Astro Foorumi

Tämä on se paikka, jota ei koskaan toivoisi kenellekään.

Uskollinen pikkuystäväni sairastui pahasti noin kuukausi sitten ja nyt on sairaus pahentanut hänen tilaansa niin paljon, että mitään ei enää ole tehtävissä. Ruoka ei ole maistunut enää viikkoon ja voimat ovat huvenneet lähes tulkoon kokonaan. Vaan uni ja vesi maistuvat. Viimeisillä voimillaan ja pikku tassuillaan hän hakeutuu minun viereeni kehräämään silloin kun jaksaa. Koska kisulla on paljon ikää, ei mitään rankkoja tutkimuksia eikä hoitoja voida hänelle enää tehdä. Ainoa mahdollisuus on päästää hänet menemään.

Tämän viimeinen yhteinen päivä jonka vietämämme tällä maanpäällisessä elämässä yhdessä. Illalla hänet nukutetaan uneen.

Sydämeni pakahtuu kun meidän 18-vuotinen yhteinen taival päättyy, vaikka tiedän että se on hänen parhaaksi. Yritän nämä viimeiset hetket antaa hänelle sitä rakkautta mitä olen itse saanut häneltä. Se rakkaus ja kiintymys on niin suuri ja käsittämätön, että sitä ei pysty sanoin kuvailemaan.

Nuku ja voi hyvin, Milla-rakas. Tulethan katsomaan minua joskus. Olet rakkain aarteeni.

Kunnioitettavan pitkä yhteinen taival teillä onkin ollut.
Vaan kun toinen lähtee, toinen silti jää
eikä välillänne enää olekaan näennäistä eroa saati menettämistä.

Hiljaisuudesta rauhaa - yhdessä matkaamiseenne.

 :smitten:

Meillä oli sama tilanne vasta viime viikolla, tosin kissa oli vasta melkein 3-vuotias.

Se on paha paikka, ja haluan toivottaa sinulle oikein paljon voimia. Koti saattaa tuntua todella tyhjältä.

Rakkaus on ikuista. Hyvää matkaa ystävällesi ja voimaa sinulle.  :smitten:

 :smitten:
Muistan kun pidin Lurppakoiraani sylissä viimeistä kertaa, piikillä. Sairaus tuli adoptio-karvakorvalle jonka toin Espanjasta kirpputorilta. Oli sellainen pieni kämmeneen mahtuva, ihana.
Muutama päivä lähdön jälkeen oli uni, samanlainen kuin Lurppa oli vain valkoinen, istui ulko-oven luona ja kun avasin oven ja kysyin että mistä sinä tulet, niin se juoksi suoraan sisälle ja Lurpan petiin. Eli hän tuli tuomaan viestiä että täällä ollaan.

Nämä meidän koira lemmikit ovat oppimassa rakkautta meiltä sillä hyvin palvelleena he syntyvät ihmisiksi, olen kuullut näin. He uhrautuvat ihmisten puolesta, ottavat sairauksia itselleen.

Elämän kiertokulkua suuren suunnitelman mukaan siis.

 ;)  Mateve

Omatkin muistot paukahtavat haikeina mieleen... Rakkaan ihmisen tai eläimen kuolema koskettaa syvältä. Voimia ja siunausta surun keskelle  :'(

(http://members.tripod.com/~kasiface/angel45.gif)

Näin myös täällä. :'( Toivottelen omaltakin osaltani valon lapselle ja muille surun koskettamille voimia!

Valoa ja rakkautta!
Meillä on myös tänään kisun hautajaiset. Kuoppa on kaivettu ja hautalaatikko tehty puusta. Värkkäsin muutaman "sidotun kimpun" ojan kauniista kukista. Nyt odotan vieraita ja sydän väristen toivotan rakkaalle Pimpulalle enkelin opastusta taivaanisän luokse...

Syvä ja Lämmin osanotto suruun tässä ketjussa jokaiselle sitä kaipaavalle.

Pikku-enkeli on lähtenyt viimeiselle matkalleen ja on nyt taivaan Isän kodissa muiden enkelten huomassa. Maallinen koti täällä jäi tyhjäksi ja autioksi. Tuntuu, että sydämeni pakahtuu kaipuusta ja ikävästä. Saan kuitenkin lohtua siitä kun ajattelen, että pikkuisen on nyt hyvä olla siellä missä hän on. Välillemme jäivät myös ihanat muistot ja ikuinen rakkaus, jotka ei häviä koskaan.

Kiitos kaikille, jotka ovat lähettäneet valoa ja rakkautta. Voimia ja jaksamista myös kaikille niille, jotka tällä hetkellä kaipaavat rakkaintaan ja elävät surun keskellä.

"Pyhä kallis on lahja kiintyä niin
kuin kiinnymme täällä rakkaimpiin.
Pyhä liiaksi jotta sen pitää vois
ja kerran tuskatta antaa pois.

Voi, kuinka koskee
kelle sen kertoisin,
niin syvälle sattuu sydämeen.

Enkelit valkoiset taivaalta tuolta
pitäkää Millasta hyvää huolta."

(http://www.aijaa.com/img/00042/653269.t.gif)

Niin surullista...  :'(  Mutta elämä kantaa lopulta aina eteenpäin ja aurinko kultaa kauniit yhteiset muistot.

Minunkin maailman paras koirani, jonka sydän oli täyttä kultaa, lähti koirien taivaaseen viime keskiviikkona. Hänelle kyllä soisin ihmisenä syntymisen, jos sellainen on mahdollista. Melkein 12V yhteistä matkaa saatiin kulkea, jalkavika oli jo liian kivuliasta kestää ja tein surutyötä jo paljon ennen tätä viimeistä hetkeä. Rauha tuli sydämeeni, kun hän lähti. Tuli tunne, että kivut ovat pois ja kuin hän olisi lähtenyt kirmaamaan koira vanhempiensa ja kavereidensa kanssa taivaan niityille ja metsiin...Häntä heilahti pari kertaa ennen viimeistä henkäisyä....Toivottavasti hänen on nyt hyvä olla...

.....  :smitten: SAHAME ....  :'(  :angel: .... sinulle .... kirjoitat niin kauniisti Minunkin maailman paras koirani~jonka sydän oli täyttä kultaa.... ....  :'(

Minulla on edessä tuo sama - minun kultainen Koiraystäväni  voisin sanoa että henkiystäväni  viettää varmasti viimeistä kesäänsä - hän vain alkaa olla elämänsä elänyt - ja sitä surutyötä olen tehnyt jo pitkään - että luopumisen aika on piankin - toisaalta kaikessa ymmärryksessä tiedän että " on aika ja näin on parasta" - ja silti joskus vihlaisee sydänalaa - ikävä - melkein 14v. olemme kulkeneet yhdessä - ja voi millaisen matkan olemme yhdesä kokeneet - jos hän osaisi kertoa - niin paljon voisi kertoa - uskollinen ystäväni - viime päivinä olen huomannut ETTÄ hän alkaa hiljalleen väsyä - ja on ns. tehtävänsä tehnyt - tämä enkelikorani, taikakoirani - joka on tuonut iloa niin monen ihmisen elämään - ihan vieraidenkin ihmisten - jotka vain pysähtyvät meidän kohdalle - kun heistä tämä koira on niin iloisen oloinen - aina heiluttaa häntää .... ja vielä viime talvena monet kysyivät - niinkuin kaikkina aikoina " että minkäs ikäinen tämä pentu on" .... vaan nyt ...... silmistänsä näen että hän alkaa olla valmis lähtemään - aikansa on tullut täyteen .... kosketti tuo kirjoituksesi ..... kiitos sinulle...

Ja iloisia hetkiä Maailman Parhaimmalle Koiralle jonka Sydän On Kultaa ... missä ikinä hän nyt kulkeekaan - ja sinulle kanssa iloista kesää  :smitten:  :smitten: t. aaviisuinen

Tapaammeko eläimiä henkimaailmassa, vai menevätkö nk eläinten taivaaseen?  ;) :)

Kiitos viestistäsi arkiviisu! Voimia sinulle tulevaan ja kaikkea hyvää loppuun aikaan koira ystäväsi kanssa...Pitkän elämän on koirasi saanut elää...Ja varmasti hyvän elämän. Minun koirani oli myös kaikkien kaveri ja irti sai maatilan pihalla elämästä nauttia. Heppojenkin kaveri oli. Liekö tuota loppua edisti, kun äkillisen eron vuoksi muutin lasten ja koirani kanssa pois ja hepat sain ystävälleni syksyyn asti hoitoon. Vanhalle koiralle suuri muutos. Onneksi sai tässäkin kodissa vapaana pihalla olla ja viimeisistä päivistä nauttia isolla pihalla puiden varjossa. Liekö mitään yhteyttä, nimittäin, kun koirani nukkui pois, ex-mieheni käytös muuttui huomattavasti paremmaksi minua kohtaan. On käyttäytynyt todella törkeästi minua kohtaan, joten eron huomasin todella selvästi. Ja hänellä ei tosiaan olisi käytökseensä oikeuttakaan mielestäni, itse pitkän yhteiselon ja pienten lasten isänä rupesi sikailemaan ja petti ja jätti...Mutta parempi niin kuitenkin...jospa vielä löytyisi mies, jolla hyvä sydän ja moraaliakin....Sori, meni taas asiasta toiseen...Mutta kaikkea hyvää sinulle ja teille kaikille!

voimiavoimia.

Oma kissa-ystäväni on 12-vuotias.
Pelolla odotan päivää, kun häntä ei enää ole.

Voin vain aavistaa surusi, mitä joudut kantamaan  :-\
Mutta onneksi kuolema ei ole päätepiste. Täällähän niitä kulkee, neuvomassa ja auttamassa.

Ovathan eläimiä valoviesiä ihmisiä edellä henkisyydessä. Näin ainakin itse koen.
Me olisimme hukassa ilman heitä.


 :smitten:

Paljon voimia! Luopuminen on aina raskasta, mutta tässä tapauksessa se on parasta mitä voit ystävällesi antaa.  :smitten:

Onpa meitä lemmikkien menettäneitä paljon tänä kesänä. ???
Itse olen kertonut tuolla kissojen kommelluksia samasta aiheesta,vaikkei se kommelluksiin millään muotoa kuulu.
Minun kissani 17v,tai taisi jo olla 18v alkanut,hänestä kun ei ole tarkkaa syntymäaikaa.Maaliskuun tyttöjä oli.

Koti tuntuu edelleen tyhjältä ja löydän itseni usein kaupan eläintenruoka hyllyjen edestä,kunnes taas muistan,ettei ole tarvitsijaa sille.

Jotenkin lohduttavaa,että on muita,jotka kaipaavat yhtä paljon omia rakkaita lemmikkejään.
Minulle hän tuli myös unen kautta ilmoittamaan itsestään ja yritän kovasti päästää irti.
Eräs ilm.kristallilapsiin kuuluva kävi tervehtimässä kissaani henkimaailmassa.Tuli tieto,että syntyy jo piankin maan päälle ihmisenä.
Meillä ei ollut sairautta,oli onnettomuus,enkä saanut häntä itse haudata.Oli korjattu pois.

No siellä hän tallessa ja turvassa nauttii huumaavista lämpimistä päivistä.
Koetetaan muistaa nuo hyvät hetket.Niitä on varmaan meillä jokaisella roppakaupalla.Ja yritetään päästää irti,että saavat nauttia ansaittua lepoa.
Oli ihanaa saada pitää hänet näin kauan ja muistoja on todella paljon.
Joten kiitos rakkaalle ystävälle pitkästä yhteisestä matkasta! :angel:  :smitten:

Niin, kyllä on vähän tyhjältä tuntunut. Sitä muka kuulee välillä, kun koirani haukahtelisi pihalla...Mutta hänellä on nyt hyvä olla...Äkillisen eron takia menetin rakkaiden heppojenikin kodin ja onneksi sain ne syksyyn asti ystävälleni. Kuinka onnellinen olenkaan, hepat viihtyneet siellä hyvin. Mutta ikävöin niitä kovasti ja elämä tosi tyhjää, kun ei heppojen kanssa touhuamista enää. Voi, kun saisin töitä tai hepat talven yli hoitopaikkaan, niin ei tarvisi myydä tai vielä pahempaa.Tuntuu, että kun kerta hepat elämääni aikanaan tupsahtivat, olisi tosi tuhlausta, jos kaikki loppuu tähän...Mutta toivossa elän, että asiat järjestyy...On vaan niin ikävä...antoivat niin paljon iloa ja energiaa sisälleni...

Paljon voimia valon lapselle ja kaikille muillekin rakkaansa menettäneille! :'(

Se runo, missä oli kissan kuva alhaalla, sai ihan itkun silmään. Tuli mieleen meidän jo kauan sitten edesmennyt pystykorvamme (nykyisen Jymyn äiti), joka oli minulle erittäin rakas. Se oli se ensimmäinen koira, ja niin hyväsydämminen oli hän, vaikkakin itsepäinen ja kipakka.  :smitten:  Sitä koiraa itkin pitkään ja hartaasti, kun vanhempani päättivät, että hormonitoiminnaltaan "seonnut" koira on armelianta viedä piikille. (ei ole pennutus ihan riskitöntä puuhaa)... Eläinlääkäri epäili lopetuksen yhteydesä sillään olevan kasvaimia nisissä.

Jonkin aikaa Wilman kuoleman jälken näin unen, missä JYMY johdatti minut labyrintissä huoneeseen, missä oli keskellä pieni puu jossa oli linnunpesä. Munat olivat rikki. Sen jälkeen se johdatti minut labyintin keskustaan, missä Wilma jo odotti, makasi siinä tyynen arvokkaana, niin kuin aina. Jymy asettui sen viereen kiehnäämään, Jymy oli silloin vielä alle pari vuotias. Minä itkin ilosta ja silittelin Wilman turkkia, miten aidolta se tuntuikaan! En unohda tuota ikinä, Jymy oli suuri apu surutyössäni.  :smitten: 

Wilma vieraili usein unissani ihan viime vuosiin asti, tosin piti älillä pitkiäkin taukoja. "Uusimmat" unet olivat jotenkin outoja, niissä Wilma oli jotenkin "tullut kotiin". :o Muistan yhdessä unessa kertoneeni eräälle ystävälleni, että "btw, Wilma on tullut taas kotiin, se vain kävi jossain, mutta on nyt kotona." ja jos olen vain vanhempieni luona käymässä, niin yleensä takapihalta löytyy kaksi koiraa, vaikken niihin huomiota niin kiinnittäisikään.

Voivatkohan lemmikit käydä tälleen jättämässä joitain viestejä, että syntyvät kohta uudelleen..? ???

Unet ovat tärkeä osa surutyötä  :smitten:  Koskettavia unia sinulla Dala!

Meidän koirulimme (13v.) jouduttiin myös lopettamaan nisäkasvaimista levinneen syövän vuoksi. Ensin monen tunnin leikkaus, joka venyi venymistään ja kulutti vanhan koiran voimia. Vuoden päivät elelimme yhdessä vielä sen jälkeen; kaikki lisäaika oli tervetullutta. Lopulta kuitenkin kasvaimet uusivat, ja jouduimme tekemään vaikean päätöksen... Muistissa ovat voimakkaina ne hetket, vaikka aikaa onkin kulunut jo kohta kolme vuotta.
Surutyötä helpottamaan tuli samanrotuinen pikku-viikari. Muistot säilyvät silti aina  :smitten:

Ehkä me tapaamme edesmenneet lemmikkimme vielä sitten, kun oma aikamme tulee. :smitten: 

Haukut nyt siellä, missä kukaan ei kiellä, eikä solmuluukaan ole vaarallinen niellä.

 :angel:

Minäkin uskon niin  :smitten:

Niin minäkin. Tuo meidän rontti taitaa elää vielä useamman vuoden, mikäli nyt katselen sitä kun se röhnöttää silmät kiinni sanomalehden päällä keittiön pöydällä. Voimia teille kaikille rakkaan eläinystävän, tai ihmisystävän menettäneille. Jokainen poismennyt on nyt kuitenkin varmasti hyvässä paikassa.

Muistan kun olin kaverini luona yötä, ja sitten yöllä oli pakko kömpiä vessaan. Vessan ovella käännyin katsomaan eteiseen, ja näin kuinka WC:n valo osui ovelle ja heijastui kissan silmiin. Ensin luulin, että se olisi ollut ystäväni Doris -katti, mutta se olikin isompi ja punertavan ruskea, toisin kuin Doris joka on kokonaan musta. Menin vessaan ja kun tulin takaisin, kissaa ei näkynyt, ja Doris nukkui sikeästi sohvalla.

Kerroin kaverilleni mitä näin, ja hän kertoi että ennen Dorista heillä oli Pippuri-niminen kissa, juuri sen näköinen minkä olin eteisessä nähnyt. Taisi vanha Pippuri tulla vain tarkistamaan onko kotona kaikki hyvin. :idiot2: