Astro Foorumi

Onko pisin parisuhteesi vielä käynnissä?
Jos suhde on loppu niin oletteko vielä väleissä/ystäviä?
Miten koet pitkän suhteen, ahdistaako arkisuus vai onko ihanan tuttua?
Voiko intohimo säilyä vuosia? Vai kyllästyttääkö toisen naama?


Juttelin alkuviikosta rouvan kanssa joka on ollut miehensä kanssa 60 vuotta yhdessä ja se sai miettimään asioita. Se on pitkä aika, voiko toisesta löytää "uusia ulottuvuuksia" niinkin pitkän ajan jälkeen? Eikö siinä ajassa olisi jo ihan kyllästynyt toiseen?
Kertokaa kokemuksianne  :)

Itse 9 vuotta suhteessa  :o Huh, kyllä aika on mennyt nopeasti!

Tähän mennessä pisin parisuhteeni on kestänyt (nuo maagiset) seitsemän vuotta. Nykyinen suhde tulee vauhdilla perässä; kohta on tästäkin se kriittinen vuosi edessä  ;) 

Ensimmäinen suhteeni oli sellainen kahden sukulaissielun liitto  :vesimies: :aspect_opp: :vesimies:. Aloitimme ja lopetimme ystävinä ilman suurempia tunteenpurkauksia ja vuodatuksia. Kuulostaa ihanan veskarimaiselta...? Todellisuudessa olimme kasvaneet jo jonkin aikaa eroa kohti; se vain odotti sopivaa aikaa tulla. Yllättyneitä tuskin olimme kumpikaan.

Olen niitä ihmisiä, jotka kaipaavat ympärilleen tutun ja turvallisen verkoston, joukon läheisiä ihmisiä ja pysyvän parisuhteen. Nuorempana vierastin arkea, mutta nykyisin osaan jo elää sen kanssa. Jotakin pientä arjen piristystä yritän toki kehitellä aina! Romanttinen rakkaus ja intohimon palo hiipuvat usein vuosien myötä, mutta tärkeintä onkin oppia nauttimaan myös hiilloksesta  ;)

Purit ihanasti sanoiksi myös minun tunteitani  :smitten:  Juuri noin minäkin koen nykyisen suhteeni!

Minä (meri)
 :aurinko: :vesimies:
 :askendentti: :kuu: :kaksoset:

Hän (kallio)
 :aurinko: :askendentti: :neitsyt:
 :kuu: :vaaka:

Erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan, ja aina on mahdollista oppia toisen kautta jotakin uutta myös itsestään.

Eka liitto 5v, toka liitto 7v ja nyt kolmatta liittoa menossa vasta 2v  :angel:

27 vuotta ja jatkuu edelleen  :smitten:. Aina löytyy uusia puolia kun vain viitsii etsiä eikä jää sokeasti tuijottamaan virheisiin  ;). Intohimokin on monessa suhteessa ihanampaa kuin koskaan.....molemmat tietää mistä toinen nauttii ja ei ole kiirettä  ;D !

7 vuotta on kestänyt pisin parisuhteeni. Pidimme yhteyttä useamman vuoden eron jälkeen, mutta nyt hänestä ei ole kuulunut kolmeen vuoteen mitään. Kaveritkin alkavat olla jo huolissaan. Hän ei asu enää Suomessa, joten näkemiset ovat ymmärrettävästi jääneet vähiin.

Minä en ole yleensä kokenut parisuhteen arkea mitenkään tylsäksi, minusta se on aina ollut mukavaa. Eron syy ko. suhteesta oli jonkinlainen vieraantuminen - kummallakin on ollut omat intressinsä tai vaativa työ ja parisuhteen hoito on jäänyt liian vähiin. Lopulta ei ole yhdistänyt juuri muu kuin sama makuupaikka (jossa toista osapuolta ei välttämättä näkynyt kuukausiin työasioiden takia) ja nimet ovessa.

Toiseksi pisin suhteeni kesti 6 vuotta. Myös siinä jouduttiin olemaan erossa työasioiden takia, mutta itse yritin tehdä kaikkeni, että edellisen suhteen virheet eivät toistu. Mutta ei, sama ruljanssi, joka äityi loppumetreillä suorastaan hullujenhuoneeksi. Puhevälit on, mutta pyrin pysyttelemään tyypistä niin paljon erossa kuin mahdollista.  :tickedoff: Intohimoa tosin piisasi koko 6 vuotta.

Minulla se on kestanyt ennatysajan 32 vuotta ja olemme onnellisia-varmaan aika outoa.Olin 19 vuotias kun menin naimisiin ja on ollut yla ja alamakea, mutta erosta emme ole koskaan puhuneet.Kaksikertaa muistan etta meilla oli parinviikon pituinen puhelakko, kalamieheni aloitti sovinnon molemmilla kerroilla-eihan harka semmoista voi tehda... ;D

Jos joku ei muista, en kerro, mutta 7 on siis maaginen luku?

Sitten aloin miettiä mikä on vikana kun sen jälkeen ei kestä, tosin, onko sillä niin väliä? Kun kartta on mikä on, suhteilla tai suhteessa olemisella ei ilmeisesti olekaan sitä merkitystä kuin joillain? Sitähän voi miettiä missä maailmoissa liikkuu, en tietenkään estä ketään olemasta samalla aaltopituudella mutta jos ei? Rakkaus ei tule toisesta, vaan kaikkeudesta..  :D jotain sinnepäin--

28 päivää......

Mutta kyllä minä vielä joskus vakiinnun vähän paremmin :D
ohan tässä aikaa, nuori olen. Vaan erotun ikätovereista edukseni minisuhteillani. Siis ei sillä, että niitä nyt paljon olisi ollut mutta...

Ehtiihän sitä vielä :D

Minulla pisin suhde on kestänyt päälle 1,5 vuotta, mutta jatkunut hyvänä, sisaruksellisena ystävyytenä suhteen jälkeen sellaiset 5 vuotta - ja jatkuu varmasti lopun elämää!

Jokainen suhde on alkanut ajallaan ja loppunut ajallaan ja ollut aina se oikea suhde juuri sillä hetkellä. Olen maksanut paljon karmaa pois ja olen iloinen, että olen käynyt nuo suhteet läpi ^__________^

En kaipaa parisuhdetta, mutta en pistä sitä pahaksenikaan. Se tulee sieltä jos on tullakseen, sillä aikaa keskityn ihan muihin asioihin. Omissa oloissa on ihanaa ja vapauttavaa puuhastella. Kaikki tuo tosin kuuluu omaan sielun ikääni, siihen historiaan mitä minulle on ehtinyt jo kertyä. Välillä tulee morkkis, kun ei ole samanlainen kuin muut, mutta onneksi se kestää vain pienen hetken.

Lapsesta lähtien olen haaveillut Siitä Oikeasta, kaikkein läheisimmästä sielusta, joka voi täällä ilmentää itseään vastakkaisen sukupuolen roolista. Kaipaan kumppania, jonka kanssa on ensisijaisesti syvä henkinen yhteys, jota seuraa fyysinen yhteys. Haaveilija-romantikko minussa pitää ihania unelmia yllä........ ^______________^

Ensimmäinen suhteeni kesti 4,5 vuotta Oltiin ja elettiin
kuin sisko ja sen veli minä  :aurinko: :rapu: ja hän  :rapu: ???
Naimisissa olin  :leijona: miehen kanssa 10 vuotta about
ja siitä syntyivät  :kaksoset: poika ja  :skorpioni: tyttö
joista muistan kiittää joka päivä
 :smitten: :smitten: :smitten:

Kolme vuotta ja nelisen kuukautta päälle. Edelleen tässä yhdessä taivalletaan samaa matkaa, välillä myrskyää reippaastikin ja ollaan melkoisessa myllerryksessä, mutta ainakin tähän mennessä on osattu hoitaa homma kotiin...  :smitten:

Jokainen suhde on alkanut ajallaan ja loppunut ajallaan ja ollut aina se oikea suhde juuri sillä hetkellä. Olen maksanut paljon karmaa pois ja olen iloinen, että olen käynyt nuo suhteet läpi ^__________^

*Heh, edelleen en voi sanoa että noin jämptisti on menneet. Kuinka ihmiset voivatkin kokea asiat niin eri tavoin?

Joka suhteen lopussa oli vielä rakkautta ja toivetta jatkaa, eli mikään ei loppunut "oikein". Mutta sen ja sen ongelman takia ei voitu. Oli se syy alkoholi, pettäminen tai eri ajattelumaailma, niin syyt ovat vieneet niin kauas erilleen, että enää ei edes kaipaa.

Uutta kehiin sitten joskus.. kait.. tosin mietin mitä sen suurempaa eroa olisi, jos olisi "vain" seksiä..  ::) ::) siis jos olisi kemiat.. (huomaa miten alas ajattelu menee, kun ei edelleenkään kohta henkisesti orientoituneita miehiä normaalikuvioissa)

Vaikea kysymys siinä suhteessa, että minulla on suhteita,
jotka ovat menneet taolle ja aktivoituneet uudestaan.

Vastasin, että noin 3-5 vuotta äänestykseen tästä syystä.

Useimmat suhteeni ovat "loppuneet" sen vuoksi, että asuin maa on vaihtunut.

Elän tällä hetkelläkin vaiheessa, että asuin maa saattaa vaihtua
jo parin kk:n säteellä.

Mikäli vaihtuu niin, eräs rakkaimmista existäni on odottamassa ko. maassa.
Yhteydenpito ei ole koskaan loppunut ja suhde on lämpenemässä.
Tapaamme joka tapauksessa parin viikon päästä hänen kanssaan. :)

Hänen kanssaan suhde on jatkunut jo yli 6 vuotta.
Suhde jäi taolle hänen kanssaan, kun päätin muuttaa (Itävaltaan) yhteen
:harka:-mieheni kanssa.

Kauheaa ( :kaksoset:-maista) vespaamista edes takaisin nämä minun mies-asiat.. ;D
No onneksi ei ole tarvinnut vihoissa erota ja siltoja poltella takana päin. :)
Siinä voi olla ainesta pitkä-aikaiseen suhteeseen..
- onkohan vielä samat miehet kuvioissa mukana,
kun olen yli 6-kymppinen? ;D

Tuossa huomaa juuri kaksosten eron; miksi se onkin niin erilaista kuin jousimiehillä ?

Ensinnäkään en kehitä suhteita jatkuvasti, enkä veivaa edes takaisin aina jonkun kanssa. Ei ole ollenkaan luonteenomaista, vaikka muuten olisi hauska, ja seurallinen. Ilmeisesti sitten kaksoset löytävät itsensä kaltasia edes takas toimijoita, joiden kanssa minulla menisi hermot jo lähtökohtaisesti.  :2funny:

Eli se on joko tai. 

Olen hieman pihalla, olikohan Sashan 6v suhde se Vaaka vai kuka? ? ? Itse en voisi palata yhteen kenenkään exän kanssa, kun jututhan loppuivat siihen ettei toinen kasvanut henkisesti, tai oli eroa ajattelussa (joku saattoi olla henkinen tapaus, mutta pehmo). 

 ;D
Ei kun se on se vuoden takainen  :jousimies:-mies.  :2funny:
Hauskinta tässä on se, että kun puhuimme tänään mahdollisesta
lähitulevaisuudessa tulevasta muutosta, niin
hän sanoi, jousimies-tyyliin, että se on sitten joko tai,
tässä on jo monta vuotta mietitty. ;D

(mutta miehet nyt uhoavat aina niin)

Kauan hänen hermonsa on kestänyt. ;D

Maasta muutto on ystävällinen tapa lopettaa suhde.
 :vaaka:-miehen kanssa uskoisin tulevan draamoja silti. :-X
 :harka:-mies on aina elämässäni jollain tavoin
ja hän on jo nähnyt minusta kaiken, eikä ylläty enään mistään. ;D

Härän kanssa olemme tunteneet n. 6 vuotta myöskin
jo monet myrskyt läpi käyden ja aina me palataan yhteen,
kuten myös tuon Jouskarin kanssa.

Samat miehet tässä vuodesta toiseen pyörii. :)

NO sitten olisi kyllä jo aika uudistua, beibi!

Olisiko jopa niin, että kaksosen kanssa pitäisi mennä suhteeseen tai rakastua sellaisen, jonka ego tarvitsee kolauksia, kun kaksonen ei oikein keskity kehenkään. Rakkauden läksy kai sekin?

Ja joukkarin kanssa pitäisi olla sellaisen, joka osaa keskittyä tai jonka tulisi keskittyä rakkauteen, rakkauden läksyyn yhden kanssa. Minun tielleni ainakin tuli ihmisiä, jotka itse otin vakavasti, vaikka moni muu ei olisi ottanut, ja monilla puutetta sisäisestä rakkaudesta, joka minulla taas kehittyy vahvaksi suhteiden välillä/ aikana. On sanottu että joukkarin keskittymisen todella huomaa, on kuin olisi universumin keskipisteenä.

Joukkari myös tiputtaa sitten kertaheitolla (siksipä minulla ei ole kovin iisiä nyt joukkariexän kanssa, molemmilla samaa ehdottomuutta).

Itsellä kesti suhde härkämiehen kanssa noin 7 vuotta. Riitoja ei pahemmin koskaan ollut, mutta jotenkin vain itse muutuin niin paljon viimisten vuosien aikana että en voinut enää kyseisen henkilön kanssa jatkaa. Itse toivuin erosta hyvin pian, hän ei ole tainnut toipua vieläkään.. vaikuttaa muuttuneen aika erikoiseen suuntaan  :( Yhteyttä pidetään tosi harvakseltaan, mikä on omasta mielestäni vain hyvä juttu - erityisesti hänen kannaltaan ajatellen.

Niin juu, itseäni ainakin alkoi kyllästyttää se rutiininomaisuus todellakin..kaipaan kuitenkin vaihtelua ja yllätyksellisyyttä. Lisäksi tunnuin itse olevan se osapuoli, joka oli äänessä ym. Intohimo kyseistä exää kohtaan myös merkittävästi laantui vuosien kuluessa, eikä sille vaan mitään mahtanut

Mulla pisin suhde vesimiehen kanssa, melkein 7 vuotta. Sitten pari muuta suhdetta hieman yli 3 vuotta ja nyt vaaka-miehen kanssa ollaan oltu kohta 5 vuotta. Mutta on niin epävakaata vuoristorataa tämä vaaka-miehen kanssa oleminen että, saa näähä mitä tästä sit tulee. Kun sais jostain enempi energiaa ja intohimoa Vaaka-mieheen, niin oltas samoilla aaltopituuksilla  :smitten:  :-*
 Tai sit erään Leijonamiehen kun saisin rakastumaan itteeni, niin eipä olis huolta intohimon puutteesta tässä elämässä  8)  :smitten:

Kiva kuulla kokemuksianne :)
Itselläni 9 vuotta on ollut ylä ja alamäkeä ja nyt taas tasaisempaa  :)
Kyllähän sitä välillä on niin tylsän turvallista mutta sitten taas jostain iskee kipinää ja innostuu taas  ;D

 ;D
No katsotaan nyt..  ::)
Olen aika uskollinen tällä tavoin. :P ;D
Minun on vaikea aloittaa suhdetta kenenkään kanssa,
jota en tunne kunnolla.

Aloin tossa juuri miettiä että onkohan itselläkin jotain tämän kaltaista, kun kaikki läheisimmät suhteet miehiin ja seurustelusuhteet alkanu netin kautta, ja on oppinut toista tuntemaan (sikäli kun tiedot voi olettaa tosiksi..omalla kohdalla sattunut hyvä tuuri tähän asti) kuitenkin jokseenkin jo ennen tapaamista ym  ::). En tosin ole kauheasti "entisiin" yhteydessä kuitenkaan enkä varmaan palaisi ihan heti kenenkään heistä kanssa yhteen  :)

Lyhyitä suhteita aikamoisesti! Mutta pisin 28 vuotta ja jatkuu edelleenkin ilman mitään epäröintiä vielä ;).

Suhde...kun sitä ajattelen, niin sellaisia on kuitenkin minulla olemassa elinikäisiäni tähän asti saakka monia. Siis ihmisiä, jotka aina vain löytyvät läheltäni, vaikka välillä etäännytään.

Sellaiset suhteet pitäisi nostaa enemmän arvoonsa!

Eipä silti, ei eronkaan tarvitse merkitä suhteen katkeamista.

Kaikki riippuu siis siitä miksi suhteen miellämme.  ::)

Niin Sashalle, jos miehet ei muutu äkkiä, niin kai sitten voi olla vaikka kolmen kanssa.. heh.. en kaipaa silmiini ketään edellisistä, kumma miten aika tekeekin tämän. En tiedä enää onko pitkä kesto ideaali, kai se tarkoittaa että on rakkautta, muuten on .. hm, rakkautta mutta ongelmia.

Nyt heistä ei kukaan ole sydämessä. Siinä oli oma työnsä. Eilen olin taas ulkona kaupungilla. On se niin että kun elämä ei tarjoile suhteita, on keskityttävä muuhun. 

:2funny: :2funny: :2funny:

Diamond  -  ihanasti sanottu ja vieläpä naulan kantaan :D

Hyvissä ajoin kun aloittaa, niin ennättää:

Kaurismiehen kanssa 7 vuotta (tästä kihloissa 3 v)

Härkämiehen kanssa 14 vuotta (naimisissa 7v 1 kk)

Leijonamiehen kanssa 8 vuotta - sunnuntaina oli 7-vuotishääpäivä, joten jos elokuussa olemme vielä naimisissa, niin on pisin avioliitto minulle tämä - tässä kehossani  ;) :D ;D  Ja eiköhän tämä tästä... se intohimo ja sisäinen, henkisesti yhdistävä säie kaiken tämän tempperamenttisen kuohunnankin aikana on pitänyt yhdessä vaikka näillä myrskyillä olisi kaatanut monta hehtaaria jo metsääkin  :2funny: :smitten:

Voi jukran pujut!  ;D ;D ;D

Eikös vaan  ;D

Oletko Elektra itse maamerkkiä. En usko että pystyisin moiseen maamerkkien kans..  :coolsmiley:

Mun pisin suhde on ollut pikkusen vajaa 4 vuotta -  Olin vasta vajaat 16 ja toinen osapuoli 5 vuotta vanhempi.. Yhdessä kerettiin asua reilut 3 vuotta  :)

siittäkin on jo aikaa 3sen vuotta, sen jälkeen ei olekkaan ollu mitään mainitsemisen arvosta  ;D mutta, kaikki aikanaan  ;)

Olenhan toki ^Soul´s Adventure^,

Joustava Maa on mottoni karttani perusteella  ;) Ja me Häräthän olemme tällaisten pitkien parisuhteiden loistava esikuva muutenkin :-*

Minun kaikki vakavat suhteeni, siis mieheni, ovat sydämessäni,
eivätkä ne sieltä mihinkään lähde. :)
Ilman toista oppii vain elämään ja jatkamaan eteenpäin,
kunnes -ehkä- joskus kohdataan uudestaan. ;)

Miehet, jotka eivät ole sydämessäni enään,
en ole heihin koskaan aidosti ollut rakastunutkaan.

On meillä kaikilla eri miesmaku.. voisin väittää etten haluaisi ainakaan 3 viimeksimainitun miehiä.. härkiä tai vaakaa.. tai kauriita..

Joo, selkeästihän tuo kuvasi asiaa että maamerkki maamerkin kanssa.. ja minun sydämessäni ei edelliset enää missään nimessä ole. Mutta Jumalahan tietää nää jutut eiks je.  ;)

Tämän elämän pisin parisuhde so far täyttää kohta 11 vuotta, ystävinä 14 vuotta. Jostain ihmeen syystä kuulin suustani sanat "Katsotaan nyt ensin 52 vuotta ja mietitään jatkoa sitten", kun päätös romanttisesta seurustelusta tehtiin. Tai päätös ja päätös, ei siinä paljoa valinnanvaraa ollut kun suomukset putosivat silmiltä, se oli menoa! Ja vaikka olemme edelleen yhdessä, olemme edelleen ystäviä ;)

Tuttua? Voi että, toisessa ihmisessä on aina jotain uutta vuosienkin jälkeen, uusia ajatuksia ja ideoita. Tuttua ja ihanaa on yhteinen huumorintaju, monet kiinnostuksen kohteet, tuttu keho  :smitten: Uutta ja jännittävää on nähdä kumppani uusissa tilanteissa ja rooleissa; nähdä hänet muunakin kuin "minun kumppaninani". Toisen työminä ja ystävät näkevät hänet kuitenkin eri tavalla. Ja on hienoa ja vaikuttavaa nähdä hänet isän roolissa, antamassa rakkautta lapsillemme.

Toiseen voi aina rakastua, ihastua uudelleen, saavuttaa "se värinä" kerta toisensa jälkeen. Ja kyllä, välillä tympii ja ärsyttää, mutta missäpä pitkässä ihmissuhteessa ei näin välillä kävisi? Tärkeintä on se tieto, että toinen on kuitenkin se, kenen kanssa kykenee näkevänsä itsensä vielä vuosikymmenten kuluttuakin. Vaikkei sitä saa itsestäänselvänä pitää  ::)

Voix näitä ostaa kaupasta?  :P

Hih, parisuhde-marketistako? Ja jäi mainitsematta se, mitä SA kuitenkin kohta kysyy  ::), eli minä olen  :vaaka: :kuu: :kalat: :askendentti: :rapu: ja mies  :aurinko: :jousimies: :kuu: :kaksoset: :askendentti: :jousimies: Harmonia-aspektissa vain Aurinkomerkit (Auringot kvintiilissä itse asiassa), mutta 1 kolmesta on ainakin Astro Logoksen artikkelin mukaan parempi tilanne kuin 2/3 tai 3/3  ;D ;D ;D

Tjaa, miehiä löytynee eniten rauta- ja autokaupoista  :idiot2: ...Bauhausiin, kenties?

No kun kattelee millaisia miehiä naiset kelpuuttaa, ovat tainneet jo koluta alekoritkin. Minä odottelen vain sitä hienointa designia.. no joo.  Ahh.. samantekevää.

Ei kun haluan valmistuotteen. En halua joutua alkamaan muokkausta, ne eivät yleensä tykkää siitä laikasta.

No mutta niin, odottelen sen pisimmän ent "parisuhteeni" edustajan ilmenemistä lapseni elämään, sen jälkeen voi miettiä muuta.

Sinähän tiedät että natsaa, kun olet rukoillut, eiks je. Kunhan en puhu asiasta niin paljon että kyllästyn jo etukäteen. ;)

Sekin on vähän huono jos mikään ei ole mitään.. designtuote on kylläkin, mahdollisesti ihan yksilöllinen, katso vaikka miten vaatteita suunnitellaan persoonia silmällä pitäen (yksilöllisiä). Tätä tarkoitin; valmis designtuote, ettei kukaan ala syyttää "IIK sinä aloit muuttaa minua ja niin ne teki edellisetkin ja eihän se käy.."!

Mutta millainen voisi olla se, jonka kanssa kestäisi PISIMMÄN suhteen?  

Hm, miksi en voi löytää sellaista henkilöä, joka ei kommentoi "älä rakasta niin vaan näin, teet tuon asian väärin, koska se on tehtävä noin"? Miksi ei löydy henkilöä joka ymmärtää, miten kanssani rakastetaan?

TE rakastatte teidän tavallanne ja hyväksytte ominaisuuksia, jotka eivät sopisi esimerkiksi MINULLE:

Eikö minusta saa sen kuvan että pikemmin potkin kaikki pois, kuin pidän kiinni?

Mikä estää olemasta vapaa?

Liika vapaus tarkoittaa sitä, ettei ole enää tunnetta, ei mitään syytä olla toisen kanssa, koska ollaan vaan vapaita tekemään mitä lystää eri suunnissa. Minun kokemukseni.

Minulle on ainakin muodostunut sellainen kuva kirjoitustesi perusteella,
että kun sinulla on joku mies, niin pidät siitä niin tiukasti kiinni
ja rajoitat sen elämää kaikenlaisilla säännöillä ja vaatimuksilla,
että se toinen ei voi edes hengittää ja se haluaa sitten pyristellä eroon
as soon as possible vapaimmille vesille.

Voin toki olla väärässäkin. :)

Kyllähän se yli 10 vuotta kesti, vaikkakin "vapaudelle kuuluen" eli ON ja OFF vaiheet vaihtelivat säännöllisen epäsäännöllisesti, KUNNES tiemme erkanivat  :-*

Jännä miten kylmät väreet menee vieläkin kun luen Sashan vastineita..

*en oikein ymmärrä miten rutistan.. mies jos itse mankuu naimisiin, vaikka koetan perua häitä..

* jos mies itse haluaa muuttaa yhteen..

* jos mies itse sanoo haluavansa rakastaa ja olla yhdessä....(ehkäpä te vain muistatte "yrittämisen" narsistin kanssa, sitä ennenhän se meni luonnostaan)


jne

tällä hetkellä ainakin pidän ne sanoineen ja esityksineen kaukana, kunnes jonkun voi ottaa todesta..(minuun ihastui ainakin 3 tuon jälkeen)

"Uskon SA, että sinun on vaikeaa olla itsesi kanssa suhteessa(voin olla aivan väärässä, anteeksi jos näin on). Siksi mies reagoi ja alkaa antamaan palautetta, kun yrität ehkä liian kovasti."

Tämäkin meni jotenkin pieleen (itse asiassa huomaan, että et oikeastaan ymmärrä minua paljon TR paremmin).. enhän ole narsistin - jolla taatusti vaikeuksia itsensä kanssa - jälkeen löytänyt ketään, johon ihastua millään perusteella.. minulla ei ole mitään ongelmaa olla itseni kanssa, 3d maailma vaan on suht rakkaudeton (seksiä tarjotaan) eli värähtelytaajuus ei kohtaa.. ::)

Hey come on!

95% kaikista miehistä ja perään mankujista kinuaa naimisiin
lupaillen ummet ja lammet, haluten kauniita lapsia heti vuoden
päästä ja mielettömät mega-häät ja onnellisen avioliiton. ;D :2funny:

Tässä ei ole mitään uutta auringon alla. ;D

En voi uskoa, että olet niin naivi, että uskot kaiken,
mitä liehitellään. ???

No mistä sinulle tulee tarve sanoa NAIVI?

Oletko itse meinannut olla naivi kun sinua on kosittu ja olet melkein mennyt naimisiin?

Vai tiedätkö tässäkin tapauksessa, mitä minä ja mieheni silloin tunsimme toisiamme kohtaan?

Koetko että hän ei tuntenut mitään ja minä en tuntenut mitään, se oli pelkkää hakuammuntaa, että oikeastaan hän olisi voinut kosia ketä muuta tahansa, vaikka sinua? Vaikka asiasta puhuttiin vuosia JUURI meidän välillä? Ja sen jälkeen itse asiassa jutut eivät ole menneet kosintaa kohti. Minusta tapasi kommentoida on aika mielenkiintoinen, ehkäpä sinullekin sanotaan aina, ei se tyyppi nyt tosissaan ole kanssasi, kukapa sinua nyt haluaisi.

Vai tämäkö kenties todisti lopullisesti että "roikun miehissä" kun halusin mennä naimisiin rakastamani henkilön kanssa?  :2funny: Vai todistiko tämä että en osaa rakastaa? Kukkuu-    :idiot2: :laugh:

Aikaisempi "avoliitto" kesti 9 vuotta, ensimmäiset viisi vuotta aivan normaalia nousuineen ja laskuineen, skorpparimies tällöin kumppanina. Muutama vuosi sinkkuna ja nyt suhteessa kohta neljä vuotta ja jälleen skorpparimiehen kanssa.

En ymmärrä itseäni, sillä jotenkin molemmat ovat saaneet minut otteeseensa, vaikka näen jossain määrin että ei tästä "loppuelämän" suhdetta tule, en vain pääse irti - saamattomuutta - jep - toivoa ?

Tosin tähän saattaa vaikuttaa se, että nykyinen "mieheni" (emme ole naimisissa, ei edes kihloissa, ei edes puhetta tai tekoja  ;D) ja hänen ex ovat "parhaimmat ystävät", siitä huolimatta tai siitä syystä ex-kihlattu ei löydä itelleen sitä oikeaa. Vuosien vieriessä ja huomion edelleen olevan kiinnitettynä ex-kihlattuun (yhteisiä matkoja, illan istujaisia yms.) tunnen että annan enemmän kuin saan ja kysynkin usein - miksi annan itseäni kohdella näin? Eikö löydy sellaista miestä, joka odottaa minulta yhtä paljon/vähän kuin minä suhteessa? Itse olen exäni kanssa puheväleissä, mutta emme hakeudu toistemme kanssa tekemisiin.

Tunnen sielujen sympatiaa Soul´s Adventuren kanssa  :)

Eikö löydy sellaista miestä, joka odottaa minulta yhtä paljon/vähän kuin minä suhteessa?

 ;) :D

Olen seurustellut vain kerran ja se "lysti" kesti 1,5 vuotta. :buck2: Minä jätin, olin ihan loppu. Siitä on jo aikaa ainakin kaksi vuotta...

Älykäs ihminen tiedostaa realistiset rajansa/rajoituksensa myös ihmissuhteissaan. ;)

Miehet puhuu aina naimisiin menosta! Kaikki ne, eikä ne silloin pälise,
että olenpa puhunut samoin parille muullekin akalle,
vaan kyllä se on aina suurta rakkautta juuri sinua kohtaan ja vain sinua kohtaan. ;D

Olen sanonut aikaisemminkin, että ei heti ensimmäisen miehen
tai edes kaikkien miesten kanssa,
jotka kinuavat kersoja ja/tai naimisiin menoa, kannata ryhtyä
tuumasta toimeen tai on hyvin pian yksinhuoltaja,
jonka pitää kinuta elatusmaksuja ja sen sellaista.  :-X

Jyvät pitää seuloa akanoista. ;)

Poistin hieman tekstiä viestin alusta, terv. mode

Menin kihloihin 17 vuotiaana ja erosin 18 v. - ensirakkauteni, jonka tapasin 14 v. ja aloimme seurustella ollessani 15 v. Tosin hän  :oinas: minua 5 vuotta vanhempi. Se oli elämäni ainut rengastus tähän mennessä  ;D

Sitten 23 vuotiaana tapasin karma :kauris: iini, joka kanssa ON-OFF'ina hurahti noin 12 vuotta, eli Kiinalainen kierto  ::)
Intohimosuhde ON rasittava  :-[ Tosin kokemisen arvoinen  :-*

Sittenpä olenkin ollut yh-äippänä kelpuuttamatta enää ketään ...  :laugh:
 :smitten:

Mie oon jo viidettä kertaa kihloissa ( veskarin kanssa 2 kertaa) ja naimisiin asti en ole ketään kelpuuttanut vielä  ;) Tai ehkäpä kukaan ei ole kolahtanut niin rajusti  :idiot2:
Eräs härkämies oli jo viikon seurustelun jälkeen menossa naimisiin kanssani ja suunnitteli millanen tukanväri lapsillemme tulisi  ;D Sehän sai minut luikkimaan pakoon ja liukkaasti  ;D

Kylmät väreet menee taas.. en taida enää vaivautua kommunikoimaan tämän Sashan kanssa, järjetöntä. Kun kerran on niin erinomainen tyyli tuo varattujen miesten kanssa muhinointi, ja sitä en ainakaan tee. Sinä et pidä itseäsi yksinkertaisena? KAIKKI miehet eivät joka paikassa puhu aina naimisiin menosta.

Mikä ongelma sinulla on uskoa, että joku todellakin on rakastanut juuri minua, vaikka tulisi ero? Jotenkin on kuin et olisi kokenut mitään. Olet varmaan niin nuori ja nähnyt elämää vain yhdeltä kantilta. (en sano miltä ja mistä kuvakulmasta :crazy2: ) Toivon onnea valitsemallesi linjalle ja säälin miestesi vaimoja. Mutta koska aina pidät huolen siitä, että juuri SINULLA  on kivaa, niin..hyvähän se sitten varmaan on. Noloa lukea juttujasi. No onneksi sinäkään et ole Skandinaviassa pelaamassa. Elatusmaksuja en ole joutunut kinumaan kertaakaan. Voisin kuvitella että joku mies kinuaisi elatusmaksuja sinulta..  :2funny: ai niin mutta sinullahan ei suhteet lopu millään, vastaavien juonivien miesten kanssa. Jotenkin muistutat exääni.. joka pelkäsi ettei kukaan sittenkään rakasta häntä..

JA muuten Sasha opetettiinko sinulle kotona netikettiä? Miten netissä kirjoitetaan?

 ;)  :idiot2:

Kyllä on sanottava että on 180 astetta vastakkainen persoona tämä hlö, onneksi on sellaisiakin kuin Ametisti ja Arkiviisu.. jne-.

Pitkä suhde on mahdollinen itseään vastaavan henkilön kanssa, kun kehitys lähtee eri suuntiin, suhde katkeaa. Toki jos on itseään vastaavia persoonia olemassa, hyvässä tai pahassa, silloin suhde jatkuu kauan.

Henkisyys on ollut sellainen tekijä, joka tuntuu miehistä vaativalta, viimeisen 3-4 vuoden aikana. En pidä kiistelystä suhteessa, ja tuo asia aiheuttaa kiistaa, jos toinen ei oikein välitä kasvaa.

 :smitten: 8)

Kirjoituksessani ei ole mitään netiketin vastaista.
Jos kirjoittaa yleisellä sivustolla, niin silloin
pitää myös kestää kritiikki suoraselkäisesti. :)

En ole missään kohtaan väittänyt, että joku ei olisi
rakastanut sinua. Itse ilmoitat asiasta aika moneen otteeseen,
joten kai se totuus sieltä on ymmärrettävissä
ihan sinun omista sanoistasi. :)

Varattuja tai vapaita miehiä, mitä sillä on väliä?
Kaikki ne ovat itse luokseni kävelleet. :)
Ei ole tarvinnut kolkata, huumata tai muutoinkaan pakottaa,
ihan itse ovat olleet se aktiivinen osapuoli. ;)

Niin. Onpa hänellä... hauska tapa puhua "hänestä",
vaikka puhuukin sinulle.

Entä jos olisittekin silmätysten
- missä olisi se "hän" ja missä "sinä".

Ei ole pakko keskustella näilläkään foorumeilla,
ellei sitten kyse ole siitä,
että puhuu "hänestä" muille
ikään kuin "hän" olisi muille "tuo tuolla".

 :D

Ja hetkonen, kuka täällä viekään varattuja miehiä silloin,
kun itse yrittää omia niitä!

Hmm, tämä on ihan selkeästi vaikea aihe.
Ja ratkaisuja ei ole, on vain vaihtoehtoisia mahdollisuuksia jokaiselle. Yhtenäistä kaavahan rakkaudelle ei ole, ja Luojalle kiitos siitä.
Minä uskon jotenkin siihen että tietyt ihmiset ovat niitä elämän suuria rakkauksia sen tietyn ajan, ja niin kauan kun rakkaudesta saa molemmat sen mitä tarvitsevat, kestää se sen ajan. Olen parisuhteellisuuksissa hyvin noviisi, joten toiv pitkänlinjalaiset ei nyt vedä hernettä snorkkeliin..
Monet meistä, ovat maksaneet toisesta kovan hinnan. Mutta se ei saisi olla rakkauden ehto, vaan yhdessäpitävä voima.
Se että miten toista rakastetaan ja miten itseä toivoisi rakastettavan on vaikea asia juuri siksi, että usein pelko yksin jäämisestä estää itseä näkemästä metsää puilta. Missä vaiheessa on huomattava että tuo ihminen on minulle väärä..siinä vaiheessa kun on iteltä ja toiselta paukut loppu? siinä vaiheessa kun on olo että tuhlaa omaa ja toisen aikaa ?  Kultainen sääntö ehkä pitää suhteen jotenkuten oikeilla raiteilla. Tee se toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.
Kommunikointi auttaa kyllä huimasti. Ei kai se voi olla väärin, että voi sanoa avoimesti : minä toivoisin että minut huomioidaan näissä ja näissä tilanteissa, ärsyynnyn tästä ja tästä..ei syyttelyä vaan avointa keskustelua.Harva kun meistä omaa sitä selvännäköä, vaikka kuinka tunnettaisiinkin toinen.Tässä pitää vaan muistaa olla yhtä suopeamielinen kun toinen avautuu omista tarpeistaan.
 Luin jostain lehdestä että (hitsi, en muista kuka näyttelijä pariskunta se oli) mutta heillä on kanssa 2 vahvatahtoista ihmistä yksissä, on myös lapsia. He keksivät tälläiset Kuningaspäivät. Eli kerran kuukaudessa partneri saa vuorotellen päättää että mitä tehdään, ja minne mennään ym ym..  Näin kumpikaan ei koe jäävänsä aina toisen armoille, varsinkin jos on vaikeuksia tehdä kompromissejä. Kuningaspäivät menevät ainakin mun parisuhteessa kokeiluun, kuhan nyt pääsis miehen kanssa edes samaan kaupunkiin.. :smitten:

Ketään täällä ei voi omistaa  ;)
Ja elämästä pitää nauttia täysillä, se kun on niin lyhyt  :smitten: Kaikki me maailman ihmiset varmasti nautimme eri asioista  ;)

sepä se, kun ei omistus-suhteita anneta. Mutta silti siihen on niin helppo ajautua. Itse älyttömän mustasukkaisena ihmisenä koen tuon toisen vapauttamisen erityisen haasteellisena. Nyt olen sentään oppinut pitäämään mölyt suht' koht' hyvin mahassani kun tuo tummanpuhuva tunne velloo mahasa. Mutta edelleen, kenestä se kertoo enemmän..minusta vai tästä toisesta. Minun epävarmuushan se siellä nostaa päätänsä.
Toisaalta, kyllä minä tykkään kun minusta puhutaan Tässä on MINUN sarru, ja ollaan vähän mustiksena. Mutta en minä kenenkään anna minua omistaa(siitähän tulisi ekanakin vain tylsää) eikä mulla kiinnosta omistaa ketään. itseni kanssa on ihan tarpeeksi töitä.. :laugh:

Jopas minä olen kirjoittavaisella tuulella, kun pitää kaikkeen kommentoida. Sitä tää flunssa teettää.. kolme päivää sisällä ja seinät kaatuu päälle kun yksin sairastaa.. :crazy2: 

En ole käsittääkseni sanonut missään että rakkautta ei olisi OLLUT? Olen vain sanonut, että sama henkilö voi muuttua toisenlaiseksi ja siinä tapauksessa ei kannata jättää roikkumaan elämään.

Eikö nimittelyt ole Sashan mielestä herjausta?

Toki miehet kävelee anteliaiden naisten luo.. itsekään en muistaakseni ole HUUMANNUT ketään, hih--  :coolsmiley:

No nih, riita poikki ja voita väliin !!!! Leikkikää ettette te ole olemassa toisillenne SA ja Sasha- inhottavaa seurata kun molemmat provosoituu. Kivitetäänköhän mua seuraavaksi..hmm, katsotaan.. :angel:

Minusta se on vaan niin hupaisaa.

Ehkä kun minulle ei kukaan kelpaa, ja toiselle kelpaa niin moni, niin sitä miettii, että miksihän.

Tosin minua kyllästyttävät suhteet pahasti edelleen, ehkä on vain hauskempi puhua niistä kuin olla niissä.  8)  :saturnus:

Miksikäs tällainen hauskanpito sinua haittaisi, kun ei miehesikään sanat ja uhkailut minulle.. samaan kastiin laitan.

Ja koskas se sinun Jumalasi toimittaa sen miehen, muuten?? ;D

Äänestystä johtaa kuitenkin yli kymmenen vuotta kestäneet suhteet  :)! Ei hassumpaa  :smitten:!

Onko se itseisarvo?

 Tuohon kinasteluun kommentoisin, että onhan se muille hieman ikävää kun forumista on muodostunut yksityisten miespohdintojen päiväkirja jolla ei enää ole mitään tekemistä astrologian kanssa   :-\

Niin onhan täällä paljon avautumista, mutta ei se mun mielestä pahasta ole. Mun mielestä on ainakin mukava lueskella toisten ihmissuhde kiekuroita.
Alkuperäinen viestihän meni näin :

Onko pisin parisuhteesi vielä käynnissä?
Jos suhde on loppu niin oletteko vielä väleissä/ystäviä?
Miten koet pitkän suhteen, ahdistaako arkisuus vai onko ihanan tuttua?
Voiko intohimo säilyä vuosia? Vai kyllästyttääkö toisen naama?


Juttelin alkuviikosta rouvan kanssa joka on ollut miehensä kanssa 60 vuotta yhdessä ja se sai miettimään asioita. Se on pitkä aika, voiko toisesta löytää "uusia ulottuvuuksia" niinkin pitkän ajan jälkeen? Eikö siinä ajassa olisi jo ihan kyllästynyt toiseen?
Kertokaa kokemuksianne 

Itse 9 vuotta suhteessa   Huh, kyllä aika on mennyt nopeasti!

Miksi olisi  :o ? Se oli vain toteamus minulta, kun kiinnitin äänestystulokseen huomion  ;).

ihana huomio, että vielä on kestäviä parisuhteita  :smitten: :smitten: :smitten:

Muakin kiinnostaa kovasti muittenkin ihmisten elämät kuin vain omani  ;)
Sarru81, minkäs merkkinen uroksesi on, jos saapi udella, sinulla kun tuota tulisuutta tuntuu löytyvän kartalta :idiot2:
Ja olette olleet jo pitkään yhdessäkin...

Heippa L&P!
no mun miäs on Leijona, ja oli siinä oinastakin (en löydä enään sen karttaa koneelta..) Joten sinällänsä hiukan haastellinen suhde kun molemmat yrittää välillä olla kukkoina tunkiolla. Välillä räiskyy, oikein ihanastikkin mutta semmonen sielujen sympatia pysyy ja se on tärkeintä.
Itseasiassa miekkoseni oli ns.ensirakkauteni tuolloin n 8-vuotta sitten..mutta olin nuori, ja hän oli nuori ja menevä ja eihän siitä mitään tullut. Pidettiin yhteyttä kuitenkin koko ajan, ja se pysyi mun ulkomaanvuotenikin ajan mielessä ja sydämessä ja yhteyksissä ym.. ja aina kun nähtiin se oli kipinää ja himoa. No vasta n. vuosi sitten meille annettiin ensi kertaa mahdollisuus kokeilla onko meistä mihin..ja nyt sitä kokeillaan ja erinomaista on.

Mikäs sinun tarinasi lemmensaralla?

Wau, mun ihannemies olis justiinsa se leijona kanssa  :)
Olen ollut kohta 5 vuotta Vaaka-miehen kanssa, mutta vaikea suhde meillä, eikä tarpeeksi intohimoa  :-[ Kiikarissa olisi leijonamies, en vaan tiedä miten sen saisin koukkuun, kun se ei halua sitoutua   :idiot2:
Tää leijona olis justiisa sellanen, jonka kanssa kemiat kohtaavat,kun sais senkin vielä tajuamaan ,että me oltais luodut toisilleen  :smitten:
Olen seurustellut 15-vuotiaasta asti vakituisesti, pari viikkkoo oon ollu sinkkkuna ja nyt siis 34...

Uuh, kuulostaa jännittävältä. Leijonamiehet ja naiset on mun käsityksen mukaan kyllä niin itsepäisiä että se on vaikea saada niitä ymmärtämään niinkin yksinkertaista asiaa kuin: "me olemme luodut toisillemme, ala rakastua"jos he eivät ole siihen valmiita. Jaksa vain jallittaa, kyllä se savannien kuningas jossain vaiheessa heltyy kun ymmärtää ettei tarvi muutakuin sinut. Meilläkin se piirittäminen ja ympyrän kiertäminen oli ihan hullua ja ihanan intohimoista. Semmosta joka tuntui vievän järjen mutta se oli parempa kuin mikään nautinto-aine, joten nauti nyt tuosta epävarmasta tilanteesta täysillä. Ja pitkän seurusteluputken jälkeen on ihan mukava tutustua taas omaan naisellisuuteen ja viehätysvoimaan niin että sitä vähän testaillaan ja koetellaan. Uskoisin että hehkut varmasti sellaista ihanaa ihastuneen naisen hehkua jellonamiehen vierellä. PARASTA !!!!

 :D

Niinpä se on justiisa tollanen kun kirjotit  ;)
Multa tämä leijonakuningas on vieny ihan järjen kyllä joo kokonaan, en o tällasta intohimoa kokenu ikinä  :buck2: :-* :-*
Kyllä mä luulen että mun nuolet alkaa aikas hyvin jo tehoamaan  ;D
Aika mustis tyyppi kylläkin, mut eiks se jo kerro jotakin, et on ainakin ees vähän kiinnostunu siis  ???

Ehdottomasti ! mustasukkaisuus minun tuntemukseni mukaan sinetöi Leijonamiehen mielenkiinnon. Se on kuule rusetti ja sinetti niin että toiveesi on toteutumassa. Ihania intohimon hetkiä, niitä riittää näiden petojen kanssa. Mie olen vähän pettynyt puolestaan kun losuhteiden pakosta rakkaani ei tulekkaan pikaiselle pyrähdys käynnille mun luo. Ymmärrän niin että miksei käy.. ymmärrän jopa niin että se sattuu, muttasapettaa niin että kiehuu..iskee tämä pikkutyttö vaihe:* miksen mää saa sitä mitä mää haluan* eli miestäni sänkyyni!!!! Grrh  :crazy2:

No kukas sinä olet määrittelemään millainen on "oikea huumorintaju"? Voisi auttaa sinuakin relaamaan, jos nauraisit enemmän. Jos miehesi tuhlasi energiaansa toisen kutsumiseen pinnalliseksi ja typeräksi, niin eikös hän ole ihanteesi, jonka toimintaa me muutkin voimme seurata.

Ja mistäs sinun Jumalasi tietää kuka epäilee? Ja mitä epäilee? Ehkäpä sinä vain et saa oikeita vastauksia koskien toisten elämää. Sehän on sama tilanne kenen kanssa tahansa, joka sanoo että nyt, eikun eilen, eikun kesällä, eikun syksyllä, kun minua huvittaa suhteet per se.

Joku muuten sanoi tuolla, että vain 1.5 vuoden suhde vei mehut. Huh, no minulla se pisin suhde vei mehut ja nyt on kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tai kai se oli! Suuri rakkaus. Oli rukousta, oli ponnistelua, it was not to be. Ei tosiaan tulisi mieleenkään ponnistella sillä tavalla tulevassa.. minäkin tunsin vikan exän reilut 1.5 v.

Tässä ketjussa ei siis lasketa suhdetta Itseen, sisäistä fiilaria? Mitä kaikkea oppii järjestä ja tunteista suhteiden välimaastossa?   :-*

Per se
Wikipedia


Per se (lausutaan per see) on sitaattilaina latinasta, joka tarkoittaa jonkin asian tai ilmiön tarkastelua erikseen, vain omana itsenään. Ilmausta ei käytetä yleisesti suomen kielen yhteydessä sen kuulostaessa miltei takamusta kuvaavalta alatyyliseltä ilmaisulta. Sen sijaan esimerkiksi englannin kielen yhteydessä se on yleisempi. Suomessa yleisempi on saksankielinen ilmaus An sich.

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:VxOLxRBtCL7HBM:http://www.forssasilentmovie.com/2005/kuvapankki/isotkuvat/ShowPeople1.jpg)

HAUSKUUS

Ohjauksesi on järjestää aikaa hauskanpitoon.
Rentoudu ja löydä huumori.
Hae hauska puoli jokaisesta asiasta,
harjoita naurettavuutta.
Ei ole mitään, mitä enkelit rakastaisivat enemmän kuin iloa, leikkiä, huumoria ja naurua.
Ota asiat kevyesti, ja löydä hauskuus kaikkialta-

Oletkos AIVAN varma etten usko SEN joka pystyy KAIKKEEN, pystyvän toimittamaan sellaista pikkuasiaa kuin MIEHEN? Eikä vain minulle vaan kaikille, joiden tulisi olla onnellisesti jonkun kanssa, miehet naiset jne ymv.  :-* Sehän on Jumalalle helppoa kuin mikä, enhän minä sitä epäile.  ;D Mutta JOS minä en sisäisesti kokenut, että tällainen "pikkuasia" kuitenkaan tapahtuu tänä keväänä, oliko SINUN sisäinen tunteesi oikeassa?

Eikös meillä jokaisella ole se Oma korkeampi minä, joka tietää töiden, levon, rahan ja suhteiden toimitusajat? Vai olisiko jopa kyse Auringonpaluukartoista ja planeettojen huonesijainneista - Saturnus vitosessa ei kamalasti lämmittele näitä asioita, pikemmin mennyttä roinaa pitää selvittää käytännössäkin?

Tai sitten miehet eivät vain ole kamalan rakastavia nykyisin? Heitä kyllä ON touhuamassa joka paikassa. :P

Tai haluavat vain seksiä?

Joku joka kirjoitteli täällä siitä miesasioiden vatkaamisesta, eikös naisvoittoinen palsta ole väkisinkin hieman kuin juorupalsta. Meikkaamisen ohessa kerrotaan huolista ja saavutuksista?

A series of tense semisquares pepper the day with annoying distractions that can keep us from our chores, while the cavalier Sagittarius Moon allows us to miss an important fact. The disturbances are not "out there;" they stem from our anxious reactions to the events. Although we may truly have fires to extinguish, the real work must be done on ourselves. The Moon's entry into serious Capricorn at 6:04 pm EDT grounds us so we can face our issues.

 

 :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :angel:

 :uranus: :aspect_squ: :kuu:

Uskonut vai kokenut? Pitääkö se väen väkisin kokea, mitenkäs se tehdään? Luotan koko ajan. No niin, ala tapahtua, heh heh!  ::)

Olin kyllä ihan messissä, olen aina ihan messissä tässä elämässä, myöskin matkalla missä näin härkä-leijona romanssin, kuvitteles. Seksin haluamisessa ei oo mitään uutta.. uutta (vai uusvanhaa) voisi olla siinä ettei välitä siitä.


Miehet eivät pyöritä minua lainkaan, kunhan juttelen asiasta. 

Hetkonen, uskotko sinä todellakin tuohon allaolevaan? Mitens se natsaa sen kanssa, että meillä on korkeampi minä, joka todellakin tekee asioita eduksemme, eikä vain pyöritä meitä hätä-ilo-akselilla? Kuulostaa aika pahalta.

Eihän sattumaa edes ole, joten emme itse voi vaikuttaa mihinkään. Olemme niitä marionettinukkeja, joten keinomme on ainoastaan rukoilla ja pyytää/vaatia apua hädän ja ahdingon keskellä ja kiittää kun on hyvä olla(se kun ei ole itsestäänselvyys).)

Ei se leijona sitä härkää lopulta halunnutkaan, mutta oli vähän levoton nainen, ja saalistamassa varmaan jotain muuta. Mutta ei valittanut että se härkä olisi häntä häkkiin laittanut.

Seksi nyt on vaan seksiä-

Seksi on fyysistä hankausta+lasten hankintaa. Voihan siitä tehdä sitäkin isomman jutun. Voihan platonisuuttakin (sielujen hankaus) alkaa pitää seksinä, jos tarvis. :D

No minulla ei nyt ole oikein sanottavaa enää tästä aiheesta, hauskaa pv jatkoa.

Kyllähän hyvästä keskustelustakin voi saada henkisiä orgasmeja. Tajunnanräjäyttäviä sellaisia. Ja seksi sa olla hauskaa ja ei pelkästään suvunjatkamista varten. Se saa ihon voimaan hyvin, naaman lihakset rentoutumaan ja perhoset lentämään mahassa. Jos se siis on hyvää:)

Leijonamieli, veit sanat suustani   :-*
Mulle on seksi kaikista tärkeintä suhteessa, mikään muukaan ei toimi jos ei seksi toimi  ;)
Tämä sanontahan pitää paikkaansa : Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta ;D

Hmmm... ::) Tästä koko topicista ei löydy viittausta astrologiaan,
jos tarkkoja ollaan. ;)

Kinaa mielestäni ei ole, ainoastaan SA:n kiukutelua,
kun kaikilla muilla on mies, mutta ei sillä.  :)


Yhtyen edellisiin, veit jalat suustani. ;D

Sasha, taas löydän suuuuuuria älynväläyksiäsi. Ala-asteen tyylisiin kommentteihisi ei jaksa enää kiinittää huomiota.

Et edes ymmärrä mikä on huvitteluani asialla, jonka voisi ottaa todella vakavasti. Miksi aina pitäisi olla mies ja suhde? Voin mainiosti ilman. Jos pikkulapsi ei tarvitse seksiä tauotta, miksi aikuista naista pitää aina jonkun.. ? Kun edelleen miestä ilmankin saa, tai elää varsin hyvin.

Minua on alkanut lähinnä huvittaa suhteen "tarve". Jos se tarve olisi todellinen, varmaan alkaisinkin kaikenlaiset pelit, vaikka sitten varattujen kanssa. ;)

Parisuhteeni on kestänyt jo 30v. kokemuksen rinta-äänellä, ainakin omaltakohdaltani voin sanoa, että 110% luottamus, ja kummallakin pitää olla tietty VAPAUS tehdä omia juttuja.  ::)

Ihana juttu, kohtalontoveri!!! :smitten:

Ja mitä sinä sitten kuitenkin teet..?


Sorry, mutta pikkuisen -aika paljon- sairasta puhua pikkulasten seksin tarpeesta.  :buck2:

mulla ainaka miähet pysy näpeis..niinku ei rahakaan  :D mutta siihen ollaan jo niin totuttu

En tiedä opeista enkä viisauksista. :-\

Olisiko hyvä tai sopiva kumppani ehkä minulle lahja tai hänelle lahja tai molemmille. Höh...

Tai sitten puhdas ihmeellinen elämän oikku!  ;)

Sattumastahan täällä ei taida saada puhua... ???

Ei saa, ei.

Arvasin!  ;D

Minä en ole koskaan seurustellut, enkä tule koskaan seurustelemaan. Ei kukaan ole niin hullu, että seurustelisi tälläisen luonnevikaisen sekopään kanssa kuin mitä minä olen.

No mutta ^
Ehkä joku kuitenkin on ihan yhtä sekopää ja pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet?
Et voi tietää. Pois tuo asenne, niin olen varma että yllätyt vielä joskus ;)

Katsotaanpas ???
Onko pisin parisuhteesi vielä käynnissä? Ei.
Jos suhde on loppu niin oletteko vielä väleissä/ystäviä?
No toimeen tullaan kun minä annan asioiden vain olla. En voi niille mitään, joten miksi tuhlata energiaa moiseen?
Miten koet pitkän suhteen, ahdistaako arkisuus vai onko ihanan tuttua?
Kai se saa välillä ahdistaakin. Minusta sekin kuuluu suhteeseen; rimpuilu.
Voiko intohimo säilyä vuosia? Vai kyllästyttääkö toisen naama?
No eihän se naamasta kiinni ole ;)
Ei se varmaan ihan koko aikaa säily. Mutta sykkii sillointällöin kun oikein vaalitaan :smitten:

Nyt on takana jo 31 v  ::). Huh ollankos näinä aikoina jotain outoja olioita  :angel: ?

Kyllähän minäkin luulin, että koko ikä yhdessä ollaan, mutta ei se niin mennyt...onneksi.

Enää en ala seurustelemaan kenenkään kanssa koko loppuelämää silmällä pitäin. Siis jos se niin menee niin sitten menee, mutta on iha ok, että ollaan yhdessä vain sen aikaa, joka suodaan.
Ennen tosiaan otettiin kumppani koko iäksi, ja voi itku ja parku, eroon ei päässyt vaikka miten olisi halunnutkin! Hirveitä perhehelvettejä ja pahaa oloa, eikä ulospääsyä. Kaikilla mahdollisilla tavoilla kiinni siinä hirveydessä.
Onneski ajat ovat toiset.

Onhan se toki vieläkin ainakin nuorena suurimman osan unelma, elinikäinen kumppani, ja ihanalta moinen minustakin kuulostaa :)

Pisin suhteeni kesti 5 kk ja se oli niistä kaikkein huonoin, en ole sen koommin pitkiä juttuja tavoitellutkaan (turhaa ajan ja hermojen haaskausta). 

Mun pisin (ja ainoa) parisuhde on takanapäin, mutta kolme ja puoli vuotta se suunnilleen kesti, josta 2 ja puoli asuttiin yhdessä. Sanoisin, että suhde kaatui siihen, kun sain valaistuksen, mitä haluan elämältäni, ja olin kehittynyt ihmisenä tarpeeksi (tuon parisuhteen ansiosta lähinnä) tavoitellakseni tuota unelmaa. Tähän uuteen suuntaan ei sitten sopinut kuitenkaan parisuhde, tai ei sen saman ihmisen kanssa ainakaan. Ajattelen, että sen ajan mikä oltiin yhdessä, oltiin sopivat toisillemme, mutta elämäntilanteet ja ihmiset muuttuvat. Parempi sitten erota, kuin jäädä roikkumaan epäsopivaan suhteeseen. Olemme väleissä, mutta en osaa sanoa, toimiiko ystävyys välillämme. Olemme kuitenkin ihmisinä aivan erilaisia ja niin erilaisista asioista kiinnostuneita, että ilman suhdetta meitä ei juurikaan mikään yhdistä. Opin kuitenkin suhteestamme paljon, eli en ajattele, että aika olisi mennyt jotenkin "hukkaan". Kuten sanoin, tilanne oli silloin eri.

Minua tuo suhteen arkisuuskin vähän alkoi ahdistaa, alkuhuuman laannuttua ja intohimon kadottua alkoi tulla "tylsää". En tiedä, riippuuko tuo ihmisestä, vai onko kaikissa suhteissa noin, ettei se voi kestää yhtä ihanana ikuisesti. Nimittäin jos ikuista, intohimoista rakkautta ei ole olemassa, tuskin tulen kenenkään saman ihmisen kanssa jaksamaan yli kymmentä vuotta - ellen löydä sukulaissielua tai vastaavaa. Mutta en tiedä, onko sellaisia, minulle?