Astro Foorumi

Luin juuri uusimmasta Kodin kuvalehdestä (9/07 ilm. 26.4.07, sivut 72-73)
jutun 'Hus, huono omatunto!' Johdannossa kysytään: Onko aina huono omatunto? Onko omatunnon ääni oikeutettu?

Niin, minä ainakin painin huonon omatunnon kanssa jatkuvasti. Saan sen monista asioista - tekemättömistä töistä tietenkin ja lapsen hoidosta - mutta myös täällä astrossa olosta. Olen rakentanut päähäni jonkin teorian kuinka minun täytyisi olla, että täyttäisin jotkin kriteerit. Minulle ei niinkään tee huonoa omatuntoa nykyajan tehokas uramaailma vaan kotiasiat (stellium nelkussa!) ja sosiaaliset suhteet.

KK:ssä oli osuva lainaus: "Omatunto on sisäinen ääni, joka sanoo meille, että joku katselee." -H.L.Mencken

Aihe tuntuu nyt niin ajankohtaiselta, koska olen lähiaikoina kokenut inasen vapautuneeni tästä elämänikäisestä seuralaisestani. En tiedä mikä on syy, mikä on seuraus, mutta astrologia ja täällä forkalla koetut jutut liittyvät vapautumiseen.

Entä teillä? Tuntuuko koskaan, että omatunto istuu olkapäällä, kun plärää astron otsikoita?!

Joo! Plärätessä astron sivuja ainakin. Ukko kun tuosta viereltä kävelee, niin jää sellainen musta pilvi jälkeen. Sitä sitten puhalten, puh, puh, pois ja jatkan pläräämistä!

Puhaltelen pois myös huonon omantunnon. Ja astroon nähden se onkin aivan turtunut!  ;D
Laulan itselleni...'Olen tän arvoinen'

Mutta ei siltä oman tunnon kuiskeelta voi välttyä. Sain toki jotakin tehtyä kotonakin ennen vappua. Mutta kun piipahdan vinttikomeroissa, aitoissa, autotallissa, työkaluvajassa....niin öööh!

Eniten omaa tuntoa vaivaa luomiseen tarvittavan ajan puute. 'Luova pieni minä' huutaa jossain apua, haluan ulos.

Se on se.

Minulla on tällä hetkellä huono omatunto siitä, että en nähnyt ennakkoon, mitä olisi pitänyt nähdä. Olisin voinut estää rakkaan ystäväni kuoleman, jos näkökykyni olisi yhtään toiminut...

Suruaika.

Voi Julietta, kanna ennemmin huonoa omatuntoa vaikka ilmastonmuutoksesta, mutta älä toisen ihmisen kuolemasta. Tuskinpa olet tehnyt mitään tuottamuksellista, olet ollut vain ihminen.

Sure, älä moiti itseäsi.

Kannustin kyllä lähimmäistä väärään suuntaan, sinne missä piti olla uuden alku - ja sinne missä se viikatemies piili.

Olen huono näkijä.

Huono omatunto  :idiot2:
Hmm...

Aito-omatunto on ryhdikäs.
 :)

HUS, Julietan huono omatunto! Ehkä se uusi alku oli 'jossakin siellä'.
Ei palata tähän enää tässä topicissa. Olosi vaatii varmaan toisenlaisen lähestymisen. Voimia.

Hmmm.. tarvitsiko ihmisen kärsiä huonosta omasta tunnosta,
jos hänen ei tarvitsisi elää sääntöjen ja odotusten mukaan? :idiot2:

Ihminen on mestari keksimään itselleen sääntöjä, odotuksia,
rajoituksia ja ihanteita, joiden mukaan elää jne. ;)


OFF TOPICIA ja niin että raikaa,
mutta miten niin väärä suunta ja huono näkijä,
kuolemassahan on uusi alku. :)

Kuitenkaan sinuna en kokisi huonoa omaatuntoa
ns. "jumalan" rooli-leikistäsi muiden elämästä
ja kuolemasta, ellet sitten ottanut itse asetta käteesi
ja napsauttanut ystävääsi hengiltä. :)

Jatketaan aiheessa huono omatunto..

No niinpä. Mulla ainakin on joku laaduntarkkailukäsikirja päässäni koko ajan avoinna.
Mulle ei tee huonoa omatuntoa ulkopuoliset säännöt tai odotukset. Itsesuojeluvaisto on pelannut ammatinvalinassa sen verran, että työelämässä olen ns. jalat oman pöydän alla  - uupuisin ulkomaailman odotuksiin palkkatyössä.

Onko muilla kokemuksia astrologian oivallusten kautta tulleesta helpotuksesta tähän omatunto-painiin?

Huono omatunto on aivan kuin syyllisyyden tunne jostakin.

Syyllistyä voi monella tapaa - ja syyllistää.

Vaan mitä jos samat asiat tekeekin kevein mielin, ei mieti vaan tekee vain ja nauttii joka hetkestä ja antaa rakkauden virrata tekemisiinsä. Koettaapa päästää irti huonosta omastatunnosta - sitten se itsensä syyllistäminen vasta alkaakin. Egohan ei elä jollei sillä ole jotakin märehdittävää eikä se hevillä luovuta.

Lasten kanssa varsinkin pystyy syyllistymään, mutta senkin voi katkaista välittömästi. Tämä meni nyt näin ja ensi kerralla mietin asiaa hieman toisin. Kaiken pystyy muuttamaan ajatuksella.

Netissä keikkuminen on itselläni sitä, että ei tajua parhaan hetken olevan tässä kodin tekemisissä, vaan alati etsii sittenkin jotakin ulkopuolista asiaa josta heijastella tuntojaan. Niin, tuntojaan..

Päästän irti ja uppoan hetkeen - Muumidominon parissa.
 :smitten:

Tuon  :askendentti: :skorpioni: ja syyllistävän kasvatksen
kyllä allekirjoitan omasta elämästäni. ;D

Minä en tiedä, olenko koskaan tehnyt mitään oikein
perheeni mielestä ja jos olen, niin se on varmasti heidän mielestään
laskettavissa yhden käden sormilla. :2funny:

Tähän kasvatukseen on kuulunut kuin piste i:n päällä
koulu tiukassa sisäoppilaitoksessa. ;D

Toisaalta tuolla on se kolikon toinen puoli,
eli vapautuminen (kantapään kautta) tekemään
ja toteuttamaan omia juttujaan
muiden mielipiteistä välittämättä. ;)

Vesimies äitini (adoptio) aina päivittelee kyyneleet silmissä
elämääni, että eikö se voisi olla jo yhtään helpompaa.
Tuo asenne on oikein omiaan lyömään tunnon tuskia
nuorelle  :askendentti: :skorpioni::lle. ;D :2funny:

Omalletunnolleni oikein läjähti, kuin lokin kakka tuolta taivaasta, tai oikein iso kakka!

Olen herännyt huomaamaan kuinka huonosti olen hoitanut ruumistani!!!

Olen vain liidellyt jossain pumpuleissa unelmissa tunnoissa ja luovuuden sfääreissä ihan onnellisesti!

Mutta ropparaukka! Joogavenytys herätti minut ruumiin olemassaolon tietoisuuteen. Energiat, myös luovat tukkeutuvat, jos en hoida sitä nyt kuntoon!

..... kuulostavat tutuilta nämät ajatuksesi ja tuntosi ESMIRALDA .... ::)

.... juuri eilen ~katsoessani sitä Al Goren loistokasta dokumenttia
 " epämiellyttävä totuus" .... ja varmasti se osaltaan viritti omaa oloa ottamaan vastaan totuuksia .... NIIN sen dokumentin mainoskatkolla tuli jokin "hilirimpssis-mainos" jossa naiset nauttivat olostaan ja elostaan ~ja minulla pläjähti tajuntaani oivallus SIITÄ että kunpa oisin herännyt tälle asialle MISTÄ sinäkin kirjoitat ~joskus silloin~ ...että kunpa olisin hokannut vuosia sitten miten se miten silloin elin vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudessa olen ~elin miten voi fyysinen(kin) kehoni~ :o .... ja tuli tällainenkin hassunhauska ;) ajatus ETTÄ kunpa seuraavassa elämässäni muistaisin "tämän hetken" .....  :-*

... ja loppudilemma kuitenkin on että ENSIN EPÄMIELLYTTÄVÄLTÄ TUNTUVAT TOTUUDET TOIMIVAT OIVALLISINA HERÄTTÄJINÄ ~että kun on elämää on toivoa ~ja jokainen pienikin muutos on suunta parempaan ~jonka paremman jokainen määritelköön itse ...siis sen että mikä kunkin omalla kohdalla on sitä hyvää vointia - ja miten sen kullekin syntyy ....

 ETTÄ tässä kohden poikkeaa" Al Goresta" - että omasta henkilökohtaisesta ITSEMME  hyvin tai huonosti kohtelusta ns. kannamme vastuun seurauksista itse ja hyvinvoinnissamme VAAN tuo ILMASTOasia on GLOBAALI asia jossa yksilön valinnat ja teot ja asenteet VAIKUTTAA koko ihmiskuntaan - ja kuitenkin sieltä kautta SE joko tuo tai vie hyvää oloa ~noin "pitkässä juoksussa" VAIKKA kyllä nyt alkaa olla kyse jo 60m pikamatkasta ~ Ilmastosta puheenollen   :smitten:

VAAN tähän aiheeseen palatakseni  NIIN ... JA hetki sitten kun luin kirjoitustasi niin MUISTIN että eikös me joskus kirjoiteltu siitä arkkityyppiasiasta  ??? JA se poiki taas ajatuksen TAI ehdotuksen tai näkökulman ETTÄ nyt kun sinulla kuin minullakin ON SSELKEÄSTI TILAUSTA JA SIIS MOTIVAATIOTA tehdä muutoksia tässä asiassa(kin) NIIN ~EINESTEN EMÄ ARKKITYYPPI = MAAÄITI- energiaa vaan kehiin VAIKKA ihan aarrekarttatyylisenä ELI ikäänkuin kuvina käy keskustelua - itsensä, Einesten EMÄN ja oman hyvinvoinnin kanssa - että mistä se koostuu ja miten siitä alkaa tehdä totta TYYLIIN Al Gore ....
:coolsmiley:  :smitten: 

 :idiot2: kasvatukseni oli marttyyriäidin käsissä myöskin syyllistävä... mutta minäpä ilmoitin äidilleni että lopettaa sen marttyyriuden ja hän lopetti!  ;D

Ja jostain syystä minä en koe syyllisyyttä juuri koskaan  :idiot2: Oinasvaikutus?

Tai sitten se on se kolikon toinen puoli. Who knows.

Arkkiviisulle!

Näinhän se on. Se mitä on nyt, on siksi, että jo kymmeniä vuosia sitten tein jotakin jolla jo määräsin tulevaa olotilaani. Olen syönyt liikaa aina makeata. Ja koska olin laiha, se ei näkynyt missään ja antoi ikäänkuin luvan syödä mitä vain.

Siis kehoni on ravinnoitu väärin. Ja siitäkin kaikki jäykkyys ja liika.
Mutta myös se miten olen asennoitunut henkisesti omaan itseeni.

Kaikki tulosta miten tietä on kulkenut.

MUTTA voisihan kaikki olla huonomminkin...yks lohtu. Ja että kaikella tekemisellä ja kulkemisella miten sen on tehnyt, ehkä jokin tarkoitus.

Kuitenkin kaiken sellaisen tiedostaminen on minusta tärkeää ja myöntäminen. Sillä voi antaa paljon anteeksi.

Ehkä me ihmiset heijastamme jollakin tapaa myös ÄITI-MAAN tuntoja.

Mistähän arkkityypistä sinä puhut? En muista?