Astro Foorumi

Laitan nyt tällaisen aiheen, koska olen huomannut, että ihmisillä tuntuu olevan noloilun aiheita, jopa vuosien takaa, joita ei ole koskaan kehdannut kertoa kenellekään, usein siksi, että tietää itsekin niiden kuulostavan niiiin tyhmiltä.
Mutta kappas vain, kun kerran saa sen ääneen ilmaistua, hävetys alkaa asian ympäriltä hälvetä, ja lopuksi asia ei yleensä tunnu juuri huonoa tsäkää kummemmalta.
Oletteko huomanneet?

Paljastelutopicci siis - löytyykö rohkeutta  :coolsmiley:

Aloitan itse kertomalla typerän kömmähdykseni, joka palautuu mieleeni aina heikkoina hetkinä muhittamaan itsesyytöksiäni. Ja tää on siis niiin typerä asia kärsiä olleesta ja menneestä, vielä vuosien jälkeen... Hiton vaikea saada sitä itsestäni ulos... Melkein tekis mieli keksiä joku lievempi, vaikka joku hauska tai muuten kertomisen arvoinen...

*Syvä huokaus, kerään rohkeuteni ja kerron koko foorumille*,
että minua hävettää vieläkin, kun muutama vuosi sitten menimme lasteni kanssa myöhässä isoisäni hautajaisiin, ja vielä väärästä; eli sivuovesta sisään, keskelle penkkirivejä tupsahdimme, ja jouduimme täydessä kirkossa rymistelemään anteeksipyydellen tiemme takariviin (paniikissa tehty väärä suunnanvalinta), papin jo aloittaessa puhettaan.
Ja sitten, kun tuli vuoro meidän mennä sinne eteen viimeistä tervehdystä lukemaan, otin mukaani väärän kukkavihon, ja sotkeuduin sanoissani, kun siitä piti alkaman värssyä lukemaan, ja siinä lukikin jotakin ihan muuta kuin piti.

Ja sitten vielä muistokahvi-tilaisuudessa me lastenlapset luimme ääneen pinollisen adresseja, siellä edessä seisten, ja kansa kuunteli, niin joka kierroksella minua ennen lukeneella oli tosi pieni ja hiljainen ääni, joka ei kuulunut varmaan mihinkään, niin minä ajattelin, että ainakin minun lukemani sitten kuuluu, ja kailottelin sitten omani ihan yli-isoon ääneen, paljon lujempaa, kuin kukaan muu - kertoi kansa  jälkeen päin...  :-[

Ja kaiken kukkuraksi: Isoisä kuoli melko yllättäin, ja hautajaisetkin järjestettiin kiireellä, ja seli seli, mulla oli kuvauskeikka justiinsa edellisenä päivänä, josta syystä hiukseni oli värjätyt KIRKKAAN PUNAISIKSI! niin että jäin kyllä ihan varmasti kaikkien sen pienen kylän asukkien mieleen ikuisiksi ajoiksi.
Jos joku minut tästä tunnistaa, niin terveisiä vaan!  :crazy2:

Helpotti muuten kummasti ihan pelkästään tää asian 'paperille' kirjoittaminen!  :laugh:
Mutta julkistan tän silti, toivossa, että pääsen tämän aiheen nolottelusta lopullisesti. :knuppel2:

 ;D

 :smitten:

nyt ei tuu mieleen yhtään... pitää miettiä, mutta kiitos nauruista!  :smitten:

Myönnettävä on, että vielä puolisen tuntia sitten hävetti niin h***tisti,
mutta nyt kun luen tuota kirjoittamaani, niin naurattaa itseänikin  :D
Tehokasta terapiaa!  ;D

Muutama vuosi sitten kesäreissulla Ruotsissa, oikeastaan ukkoa nolotti enemmän kuin minua.

Oli sellainen kestikievari joku, jossa oli vessa aivan toisessa päässä rakennusta. Hilipsin yöpukusillani ja ukko perässä sinne. Huoneemme ovi läiskähtikin lukkoon. Ja vessan avainkin oli siellä lukkojen takana. Siinä ihmettelimme kuulakkaassa kesäyössä mitä tehdä. Onneksi ei ollut kylmä.

Joku näki meidät yhdestä huoneesta ja tuli kysymään mikä hätänä. Kun selitin tilanteen, hän sanoi että voi soittaa vahtimestarin. Yeee! Mutta se kestäisi tunnin tulla tänne.  ???

Vieressä oli kirkko ja hautausmaa. Pissalle piti päästä autiolta pihamaalta. En ole ennen kyllä pissinyt hautakiven suojassa. Ja kun aikaa oli, kuljin siellä hautoja lukemassa valkoisessa yöpaidassani aikaa tuhlatakseni. Olisi siinä joku luullut vaikka mitä!  ;D

K-15 tarina.. ::)

 ::)

Hmmm... en tieda kummalle tama oli kauheampaa.. ;D :2funny:

No.. ::)

 ;D :2funny:

Oli erittain kuuma ja intohimoinen hetki eraan kivan miehen kanssa. ::)
Asiat johtivat ensimmaisesta kolmanteen ja kokeiltiin sitten
kaikenlaista. ::)

Olin juuri lentanyt aamulla ja lentomatkat.. ::)
..aiheuttavat minulle ilmavaivoja vuorokauden verran jostain syysta. ;D

No.. ::)

Asiat siis menivat asiasta kolmanteen ja neljanteen
ja hmmm...  ::) ...ja 69-asentoon.

ai jumakauta
etta koko lentomatkan ilmat purkautui ulos pitkasti ja aanekkaasti
suoraan miehen naamalle! ;D :2funny:

Aloin viela nauramaan aivan hysteerisesti, jolloin vatsalihakseni
antoivat vain lisapuristusta mielettomalle pierutulvalle. ;D :2funny: ;D :2funny:

Oh my god...!  ;D

Mies oli tosi vihainen..  :2funny: ;D
...mokomalla ei ollut yhtaan huumorintajua..! :2funny: ;D


EDIT - vaikka seksi kuuluukin normaalina osana ihmisen elämään ja toimintaan eivät (yksityiskohtaiset) aktiselostukset kuulu Astrolle. :coolsmiley: -AthaMaarit-

Olin interrail'lla siskoni kanssa jossain Riminilla ja meidan luoksemme tuli kivoja poikia jostain Itavallasta ja meidan teki mieli kiusata poikia ja puhuimme kaikkea hauskaa ja havyttomyyksia siskoni kanssa Suomeksi. Siskoni ihmetteli kun toinen pojista puhui saksaksi toiselle pojalle koko ajan puheemme jalkeen sen enempaa kuuntelematta Saksan horotysta. KAAK-toisen pojan aiti oli suomalainen ja han kaansi ystavalleen kaikki mita puhuimme.

Kokeillaan, vaikka pieni ääni olkapäällä kiljuu...  ;D
...olin menossa asiallisesti vain piipahtamaan yksissä juhlissa, joiden kutsuja oli itse käyttäytynyt hieman sopimattomalla tavalla aikoinaan eräissä toisissa juhlissa ja olinkin häntä siitä hieman soimannut  ::)
Illan mittaan otin tarjoilua vastaan, sitten tuli aika ottaa lääke  :o Lääkärini oli sanonut, ettei uusista allergialääkkeistäni ole haittaa alkoholin nauttimisen aikana... just joo... olishan tää pitäny vähintää arvata!
Jalat ja suuvärkki toimi, muu ei... esitin eroottisen tanssin, flirttailin varsin rehvakkaasti, soitin suutani ja lopulta meinasin joutua käsirysyyn  :-[ Ystävä, kallis ja rakas pisti puoliväkisin taxiin ja lähetti kotiin, jossa mieheni (taxikuski kävi herättämässä) maksoi taksimatkan, kun tämä typy oli niin päissään ettei kissaa osannut sanoa tai kävellä  :-[
Kaiken olen kuullut jälkeen muilta, edes muisti ei toimi... :buck2:
Mitä tästä opin... enpä ole nauttinut alkoholia sen jälkeen, jos olen joutunut oleskeen tilassa jossa on reaktion aiheuttavia tekijöitä  ;)

Minua jotenkin hävettää se ihminen, joka minä olin,
ne teot mitä tein..

13-16-vuotiaana join paljon, käytin lääkkeitä ja muuta, sähläsin poikien kanssa, toisin sanoen käyttivät hyväkseen ja haukkuivat h*oraksi, lintsasin sikana koulusta, laihdutin itseni sellaiseen jamaan että pyörtyilin ja jouduin hoitoon, viiltelin itseäni ja yritin kolme kertaa tappaa itseni ja kaksi kertaa vielä julkisesti.

Olin todella epäsuosittu, alunperin siksi että olin ujo, herkkä ja hiljainen,
ja sitten vielä varmaan enemmän siksi että yritin näillä sähellyksilläni
todistaa pystyväni mihin vain!

Ainoa asia mitä kaipasin oli, että saisin huomiota ja hyväksyntää ja kun en muutakaan keksinyt, niin pistin elämän p*skaksi. Ne pari vuotta olivat pelkkää itsevihaa ja itkua, epätoivoista yritystä saada kavereita ja huomiota vanhemmilta. Lopulta minua vain kiusattiin niin paljon, että en halunnut mennä sen takia kouluun, valehtelin porukoille, että ei vain kiinnosta. Enkä saanut vanhemmiltakaan mitään huomiota, he vain sanoivat että tee mitä lystäät. Minä niin häpesin, vihasin, pelkäsin, häpesin, vihasin, pelkäsin, että nyt kun sitä aikaa muistelee, niin tulee TODELLA HELPOTTUNUT OLO!

Olin niin epävarma ja epätoivoinen ja hajalla, kun voi vain kuvitella. On suoranainen ihme, että selvisin hengissä.

En olisi silloin uskonut, että minä joskus vielä opiskelen ja teen töitä, minulla on mies jonka kanssa on rakkautta, minä osaan tehdä asioita, nautin tehdä kaikkea, syön hyvää ruokaa ilman että oksennan sen ulos, en satuta itseäni, pystyn hymyilemään itselleni ja olemaan tyytyväinen itseeni ja elämääni, rakastan perhettäni enkä ole pelkkä ongelmavyyhti, minut hyväksytään isommissakin ryhmissä, olen jopa suosittu ja minulla pari tosi rakasta ystävää!

Voi elämä kun itkettää, miten kiitollinen olen.  :'( :'( :smitten:

Äh.. Anteeksi jos meni vähän ohi topicin, mutta tässä tuli suora totuus siitä, minkälainen minä olen ollut, säälittävä itsetuhoinen teini!

Muistan kun joskus 15-vuotiaana itkin äidille, että koska tämä p*ska elämä loppuu, että en kestä enää hetkeäkään. Ja äiti sanoi, että hänen selvänäkijä-ystävänsä oli kertonut äidille elämästäni, että minun koko nuoruuteni tulee olemaan tällaista ailahtelevaa, mutta sitten hieman vanhempana kaikki kärsimykseni "hyvitetään" ja pystyn käyttämään vahvuutenani kaikkia niitä kokemuksia ja elämään täysipainoisempaa elämää kuin suurin osa ihmisistä ikinä, koska opin arvostamaan kaikkea hyvää niin paljon. Minä itkin niin katkerasti sen jälkeen kun äiti oli tuon sanonut, laskin että vielä 5v p*skaa, että samapa jos tapan itseni heti..

Mutta kannatti sinnitellä. 18-vuotiaana aloin kokoamaan itseäni. Nyt olen tässä.  :)

Minä saatan nolostua helposti, mutta ihan yhtä helposti unohdan nuo nolotukset, koska jouduin ihan oikeasti m-i-e-t-t-i-m-ä-ä-n mitä noloja tilanteita minulle olisi tapahtunut tähän mennessä ;D

En tiedä, onko tämä nyt varsinaisesti mikään nolo juttu, mutta olen edelleen kovin pahoillani pojan puolesta. Kun asuin vielä Kuopiossa sovimme tamperelaisen entisen ystäväni kanssa, että menenne porukalla Jyväskylän Lutakkoon keikalle katsomaan hevibändejä ja saan häneltä ja hänen tyttöystävältään keikkojen jälkeen kyydin Tampereelle.

Päivää ennen keikkaa sain viestin kaverilta, että auton takapenkki on tullut täyteen porukkaa, mutta jos ahtaus ei minua haittaa saan edelleen kyydin Tampereelle. No, henkilölle, joka on kulkenut vuosia 7 hengen koulutaksissa, jonne on parhaimmillaan ahtaununut 12 henkilöä, pieni ahtaus ei tunnu missään! :D

Menin bussilla Jyväskylään ja kaverini tuli noutamaan minua. Kävelimme hänen autolleen ja hän osoitti, että "tuossa etupenkillä istuu tyttöystäväni, hänethän sinä jo tunnetkin. Takapenkillä ovat sitten pariskunta Se ja Se ja tuossa kulmassa istuu herra X - ja sinä muuten istut sitten hänen sylissään".

Nauroin mielessäni erittäin makeasti tuolle lohkaisulle, sillä kaverillani on erittäin kiero ja likainen huumorintaju, mutta kun pääsin autolle tervehtimään kyydissä olijoita, minulle sanottiin, että "tässä on sitten herra X ja me jo päätettiin, että sä istut sen sylissä koko matkan ajan" (ja luulen vähän, että mieheltä itseltään ei kysytty mitään mielipidettä tähän asiaan).

Voi luoja, olin varmaan aika näky tuon lauseen jälkeen! :o Minä kun en ikinä halua olla kenellekään vaivaksi ja nyt minun pitäisi vaivata täysin tuntematonta mieshenkilöä, joka itse ei ollut yhtään mielissään tästä istumajärjestelystä. Mutta siinä sitä sitten istuttiin, Jyväskylästä Tampereelle, 2.5h.... Mahduin juuri ja juuri takapenkille istumaan poikittain, nenä sivuikkunaan päin. Yritin vain istua niin pehmeästi ja kevyesti kuin mahdollista häiritsemättä "penkkiäni" millään lailla ja "penkkini" puolestaan yritti nukkua aika huonoin tuloksin. Olen edelleenkin hirveän pahoillani tuosta vaivasta ja toivon, että mies selvisi matkasta pahemmitta traumoitta ja jalkavammoitta.... :P

Saqirlat .... ei syytä huoleen ~kirjoittaa Maakansa ja jatkaa  :D  että  ei sitä ole syytä nolostella  ja nolostua ETTÄ ON rehellinen ...  :smitten: ...päinvastoin ... ja ripaus huumoria ....mukaan - helpottaa omaa oloasi .... nim. tuttu olo... :crazy2: .... :-*

Elettiin kesää 86. Maatilan poikana ajelin traktorilla kyläraittia perunanmultauskone perässä. Sitten näin jotain mielenkiintoista.. mikähän 15v voisi kiinnostaa?? Naapurin mansikkamaata perkasi, joku nuori nainen bikineissa. Enpä ehtinyt kissaa sanoa, kun huomasin olevani traktorillani ojassa ja niin lahjakkaasti, että kyseistä vekotinta revittiin ylös kaivinkoneen ja parin muun traktorin kanssa. Seuraavana päivänä ko nuori nainen tuli sitten käymään ja esittäytymään, jotta minun ei tarvitse saalaa katsella, että millainen on. *reps*

Nolo tilanne, mutta nyt jo naurattaa...

Heheh.. :D ;D Hyviä juttuja teillä!  :smitten:

Itseäni nolotti aika rankasti, kun luin ihan hulluna uusintatenttiin viimeisenä iltana,
ja seuraavana päivänä sitten suunnistin koululle...

Uusinta alkoi kahdelta ja olin siellä aulassa pyörimässä jo 20 vaille.
Päätin mennä sitten valmiiksi katsomaan olisiko auditorion ovi auki,
siellä ne uusinnat pidettäisiin.

Vähän ihmettelin, miksei ketään luokkalaisiani
tai rinnakkaisluokkalaisiani
näkynyt missään puolella koulua.  :idiot2:

Avasin auditorion oven ja otin pari reipasta askelta sisään
ja pysähdyin katsomaan,
että auditorio olikin ihan täynnä
ja edessä oli joku miespuolinen opettaja
näyttämässä dioja.

Kaikki hiljenivät ja katsoivat minuun,
opettaja sanoi että tervetuloa vaan,
vai pitäiskö teillä olla alkamassa täällä
joku muu tunti..  ;) :idiot2:

Sanoin että juu, uusintatentit alkaa kohta.
Opettaja katsoi minuun mietteliäästi.
Sitten auditorion perältä kuului tutun jätkän ääni.

"hyvin sä vedät *****, ne uusinnat on huomenna!"

Ja mitään ajattelematta sanoin siihen ihan spontaanisti ja suureen ääneen että
"voi V***U, luin ihan turhaan!"

Kaikki repes nauramaan ja lähdin hyvin nopeesti käveleen pois!  :crazy2:

Jälkeen päin ajatellen kyllä naurattaa.
Ja ihan kiva että sain koko auditorion nauramaan.  ;) :D

 ;D

no mutta tälläistä tää elämä aina välillä on kaikkine noloine ja vähemmän nolione tilanteineen.

itsellä nyt ei muistu mitään muuta mieleen kuin eräs karaoke ilta jota silloinen mieheni oli sitten vetämässä.

kaikkihan nyt tietää korisevan laulun enkelin silmin jossa kertosäkeessä lauletaan että voi nähdä sateella auringon.

no minäpä sitten miehen toivomuksesta kävin sen laulamassa kun lauluni aikana ukko puhelee vieressä niitä näitä jolloin jostain kumman syystä kai tavallaan jäin kuuntelemaan häntä.

no kertosäkeen tuossa mainitsemassani kohdassa ukko selitti jotain sammakoista joten lauloin itse että voi nähdä sateella sammakon...no ukolla petti pokka heti ja itseä hävetti koko loppu illan ajan...

no saivatpahan muut kaverit siitä sitten täksikin päiväksi hyvän vitsin...

Olin 17-vuotias ja menin "sokkotreffeille" pojan kanssa keneen olin ihastunut. Hänelle ne oli sokkotreffit, minulle siis ei.  :coolsmiley:

Jännitti ihan pirusti. Olin TODELLA ajoissa liikkeellä ja päätin mennä Sokokseen harjaamaan tukkani vielä kerran. Sitten kello tuli kaksi ja astelin kahvilaan siististi pikkuisen myöhässä. Poika odotti minua ja istuin rempseästi pöytään  8)

Sitten hän alkoi nauraa  :2funny:. Naurahdin hermostuneesti, että joo-o on vissiin ilmoja pidellyt...  :-*  Poika sanoi: "ai sä oot alennusmyynnissä?" Minä punastuin!  :o  :o (Nämä olivat muka-sokkotreffit... ja säikähdin että poika oli saanut tietää että olin stalkannut häntä jo kauemmin...!) Mutta ei.

HIUKSISSANI OLI ORANSSI ALE-HINTALAPPU 3,95 MK!! Se oli jäänyt siitä harjasta jolla tukkaani harjasin  :uglystupid2:  :uglystupid2:  :uglystupid2:

Näin maailman hölmistyneemmät ja samalla punastuneemmat kasvot kerran eräällä nuorella miehellä!

Hän haki minua tanssimaan ja alkoi sättiä, kun en ollut tullut treffeille. Oli niin hullulla lailla rakastunut mies! Minä vain nauroin ja sanoin, että 'en minä ole Lea (siskoni)!'
- Onpas sinulla puolustus, nuori mies jo melkein suuttui.

Riuhtasin hänet mukaani ja menin salin päätyyn, jossa siskoni istui. :idiot2:

Sainpas ihanat naurut!!! :2funny:

Noloa, mutta minä en tiedä..  ;D
En tiedä edes bändiä nimeltä korisevat.  :) :-[

Voi ei, tuo "voi nähdä sateella sammakon" oli todella ihana nolotilanne!  :laugh: Herttainen juttu, minusta ^________^

 :2funny: Ai hyvä tavaton.  :2funny: Treffisi alkoivat ainakin mieleenpainuvasti.  :D

.....  :2funny: ihanat hyväntahtoiset naurut sain minäkin ...ja samantien muistutuksen :-[ omasta nolosta tilanteestani - tapahtui joitain vuosia sitten .... oli kesä kukkeimmillaan ~ ja siihen aikaan kävin ystäväni luona Lappeenrannassa saamassa luontaishoitoja ~ sillä kertaa oli meneillään akupunktiosarja ( kiinalaisten menetelmien mukainen huom. ::)  ) no .... kun hoidon jälkeen olin siitä ihanasta nirvanasta noussut" ..johon liittyi rauhoittava musiikki ja jokin suht neutraali armomaattinen tuoksu .... NIIN  tapani mukaan sitten menin Lappeenrannan torille joka on varsinkin kesällä aivan eittämätön paikka ~siellä kävelin ja kuljeskelin - jaihmiset hymyili minulle ja minä  heille takaisin - ja he taas minulle - josta ajattelin että taidanpa säteillä jotain kun niin minulle hymyilevät  ::) ...kunnes sitten menin ostamaan kahvia - ja myyjä karjalaiseen topakkaan tyyliin tokaisi että " rouvalla näyttää olevan antennit pystyssä -että toimiiko yhteys? " juuh :o  sanoin - ja kopasin hiuspörröäni jonka seassa tökötti - keskellä päätä pitkä neula jossa vaaleanpunaisen värin neulaosa.....  tokaisin siihen että onneksi on antennit sävy sävyyn..kun itselläni oli samanvärinen jakku .... ettäs tällaista muistui....  :2funny: parhaiten nauraa kun itselleen nauraa... :crazy2:

 
Tulipa mieleen vielä omakin nolo tilanne yläaste ajoilta...

Olimme Urho Kekkosen kotimuseossa ja siellä piti laittaa kenkiin sellaiset siniset kurasuojat. No siellä kierreltyämme lähdimme pois pitkin hiekkatietä ja kummastelin, että mistä ihmeestä kuuluu sellainen ihme kahina.  :idiot2: Katsahdin jalkoihini ja repesin nauramaan, kun minulla oli edelleen ne kenkäsuojat jalassa. Onneksi en sentään kovin pitkälle ihmisten ilmoille kerennyt niillä kahistelemaan.  :2funny:

 ;D

Hauskoja tarinoita teillä  ;D

En itse muista juurikaan noloja tilanteita, joissa olisin itse ollut pääosassa. Liekö jonkinlaista itsensä suojelua, ettei niitä muista  ::) Tai sitten en nolostu helposti?
Mutta muistan hyvinkin kaikki läheisten tekemät nolot tilanteet, jotka heistä itsestään ei olleet välttämättä mitenkään noloja, mutta minua nolotti heidän puolestaan.

 :2funny: Ai, ihani juttuja...  :2funny:
Tuli tuossa lukiessa mieleen (Esmiraldan kirjotus, kun kaveri melkein suuttui...) esikoiseni oli silloin n.4v ja lykyn vaunuissa pienempää, käveltii ihan normaalia joka päiväistä reittiä hakemaan hoitomuksua koulusta. Kaupan edessä oli katettu kävelytie ja tolppia kannattelemassa tätä... jostakin syystä tyttäreni kävellä täräytty ihan suoraa (kasvot eteen päin) yhtä tolppa päin ja kaatui siitä taakse päin peffalleen. Itkuhan siinä pääsi, mutta loppui nopsaan kun tyttö huomasi parkkipaikalla olevat nuoret pojat, jotka nauroivat tälle sattumukselle. Tyttö kilahti tulen punaiseksi ja karjasi;"sopii kokeilla itse! Tää sattui, ei saa nauraa!" Siinä sitten yritettiin napittaa itse kukin hihityskanava kiinni  ::) ja jatkaa matkaa...

 :2funny: Voi hitsi miten tässä on saanut nauraa teidän jutuille maha kippurassa!! :2funny:

No, oma tarina mikä tässä ny ekana tulee mieleen on se kun työpaikalla käy aina silloin tällöin koululaisia ja opiskelijoita tutustumassa. No, kerran sitten tuli parikymmenpäinen poikajoukko ammattikoulusta ja toimitusjohtajamme henkilökohtaisesti kierrätti poikia työpaikallamme.
No, sitten pojat kera tj:n pysähtyi minun työni ääreen ja olin juuri siinä kelmuttamassa öljysäiliöitä kumara-asennossa. No, tottuneeseen tapaan tein työni ja katselin poikia että olisiko heillä mitään kysyttävä. No,kellään ei ollut ja samassa kuulin miten naispuolinen työkaverini viittoili minulle ja osoitti lattiaan missä ne öljysäiliöt ovat  nauraen ihan katketakseen.  Minä hölmönä että mitä nyt. :uglystupid2:
Kun käännyin katsomaan lattiatasoon, niin näin miten ympäriinsä oli lilan värisiä pieniä tyynyjä lattialla... Allwaysin siteethän ne siinä oli tipahtanut yksi kerrallaan työasuni taskuista. :2funny:
Toimitusjohtaja oli ihan punaisena ja amispojat hämillään.
Siinä sitten nauraen, kun muuta en voinut, niin nopeasti keräilin siteet lattialta samalla pojille sanoen että "Siinä on poijat vähä esimakua siitä kun naiset on miehisellä alalla" :2funny: