todellisista arvoista.
Ja jos omaa (voisin väittää että meistä jokainen omaa, ainakin jossain määrin)itsensä ulkopuolisia arvoja ja ihanteita, on myös "tunnesekoittunut" itsensä ulkopuolelle.
Silloin pitää aina "pelata" (manipuloida, suuntaan taikka toiseen), jos elää itsensä ulkopuolisille ihanteille.
Se pitää ihmisen sellaisessa psyykkisessä talutusnuorassa. Kaupankäynnissä.

Itse en erottele fyysis-psyykkis-henkis-alueita kuin juuri ehkä etu- tai jälkikäteen jotain tutkaillessani.
Minulle henkisyys ei liity näihin "sielun-vaellus-teorioihin" eikä siihen miten olemus jaetaan erilaisiin osiin.
Minulle henkisyys ei ole ihmisen erillinen osa, jonka kanssa voi matkata kuin avaruusaluksella "yöllisillä retkillään".  :laugh: (se on psyyykeä)
Koen,että henkisyys itsessä voi ilmentyä juuri tekojen kautta, pienten valintojen kautta arjessa joka hetki.
Jos teko, valinta tms ylittää psyyken rajan, ollaan valittu henkinen teko tai valinta.

Ja mitenkäs ne sitten erotan...
Katsellaan joskos joskus kirja ilmestyy aiheesta-.. :coolsmiley:
Mutta tosissaan, ei minulla ainakaan sitä ole kykyä kirjaimiksi ja sanoiksi pukea lyhyesti.
Ollaan taas siinä, mikä on "pyhyyttä ja mikä tekopyhyyttä".  ;)
Ja miten moni teoria jo kertokaan tästä, tuhannet uskonnot, opit, käsitykset ja määritelmät.
En tiedä tarvitaanko yhtään uutta lisää, koska koen, että kysymys jokaisen sisällä tapahtuvasta "oivalluksesta/loksahduksesta" ja on aivan sama minkä "käsityksen" tai maailmakuvan varassa ihminen täällä tallaa.
Silmät vain aukeaa jossain vaiheessa. Toivon mukaan.

Kuvaannollisesti sanoen, sitä "voi katsoa peiliin itseään kunnioittaen ja tietäen, että peiliä pitää käsissään "Jumala/Luoja/Elämä".

Tämä oli minusta jotenkin hyvin skorpparimaista tekstiä. ;D Voisin kuvitella jokaisen tuntemani aurinko- tai nousu-Skorpparin allekirjoittavan tämän.

Jotenkin kuitenkin itse ajattelen tällä hetkellä niin, että nuo vastakappaleiden olemassaolot ovat itsestäänselvyys. Ei minua siis juurikaan häiritse valon ja rakkauden korostaminen, päin vastoin. Tiedän, että jokaisella täälläkin kirjoittavalla on ja on ollut taatusti elämässään omat ongelmansa ja "pimeytensä", enkä siksi koe mitenkään "teennäiseksi" sitä, että täällä nyt vain satutaan korostamaan niitä "valopuolia". Mieluummin niitäkin juttuja luen, kuin valituksia maailman kauheudesta. :)

En luultavimmin ole millään muotoa "valaistunut" tai ainakaan koe itseäni sellaiseksi (mitä sillä sitten kukin tarkoittaakaan), mutta pidän hyvin mahdollisena, että jotkut täällä maan päällä olevat ihmiset yksinkertaisesti ovat jo käyneet läpi omat "läksynsä" liittyen tähän maailman polaarisuuteen ja keskittyvät "valoasioihin" ihan vain sen vuoksi, että tuovat niitä esiin niille toisille, jotka kenties ovat tähän asti kallistuneet enemmän sille maallisemmalle puolelle ja takertuneet sen näennäisiin ongelmiin. En siis osaa nähdä asiaa siten, että nämä ihmiset olisivat jotenkin "yksipuolisia" tässä. En myöskään kaipaa sitä, että jokaisen "valoasioihin" keskittyneen pitäisi raportoida täällä elämänsä yksityiskohtia ja maallisuuksia ihan vain sen vuoksi että muut tietäisivät niiden olevan olemassa - kun ovathan ne olemassa kuitenkin.

*Inanna* kirjoittikin tuosta "jokaisen sisällä tapahtuvasta loksahduksesta". Olen sekä itse kokenut että kuullut useilta kirjoittajilta, että jonkun kirjoittamasta, ehkä ihan pienestäkin asiasta, vain saattaa avautua joku suurempi oivallus. Sitä kautta on tullut tietynlainen kunnioitus kaikkien tekstejä kohtaan - olivat ne sitten ns. "omia" tai jostain kopsattuja (tavallaan samasta lähteestä kuitenkin). Aina joku voi oivaltaa jotain tärkeää mistä tahansa kirjoituksesta ja siksi ne ovat kaikki arvokkaita sinällään.

Täällä ei ole kukaan hiljentämässä ketään.

On se kumma juttu, että joka kerta kun RV saa osakseen
kritiikkiä jostain, niin ilmestyy näitä uusia nikkejä
pauhaamaan topiceihin, kuinka nyt yritetään hiljentää jotakuta tms.
ja RV itse ilmestyy vastailemaan off topicin juuri näihin viesteihin
ottamatta kantaa itse topicin aiheeseen.

Erikoinen ilmiö, jonka voi varmasti todentaa myös
kirjoittelijoiden IP-osoitteesta. :)

LOL!  ;D
Jännä juttu, että SA:n kamppanja  :askendentti: :skorpioni::ni
on purrut näin hyvin, mutta muistakaa nyt kuitenkin,
että olen muutakin kuin pelkkä  :askendentti: :skorpioni:
ja kirjoituksiini vaikuttaa erittäin paljon  :aurinko: ja  :merkurius: :kaksoset:
Muuten ulosantini kirjoituksissa jäisi paljon surkeammaksi. ;D



En ole pureutunut tai kiinnittänyt huomiota
kehenkään yksittäiseen tai edes kaksittaiseen kirjoittelijoihin
täällä Astrossa,
vaan puhun uskonnoista/ideologeista/ismeistä/uskoista/jne.
ja niiden kannattajien "henkisen tien esteistä"
yleisellä tasolla. :)


Uskon itse siihen, että ihmisestä ei voi erotella pois
hänen puoliaan, vaikka monet uskomukset/ideologiat/ismit/jne
pitävät suorastaan kirosanana joitain ihmisen puolia
ideologiassaan.

Ns. henkisessä kehossa on omat "sisäelimensä"
ja toimiakseen kokonaisuudessaan, henkinen keho tarvitsee niitä.

Siksi en ymmärrä, miksi esim. ego pitäisi kuolettaa itsessämme,
koska se joka tapauksessa on tärkeä elin henkisessä kehossamme
ja ihminen tarvitsee sitä kehittyäkseen ja ollakseen olemassa.
Se tukee muita henkisen kehon toimintoja.

Asiaa voi verrata hyvin siihen, että joku alkaisi pauhaamaan,
että ihmisen keho ei tarvitse maksaa tai munuaisia
ja niiden teot ja olemassaolo pitäisi kuolettaa.

Jokainen tietää, että keho menee epätasapainoon,
jos jokin sisäelin ei toimi kunnolla. :)

"Oma tieni" jumittaa heti kun egoni alkaa kehittää kiihotuselimellään surua, itsesääliä, ärsytystä, vihaa, syytöksiä, vastakkaisuuksia, odottelua ja turhuutta sekä tarrautumista ja kateutta, tai sitten yliaktiivisuutta, vouhotusta ja polleutta. Ja jos ei niitä itsessäni niin muissa näkemänäni. Voin hyvin kun sitä välittäjäainetta ei ole  elimistössä liikaa:D eli ei ole enempää kuin mitä sydän-mielen erittäjäelin tuottaa määrällisesti tasapainoa, rauhaa ja hyväksymistä und lööviä. Sitä pitää kyllä erittyä aika paljon sillä persoonani on ottanut kannettavakseen aika pässinpäisen ego-osan, ison, kauniin ja rohkean ja hyvin olemassaolonsa oikeuttamaan kykenevän  8) .

Modet ja ylläpito näkevät IP-osoitteet, mutta mikäli viittaat siihen että ne kenties olisivat joissain tapauksissa samoja, niin asian tarkistettuani voin vahvistaa että eivät ainakaan tämän ketjun kirjoittajilla ole.

Itse luen moden ominaisuudessa kaikki uudet viestit ja kommentoin aina, kun aikaa ja motivaatiota on, oli aihe mikä hyvänsä. Luulen, että moni muu tekee samoin. Rakkauden valo myöskin on vastannut tämän ketjun aiheeseen kaikkein ensimmäisenä. Jos jollain on mennyt off-topic, niin meillä viimeksi kirjoittaneilla.

Ja mitä tuohon skorppariuteen tulee, niin se oli aivan yleinen huomio ja nimenomaan oma mielipiteeni, onnistuit vain tiivistämään asian. ;) Luulen, että viidentoista vuoden astrologian harrastuksen jälkeen olen kyllä tietoinen siitä, että kartoissa on muutakin. :) Toki ymmärrän tuon näkökulmasi ja olen samaa mieltä siitä, ettei mitään puolta kannata jättää kokonaan huomiotta. En kuitenkaan osaisi pelkkien nettikirjoitusten perusteella 100 % varmaksi päätellä toisista sitä, "unohtavatko" he jonkin puolen itsestään vai eivät.

Ajatus, virkistävää nähdä sinua!  :D Kaloja haltsaa myös Jupiter.

Olen tässä aivan samoilla linjoilla. Varsinkin, jos nyt vaikka egosta puhutaan, niin egohan on minuuden kokemista. Ja minulle ei mene jakeluun, miten minuuden kokemisessa voisi olla jotain kuoletettavaa ja ylipäätään en koe sitä mahdolliseksi edes tai kunnioittavaksi elämää kohtaan. Jos kokee olevansa vain henkinen olento, niin silloin nähdäkseni kokee edelleen minuuttaan, vain egon määritelmä on muuttunut, ei ego ole hävinnyt.  :idiot2:

Tuli tuossa hetki sitten mieleen, että paljonhan puhutaan, että maalliseen ja fyysisyyteen ja rahaan "rakastuminen", olisi se este henkiselle tielle.
Itse olen kulkenut sellaista elämän polkua, että olen saanut kokea niin köyhyyttä ja puutetta kuin rikkautta ja mammonaa.
Kumpikaan itsessään ei ole minua sen henkisemmäksi tai vähemmän henkiseksi tehnyt.
Voisin ajatella niin, että se mikä on vaikuttanut jollain lailla Elämää kunnioittavimpien valintojen tekemiseen on se, mitä enemmän olen tietyllä tapaa kyennyt olemaan haavoittuvainen ja avoin juuri sellaisena kuin olen nyt.
Mikä taas siihen on antanut mahdollisuuksia, on kyllä eittämättä omalla kohdallani olleet ne elämän kolhut ja kuopat. Tuska, kipu ja kärsimyskin.
Ne ovat avanneet.
Kun taas vastaavasti suuret Onnen ja Ilon kokemukset, Rakkaus ja armonkin kokemukset ovat vahvistaneet siihen, että uskallan paremmin olla mitä olen ja avautua mahdollisuudelle kyseenalaistaa omia ajatuksiani ja arvojani. Tulla haavoittuvaksi ja avoimeksi.

Itse koen tärkeäksi sen, mikä on se oma johtotähti ja Korkein päämäärä
, se määrittää, ohjaa ja laadullista sen, miten suoraan ja puhtaasti mahdollisesti käytän henkistä ulottuvuutta.
Jos päämäärä on saada paljon omaisuutta, se tuskin perustuu henkiseen arvoon.
Mutta jos päämäärä on antaa itsestään jotain elämälle, olla jotain jollekulle ja sivutuotteena tulee sitä mammonaa, silloin näkisin asian toisin.
Vastaavasti taas jos päämäärä on tulla hyväksi ja henkiseksi jonkin metodin, uskonnon, rituaalin yms kautta, en näe sitäkään aitona henkisenä valintana.
Jos taas olen ihminen, se mitä olen ja otan päivän kerrallaan ja vastaan joka hetki tavallaan eteen tuleviin tilanteisiin "parhaalla mahdollisella tavalla ja ymmärryskyvyllä" ja pyrin rakentumaan sellaiseksi mikä on oma osani... (se syvältä kumpuava tunne tuolla rinnanseudun tienoilla), voi olla että sivutuotteena tapahtuu jotain itsen sisällä.....

Plaah... en osaa selittää mitä yritän...  :D

Hmm.. sinuna checkaisin jonkun toisenkin ketjun,
mutta mikäs siinä, jos itsensä tuplaaminen on sallittua,
saahan Astro lisää käyttäjiä. :)


Hmm... epäilinkö jossain kohtaa astrologisia taitojasi
vai miksi moinen luento..? ???

Aihehan kuitenkin on vielä henkisen tien esteet
vai olenko todella pudonnut kärryiltä jossain vaiheessa..? ???

Minusta kommenttisi oli vain niin SA-mainen lausahdus. ;D

Minua kritisoidaan joka viikko jostain,
eikä minun tarvitse luoda uusia nikkejä puolustamaan itseäni. :)

Niin, tarkennettakoon vielä, että näin minäkin uskon. :) Siksi en näekään, että kukaan niitä "toisia puoliaan" pyrkisi piilottelemaan, vaikkei niitä erikseen täällä esiin tuokaan.

Hehe, ja se "luento" juontui vain ja ainoastaan siitä, että itse juuri korostit omaavasi kartallasi muutakin kuin sen Skorpparin. :) Näinhän tietysti on, ja se "muu osa" liittyi osaltaan myös omaan pointtiini (ja käsittääkseni sinunkin pointtiisi) siitä, että ihmisessä on monia puolia. Eli se, että joskus näkyy vain joku niistä, ei tarkoita, etteikö niitä muita olisi.

Valkeinen,lyhyesti kerroit saman näkemyksen kuin omanikin.KIITOS! :smitten:
Ja mikäli joku nyt jälleen ajattelee,että kopioin muitten tekstiä,niin pakostakin niin käy,jos samaa mieltä on.

Suurin este henkisyyteen olen minä itse,sisälläni käymäni taistelu aika ajoin.Parhaita hetkiä ovat ne,jolloin olen täysin tasapainossa itseni kanssa,erottelematta mieltä,psyykettä,egoa,ym.

Ne eivät ole itsestään selviä ja edes millään muotoa jatkuvia.Etsin ja kritisoin kyllä itseäni ja tiedän milloin toimin pelkän egon pohjalta.
Se että kirjoittaa kokemuksistaan ja jakaa niitä muitten kanssa,kertonee vain ilosta,että joku tietää miltä minusta on tuntunut,mitä minussa on tapahtunut.
Olkoon se sitten vaikka harhaa.

Ja eikös tämän foorumin ja ketjun tarkoitus ole jakaa juuri henkisiä ilmiöitä,koettuja tai etsittäviä muitten kanssa.

INANNA :smitten:  :smitten:  :smitten:
Kiva kun olet tullut takaisin!!!!!!!!!!!!!!!!

Terveessä kritiikissä ei ole mitään pahaa,
päinvastoin. :)

Minä rakastan kunnon (kriittisiä) keskusteluja,
mutta inhimillisenä ihmisenä
minua ärsyttää lapsellinen käytös, johon turvaudutaan,
kun oma äly ja "henkinen kasvu" ei riitä antamaan
pontta keskustelulle.

Tarkoitan toki vain itseäni. ;)

Mutta mitäs nykyinen IXOS sitten, kun ei kestä kritiikkiä..? ;)
Meneekö peilikuva rikki ja nikki monistumiseen ja vaihtoon,
kun ei kestä katsoa sitä? :)

Kiva "olla" taas täällä!  :smitten: (kunnei tavaksi tule)

Tuolta "pahuus" ketjusta pisti silmään Ajatuksen ajatus välineellisen- ja itsearvon merkityksestä.
Minusta se on aika tärkeä ja oleellinen asia tässäkin ketjun aiheessa.
Ja sen suhteellisuudentajuisuuttaminen omassa elämässä.

Itse en "ylitä sitä rajaa", että kehoni tai egoni esimerkiksi olisi välineellisessä arvossa. Se pitää minut lievästi skeptikkona.  :D
Ja ehkä hieman juurevana...  ;)
Vain silloin kuin paloittelen ajatuksiani ja asenteitani tarkasteltaviksi, silloin annan niille välineellisenarvon.
Eletyssä elämässä ne ovat, ei välttämättä itseisarvoja, vaan ehkä ennemminkin ainutkertaisuuden- ja ihmisyydenarvoja..  :idiot2:
Joiden kautta osoitan kunnioitusta minut siltä osin luoneille/luoneelle Elämälle, mitä itse en voi muuttaa rikkomatta luonnonlakeja.

 :smitten: Viisaita olette kaikki aiheesta kirjoitelleet :-*

Minun näkemykseni mukaan henkisellä tiellä ei ole mitään esteitä, on vaan mahdollisuuksia.

Joku mainitsi ajatuksen taloudellisesti rakentuneesta ihmiskokonaisuudesta, jossa ei ole mitään turhaa tai liian vähän - laajentaisin tätä näkemystä käsittämään koko Kaikkeuden, kaikilla tasoilla.

Jokainen kasvaa tarkoituksensa mukaisesti kaikkeuden verkossa, johon siis
kaikki on kytketty keskenään harmoniseksi kokonaisuudeksi, vaikka se maailmallisella tasolla saattaa ihan muulta vaikuttaakin..
Kuten vaikka ihmiskehossa, jokainen solu toimii oman tarkoituksensa mukaisesti, tarkoituksensa mukaisella paikallaan, aina sisältäen 'tietoisuuden' siitä kokonaisuudesta, johon kuuluu.
Uskon tarkoituksenmukaiseen toimintaan myös silloin kun solussa tapahtuu mutaatioita tai sairastumista - silloin tarkoituksen oivaltaminen on vaan ihmismielelle ehkä hankalampaa, mutta sekin lienee tarkoituksen mukaista  ;)

Miten henkinen kehittyminen ilmenee?

Ns. ”henkisesti kehittymättömien” olemassaolo on henkisen kehityksemme kannalta ihan yhtä tärkeää kuin kehittyneempienkin kanssakulkijoidemme.
Kaikkien ihmismielien, jonka kautta sielumme maailmaan toteutuu, tarkoituksen mukaisena tarkoituksena ei välttämättä olekaan tulla tietoiseksi kaikesta tästä universaalilla tasolla tämänkertaisessa entiteetissä, vaan Kaikkeuden harmonisen luonteen mukaisesti olemassaolon matalavärähteisempiäkin tasoja, jos ilmaus tässä sallitaan, varmaankin tarpeen olla olemassa, koska niitä on.

Henki, sama Henki, virtaa meissä kaikissa, ja mielemme (ego) ja kehomme avustamina kanavoituu tähän maailmaan, juuri kuten sielumme tarkoitus on ilmentyä. Mielityökalun yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on vapaan tahdon säädin, jota kautta nimenomaisesti yksilöllisyys pääsee toteutumaan. Vapaan tahdon avulla sielu valitsee etenemisnopeuden ja kokemuksen syvyyden asteet.

Katsokaa luontoa – kaikki kasvaa valoa kohden; näennäisen suoraan taikka epäsuorasti: kevät, kesä, syksy (jonka mielen käsitys kuihtumisesta ja kuolemisesta on sielun tasolta nähtynä materian muuntumista henkeä yhä paremmin palvelevaan muotoon – antautumista ravinteeksi tuleville sukupolville) sekä talvi (toipumista, voimien keräämistä, sisäistä , näkymätöntä kasvua) – elämä etenee materian muuttaessa muotoaan, mukautuessa hengen tarpeille – se ei koskaan pysähdy.

Miten siis ihmisessä tapahtuva henkinen kehitys voisi olla tästä poikkeus?

Kasvua tapahtuu koko ajan. Joskus sen voi helpoiten havaita latvasta, joskus juuresta, joskus ei silminnähden mistään, mutta sitä tapahtuu silti, eikä mikään vaihe ole turhaa, mikään nopeus ei epätarkoituksenmukainen.

Emme voi kenenkään kasvua tai tarkoitusta käydä arvioimaan itsestämme erillisenä prosessina,  koska samaa Ykseyttä, saman harmonian osasia olemme. Voimme vain nähdä niin omat kuin toistemme näennäiset esteet kokemisen mahdollisuuksina, tälläkin palstalla…  

Todella loistavaa tekstiä. Olen täysin samaa mieltä.  :coolsmiley:

Niin.. Minä kyllä ymmärrän pointtisi egosta ja sen "kuolettamisesta",
koska jos ego (tai mikä tahansa muu puoli) on ylikorostunut
ihmisessä itsessään, joka tiedostaa itsensä,
niin sen helposti haluaa "kuolettaa" kokonaan pois itsestään.

Minusta se on vain se ns. "vastareagtio", eli kolikon toinen puoli
ja ne eivät olisi olemassa, ellei olisi sitä toista.

Omasta kokemuksestani en ole koskaan halunnut
tehdä juuri egolleni "kuolettamista",
mutta toki jollekin muulle puolelleni itsessäni kyllä. :)

Sitten sain ikään kuin valtavan ahaa!-elämyksen.. ::)
siitä, että ihminen on maapallolla hyvin taloudellisesti rakennettu
kokonaisuus-olento, jossa ei ole mitään turhaa,
eikä mitään liian vähän.

Olen siis kokonaisuudessani se jumal-olento, kristusminä,
minä olen-kokonaisuus tai psyykkis-henkis-kehollisolento
kuka milläkin sanankääntein haluaa ymmärtää.

Minussa ei siis ole mitään turhaa, eikä mitään liian vähän
ja se on luonut ja luo edelleen kaikkinaiset edellytykset
olemassa olooni ja kehitykseeni omalla tielläni. :)

Olen miettinyt,
että eri uskoilla/ismeillä/ideologeilla/tms. ei voida leikkiä
kirurgia ja "poistaa" ihmisestä hänen joitain puoliaan,
jotka hänessä korkeimmassa tarkoituksessa ja olemassa olossa
on annettu ja saatu luonnostaan.

Ihmisessä/jumalaisuudessa ei ole mitään turhaa tai liikaa
tai liian vähän, vaan se kaikki tarvitaan jumalaiseen luovuuteen
ja se luovuus on se, mikä aiheuttaa kehitystä.

Ja tämän luovuuden ja kehityksen voi nähdä paitsi itsessään
sisällä ja kehossa, niin myös ympäristössään.

Katsokaa vaikka historiaan, kuinka paljon ihminen muuttunut
paitsi henkisesti, niin myös kehollisesti ja kuinka paljon
esim. tekniikka on mennyt eteenpäin. :)

Voi olla Kaarina, että puhumme tietyllä tapaa samasta asiasta
vain eri käsityksin ja sanankääntein kuitenkin.

Tavoitehan/päämäärä/jatkumo kuitenkin on sama,
meni sinne ihminen sitten miten päin tahansa. ;)

Kyllä se taitaa olla aika siirtyä siihen telepaattiseen viestittelyyn,
koska OMIEN ajatusten ääneen sanominen näyttää tällä saitilla
olevan pannassa. ???

Minua ei kerta kaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa
vastata lainattuihin teksteihin I love you-toistolla
tai toisella lainatulla tekstillä.

Minulla räjähtäisi aivot hyvin lyhyessä ajassa,
mutta toki varmaan tuo telepaattinen viestiminen
kehittyisi pikavauhtia minullakin sitten. ::)

¨Esteet¨ovat oppiläksyjä,
joskus hidasteita,
mutta usein hidas tie onkin nopeampi
kuin nopea,
koska perusteellinen oppiminen on pysyvää.
Pikakiito voi päättyä äkkipysähdykseen,
josta toipuminen kestää kauemmin.

PELKO
on oman kokemukseni perusteella
se suurin opettaja
ja joskus hidaste.

Mutta miksi pitäisi olla kiire? ::)

"Niin metsä vastaa kuin sinne (aidosti) huudetaan".  ;)  :smitten:

Onpas täällä hyvä keskustelu menossa. Mulle nyt tulee ekana mieleen, että Minun henkisen kehittymiseni suurin este olen Minä ja Minun pikku puutteeni, joita täällä a) etsin, b) toivottavsti löydän, c) joihin tutustun, d) joiden kanssa opin elämään ja joskus jopa e)opin yksi kerrallaan hallitsemaan.   8)

Ihanasti kiteytetty, briljantisti hiottu  :smitten: :smitten: :smitten:

Niin just, mihin on kiire?
"Pää määrää kun päämääränä on vain määränpää..."
Mutta joku tarkoitushan silläkin on ::)
Kiireen ollessa maailmaisen ajallisuuden harha, voidaan pohtia, olisiko aikakin meidän kehityksellemme ainoastaan avuksi annettu; oppitunniksi, jotta kaikkien mahdollisuuksien keskeltä älyäisimme poimia vain ne kaikkein tärkeimmät, henkiselle kehityksellemme tarkoituksemme mukaisimmat?  :coolsmiley:

Anteeksi palaan vielä tähän, kun se jäi häiritsemään... Ettei jää hidasteeksi häiritsemään.  ;D



Ketähän nyt epäilet täällä kahtena kirjoittamisesta? Minua ja Rakkaudenliekkiäkö, että olisimme yksi ja sama henkilö? Niin ihana kuin Rakkaudenliekki onkin ja kaikki olemme yhtä lopulta niin vakuutan että me olemme kyllä ihan eri henkilöitä. Ja jos haluat siitä todisteen, voin tässä näin nyt pyytää, että joku modeista tarkastaa ip osoitteemme jostain ketjusta jossa molemmat kirjoittaneet.  :coolsmiley: Kirjoitain itse täällä vain ja ainoastaan yhtenä, aitona ja omana itsenäni tällä Rakkauden valo nikilläni.  :angel:

Kaarina ja Sasha, tehän olette molemmat nousevia Skorppareita, joten tapanne suhtautua asioihin on samantyyppinen. :smitten: Myöskin Kaksosta ja Jouskaria teiltä molemmilta löytyy, mikä tuo sitä nopeutta.

Mutta anteeksi off-topic (taas...), näin astrologiafoorumin nimissä on vain hauska astrologisenkin linssin läpi todeta, miten ihmiset ilmentävät omia olemuksiaan. :)

mie ainakin uskon ettei minkään kehityksen tiellä ole esteitä hidasteita voi olla ja niillekin on aina jokin suurempi syynsä ja auttaa varmasti osaltaan ihmistä kasvamaan kohti sitä esim. henkistä päämääräänsä.

siis kai näitä itse hidasteita tulee kohdallemme tavallaan silloin jos koitamme tehdä jonkin asian liian nopeasti siten ettemme ole osanneet hyödyntää kaikkea aikaisempaa tietoa vaan siirrymme liian nopeasti aina johonkin uuteen.

ja aivan kuten aion tuolla aiemmin sanoi että pelko on hyvä opettaja.kyllä varmasti näin on. pelko sisällämmehän on vain sitä suurinta elämänenergiaa joka juuri pitää valjastaa omaan käyttöönsä siten että se voi palvella kulloistakin henkisen kasvun tilaa...

Hassua, ajattelin juuri samaa. Onkohan niitä oikeita esteitä olemassakaan, henkisellä polulla tai elämässä muutenkaan? Jospa suunnittelemme kaiken kuitenkin ihan itse, menemään näin.  :coolsmiley:

tai sitten vaan välillä saame vain näyttämään ne pienetkin hidasteet täällä elämän tiellä loputtoman suurilta esteiltä. mutta ehkäpä jos todella voisimme kasvaa tuo ajatuksen yli ettei elämässämme olekkaan minkäänlaisia esteitä vaan ja ainoastaan tarkoituksenmukaisia hidasteita niin pääsisimmekö silloin helpommin myös niiden kaikkien hidasteiden ohi? tai olisiko ne tässä tapauksessa jopa ainakin edes osittain mahdollista kiertää??

saqirlat kirjoitat asiaa...jokaisella on varmasti se oma tapnsa kasvaa ja kehittyä niin henkisesti kuin muutenkin.

ja kellekään ei varmaan ole eikä pystykkään määrittelemään milloin tämä opintiemme olisi saatettu loppuun. eikös elämä itsessään aina ole hieman sellaista ikuista oppimista joskus se käy helpommin ja joskus siihen tarvitaan jopa jonkinasteisia hidasteita itse kunkin kohdalla jotta oppi menisi mahdollisimman hyvin perille ekä valuisi hukkaan.

joissain tapauksissahan asiat saattavat meille jonkinlaisissa sykleissä tapahtua ja johtuisikohan tämäkin siitä kun sanotaan että kertaus on opintojen äiti... pitää kerrata aina välillä hieman vanhaa jotta voisi oppia taas lisää uutta ja ihmeellistä niin henkisesti kuin muutenkin.

Viisas lause.

Minun lähtökohdistani henkisen tien este/hidaste on kokemattomuus. Kokemattomuus kaikessa: yleissivistyksessä, toisten tekstien lukemisessa, omien ajatusten ja tunteiden testaamisessa toisiin...

Niin moni jättää käymättä missään, pirkanmaalaisittain sanottuna Paunun rajojen ulkopuolella.
Matkustelu on osa yleissivistystä; oli se sitten realityä tai nojatuoliperäistä.
Enkä tarkoita palmurannalle menoa, mutta ei sekään ole väheksyttävä kokemus. Kanarialla käynti avartaa jo paljon enemmän kuin lähikaupan peliautomaatilla käynti.

Ajattelen ettei voi kokea itseään jos ei ole laajaa, mahdollisimman vääristelemätöntä peiliä eli kokemusta  peilattavaksi. Ei siinä edessä tarvi kauheesti keimailla kunhan se vaan on.


En minäkään. Mikä ylipäätään on henkinen tie?
Taitaa olla rinnakkaiskaista, mutta ei välttämättä ohituskaista.

Muoks* lisäsin puuttuvan sanan.

Olen Jadeanian kanssa samoilla linjoilla siitä, että henkisellä tiellä ei ole varsinaisia esteitä. On vain koetinkiviä, jotta kypsyisimme ja vahvistuisimme. Tulee mieleen ihan soturikansat, jotka harjaannuttavat itseään erilaisilla fyysisillä koetuksilla kasvaakseen vielä voimakkaimmiksi ja viisaimmiksi sotureiksi. Periaatteessahan mekin olemme hengen sotureita, taistelemme/otamme mittaa egosta ja fyysisen maailman harhaisista vaatimuksista :)

Olen hyvin, hyvin monta kertaa törmännyt siihen kehotukseen, että meidän tulisi ottaa kaikki esteet kiitollisina vastaan, sillä emme voi etukäteen tietää, miten paljon siunausta ne tuovatkaan elämäämme. Tosin helppohan se on näin sanoa kuin muistaa tuo sitten, kun kaikki kaatuu niskaan. Jaksan edelleen ihastella Puman lausahdusta aiheeseen, kun kaikki kaatuu pääälle. Hän totesi vain kylmän rauhallisesti "tarvitsevathan kukatkin paskaa kasvaakseen". Samoin mekin tarvitsemme tätä sontaa niskaamme, kasvaaksemme. :) Ne ravistelevat meitä jatkamaan matkaa ja kasvattavat meitä isommiksi ja vahvemmiksi.

On tietenkin ihmisestä itsestään kiinni kuinka hän suhtautuu esteisiin elämässä ja jokaiselle suotakoot sellainen suhtautuminen, joka tuntuu hänestä itsestään parhaalle. Jadeanian kanssa olen siinäkin samaa mieltä, että esteet ovat joskus myös hidasteita - jokin asia, jota kohden pyrimme, ei olekaan vielä ajankohtainen ja saamme esteen tiellemme hidastamaan rynnistystämme. Siinä samalla voimme keskittyä kasvattamaan mm. kärsivällisyyttämme ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy kyllä tavalla tai toisella.

Sanoisin, että suurin henkisen tien este on tietämättömyys. Ihminen tekee kaikenlaista ikävää ja aiheuttaa ongelmia sekä itselleen että muille omaa tietämättömyyttään. Se on hirveän valitettavaa.... Menemme kuitenkin koko ajan eteenpäin henkisellä tiellä, tiedostapamme sen tai emme, sillä henkinen tie on yhtä kuin elämä. Ei ole elämää ilman henkistä tietä eikä henkistä tietä ilman elämää.

"Henkinen" on vain yksi ihmisen luoma määritelmä, joka on "fyysisyyden"-määritelmän vastakohta.

Niin, varsinaisia esteitä ei todellakaan ole, mutta hidastaa kehitystään kyllä voi;
tarrautumalla kiinni johonkin, mihin tahansa..

Olemme hengessämme Elämän virtaavassa joessa; se on opettelua uimaan, sukeltamaan, sekä jopa kellumaan siinä. Joskus käy niin, että sukeltaessamme tartumme pohjakasvillisuuteen (masennus) tai pinnalla uidessa rantakaisloihin; haluamme silloin tutkia niitä tarkemmin, mikä on ok, mutta pidemmänpäälle hidastuttaa kehitystä estäessään kulkemisen, energian luontaisen, vapaan liikkeen virran mukana.
 

Jos henkistä tietä voisi verrata vaikkapa aitajuoksuun, niin ne aidat joista ylitsepääsyt tuottavat hankaluuksia ovat löydettävissä omasta ponnistusvoiman lähtökohtaisuudesta..  Niitä aitoja kun voi kiertää, kaartaa, alittaa, jättää väliin tai jopa kaataa aita ja siten jatkaa matkaa! Silloin voi kysyä: Mitä tämä aita merkitsee? Miten otan sen vastaan? Miten elän sen seurassa ja voinko muuttaa asennettani aidan läpäisyyn? Ne kun ovat asetettu, jotta löytäisimme niiden avulla jotain sekä oppisimme tietämään ja tuntemaan..

Tapa-kulttuuri ja sidonnaisuuskasvatus hidastavat.. Kuvitelmiin harhautuminen.. Pakot ja vaatimukset - että jotain täytyy tehdä ja noudattaa byrokraattisen sokeasti.. Likaiset tai kapeakatseiset lasit.. Kivet kengänpohjissa.. Liian suuri painolasti.. Kiire.

Samoin jos matkalla setvii asioita, jotka ovat toistoja vanhoista lenkkisarjoista niin ne asiat voivat eittämättä aiheuttaa päämäärätöntä haahuilua radalla.. Siis uskomukset ja ihmisminuuden itsevertailut asioista, jotka ovat menneisyydestä kumpuavia kaikuja jarruttavat, sillä niiden tarjoama sisältö voi aiheuttaa ylimääräisten esteiden ilmaantumisen radalle sekä hyvässä lykyssä askeleitten suunta voikin vaihtua päinvastaiseksi aiotusta suunnasta.. Joskin kaikkea voi peilata ja nähdä sen kautta polun punaisen langan..

Niin, mistä vaan voi ottaa opikseen ja jos ei muuten niin aina voi mennä sen kivuliaan kantapään kautta..

Menneisyys kaikuu korvissa, kunnes on kuunnellut sen viestin.

Voimme vapaalla tahdolla kohdata, tai jättää kohtaamatta.
Aitoa tai jättää aitomatta.

Parhaaseen suorituksiin pääsee vain harjoittelemalla.
Liika harjoittelu taasen johtaa ylikuntoon.

Omien voimien ja rajojen kunnioitus, suhteessa elämään ja kaikkeen, tuo rohkeutta muuttaa asiat, jotka voi muuttaa, voimaa hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja viisautta erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

Oikeilla eväillä jaksaa aitoa  :)

 :-* Nyt olet oivaltanut sen tärkeimmän! :smitten:

Tämä henkisen evoluution spiraali tuntuu pätevän ainakin oman kokemuksen perusteella:
http://www.cosmic-people.com/english/img_0500/obr688.gif

Kun tekee oikeita (epäitsekkäitä) valintoja, kehitys menee eteenpäin ja väärä (itsekäs) valinta romahduttaa taas pitkäksi aikaa taaksepäin.

Ulkoinen kontrolli vähenee kun oma energiakenttä vahvistuu oikean valinnan johdosta.
Huomasin sen omalla kohdalla kun jätin juuston pois niin karkinhimo, kahvinhimo lakkasi samantien.

'Miksi' -kysymys vie 'mitää' syvemmälle.
Siis ei se, mitä tekee, vaan miksi.

Kehityksen vaiheet:
1. Mitä syödään?
2. Miksi syödään?
3. Mihin mennään lounaalle?
       -D. Adams

Tarve syödä tai tarve olla syömättä menettää merkityksensä, kun huomaa materian harhan.
-valoravinnolla elelevä ystäväni

Minulle tuli pieni shokki, kun kävin jooga-venyttelytilaisuudessa, jonka tanssijanaiset olivat terveydeksemme järjestäneet.

Huomasin, että ruumis on aivan kamalassa kunnossa! Ei se taipunut kaikkiin asentoihin ja solmuihin. Kävi tosi kipeään.

Ja oivalsin, että kyllä kehon kunto on myös este henkisellä tiellä! Se tekee salakavalasti esteitä, lukkoja ja tukoksia energialle liikkua, mikä mielestäni on yksi edellytys myös henkisella tasolla.

Uuh!  :(

niin esmiralda tuossa kirjoittamassasi asiassa tulee taas esiin tämä näkökanta että kaikki on sidoksissa kaikkeen.

fyysisyys ja henkisyys ovat aina vuorovaikutuksessa keskenään ja jos fyysisesti voi jotenkin huonosti tekee se myös muun energian virtaamisen tukkoiseksi.

toisaalta taas jos menet henkisesti oikein koville tai muuten energiat virtaavat huonosti näkyy se pian fyysisinäkin oireina.

atlantislaisethan juuri korjasivat paljon fyysiäkin vaivoja korjaamalla niiden värähtelytasoa taas oikeaksi.siis uskoivat siihen että kun omat nergiat virtaavat oikealla värähtelytaajuudella niin myös oli aina fyysisestikkin kunnossa...

Ihan ohimennen... mihin te ihmiset pyritte?  :idiot2:

Itse koen niin että kun ihmisiä kehoissa ollaan niin sitten ollaan niin.

jaaaaaaaa... eli valoravintoa syövä kärsii suunnattomasti jos syö tavallista ravintoa?  :idiot2:
Minä kun koen että en voisi väkisin tehdä yhtään mitään itselleni ja olen valinnut Buddhan opettaman keskitien.  :)

Voi hyvinkin olla että kärsisi, miksipä ei?

Minäkään en aloittanut väkisin kasvissyöntiä, vaan ihan luonnollisesti ja itsestään se tapahtui. Liha vain kertakaikkiaan rupesi omaksi hämmästykseksenikin tökkimään ja oksettamaan niin pahasti. Ja jos nyt söisin lihaa, kun elimistö tottunut kasvisruokaan niin vessaan sitä olisi juostava hyvin pian. Vatsa menisi aivan sekaisin. Olen tästä kuullut monilta ja tiedän sen itsekin kokemuksesta, kun kerran vahingossa söin tietämättäni kastiketta joka oli valmistettu lihaliemeen.  :buck2:

Eli miksipä ei näin voisi olla valoravintoon ryhdyttyäkin, että kaikesta ruoasta voisi tuolloin pahoin? En tiedä, sillä ei ole valoravinnosta kokemusta, enkä edes tiedä onko se kaikenkaikkiaan mahdollista, saatika tarkoitettu tänne fyysiseen maailmaan mutta mietin vain... ::)

Kun olet valinnut Buddhan edustaman keskitien, oletko Ardith samalla kuitenkin valinnut että koet niitä ikäviä asioita, ja oletko valinnut myös tavoitteeksi valaistua..?  :smitten:

Kieltämättä tällä hetkellä nautin elämästä ja sen kurjuuksistakin  ;D Olen ollut umpienkeli liian pitkään, joten nyt nautin inhimillisyydestä kaikin sydämin! En tahdo olla enkeli vaan paholainen!  :2funny:

Jaa.. onko siinä mitään uutta.. ajattelin juuri sanoa yhdelle exälle, että jos hän ikäväksi rupeaa, siinä ei ole minulle kokemuksellisesti mitään uutta, alkaen 2005 vuodesta..  :( tai mitä se hänenkin kanssaan oli aiemmin.

Mutta jos noin valitset, sitten ei kantsu valittaa seurauksista.

Minulle sopii ilmeisesti se neutraali yläpuolinen tila, jakamaton, ei melske hyvään tai pahaan äärilaitaan.

Mutta edelleen, suurimpia esteitä on kuunnella ulkopuolisia henkilöitä. Itsestään aina tietää mitä ajattelee, mitä totuutta kuuntelee, muiden viestinnän lähteistä ei voi olla varma.    

Valoravinnolla olija ei kärsi sen paremmin syömisestä kuin syömättömyydestäkään.

Valoravinto ei ole kieltäytymistä, päinvastoin, se on sallimista, vastaanottoa.

Ihmisiä ollaan, kehossa, kuljetusvälineessä, joka muuttuu, kehittyy siinä kuin kaikki muukin.

Energiateknologia on tutkituimpia tieteenaloja.

Käytössä olevia energialähteitä:
polttoaineet
fossiiliset polttoaineet
kivihiili
öljy
maakaasu
turve
uusiutuvat biopolttoaineet, mm. puupolttoaine
ydinenergia
fissio
luonnonvirtaukset
vesiputous
tuuli
auringon säteily
geoterminen energia
ulkoilman lämpö

Tervetuloa paholaisten kerhoon.  ;) Mukavaa, että on muitakin, jotka haluavat tutustua itseensä ihan kokonaisvaltaisesti. Elely paholaisena on aina välillä tosi mukavaa ja antoisaa.     8)    :2funny:    :angel:   

Welcome myos minunkin puolestani. :smitten:
Mina rakastan oloani normaalina inhimillisena ihmisena
paljon enemman kuin oloa 'pyhana'.  :)

Itseasiassa, mielestani, kun oppii nauttimaan normaalista
elamasta sen inhimillisine puolineen, on itseasiassa
jotain salattua kaunista ja oikeasti 'pyhaa',
kuin jossain opitussa ismissa, ideologiassa, uskomuksessa,
joissa kaytannollisesti katsoen paetaan arki-elaman
kohtaamisia ja haasteita. ;)

Jokaisella on tiensa..  ;)

Kaikki on yhteydessa kaikkeen, vaikka monet uskomukset ja ismit haluavat kieltaa
'kaikessa henkisyydessaan' kehon yhteyden ja sen toiminnot sieluun. ;)

;D Haistakaa viulu!

Olen nyt juhlallisesti lopettanut kohtelemasta - ja kohteluttamasta - itseäni.
Ja egontappajille terveisiä: se mitä vastustaa, se... pysyy.

:2funny:


Minä olen oma kehoni nyt; keho olen minä.
Minä olen oma mieleni nyt; mieli olen minä.
Minä olen oma henkeni nyt; henki olen minä.
Minä olen oma potentiaalini nyt; potentiaali olen minä.

Ja vaikka seisoisin zoossa, kalterien välissä lymyillen,
minä olen oma vapauteni nyt; vapaus olen minä.

Minä olen oma egoni nyt; egoni olen minä.

 :angel:

Niin, minä olen oma hyvis-enkelini nyt; hyvis-enkeli olen minä.


PS. Tässä kohtaa kulkeekin raja:

Valitsen negatiivisuuden läpäistävyyden positiivisuudella.

Minä olen positiivisuuteni läpäisevyys nyt;
positiivisuuteni läpäisevyys olen minä.

Tietäen, että läpäisijä ja läpäistävä ovat yksi yhteen
- ollakseen olemassa ne tarvitsevat toisiaan
kuten paita ja peppu.
 
:smitten:


Kysymys yleisömerestä :smiley6600: :

"Entä, kuka/mikä läpäisee positiivisuuden?"


:coolsmiley:

 ;D Eipäs kun haistakaa kukkanen, jonka lehmä söi eilen.  :2funny:

Etenin henkisesti niin nopeasti etta en nae siina asiassa esteita. Pikemmin taytyy itse laittaa ne esteet tai keskittya materiaan, muuten on vain henkea.

Oi de!  ;D

Olen semmonen tyyppi, jolle sutkautuksen "haistakaa..." ilmaiseminenkin jää tunnon päälle.
Oikeastihan en kiroaisi ketään/mitään saati että kiroaisin kenellekään.
Mitä nyt joskus... mielessäni murahtelen.

Mutta... eikun toit esiin valopuolen, kiitos!

 :smitten:

 ;D Ollos hyvä.  :smitten:

Hmmm..  ::)
Mitä noista yllä-olevista energiamuodoista
itse syöt? ::)

Minusta ydinenergia kuullostaa herkulliselle. ::) :P

;D Indeed! :P

Esimerkeillä halusin muistuttaa maailmallisessa käytössämme jo nyt olevista erilaisista energian tuotantomuodoista, valoravinnostakin sen maallisessa muodossa. Ja kuten hyvin tiedätte kaikkeuden rakenteellisten lainalaisuuksien pätevän niin mikro- kuin makrokosmoksellisissakin laajuuksissa, voisi näkemystä ihmiskehon mahdollisuuksista hieman laajentaa, energiatuotannonkin suhteen.  :o

                    ???  ::)  ::)

          Kuis'ois, jos kuitenkin kaikkinensa, tämä
           järjestelmä, kuollessaan, synnyttää,
            ihan pakosta tuon vanhan, eli, jo
             keksityn energian muodon ihan
               yleiseen käyttöön, meille
                kaikille. TESLA sen jo
                  teki, toiset vain
                   piilottivat.


                          :-\   :-*   :angel:

 

Mehän todellakin kannamme mukanamme (kuka minä/me?) jo pientä ydinreaktiota!

ymmärrän täydelleen kantasi.
Itse ole tutustunut Dalai Laman ajtuksiin. Hän osaa ilmaista itseään loistavasti ja ilmaisee mielipiteensä osuvasti nykymaailmasta ja sen menosta.

Ja kysymys, mitä on henkisyys. Se voi merkitä miljoonaa eri asiaa. Joidenkin mielestä henkisyys on uskoa jumalaan ja raamatun opin mukaan elämistä, tai uskoa allahiin ja koraaniin luottamista tai tooraan tai mihin tahansa muuhun kirjoitettuun tekstiin luottamista.
Joillekin se on ajatteliemista ja ymmärtämistä, ajatusten laaja-alaisuutta.

Nykymaailman henkisyys voi olla joillekin luonnonmukaisesti elämistä, elämän vaalimista, sopusoinnussa maan kanssa olemista.
Joillekin se voi olla mystiikkaan ja mytologioihin syventymista ja maailmaa niiden kautta katsomista.

Itse ajattelisin että Henkinen tie lähtee rauhoittumisesta ja sen ymmärtämisestä, miten oma fyysinen minä vaikuttaa kaikkeen ympärillä olevaan ja sitoo hengen tähän maailmaan ja tilaan, vaikka se on myös osa kaikkeutta... En osaa olla selväsanaisempi.

Henkinen matka on puhtaasti siäinen.

Näin luettuani enemmän juttuja huomasin että asiasta on jo puhuttu ja runsaasti. Harmi kun itseltä on jäänyt keskustelu honaamatta. eipäs mulla kamalasti mitään uutta aiheeseen ollut lisätä. Mutta on hauska todeta ettei ole ajatuksineen aivan yksin.

                        :2funny:

     Hyvä havainto.  ::)  Sitähän tässä saa eniten pelätä.

       Että, on ominen ajatuksineen aivan yksin, eikä

         toistelekaan toisten ajatuksia, eikä lähdettä

           aina mainita. Ja lopuksi, kuka meistä

             ihan syntyperäisiä ajatuksia tuo.

               Jutut kiertää, keskustelu

                  jatkuu, ja jatkuu.


                           :angel:


                         

Mun mielestä se on pelko ... ainakin omalla kohdallani, tosin en vaan tiedä mistä se johtuu ja mitä pelkään niin paljon...

Juuri poikani ja serkkutyttöni kanssa puhuimme pelosta. On sanoja joiden taakse verhoudutaan, kuten 'inhoan, en voi sietää, olen niin ujo, en nyt viitsi, toisella kertaa, ehkä myöhemmin, mietin asiaa, ja paskat'. Kun sen sijaan voisi vain vetää henkeä ja ottaa haaste vastaan, tehdä unelmasta/toiveesta totta.

Itse on elämänsä seppä. Mutta myös sen 'naruttaja'.  ;)

Minä ajattelen näin, että jokainen pieni teko, asia, jolla voitat pelkosi, on henkisellä tiellä eteenpäin.

Se saattaa olla hyvin pieni arkinen asia.

... aina vain enempi koen että siinä "se juju" onkin - että henkisyys on yksinkertaisimmillaan ja aidoimmillaan  juuri arkisuutta ... eikä jotain erityistä tai maailmoita mullistavaa - ja kun henkisyys ja arkisuus alkavat käydä käsi kädessä NIIN pelotkin haihtuu  - pelothan tulee useinmiten siitä että kokee ettei ymmärrä tai tiedä - vaan kun havahtuu ettei tarvitsee tietääkään eikä ymmärtääkään kaikkea yhdellä kertaa - niin jopas helpottaa - ja kun kääntää asiat ylösalaisin eli  ei yritäkään "tehdä arjesta ja elämisestä yleensä jotain ns.hienoa" - että se muka olisi enemmän  henkistä - vaan että elämä juuri sellaisenaan on henkistä - sellaisenaan kun se tutuinta on - kun se on omaa elämää - että ollakseen henkinen ei tarvitsekaan alkaa elää elämään JONKUN toisen elämää - joka itsestään näyttäisi olevan henkistä - vaan että oma elämä  on jo sitä ...

Siinä kaiketi on yksi iso este - että kuvittelee henkisen olevan jotain mystistä ja pelottavaa - jossa joutuu sukeltamaan maailmoihin jossa ei tiedä miten siellä ollaan ja mitä siellä tehdään ja miten sieltä pääsee pois jollei koe oloaan hyväksi - että henkisnen veisi meitä "kuin pässiä narussa" jonnekin mihin emme halua - jonnekin missä kaikki tuttu ja turvallinen katoaa - vaan näin ei ole - henkinen , henkisyys on meissä jo - eikä meidän lähteä " näiltä sijoiltamme " yhtään mihinkään tai muuttua joksikin toiseksi - tai alkaa elää elämää jossa ei ole enää mitään tuttua - tässä ovat oman kokemukseni mukaan ne suurimmat pelot ja juuri suurimmat illuusiot eli harhat siitä mitä henkinen, henkisyys ja todellisuus on - ja kun lakkaa yrittämästä ja vain on ja elää niinkuin oikeaksi kokee omaa arkeansa - niin henkisyyden ympäriltä alkaa poistua hiljalleen kaikenlaiset uskomukset ja luulottelut jotka sitovat pelkoja - ja kun rohkenee päästää irti vanhoista uskomuksistaan - niin vähitellen vapautuu peloistaa - omassa tahdissaan - " ja sitä valaistuminen on, sisäistä valoa ja sen loistamista maailmaan. " ( lainaus Kryonin tekstistä) .....

 

Ja kun arkiaskareiden kanssa pärjää, saa ne tehtyä järjestyksessä ja ajallaan, eikä ne kasaannu, syntyy hallitsemisen tuntoa, josta voi laajentua järjestelemään muutakin, työasioita, itsensä kehittämistä, koulutusta eteenpäin, kursseja...

Mutta kun suurimpiä pelkojamme onkin ehkä toisen ihmisen kohtaaminen, hänen kanssaan toimiminen, eläminen. Että 'Osaanko minä?' Osaanko minä, ettei tuo toinen polje minua, naura minulle, tee minusta tyhmää?'

Tässä vain sanojen kohdatessa, emme niinkään pelkää, ehkä moni vielä sitäkin, ainakin niin kauan, kunnes huomaa, että 'hei joku huomasi minut' joku 'luki sanojani'. Kuinka tärkeää se onkaan! Varmasti ihan jokaiselle omalla tavallaan.

Mutta mistä tulee se jännitys, jolla kohtaa toista ihmistä? Miksi emme osaa rentoutua, kohdata sitä tosiasiaa, että tuo toinen on osa minua, osa pelkojanikin....

Tämä voi olla se suurin este henkisellä tiellä. No vaikka sitten arjessakin kohdata se toinen, hyväksyä ja tulla hyväksytyksi.

Eihän minulla/sinulla/meillä ole tarkoitus 'hyötätä', valmistautua koitokseen...jonkinlaiseen.  Vaan rakastaa.  :smitten:

Tarkoititko Esmiralda toisen kohtaamisella ja elämisellä hänen kanssaan myös rakkaussuhteita?
Siinä kohtaa minä pelkään.En halua enää kokea mitään yhdessä asumisen muotoja,mutta rakkaus on tervetullut ja iloinen vieras. :-*

Pelot muodostuvat osittain tietysti kokemuksistamme.Minulla jo pelkoa itseni suhteen,koska nyt tiedän,ettei minusta ole enää toisen kanssa asujaksi.

Muuten suhteessa vieraisiin ihmisiin,olen päässyt sosiaalisesta pelostani,joka on kiusannut lapsesta asti.On ihanaa olla vapaa siitä ja oppia tuntemaan uusia ihmisiä,joista muutamista on tullut hyvinkin tärkeitä.Tuo tieto molemmilla,että olemme joskus olleet jollain tasolla ennenkin yhdessä.Heti vapautunut olo ja keskustelut menevät hyvinkin arkoihin asioihin jo ensi kohtaamisella.

Ei henkisyys minustakaan ole mikään jatkuvasti päällä oleva tila.
Joskus voi tulla niitä ihania huippuhetkiä,jotka saavat etsimään lisää.
Mielenrauha ja kyky rakastaa on syvintä henkisyyttä.Tuomitseminen ei siihen kuulu.
Arki ja onni siitä mitä kulloinkin on tekemässä,siinä se. :smitten:

Voi Chandra-kulta, enhän minä toki vielä NIIN PITKÄLLE mennyt!

Minua surettaa vain nuo väliinputoajat, jotka norkuvat siellä sohvilla kotipizzaa syöden muutaman neliön tiloissa tai siellä peräkammareissa. Ei ole töitä, ja helpompi olla kuin ei oliskaan, kun pelottaa. Pelottaa ja jännittää jokainen käynti työnvälityksessä, kelalla, sosiaalitoimistossa. Kivireki perässä, kun tuntuu että ei ole mitään.

Minua surettaa jopa ne yksinäiset, jotka ovat löytäneet eläimistä enemmän jotakin, helpommasti lähestyttävissä olevaa kuin mennä ihmisten seuraan saatikka sitten kutsua joitakin kotiin.

Surettaa ne, jotka ovat huumaantuneet tiedosta ja osaavuudesta sen parissa. On hienoa käydä luennoilla, olla siellä yksin, lukea kirjoja ja tentata ja kiiluvin silmin katsella seinillä tuloksiaan. Mutta entä jos pitää tehdä jotakin ryhmässä? Tai hakea töitä? Tai tulla joksikin ja KANTAA VASTUUTA!

Se että pitää kantaa vastuuta ja osallistua yhteiskunnan elämään, osata voida olla siellä hyväksyttävä jäsen.

Surettaa ne, jotka 'valitsevat' huumeet, alkoholin, sairauden, jonka taakse kätkeytyä ettei tarvitse kohdata pelkoa ja taistella sitä vastaan. Onko koskaan ennen tunnettu sairautta paniikkihäiriö tai muuta nykyajan sairautta? Astmankin , epilepsian, allergian vuoksi on helppo kieltäytyä monesta asiasta.

Surettaa nekin, jotka liittoutuvat perheen tai suvun barrikaadin taakse, eivätkä halua muuta vierasta oppia tuntemaan.

Monta asiaa löytyy henkisen polun kompastuskiviksi!!!

Surettaa minua Chandra nekin, jotka eivät tohdi rakastua, mutta et sinä kuulu niihin!

Ei minua sureta ne, jotka ovat löytäneet vapauttavaa yksinäisyyttä, olotilan, jota tarvitsee ja jossa märehtiä asioita valmiiksi, kypsyä ja taas mennä tukka tuulessa kuin itse vauhtimestari!  :smitten:

amen  :smitten:

Niin,nuo samat asiat surettavat kyllä minuakin ja heitä on yllin kyllin.
Rakkaus on tervetullut,kuten kirjoitinkin,siis jonkinlainen suhde,mutta yksinasuja minä olen.Tai oikeammin kissa ja minä.
Ja siinä on yhdistelmä,joka on täynnä rakkautta. :smitten:

Syytän kyllä hieman yhteiskuntaammekin.Asennetta,miten syrjäytyneisiin suhtaudutaan.Alentavasti ja nöyryyttäen.
Ei sillä tavoin kenenkään itsetunto nouse.Kannustusta ja kiitosta ansaitsee jokainen.

Tuosta minun surettavien listasta jäi pois myös he, jotka hukuttautuvat työhön, pakenevat sinne ja tekevät siitä ainoa todellisuuuden. Kännykkä soi, on kiire, kiire ja on ihana kun on mahdottoman tärkeä ihminen!  ???

Kyllä, media ja jokin näkymätön voim pitää meitä hallinnassaan...

Ihmisen "hyvyys" punnitaan vielä usein tuon työntekemisen mukaan.
On niitä,jotka joka käänteessä valittavat työn paljoutta,eivätkä silti halua vähentää sitä,vaikka se olisi mahdollistakin.

Olen monelle sanonut,että se pulju on ollut pystyssä jo ennen sinua,eikä kaadu,vaikka sieltä lähdetkin.
Niin,pakoa sekin on,kuten kirjoitit.
Sen jälkeen on hyvä kaatua sänkyyn,eikä niin tarvitse miettiä mitään.
Elämä pyörii samaa kehää vuodesta toiseen.

On pelottavaa kohdata itsensä,omat aidot tunteensa ja "tehottomuutensa".
Se vaan voi sitten kostautua jossain vaiheessa,kun keho ja aivot reagoivat siihen.Tulee pakko stoppi,josta saattaa tulla pitkäkin.

En omista paljon,mutta kaiken sen,mitä tarvitsenkin.Jos olen tiukoilla,niin kuin ihmeen tavalla apu jostain tulee.
Kait olen jonkinlainen kummajainen tällä pikku paikkakunnalla,mutten välitä siitä.
Puhukoot ja ihmetelkööt. ;D

Aina jos sattuu miesasiakkaita piipahtamaan naureskelen sisään päin.
Eivät ne tiedä mitä tuolla hoitopöydällä tapahtuu.
Täällä,missä väen vängällä haetaan ihmisten vikoja,se varmaan käännetään ilotytön työksi. ;D
Riittää kun itse tiedän mitä teen ja olen sinut sen kanssa. :smitten:

Chandra, todellakin teet kunnioittavaa työtä silkalla olemassaolon vakanssillasi.

Olemisessahan on kemiaa: se on muidenkin eteen "te-kemistä".

Ja on hienoa saada olla ilona muille,
vaikka nämä eivät nauraisikaan kuin omille nenilleen.

 :smitten:

Kiitos kauniista ajatuksistasi Mika-Matti. :smitten:

Lämmittäväthän kauniit ajatukset meitä kaikkia ja useammin niitä tulisi itsekin viljellä. :angel:

Voi jestas Esmiralda, en sentään kaikkea viisauttasi kopioinut vaikka viittaan aikaisempiin teksteihisi. Olen vaikuttunut!  *kumartaa syvään*  Sinä olet VIISAS ihminen. Todella ilo lukea tekstejäsi. Kiitos, että tuot ajatuksiasi foorumille.   :)

Väliinputoajat - heissä on silkkaa potentiaalia.

Heistä on sen näyttäjiksi,
kuinka tyytyä itseensä
ja olla riippumaton tarvetyhjiöisestä elämästä.

Se on, kuinka vetää enemmän henkeä sisään jos uloskin.

 :)

                     ::)

        M.M. Nyt puhut vähän, mutta sekin on asiaa.

         Nuo joutavat, jotka pitävät Meidät osittain

           pinnalla, ovat sitä varten, että muistaisimme

            omat lähtökohtamme? En mene yksityiskohtiin,

              mutta lienee parannettavaa, ehkä sittenkin?

                Jopa itse kullakin, tai ainakin jollain!


                                   :smitten:

Yoga-filosofian voi sanoa olevan saaMkhyan oppien soveltamista
käytäntöön. Yogan tavoitteena on valaistuminen eli kaivalya.
Noh, saaMkhya on itse asiassa käsittääkseni ateistinen oppi. Yogaa
kutsutaan myös nimellä "seshvara-saaMkhya" (ilman sandhia:
sa+iishvara-saaMkhya), mikä voitaisiin kenties suomentaa
esimerkiksi: "saaMkhya Jumalan (Iisvaran eli Herran) kera (sa)", heh...
 
Yoga-suutran aforismi I 23 männöö näenikkäästi:

iishvara-praNidhaanaad vaa.

Taimni kääntää sen tälleen:

Or by self-surrender to God [samaadhi voidaan saavuttaa?].

(Tuon sisällön ymmärtämiseksi on tarpeen lukea muutama
edeltävä suutra.)

Ilmeisesti Yoga-suutran "kirjoittaja", Mr. Patañjali on sitä
mieltä, että vaivalloisten yoga-harjoitusten asemesta
samaadhi on mahdollista saavuttaa Jumalan palvelemisella,
jos valaistumisen tavoittelijan persoonallisuus on siihen
sovelias, ts. hän on uskonnollisuuteen taipuvainen. Tai tiedä häntä...

 :-X

Jep, esteitä ei ole, on vain voimakkaampi tai vähemmän voimakas tavoite poistua aineellisesta kaikkeudesta ja sulautua korkeimpaan.  ;)

Kiitos Atomi! Olen toki imarreltu  :smitten:, mutta kuulehan....

Olen kokemuksieni, tietojen poimintojeni suoltaja!  Hän on viisas, joka sieltä jotakin voi löytää!  ;)

Aloinkin miettimään tuota 'viisautta'.

Sekin voisi kuulua tuohon 'henkisen polun esteisiin'. Siihenhän me kompastelemme tuon tuosta, nenällemme kaadumme... ;D

Mutta 'viisauden' löytämisessä löydämme myös aina itseämme, toisen kautta itseämme. Se heijastus! Siitä iloitsemme aina, muistamme jotakin yhteisistä lähtökohdistamme.  :smitten: