Astro Foorumi

Myötätunto. Missä se syntyy? Milloin sitä riittää muille ihmisille? Pitääkö ensin itse olla täytetty ennen kuin sitä jakaa muille - ja mitä se tarkoittaa?

hyväksyminen - myötätunto - itsetunto
missä järjestyksessä ja miten järjestää ne?

Mikä saa ne epäjärjestykseen - kenties sammumaan?

Kokemus -> sen hyväksyminen => itsetunto = itsensä tunteminen.
Myötätunto = samaistuminen; kokemuksen kautta kertynyt tunnetietoisuus.

Oman kokemuksen kieltäminen estää kokemasta myötätuntoa samankaltaisuuksiin.

Hyväksyntä on ensimmäinen.

Entä jos on kadottanut myötätunnon?

Myötätunnon kadottaminen on oman kokemuksensa kieltämistä.

Kokeminen voi olla rankkaa;
silloin, kun verkko on täynnänsä kaloja, sitä on raskas nostaa, vaikka lopulta se on antoisaa.
Tai myrskyisellä säällä - melkein mahdotonta säilyttää tasapainonsa kokiessa.

Olosuhteet voivat olla niin monet - ihmisestä toiseen sisäinen sää vaihtelee, ja kokemuksen rankkuus sen mukaan. Joskus on viisasta - ja toisinaan pakko - jäädä rannalle odottamaan sään tyyntymistä. Tai antaa toisten kokea liian täydet verkot, kun niillä on siihen isompi vene.
Taitava kalastaja tuntee paitsi verkkonsa ja vesistönsä, myös rajoituksensa.
Ja toisten verkoille ei ilman lupaa ole menemistä ::)

Liittyisköhän myötätuntoon jonkinlainen yleinen kollektiivinen (yhteisöllinen) tietoisuus toistemme samankaltaisuudesta?

Vaikeampaa nimittäin on se myötätunto, joka syntyy erilaisuutta kohdatessa. Siinähän syntyy useimmiten pelko ja sen seurauksena tuomio.

Kuitenkin liittäisin tuon myötätunnon jo erilaisuudenkin kohtaamiseen, koska siinäkin löydämme yhteistä. Ainakin se pelko.  :smitten:

Mutta toisinaan on niin väsynyt ettei jaksa antaa kenellekään mitään. Ei vaan kiinnosta - ja omatunto soimaa sen vuoksi!  :-[

                       :knuppel2:

      Hai, kuule sie, jos myötätuntoo kuule tuntee, ei se saa
       olla miulta pois. Syy siihen on selvä, enhän miekään
        kanna siua olkapäilläin, tiiäthän sie, ne oon luiskat.
         Ja jotenkii tää elämä, on niiikun lipsunnu, itestään.
          Emmie kehu, mutt kuiteskii, kaikki pelaa, ja se on hyvä.

                         
                            :'(  :-*  :angel: 


                                    :2funny:

Myötätunto tosiaan...

Kaipa tuo on normaalia, että aina ei jaksa olla myötätuntoinen.

Joissain tilanteissa tekee mieli tokaista:

HAHA, Elämä on!

Se on tietty eri juttu, jos ei KYKENE tuntemaan myötätuntoa...
Paha juttu.

Niinhän se vaan on että tunne-elämän lukot usein saadaan alulle siellä lapsuudenkotona... ::)

Minulle tämä tuottaa henk.koht "ongelmia". Liian usein ajattelen toisia, osoitan myötätuntoa liikaakin (näin sanottu). Minusta aito ja vilpitön myötätunto on mahdollista vain jos on täydellisesti sinut itsensä kanssa, itseluottamus kohdallaan ja muutenkin omat palapelin palaset paikoillaan. Toinen asia on tietenkin se, voiko kukaan milloinkaan olla tuollaisessa tilanteessa :) Lämmimmäisten hyvinvointiin voi vaikuttaa vain, jos itesellä on hyvä olla. Näin minä ainakin ajattelen.

Kait se on väsymystä. Otettava lupa tuijottaa omaan napaan, hetken, että korjaantuu kolhut.  ???

 :'( nyt itkettää. Ovat kuitenkin läheiset olleet minua kohtaan hyviä, kauniitakin. Jotakin alkoi taas virrata ja minä aloin kait täyttyä. Kyyneleitä tippuu sitä tahtia. Ensin täyttyy itse ja sitten voi jakaa taas muille.  :)

myötätunto
on kyllä eri asia
kuin esim. myötähäpeä joka olisi vastakohta vahingonilolle.

ei tarvitse samoja kokemuksia tunteakseen myötätuntoa,

se on lempeyttä
ja auttamishalua,
jota kokee
kärsiviä kohtaan.

myötätunto ei tunne kateutta...