Astro Foorumi

Näin keväällä, kun itse olen aivan innoissani siitä, että voin alkaa kuopsutella, ruopsutella, istutella, suunnitella ja toteuttaa oma puutarhaani, niin tulipa mieleeni, että miten te muut?
Saatteko te iloa omasta pikku(tai isommastakin) puutarhastanne tai vaikka oman pikkuisen parvekkeen sisustamisesta ja siellä kasvien kasvattamisesta iloa ja intoa elämäänne?

Itse olen aina suunnitellut ja istutellut ja "sisustanut" omia mahdollisia pihojani ja parvekkeitani.
Sellainen into oikein kuplii sisällä ja lisäksi joinain hetkinä vain kierrän ja katselen, istun ja nautin ihan jokaisella solulla siitä kauneudesta.
Näin keväällä tulee joka aamu kierrettyä kaikki penkit ja seurattua, mitä sieltä nouseekaan.

Itse en ole tähän pihaan vielä paljoa saanut näkyviin "oman käden jälkeä", koska muutimme tähän vasta viime loppukesästä.
Mutta suunnitelmia ja intoa riittää..
Köynnöksiä, pensaita, perennoja, ruusuja lisää, kirsikkapuu, aitoja, portti... ja pieni "japanilainen puutarha osio".
Parvekkeelle vein äsken suuren peilin, joka peilaa suuria mäntyjä ja taivasta. Ikään kuin silläkin puolella olisi nuo avarat maisemat.
 :)
puutarhaterapiaa..  ;D

Kun maa tulee esiin lumen alta, on kuin äiti Maa riisuisi turkkiansa.

Mikä ilo silloin on katsella, mitä siellä on!? Mikä taimi jo nostaa päätänsä. Missä paikassa nousevat ensimmäiset krookukset, sinililjat eli sillat. Nyt jo ne täällä pohjoisessakin ovat nousseet villin vallattomina siellä täällä. Tiedän vielä paikkoja missä niiden pitäisi olla. Nuuskin nenä maata kohden joka kerta pihan läpi, kun tulen töistä ja ei sada.

Niin se puutarha vetää puoleensa. Sen voima on valtava. Jokainen kukka antaa suuren ilon! :smitten:

Kyllähän se puutarha, piha tai parveke antaa iloa ympäri vuoden, mutta kyllä tässä keväässä/kesässä on jotain taikaa, siis ainakin omalla kohdallani.
Tilasin juuri pionin taimia ja etsiskelen niitä vanhoja kunnon pensasruusuja. Harvat enää taimistoilla tai varsinkaan puutarhamyymälöissä, ovat aitoa vanhaa kantaa. Johonkin vanhaan pihaan kun pääsisi alkuja hakemaan.

Minä kun olen muutellut sen verran, niin yleensä ehdin aina vain "perustaa" puutarhan ja sitten en sitä koskaan näe rehevyydessään. Joskus olen ajanut ohi jonkun entisen pihani ja kyllä se vain on ilahduttavaa nähdä, miten pikku taimeni ovat tulleet suuriksi ja reheviksi ja koko pihan olemus on muuttunut.  :)

Entäs muuten katsotteko ja suunnitteletteko te puutarhaanne/pihaanne Feng shui lasien läpi?  :)

Ja tässä hyvä ja mielenkiintoinen linkki  :) Jos tykkää...

http://www.penan.net/index.html (http://www.penan.net/index.html)

Elämänilo! Tuli mieleen, kun mainitsit sireenin.

Luin historiankirjasta, että kun Suomenlinnaa rakennettiin, Ehrensvärd toi jostakn sinne ensimmäiset sireenintaimet ja hänen unelmansa oli, että se leviäisi yli koko Suomen.
Mikä ihana unelma hänelle, ja totta tuli!

Ole iloinen laajasta pihamaastasi, Mondo! Kuten minäkin. Paljon on haravoimista ja leikkaamista. Mutta... sinne mahtuu niin paljon elämää ajatuksineen, äänineen ja askeleineen.  :smitten:

Jaa-a.
Minullakin on kuitenkin tarkka raja. Haravoin pihamaata sellaisen pari kottikärryllistä päivässä, ei enempää selkäni kestäiskään. Helatorstaihin mennessä yleensä puhdas, ja kasvoillani rusketusta. Metsänreunaa tien varressa olen joskus huiskinut roskaa syrjään. Mutta jossakin raja pitää olla sentään.

Ihana kun metsässä eivät vanhat lehdet häiritse! Mukavasti rahisevat jalkojen alla. Ja eläväinen varsi kyllä pukkaa ne tieltään pois... :smitten:

Rakastan kevättä ja sen mukanaan tuomia töitä... nytkin tulin juuri "kasvihuoneestani", jossa kasvatan kaikki kesäkukat siemenestä itse ja monia monivuotisia myös. Ajattelin juuri siellä ollessani että maailman paras tuoksu on sateen jälkeinen maa ja varsinkin santa ja kivet  :smitten: Tuo tuoksu nousee poteistani, koska olen laittanut hienoa hiekkaa mullan pintaan pitämään homeen kaukana...jostakin kuultu juttu, nyt koe käytössä  ;)
Pihamaani oli pelto ja siitä aloitettiin... joka vuosi huokailen, kuinka piha on aina vaan parempi ja parempi...
Harrastan myös pihallani isoja linjoja, sillä kivet ovat minulle rakkaita  :smitten:
Viime kesänä hyräilin koko alku kesän;"äidin kasvimaalla, raparperin alla sammakolla koti oli kultainen..." ja sain hymyjä perääni. Sitten tuli aika kun aloimme kaivaa suihkulähteelle paikkaa... kaivannossa oli suuri kivi ja päätimme nostaa sen pois. Kun kivi saatiin maasta ylös, repes kaikki nauramaan! Kivi oli suuri sammakko  :2funny: Rupinen selkä ja selvät kropan linjat, jopa päässä oli silmän paikat luonnostaan. Se halusi pois maasta, siksi minua laulatti  :angel: Kaikista hauskinta on se, että lähteeseen olin tehnyt raparperinlehdistä betoni kaukalon, johonka vesi nousee ensin ja siitä valuu isoon altaaseen takas  ::)
Pihallani on myös eri tiloja, osa vielä muotoutumatta mutta kuitenkin... Jokaisella on oma funktio; lasten alue, grilli tila, oleskelu, työskentely, kodinhuolto, hyötypuutarha yms.
puutarhani /pihani on suuri Iisakin kirkkoni, henkireikäni, paikka johon olen tunkenut irtojuureni peruskalliota myöden  :smitten:
Tänne rakentaessa, löysin pitkästä heinästä ruusun oksia. Hoidin maasta rikkaruohot, leikkasin, lannotin ja paransin maan. Ruusu oli juhannusruusu, joka nyt kukkii aivan hullun tavalla joka vuosi. Ruusun keskellä on iso kivi, jonka päälle olen hakenut enkeliparia (?) ja tähän paikkaan tahdon myös päästä kuolemani jälkeen, tuhkana  :angel:

Minä olen pikkuisen tässä huokaissut helpotuksesta, että minulla on nyt pieni rajattu piha. Välillä kun on ollut isompi ja kerran tosiaan sellainen maalaispiha, missä rajoja ei edes ollut, niin ryöstäytyi tuo puuhastelu hiukan liian laajalle.
 :)
Jospa nyt pysyisi tämä "puutarahstelu" näiden rajojen sisällä.

Kivet on tosiaan ihania ja olenkin tässä miettinyt, että mistäpä niitä saisi muutaman tähän pihaan lisää.
Kuuluuko enää jokamiehenoikeuksiin kantaa tuolta metsästä kiviä omaan pihaan...  :idiot2:

Feng shuita en suoranaisesti puutarhassa käytä, mutta katselen kyllä tuota pihaa "sillä silmällä".
Tekisi mieli jotain pientä "suihkulähdettä", lähinnä siis altaatonta, sellaista vaikka pyöreää kiveä jonka reunoilta vesi valuu alas, mutta kun tuossa on tuo luonnonkin vesi ihan näkyvillä (meri), niin tuntuu aika turhalta ja "teennäiseltäkin" moinen toisaalta.

Kuulostaa paratiisilta! Ja tuo sammakkoprinssi kaikkea valvomassa. Oletkos antanut suukon?

Mutta tuota viimeistä lausettasi jäin pää kallellaan miettimään...

Voi ihanaa PUUTA-RAHS-TELU!  ;D

Eiköhän ne kivetkin jokamiehen oikeus, paitsi jos et hiidenkiveä vie. Ja minä olen tonkinut niitä soramontuilta ja rannoiltakin, en lupaa ole edes ajatellut... Minä myös tykkään kivistä. Ja pihalampi on minun unelmani!

Minustakin tuo Jaspiksen kertoma kuulosti vallan "paratiisinomaiselta"  :smitten:
Ihan tuli kaikki omat puutarhan puuhastelut (puutarhastelut) mieleen.  :)

Ajattelin, että jos saisin napattua nyt osasta pihaa kuvan, kun olen vasta vetänyt yhdestä kohtaa nurmen mullalle ja sitten kun saan siihen kyhättyä sen mitä ajattelen, ottaisin toisen kuvan ja voisin tännekin laittaa kuvat ja näyttää mitä puuhastelen.  ;D

Pitänee lähteä tuonne rantaan katselemaan niitä kiviä... pitäisi vain ostaa ensin kottikärryt tai lainata jostain...
Voisi kyllä olla ehkä hieman oudon näköistä jos tuosta lähden tuonne kottikärryjen kanssa kulkemaan..  :laugh:

Elämänilo;
On se hienoa, että taloyhtiöissä aina joskus on joku, joka viitsii puuhastella yhteisen viihtyvyyden eteen, ellei talkoohenkeä sitten löydy.
Paljon näkee näitä yhteispihoja, mistä pienellä työllä saisi kovinkin viihtyisiä.

Itse asun rivitalossa ja tämä yhteinen alue on aika ankea ja hoitamaton.
Naapurin rouvan kanssa kyllä hiukan ollaan suunniteltu jotain ruusuaitaa yms
Mutta saapi nähdä saadaanko aikaan.

Näyttää ihanalta, olet varmaan Ehrensvärdin sielunperhettä! Hänkin oli sitkeä ja täynnä illuusioita, jotka pani toteenkin, vaikka Suomenlinnan linnoituksesta ei Euroopan suurinta tullutkaan. Sinä olet linnoittanut pihaa kauneudella ja pensassopeilla!  :smitten:

Täällä myös yksi 'puutarhastelija'.

Minullakin on ollut monenlaista pihaa. Enemmän luonnonvaraista kuin suunniteltua.

Sitten olen jossakin pihassa jatkanut entisen omistajan jälkiä.

Nykyisen pikkuruisen pihani sain oikein paperille suunnitella, kaarevine kukkapenkkeineen ym.
Mutta eihän puutarha ole yhtäkään kesää samanlainen, aina sieltä jotakin häviää, jolloin joutuu miiettimään, että mitäs tilalle.

Mutta kiviä pitää olla. Itse kävin niitä autolla. Muovi vaan auton takakonttiin ja uusille kyläteille. Niiden vieriltä löytää uskomattoman mukavasti kaikenkokoisia kiviä. Samoin tietysti soramontuilta.

Kasvun ihmeen seuraaminen ihastuttaa joka päivä. Aivan kuin siinä mielikin kasvaisi ja saisi elämänvoimaa. Olin viikon poissa kotoa ja viileistä ilmoista huolimatta kaikki penkeissä olevat kukat ovat venyneet pituutta huimasti.

Yrttimaasta haaveilen, mutta sellaista ei tähän pihaan taida mahtua.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Elämänilo- eikös ole hassua, kuinka jotakin uutta joskus kovastikkin vastustellaan? Sinunkin työ pihalla on varmasti nostanut taloyhtiön ulkoista imagoa ja asukkaiden viihtyvyyttä :smitten: Hienoa, että jaksat  :-*
Kiitos, en ole pussannut... tiedä mitä tuo nykyinen kunkku sanos kilpailijasta :2funny:
Mitä jäit miettimään? Tahtoohan jotkut mereen tahi metsään... Sitä en tiedä, onko laillista Suomessa? Mutta ehkäpä sitten joskus...  :angel: Kiviä muistokseni en tarvitse, enkä paikkaa, jossa suvun "täytyy" käydä. Ne muistaa, jotka tahtoo... No, mutta se siitä  :smitten:
Puutarhani ja varmasti monen muunkin, on yksinkertaistettuna vain paikka jossa purkaa energiaa ja luovaa hulluuttaan, nähdä kätensä jäljet ja nauttia onnistumisista (ja epäonnistumisista)  ;)
Kyllä hieman täytyy viirata päässä  :crazy2: kun hikeä, tuskaa, rahaa ja vertakin on vuodatettu töitä tehdessä  :angel: Viime kesänä paukahti selkä kivetystä väännettäessä ja sitä edellisenä jäi sormi kiviaidan kivien väliin ja murtui  :( Tekevälle sattuu  ;)
Ja se mitä takas saa... sitä ei voi sitten mitata millään tämän maailman mittayksiköllä  :smitten:

Minulla on nyt ensimmäistä kertaa aikuisiällä ihan oma pikkuinen puutarha, tai kaksikin, etu- ja takapihat rivitalossa. Vilken tur, puutarha (eli se "takapiha") rajoittuu viheralueeksi kaavoitettuun metsään, etupiha on avoin ja sitä kautta on kulkuväylä asuntoon, mutta kun autotalli sijaitsee tuossa talon edessä, ovat kummatkin pihat hyvin yksityisiä ja suojaisia :). Vaikka jo vuosia on sormia syyhynnyt päästä maata tonkimaan (ja pienimuotoisesti sitä on tehtykin viherkasvien ja ruukkupuutarhoinnin muodossa), niin nyt olen yrittänyt pitää malttia :) Tähän kun muutettiin syksyllä, täytyy antaa maan ensin näyttää, mitä sieltä puskee! Kahden vanhan omenapuun ympärille istutin kyllä syksyllä valkoisia narsisseja ja lehtolaukkaa ;) Tänä keväänä nuo laiminlyödyt puuparat leikattiin radikaalisti (kävi oikein "puidenhoitaja"-ystävä), seuraavan kerran niihin saa kajota vasta kahden vuoden kuluttua.

Minulla on visio  ;D Puutarha on aika varjoinen (koilliseen), ja nurmikon sijasta maata peittää sammal. Ja siellä on suuri kivi! Ihanteellista materiaalia sellaiseen englantilaistyyppiseen raunio/metsäpuutarhaan, mahdollisimman helppohoitoisia ja "villin" oloisia istutuksia, paljon sipulikukkia ja pensasaitojen juureen varjossa/puolivarjossa viihtyviä perennoja. Lehtosinilatvaa, varjoliljoja, kuunliljaa kenties? Etupuolelle (lounaaseen) tulee yhden perennapenkin tilalle piskuinen ryytimaa, kyllähän kissan keittiönoituudelle täytyy aineksia omasta pihasta löytyä!

Ainoa, mikä harmittaa on tilan puute, eli yrttejä lukuun ottamatta ei juurikaan hyötyviljellä. No, puutarhan metsäiseen reunaan muuttivat "pioneerit" Alvar ja Aino, ja jos he viihtyvät niin pensasmustikkaa laitetaan lasten iloksi lisää  :D

Kyllä, tästä saa iloa ja energiaa! Tosin sisältä meinaa loppua pöytätila kun kaikenlaisia taimipotteja on joka rakosessa  ;D

PS. Omenapuista leikatuista oksista otin kukkanuppuisimmat sisään, nyt täällä kukkii ihastuttavasti!

Kun kysyit että mitä jäin miettimään, niin...

Tota, pikkuisen selkäpiitäni karmi ajatus, että noinko sitä itselle hautaa ja muistomerkkiä tehdään?  :'(  Anteeksi, meni hieman suureelliseksi ajatus.

Mutta mietin siinä että miksipäs ei. Oliskin ihana juttu, että voisimme kaikki määrätä 'fyysisen ruumiimme hautapaikan' vaikka kyllähän se sielu haluaa taas omaan paikkaansa.

Ja ehkä jokainen jotenkin rakennamme sitä jonkinlaista 'muistomerkkiä' itsestämme tänne maailmaan.

Mutta ei se toki saa olla mikään elämäntehtävä!

Tarkoitan, että eikö pääasia että rakennamme puutarhamme itsellemme ja läheisillemme hyväksi olla siinä nyt!  :smitten:

Ymmärsin miettimisesi siis oikein  :smitten: Kiitos, kun vastasit  :)

Ja olet oikeassa, näinhän tuo on ja tulee olla  :smitten:
Ajatukseni ei ole päällimäinen eikä alituinen, mutta pistimpä rehellisesti mitä olen joskus tuumannut... ajatuksena tykkäisin fyysisen kehoni tuhkan auttavan nimenomaan ruusua kasvamaan, kukkimaan... minähän kun olen silloin ihan muualla  :angel: missä lie...

Asustelen tällä hetkellä kerrostalossa ja siksi saan tyytyä vain parvekkeen tuomaan tilaan. Joka vuosi olen kylvänyt kukkien siemeniä ja laittanut sitten parvekkeelle kasvamaan. Koskaan ei kyllästy katsomaan kuinka taimet nousevat mullasta joka kevät :)

Oi rakastan kukkia ja puutarhaa ja kuokkimista siellä. Kuten yleensäkin rakastan kaikkea mikä liittyy luontoon.  :smitten: Minullakin on kuitenkin sama tilanne kuin Keijulapsella, että nykyisin ei ole enää sitä omaa pikkupihaa.  :-\ Joten laittelen sitten parvekkeelle kukkia ja sitä muutenkin kauniiksi. Tällä hetkellä siellä on orvokeita, mutta pitää vielä hankkia lisää kukkia. Varmaankin samettiruusuja ja ehkä amppelimansikan ja kenties vielä jotain muuta laitan. Saas nähdä mitä keksin... Puutarhakalusteetkin olisi vielä öljyämättä. Parvekkeella on myös kolme ihanaa puutarhakoristetta, pupu, orava ja kivi johon on maalattu perhonen. Kyllä parvekkeestakin saa paljon iloa.  :smitten:

"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito,
eikä sekään ole niin tärkeää."

 :D :D :D

Oli kiva lukea, että puutarha on muillekkin tärkeä paikka.

Minulle piha- ja puutarhatyöt ovat terapiaa.

Kaupungissa meillä on pieni piha mutta maalla vanha pihapiiri, jota olen yrittänyt rakentaa perinteistä kasvustoa puhdistaen ja laajentaen.
Kun olen maalla keväällä tai kesällä, kierrän joka aamu kaikki kukkapenkit. Ja ihmeellistä on, että joka aamu sieltä löytyy jotakin uutta ja ihmeteltävää  :smitten: (muutakin kuin kissojen tai kanojen kuopsuttamia kuoppia  ;D)

Yksi penkki on enkelipenkki. Siinä kasvaa krookuksia, helmililjoja, juhannusruusuja, pioneja, töyhtöangervoja, syysloimua ja kirsikkapuu. Kivellä istuu läpi vuoden enkeli.

Iloa kaikille   :smitten:

On olo niin matkatökkyrässä, että oli ihan pakko päästä puutarhaan vaikka vähän satoikin.

Voi mikä tuoksu!!! Ja tottakai Eemeli-kissa tuli pian kärttämään että pääsis olkapäälleni vähän maailmaa katselemaan. Olikin jo hiki, joten haravasta irti ja annoin kissan kiivetä olkapäilleni.

Siinä sitten tehtiin taas, kuten joka päivä, kierros pihalla katsomassa sinililjojen kurkottamista ja krookuksien iloa. Helmililjatkin pukkivat itseään ylöspäin. Ja joka paikassa nuuskin, muurahaisten polkua puutarhaletkua pitkin, koivun silmua jne. Eemelin pieni pää keikkui mukana ja tunsin kun se onnellisena kehräten katseli sitä muaailmaa joka puolelle!

Kevät!

Minä en ole pariin päivään tehnyt mitään tuossa pikkupihallamme, mutta jospa saan tällä viikolla pari sermiä/seinämää aikaseksi voi taas into puhjeta muuhunkin tekemiseen.
Löysin valokuvan pihasta viime kesältä, jolloin en ole vielä mitään tähän pihaan tehnyt(muutimme siis tähän viime loppukesästä).
Jos tässä nyt saan jotain aikaseksi ja kamera suostuu toimimaan, taidan napsauttaa tänne ennen ja jälkeen kuvia.  :)
Kummallisista paikoista on kasveja noussut. Tulppaaneja nousee nurmikolle ja talon viereen soraan....