Astro Foorumi

Täällä pidetään kynsin ja hampain kiinni järjen tasapainosta ja cool asenteesta  >:( ja on vaikeaa! Tikahdun tukahdetusta raivosta  :buck2: tekis mieli mennä ja ravistaa, tintata, huutaa, melskata, jotta "PAHVI"  :tickedoff: mutta ei, se ei ole fiksua, eikä edes rakentavaa  :-\ eikä edes suotavaa...
Olen ollut ahkera lenkkeilijä, siivooja, leipoja, puutarhuri lähi vk.na, purkanut ulos paineita  ;) Kerran jopa pahan konfliktin jälkeen lenkillä karjuin urku suorana (metsässä) "ARG" ja poljin jalkaa maahan :2funny: auttoi hieman, koira vaan katsoi hieman huolissaan  :o silti illan tullen sohvalle istahtaessa, ajatukset hiipivät vain takaisin harmittavaan asiaan... ja yöuniin  ::)
Puhumalla tämä soppa vain sakenee ja olenkin pessyt käteni koko hommasta, mutta silti tämä vain tulee luokse ja kaataa p...aa niskaan. Jopa kiertotietäkin  :tickedoff: En tahdo hyökätä, mennä karmit kaulassa ja pistää jauhot ja luun kurkkuun...siitä syntyy ruma ja pitkä sota  :buck2: jossa vain sivulliset kärsii...
Miten te puratte mielenne ja tasapainotatte harmitilat? Selvitätte omituiset sotkut? Vai oleteko saavuttaneet immuunin tälläiselle... miten? Millaisia purkukanavia olette rakentaneet/löytäneet?

(http://www.k5kj.net/99091112.jpg)

Melkoiset energiat tossa sun viestissäsi  ;D

Ärsyyntymisen kanavoiminen johonkin vaikka just edellä mainitsemiisi toimintoihin auttaa hetkeksi, mutta kun uutta polttoainetta tunteelle pukkaa, ei sen asian kiertämistä voi loputtomiin jatkaa.

Ärsyttävät ihmiset ovat Kaikkeuden sanansaattajia. He tyrkyttävät viestiään niin kauan, kunnes suostut sen vastaanottamaan.

Pysähdy. Katso silmiin - itseäsi. Mitä et ole halunnut nähdä itsessäsi? :coolsmiley:
Se paska, jota niskaasi kaadetaan, on omaa energiaasi (anteeksi vaan), joka kanavoituu sen toisen ihmisen kautta.

Esim. jos sinua syytetään vaikka epärehellisyydestä, tarkoittaa se, että et ole ollut rehellinen itsellesi, tai, että et luota itseesi.

Oletko joutunut vastaaviin tilanteisiin tai tunteisiin aikaisemmin?
Samankaltaiset jutut, jotka toistuvat uudelleen ja uudelleen, ovat tärkeitä ottaa huomioon.
Ja ne oppiläksyt, jotka eniten nostattavat tunteita, ovat kaikkein tärkeimmät.
Ärsyttävät ihmiset ovat parhaimmat opettajamme  :smitten:

Eikös yleensä urheilu, huutaminen metsässä  :2funny: , kaikki marsilainen toiminta..  :D

"Esim. jos sinua syytetään vaikka epärehellisyydestä, tarkoittaa se, että et ole ollut rehellinen itsellesi, tai, että et luota itseesi."

*Hetkonen.. entäs jos minua syytetään epärehellisyydestä ja se kuvaisikin toisen epävarmuutta? Tai minua syytetään jostain, ja se on toisen stressiä?

Wien on siinä suhteessa erikoinen kaupunki,
että sen kaikenlaisten tarinoiden kertojien pesiytymä.

Juoruja ja speuculaatioita joka kulmalla
ja moni puhuu sekä itsestään ja muista suurentelevaan tyyliin
sekä hyvässä että pahassa.

Välillä meinaa pinna totaalisesti palaa joihinkin ihmisiin. :tickedoff:

Välimatka näihin ihmisiin yleensä auttaa,
antaa ihmisten puhua itsensä naurettaviksi. ;)

Ihme kyllä, siihen tottuu. :)

Se on aaltoliikettä, samat ihmiset jotka olivat suurimpia
vihollisiasi viime viikolla voivat olla "parhaimpia ystäviäsi"
seuraavalla viikolla.

Minä juoksen pääni ja kehoni tyhjäksi muista,
myös meditoin  :kaksoset:-maisesti itseni sen verran
yläilmoihin, että asiat eivät kosketa minua.

Teen myös ns. Pontius Pilatukset, eli pesen käteni asioista,
joihin en voi vaikuttaa/halua ottaa osaa. :)

Mutta eipä kuitenkaan, kun välillä tekee mieli ottaa
konekivääri käteen ja tehdä joukkomurhia suoraan ikkunasta,
kun kaikki muut ihmiset käyvät hermoille,
mutta välillä myös pelkkä tehokas pistooli,
kun jotkin tutut käyvät hermoille. ::)

Olen kyllä mestari suunnittelemaan täydellisiä murhia
ja mielessäni usein napsautan jonkun henkilön hengiltä
yksityiskohtia myöden miettien
ja se yleensä kyllä on riittänyt
- ei ole tarvinnut ryhtyä tositoimiin. ;D

Jaspis, eikö ole kyse äidistäsi? Omani tunnen eli ravut  :rapu: , rakastavia ja rasittavia, rapukin osaa napsutella, oikutella vaikkei koskaan olisi hyytävä ja jäätävä a la  :kauris: .

Omasi merkit? Tiedätkö?

Upea kuva  :smitten: suoraan pääni sisältä, silloin metsässä  :D joo, taitavat olla purkuni marsiilaisia tapoja :angel:  :2funny: Ja kyllä on  >:( vesimies tuo on, muuta en tiedä...
Ikitosi- Olet tavallaan oikeassa, jotta energia on lähtöisin minusta. Saan sitä koska en suostu enään toimimaan vanhalla kaavalla, en suostu olemaan hiljaa enkä elämään tavalla, joka harmittaa vielä enemmän  ;) Tilanteita on ollut ennen mutta ei näin pahoja ja aikaisemmin olen vain hiljaa jurnannut nurkassa ja mukautunut, wua empä ennee  ::) my way, or highway  :angel:
Tässä kyseisessä tapauksessa taidan minä olla se jutun pissipää, jos oikein tarkkaan katsotaan  :)
Sasha - ihanaa, kun joku muukin tekee mielikuvissa hurjia  :smitten: Tuntuu jännältä edes ajatella kuvailemaasi aaltoliikettä... tuppaa olemaan niin musta-valkosta yleensä elämä ihmissuhteissa, ainakin minulla  :idiot2:

A Life of Peace, Love & Faith

 

Imagine, if you will, a life of peace, love and faith.  You do not have specific goals and plans, for you trust in the unfolding of life.  You trust that if, minute by minute, you do what your heart tells you to do, you will naturally and easily accomplish what needs to be done.

 

You do not question and probe, wondering why this is so and when this or that will happen.  You trust in the unfolding of time, knowing that at the highest and widest there is no linear time, merely being, and so simply being as you are in this moment is the ultimate accomplishment.  To connect deeply and widely with everything that this moment contains cannot be surpassed by anything else you might do or accomplish.

 

And yet, somehow you accomplish much.  And you accomplish it, whatever it may be, with a sense of peace inside, knowing that what you do is in full congruence with your own truth, as expressed through that quiet sense of being and knowing that lives within you.

 

You may be living a life that seems difficult to others, but to you, it simply is.  Yes, there are challenges each day, and you take them as they come, learning, always learning and growing with each encounter with another person.  People who appear to be difficult, people who are angry and upset, may be people that you can help through the presence of calmness that always surrounds you.  And if not, well, that is all right too, for you are doing what you feel you are meant to do in every moment, and you simply seek guidance, moment by moment, from within and without, to know how to approach each person and each situation that arises.

 

As for money, you are not concerned.  You know that the universe is deeply aware of both your desires and your needs, and that the needs will be met, just in time and just enough, and the desires may manifest over time, but then again, perhaps not in the form you might have expected.  But this is all right too, for you know desires for what they are, ephemeral creatures that come and go, shadows, not reality.  And you know that while fulfilling desires is sometimes fun, and feeling the brief emotions of triumph can be exhilarating, in the end you know that these are temporary satisfactions, nothing compared to the unfolding of one beautiful moment, just as it is, with full acceptance of all that it contains.

 

You are all right now and will be all right in the future, for you are deeply connected to all that is.  And you recognize that each moment contains the seeds that you might plant, and that those seeds are of infinite variety and ever-changing, so that life is full of exciting and interesting plants sprouting continually.

 

And yet what does not change is your essential truth, your deeply connected self.  And you recognize the seeds and the plants as the shadows of this one lifetime, and your essential soul truth as the reality that is, now and forever, in the world of timelessness and true being.

 

And so each day unfolds with a childish delight in its treasures, yet a timeless and calm peace at its center.  Both are true in your deep appreciation of what is.  And the frustrations and difficulties that others feel and express are like the thunder and lightning that accompany the storm, the storm that brings the water for the seeds you have planted.

 

It is all one.  It is all as it should be.  It is all there and yet not there, coming and going like a shadow on the wall, sometimes a shadow of delight, sometimes a shadow of loss and sadness, but a shadow nonetheless, even when it is vibrantly colored and fun, even when it is streaked with tears.

 

And within each moment you love deeply and truly, the flowers, the garden and the people within it, embracing them all in love and respect, honor and glory, feeling the oneness and connection and knowing that it is all a part of the same oneness that is you, that is all, that is as it is.

 

Ah, what goals?  What worries?  What plans?  None are needed, for all is unfolding and changing in ways that go beyond your plans, your goals, your fears and doubts.  And everything that was, is and will be is all encompassed right now in the heart of that rose you watch unfolding in the garden, in joy and beauty and infinite love.

 

Here is a little prayer for today

 

I am.

 

I am the unfolding and the being, the full expression of the beauty and wonder that is life.

 

I am the oneness with all that is, the heart of being that is.  At the highest and widest, I am all that is.

 

I am.  I am.

 

;D
Itselläni juuri tämän tyyppinen on ollut "pelastukseni"...
Että voi myöntää itselleen nuo tuntemuksena...
Eihän niitä tarvitse lopun viimeksi roiskia päin seiniä...
Ja kummasti sitä kohtaa vähemmän mitään totaalisen raivostuttavaa, jos tietää, että itsestäkin tuo raivo löytyy tarpeen vaatiessa.
Siihen suhtautuu ihan eri tavalla.

Itse kuitenkin olen ajatellut niinkin, että vaikka minä näen emotionaalisella tasolla itseäni muissa, niin hyvin usein kuitenkin tilanne on se, että myös tuo toimii vastavuoroisesti toisinpäin.
Helposti sitä käpertyy omaan itseensä ja lamaantuu, jos ei huomio sitä puolta.
Joskus kun todella on hyväksi vähän pöllyyttää ja pitää puoliaan.

Itse olen viime aikoina pyörinyt niin eri fiiliksissä viimeiset kuukaudet, etten edes oikein muista, miten "tuuletan tunteitani".
Siis tässä mielessä.
Kaipa se ilmenee sanoissa ja äänenpainossa.

Itseasiassa tänään kun tuota  :mars: :iani tutkailin, niin tuli mieleeni, että se pitäisi varmaan taas valjastaa käyttöön ihan uudella innolla. ;)

Hmmm... ::) minusta se on terapeuttista. ::)
Mutta luulen, että niistä tarkemmista mielikuvista ja ajauksista
ei kannata puhua kuin valikoiden ja harkiten. ;D

Myös :harka:-mieheni kertoo välillä miettivänsä
yksityiskohtaisesti tälläisiä. ;D
Hän sanoo, että välillä todella oikeasti tekee mieli
tehdä vähän karsintaa ihmisissä. ::)
Hän huumorimiehenä tussauttaa sormiaseellaan natsimaisesti
joillekin ihmisille luodin kalloon, kun häntä alkaa rasittaa. ;D

Luulen, että aika moni miettii, mutta harva haluaa tunnustaa. ::)

Kyllähän se oman raivon ja turhautumisen tunnustaminen on se ihan ensimmäinen seikka. Itse kärsin tällaisista raivon puuskista pahojen PMS-oireiden takia joka kuukausi. Tekisi mieli teurastaa kaikki vastaantulijat ja räjäyttää naapurit 10 km säteellä atomipommilla kuuseen ja heittää henkiinjääneiden päälle vielä napalmia! ;D ja ihan syyttä suotta! Kukaan ei ole loukannut milläänlailla, mutta hirveä vitustus kaikkea olemassaolevaa vastaan on silti päällä kauheana aggressiivisena draivina.

Silloin se energia pitää vain kanavoida tai hoitaa jotenkin pois. Yksi vaihtoehto on itselläni ottaa konsolin ohjain käteen ja mättää/ampua/silpoa virtuaalihahmoja mäsäksi. Toinen erittäin tehokas vaihtoehto on laittaa stereoihin tai kannettavaan CD-soittimeen erittäin brutaalia ja nopeaa deathmetallia ja heittäytyä sohvalle kuuntelemaan musiikkia antaen sen huuhtoa aggressiot mukanaan. Tavallaan sitä purkaa omaa aggressiotaan aggressiivista musaa kuunnellessa ihan vaikka vain makaisi paikoillaan. Minulla on yksi tietty bändi vielä, jota kuuntelen aina tuolloin, kun vitutus iskee päälle ja luoja, sen ihan tuntee fyysisesti, miten musa iskeytyy chakroihin asti! :o
Kolmas vaihtoehto on nukkuminen. Simppelisti. Jos vain voin, menen nukkumaan, siinä se vitustus sitten karisee pois.

Jos tämä aggressio on toisen henkilön aiheuttamaa, pyrin käsittelemään sen pois esimerkiksi juuri noilla Sashankin harjoittamilla mielikuvaharjoitteluilla. Tosin pyydän aina, etteivät ne ajatukset lähtisi liikkumaan kohti tuota henkilöä, joka juuri grillaantuu vartaaseen seivästettynä päässäni, koska loppujen lopuksi minulla ei ole mitään tätä henkilöä vastaan. Puran vain aggressiota pois, joka on aina egopohjainen. Onneksi lepyn nopeasti ja onneksi vaaditaan paljon, ennen kuin suutun! ;D Hermostumisia tulee helpommin kuin suuttumisiakin, mutta niitäkin harvoin. Yleensä vain olostelen. Lisäksi kun antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin pääsee helpolla ;D

Aggressioista ja toisten ihmisten aiheuttamasta närästä selviää myös sillä, ettei ota mitään henkilökohtaisesti.  :) Sehän on meistä kiinni kuinka suhtaudumme toisiin henkilöihin ja erilaisiin tilanteisiin. On psyykkisesti tervettä ja suositeltavaa pitää puolensa ja purkaa aggressiot pois, mutta niihin jumiminen ei ole tervettä.

Maailmassa on loppujen lopuksi todella vähän ihmisiä, joilta ei joskus pala käpy. Kuuluisa avataaramme Jeesuskin oli välillä aika kiivasluontoinen ja hermostui ihmisiin ihan todenteolla! ;D Jos Kristus riehui, niin mekin saamme riehua :D Se on suositeltavaa, kunhan ei satuta itseään tai toisia siinä samalla.

Selittämättömät raivokohtaukset onkin mielenkiintoisia. Jälkeenpäin sitä ihmettelee vain että mistä ihmeestä tuollaisiakin ajatuksia tuli päähän.
Olen mitannut että niissä on monesti joku ulkoinen energia vaikuttamassa (ja aiheuttamassa sen?)
Oikeat eettiset valinnat tuntuvat vähentävän noita hyökkäyksiä ja vahvistavan omaa energiakenttää.
Elimistön sisäiset loiset voivat myös aiheuttaa ärtymystä esim kuunvaiheiden mukaan.

Tottahan toki siinä toisessa on täytyy olla heijastuspinta, jokin samankaltaisuus, peilata itseäsi.

Stressi on pintajännite, jolla pysyy erillisenä. Siksi egomme, tarpeessaan kokea erillisyyttä ykseyden sijaan, luo näitä jännitteitä etenkin sellaisten suhteen, jotka muutoin olisivat liiaksi samankaltaisia, sulautumiseen soveliaita.  8)

On totta AM että kun pyhä viha jyrisee, siitä on oksat pois, sitä ei vain viitsi ihan turhaan jyristä.. sitäpaitsi.. sitä voi olla joskus väärässäkin, sen unohtaa siinä ukkosen huminassa.. tai sitten ihmiset ovat niin tarkkoja asioista.. sellaisista asioista mistä sinä et ole, tai ovat kiinnostuneet asioista, jotka eivät sinulle merkitse mitään.. niin.. siis kaikenlaista olen minäkin nähnyt matkalla kohti rakkautta ja valaistumista! Ihmiset tekevät mitä kummallisimpia asioita, ja niihin pitäisi sitten suhtautua neutraalisti.

Mutta ainako neutraalisti, puuttumatta, huomauttamatta jos näkee virheitä ja puutteita, ja sitten nähdään minussakin, no onhan siinä riidat lähellä- yleensä ihmiset puhuvat OMASTA jutustaan, monasti minä koetan laajentaa keskustelua, puhua OMISTA tiedoistani, otan huumorilla jos ei huomata.. sitten pitää ehkä toistaa.. ja niin edelleen.

"Stressi on pintajännite, jolla pysyy erillisenä."

Stressi on tilanne joka syntyy työelämässä jatkuvasti.

On se silti niinkin, että ympäristö vaikuttaa meihin kaikkiin, oli sitä sitten vaikka kuinka "kovakuorinen/kehittynyt" tahansa.
Ylenpalttinen aggressioon keskittyminen ja sen tuottaminen, lisää sitä itsessä ja muissa.
Riittänee, että tunnistaa tunteensa ja hieman spekuloi mitä se itselle kertoo ja miten sitten toimii...
Voihan sitä tosiaan aina valita miten toimii ja reagoi.

Itse olen tunteiden puolestapuhuja ja en tue mitään tunteiden kieltämisiä ja tukahduttamisia.<-itsensä kieltämistä.
Sen olen kyllä huomannut, että ihan oikeasti ne tunteet ei aina lopultakaan vaadi suoraa toimintaa.
Joskus kyllä.

Toisaalta jos sitä saa purkaa omaa ainutlaatuista luovuuttaan jollain tapaa omassa arjessaan, ei tule tunne patoutumia, jotka purkautuvat sitten aina aika ajoin kuin tykin suusta.
Ihan oman harrasteen tai työn kautta voi huomaamattaan purkaa aggressiivisuutta tai mitä tunnetta tahansa.
Niillä tuntemuksilla kun on myös ihan positiivinenkin merkitys.
Sitä voi vaikka taiteilija laulaa, näytellä, piirtää, maalata, kirjoittaa, puhuu, veistää, ohjelmoida, yms tunteitaan...
Se voi näkyä missä muodossa tahansa ja sellaisenaan jossain tuotoksessaan ilmetessään, se tuotos, koskettaa, koska siinä on ollut tunteet mukana sitä tehdessä.

Ja yleensähän jos tulee itselle tilanteeseen nähden kohtuuttoman kokoisia tunteita, on kyse siitä, ettei vain ole ihan omalla polullaan.
Ei ehkä "saanut/osannut" toteuttaa omaa tietään.
Ehkä on salannut itseltään arjessa tunteitaan eikä tunnistanut niitä silloin vielä, kun ne oli tilanteeseen nähden suhteellisia.
Kun jättää ilmaisematta itseään rehellisesti, alkaa kerätä sisälleen patoutuneita tunteita.

Minusta helpoin aggressiivistenkin suurempien tunnepurkausten paras ennaltaehkäisykeino on se, että joka päivä ja hetki on sitä mitä on, uskaltaa sanoa ja ilmaista itseään, vaikkei se vastaisi mitään ihanteita siinä tilanteessa.
Uskaltaa olla ihminen ja keskeneräinen.
Ihminen niin helposti antautuu ihanteille ja uskomuksille, ettei uskalla olla ihan vaan sitä mitä on nyt, eli elää tässä hetkessä.
Kyllähän moni tavoittelee sitä oikeaa hetkessä elämistä vaikka jonkun menetelmän kautta, mutta yksinkertaisin menetelmä on olla sitä mitä on... tunteita myöden.
Niin helposti sitä on sitä mitä haluaisi olla, ja mikä olisi jollain arvoasteikolla niin coolia.   :coolsmiley:

Täällähän oli tuttuja elementtejä.
Mutta miettikäähän ihmiset, voivatko vahingolliset ajatukset jotka on suunnattu jotain ihmistä kohti, todella vahingoittaa tätä kohdetta?

Itselläni oli joskus kauan aikaa sitten sellainen kokemus, että raivosin mielessäni itseäni lähellä olevalle ihmiselle. Ko. henkilö on ollut koko elämänsä terve kuin pukki ja seuraavana päivänä hän sairastui. Tulin miettineeksi ajatuksen voimaa, voiko se todella vaikuttaa? Silloin ajattelin että no, huh, huuhaata koko ajatuksen voima, jäi silti kaivelemaan mieltä.

Pyrin kanavoimaan aggressioni luovaan työhön ja olen huomannut, että vihaisena teen kaikki parhaimmat työni ja saan paljon enemmän aikaiseksi. Pitäisi kai olla useammin vihainen... Autereisessa onnen ja ilon ilmapiirissä en saa mitään suurta aikaiseksi.

Niinpä. Tuota on hyvä miettiä.  :coolsmiley: Sillä niillä ajatuksillakin voi joskus vahingoittaa ja viimekädessä tietysti varsinkin itseään, sillä palaavat bumerangina takaisin. 
Suuttuahan toki saa ja joskus "pitääkin" mutta tuo ylläoleva seikka kannattaa ottaa huomioon...  ;)

Äiteeni tarvitsisi tällaisen purkukanavan, etten se ole minä. EN myöskään ole hänen voimanlähteensä jos ei ole sisäistä voimaa, energiaa, tai kiinnostusta henkisen voiman kehittämiseen.

Niin, jotkut ihmiset väsyvät ja katkeroituvat vanhetessaan, vaikka kuinka lietsoisin iloa, huumoria, draivia jne niin vanhat on vanhoja. Itse olen nähnyt esimerkin valaistumisesta, kaikki eivät valitse näin. En halua olla vanhana katkera ja väsynyt sekä kiukkuinen, siksi olen järjestellyt asiani eri tavalla kuin moni.

9.5.2007 keskiviikko
 
  Aurinko sekstiili Uranus
Yleinen
Myönteisten muutosten tuulet puhaltelevat Auringon tehdessä sekstiiliä Uranukselle. Kaikenlainen luovuus ja yllätyksellisyys ovat elämän valttikortteja tällaisena aikana.
 
  Jousimies
Sinun on tällä hetkellä hyvin vaikeata hyväksyä rajoittavia tekijöitä lähelläsi. Sinulla on oikeus vapauteen, mutta ei ilman pientä tai ehkä vähän suurempaakin taistelua lähinnä itsesi kanssa. Kukaan muu sinua ei nimittäin voi pidätellä, joten antaa lentää.
 

10.5.2007 torstai
 
  Aurinko neliö Saturnus
Yleinen
Energiat ovat jumissa tavallista herkemmin kaikissa sellaisissa asioissa, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan elämässäsi. Nyt on uskallettava levätä ja ottaa vähän rennommin.
 
  Jousimies
Ne asiat joita kohtaan tunnet tänään selvää ahdistusta, vaativat nyt selkeitä muutoksia. Älä kanna vastuuta asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Mieti mitä ylimääräisiä hommia päivääsi keskimäärin liittyy ja tee mahdollisimman selkeä päätös sellaisten jättämisestä pois, niin pian kuin suinkin.

Vaikeeta kun turhaa vastuuta sysätään asemasta, johon en halua..
 

 

Minä oon todella tehokas siivooja vihaisena, vartti ja kaikki kimaltaa  :-*

Kai se on vähän niin kuin itse kukin uskoo? ;)
Jos uskoo, että pystyy vahingoittamaan toisia
ajatuksen voimalla ja se kohde uskoo tulleensa vahingoitetuksi
ajatuksen voimalla, niin mikäs siinä sitten..?

Samaa ideaahan on siinä itsensä suojaamisessa vahingoittavilta
energioilta, ajatuksilta, sanoilta ja teoilta. :)

Epämiellyttävässä seurassa sairastuu helpommin
ja jos sinun ajatuksesi jostain toisesta ovat negatiivisia,
niin tottakai se vaikuttaa käytökseesi
ja toinen kokee sinut epämiellytävänä/stressaavana.

Minä en usko, että ihmiselle on annettu mitään epäluonnollista
tai turhaa selviytyäkseen ja kehittyäkseen
ja vihan tunteminen on täysin luonnollista.

Kyllähän eläimetkin nappaa hampaillaan kiinni toiseen,
kun homma menee yli limitin.

Mitähän eläimet ajattelevat toisistaan ja ihmisistä?  ::)
Kuinka moni eläin on ajatellut syödä jonkun osan minusta
tai vain hyökätä kimppuuni? ;D
Mitähän hyttyset ajattelevat, kun ne pistävät ja imevät verta? :idiot2:

Minä itse puolestani taas uskon ajatuksen voimaan, koska ihmisen perusominaisuus on luominen. Jokainen luomisen tulos lähtee ensimmäiseksi ajatuksesta, joten ajatus on energiana erittäin voimallinen.

Sashankin esimerkissä näkyy tuo ajatuksen voima. Jos uskoo (ajattelee), että alan voida pahoin tässsä seurassa, niin sitä alkaa voida pahoin. Samoin jos taas uskoo (ajattelee), että voin hyvin tässä seurassa, niin sitten voi hyvin.

Ajatuksen voimasta tällainen arkipäiväinen esimerkki on vaikka se, että hokee itselleen tarpeeksi kauan, että päähän koskee ja kas, kohtaa koskee päähän niin pirusti! ;D Sanoohan vanha sananlaskukin "Älä maalaa piruja seinille" ja yleensä vanhat sananlaskut pitävät sisällään suuremman totuuden siemenen, mitä aluksi edes ajattelee. :)

Ihmisen rinnastaminen eläinten käyttäytymiseen koskee ihmisen fyysistä eli egon puolta, ei sielun (minun mielestäni).

Tosin sielukin voi hermostua. Lueskelin tuossa hiljattain erästä kirjaa, jonka nimeä en nyt näin äkkiä muista... olisiko ollut "Sielun Kohtalo" Michael Newtonilta? No kuitenkin, tässä kirjassa oli tapaus, jossa nuoren sielun iässä oleva sielu hermostui kuoltuaan henkimaailmassa siihen, että Neuvosto kyseli häneltä, miten hän oli elänyt edellisen elämänsä maan päällä ja antoi neuvoja siihen, kuinka kehittyä yhä vahvemmaksi sieluksi. Sielun mielestä Neuvosto kiusasi häntä, eivätkä hänen asiansa kuulu millekään Neuvostolle ja ninpä hän veti siitä herneet nenäänsä.

Mukavaa keskustelua on kehittynyt, niinkin kiukkuisesta alkutekstistä  :angel:
Itse olen monia vuosia ajatellut, jotta hyvän kun laittaa kiertään, sen saa monin kerroin takaisin ja pahan kun katkaisee, se ei kasva. Eli pyrin olemaan ajattelematta turhia ilkeyksiä mistään ja yritän löytää aina (edes pienen) hyvän asian  ::)
Nyt vaan kuppi valu yli, totaalisesti ja ei auttanut se karjuminenkaan kauaan  ;D teinkös liian vähän aikaa, tai olisiko tarvinnut napata otsa kuusen runkoon  :uglystupid2:  :2funny: ja nyt ollaankin saavuttamassa pistettä, että EVVK kyseisen ärsytyksen alkulähteet... sääli, mutta... näin taitaa käydä  :-X
Eivät kai kaikki ajatukset sinkoile maailmaan? Ajattelisin niiden tarvitsevan ns.lähtökäskyn tai todella sitä jankuttamista (maalata piruja seinille)  ???
AlthaMaarit - mitä se sielu teki silloin, kun hermostu? ...uteliaisuuttani kyselen...
Muoks.
 SA- :angel: KIITOS  :-*

No kyllähän on toisenkinlainen keino joka välillä toimii ettei tarvi ryhtyä siivoamaan.. Siis se että tajuaa kesken sen ärsytyksen ja vihanpuuskan ja raivon että "tämä on taas tätä" ja sitten antaa itselleen valosuihkun. Sitten kyllä saattaa hetken ärsyttää se että ei voikaan märehtiä siinä ihanassa ärsytyksen tunteessa jossa voi syyttää toisia - sekin menee ohi. Onhan se parempi käsitellä samoin tein pois, mennä salaa kesken riidan valottamaan itteään päähän ja käy sitten tekemässä rewindit ja pyytää antenni. Tai sitten siivoaa.  ;D

kalikalikilikali kalkkarokäärme

Minulla on samoja taipumuksia Valon kanssa, kyllä paikat tulee puhisten kuntoon.

Toisaalta jos olen oikein h...tin pahalla päällä niin lamaannun ja painun pehkuihin joksikin aikaa. Mietin ja rauhoitun.

Toisaalta on hyvä kokea nää purkaukset, varsinnii kuu leijonana dramatiikkaa ja kyyneleitä välillä, se on niin puhdistavaa.

Kirjassa ei käsitelty enempää tämän hermostuneen sielun tapausta. Sielu jatkoi kehitystään syntymällä uudelleen maan päälle ja kunhan sielu taas päättää tämän elämänsä, hän menee jälleen kerran Neuvoston kuultavaksi.
Kirjassa kerrottiin tosin esimerkkejä, että jo vähän pidemmälle ehtineet sielut suhtautuivat Neuvostoon asiallisesti mutta hiukan jännittyneinä. Kun sielu pääsi Neuvoston eteen se kuitenkin rauhoittui. Neuvoston jäsenet ovat hyvin arvostettuja ja kyllähän  nyt ketä tahansa jännittää mennä kuultavaksi arvotettujen henkilöiden eteen, jotka analysoivat kanssasi tekemiäsi tehtäviä ;D

Menee vähän OT, mutta pakko heittää kysymys ilmoille, että eikös tollaset hieralkiameiningit ole enemmän sitä meidän eläimellistä puolta kuvaavia?
Ihanko vielä sieluntasolla, Ykseydessä, olisi jotakin eriarvoisuutta ja respectimeinikiä?
Hohhoijaa, sanon; kyllähän nuoret sielut kuvaamaasi tekevät, mutta lähinnä täällä maan päällä.  :coolsmiley:

No henkimaailman puolella on tällaisia viisaampia sieluja, mutta hierarkiaa siellä ei ole. Kaikki ovat ihan yhtä arvokkaita keskenään, mutta jokaisella on omat tehtävänsä. Esimerkiksi Neuvoston jäsenien tehtävä on auttaa sieluja analysoimaan elettyä elämää ja miettimään, mitä on  tullut opittua, mitä jäi oppimatta ja olisiko jotain muuta voinut tehdä toisin. Neuvoston jäsenillä on läheinen yhteys jonnekin korkeammalle olotilan tasolle, josta tosin kirjassa jututetut sielut eivät osanneet tarkemmin sanoa, koska he eivät itse olleet koskaan käyneet noilla tasoilla. He vain tiesivät, että sellainen on jossain.

Mutta siis ei, ei hierarkiaa millään tasolla! Erilaisia ammattikuntia vain, sanoisinko. ;)

Sieluhan ei kuoltuaan muutu paljoakaan siitä, millainen se on ollut maan päällä, koska sillä on vapaa tahto ilmentää itseään sellaisena kuin se haluaa. Jotkut ilkikuriset ihmiset saattavatkin jäädä vielä kuoltuaankin keppostelemaan elävien ihmisten kustannuksella, koska se on heistä hauskaa. Ei heitä siitä mitenkään rangaista tai hoputeta siirtymään kohti Valoa, joskin eräänlaisen sielun katsijat kuljeskelevatkin tuon kirjan sielujen kertoman mukaan etsimässä näitä fyysisen tason läheisyyteen jääneitä sieluja.

Hierarkinen ajatusmaailma on tavanomaista vain fyysisillä tasoilla, siinä olet ihan oikeassa.

Jatkampa tätä vielä, koska noteerasin yhden "purkukanavan" lähistölläni ja siitä hyvästä raavin pää parkaani ja hieman kauhulla odotan tulevaa... lumipallo taas liikkeellä  :buck2:
Eli yksi tapa on purkaa tilanteita, tunteita ja hankalia asioita... pistetään ne maton alle ja leikitään ettei niitä ole  :tickedoff::tickedoff: :tickedoff:
Taidampa mennä sinne mehtään ja kajauttaa pää petäjään  :2funny:
Ai, niin siellä ei ole kuin kuusia, sorry rimmasi vaan niin kivasti  :angel:
Ja eihän tuo tapa ole siis oikeaa purkamista  :idiot2: sillä siirretään, vältetään ja väistellään ko. asiaa, jolloin siitä tulee ns.virtahepo olohuoneessa.
(on kirja ja tykkän, että hyvä)
Eli asia jota ei nosteta pöydälle ja hoideta pois, vaan mukaudutaan sen ympärille ja rakennetaan elämä sen mukaan... pahimmat em. ovat varmasti päihdeongelma-, väkivalta- ja insestitilanteet  :'(
"Virtahepoja" voi olla monta tai sitten yksi hyvinkin iso...

Minä en sanoisi tarvitsevani purkukanavaa, mutta olen kyllä purkukanava. Ihmisille tulee paljon kaikenlaisia juttuja koettavaksi ja periaatteessa joka kriisi on mahdollisuus tietoisuuden kasvuun.

MUTTA jos henkilö kriiseilee tai ärsyttää aina uudestaan, voidaan kysyä mihin mittaan hän haluaa kasvaa tässä elämässä eli ei?

Joskus auttaa räjähtää kyseiselle henkilölle kerran ja sitten onkin iisimpää.  :D

Jos kriiseilen ja ärsyynnyn yhä uudestaan - mitä en edelleenkään ole hoksannut? Päästää irti.
Laitan uudelleen vanhan viestini, saamani kanavoinnin joka on puhutellut aikanaan hyvin paljon itseäni. Auttoi hyvin paljon. :-*

Rakas lapseni. Kuinka monta kertaa päivässä kohtaat tilanteen, jossa mielessäsi kiroat veljesi tai siskosi? Kuinka monta kertaa syytät heitä niistä asioista joita koet joutuvasi tekemään? Kuinka monta kertaa päivässä siivoat toisten sotkuja, teet toisten töitä tai kohtaat ongelmia toisten tekemien tekojen takia? Haluaisitko vapautua tästä taakasta?

Ratkaisu ongelmaasi on hyvin yksinkertainen. Älä taistele vastaan. Jos veljesi jättää sotkunsa siivoamatta. Siivoa hänen sotkunsa. Älä sadattele mielessäsi, että nyt näytän miten asiat pitäisi tehdä, äläkä tee itsestäsi marttyyriä joka uhrautuu ja kantaa taakan toisten puolesta. Siivoa, mutta siivoa Rakkaudella. Löydä Rakkaus juuri siitä mitä teet. Tule siivoamisen mestariksi. Rakastu siivoamisen työhön. Rakkaus on kaikkialla. Rakkaus on myös kaikissa niissä asioissa joita luulet inhoavasi. Rakkaus on todellakin kaikkialla ja sinä voit löytää Rakkauden jos päätät niin. Kun teet sitä mitä rakastat, et ui enää vastavirtaan. Et enää kahlehdi itseäsi niihin ongelmiin pelkäämällä, että taasko minun täytyy tai en jaksa enää. Vapauta itsesi rakastamalla kaikkea sitä mitä teet. Kun siivoat siskosi sotkuja niin älä mieti siskoasi. Keskity vain siihen mitä teet. Kuinka voit tehdä sen paremmin. Kuinka voit tehdä sen taitavammin. Kuinka voit tehdä sen hitaammin ja nautinnollisemmin. Silloin tekemäsi työ alkaa laulaa ikuisuuden laulua kanssasi. Silloin maailmankaikkeus avautuu sinulle rakkautesi loistaessa ja säteillessä.

Ajattelet, että jos alan siivoamaan muiden sotkuja, niin joudun tekemään sitä koko lopun elämäni. Se ei ole totta. Olet nyt tilanteessa, jossa joudut tekemään sitä lopun elämäsi, ellet muuta toimintatapaasi. Tarkastele sitä miten olet toiminut tähän asti ja millaisia tuloksia olet saanut. Oletko päässyt irti näistä ongelmista vai ovatko ne ilmaantuneet jälleen eteesi uudessa muodossaan. Kaikki mitä haluat työntää pois tulee luoksesi, koska työnnät sitä itsellesi. Olet kaikki mitä on. Kaikki mitä ajatuksissasi annat muille, annat itsellesi. Sillä sinä olet kaikki. Tee se muille mitä haluat itsellesi. Anna pois se mitä haluat saada muilta, mutta tee kaikki tämä oikein. Tee se Rakkaudella. Tee se luottamuksella ja ilman epäluuloja. Sillä se mihin uskot, tulee luoksesi. Kohtaa uskomuksesi ja haasta itsesi kokeilemaan. Valitse jokin asia elämässäsi jonka haluat muuttaa. Aloita sellaisesta asiasta jonka voit suorittaa tekemällä, esimerkiksi siivoamalla. Ala siivota toisten sotkuja. Älä kerro siivonneesi heidän puolestaan tai koska he eivät siivonneet. Jos kerrot jotain, niin kerro, että siivosit koska halusit siivota. Älä ajattele heitä kun siivoat, vaan siivoa, älä ajattele. Keskity kätesi liikkeeseen ja uppoudu työhösi. Anna työsi opettaa sinua. Rakastumalla työhösi avaudut vastaanottamaan Rauhaa, Totuutta ja kaipaamasi vastaukset tuodaan luoksesi.

Haasta itsesi ja uskomuksesi. Kokeile. Mitä voit menettää?

Loistavaa, mutsille lähtee. Vaikka mitä tulisi takas.  :2funny: Hänkin on   :rapu: . Siivoat koska haluat siivota; kaikki mitä työnnät pois tulee sinulle takaisin, koska työnnät sitä itsellesi. Juuri tätä tarkoitin että lopettaisi syyllistämisen ja itsensä tunkemisen joka soppaan. Jos tunkee, jos tarjoaa apua, isoa tai pientä, tekee sen ihan omasta valinnastaan.

Älä sadattele mielessäsi, että nyt näytän miten asiat pitäisi tehdä, äläkä tee itsestäsi marttyyriä joka uhrautuu ja kantaa taakan toisten puolesta. Siivoa, mutta siivoa Rakkaudella. Löydä Rakkaus juuri siitä mitä teet. Tule siivoamisen mestariksi. Rakastu siivoamisen työhön. Rakkaus on kaikkialla. Rakkaus on myös kaikissa niissä asioissa joita luulet inhoavasi. Rakkaus on todellakin kaikkialla ja sinä voit löytää Rakkauden jos päätät niin. Kun teet sitä mitä rakastat, et ui enää vastavirtaan. Et enää kahlehdi itseäsi niihin ongelmiin pelkäämällä, että taasko minun täytyy tai en jaksa enää.

Ihan alin rivi muuten sopii myös työasioihin.

mie ainakin uskon että kyllä voivat. kaikkialla täällä ympärillämehän on energiaa kaikissa mahdollisissa muodoissa ja se on varmasti kanavoitavissa tarvittaessa ihan mihin hyvänsä.

tälläisten energioiden kanavoiminen ei mielestäni katso sitä on se hyvää vai pahaa tai rakkaudellista vai hyvinkin itsekästä. oikealla tavalla kanavoiden keskittyen on varmasti hyvinkin mahdolista satuttaa toista ihmistä.

onhan paljon juttuja ties minkälaisista "kirouksista" joita on ollut intiaaneilla sun muilla..eikös nekin toimi juuri tällä samalla periaatteella myöskin?

Bumerangi palautuu vain silloin, jos sillä ei ole kohdetta.

Kohdatakko täydesti ja puhtaasti (itsenä ja toiset) vai ei, vai jatkaako "peilaus" teemoilla..  :D

Väistely on joskus rankkaa.  ;) Mutta nehän on kauniita.

(http://images.google.fi/images?q=tbn:uGPkrAwNnczODM:www.boomerangshack.com/images/art_contemporary.jpg)

niin no jatkanpa vielä tuota itse uskon myös tähän rakkauden valon teoriaan että teitpä toisille tai itsellesi hyvää tai pahaa niin se palautuu itsellesi monin kerroin takaisin.

mielestäni tässä tapauksessa kohde viime kädessä olet aina sinä itse. kaikki loppujen lopuksi kohdistuu itseesi niin hyvä kuin pahakin.

jos jota kuta kohtaan tahdot negatiivista energiaa lähettää. saa tällöin mielestäni myös varautua siihen että ennenmin tai myöhemmin saat juuri tätä samaa energiaa itseesi takaisin.

siis etkös itse tavallaan sisällä eniten sitä energiaa jota itse lähetät? rakkaus ja hyvyys lisää näitä viha taas vihaa.

tärkeintä olisi kuitenkin muistaa pitää molemmat tasapainossa keskenään sillä uskon että molempia energioita tarvitaan ja viha itsessäänkin voi olla joskus itselle hyvinkin puhdistavaa.

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=13825.msg142829#msg142829

....tällaisen purkukanavan löysin ..... :D  :-*  :smitten:

Kyllä, siihen asti, kun on oma Itsensä, ja uskaltaa olla se mitä on nyt.
Jossain vaiheessa elämää alkaa  elämä ihan tässä todellisuudessa, ilman sisäisyyden ja menneisyyden peikkoja...  :smitten:
Kertoilet tästä matkasta..  :)
Markalla voi eksyä purkamaan itseään... tekemään harmaata massaa...  :coolsmiley:

Kaikki mikä vastaan kävelee olemme me itse jos sen vain näkee ja myöntää näkevänsä vain omien ajatustensa heijastumat. Kaikista kirpein kalkki huomata - se olinkin minä. Tai ihaninta - olet niin kaunis joka vastaan käpytät.  8)

Ja purkaessani sittenkin väärin keinoin johonkuhun toiseen näen sen paremmin paluupostissa - toisen palveluksessa itselleni.

Siitä ei voikaan kertoa sanoin, tai voi, mutta sanat ei tavoita sitä, se vain koetaan!  :smitten:

Kirjoitin siitä harmaasta massasta, jossa on vielä ns, jakautuneena, eikä vielä näe, itseä, ja näin ollen muita, ainutlaatuisina.
Kun teoriat ja ihanteet on kaikonneet, ja todellisuus alkaa!  :smitten:

Niin, YKSEYS.
Kun haastaa itse itsenään elämään sen todeksi, muuttuu moni käsitteellinen "hurlumhei-teoria"...  ;)
Mutta se vaatii suurta sisäistä vastuunottoa...elää todeksi ykseys itsessään todeksi, eikä enää peilata sitä ideologiaa muihin.
Mutta palatkaamme purkautumiseen...  :angel:

Purkautumistahan on tuokin  ::)

Purkautuminen - on ihan uloshengitys; huokaus, puhahdus...
tuuli, joka laittaa energiaa liikkeelle...
...ja jota luonnollisesti seuraa sisäänhengitys
ja jälleen hengen purkautuminen ulospäin...

Näin olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa -
samaa ilmaa hengitämme
olemme hengessä mukana
henkemme pitimiksi hengittelemme
sisään - ulos
vanha kunnon in-out  ;D
elämän synnyn liikunto ;)

heh, voi olla.. tai sitten se on itsenä oloa...

Ai mikä?  ::)
Minun osaltani ainakin,,,, jo jonkin aikaa sitten... kunhan rupattelen... enää...  :smitten:

Ja mie osaan puhaltaa höyryä!  :smiley6600:

Myrskyn jälkeen.

(http://images.google.fi/images?q=tbn:MySwOduB0vKJbM:www.alanbauer.com/images/Weather/Rainbows%20over%20Case%20inlet-Vert.jpg)

Samaa mieltä. Tätäpä juuri tarkoitinkin.  :coolsmiley: :smitten:

En tiedä miten on mahdollista, että vanhempi sukupolvi on uusia ajatuksia kohtaan niin jämähtänyt, vaikka eivät TIEDÄ miten jokin asia on, niin aina sama jäkätys.

En enää oikein tiedä MISTÄ asiasta voi puhua vanhemmalle polvelle - näkyy olevan vain tuo työ, mutta kaikesta näkyvät saavan harmaita hiuksia.

Kai ne muutenkin harmaantuvat.

Siis minullahan on ollut sama asia sekä henkisyyden että omien työasioiden kanssa, että jatkuvasti puututaan - miten voin jaksaa reagoida enää???? saati huolestua, kun haluan ennen kaikkea pitää oman mielentilan korkealla! En minä tuputa kellekään mitään, mutta jos joku haluaa vaikka puhua astrologiasta, kuten pari naista matkalla, niin kerron miten se mielestäni on selvittänyt asioita, luonteita, tapahtumasarjoja: AP kartoista nyt en vielä sanonut.  ::)

Mutta jos keskustelu menee aina samaa rataa, niin ihminenhän haluaa lähinnä raivata ongelmat ja rasittavat ihmiset tieltään. Jos nämä sattuvat olemaan vanhempia, se on niin sitten..  :jupiter: :mars:

Minulla oli todella hauskaa ulkomailla, mutta selitä täällä nyt sitten.

Onko tarkoitus se, että vanhempiensa suunnalta katkeaa kokonaan tunneside, vai miten jaksaa rakastaa ja paapoa tyyppejä, jotka puuttuvat kaikkeen ja vielä väärin?  ???

JOKIN ei ihmisissä muutu, esim se että olen avoin uusille asioille, rakastan matkailua ja eri kulttuureja ja yllätyskohtaamisia, rajattomuutta, ja toisaalta suhteeni on yleensä vakavia. Jostain kumman syystä se on näin. Minulla on serkku joka ei suutu juuri mistään, mutta ei taas osaa sanoa miksi hän kokee monet ihmiset kiinnostaviksi, minä ehkä en. Henk koht tasolla.

Tosin, tunneside minulta on jo sukuun kadonnut aikoja sitten, en kysele heiltä oikeutusta elämälleni, joka ei taida jatkua tässä maassa tosiaan.. ihana tuo avoin maailma. Ja kyllä sittenkin koen jotkut kiintoisiksi, ainakin jollain tasolla, mietin heitä vaikkapa sitten astrologiansa kautta, muistuttaako joku merkkiänsä tosiaan jne. 

Travel! Fun!