Astro Foorumi

Tässä on pari päivää mennyt vähän kummastellessa. Kummia sattunut.
Eilen alkuperäiset pikniksuunnitelmat menivät mönkään ja lähdin toisien kavereiden luokse. Ensin yhdestä kadunkulmasta (kadulla jossa ei liikkunut muita) eteeni kääntyy kävelemään poika, jonka paidan selkämyksessä lukee Santa Monica. Naureskelin asialle ja mietiskelin, että mitähän mahtaa meinata. Metrot eivät kulkenutkaan lakon vuoksi (olen Ateenassa) ja jouduin lähteä kävellen määränpäähäni. Jostain tyhmästä syystä lähdin yhdeltä aukealta väärää katua pitkin, jota en ollut aikaisemmin mennyt. En kuitenkaan kääntynyt takaisin, vaan ajattelin, että sieltä jostain pääsen kyllä. Yhtäkkiä huomasin kadun toisella puolen vaateliikkeen, jonka nimi oli Monica & me. Hetki tämän jälkeen eksyin oikaisumielessä ulkomaalaiskortteliin, jossa ei ollut ainoatakaan kreikkalaisen tai valkoihoisen näköistä, ennemmin slummi eikä kaikki ihmiset näyttäneet ihan selviltäkään... Pelotti ihan älyttömästi, mutta kävelin kadun toiseen päähän näyttämättä hämmennystä ja pelkoani kasvoiltani, vaikeaa oli. Jotenkin kiersin takaisin kadulle, jolta olin lähtenyt poikkeamaan ja tulin viimein aukealle, jota en tuntenut eikä ollut enää mitään hajua päästä takaisin. Ihmisiä ei ollut paljon liikkeellä. Sitten aukean yhdeltä nurkalta (itseasiassa juuri kirkon nurkalta) bongasin turistin tutkimassa karttaansa. Hän rupesikin kysymään tietä ja kerroin olevani eksyksissä. Kartasta pystyin kuitenkin nopeasti näkemään missä olin, mutta hahmottaminen oli silti vaikeaa. Mies antoi karttansa minulle, koska hän oli vain jostain syystä lentokentällä ajatellut ottaa kaksi karttaa, joten hänelle jäi toinen samanlainen. Ihmeellinen sattuma ja selviytyminen!

Tänään sitten olen nyt illan mittaan jo muutaman kerran törmännyt numeroon 23, joka on syntymäpäiväni numero. Syntymäpäiväni on tässä kuussa.

On vahva tunne siitä että jotain on tapahtumassa tai muuttumassa. Ja itsellä sellainen olo, että onko mun pakko olla tässä mukana...?!  :-\

Olen kyllä kuullut, että tämä Ateena on ihmeellisten sattumien kaupunki. Tammikuussa törmäsin yllättäen bussissa tämän asuntoni entiseen asukkaaseen (suomalaiseen), hän vielä hyppäsi juuri viime hetkellä jo täyteen bussiin ja jouduimme kasvot vastatusten siinä tungoksessa   :D

Sitten pitää varmaan käydä katsomassa elokuva Numero 23.
http://viihde.mtv3.fi/arvostelut/elokuva.shtml/513760
No se on kyllä surkea. En suosittele.

Johdatusta  :) sinua kuullaan, ole huoleti  :smitten:

Sattumia ei ole olemassakaan, vaan kaikenlaiset yhteentörmäykset ja sattumat ovat meille järjestettyjä tapahtumia. Tarvitsit karttaa, koska olit eksynyt ja asia oli järjestetty niin, että tapaatte tämän turistimiehen kanssa, jota on pyydetty hänen tiedostamattaan ostamaan ylimääräinen kartta mukaansa ;) Henkimaailman hienosäätöä, sanoisinko! Mitä enemmän alkaa kiinnittää huomiota tällaisiin sattumiin ja yhtäaikaisuuksiin, sen enemmän niitä alkaa tulla elämään. Ne ovat myös vinkkejä tarvittaessa siitä, minne suuntaan kannattaisi mennä, jos tuntee olevansa ihan hukassa (fyysisesti tai henkisesti).

Minulle on sattunut paljon tuollaisia sattumia. Kun Finntroll-nimisen suomalaisen bändin jäsen teki itsemurhan, halusin seuraavalla Helsingin matkallani käydä viemässä hänen haudalleen kynttilän. En varsinaisesti tiedä miksi minulla oli sellainen olo, Finntrollista kyllä tykkäsin (kuuntelen vielä silloin tällöin bändiä), mutta kynttilä piti haudalle saada. Minulla ei ollut tiedossa muuta kuin miehen nimi.
No, Helsingissä kaverin kanssa ollessani päätimme eräs päivä mennä Seurasaareen. Hyppäsimme bussiin ja mie etsin meille penkit. Kun pääsimme istumaan huomasin, että taivas, edessänihän seisoo yksi Finntrollin jäsenistä! Ystävällisesti hän kertoikin, missä hautausmaalla hauta on, muttei osannut sanoa tarkempaa haudansijaintia.
Hautausmaalla hortoiltuani helteessä kauan päätin mennä kysymään kappelista apua. En ollut varma, neuvoisivatko he haudan sijaintia minulle, mutta pyysin enkeleiltä apua ja kappeliin päästyäni silmiini osui eteisen lattialla valkoinen höyhen ^______^ Minulle annettiin kappelista ihan karttakin mukaan, jotta löydän hautapaikan varmasti :laugh:

Kun vuosi tuon jälkeen menin taas käymään haudalla, oli haudalle jättämäni kynttiläastia edelleen juuri siinä mihin sen jätin ja se tuoksui vieläkin ostamalleni vaniljakynttilälle, vaikka se oli kestänyt ulkona tuulet, sateet, lumet ja helteet ^______^ Otin tuon kiitoksena muistamisesta.

Muutama viikko sitten puolestaan sain Amerikasta viestin, jonka lähettäjä kysyi, voisinko piirtää hänelle synttäripiirroksen, koska hän pitää piirrostyylistäni niin kovasti. En yleensä ota pyyntöjä vastaan, kun ne piirrokset menevät kuitenkin hermostuksissani pilalle (xD), mutta nyt oli ihan pakko suostua ;D Ryhdyimme vaihtelemaan maileja ja keskustelemaan siinä piirustusjuttujen sivussa ihan muistakin aiheista.
Kotosalla istuskellessani tässä eräs ilta katselin manga-sarjakuvahyllyäni ja mietin, mitä ihmettä tekisin kahdelle mangakirjalle, joilla itse en tee enää mitään. Lahdesta ei löydy divareita, jotka huolisivat mangaa kovinkaan mielellään ja jos huolivatkin saan niistä ehkä 3 euroa. Vastaavasti ystäväpiiristäni ei löydy ketään, joka pitäisi juuri sen tyylisestä mangasta, josta olisin luopumassa. Sain sitten ajatuksen, että minun pitäisi lähettää ne tälle amerikkalaiselle tytölle, mutta pyörsin kuitenkin ajatuksen järkeilemällä, että "postimaksut ovat hirveän kalliit" ja "tyttöhän asuu AMERIKASSA! Sieltä löytyy mangaa paremmin kuin Suomesta!"
Seuraavana päivänä pääsin sähköpostille (minullahan ei ole nettiä kotona) ja tyttö oli kirjoittanut minulle mailin. Hän harmitteli siinä, että ostaisi NIIN mielellään mangaa, mutta kun hän asuu ihan keskellä korpea eikä pääse ostoskeskuksiin kuin pari kertaa vuodessa. Jos jotain mangan tynkää löytyykin läheisistä kaupoista, ne maksavat ihan kammottavan paljon.
Tuossa oli jo niin selvä viesti, että nämä kaksi mangapokkaria lähtevät nyt yllätyssynttärilahjaksi tälle minulle ventovieraalle tytölle Amerikkaan  :laugh:


Viimeisin tällainen sattumus tapahtui toissa päivänä. Olen ajatellut muuttaa pois Lahdesta joko Kuopioon tai Tampereelle. Suurin ongelma muutossa on muuttokyyti, sillä muuttofirmaan minulla ei ole rahaa eikä autollisia ystäviäkään pahemmin löydy. Olen miettinyt pääni puhki millä ihmeellä sitten saisin tavarat uuteen kaupunkiin, kun muutto tulee ajankohtaiseksi.
Tulin tapaamaan perhettäni Juankosken tienoille ja sain varattua itselleni autokyydin Lahdesta Kuopioon. Kyydin antoi minulle ihastuttava päälle 40-vuotias "rokkari"homomies, joka yhdessä vaiheessa matkaa ojensi minulle käyntikorttinsa ja sanoi, että jos tarvitsen muuttokyytiä Kuopioon tai Tampereelle, he hoitavat puolisonsa kanssa sen mielellään (korvausta vastaan tietysti). ^_________^ Jos kuski sattuu olemaan samaan aikaan menossa Kuopioon kun minulla on muutto, muuttokamat lähtevät mukaan siinä samalla ja hintaa tulee muutama kymppi. Lisäksi molemmat miehet lähtevät kantomiehiksi. Ah, pelastukseni! :laugh:

Tuo voisi olla ihan kivaa, tosin ei nyt tule mieleen tuollaista.. yhden suhteen aikana, tuntui että joissain tilanteissa rahat tai ajoitukset menivät nappiin, tulkitsin että liittyi suhteen "kosmisuuteen".. mutta miksipä ei, jos todella tuntuu että jonnekin pitää päästä, kait siinä muutot ja työt sitten järjestyy. Jotkut sanovat että jopa helpommin kuin olit ajatellut.

Minullekin tapahtui nyt vappuna selkeästi tuollaisia "sattumia" tai "johdatusta". Ensinnäkään en ollut suunnitellut, minun ei pitänyt lähteä vappuaattona mihinkään mutta minua pyydettiin ja minun siihen vaikuttamatta järjestämällä järjestettiin tilaisuus lähteä ystäväni kanssa illanviettoon. Iltakin johti sitten minut paikkaan jonne ei alunperin suunnitelmien mukaan edes pitänyt mennä ja siellä sitten kohtasin uuden miestuttavuuden.  :-* Tämä on ihan vielä "epävarmalla" pohjalla kehkeytyykö tästä mitään sen kummempaa, mutta ihan selvä ja vahva tarkoitus oli kuitenkin että tapasimme ja hauskaa ainakin oli yllin kyllin.  :D

.... :D indeed Rakkauden valo ihanhan sinä ihanhanihanasti :D kerrot siitä mitä itselleni tapahtui " silloin kerran kun kohdallani kaikki alkoi" ....   olen jotain täällä foorumilla kertonutkin  ??? juuri kaikkea muista .. ja sinäkin olet " enkeliviestiä" antanut .... JA itse vahvasti tuumailen näin ETTÄ kun tapaaminen alkaa ns. johdatuksen merkeissä ei se johdatus~ohjaus~siunaus~opastus~energia kuin tämän kohtaamisen merkityksen "avaaminen" jää siihen paikkaan ~vaan SE kulkee mukana koko ajan JA tekee suhteesta aivan uskomattoman kokemuksen ..... Meillä oli ihan alussa, pari päivää sen jälkeen kun olimme tavanneet ihan järjen ymmärryksen yli menevä kokemus: aivan kuin vihkimys ja siunaus siinä samassa:

..... olimme sopineet että tapaamme - mennäksemme pyöräilemään ~kohdatessamme taivaalla oli jo melkoisia myrskypilviä( oli alkuilta klo. n16.15- elokuu 2005) - lähdimme kuitenkin pyöräilemään ja päätimme käydä molempien sukulaisten haudoilla aluksi   .... no siellä hautuumaalla kävellessä kerroimme toisillemme sukujemme tarinoita..... oman mamuskini haudalla ( kuoli muutama vuosi sitten 99-vuotiaana ja oli oikea elämänilon ja luovuuden lähde) huomasin siellä olevan pyöreän valkoisen kivireliefin olevan hieman multainen ....reliefissä on kimalteleva iso enkelin kuva ja siinä on teksti " Protected by God`s Angels "   ....

 :) ... pesimme tätä reliefiä yhdessä - ja jo siinä hetkessä tuli sellainen " sanoilla selittämätön olo molemmille" .... ja juttelimmekin siitä että pesemme tässä Jumalan Enkeleitä ja aivan kuin NE samalla pesisivät ja vihkisivät  meitä .... siinä reliefiä pestessämme katselimme taivaalle ~ tosi mustat jas synkät ukkospilvet olivat tulleet jo ihan yläpuolelle - alkoi jyristä ja sataa ja tuuli yltyi melkomoiseksi ..... no siinä vieressä on metsäalue~itseasiassa lapsuuteni leikkipaikkoja ja "hänellekin" tutut paikat ...

.... ja päätimme etsiä metsästä sopivaa suojaa :o sinänsä ukkosella mitään järkeä - se vain kuului siinä hetkessä" asiaan "...   muistimme molemmat että metsikössä on Suomen  armeijan jäljiltä juoksuhautoja, ampumaradan jokin varasto etc. ja niitä läksimme etsimään ~sade yltyi tuuli oli jo myrskyisää salamoi ja jyrisi - ukkonen oli lähes päällä .... metsä siinä kohdin on tosi vanhaa ja puut isoja ja korkeita~ja jokin meitä viisaasti ohjasi että ei nyt ihan korkeimman puun alle ~siellä me rämmimme metsikössä jossa oli korkeaa risukkoa, oksia, kantoja, heinikkoa .... satoi jo kaatamalla ja ukkonen vain yltyi ..." hän " eli tämä mies ohjasi meitä muistamaansa suojaan
( joka kyllä köytyi - vaan oli puolillaan vettä, emmekä jääneet sinne )  ..

:).... jossain vaiheessa tuli vastaan iso oja leveä , korkea reunoiltaan - "hän" meni edeltä ( on pitkä ja raamikas mies) ja hypätessään putosikin ojan pohjalle - hetken päästä kuului ojan pohjalta " että voi ihme "hän oli pudonnut niin, että teräväsärmäinen iso kivi oli juuri polven vieressä eikä satuttanut polvea ~aikamme rämmimme löysimme sopivan puun jonka alle asetuimme " suojaan" jyrisi, salamoi, satoi , tuuli ja puita kaatui ympäriltä .... minä kaivoin repustani mukaani ottamani pienen siideripullon, shamppanjalasin(yhden) ja suklaalevyn ja pari pyyhettä - jotka laitoimme päähämme suojaksi~olimme varmasti aikas hauska näky pyyhkeet päässä " iso mies ja keijukainen"  ;)  ... " hän "on minua yli 30cm. pidempi ja muutenkin isompi ja raamikkaampi  ja jo olemuksellaan " suojasi minua " .... siinä sitten ukkosen rytistessä, salamoiden leiskuessa, puiden kaatuessa ympäriltä....joimme siideriä, söimme suklaata - pyyhkeet päässä aivan litimärkinä - vettä valuvina - ja kuulostelimme tätä kohtaamistamme eli sitä miten kaikki oli alkanut pari päivää aiemmin- kuin juuri sitä hetkeä siellä metsässä - ja  koimme molemmat hyvin vahvasti ETTÄ se God`s Angels protected ...oli ihan selkeä "vihkimys ja viesti" meille   --- että nou hätä vaikka mitä tapahtuu kaikki menee juuri niinkuin pitääkin - ja vaikka välillä näyttäisikin ETTÄ se oli siinä - niin ei ole vaan yhteistä matkaa kuljemme  - ja jos tulee se hetki että lähdemme eri suuntiin NIIN sekin sujuu sitten niin suuremmitta suruitta oikeastaan päinvastoin ~ ....

 :) .... NO ukkonen meni ohi ja läksimme kävelemään takaisin sinne minne pyörämme olimme jättäneet - itse olin ihan suunnasta sekaisin kun olimme rämpineet , omasta mielestäni eis sun tais siellä metsässä ... "hän" kyllä tiesi suunnan ... sitten kaivelin taskujani  :o ja havaitsin että pyöräni avain ei ollut taskussa..... himpura..... suunnittelimme jo mistä haemme rautasahan tai jonkin muun työvälineen ... no - kun lähestyimme pyöriä näimme jo kaukaa että MAHDOTTOMAN ISO mänty on kaatunut juurikin pyöriemme viereen .... vaan ihme ja kumma se oli kaatunut juuri niin että vaikka pyörämme olivat siellä oksien alla niin somasti oksat olivat juurikin niin että saimme kaivettua pyörät täysin ehjinä oksien seasta - ja hii  :D minun pyöräni avain oli nätisti lukossa ... emmekä siinä hetkessä juurikaan ymmärtäneet muuta kuin että " jotain järjen yli menevää oli tapahtunut - ja on koko meidän kohtaamisessa" siinä hetken silmittelimme ja tuumailimme ja kuulostelimme - että MITÄ IHMETTÄ MEILLE OLI TAPAHTUNUT - aivan kuin olisimme käväisseet hetken jossain " toisen tason toisen porttaalin tuolla puolen" paikassa missä aikaa ei ollut - todella  yhdessä kulkeneet ja läpäisseet vihkimyksen.... ..... ja niin alkoi meidän matka josta voisi jo kirjoittaa ainakin kaksi kirjaa kaikkine vaiheinensa, jossa on niitäkin aikoja ETTÄ olemme olleet tapaamatta toisiamme pidempiäkin aikoja .... :)  
 :).... samankaltaisia suuria tapahtumia ei ole ainakaan juuri "tämän vihkimysreissun" kaltaisena ollut - vaan lukuisia ja lukuisia pienempiä   ... olemme jo lakanneet kirjaamasta niitä ja myös sopineet ettemme ede yritä järjen kanssa selittää niitä  - olemme antaununeet tälle ETTÄ näin on  - ja nautimme että näin on - se toimii ihan joka päivä vaikka niin ETTÄ minulle tulee jokin asia vahvasti mieleen ja alan kirjoittaa sitä tekstarina hänelle JA samalla hetkellä kun sitä lähetän saapuu häneltä viesti - jossa on kysymys siihen mihin jo omassa viestissäni vastasin .... tai päinvastoin - telepaattinen yhteys ja energiavirtaus on ihan uskomaton välillämme - että ihan hyvin sujuu vaikka emme olekaan jatkuvasti saman katon alla yhdessä ... ja  :angel: apua saamme aina kun tulee nk. törmäyskursseja ..... ja sitten taas eteenpäin .....  :smitten:   ETTÄ tallainen tarina - sinulle Rakkauden valo ja tietty jokaiselle kuka tätä lukee .... on ollut opittava ja suostuttava elämään elämää jossa ihmeet ovat alati läsnä ja ne ovat useinmiten arjen pieniä ihmeitä.... ihan eletään päivä joskus jopa hetki kerrallaan - eikä juurikaan sen enempää .... :angel:

jk. soli jos jää kiljoitusvihleitä näihin minun kiljoituksiin - se on sellainen oma lukihäiliöni etten heti huomaa niitä - koljailen sitten tyuolta tesktitstä... :2funny: .... :smitten:

ja heippatislallaa  8)...

Wau Arkiviisu.  :D  :smitten:

Todella tapahtuu kummia :smiley6600:  ~onko se tämä kuu vai mikä ~ei sillä väliä  :)


.... :D tupsahtipa tämän WAUN:n myötä ajatuksiini  :angel: ja oivalsin ETTÄ kun kirjoitin JA itse vahvasti tuumailen näin ETTÄ .... niin kaikessahan tämä opastus, johdatus, ohjaus, rakkauden siunaus on mukana ja läsnä aivan alvariinsa... :D ...kun sitä vain herkällä sydämellä, herkillä korvilla, herkillä silmillä ~ :) kuuntelee ja SITTEN SEURAA - jotkut tapahtumat vain tulevat niin selvästi näkösälle ~ kuitenkin ajattelen että jokainen ihminen, asia, tapahtuma joka kohdalle tulee on koettavaksi ja elettäväksi tarkoitettu ~riippumatta siitä miten paljon tai vähän se meihin  ja elämäntilanteisiimme vaikutti tai vaikuttaa ~ollen joko hetkessä koettu ja ohimenevä tai pidemmäksi aikaa elämäämme jäävä kokemus, elämys, oivallus - what ever  :-* ....

ja tähän sopii hyvin  *Inannalta* lainattuna :


....ja tuohon Gibranin tekstiin sopii aivan INDEED tämä Inannan kirjoitus tuolla Yksinäisyys-topicilla.... https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=16673.msg140624#msg140624

 :-*  :angel: .... ihan tuli tämä Inannan kirjoitus mieleeni lukiessani näitä Gibranin sanoja - juuri tässä yhteydessä ~KIITOS  :smitten:


 :smitten: t.Aaviisutar  8)

Tehän olette vallan ihmeellisiä!  :smitten:

Olin eilen jo kirjoittamassa vastausta, mutta se ilmeisesti antoi odottaa itseään vielä  ;)

Rakkaus on kyllä puinnin alla. Asiat ovat johtaneet kohdallani siihen pisteeseen, että laitoin parisuhteeni tauolle. Ihan siis oikealle tauolle, toisin kuin herra aluksi ajatteli...  ::)

Varmaan senkin takia nyt voisi olla tällaisia aikoja, kun Tarot-korttien maailmassa siirryn tässä kuussa Erakosta Kohtaloon ensi vuodeksi. Mitä se sitten tuokaan tullessaan!!

Minulle on kyllä käynyt elämässäni niinkin, että kun olen ollut vahvasti sitä mieltä, että jossain jutussa on kohtalon sormet pelissä, ihmeellinen kohtaaminen jne. mutta sitten siitä ei oo tullutkaan mitään vaan suorastaan sydän on särkynyt. Pari vuotta sitten kohtasin miehen, jolla itselläänkin on vahva kohtalousko. Vuosi sitten vielä yritimme tavata, hän yhtäkkiä antoi uuden numeronsa ja juttelimme puhelimessa. Hän oli tulossa kaupunkiin, mutta ei koskaan sitten tullutkaan. Liekö möläytin jotain mikä muutti hänen mielensä..  :(
Kohtalonuskoni horjui kovin tässä tapauksessa, ainakin siinä mielessä, ettei se näköjään aina lupaa "happily ever after" -tarinaa. Tuon miehen kohtaaminen tuntui niin kohtalon järjestämältä. En ole osannut selvittää mikä oli sen lopullinen tarkoitus.
Nykyisessä suhteessani mieheni uskoo myös kohtaloon ja ajatteli, että meidän kohtaamisessa oli jotain kohtalonomaista. Mutta minusta on tullut kyyninen asian suhteen. Ehkä sen takia suhteemme ei näytä toimivankaan, who knows.

Mutta totta se, että onhan kohtalo/johdatus mukana kaikissa kohtaamissamme ihmisissä. Mutta tarvitsisin jotain Arkiviisun tapauksen kaltaista, jotta minut voitaisiin vakuuttaa siitä, että kohtaamani ihminen on todellakin se jota olen sydämessäni etsinyt!  :laugh:
Luultavasti se ei mene ollenkaan niin...

Pidä vaan paussia, anna ajan näyttää. Focusoi muualle.  :smitten:

....melkoisella varmuudella ei mene :D ....sillä jos tuosta omasta kokemuksestakin otetaan " pois se jokin " niin ihan arkipäiväinen tapahtuma siitä tulee - no ainakin melkein - ja jos palaan ihan siihen mistä kaikki alkoi" - niin sitä tässä koetan kertoa että oikeastaan ei voi eikä kannatakaan ennakoida - laatia ns. ennakkokäsikirjoitusta - silloin voi mennä juuri se JOKIN ohitse - kun vain tähyilee jotain joka olisi oman käsikirjoituksensa mukaista .... hmmm. juuri tässä yhtenä päivänä muistelimme "hänen" kanssaan ETTÄ oli oikeastaan sekunnin sadasosasta kiinni ETTÄ törmäsimme tai että kävelin suoraan hänen syliinsä .... kun jokin on tullakseen SE tulee - hyväksi avuksi on tietty se että on sydän avoinna - vaan ei niin että etsii - vaan että elää .... sen suuremmin odottamatta - sitä jotain merkityksellistä - vaan  eläen ja nauttien , mitä nyt itsekunkin elämässä on pientä tai vielä pienempää -  ;) ... ja tässä kohdin oikeastaan haluan tarkentaa että ~kun kaikessa on mukana "se jokin" niin joka hetkessä on mukana sitä jotakin ... ;)


.... :smitten: ...Aaviisutar :-*
 :aurinko: :kaksoset: :askendentti: :leijona:  :kuu:  :oinas:  :venus:  :rapu:

Kiitos kannustuksesta  :smitten:

Kaikki joiden kanssa olen puhunut, ovat tuumanneet, että tein oikean ratkaisun. Isältä tuli ihan yllättävä viesti: "Älä mieti liikoja vaan keskity itseesi. Asioilla on tapana järjestyä. Ei muuta kuin nauti siellä olosta".
Ehkä sen naisystävä oli kirjottanu sen  ;D Oli miten oli, hyvältä tuntui.  :)

.....  :smitten: ja vasta kun lintu heittäytyy oksalta lentoon ~se huomaa siipensä - kirjoittaa C.Wagner..... isäsi viisaita sanoja lainaten.."Älä mieti liikoja vaan keskity itseesi. Asioilla on tapana järjestyä. Ei muuta kuin nauti siellä olosta". ... :angel: ... missä ikinä oletkin...  

Niinpä, juuri tällä asenteella itsekin pyrin elämään.  :smitten:

Hohhoo, vuosihoroskooppinihan vallan mahoton!  :D Tätäkös se on?! Tosin voimakkuus ei ole järin moinen (<- ihme sanonta, onko edes olemassa??).


Pluto   sekstiili   Pluto   Voimakkuus** Kesto:94pv Toistuu:80-160 vuoden välein.   
                
        
Tarkka: 5.7.2007. Alkaa: 4.5.2007. Loppuu: 5.8.2007.

Tämä transiitti saattaa sinut erittäin toimivaan yhteyteen suurimpien sisäisten voimavarojesi ja yliluonnollisiksi luonnehdittavien kykyjesi kanssa. Et voi välttyä vähintään hetkellisiltä ylivertaisuuden tuntemuksilta, jotka saavat sinut ottamaan koviakin riskejä sinulle jopa täysin tuntemattomilla alueilla. En minä eikä kukaan muukaan voi tietää mille sektorille sisäinen ylivertaisuutesi lopulta ohjautuu, mutta sinä kyllä tunnet sen luissa ja ytimissä asti, joten älä suotta pidättele itseäsi kun kutsu kuuluu. Voit nyt käyttää voimaasi juuri niin paljon tai vähän kuin haluat, sillä ei kukaan eikä mikään pakota sinua toteuttamaan hurjimpia unelmiasi nyt kun se on mahdollista. Päätös jää sinulle, mutta nyt kun tiedät mistä on kysymys niin ei pitäisi olla mitään syytä jäädä paikoilleen seisomaan.

 :2funny:

Aivan niin, Monikakso. Se, että elämään tulee tiettyjä tapahtumia ja ihmisiä näin sattumien kautta ei tarkoita sitä, että asiat menisivät meidän odotusten mukaan ;) Pettymyksiäkin tulee, mutta niillä on yhtälailla oma tarkoitus elämässämme kuin niillä hyvilläkin hetkillä.

Kaikelle on tarkoituksensa. Sillä periaatteella kun lähtee elämää eteenpäin kulkemaan, niin matka helpottuu huomattavasti - minusta ainakin  :laugh: