Astro Foorumi

Ajattelinpa perustaa oman topicin tälle aiheelle.

Kun puhutaan siitä, että maan päällä se ja se asia on vinksallaan ja henkimaailmassa on valo ja rakkaus. Niin mitäs ajattelette? Onko siellä myöskin mustasukkaisia vaimoja, jotka estävät exiä puhumasta toistensa kanssa.  :2funny:

Vai saako siellä vapaasti puhua kaikkien sielujen kanssa.

Siellä ei varmaan ole rikosta, rangaistusta ja virkavaltaa? Onko siellä mielenterveyden ongelmia? Joidenkin lähteiden mukaan siellä saattaa olla nk negatiivinen maailma, eli myös demoneita tms.

Millaisia maisemia on henkimaailmassa? Onko se vain välitila, vai miten monta kertaa on synnyttävä maan päälle, että voi alkaa viettää aikaa henkitasoilla? Siellähän ne oppaat, enkelit, mahdollisesti kaksoisliekitkin majailevat.

Pitääkö siellä suorittaa tehtäviä vai saako vain olla? Onko aineellsta seuraava taso vielä tunne/ym sidoksia täynnä, onko niin että kun eläisi viimeisen aineellisen elämän, saisi siirtyä henkitasoille ja sieltä sitten nk taivaaseen ja nirvanaan?

Onko eri uskoilla kovin eri käsitys aiheesta? Miten vapaa on seuraava ulottuvuus, miten rakkaudellinen? Minä en ihan usko tai näe sen vielä siirtyneen maata kohti.

Astraalitason yllä lienevät kausaali, buddhinen jne taso, ja kehot. Ja ylinnä on ilmeisesti se sielullinen taso, jossa ei ole enää monista elämistä kerättyjä persoonia.

Miten itse ajattelit elää noissa ulottuvuuksissa (jos et nyt vielä sentään ole valo-olento).

 :smitten:

Siis ei mitään=? Luulin että täällä on paljonkin porukkaa, joka odottaa ylösnousemusta, taivasmaailmaa, tuntee henkimaailmaa minua paremmin? Elättekö te sittenkin ihan Tässä maailmassa??  

SA  :smitten: ..... ja vastaus on JEP -ihan tässä maailmassa - itseasiassa juuri samaa tässä parin päivän aikana todennut - että näin on tässä maailmassa - ja silti " henkisenä - uusissa energioissa - miten nyt vain  :D - valaistuneena tähän hetkeen~tässä hetkessä " .... paljon yksinkertaisemmaksi on elämä tullut - en enää vertaile että " onks tää sitä vai onks tää tätä - vai mitä  ???   :-\  ::) " ... välillä vain havahtuu huomaamaan - että kun ennen selvästi oli ne ns." taivashetket" niin nytten kaiketi koko ajan on taivaassa - eli täällä - ja sitähän on sanottu  - ja nyt siis koettu - että uusi aika = taivaan luominen maan päälle - sellaisena kuin maanpäällinen taivas on - ehkäpä onkin - ja varmastikin on jotain ihan muuta " kun joskus aiemmin sen kuvittelimme tai luulimme olevamme" - että maanpäällinen paratiisi ~taivas onkin tätä että elämä helpottuu ja kevenne - raskaat energiat kevenee - olo kevenee - eläminen kevenee - ...... tuli nyt "tältä istumalta" tällaisia aatoksia.....  :-* sulle Sa t. aaviisuinen  :smitten:

Kylla minakin uskon, etta on parempi elaa tassa ja nyt.
Uskon kuitenkin, etta henkimaailmassa ei ole kateutta, vihaa ja kostonhimoa-laksyt on kayty taalla lapi.

Näemmä tarkastelusi koskee ilmennyttä puolta siitä kokonaisuudesta, jota yhdessä elämme ja koemme. Siten myös vastaukset ovat jo sinulla itselläsi - kuten mielipiteetkin.


Minulla on tämä viivähdys "ihmisenä" meneillään.
Todellisuudessa en aloita ja lopeta mitään vaan kaikki jatkuu ja vivahteistuu.
Demonisuus - kuten sen vastakohtakin - asuu ajattelun ja mieltämisen tasoilla. Mitään erillistä ei kerta kaikkiaan ole, ellen ole sitä luonut ilmenemään. Siitä tämä "elämän teatteri".


Kun havaitsen "pitämistä" (pakkoa), olen kiinni fyysisen eloni viitekehyksessä.
Taivaalle ja nirvanalle on olemassa fyysiset vastineet eli ne kumpikin ovat osa tätä dualismia, kaksijakoisuuttamme. Taivas ei ala, keskeydy saatikka pääty - eikä nirvanaan voi vaipua läpikäymättä kuoleman illuusion koetusta.


Kuinka siirtyisikään, kun "maa-tila" sisältyy rakkaudelliseen ulottuvuuteen, joka on kaikkea ilmeneväisyyttäkin läpäisevää tajunnallisuutta.


Silti korkeinkin taso on mukana alimmassa tasossa - eli kaikessa on kaikki.
Mikään ei kuitenkaan ole sitä, miltä se juuri nyt näyttää.
Eli todellisuus on hyvin, hyvin monivivahteinen.


Olen valo-olento, joka havaitsee, mitä on olla koettavissa ei-valon avulla.
Ajattelulle löytyy omat vapautensa ja rajoituksensa - sitä sanotaan "vapaaksi valinnoimiseksi".

Vapaus itsessään on vapautta tahtomisesta, tuntemisesta - niin, ja ajattelusta.

Niin, vapaus on itsessään vapaa.

 :)

Loppujen lopuksi siis ehkä vain Athamaarit, esim modeista, kokee että nyt vois jo lähteä täältä? Vai miten muut? Siksi minä aloin miettiä, mikä siellä vetää niin kovasti, onko siellä toimintaa, koettavaa, mikä siellä on rajoitus, mikä vapaus.

No sotia tuskin siellä on, ehkä muita seikkailuja -

Todella mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi :smitten: itse luin valon maailmasta kirjasen, niin siellä oli kirjoittaja saanut kanavoitua tietoa tuonpuoleisesta ja siellä kuulema toimitaan samalla tavalla kuin maanpäällä, tosin ei ole mustasukkaisuutta vaan yhteenkuuluvaa rakkautta ja auttamista, siellä syntyy uusia sieluja jotka tulevat valonlähteestä ja on sellaisia jotka ovat ns. virheellisiä ja ne sielut hävitetään lopullisesti esim, joku sarjamurhaaja joka on joka elämässä jatkanut vaan tuhoomista ja tappamista niin voidaan sen sielun vaellus lopettaa tuottamattomana :o siinä kirjassa oli tosi paljon erilaista tietoa, karmasta ja kaikesta mahollisesta, siellä opiskellaan ja upotetaan tietoa sieluun on niin monipuolista juttuja siellä että tuskin tänne maan päälle edes kaipaiskaan :knuppel2: kuulema maapallolle syntyneet sielut ovat ottaneet kovimman haasteen sielun kasvulle, suurin osa tänne syntyneistä suorittaa karmansa täällä melkein kerralla :angel: maapallo on karman suorittamisen paikka

Sawotar mikä se kirja oli?

Joo, olen myös kuullut että jos joku on paatunut tosi pahaksi, niin tämä olento hävitetään jossain vaiheessa.

Toisaalta.. kun muut menee valoon.. niin eikös se pimeäkin pitänyt kokea - eikö sitä ole siellä enää?  :smitten: :angel:

Kysymys vielä toisinpäin; mitä sellaisia henkisiä ominaisuuksia ei voisi oppia henkimaailmassa, mitä täytyy oppia aineellisessa maailmassa? Onko tässä jotain ristiriitaa?

Jokainen "toiseuden" hävitys on teko itseään vastaan.
Ja kuka toimiikaan tuona "pahan hävittäjänä" ellei kukin itse omille motiiveillensa.

"Valoon ei mennä" muuta kuin erillisyydessä,
jossa valo ja ei-valo toimivat vedenjakajina toisilleen.

Kun ihminen tulee valosta, hän syntyy pimeydestäänkin - valoksi maailmalle.

Se on sitä, että ilmennetty "pahuus" voimistaa "hyvyyttä" muissa.
eli tulee vääjäämättömästi pedaamaan "hyvän osaa" itselleenkin.

Siten suurinta rakkautta onkin suostua vapaaehtoisesti ilmenemään omana varjonaan eli sinä "pahiksena", kun muut senkun kiihdyttävät loistoaan niinä "hyviksinä".

Kohtaamalla nämä polariteetit niiden moninaisuudessaankin
ihminen tietoistuu olemisestaan valoa valosta = valkeutta itseään.

Siis koetatko ohjata kaikkeuden ylimpien toimijoiden työtä..  ;D :D

"Jokainen "toiseuden" hävitys on teko itseään vastaan.
Ja kuka toimiikaan tuona "pahan hävittäjänä" ellei kukin itse omille motiiveillensa."

 ;) Tätä unohdin kommentoida...

Henkimaailmassa ei opita vaan ollaan tietoisia ja kiitollisia niistä kokemuksista, joita "aineen viitekehyksessä" hankitaan.

"Ominaisuudet" ovat - plus/miinus - valkaistua tietoa tiedettävästä.

Meidän ei pidä/täydy oppia yhtikäs mitään,
vaan olemme vapaaehtoisia kuroutujia muistamattomuuteen.

Ristiriitaa on se, että henkimaailman "käsitteet" eivät päde täällä,
kuten ilmenneen maailman uskomuksetkaan eivät ohjaile henkimaailmaa.

Pitää kääntyä aprikoimaan toisinkin päin.

Kuka muu - ellei tajuaja itse!

 :)

Eli ensin ollaan taivaissa, sitten luodaan epätäydellisiä sieluja, ja 3d ja alemmat maailmat, sitten "opitaan" eli muistetaan, ja sitten takaisin? Tosin taivaissa ei olisi voitu oppia, mitä nyt oltiinkaan oppimassa (erillisyys-ykseys, suru-ilo, katoavuus-ikuisuus, pelko-rakkaus jne)..  ;) hih- :D

Kaikkeuden ylimpien toimijoiden työ = meidän omat edesottamukset tässä ja nyt.

Luominen tapahtuu, etenee kauttamme.
Ei joku meitä varten
vaan
me itse
olemalla itsemme varassa.

Siten motiivit eivät ole kätkettävissä vaan sovellettavissa
aina vain uusiksi pontimiksi.

Aikeillakin on jokin tarkoitus, suunta ja määränpää.
Ei ole pienen pientäkään värettä meren pinnalla
ilman että se suuntaisi jokaista molekyyliä
vähäsen.

Kaikkeuden ylimpien toimijoiden työ = meidän omat edesottamukset tässä ja nyt.

*On kylläkin olemassa olentoja, karman herroja tai mitä lie, jotka ohjaavat sielujen kehitystä. Ei paha esim itseään tappaisi vaan haluaisi laajentaa valtaansa. 

KUVAUKSET kiinnostaisivat, itse tunnen lähinnä kirjan "Kuolemanjälkeinen päiväkirja" Jane Sherwood muistaakseni. Tai "Sielun Matka" Richilieu. 8)

Rodney Collin: Valon peili. Suom. Kaarina Turja. Gummerus 1983.
Mikol Davis & Earle Lane: Elämän sateenkaaret. Suom. Ilona Sevelius. Wsoy 1984
Lars Johansson: Astrologian maailma. WSOY 1983
Jane Sherwood: Kuolemanjälkeinen päiväkirja. Suom. Mikko Kilpi. WSOY 1983
Irma Weisen: Vieraita unen takaa. Kirjayhtymä 1983.


Kuoleman jälkeinen elämä  (www.etiikka.net)
 
 

Henkioppaiden kautta tulleet tiedot kuolemanjälkeisestä maailmasta vaihtelevat suuresti. Toisten mukaan 'tuonpuoleisessa' on kaikki niin samanlaista kuin täällä, että vainaja ei useinkaan tajua edes kuolleensa kuin vasta jonkin ajan kuluttua. Toiset taas antavat ymmärtää, että toisessa maailmassa kaikki on kuin paratiisissa. Kirjassa Sininen Saari kertoo henkiopas 'William T. Stead':

"..jos tulisitte käymään tähän maailmaan maallisessa ruumiissanne ... niin hämmästyisitte, miten vähän kiinnostavaa se teistä olisi. Kaikki näyttäisi teistä aivan samanlaiselta kuin maan päälläkin" (Stead, s. 32)

Luukasen henkiopas sen sijaan vakuuttaa :

"Jos kuvittelemme suurinta mahdollista kauneutta, saamme kalpean aavistuksen henkisistä maailmoista." "Tänne tullessaan ihmiset hämmästyvät värejä ja rauhaa ja kauneutta, jota ei voi maallisin sanoin kuvata" (Kuolemaa ei ole, s. 206, 221).

Tosin molemmat kertovat, että tuossa astraalimaailmassa on kaupunkeja, oppilaitoksia ja jopa kirkkoja ja lähes kaikkea muutakin, mitä Maan päältä löytyy. Tämän opin, että kaikelle maanpäälliselle on vastaavuutensa henkimaailmassa, kehitteli muuten jo Swedenborg 1700 -luvulla omien ilmestystensä pohjalta. Hän kuvaili seikkaperäisesti taivaan ja helvetin rakenteita ja oloja sekä kertoili keskusteluistaan Kuun, Marsin ja Venuksen asukkaiden kanssa; paljon ennen nykyistä ufoaikaa! (Tiedon rajamailla s. 186)

Nykyistenkin kanavoijien mukaan elämää on muualla myös fyysisellä tasolla:
"Avaruudessa on laajoja galakseja, joissa on oma älyllinen elämänsä, oma teknologiansa ja omat kehitysvaiheensa. Maapallo on pienimpiä ja vähäpätöisimpiä planeettoja, joilla on älyllistä elämää." (Kuolemaa ei ole, s. 179)

Monellako tasolla elämää on?
Jalkanen esittää saamansa 'yliaistillisen tiedon' mukaisesti olevan neljä tasoa, jotka jakautuvat vielä seitsemään alatasoon.

Riikonen puhuu teosofisin käsittein fyysisen, eetterisen, astraalisen, mentaalisen, kausaalisen ja buddhisen tason maailmoista, ja luokittelee lisäksi universumin elämänmuodot 12 pääryhmään lukuisine rinnakkais- ja alatasoineen ja hierarkioineen hieman Urantian tapaan. Samoin hänen kuvauksensa kaikkeuden fyysisen järjestelmän perusrakenteesta on hyvin samankaltainen kuin Urantian esittämä, joskaan ei läheskään yhtä seikkaperäinen. Toinen yhteinen piirre mainitun kirjan kanssa on ns. Kohtalon Varajoukko, jotain hyvin salaista tehtävää suorittava järjestö, jonka tehtävän luonnetta Urantian tekijät eivät edes uskaltaneet paljastaa. Riikonen antaa kirjassaan ymmärtää olevansa kutsuttu osallistumaan tämän Kohtalon Varajoukon jaloon tehtävään ihmiskunnan pelastamiseksi.

Hänen antamansa nimitykset erilaisille elämäntasoille eroavat sekä Urantian että teosofisen perinteen mukaisista nimityksistä. Hänen kosmoksessaan on henkioppaiden lisäksi monenlaisia Ohjaajamestareita ja Henkiopettajia sekä ylemmillä tasoilla Sädetasojen, Valon sädetasojen ym. ohjaajia ja mestareita. Muitakin olentoryhmiä on:

"Maailmankaikkeudessa on vieläkin korkeammalla vaikuttavia olevaistettuja tai luoduista maailmoista sinne kohonneita olentoja. Heidän tehtävänsä, olotilansa ja kaikki muut persoonalliset ominaisuutensa ovat ihmismielen käsityskyvyn ulottumattomissa."

Kaikki eivät siis ole luotuja olentoja. Hän kertoo, että erään 'sädemestarin' ilmoituksen mukaan toisissa ulottuvuuksissa on ainakin 2000 eri tasoa. (Riikonen s. 206,207)

Luukanen on epämääräisempi. Hän puhuu jatkuvasta kehityksestä ja lukemattomista elämänmuodoista: "..ihmisruumis sielun asuntona on vain yksi biljoonista ja triljoonista mahdollisuuksista ilmentää älyä.." (Universumin lapsi s. 47). Vaikka hän ei puhukaan henkimaailmassa vallitsevista tasoeroista hänen painottamansa jatkuva kehitys johtaa siihen, koska kaikki eivät kehity samalla tavoin. Lopulta ihmisestä kuitenkin tulee 'kaikkiallisen tajunnan' tietoinen osa, kun hän saavuttaa ihmissielun kehityksen korkeimman huipun, Kristus-tajunnan. (s. 130, 199).

Tällöin ihminen hänen mukaansa "yhdistyy Jumalaksi kutsuttuun energiaan, joka ilmentää itseään kaikessa elollisessa." (s. 179). Montako tasoa tai vaihetta tähän tarvitaan, sitä hän ei kerro. Toisaalta hänen mukaansa jo muiden maailmojen fyysisetkin olennot ovat niin korkealla tasolla, että hohtavat kirkkautta ja sokaisevat ihmisen. Siksi ne yleensä näkyvätkin valoina, vaikka voivatkin ottaa tarvittaessa muunkinlaisen muodon. (s. 163-164)  

Eivätköhän sielunnokset olekin täydellisen puun kuvausta itselleen.

Taivaissa ei opita muuta kuin mitä on seuraavaksi, aina seuraavaksi.
Liikettä eteenpäin, laajentumista - no avartumistakin.

Ymmärrys siitä, että "kaikkeuden piste" tietää jo kaiken, avartuu.
Maailmankaikkeus luodaan uudelleen. Aaltoja ulos, aaltoja sisään.

Ei kopioimalla - sitähän se oppiminen teettäisi!
Muistamalla - joka suistaa tietämättömyyden siitä, että jo tietää.

Silti on oppimista, koska tarvitaan tiedon tikapuita
viitteeksi harhasta toteen, epäolennaisesta olennaiseen jne.

Oppiminen ilman sen tietämistä, että muistaa uudelleen, on tunnustelemista.

Tiede tunnustelee, uskonto kohkailee.

 :)

tämä löytyi jostain surfwell. netistä.

Kirjeitä valon maailmasta
05.11.2006 - 20:16
Kirjoitan vaihteeksi hörhöaiheesta. Peittojen alla flunssaa potiessa luin vanhaa lempikirjaani, josta ei lakkaa löytämästä kiinnostavia asioita. Kirjan otsikko kuuluu kaikessa komeudessaan näin:



Kirjeitä valon maailmasta
Kuolemanjälkeinen päiväkirja itse itsensä valaisevasta maailmasta
Kirjoitettu Elsa Barkerin välityksellä




Kirjeitä valon maailmasta on viime vuosisadan alussa henkimaailmasta kanavoitu kokoelma lyhyehköjä viestejä, kirjeitä, jotka vastaanotti automaattikirjoituksella Elsa Barker, toimittaja ja kirjailija, joka oli kiinnostunut okkulttisista asioista - henkiset asiat olivat siihen maailmanaikaan poikkeuksetta salatieteitä, okkultismia. Viestejä lähetti rajan toiselta puolelta kunnianarvoisa tuomari David Patterson Hatch, jonka kanssa Elsa tutustui ja ystävystyi tämän vielä eläessä. Kirjeissä kuvaillaan siirtymistä henkimaailmaan ja millaista elämä siellä on. Tuomari Hatch oli varsin mielenkiintoinen persoona, joka maanpäällisessä elämässään keskittyi viimeisinä vuosinaan henkisten asioiden tutkimiseen. Saman uteliaan ja tietorikkaan mielenlaatunsa hän vei henkimaailmaan mukanaan.

Mikä kirjan tarkoitus sitten oli, miksi se julkaistiin? Hatchin tarkoituksena oli välittää tietoa henkimaailmasta ihmisille, joilla on valmius ja halu ymmärtää. Kanavoiduissa kirjeissä oli myös henk.koht. viestejä Hatchin läheisille tai Elsalle, mutta niitä ei ole julkaistu. Kaikkein tärkein viesti kuitenkin oli se, että kuolemaa ei ole; se on vain siirtymistä olomuodosta toiseen.

Uteliaalle ja kriittiselle realistille kertomukset haudantakaisesta elämästä eivät mene helpolla jakeluun, ellei mitään omaa kokemusta ole. Olin aina ajatellut, että kuolema on kaiken loppu, että tässä vain kärsitään ja sitten kuollaan pois. Se tuntui hyvin luonnolliselta enkä ajatellut asiaa sen enempää. Kunnes kymmenisen vuotta sitten isäni kuoltuaan oli jonkun aikaa hyvinkin aktiivinen. Toki aiemminkin oli jotain järjellä selittämättömiä kokemuksia eri sukulaisten lähdön yhteydessä ja kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia, muttei mitään niin konkreettista kuin oli isäni vierailu luonani kuolinhetkellään sekä sitten muutaman kerran myöhemminkin. Ensireaktioni tähän oli tietenkin, että hus hus, mitäs täällä teet kiusaamassa, en minä halua tällaista! Isäni eläessä välimme eivät olleet erityisen hyvät ja näissä kuolemanjälkeisissä vierailuissa oli piirteitä, joissa hänen persoonansa tuli hyvin esiin. Sekin harmitti, kun tuntui ihan selvästi, että saman ihmisen kanssa olen tekemisissä, hän vain ei ole enää tässä maailmassa näkyvässä muodossa, ja hän tuli ja meni niinkuin lystättää. Isällä oli myös eräs viesti välitettävänä ja ehkä siksi hän otti yhteyttä juuri minuun koko sisarussarjasta.

Urputin epätoivotuista vierailuista suvussa vaikuttavalle selvänäkijälle, että miksei isä voi jättää minua rauhaan. Tämä sukulainen huudahti ensin hyvin iloisesti, että eikös ole helpottunut olo, kun tietää nyt ettei kuolemaa ole. Elämä tosiaan sen jälkeen avautui minulle aivan toisesta perspektiivistä. Hänen mukaansa henkimaailmassa tiedetään, kuka pystyy aistimaan ja vastaanottamaan viestejä, ja siksi minua oli lähestytty eikä muita. Isäni toki näyttäytyi, siis materialisoitui kerran eräälle toiselle sisaruksista ja myös selvästi oli usein läsnä äitini luona, mutta minulle sitten oli enempi varsinaista asiaa. Sukulaiselta sain tietää, että vierailut voi kieltää ja sitä kieltoa kunnioitetaan toisella puolella. Isän vierailut päättyivätkin sitten, kun varsinainen viesti tuli välitettyä ja vastaanotettua sekä joten kuten myös ymmärrettyä. Hiukan raskaalta tuntui, sillä kaikki oli uutta enkä tiennyt kovin paljoa henkisistä asioista. Pikkuisen pelottikin, kun ei oikein ymmärtänyt, mitä oli avautumassa. Viestin saaminen ja tulkinta tuntui vastuulliselta, mutta sittemmin osoittautui, että siinä onnistuin. Näin jälkikäteen minusta tuntuu hyvältä, että sain tämän kokemuksen ja sen kautta aloin tutustua näihin asioihin. Silloin kyllä harmitti kuin pientä eläintä, että miksei isäni välittänyt viestiä selvästi paremmin tehtävään sopivan sukulaisen kautta. Nyt ymmärrän, että niin kävi kuin oli tarkoitus.

Hatchin kirjeissä on paljon yksityiskohtia, joista huomaan, että olen ymmärtänyt aina sen verran kuin oma henkisen kehityksen taso sallii. Kaikkeen ei heti ymmärrys riitä, mieltä täytyy koulia ensin. Luettava menee ja sen tuleekin mennä täysin ohitse, jollei se resonoi, löydä kosketuspintaa. Mikä onkin oikein. Opettaja tulee kun oppilas on valmis, vanhaa sanontaa lainatakseni. Pitää myös oppia ihan itse erottamaan hyvät akanoista eli tarjonnasta se hyvä ja oikea ja itselle siinä hetkessä tarpeellinen. Erottelukyky kehittyy vasta ajan kanssa. Henkisellä tiellä olen saanut aika uskomatonta apua, kuten kirjastossa putoaa varpaille aiheeseen liittyvää kirjallisuutta aivan väärästä hyllystä tai kirjakaupassa dekkareita etsiskellessä törmää vaikka mediaalisuudesta kertovaan kirjaan, jota ei pysty jättämään käsistä. Näen sen niin, että meitä kyllä autetaan toiselta puolelta heti kun vain heräämme ja päätämme lähteä opintielle. Barkerin kirjan löysin ensin kirjastosta useampi vuosi sitten, mutta ostin sen myöhemmin itselleni. Muistan saman kirjan olleen myös isoisäni kirjahyllyssä :).

* * *

Jotta kaikki ei tapahtuisi täysin ilman ihmeitä, käväisin lopuksi etsiskelemässä kuvaa tässä hyvin lyhyesti esittelemästäni kirjasta. Kuvaa en löytänyt. Sen sijaan löysin verkosta e-kirja -muodossa kaikki kolme David Patterson Hatchin välittämistä viesteistä koottua kirjaa, nimiltään Letters From A Living Dead Man (1914), War Letters from a Living Dead Man (1915) sekä Last Letters from the Living Dead Man (1919). Kirjat löytyivät kokonaisuudessaan Earthly Pursuits -verkkosivuilta, joilla on julkaistu e-kirja -muodossa (siis html-muodossa, ei pdf) muutamia vanhoja kirjaharvinaisuuksia, joiden painokset ovat lopussa. Kirjoja löytyy mm. seuraavista aihepiireistä: kukkien kieli (!!), puutarhanhoidon historia sekä metafysiikka (vain Barkerin kirjoja). En tiennytkään näiden kahden jälkimmäisen kirjan olemassaolosta. Näistä on suomennettu vain ensimmäisestä kirjasta vuonna 1995 uudelleen toimitettu julkaisu nimeltä Letters From The Light - An After-Life Journal From The Self-Lighted World. Tässäpä riittää lukemista!

Kategoria: Paraneminen | 0 kommenttia | Kommentoi | Ilmoita asiaton viesti

Tuota..., kehitystä ei ohjailla jostakin ulkopuolelta.
Kyseessä on erillisyyden harha siitä,
että tajunnallisuus on sidottua ulkoiseen ohjaukseen.

Ettäkö muka olisi jokin ilman että tuo jokin olen minä.

Sanomme kaikkeuden olevan kokonaisuus
mutta kun silmä välttää,
pilkomme sen osiin,
joista yhdenkään emme olisi olevan rakastettumme.

Silti jokainen ilmentää korkeinta ja matalinta luomisen astetta.
Muuten yksi ja jakamaton olisi jakautunut ja sirpaleinen.

Mikä onkin johtanut meitä yhtäältä epäilemään henkisiä oikeuksiamme,
toisaalta suomaan niitä jollekulle, joka on "taivaissa" muttei meinä, meissä ja meidän kauttamme matkalla itsensä toisinkin kohtaamiseen.

 :)

Mitäs sawottaren kirjassa luki?  :D

Tarkoitatko teosta: Niemi, Merja, Valon maailmassa (Suomalaisten kokemuksia elämän ja kuoleman raja-alueilta)?

Itse en usko kenenkään sielulliseen tuhottavuuteen
vaan peräti siihen,
että pahanakin pidetyn ilmeneminen on osa sielullisen olemassaolon tarkoitusta.

En myöskään pidä maaplaneetta "karman suorittamisen paikkana" vaan jonkinlaisena elämän pyhyyden (tuhoutumattomuuden) koetinkivenä.

Olemme testaamassa, kokeilemassa sitä, miltä tuntuu olla syvällä elämänrajoitteiden sidonnaisuudessa ja löytää tiensä ulos labyrintistä
vapauteen, joka itse on.

Ja oppimistakin ilmenee: vastakohtaisuuksien ikeessä elämisestä nauttimisen taitamisena.

 :)

Itämailla tänne syntyminen on suru ja lähteminen on ilo. Suoritamme karmaa. Tavoitteena valaistua ja vapautua.

Länsimaissa synnytään, tienataan, kulutetaan ja kuollaan. Se voittaa jolla eniten pelimerkkejä. Tai jotain..

Elämässä pitää luopua monista suhteista.

Henkimaailmassa on kuitenkin kaksoisliekkini, ja olen tuntenut rakkauden ulottuvuuden niin, että tiedän missä se on. Enkeli, opas, se intensiteetti on ihan toista.

Voihan täällä olla seikkaillakseen, mutta siellä voisi seikkailla jotenkin.. tietoisemmin laajemmista kehoistaan..

Kun katselin porukkaa metrotunneleissa, jotenkin sawottaren mainitsema kirja kolahti. Ihmiset väsynein ilmein aineen kahleessa. Turha etsiä silmistä rakkautta, eikä kannatakaan. Rakkaus on minussa ja tietyissä sieluissa, joiden kanssa olen matkannut.

Tai mestareissa, joiden tietoisuus on juuri siinä yliaistillisessa.

Kävinpä Indiskassa.

MINKÄLAINEN ON KEHITTYNEEN IHMISEN
KUOLEMANJÄLKEINEN ELÄMÄ?
Pekka Ervastin esitelmä 2.3.1924
Kuolemanjälkeinen elämä käy meille selvemmäksi ja
ymmärrettävämmäksi, kun opimme tuntemaan kehittyneiden
ihmisten kuolemanjälkeistä elämää. Jos seuraamme ainoastaan
tavallisten,
jokapäiväisten
ihmisten
kuolemanjälkeisiä
kokemuksia, silloin meidän on verrattain vaikea saada selvä kuva
itse kuolemanjälkeisen elämän mysterioista ja mahdollisuuksista
sentähden, että tuo niin sanottu kahtiajako, mikä tapahtuu
kuoltua, se on probleemi, jota käytännöllisesti on vaikea
ymmärtää näin edeltä käsin, jopa filosoofisestikin vaikea
ymmärtää, sillä ihmisen kaksinaisuus, hänen korkeampi ja alempi
minänsä, se on arvoitus, probleemi useimmille ihmisille. Mutta
kun me tutkimme kuolemanjälkeistä elämää myöskin sen
laajempiin mahdollisuuksiin nähden, silloin ymmärrämme
paremmin, mitä tuohon kuolemanjälkeiseen elämään oikeastaan
sisältyy.
Mitä me tarkoitamme kehittyneimmillä ihmisillä? ─ Tahdon
aivan teknillisesti sitä määritellä. ─ Kehittymätön ihminen on se,
jonka ruumiillinen persoonallisuus on voimakkaampi,
kehittyneempi,
elävämpi
kuin
hänen
sielullinen
persoonallisuutensa. Mutta kehittynyt ihminen on semmoinen,
jonka sielullinen persoonallisuus on voimakkaampi, vie
ruumiillisesta elämästä voiton. Onhan meillä täällä maailmassa
kehittyneitäkin ihmisiä, ihmisiä, jotka juuri vastaavat tätä
määritelmää, enkä minä suinkaan ole tahtonut sanoa, että
kehittyneitä ihmisiä olisi kovasti vähän. Ei ollenkaan, heidän
lukunsa on verrattain suuri maailmassa vaikka heidän kesken on
monta eri luokkaa, lajia, astetta. Mutta kehittyneiden ihmisten
joukko alkaa niistä ihmisistä ja käsittää kaikki ne ihmiset, joissa
Page 2
sielullinen persoonallisuus, sieluelämä, sielu on voimakkaampi
ruumiillista persoonallisuutta.
Otetaampa aivan yksinkertainen, mutta kuvaava esimerkki. ─
Onhan maailmassa paljon ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita toisessa
tai toisessa suhteessa, esim. semmoisia, jotka ovat luonnolta
saaneet hyvän äänen. On erittäin paljon ihmisiä joka yhteiskunta-
luokassa, joilla on erinomaisen hyvä lauluääni, luonnolta saatuna.
Mutta kuitenkin on aina maailmassa vain harvoja suuria
laulajattaria ja laulajia. Mistä tämä riippuu? ─ Se riippuu siitä,
että jokainen yksilö, jolla on luonnolta saatuja lahjoja, ei silti ole
sielultaan niin voimakas, että hän osaisi jotain niistä tehdä. Jos
joku ihminen tulee Carusoksi tai Adelina Pattiksi, suureksi
laulajaksi, niin tämä edellyttää, että hänellä on erikoisesti
tahdonvoimaa, hänen sielunsa on tietoinen ja voimakas, hän
päättää käyttää lahjojaan elämässä, päättää tehdä niistä jotain.
Hän aavistaa tai ei aavista, kuinka paljon surua, tuskaa, huolta ja
vaivaa hänelle siitä koituu. Mutta aavisti tai oli aavistamatta, hän
joka tapauksessa yrittää jotain taiteellisella alalla. Hän päättää
kasvattaa itsestään laulajan, ja hän tekee sen.
Aina semmoinen ihminen, joka on menestystä saanut
elämässä, hän on sielultaan voimakas olento, itsetietoinen,
minätietoinen. Me voimme huomata, että tuo hänen
minätietoisuutensa saattaa mennä yli äyräittensä. Me voimme
nähdä, että suuret ihmiset voivat olla hyvin itsetietoisia myöskin
loukkaavalla tavalla, mutta tämä kuvaa vain sitä suurta
sielunvoimaa, mikä heissä on. Sillä jos ei lahjakkaalla ihmisellä
olisi tätä minuuden voimaa, ei hän olisi käyttänyt lahjojaan.
Luonto aina anteliaalla kädellään siroittelee lahjojaan, mutta eivät
kaikki siemenet nouse, kasva.
Kehittyneillä ihmisillä tarkoitan siis niitä ihmisiä, joilla on
tavallista suurempi minä-voima, sielullinen voima, tavallista
suurempi persoonallisuus, niinkuin me sanomme. Näitä ihmisiä
voidaan sitten jakaa eri luokkiin, ja varsinkin, kun tutkimme
Page 3
heidän kuolemanjälkeistä elämäänsä, niin huomaamme, kuinka
eri luokkiin heitä voi jakaa.
En tahdo aloittaa nyt heti näistä tämmöisistä lahjakkaista
ihmisistä, joista juuri oli puhetta, vaan tahdon ensin mainita
yhden verrattain suuren tämmöisen sieluluokan, johon kuuluu
sangen paljon yksilöitä, ja joissa tämä minätietoisuus ei ole sillä
tavalla silmiinpistävä, kuin monessa lahjakkaassa ihmisessä
saattaa olla. Nämä ihmiset ovat niitä, joita tahtoisin nimittää
uskonnollisiksi ihmisiksi, mutta uskonnollisiksi silloin tämän
sanan kauniissa, sisäisessä merkityksessä.
Näitä ihmisiä ovat ne, jotka eivät ainoastaan tahdo menestyä
tässä maailmassa, tahdo olla mallikelpoisia ihmisiä tässä
maailmassa, vaan jotka ennen kaikkea tahtovat, niinkuin voisi
uskonnollisella kielellä sanoa, kelvata Jumalalle. Ne ovat niitä
ihmisiä, jotka ymmärtävät, että elämässä on syvempiä, siveellisiä
lakeja, jotka ymmärtävät, että nämä elämän siveelliset lait
asettavat vaatimuksia ihmisille. Ihminen voi olla joko välittämättä
jumalallisista laeista tai pitää niitä kunniassa. Ne ovat niitä
ihmisiä, jotka vaativat itseltään enemmän kuin mitä heidän
yhteiskunnallinen asemansa vaatisi heiltä. Päinvastoin se voisi
vaatia ehkä muuta, kuin mitä he vaativat itseltään. Ne ovat niitä
ihmisiä, jotka uskovat elämän korkeampiin arvoihin. Ja koska
tämä määritelmä on oleva erittäin laaja, en tahdo kosketella
heidän filosoofisia, jumalallisia käsityksiään; he voivat uskoa
Jumalaan ja nimittää Häntä eri nimillä, he voivat uskoa elämään,
jos semmoista nimeä pitävät parempana. He voivat ajatella mitä
tahansa elämän metafyysillisistä arvoista, he voivat ajatella
kuolemasta eri tavalla, mutta he kaikki uskovat
kuolemanjälkeiseen elämään, ikuiseen elämään ja siihen ikuiseen,
mikä ihmisessä piilee. He uskovat, että elämässä on henkinen
sisältö.
Nämä tämmöiset ihmiset ovat elämässä saavuttaneet
jonkinlaisen rauhan, heistä säteilee ulos rauhaa. Kun me
semmoisia ihmisiä tapaamme, niin me huomaamme, mikä
Page 4
ihmeellinen hyvä mieli ja rauha meihin pyrkii heistä, kuinka he
ovat paljon voittaneet itsessään, kuinka he ovat luopuneet
alemmasta, eläimellisestä itsestään, kuinka he ovat lempeitä,
oikeamielisiä, suvaitsevaisia. Nämä tämmöiset ihmiset ovat
todellisesti uskonnollisia ihmisiä minun mielestäni. Ne ovat
semmoisia ihmisiä, joiden sisällä asuu hyvä tahto. Ja nämä
tämmöiset ihmiset, ja minä edellytän, etteivät he ole erikoisesti
tutkineet kuolemanjälkeisiä asioita, he ovat niitä kuvitelleet,
ajatelleet niitä, mutta eivät tiedä mitään niistä, he ovat hyviä
ihmisiä, jotka luottavat Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen tai
elämän oikeamielisyyteen ja ymmärtävät, että elämässä juuri
kaikki henkinen, hyvä, totuus, oikeus, kauneus lopulta on vievä
voiton.
Nämä ihmiset itse asiassa ovat elämänsä aikana vedonneet
korkeampaan minäänsä. He ovat saaneet aikaan yhdyssiteen
alemman persoonallisuutensa ja korkeamman minän välillä.
Heistä ei rakkaus ja sydämen kirkkaus ole kaukana, heissä
vallitsee yhteys ylemmän ja alemman välillä. He ovat siis
tavallaan ottaneet ylempää mukaan tähän persoonalliseen
elämään. Ja kun he kuolevat, silloin me huomaamme, kun aivan
kaikkia yksityiskohtia myöten tutkimme joka ikistä kohtaa heidän
kuolemanjälkeisessä olotilassaan, että he eivät varsinaisesti herää
ennekuin taivaassa.
Nämä ihmiset, jotka ovat hyviä maan päällä, jotka yrittävät
olla ihmisiä, he kuoleman jälkeenkin kulkevat läpi tuonelan, läpi
välitilojen kadottamatta mitään itsestään, jakautumatta millään
tavalla. Se on kuin unetonta unta jonkun aikaa heillä. Kun he
heräävät kuoleman jälkeen, he huomaavat olevansa taivaassa sen
Jumalan luona, johon he ovat uskoneet. He huomaavat olevansa
siinä elämässä, joka heille aina on ollut todellinen elämä. Ja se
elämä sitten koristautuu tietysti kaikilla niillä hyveillä ja
yksityisseikoilla,
mitä
on
heidän
ajatuksissaan
ja
mielikuvituksessaan liikkunut maallisen elämän aikana. Mitä he
ovat elämän aikana kokeneet hyvyydestä, oikeudesta, sitä he
Page 5
tuhatkertaisesti suuremmassa ja rikkaammassa muodossa kokevat
taivastilassa, ja heidän kuolemanjälkeinen elämänsä vie heidät
varsinaisesti heti taivaaseen.
Me huomaamme siis, että heissä ei tapahdu tuota merkillistä
kahtiajakoa kuoleman jälkeen, ei mitään eroittumista, ennenkuin
toisessa kuolemassa. Heidän mennyt elämänsä astuu verrattain
ehjänä elämän suureen muistikirjaan, siihen ihmeelliseen
elämänkirjaan, joka on heidän omassa hengessään, sielussaan,
omassa aurassaan.
Jos sitten siirrymme semmoisiin lahjakkaisiin ihmisiin, jotka
tekevät täällä maan päällä jotain luovaa työtä, jotka ovat
ajattelijoita, tiedemiehiä, taiteilijoita, runoilijoita, mitä tahansa
henkisen elämän alalla, taikka myöskin voimakkaita toiminnan
ihmisiä, ihmiskunnan hyväntekijöitä, valtiollisia johtajia, jopa
sotapäälliköitäkin. Nämä tämmöiset ihmiset ovat myöskin
kehittyneitä sieluja. Ja voimme huomata, että heitä on
kahdenlaisia: toisilla on toisenlainen temperamentti kuin toisilla.
Muutamat heistä, noista lahjakkaista työntekijöistä ovat
semmoisia, joita voisimme nimittää sanan varsinaisessa
merkityksessä haaveilijoiksi, uneksijoiksi. He eivät ole koskaan
ihan täydellisesti mukana tässä näkyväisessä elämässä. He ovat
tässä näkyväisessä elämässä omaa itseänsä ainoastaan silloin, kun
he suorittavat jotain työtä.
Ajatelkaamme esim. säveltäjää. Hän voi olla ihminen, joka ei
tee mitään efektiä jokapäiväisessä elämässä, hän voi tuntua
meistä hyvin uneksivalta, ehkäpä hermostuneelta, rauhattomalta,
niin
ettemme
erikoisesti
pane
huomiota
hänen
persoonallisuuteensa. Mutta jos hän pääsee semmoisen
soittokoneen ääreen, jota hän osaa soittaa, silloin me
hämmästymme, sillä me huomaamme, että hänen sielussaan
piilee ihmeellistä voimaa, suuremmoista rauhaa. Hän voi silloin
kutsua esille meidänkin sielussamme merkillistä rauhaa, autuutta.
Hänen sielustaan tulvii siis meihin sävelten aalloilla sitä voimaa,
mitä hänessä piilee. Ja hän osoittaa silloin, että hän on kehittynyt
Page 6
sielu, voimakas olento, vaikka hän ei ole ihan mukana tässä
jokapäiväisessä elämässä. Semmoisia ihmisiä kyllä on useita,
joiden sielu on kehittynyt, vaikka se ei ole täydellisesti
itsetietoinen ja mukana jokapäiväisessä elämässä.
Onhan vielä semmoisiakin ihmisiä, jotka eivät osaa edes
tulkita tätä sisäistä lahjakkuutta. Nämä tämmöiset sisäisesti
kehittyneet ihmiset, joiden sieluelämä on mahdottoman rikas ja
voimakas, ja jotka eivät ole ihan kotonaan tässä näkyväisessä
elämässä, heidän elämänsä on kuoleman jälkeen erikoisempi,
sillä silloin näyttäytyy ikäänkuin peilissä tämä fyysillinen elämä.
Ja vaikka nämä ihmiset ovat tässä fyysillisessä elämässä tehneet
paljon sellaista, mikä meidän mielestä voi olla syntiä, he ovat
suorittaneet semmoisia tekoja, jotka meidän mielestä saattavat
olla liian itsekkäitä ja ajattelemattomia, niin nämäkin teot, synnit
ovat tapahtuneet heidän puoleltaan ainoastaan puolella huomiolla.
Ja tämä saa aikaan sen merkillisen seikan, että kuoleman jälkeen
heidän tuonelaelämänsä, astraalielämänsä on myöskin kuin unta.
He katselevat sitä kuin syrjästä päin, sillä kun heidän varsinainen
elämänsä on fyysillisestikin eletty korkeamman minän
inspirationissa, niin he kuoleman jälkeen säilyttävät tuon
inspirationiyhteyden korkeamman minänsä kanssa, niin että he
kulkevat tuonelan läpi puolitajuissaan, mutta eivät jakaudu. He
katselevat kaukaa sitä kärsimyselämää, mikä seuraa heidän
fyysillistä vaellustaan. Kaikki erehdykset, synnit, väärät teot mitä
mahdollisesti ovat tehneet, he kantavat omat hedelmänsä tuskissa
kuoleman jälkeen, mutta kun nämä kummalliset sielut eivät
fyysillisen elämänsä aikana olleet mukana noissa teoissa, eivät he
kuoleman jälkeen ole täydellisesti mukana kärsimyksissä, se on
kaikki kuin ulkopuolella heitä. Ja heidän varsinainen elämänsä on
taivaassa.
Meidän ei tarvitse ajatella, ettei heistä jäisi jotain tuonelaan,
kyllä heistä jää kuori, mutta se ei ole heitä itseään, he eivät
itsekään pidä sitä omana itsenään. He tuntevat olevansa kotonaan
siinä taivaassa, jossa he inspirationin hetkenä elävät maan päällä.
Page 7
Sentähden hekin ovat esimerkkinä siitä, ettei ihmiselle pakosta
tapahdu semmoinen toivoton kahtiajako, vaan hän säilyttää
persoonallisen tietoisuutensa läpi elämän, läpi kuoleman.
Mutta on toisia lahjakkaita ihmisiä, on semmoisia, jotka eivät
elä tällä tavalla tunteissa fyysillisen elämän aikana yksinomaan,
vaan elävät älyssään, ovat älyssään erikoisesti mukana, ovat
sangen itsetietoisia, intelligenttejä, voimakkaita. Niitä on myöskin
paljon ja ne muodostavat toisen tempperamenttiluokan. He ovat
älykkäitä, spirituelleja ja mukana kaikissa toimissa. He ovat
niinsanoaksemme itsetietoisia synnissä; kun he tekevät syntiä,
elävät nautinnoissa, antavat he perää eläimelliselle itselleen.
Silloin he ovat siinä aivan itsetietoisesti mukana, heidän
nautintonsa on paljon suurempi, kuin tavallisen ihmisen, sillä he
ovat älykkäitä. Heidän kärsimyksensä ovat myöskin paljon
suurempia, sillä he ovat herkkätuntoisia.
Nämä tämmöiset lahjakkaat ihmiset ovat suureksi suruksi
useinkin ympäristölleen, sillä se ei heitä ymmärrä, he ovat niin
oikullisia olentoja, mutta älykkäitä, heidän kritiikkinsä on
murhaava, heidän sanansa saattavat pistää. Kuoleman jälkeen
ovat he siinä asemassa, että heillä säilyy itsetietoisuus paljon
enemmän koko ajan kuin tavallisilla ihmisillä, myös tuonelassa ja
astraalitasolla, niin että heillä ei tapahdu varsinaista kahtiajakoa
ennenkuin taivaassa. He ovat persoonallinen itsensä kuoleman
jälkeen.
Me voimme siis ymmärtää, että heidän tilansa kuoleman
jälkeen voi olla suurtakin tuskaa, ja he ovat siinä itsetietoisesti
mukana. Kun tutkimme kuolemanjälkeisessä maailmassa
tuommoisten olentojen sieluntilaa, niin huomaamme, että he
koettavat silloin säilyttää saman älykkäisyytensä ja
spirituellisuutensa, mikä heillä oli fyysillisessä elämässä. He
koettavat laskea leikkiä omista tuskistaan, mutta heitä
sanomattomasti harmittaa, että ovat ikävässä tilassa, eivätkä voi
tehdä mitään siitä päästäkseen, he ovat pakoitetut pahoittelemaan
erehdyksiään menneen elämän aikana. Heidän täytyy parantaa
Page 8
itseään, ja tämä kaikki heitä ärsyttää ja harmittaa ja tekee
kuolemanjälkeisen elämän hyvin tuskaiseksi heille. Sillä kuten
sanottu, se, että he säilyttävät persoonallisen tietoisuutensa, se
tekee, että he kärsivät sanomattomasti. Mutta heillekin tietysti
koituu levon, vapautuksen hetki, jolloin he saavat nukahtaa
kuollakseen ja astuakseen ylös taivaassa.
Kaikissa näissä ihmisissä huomaamme, kuinka heidän
sielunsa on keskittynyt, ja tämä se tekee heidän sielunsa
voimakkaaksi. Heidän sielunsa on ollut elämän aikana keskittynyt
määrättyyn työhön. Ja kun me korkeammalta kannalta
arvostelemme heitä, niin voimme sanoa, että semmoiset ihmiset,
jotka ovat syntyneet tähän maailmaan sisäisellä, sielullisella
konsentrationikyvyllä, joka tekee heille m--

http://216.239.59.104/search?q=cache:s54ecI-V6XwJ:www.pekkaervast.net/artikkelit/Esitelmat/1924%252003%252002%2520Minkalainen%2520on%2520kehittyneen%2520ihmisen%2520kuolemanjalkeinen%2520elama.pdf+henkimaailma,+kuolemanj%C3%A4lkeinen,+rakkaus&hl=fi&ct=clnk&cd=10&gl=fi

http://www.michaelkirjat.fi/JK.htm

(http://www.michaelkirjat.fi/kuvat/JK_Web.jpg)

http://www.henkinenkehitys.fi/

Ihmisen henkinen tulevaisuus

Ihmisen
henkinen olemus
Ihmisen henkinen tulevaisuus
Viisautta toisesta maailmasta
Viisautta toisesta maailmasta 2
   

Kuolemanjälkeinen elämä on ainoastaan henkisen olemassaolomme jatkumista toisessa ulottuvuudessa. Tämän elämänmuutoksen aiheuttama, perus- tavaa laatua oleva eroavuus on, että fyysisen kehon avulla tapahtuvan tietoisuuden ylläpidon asemesta me jatkamme ympäristömme sensorista havaitsemista henkisen kehomme avulla. Meidän sielumme, meidän henkinen olemuksemme pysyy kuitenkin muuttumattomana. Me olemme silti se sama yksilö, joka oli olemassa hetki ennen muutoksen tapahtumista.

Henkiystävämme ovat kertoneet, että he eivät tarvitse ravintoa kuten maan päällä ja vaikka levähdystaukoja saatetaan pitää, tietoisuus kuitenkin säilyy.

Ympäristön ja tarpeiden perinpohjaiset muutokset muuttavat elämäntapaamme oleellisesti. Maan päällä valtavan suuri ihmisjoukko käyttää suurimman osan tietoisesta olemassaolostaan elantonsa hankkimiseen, matkustamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Jos meillä on onnea, voimme käyttää valveajastamme ehkä neljänneksen kulttuuriharrastuksiin ja muuhun vapaa-ajanviettoon. Epäilemättä maalliset tehtävämme vaikuttavat ratkaisevasti henkiseen kehitykseemme.

Elämänjärjestys henkimaailmassa on päinvastainen. Sen sijaan, että viettäisimme suurimman osan aikaamme maallisissa tehtävissä, meidän täytyy uusien olosuhteiden pakosta kääntyä enemmän henkisen kasvun suuntaan. Siispä ne, jotka ovat sulkeneet henkisen kasvun elämästään, kokevat itsensä vakavasti vammaisiksi yrittäessään sopeutua uuteen olomuotoon. Seuraava elämä on todellakin henkistä elämää ja se kutsuu meitä opiskelun, tiedon, viisauden ja henkisyyden pariin. Maan päällä elämäämme vaikuttavat ratkaisevasti periytyvät ja ympäristölliset aineelliset olosuhteet. Henkimaailmassa me vaikutamme ympäristömme olemukseen ja olemassaoloomme. Kuolema muuttaa elämän painoarvot aineellisesta selviytymisestä henkiseen kehitykseen.

Siksi useimmat henkiolennot eivät tunne kiinnostusta siihen työhön, jota he tekivät maan päällä, sillä monet eivät pitäneet työstään. Ne, joilla oli mahdollisuus maan päällä työskennellä taiteiden, filosofian ja uskonnon parissa, käyttävät tietojaan ja taitojaan uuden ympäristönsä ja sosiaalisten suhteidensa iloksi ja hyödyksi.

 Jokainen saa mahdollisuuden rakentavaan työhön

Siirtyminen aineen maailmasta ajatuksen maailmaan tapahtuu useimmille asteittain, mutta jokaiselle annetaan mahdollisuus rakentavaan työhön ja hänet ohjataan hänelle sopivien asioiden pariin. Heidän henkikehonsa ja ympäristönsä ovat kuitenkin yhtä todellisia ja konkreettisia kuin niiden maanpäälliset vastineet. Kun he ovat karistaneet maalliset tomumajansa, he voivat nyt ajatuksen voimalla keskustella toistensa kanssa ja liikkua omassa ulottuvuudessaan paikasta toiseen niin halutessaan. Kyky on kaikin tavoin hyödyksi heidän elämässään. Olemassaolossa on nyt enemmän mielenkiintoisia asioita ja ne tarjoavat suuremmat kehitysmahdollisuudet. Maanpäälliseen elämään verrattuna siellä ei ole rajoituksia, ja mahdollisuudet onneen ovat rajattomat.

Maan päällä ollessamme tietoisuutemme rajoittuu tarkastelemaan joko jotakin ympäristömme osaa tai jotakin mielessämme kehittyvää ajatusta, mikä näyttää lähes kokonaan estävän meiltä muiden asioiden samanaikaisen kirkkaan havainnoinnin. Esineen näkeminen, sanojen sointi tai tietoisessa mielessä orastava idea stimuloi näihin asioihin liittyviä muistoja, mutta tässäkin ulottuvuus, jonka voimme alitajunnassamme saavuttaa ja käyttää muistojemme aarreaittana, on rajallinen, ja me voimme palauttaa mieleemme ainoastaan yhden muiston kerrallaan. Tiedämme kuitenkin, että tietoisuuden tason tuolla puolen on kaikkien kokemustemme ja ajatustemme täydellinen ja ihmeellinen varasto, elämämme puhdas henkinen tuotos. Meidän täytyy kuitenkin tiedostaa, että kaikki, niitä me todella olemme, voi vain osittain ilmestyä maan päällä, ja kaikki mihin me kykenemme, on samalla tavoin rajoitettua maanpäällisen tietoisuuden suhteellisen alkeellisissa henkisissä olosuhteissa. 

Kuolema vapauttaa meidät aineen kahleista, ja me kohoamme henkimaailman ihanaan vapauteen, jossa henkiystäviemme mukaan ihmisen täydellinen muisti toimii tietoisesti. Tietoisuus on täydellistä henkimaailmassa, kun taas maan päällä se jakautuu tajuntaan ja alitajuntaan. Kun kuolema poistaa aineen esteet, tästä elämästä eroava henki saavuttaa vapautuneen alitajunnan täydellisen hallinnan.

 Kommunikointia ajatuksen avulla 

Henkikehon ja alitajunnan välisen läheisen yhteyden vuoksi henki voi nyt hallita henkikehoaan paljon helpommin kuin maan päällä fyysistä kehoaan. Myös hengen sensoriset kyvyt voimistuvat ja laajentuvat toiminnoissaan. Esimerkiksi, kun keskustelemme maan päällä, voimme kuulla mitä keskustelukumppanimme sanoo ääneen, jos olemme kuuloetäisyyden päässä hänestä. Henkimaailmassa taas puhe siirtyy ajatuksen voimalla, telepaattisesti, ja tämä muuttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen olemuksen ja lisää sen mahdollisuuksia.

Jos halutaan läheisempää ajatusten ja uutisten vaihtoa, hengen siirtyminen paikasta toiseen tapahtuu mentaalisella keskittymisenä. Liikkuminen rajoittuu kuitenkin niihin sfääreihin, joiden laajuudelle yksilön henkiset värähtelyt ovat virittyneet. Hienommat tasot ovat saavuttamattomissa niin kauan kunnes edistystä kehityksessä tapahtuu. Vierailu alemmille tasoille vaikeutuu myös sitä mukaa, kun yksilön henkiset värähtelyt nousevat.

Myös näkökyky laajenee, sillä henkimaailmasta saaduissa viesteissä on viitattu "teleskooppi- näköön". Kun henkisen olemassaolon hienoimpia tasoja saavutetaan, voima lisääntyy tuoden muassaan suuremmat sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuudet ja ilot.

Sosiaalisessa ympäristössä menneisyyden suuret mielet ovat kaikkien oppimaan halukkaiden käytettävissä. Myös he voivat nauttia uusien taitojen oppimisesta ja tiedon hankkimisesta eri ajatuskouluissa sekä erilaisten taiteiden ja tieteiden opiskelusta.

Meille annetaan rajattomat rakkauden, viisauden, voiman ja ilon mahdollisuudet, mutta sieluillamme on myös rajaton kyky saavuttaa ikuisen päämäärämme jokainen kehitysetappi. Vastuumme laajenee, sillä meidän odotetaan ottavan yhä enemmän vastuuta tämän valtavan

maailmankaikkeuden ja sen henkisten yhteisöjen hallinnossa, ja tämän vuoksi velvollisuuksiemme suunta ei ole yksinomaan ylöspäin. Esimerkiksi: ylemmissä sfääreissä oleva yksilö voi olla oppaana ja opettajana sadoille alemmissa sfääreissä oleville yksilöille. 

Sadoin eri tavoin ja kiinnostuksen mukaan edistyvästä sielusta tulee valtava sosiaalinen vaikuttaja, jonka voima kasvaa ja laajenee kaikkialle suunnattoman suureen, yhteistyössä olevaan ja sopusointuiseen henkiseen maailmankaikkeuteen, ja joka vetää yhä enemmän voimaa Ikuisesta Hengestä lähestyen samalla yhä enemmän kaiken elämän korkeinta lähdettä. Tässä prosessissa me kehitämme suurempaa kosmisen ykseyden tietoisuutta ja jaamme suuremman itsenäisyyden kaikkien henkien kanssa. Meidän elämämme liittyy yhä enemmän suurten sosiaalisten ryhmien palveluun, mutta me emme kadota yksilöllisyyttämme. Päin vastoin meidän sielumme korotetaan ja siunataan vastaavasti, mikä todistaa palvelun ja onnellisuuden vastavuoroisuuden lain universaalisuudesta.

 Elämä jalostuu kaikkien olioiden keräämän puhtaan kokemuksen kautta 

Kehitys on tieteellisesti todistettu luonnon laki, sillä elämä liikkuu eteenpäin ja ylöspäin kuten spiraalissa kohti suurempaa jalostuneisuutta, täydellisyyttä ja kauneutta. Elämä jalostuu kaikkien olioiden keräämän puhtaan kokemuksen kautta. Toimintomme muovaavat siten sielujamme ja tällä tavoin voimme koota varastoon "taivaan aarteita".

Ihmisen maanpäälliset teot ja ajatukset määräävät hänen tulevaisuutensa henkimaailmassa. Hänet vedetään automaattisesti niille tasoille, joille hän on henkisesti virittynyt. Jos henkilö ei ole kehittänyt henkisiä ominaisuuksiaan, hänet jätetään alempiin kerroksiin omien muistojensa seuraan samanlaiseen kurjaan yhteisöön, jota hän edustaa. Kaikkialla hänen ympärillään on petosta ja pahuutta, jotka ovat heijastusta hänestä itsestään. Ajan mittaan sellaiset olosuhteet tulevat hänelle vastenmielisiksi, ja hänen sielunsa alkaa lopulta pyrkiä vapauteen inhottavasta tilasta. Tämä henkinen ponnistus vapauttaa ihmisessä olevat Ikuisen Hengen korkeammat voimat, jotka tähän asti ovat olleet hänen aineellisuutensa vankina. Kehittyneimmät henget, jotka ovat tietoisia tästä heräävästä valosta, rientävät opettamaan ja ohjaamaan sielun uudelle polulle, joka johtaa vapaampiin ja onnellisempiin maailmoihin.

 Sovituksen merkitys

Erilaisuuden havaitseminen virittää kaipuun korkeampaan elämään, mutta sielu oppii, että ainoastaan sovituksen ja elämänmuutoksen kautta hän voi saavuttaa nämä ihanat mahdollisuudet. Sovitus tuhoaa asteittain sielunvihollisen ja sielu jalostuu, valaistuu ja tulee soveliaaksi hienompiin sfääreihin.

Ajan mittaan sielu täyttää ne vaatimukset, jotka ovat täyden henkisen kypsyyden edellytyksiä sfäärissä, jonka tasolle hän on nyt kehittynyt. Tämänkin sfäärin rajoitukset murtuvat vuorollaan, kun sielulla on tarve edetä uuteen sfääriin laajempien ja suurempien henkisten taitojen saavuttamiseksi. Tähän hän saa voiman ikuiselta Hengeltä, jonka luonteenomaisesta vaikutuksesta sielun kehitystie on ikuinen.

SNU:n aineistosta koonnut Terttu Hanski   
Viisautta toisesta maailmasta

Mie en muista sitä kirjan nimee :-\ *miettii kuumeisesti* Siinä sanottiin, että on erilaisia tasoja eritavalla kehittyneelle sielulle, koska ei kaikki voi missään vaiheessa olla samalla tasolla tietomäärän kanssa, jokainen sielu valitsee oman oppinsa, kunnes alkaa uusi oppi..siinä kirjassa kerrottiin, että kun sielu siirtyy valonmaailmaan, niin se tajuaa mistä on kysymys tässä kokonaisuudessa ja mitä varten synnymme/kuolemme, yksikään kuolema ei ole turhan aikasta lähtemäksi ja ei ole ns. vahinkolaukauksia syntymisissä ja lapsettomuuskin on oman sielun suunnitelmaa, kaikki on sielun valinta, jotkut sielut sopivat keskenään yhteisen karman suorittamisen just avioerolla tms näin itsekkin koen omissa suhteissa joissa olen elänyt ja tiedostanut, että näin tässä pitkin käydä, sillon ei tuntunut hyvälle tms mutta jälkikäteen tuntuu helpottavalta että karma on suoritettu, itse tunnen, että ei ole enään mitään annettavaa toiselle että olemme vaan taakkoja ja jumittuneita ja tuntenut voimakkaasti sielussa, että nyt on lähdettävä liikkeelle :knuppel2: kunnes tulee taas seuraava etappi sielun suunnitelmissa, sillon kun tietää, että tämä ei tunnu hyvälle, tai tämä tuntuu hyvälle ja oikeelle niin sehän on sen sielun lähettämä singaali aivoille :smitten:
Mä laitan heti sen kirjan nimen kun muistan, mutta se ei ollu Merja Niemen valon maailmasta, vaikka olen senkin lukenut :angel: mutta siinä oli mies joka toimi hypnoosi terapeuttina, ja pääsi eri asiakkaiden entisiin elämiin.. :coolsmiley: todella hyvä kirja

Ok.

Harvalla on siis kuolemanrajakokemuksia, mediumistisia kokemuksia, tai muistumia? Olisi edelleen sellainen tuntuma, että siellä on paremmin, jos siis nyt rakkaudellisessa tilassa haluaa olla.  ::)

Ultrapäivät 2002

*Meneekin vähän kummaksi, mutta tietoa on..

--------------------------------------------------------------------------------
 
 Ultra 5-6/2002

Vesa Vuorinen

AULIKKI JA SEPPO PLAAMIN ELÄMÄNTEHTÄVÄ

Jokaisella ihmisellä on elämänsä aikana yleensä yksi päätehtävä ja useampia pienempiä tehtäviä. Olemme itse valinneet ja hyväksyneet omat tehtävämme jo ennen tähän elämään syntymistä. Aulikki ja Seppo Plaamilla on yhteinen ja varsin poikkeuksellinen elämäntehtävä, jota he ovat jo vuosikausia hyvin antaumuksellisesti toteuttaneet.

Seppo Plaami on ammattimuusikko, joka kiinnostui myös elämän peruskysymyksistä. Hänen henkiset kykynsä kehittyivät selvänäön ja selväkuulon asteelle. Aulikki loukkasi 1970 -luvulla selkänsä autokolarissa ja selässä oli jatkuva särky. Tällöin Seppo ja Aulikki tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Suomen ja Ruotsin välisellä autolautalla. Siellä Seppo tarjoutui auttamaan Aulikkia antamalla hänelle akuhierontaa. Tämä hoito ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta ja hoito oli liian kivuliasta. Toisella hoitokerralla tapahtui kuitenkin ihmeellinen henkiparannus. Tällä kertaa Seppo toimi henkiparannuksen välittäjänä ja henkimaailman lääkärit hoitivat Aulikin selän kuntoon. Seuraavana päivänä Aulikki saattoi todeta, että ensimmäisen kerran vuosikausiin hän ei tuntenut kovaa selkäsärkyä ja kuuden vuoden ajan kiusannut päänsärkykin oli poissa.

Henkimaailma tutuksi
Lapsena Aulikilla oli tapana keskustella Taivaan Isän kanssa. Hänellä oli myös tietous suojelusenkelin olemassaolosta ja sisäinen tunne jostakin suuresta kokemuksesta tulevaisuudessa. Aulikin äiti oli tukija ja ymmärtäjä, kun taas toveripiiri naureskeli koko asialle.  Vuosien karttuessa nämä yhteydet ja tietous jäivät taka-alalle tavanomaista koulu- ja kirkkouskontoa lukuunottamatta. Sepon tapaaminen avasi tämän yhteyden uudelleen, sillä omakohtainen ihmeparaneminen herätti Aulikin mielenkiinnon. Se oli epäilemättä tämän kokemuksen tarkoituskin ja Aulikki aavisti asian perimmäisen tarkoituksen, vaikka ei osannut vielä tässä vaiheessa odottaa, mitä aika toisi tullessaan.  Sepolle kerrottiin jo varsin alkuvaiheessa, että Aulikki on henkisesti hyvin kehittynyt ja hänellä on valmiudet kehittyä meedioksi.

Sepon mukana Aulikki osallistui elämänsä ensimmäiseen selvänäkijän tilaisuuteen. Aluksi Aulikilla oli vähättelevä asenne omiin kykyihinsä.  Kun henkimaailman ystävät alkoivat kehittää Aulikkia syvätranssimeedioksi, hän epäröi ja aikoi monta kertaa lopettaa koko yhteyden henkimaailmaan, mutta aina hän kuitenkin sai uskoa ja voimaa jatkaa.  Koulutus- ja kehitysvaihe kesti kolme vuotta. Siinä vaiheessa Seppo alkoi saada henkimaailmasta kauniita sävellyksiä ja sanoituksia. Perustettiin Arioso -kuoro, joka lauloi ainoastaan näitä henkimaailmasta tulleita lauluja. Aulikki pyysi Sepolta, joka oli kuoron johtaja, lupaa saada ottaa osaa kuoroon, vaikka ei osannut laulaa sanoen, että jos hän avaa suutaan toisten mukana, niin eihän kuulijat tiedä, ettei hän osaa laulaa. Seppo antoi luvan ja kohta henkimaailmasta käsin ilmoitettiin, että Aulikkia ryhdytään opettamaan instrumentiksi, jonka kautta tullaan henkimaailmasta käsin laulamaan. Kehityksen kulku tässä alkuvaiheessa oli melkoista kokemusta. Aulikki arveli, että kaikki tapahtui hänen itsensä voimalla tai kenties hän on tulossa hulluksi. Asiat etenivät ja kiinalaiset henkilääkärit ryhtyivät myös toimimaan Aulikin kautta. Vei oman aikansa, ennenkuin Aulikki pystyi ymmärtämään, että kysymys on jostakin suuresta ja poikkeuksellisesta asiasta.

Tähän mennessä henkimaailmasta on annettu sävellyksiä ja sanoituksia satamäärin. Viimeisimmät kasetit ja CD -levyt ovat ”Meditation” ilman laulua, ”Parvi Muuttolintujen” suomeksi ja ”Panis Angelicus”useilla vierailla kielillä.

Julkinen toiminta
Aulikki Plaami luovuttaa kehonsa henkimaailman ystävien ja auttajien käyttöön. Tämä yhteistoiminta henkimaailman kanssa edellyttää, että Aulikki rukouksen ja henkisen keskittymisen avulla nostaa omaa värähtelytasoaan ja henkiolennot säätävät oman värähtelytasonsa samalle tasolle Aulikin kanssa. Henkimaailma kutsuu Aulikkia insrumentikseen, koska he saavat käyttää hänen kehoaan itsensä ilmentämiseen tänne maa-tasolle. Vastaavasti muusikko käyttää soitintaan eli instrumenttiaan musiikin tuottamiseen.

Vuonna 1984 Aulikki ja Seppo Plaami perustivat Padasjoelle Kasiniemen Terapiakeskuksen. Siellä asiakkailla oli mahdollista saada luonnonmukaista hoitoa sekä henkimaailman opastusta ja tukea elämäntilanteisiinsa. Jo Padasjoella Plaameille kerrottiin henkimaailmasta, että heidät johdatetaan suuren meren äärelle.

Plaamit ovat alusta alkaen toimineet täysin julkisesti. Tämä on epäilemättä ollut alun perin tarkoituskin. Siihen on sisältynyt paljon myös kärkevää arvostelua. Vuonna 1984 Suomen TV 2 teki 2,5 tunnin mittaisen ”Kaariportti” -ohjelman, joka sai valtavasti huomiota osakseen. Siitä tuli paljon kiitosta, mutta ainakin yhtä paljon myös kielteistä kritiikkiä ja jopa tuomitsemista.

Kun he vuonna 1987 muuttivat Padasjoelta Ruotsinpyhtään kuntaan Tesjoelle, Suomenlahden tuntumaan, he ajattelivat tulleensa luvatun meren äärelle. Tesjoella toimintaa jatkettiin Kaariportti Ay:n puitteissa. Päätehtävänä oli jälleen ihmisten auttaminen. Mediaalisia tilaisuuksia pidettiin Tesjoen Kaariporttikappelin lisäksi eri puolilla Suomea. Tässä vaiheessa Plaamit tekivät matkoja myös ulkomaille: Ruotsiin, Tanskaan, Sveitsiin, Saksaan, Italiaan ja Yhdysvaltoihin.

Maailmalle
Matkat ulkomaille koettiin eräänlaiseksi lähetystehtäväksi. Aulikki ja Seppo Plaamin tehtävänä oli jakaa monimuotoista kokemustaan yhä laajemmin. Vierailut Keski-Eurooppaan lisääntyivät kaiken aikaa, minkä vuoksi muutto ja asunnon hankkiminen Luxemburgista tuli  vuonna 1991 ajankohtaiseksi. Samana vuonna tapahtui toinen Amerikan matka esiintymiskiertueineen. Matkan aikana alkoi itää voimakkaana ajatus muuttaa Kaliforniaan. Kyseessä oli selvä johdatus. Muuhun tulokseen ei voi tulla, koska Plaamien seurueeseen kuuluneesta kuudesta henkilöstä peräti viisi sai siirtolaisarvonnassa maahanmuuttoluvan, kun hakijoista vain alle yksi prosentti hyväksyttiin maahanmuuttajiksi. Muutto Kaliforniaan tapahtui vuonna 1992.

Gate of Heaven Chapel
Kaliforniassa tapahtuvan toiminnan lisäksi Plaamit tekivät vuorostaan rapakon takaa vierailuja Suomeen ja Keski-Eurooppaan. Lähes viiden vuoden ajan heillä kuitenkin oli hiukan epävarma tunne siitä, miksi he oikeastaan olivat muuttaneet USA:han. Vuoden 1996 syksyllä asiaan tuli vastaus kuin kirkkaalta taivaalta. Henkimaailman ystävät esittivät ajatuksen kirkon perustamisesta Kaliforniaan. Harvan ihmisen tehtäväksi tulee kirkon perustaminen. Ehdotusta pohdittuaan Plaamit tunsivat sisimmässään asian tärkeyden ja päättivät ryhtyä tuumasta toimeen.  Kirkon perustaminen vaati runsaasti virallisia papereita, mutta kaikki sujui lopulta mutkattomasti. Kirkon nimeksi tuli Gate of Heaven Chapel, joka on vapaasti suomennettuna Kaariporttikappeli eli samaa nimitystä he käyttivät jo Tesjoella asuessaan.

Kyseessä on henkimaailman kirkko maan päällä. Kirkon tarkoitus ei ole tavallisen kirkon tapainen. Se ei tuo mitään uutta uskontoa maan päälle, vaan tarkoitus on yksinkertaisen selkeä. Ihmiset voivat omakohtaisin kokemuksin todeta suurimman ilosanoman: elämä jatkuu, kuolemaa ei ole.  Sen lisäksi kirkko haluaa kunnioittaa jokaisen yksilön vapaata tahtoa ja kannustaa ihmisiä auttamaan toinen toisiaan jokapäiväisissä arjen askareissa, sekä kasvamaan vahvaksi omassa uskossaan, niin että pystyy hyväksymään erilaisuuden ja arvostamaan lähimmäisiään ja heidän näkemyksiään myös uskon eri poluilla.

Aulikki ja Seppo Plaami muuttivat vuonna 2000 Havaijille. Gate of Heaven Chapel kirkko toimii Hawaijilla Aloha Spirit Chapel nimisenä. Kirkolla on kaikki kirkollisiin toimituksiin kuuluvat oikeudet niin Kaliforniassa kuin Havaijillakin.

Abbedissa
Kirkon hengellinen johtaja on Aulikin kautta itseään ilmentävä Abbedissa, joka on aikanaan toiminut maan päällä naisluostarin johtajana. Abbedissa välittää tilaisuuksissa tervehdyksiä henkimaailmasta. Hänen välittämänsä viestit ovat tuoneet lukuisille ihmisille lohtua, kannustusta ja voimaa. Abbedissa yhdessä „seitsemän sisaren”  kanssa auttavat muullakin tavalla henkimaailmasta käsin maan ihmisiä. Abbedissalta viestejä saaneet ovat sanoneet: ”On kuin voisin koskettaa sitä rakkautta, mikä heijastuu ja huokuu Abbedissasta”.

Tohtori Fritz Hermann
Tri Hermann on kertonut toimineensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaslääkärinä. Rintamalla ollessaan hän näki, kuinka eräs nunna pystyi rukouksen avulla auttamaan erityisen pahasti haavoittunutta sotilasta. Silloin tri Hermann hiljentyi rukoukseen ja pyysi Korkeimmalta, että hän saisi omistaa elämänsä täydellisesti toisten auttamiseen .

Henkimaailmaan siirryttyään hän on toiminut meedion välityksellä Brasiliassa ja vuodesta 1984 lukien Aulikin välityksellä. Tri Hermann on aina valmis auttamaan. Usein hän käyttää pulssidiagnoosia selvittäessään ihmisten terveydentilaa. Ohjeeksi hän antaa luonnonmukaisia hoitomenetelmiä jo yksistään senkin vuoksi, koska nykyisessä toimintamuodossaan hänellä ei ole maallisia lääkärinoikeuksia. Rakkaus ja tahto auttaa ovat tärkeimmät ohjenuorat kaikissa tri Hermannin seminaarien esitelmissä sekä veljiä ja sisaria hoitaessaan.

Enkelityttö Carmen
Enkelityttö Carmen ilmentää itseään 8-10 vuotiaana. Lapsenomaisella huumorillaan ja esiintymisellään hänellä on taito valloittaa yleisö ensi minuuteista lähtien. Aulikin transsissa ollessa Carmenilla on tärkeä tehtävä. Hän valvoo, että myös uudet Aulikin kautta toimivat persoonat ja erityisesti laulajat säilyttävät yhteyden Aulikin kehoon. Jos yhteys syystä tai toisesta pettää, silloin Carmen ottaa Aulikin kehon hallintaansa.

Carmen on monipuolinen lahjakkuus. Hän hallitsee yli 500 laulun sanat, steppaa, maalaa ja piirtää.Tälläkin hetkellä hänen delfiini maalauksiaan on Havaijin,  Oahu Art and Frame Gallerian seinillä. Carmen oli maallisessa elämässään rampa käsistään ja jaloistaan, ja kun hän aikoinaan Titanicin onnettomuudessa lapsena siirtyi henkimaailmaan, hänelle jäi siitä vesipelko.  Nyt Aulikin kehon avulla hän on voittanut pelkonsa ja saanut toteuttaa itseään Aulikin käsien ja jalkojen kautta. Aluksi hän uskalsi rannalla uida vain käsipohjaa. Nykyisin hän sukeltaa ja nauttii uimisesta delfiinien, kilpikonnien ja kalojen kanssa.

Henkimaailman taiteilijat
Aulikki Plaami lienee maailmassa ainoa meedio, jonka kautta ilmentävien laulajien oma ääni tulee niin puhtaana, että heidät voidaan sen perusteella tunnistaa. Lähes 100 henkimaailmaan siirtynyttä taiteilijaa on saanut ilmentää itseään Aulikin kautta. Laulajat ovat suomalaisia ja ulkomaalaisia monista maista. Lauluja on esitetty kuudellatoista eri kielellä, joista useimmat  ovat sellaisia, ettei Aulikki Plaami osaa niistä sanaakaan.

Laulajat tuovat ovat todistuksensa elämän jatkumisesta. Lukemattomille tilaisuuksissa olleille maailmankuulujen laulajien esiintyminen on ollut tärkeä todiste elämän jatkuvuudesta. Lauluissa on aina myös sanoma rakkaudesta tai omista elämän kokemuksista. Aulikki ja Seppo Plaamin mediaalinen konsertti on perjantaina 4.7.2002 klo 18.30 ULTRA-PÄIVILLÄ Kuortaneella.

Kaariporttiystävät
Aulikki ja Seppo Plaami ovat täysin omaksuneet henkimaailman ystävien ilmentämän ja osoittaman rakkauden. Aidosti ja pyyteettömästi he ovat aina valmiita auttamaan lähimmäisiään. Tämän voi jokainen todeta tutustumisen tai jo lyhyenkin tapaamisen yhteydessä. Kun antaa sisällä olevan rakkauden toimia, se tekee suvaitsevaksi ja erilaisuutta arvostavaksi.

Aulikki ja Seppo Plaamin esimerkillinen toiminta ja asennoituminen lähimmäisiin on kantanut hyvää satoa. Keski-Euroopassa on vankka joukko, joka toteuttaa elämässään Abbedissan, tri Hermannin, Carmenin ja muiden ystävien tuomaa rakkauden sanomaa. Suomeen ei ole perustettu kirkkoa, mutta täällä toiminta tapahtuu Kaariporttiystävien nimellä.

Kaariporttiystävillä on toimintaa nykyisin muutamilla paikkakunnilla. Se koostuu lähimmäisten eri muotoisesta auttamisesta. Vuoden 2002 ULTRA-PÄIVILLÄ Aulikki ja Seppo Plaami yhdessä Kaariporttiystävien kanssa ovat auttamassa iltatilaisuuksissa.

Joka lauantai klo 21.00-21.20 on kaukoparannushetki, johon jokainen voi vapaasti liittyä joko parantavan rakkauden voiman välittäjänä tai sen vastaanottajana. Silloin suuri määrä ihmisiä Suomessa, Keski-Euroopassa, Kaliforniassa ja Havaijilla lähettää parantavaa voimaa apua tarvitseville. Lauantaisin kannattaa rukoukseen hiljentymällä pyytää itselleen henkistä tai fyysistä apua.

Joka kuukauden 15. päivänä voidaan internetissä maailmanlaajuisesti olla yhteydessä Gate of Heaven Chapel kotisivujen kautta Aulikkiin ja Seppoon sekä myös tri Hermanniin. Enkelityttö Carmen ottaa myös osaa chat -keskusteluun mahdollisuuksien mukaan. Kotisivun osoite on: www.GateofHeavenChapel.com. Chat -keskustelun kelloajan voi tarkistaa kotisivulta.

Tri Hermannin Kesäseminaari pidetään 8-14.7.2002 Hauholla, Lautsian Lomakeskuksessa. Havaijilainen kansanparantaja Kaipo Kaneakua tulee olemaan seminaarin kohokohta sekä myös virolainen bioenergian asiantuntija Lille Lindmäe. Mukana ovat myös meedio Maila Marttinen ja kapellimestari Erkki Ertama.

Marraskuun 6-20 päivinä 2003 järjestetään Havaijilla jälleen Aloha Spirit monikulturellinen tapahtuma Aulikin ja Sepon johdolla.  Näistä tapahtumista antaa lisätietoja Raili Virtanen, puhelin 05-267626 tai 050-573 2350.
 

Kun levon aika koittaa
jäljelle jää puhdas rakkaus
 Kun elämämme täällä maan päällä alkaa lähestyä loppuaan ja jos olemme itse valinneet pitkän elämän, olemme vanhoja ja meillä on kohtalaisen hyvä terveys, meille aletaan antaa sairauksia kullekin oman elämämme mukaan.

 Olemme myös voineet valita lähdön pois nuorena, elämämme ollessa nuoruutemme kukoistuksessa, tai lapsuudessa, jolloin tarvitsemme lyhyen elämän. Tai vain käymme syntymässä täällä maan päällä. Jokainen toteutuu sielunsuunnitelmamme mukaan.

 Toiset ihmiset eivät jaksa elää, he haluavat lähteä pois ennen aikojaan. Sekin on suotu meille. Meitä ei tuomita siitä, vaan Valon Henget kysyvät meiltä: "Lapseni, etkö jaksanut elää maailmassa, oliko karmasi liian raskas sinun kantaa? Etkö tiennyt, että vaikeudet elämässäsi olivat sinun itsesi valitsemia, ne oli tehty voitettavaksesi?"
Kuoleman lähestyessä kolmas silmämme avautuu ja meille on unessa kerrottu elämämme päättymisestä. Näemme kauniin ja hyvän suojelusenkelimme, henkioppaamme ja muut taivaalliset auttajamme. Emme tunne enää tuskaa ja ahdistusta.

(TUON USKON, KOSKA KOIN SEN REGRESSIOSSA SYKSYLLÄ 2006, ELÄMÄNKEHÄN ANUN LUONA; ERITTÄIN VAIKUTTAVAA JA UPEAA)

 Henkimaailmassa oleville rakkaillemme on hyvissä ajoin ilmoitettu elämämme päättymisestä. Heille on annettu lupa tulla meitä vastaan. Usein he ovatkin vierellämme, kun astraaliruumiimme irrotetaan tästä maallisesta ruumiistamme ja hopealankamme katkeaa. Kun irrotus on tapahtunut, olomme kevenee ja sydämemme täyttyy ilolla ja riemulla. Kuoleman enkeli ottaa meidät syliinsä hellästi. Hän oikoo ja silittää ruumiissamme olevat rypyt ja epätasaisuudet. Kuoleman enkeli on hyvin kaunis. Hänestä lähtee suuri rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. Meillä on myös lupa käydä sanomassa jäähyväiset tänne jäävälle kodillemme ja omaisillemme.

Meidät viedään pitkän mustan tunnelin läpi. Näemme kirkkaan valon loistavan tunnelin päässä. Tulemme kauniiseen puistoon, jossa on paljon kauniita kukkia ja suihkulähteitä. Kaunis musiikki soi kaikkialla ja suuri rauhan tunne täyttää sydämemme. Huomaamme tulevamme tuttuun paikkaan, jossa on hyvä olla. Puistossa säteilevä Kristusvalo antaa meille rakkauden tunnetta.

Sitten meidät viedään kuin isoon elokuvateatteriin, jossa laajakankaalta näemme oman elämämme. Mennyt elämämme näytetään syntymästä kuolemaan. Kaunistelematta katsomme omat rikkomuksemme. Näemme asiat, mitkä opimme. Näemme karmamme ja sen, että mistä kaikki elämämme vaikeudet johtuivat. Näemme myös hyvät tekomme. Jos elämän vaaka näyttää pahat tekomme suuremmiksi kuin hyvät tekomme, tiedämme joutuvamme sovittamaan ne tulevassa elämässä.

 Jos olemme tehneet rikoksen ihmisyyttä vastaan, huomaamme joutuvamme paikkaan, joka on hyvin epämiellyttävä ja pimeä. Oma rikoksemme sitoo meidät siihen paikkaan. Näemme rikkomuksemme aina uudelleen, kunnes olemme oppineet Jumalan lait ja rakkaus täyttää sydämemme.

(VOISIN KATTELLA TUON LEFFAN JO NYT! MONI KIRJAILIJA ON KUVANNUT FILMIÄ, JOKA MENEE SILMIEN EDESSÄ. VOISIN JOPA NYT SANOA, MITKÄ ASIAT TEIN VÄÄRIN JA MIKSI - SURUN JA PAINEEN ALLA - MITÄ SITTEN TEIN, MITÄ HYVÄÄ, MITEN ALOIN SOVITTAA ASIOITA, MITEN ASKEL KEVENI JA TIETOISUUS LAAJENI)  8)

 Meille suodaan myös lepo henkimaailmassa. Meidät viedään lepohuoneisiin, joissa Rakkauden ja Valon Henget hoitavat meitä. Vuoteemme ympäröidään valkoisin kukkasin, koska valkea väri puhdistaa meitä. Ruusuja, liljoja, orkideoita ja syreenejä pääpuolelle sekä krysanteemia, päivänkakkaroita ja jasmiinin kukkia jalkopäähän. Meidän rakkaat omaisemme käyvät meitä tervehtimässä ja odottavat innolla meidän heräämistämme.

Jos olemme elämämme aikana sairastaneet hyvin vaikean sairauden tai oma elämänasenteemme, nautintoaineet tai pahat teot ovat lianneet ruumiimme, meistä lähtee mustaa pahan hajuista töhnää.

Meidät viedään kylpylöihin, joissa elämän lähteestä tuleva vesi puhdistaa meitä. Meille annetaan elämän puun hedelmistä tehtyä juotavaa, jossa on elämänvoimaa antavaa hunajaa mausteena. Meitä hoidetaan hellästi rakkaudella, eikä meitä pakoteta mihinkään.

(http://www.majesticpools.com/images/spas2.jpg)

Olemme hyvin väsyneitä siirrosta. Siksi meiltä kysytään, haluammeko lähteä omiin hautajaisiimme. Toiset ihmiset haluavat lähteä. Taivaalliset auttajat vievät meidät sinne ja ovat meidän kanssamme hautajaisissamme. He tukevat meitä, kun näemme omaistemme olevan surun vallassa ja heistä lähtevä ikävä tuo meille ahdistusta.

Sitten meidät vaivutetaan parantavaan ja uudistavaan uneen. Kun olemme puhdistuneet ja tarpeeksi levänneet, meille pidetään tulojuhlat tapaamisien laaksossa. Tulojuhlaan kutsutaan kaikki ennen meitä sinne tulleet omaisemme ja ystävämme. Myös täältä maan päältä kutsutaan elossa olevat rakkaamme. Unen aikana meillä on lupa päästä sinne suureen tulojuhlaan.
 Juhlat pidetään tapaamisien laaksossa olevassa kauniissa kappelissa. Siellä Kristusvalo ottaa meidät syleilyynsä toivottaen meidät tervetulleeksi. Tunnemme jälleen kerran päässeemme kotiin. Suuri rakkaus, ilo ja riemu täyttää sydämemme.

(NK SIELUPERHE, TAI MENNEEN ELÄMÄN TUTUT EPÄILEMÄTTÄ)

 Jos olemme eläneet elämämme pyyteettömästi Jumalan käskyjä noudattaen, sekä lähimmäistämme ja itseämme rakastaen, voimme sanoa: parhaamme teimme. Kiitos Jumalan!

Meille on jäänyt puhdas rakkaus. Voimme rakkaudesta luoda asumuksemme Kesämaahan, jossa saamme iloiten olla ja levätä, kunnes jälleen haluamme syntyä uudelleen. Silloin meille alkaa koulutus uutta elämää varten.

 Leena Suomalainen

 

Ervastilta-

Henkimaailma.
Kuta enemmän ihminen puhdistaa ajatuksiaan ja sydäntään, sitä hienommaksi ja herkemmäksi muuttuu hänen ruumillinen elimistönsä. Yhä selvemmin hän alkaa tajuta olevansa henkiolento ja kuuluvansa semmoiseen maailmaan, joka kuolevaiselle silmälle on näkymätön. Yhä selvemmin hän myös ymmärtää, että vaikka hän maallisen elämänsä aikana ei ole lainkaan tai ainoastaan himmeästi tietoinen tästä henkimaailmasta, jonka kansalainen hän syntyperänsä nojalla on, hän sitä vastoin viettää siellä kuolemanjälkeisen elämänsä eli toisin sanoen aikansa kahden maallisen ruumistuksen välillä; eikä ainoastaan kuolemanjälkeistä elämäänsä, vaan joka kerta, kun hänen ruumiinsa nukkuu, hän sieluolentona siirtyy henkimaailmaan. Täten teosofia tukee sitä luonnonkansojen yleistä uskoa (jota tiedemiehet pitävät "taikauskona"), että sielu lentää lintuna ruumiin nukkuessa. Niin vapaa sielu tosin ei ole, mutta joka tapauksessa ihmisen sieluruumis siirtyy nukkuvan ruumiin ulkopuolelle. Sillä miten nukkuminen muuten olisi selitettävissäkään?
Henkimaailma on tavaltaan aineellinen maailma, mutta sen aineellisuus on vallan toista laatua kuin karkean fyysillisen maailman, vaikka tämänkin alkuatoomit ovat paljaita voimapisteitä. Henkimaailman aineellisuus on kauttaaltaan niin sanoaksemme älyperäistä voimaa ja sentähden se on plastillista ja tottelee ajatuksen, tunteen ja tahdon pienimpiä vivahduksia. Tällä seikalla onkin omituinen vaikutus eläviin, tajuisiin olentoihin: mikäli nämä eivät ole ajatustensa ja tunteittensa herroja, sikäli ne suorastaan ovat niiden orjia. Fyysillinen ruumis suojelee ihmistä, sillä se vaatii häntä ruumistaan ajattelemaan eikä anna hänen kokonaan antautua tunteittensa ja ajatustensa valtaan, mutta sieluruumis, joka juuri on tunteiden ja ajatusten ilmaus, ei aseta näille mitään rajoja, vaan antaa ihmisen uppoutua niihin kokonaan, tehden hänet tällä tavalla omien tunteittensa ja ajatustensa orjaksi.

Tämä näkyy selvästi kuolemanjälkeisessä elämässä, samoinkuin sen seuraukset. Henkimaailma on jaettu asteihin eli tasoihin "aineellisuutensa" mukaan: karkeampi aineellisuus, joka ilmentää ja palvelee raaempia ja alemmanlaatuisia tunteita ja ajatuksia, muodostaa "alempia tasoja", hienompi aineellisuus; jossa korkeammat ajatukset ja tunteet viihtyvät, "ylempiä tasoja", Kuoltuaan ihminen on puettuna sieluruumiiseen ja hänen elämänsä henkimaailmassa alkaa alimmalta tasolta nousten askel askeleelta ylimmille. Jos nyt hänen sielussaan majailee voimakkaita himoja esim., joita hän ei maallisen elämänsä aikana ole huolinut voittaa, ottavat nämä himot ensimäisinä ylivallan hänen sieluruumiissaan ja hän joutuu kokonaan niiden herättämien mielikuvitusten valtaan. Mutta koska sieluruumiissa oa mahdoton tyydyttää fyysillisiä haluja, kuten juoppoutta, hekumaa, sukuviettiä, ahneutta y.m., kärsii ihminen Tantaloksen kaikkia tuskia, kun hänen omat mielikuvansa häntä raatelevat. Tätä tilaa on sentähden uskonnoissa kuvattu "helvetiksi" ja "kiirastuleksi". Se ei suinkaan kestä ikuisesti (vaikka se vainajalle tuntuukin kauhean pitkältä), sillä tyydyttämättömät intohimot kuluttavat itse itseään ja ihminen lopulta vapautuu niistä. Sitten seuraa vallan toinen tila. Kaikki hyvä, mikä uinuu vainajan sielussa, kaikki maallisen elämän ihanat muistot, astuvat nyt pinnalle ja vetävät huomion puoleensa. Niihin vuorostaan uppoutuneena sielu viettää ihanan ajan "taivaassa", josta niinikään kaikki uskonnot puhuvat. Taivaankin ilot päättyvät, kun sielu niihin kyllästyy ja alkaa ikävöidä uusia kokemuksia, uutta oppia ja uusia tehtäviä maallisessa olotilassa, ja kun taivas sulkeutuu, silloin sielu etsii uutta syntymää maan päällä.

Turhaan ei suinkaan kulu aika kuolemanjälkeisessä elämässä. Ensinnä lepo on ihmiselle välttämätön maallisten kärsimysten jälkeen. Toiseksi on välttämätöntä, että ihminen oppii tuntemaan itsensä, oman personallisuutensa; ihminen menisi tietämättään - ja tieten - liian pitkälle itsekkyydessä ja pahuudessa, ellei kuolema katkaisisi hänen rataansa ja pakottaisi häntä miettimään tekojansa ja sielunsa tilaa. Kolmanneksi ihminen vasta kuoleman jälkeisessä elämässä varsinaisesti sulattaa itseensä maallisen elämän kokemukset ja opetukset. Kuolema on täten ihmisen tosi ystävä, joka palvelee hänen henkistä kehitystään ja kerta kerralta muistuttaa hänelle, että hän on vastuunalainen henkiolento, jonka varsinainen tuleva koti on henkimaailma.

Kirjallisuutta:


C. W. Leadbeater, Kuoleman jälkeinen elämä.
Pekka Ervast, Mitä on kuolema?
C. W. Leadbeater, The Other Side of Death (ruotsiksi: Andra sidan döden).
Annie Besant, Death and after (ruotsiksi: Döden och sedan).
C. W. Ledbeater, Astraalitaso, The Devachanic Plane ja Dreams.
Spiritistisiä kirjoja, kuten:
W. T. Stead, Mistä tiedän, että kuolleet elävät?
Jalo Kivi, Ääniä haudan takaa.
Oscar Busch, Mistä ja mihin?
A. Aksakov, Animismus und Spiritismus.
Oliver Lodge, Raymond.
A. Conan Doyle, The New Revelatlon.  

Olen käynyt Aulikin ja Sepon tilaisuudessa kerran :) oli oikein hiusrajaa nostattava tilaisuus aivan mahtava tilaisuus :smitten:

Joo.. se on hyvä että joillain on sellainen tehtävä .. olen vain sellainen ulottuvuusseikkailija  ;), tosin henkimaailma tuntuu tulevan lähelle .. oikein paikka minulle olisi varmaan Tyynimeri, mutta ei ehkä mihinkään tuollaiseen kirkkoon.

No mutta kuitenkin odottelen Athamaaritin ja muiden omia kokemuksia ja näkemyksiä tuosta paikasta, missä ei maalliset huolet paina eikä sotkut. En oikeastaan koe mitään kuolleiden henkilöiden läheisyyttä tms, mutta löytämissäni teksteissä olikin paljon samankaltaisuutta, eli noin se varmaan sitten on. Lepo, rakkaus, elämän arviointi, tuttujen tapaaminen, jopa kemut.  :angel:

http://www.ruusuristi.net/?page=Artikkelit/DHARMA_X_Rauno_Rinkinen

Dharmatan bardo on kuolemanjälkeinen tila, jossa on neljä eri vaihetta.

Sogyal Rinpoche kuvaa sitä seuraavasti:  ”Tyhjä taivas täydelliseen pimeyteen  kietoutuneena… Aivan niin kuin aurinko nousee tuolle kirkkaalle selkeälle taivaalle, nousevat Dharmatan bardon loistavat ilmiöt peruskirkkauden kaikenkäsittävästä avaruudesta. Nimi, jonka olemme antaneet tälle äänen, valon ja värin näytökselle, on spontaani läsnäolo, sillä se on aina ja luonnostaan läsnä alkupuhtauden avaruudessa, joka on sen perusta.

Ensimmäinen näistä on ”kirkkaus-valon maisema”, ja siinä sanotaan, että ”otat itsellesi valoruumiin”. Tämän tilan kokeminen riippuu täysin kunkin henkisten harjoitusten määrästä ja laadusta. Kuten siitä sanotaan: ”Ainoastaan todellinen mestaruus tässä harjoituksessa takaa sinulle mahdollisuuden saada tämä kokemus vakaaksi ja käyttää sitä vapauden saavuttamiseen. Muussa tapauksessa dharmatan bardo vain välähtää ohi salamannopeasti.”
Toinen vaihe on ”yhtyminen-jumaluudet” tai ”kirkkaus hajoaa yhtymään”, tässä kirkkaus ilmenee muotoina, buddhina ja jumaluuksina, joilla on omat tunnusmerkkinsä: ”Niiden säteilevä valo on sokaisevan kirkasta ja häikäisevää, ääni valtava kuin tuhansien ukkosten jylinä ja valonsäteet ja valokeilat kaiken läpi tunkevia kuin laserit. ” Tiibettiläisten Kuolleiden kirjassa esitetään, että nämä ovat ”neljäkymmentäkaksi rauhallista ja viisikymmentäkahdeksan raivokasta jumaluutta”.

Kolmas vaihe on viisaus. ”Tämä sädehtivä valonäytös on viiden viisauden ilmentymä: kaiken sisältävän avaruuden viisauden, peilinkaltaisen viisauden, samanarvoiseksi tekevän viisauden, erottamisen viisauden ja kaikki toteuttavan viisauden.” Tästä sanotaan, että kaikkitoteuttava viisaus tulee täydelliseksi vasta valaistumisen hetkellä. Se toteutuu ainoastaan meidän oman valaistumismahdollisuutemme mukaan, ja tulee täydelliseksi vasta kun tulemme Buddhaksi.
Tästä alkaa jonkinlainen hajoaminen, joka on alkuna dharmatan bardon viimeiselle eli neljännelle vaiheelle. Se on ”Spontaani läsnäolo” jossa ”viisaus hajoaa spontaaniin läsnäoloon”. Tässä avautuu koko todellisuus suunnattomana näytäntönä. Ensin alkupuhtauden tila, sitten rauhalliset ja raivokkaat jumaluudet, sen jälkeen buddhien puhtaat maailmat ja niiden alla samsaran kuusi valtakuntaa.

Sanotaan, että tässä tilassa ihmisellä on selvänäkö ja selväkuulo, ja hän näkee menneet ja tulevat elämänsä ja kuusi olemassaolon maailmaa, muistaa kaikki kuulemansa opetukset ja mielessä heräävät opetukset, joita ei ole kuullut. Jos ihminen pystyy tunnistamaan itsessään tämän tilan, hän vapautuu, mutta yleensä edellisistä elämistä peräisin olevien tapojen ja taipumusten takia käy kohti uutta maailmaa. Ihminen tunnistaa ne ja ne viekoittelevat hänet taas harhaan, harhan eli aineen maailmaan.

(http://slantmouth.com/articles/readyToPop/images/reincarnation.jpg)


http://www.ruusuristi.net/?page=Ruusu-Ristin_tarkoitus

Ihminen on jälleensyntyvä olento, joka minuutena yhä uudelleen syntyy maan päälle kehittyäkseen tätä suurta päämäärää kohti. Elämä on siis koulu, jota on käytävä ja tie, jota on kuljettava.
Luonnossa vallitsee syyn ja seurauksen eli karman laki, jonka alainen ihminen on. Ihminen on itse vastuussa ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan, joiden seuraukset jokainen itse saa kohdata ja kantaa tulevissa maanpäällisissä elämissään ja monesti jo samassa elämässään. Karman lain eräänä tehtävänä on ohjata ihmistä elämäntiellä eteenpäin usein myös kärsimyksen ja vaikeuksien kautta, jotka nyt seurauksina edellisissä elämissä luoduista syistä ihmistä kohtaavat. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös karman oikeudenmukaisen lain mukaan joutuu niittämään.
Totuudenmukainen käsitys kuolemanjälkeisistä tiloista, joihin jokainen ihminen joutuu maanpäällisten elämien välillä, ja jotka suuresti ovat riippuvaisia ihmisen omasta sisäisestä kehityksestä. Ikuista helvettiä tai kadotusta ei ole olemassa. Kuolemanjälkeinen elämä useimpien ihmisten kohdalla jakautuu pääasiassa kahteen vaiheeseen; ensiksi kiirastuleen eli elämään tuonela- eli astraalimaailmassa, jossa ihminen luonnon pakosta joutuu läpikäymään oman alemman persoonallisen sielunelämänsä puhdistumisprosessin sekä toiseksi taivasosuuteen ns. taivasmaailmassa, joka on korkeampaa persoonallista sielunelämää - ei siis ikuista henkistä elämää minuuden maailmassa eli mentaalimaailmassa. Tämä vaihe on ihmiselle lepoa, onnea, työskentelyä rakkaimpien harrastusten parissa sekä uuden ylevämmän maanpäällisen elämän ihannoimista.

http://www.henkinenkehitys.fi/filosofiaa_2.htm

http://www.pekkaervast.net/teokset/Henkimaailman%20salaisuudet%20ja%20kuoleman%20jalkeinen%20elama.pdf

*Eli siis?

On alkusielu, josta jaetaan sielun palasia ja laitetaan kiertokulkuun. Joka elämän välillä ollaan henkimaailmassa ja palataan kunnes kierto on kuljettu. Tosin siis alkusielun mielestä ei voitu oppia asioita vain olemassa henkimaailmassa, vaan piti luoda aineellinen maailma. Ehkä Sen mielestä olisi yksitoikkoista, jos olisi vain henkimaailma. On siis myös erillisyyden ja aineen maailma. Ja systeemi pyörii kaikkeudesta toiseen, ellei sielu päätä olla palaamatta.

Tämä näyttäis olevan kaikkeuden perimmäinen idea, ainakaan en löydä mitään mikä kumoaisi tätä. Sielut jaetaan samalla kaksoisliekkeihin ja sieluperheisiin, jotka kokevat seikkailunsa. Siinäpä sitten. Voih, nytkö sitten tiedän kaiken - paitsi en ole kokenut kaikkea!  8)

Huaaah!

Nyt tässä yön tiimellyksessä ehdin vähän vastaamaan näihin kysymyksiin. Nämä ovat vain minun näkemyksiäni ja oman ymmärrykseni mukainen totuus niinkin monitahoisesta asiasta kuin henkimaailma.

mikä on henkimaailmassa paremmin kuin täällä
No jos verrataan Maapalloon, niin sanotaanko, että ihan kaikki! ;D Siksi Maapallolla ihmisille heitetään unohduksen verkko päälle ennen syntymää niin vahvaksi, jotta osaisimme keskittyä tähän vaativaan tasoon täysillä. Vanhoilla sieluilla tämä verkko alkaa olla jo niin ohut, että pahimmillaan tällainen vanha sielu haluaa vaan maata paikoillaan ja odottaa kuolemaa. Sille Maapallo on jo niin loppuunkulutettu ja ihan vääränlainen paikka.

Maapallolla on monien erilaisten oppimis- ja kokemusmahdollisuuksien lisäksi myös sellaista hienoutta, mitä henkimaailmassa ei ole ja tähän kuuluvat esimerkiksi fyysiset aistit, syöminen, nukkuminen, liikunta ja seksin harjoittaminen. Täällä voi kokea ja nauttia elämästä kehonsa avulla, joka on mahdotonta henkimaailmassa pelkällä sielulla. täällä voi istua toisen rapsutettavana tai rapsuttaa itse toista, paijata kissanpentua, syödä herkkuja, käydä pitkällä juoksulenkillä tai joogata, vetää kunnon tirsat ja nähdä jänniä unia siinä samalla. Jakaa oma fyysinen kehonsa toisen ihmisen kanssa. Uida viileässä järvessä ja napata paksuja lumihiutalaita suuhunsa. Uppotua pehmeisiin tyynyihin tai halata lähimmäistään.
Tosin vastaavasti on sitten kaikenlaista ikävääkin aisteihin, syömiseen, nukkumiseen, liikuntaan ja seksiin liittyvää, kun nyt ollaan kahtiajakautuneella Maapallolla! :D Tirvaista toista naamaan tai tulla itse tirvaistuksi. Reväyttää nilkkansa hyppiessä ja saada mahansa kipeäksi liiasta ruuasta. Kärsiä allergisesta nuhasta haisteltuaan vääränlaisia kukkasia ja palelluttaa sormensa pakkasessa. Oksentaa ja haista pahalle xD Ne ovat sitten tämän Maapallon fyysisten ihanuuksien ikävimpiä puolia, mutta edelleen mahdollisia vain täällä fyysisessä muodossa. Henkimaailmassakin voi varmasti uupua, jos menee liian korkeisiin energioihin liian pitkäksi aikaa, mutten ole koskaan kuullut, että joku olisi oksentanut tai tapellut toisen kanssa kuoltuaan xD

mikä on siellä se toiminta eli mitä tehdään, onko lähinnä oleskelua, opiskelua vai taistoja
Kuoltuaan sielu saa (saatuaan voimansa takaisin elämän koettelemusten jälkeen) tehdä ihan mitä haluaa. Kirjaimellisesti ihan mitä haluaa. Ketään ei käskytetä eikä kielletä. Jos pidät kukista voit kasvataa oman puutarhan. Jos taas pidät eläimistä voit opiskella vaikka Eläintenhoitaja sieluksi, jotka kuulemma mm. tuovat eläinten sieluja tapaamaan juuri kuolleita omistajiaan näiden tultua henkimaailman puolelle. Jos nautit lukemisesta voit viettää aikaasi kirjastoissa. Maailma on laaja ja tekemistä riittää. Jos taas et halua tehdä mitään, olla vain vaikkapa omassa ylhäisessä yksinäisyydessä saat tehdä niin ihan vapaasti. Tai sosiaalisena järjestää vaikka juhlat. Henkimaailmassa vain mielikuvitus on rajana.

Tekeminen riippuu jonkin verran myös siitä, minkälaiselle tasolle päätyy kuoltuaan. Jos uskoo vahvasti, että "minä joudun kuoltuani kiirastuleen!" silloin luo itselleen tuollaisen tilan, jonne päätyy kuoltuaan. Samoin useimmat hevarit sanovat haluavansa Helvettiin, koska siellä on viinaa, naisia ja parhaat bändit ;D Hekin voivat halutessaan päästä tuollaiselle itse luodulle tasolla ryyppämään ja kuuntelemaan heviä - henkimaailman puolella mikään ei ole mahdotonta eikä pidä automaattisesti olettaa, että kaikki sielut päätyvät heti valoon. Toiset eksyvät vähän matkalla, mutta heitä varten on tällaisia Sielun Paimenia. He etsivät näitä harhaantuneita sieluja Valoon, mutta eivät vie ketään väkisin sinne. Jokainen sielu päättää itse, kun on valmis luopumaan siitä itseluodusta kuoleman tasosta ja palaamaan kotiin.
Tämä on kuitenkin aika harvinaista, minusta. Suurin osa sieluista tietää minne mennä ja päätyvätkin heti Valoon päin.

mistä omat muistumasi tulevat
Pääosin meditointikokemuksistani. Teen aina meditoidessani matkan Henkimaailmaan, jossa käyn tapaamassa oppaita ja kysymässä heiltä neuvoa. Omien kokemusteni mukaan maailma siellä on erittäin värikäs ja monipuolinen kuin suoraan fantasiamaailmasta. Tämä on tietenkin vain minun totuuteni siitä maailmasta.
Minulla on myös hataria muistoja menneiden elämien tavoin henkimaailmasta, mutta olen kokenut, että kun voin mennä tuonne meditoimalla minun ei ole tärkeää kaivaa muistoja esiin. Voin elää paikan uudestaan ja uudestaan.

ollaanko siellä lähinnä elämien välillä ja jostain pisteestä pysyvästi
Henkimaailmassa ollaan elämien välillä niin kauan, kun reinkarnaatiota tarvitaan sielun jalostamiseksi. Aika, kuinka kauan siellä ollaan elämien välillä on yksilökohtaista. Käsittääkseni jossain vaiheessa jäädään kokonaan henkimaailmaan, mutta jatketaan sielun jalostamista siellä. Tarkoitushan olisi päästä takaisin Alkulähteeseen, joskin olen kuullut, että Alkulähteeseen pääsyn jälkeen sielun kiertokulku alkaa uudelleen alusta. Ei ehkä Maapallolla, mutta jossain muualla. Itse en ainakaan vielä allekirjoita tuota, se tuntuu jotenkin omituiselle, ikään kuin sille, ettei ikinä saisi rauhaa vaan aina pitäisi olla tekemässä ja menossa saavuttamatta koskaan määränpäätään. Mutta, en osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata.

entäs ennen sielujen luomista, mitä olimme, olimme siis Alkulähde eli KAIKKIEN pitäisi periaatteessa muistaa se tila
Käsittääkseni se miten hyvin muistamme elämämme henkimaailmassa riippuu sieluniän lisäksi siitä paikasta, jonne olemme syntyneet. Toisilla planeetoilla asukkaat muistavat erittäin selkeästi henkimaailman aikaisen elämänsä, toisaalla se taas unohtuu tyystin. Sielu ei unohda kuitenkaan, mutta on eri asia saako ihminen muiston kuolleistaan päivätietisuuteen.
Täällä Maapallolla sielun päälle heitetään unohduksen verho, jotta sielu jaksaisi keskittyä maanpäälliseen elämäänsä täysillä. Maapallo on nimittäin rankka paikka! Mitä siitäkin tulisi jos kokisimme jatkuvasti olevamme täysin vieraassa paikassa, vieraassa ajassa, vieraassa kulttuurissa tuntematta koskaan oloamme kotoisaksi, potien jatkuvaa hellittämätöntä koti-ikävää? Eihän täällä kukaan jaksaisi olla, jokainen tekisi itsemurhan heti kun olisi tarpeeksi vanha pitelemään veistä käsissään tai nielemään pillereitä, jotta pääsisi takaisin kotiin! Maapallo olisi ihan turha paikka.

oppisalit, tai eri kerrostumat jos tiedät
En tiedä kerrostumia, mutta tiedän sen verran, että henkimaailma on jakaantunut eri tasoihin lähinnä tuon tason energian voimakkuuden mukaan. Mitä korkeampi taso, sen voimakkaampi ja hienompi energia siellä vallitsee. Minä esim. poksahtaisin, jos joutuisin nyt heti lähelle Alkulähteen tasoa!
Oppisaleja on paljon erilaisia - on kouluja, auditorioita, yliopistoja jne. joissa sielut saavat koulutusta sekä kuoltuaan että uniensa aikana. Muistan itsekin käyneeni kuuntelemassa vierailevien luennoitsijoiden luentoja auditorioissa unieni aikaan. Ketään ei tietenkään pakoteta minnekään opinahjoon, jos niin ei halua.
Sielut voivat jakaantua kouluissakin erilaisiksi pikku luokiksi, jolloin ryhmäopetus on tehokkaampaa ja samaan oppitehtävän ehtineet sielut voidaan kerätä yhteen. Se on helpompaa kaikille, sillä olisihan täällä Maapallollakin aika hankalaa, jos samaan ryhmään istutettaisiin ekaluokkalainen, kuutosluokkalainen, ysiluokkalainen, lukion kolmasluokkalainen, ammattikoululainen, yliopisto-opiskelija ja ammattiin/yliopistosta valmistunut.

mitä mielestäsi opimme täällä eikä siellä, siis 3d maailmassa
Ainakin Maapallolla opiskellaan minun tietojeni mukaan fyysisyyttä (johon kuuluvat siis nuo aistit ja seksuaalisuus ainakin) sekä kahtiajakoisuutta. Maapallolla yksi asia kattaa yleensä kaksi puolta, kuten tuolla aiemmin esimerkeilläni kerroinkin. Tärkeää on kuitenkin oppia, että kahtijakoisuus ei silti kumoa sitä, etteivätkö nuo kaksi voisi olla yhtä - Ying Yang meininkiä siis. Kaikki on Alkulähdettä, sekä kuuma että kylmä vesi. Kuuma vesi ei kumoa kylmää eikä kylmä kuumaa.
Se, mitä kaikkea muuta täällä itse kukin opiskelee ja muistelee on sitten yksilökohtaista.

Kiitos. Vaikuttaa siltä että sanomassasi ja henkimaailman muissa kuvauksissa ei ole ristiriitaa. Asia on minulle "ajankohtainen" koska olen jo kokenut nämä illuusiot hyvä-paha ja olen jo kauan halunnut näiden yläpuolelle. Samoin tuo fyysisyys ja seksi. Olisko siis syytä ottaa ilot irti, jos ei henkimaailmassa ole seksiä? Mutta sekin on aistiharhaa.

Tuo asia jäi mietityttämään, että eikö henkimaailmassa ole tosiaan romantiikkaa? Siellä voi olla vaan tai toimia, mutta ei rakkaiden kanssa olemista? No on siellä varmasti sitä, jos ajattelen noita kuvauksia. Minulle nimittäin autuudessa puutarhan kasvatus, ilman rakkaita ihmisiä, olisi aika tyhjää.

TAI ehkei sittenkään! Kaksoisliekin enkelin ja oppaiden kanssa!

Samoin olen samaa mieltä että kyllä täällä unohdus pelaa, esimerkiksi serkkuni elää täysin aistien maailmassa; miehet, seksi, vaatteet eikä juurikaan ymmärrä näistä asioista. Toinen serkku taas hakee valtaa aineellisten asioiden kautta, mutta henkisesti on kypsymätön. Ja kolmas sama, jumaluusasioilla ei hänelle merkitystä. Eli totta se on, fyysinen taso, jopa ihmiset ovat illuusioita ja henkimaailma on se koti josta tänne tulemme; laaja ja mielenkiintoinen paikka. Se on alkanut tulla minua lähemmäs, vaikken mitään "viestejä" saa, mutta varmaan väistämätön juttu viime vuosien kehitykseni takia. En voi unohtaa enää.

Ja ehkä ne suhteeni tosiaan olivat sielusopimuksia, ainakin karmasuhteita, sillä kun suhde oli koettu, joku raukesi täysin. No vähintäin huomasi että ajattelu oli erilaista, jos pari oli aika maallista ja aistinautintoihin keskittyvää ja yhden kanssa erilainen henkinen käsitys - ei aivan, mutta kuitenkin.

Hyvä, mietinpä nyt siis vielä kerran että mitä haluan saada tältä fyysiseltä elämältäni. Mitään ei kannata stressata, sillä jos tavoitteet ovat omia ja itse asetettuja, teen ne seuraavassa elämässä, jos ei tässä. Esim. henkisen tiedon jakaminen vaikkapa "rivien välistä".. ihmiset kun ovat yleensä hieman pihalla.

"heitetään unohduksen verkko päälle ennen syntymää niin vahvaksi, jotta osaisimme keskittyä tähän vaativaan tasoon täysillä. Vanhoilla sieluilla tämä verkko alkaa olla jo niin ohut, että pahimmillaan tällainen vanha sielu haluaa vaan maata paikoillaan ja odottaa kuolemaa. Sille Maapallo on jo niin loppuunkulutettu ja ihan vääränlainen paikka."

"Tarkoitushan olisi päästä takaisin Alkulähteeseen, joskin olen kuullut, että Alkulähteeseen pääsyn jälkeen sielun kiertokulku alkaa uudelleen alusta. Ei ehkä Maapallolla, mutta jossain muualla. Itse en ainakaan vielä allekirjoita tuota, se tuntuu jotenkin omituiselle, ikään kuin sille, ettei ikinä saisi rauhaa vaan aina pitäisi olla tekemässä ja menossa saavuttamatta koskaan määränpäätään. "

AthaMaarit, on sanottu että sielu voi todella kuljettuaan matkansa päättää palaako seuraavaan kaikkeuteen, tai sitten voi alkaa seuraavassa korkeammalta tasolta.

Joten on se totta; jumaluus luo tän kaiken huvikseen, että olisi fyysinen maailma ja kahtiajako; mietin edelleen vain sitä, onko jotain OPPIMISEEN liittyvää asiaa, mihin 3d maapalloa tarvitaan. Siis niin, että emme olisi voineet OPPIA sitä henkimaailmassa (jumaluus uhraa itsensä aineen maailmaan, mutta jää myös ilmenemättömään; jumaluus luo erilaiset kehot, mentaali astraali fyysinen ihmisille vain todistaakseen, että nämä ovatkin illuusiota; on kuin luomisen silmänräpäyksessä jumaluus ei kykenisi opettamaan Itselleen kaikkea? Jotenkin jumaluus minussa ei koe oppivansa todellakaan, vaan kyse on muistamisesta). Onko vaan hassunhauskaa laittaa meidät tänne erillisyyteen, illuusioon jne josta haluaa lopulta vain poistua - ellei ole tarpeeksi tiiviisti aineen, suorittamisen, egon jne maailmoissa kiinni  :saturnus: (kuten suloisesti näin erään olevan). Lopullinen poistuminen voi aiheuttaa kovan iskun egolle, joka tekee vastaiskun. Empire Strikes Back -  :2funny: Suomeksi, minun on vaikea kokea tätä "oppimista" mielekkäänä syynä kaikkeudelle, sillä eihän jumaluus voi kuin muistaa mitä tuli tehtyä.  ;D Olisi voinut olla tekemättäkin - ei jumaluus VOI tarvita tätä! Jumaluuden yksi prinsiippi vaan nyt sattuu olemaan luominen.

Mitä itse haluat tehdä siellä? Opiskella, lillua autuudessa, toimia, tavata tuttuja? Haluatko nyt sitten lähinnä vapautua tästä täällä?

Ja te kaikki muut? Kuulostaako tutulta, että näin asia menee? Jos ei odoteta planeetan kohoiluja, niin tuo nyt ainakin pitää paikkansa? Oli planeetta millä tasolla vaan, henkimaailma on aina siinä ympärillä niille, jotka muistavat. Minusta tämä antaa perspektiivin kaikkeen.

Jos ei olisi luotu erillisyyttä ja ainetta, ei tarvitsisi myöskään havaita että ne ovat illuusioita, josta vapautua. Voisi kaikessa rauhassa olla pankinjohtajana.  ;D

Henkimaailman tila on Rakkauden tila. Siellähän ei muuta olekaan kuin Universaalia Rakkautta ja siitä johtuvaa autuutta, mutta rakkautta, kuten se maapallolla ymmärretään, ei minun käsitykseni mukaan henkimaailmassa ole. Siellä vallitsee se universaali oikea rakkaus, ei maallinen rakkaus. Näin ollen kuoltuaan sielut eivät järjestä itselleen parisuhteita tai perheitä, kaikki ovat olostelevat.

Mitäkö minä haluaisin tehdä? Minä lähden kuoltuani seikkailemaan!:D Ihan saletisti, kierrän niin paljon eri paikkoja kuin vain pystyn ja hukuttaudun kirjastoihin ja erilaisille luennoille. Olen tiedonjanoinen tapaus enkä usko, että tiedonjanoni sammuu kuoltuani vaan päin vastoin, lisääntyy, kun tiedon saaminen on rajattomampaa ja helpompaa.

Se mikää kuuluu Maapallolle jää myös Maapallolle, enkä koe tarpeelliseksi viedä täältä mukani kuolleisiin muuta kuin ne asiat, jotka ovat jääneet sieluuni muistoiksi.

Aivan samoin voidaan kysyä, mistä harha tästä henkimaailman vallanhimosta, ahneudesta ja ilkeydestä on tullut?

Itse sanon, että vaikka henkilö pystyisikin kanavoimaan eli saamaan yhteyksiä henkiolentoihin se ei vielä tarkoita sitä, että tuo saatu tieto olisi oikeaa. Aina ensin täytyy vannottaa jokainen kanavoitaja olento Jumalan nimeen. Toisekseen täytyy selvittää miltä tasolta tuo olento tulee.Henkimaalman puolella on myös atalavärähteisempiä tasoja, kuten tuossa aikaisemmin kerroin, jossa vallanhimo, ahneus ja muut malliset negaatiot ovat valloillaan, koska sinne menneet sielut ovat ne itse Itselleen luoneet täällä Maan päällä. Jos uskon joutuvani Danten kuvaamaan helvetiiin kuoltuani voin olla ihan saletti, että päädyn sellaiseen paikkaan kuoltuani - omat ajatusnergiani ovat sen paikan minulle luoneet.

Henkimaailma on universaalin Rakkauden paikka. Joka väittää muuta on minusta ihan hakoteillä tai ollut yhteyksissä ihan vääränlaisiin henkiolentoihin. Näitä henkisiä opettajia ja gurujahan riittää vaikka millä mitalla ties mihin lähtöön. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella itseään ja omaa sydäntään, ei guruja. Kaikki se, mitä minä tässä sanon, jättäkää se omaan arvoonsa, jos ette allekirjoita sitä sydämessänne. Kukaan ei ole oikeutettu sanomaa toiselle "ajattele näin" tai "tee näin" tai "näin se nyt vain on".

Ajatus siit, että henkimaailmassa vallitsee laiskuus liittyy ajatukseen, että siellä täytyisi suorittaa ja tehdä jotain - aivanm kuten täällä Maassa. Jos et tee sitä ja tätä olet laiska ja saamaton. Kuitenkaan minun ymmärryksen ja saaman tiedon mukaan ketään ei käsketä tekemään yhtään mitään. Jos sielu haluaa lillua onnellisena niin sitten se saa lillua onnellisena eikä kukaan syytä sitä laiskaksi. ;)

Olette siis eri mieltä AthaMaaritin kanssa. Mistä saat tietosi?

Ihminen ei saa missään levätä?  ;)

Mitä siellä nyt täytyy niin kamalasti puuhastella-

Uuden ajan pitäisi minun mielestä helpottaa elämää täällä ja Henkimaailmassa, koska ihmisten silmät avautuvat sille, miten sokkoina olemme kulkeneet tässä viimeiset 2000 vuotta - vähintään.

Uusi aika ei ole pelottavaa eikä se tuo mukanaan hiki hatussa uurastamista, minun mielestäni. Olet oikeassa siinä, että tekemistä kyllä piisaa, kun maailmankaikkeuskin on niin suunnaton sekä siinä, että jokaisen on työskenneltävät itse Itsensä eteen.

Se, onko tietoni vanhettunutta vai ei, en osaa sanoa. Minulle sillä ei ole väliä, sillä niin kauan kuin se palvelee minua ja tuntuu minusta oikealle, se on minulle oikeaa. Avoin mieli täytyy kuitenkin pitää mukana koko ajan kaikkialla, siihen minäkin pyrin.

Saanko kysyä, mistä lähteesta sinä olet saanut tätä tietoa? Haluaisin itsekin tutustua siihen paremmin. Onko se peräisin kanavoinneista vai kirjoista vai kenties molemmista?

En ymmärrä miksi ihmisiä tulisi pelotella. Vuosi 2012 on merkittävä, silloin uudet energiat saapuvat maapallolle. Muutoksia tulee, mutta hysterian sijaan tulisi keskittyä siihen, mitä me voimme tehdä asialle ja mitä asia tekee meidän hyväksemme - yleisesti, koko universumin kannalta. Tässähän olen ainakin itse puhunut Maapallosta lähinnä esimerkeissäni, kun nyt kerran maapallolla ollaan, mutta se ei tarkoita sitä, että täällä keskityttäisiin VAIN maapalloon - minä jos kuka olen äärettömän kiinnostunut muista palneetoista ja asuinsijoista. Niille mie lähden sitten seikkailemaan, kun kuolen! :D

Kumma ettet halunnut tutustua Miraan Lahdessa.. lue nyt edes ne nettisivujutut.. ei sielläkään ole pelottelua vaikka hän jos kuka tietää nämä oletetut rotujen taistot kaikkeudessa, eihän se ole sen kummempaa kuin että eri planeetoilla on eri agendat, siis erilainen jumalakäsitys.

En halua mukaan ryhmätoimintaan tai opettajilla oppilaiksi. Minulle tärkeintä on oma vapaus ja sen myötä itsenäinen asioiden tutkiskelu eri lähteitä ja välineitä apuna käyttäen. Mutta, luen joskus nuo sivustot, kaikki uusi tieto on aina vain plussaa. ^_______^

Ei se ole ryhmätoimintaa, huomaan teissä vaan paljon yhtäläisyyttä ajattelussa, hänkään ei pelkää pahaa, henkimaailma kiinnostaa ja muut planeetat, hän on hyvin itsenäinen tapaus ja välittää nimenomaan neutraalisti tietoa, ja viihtyy yksin.  ;) Eikä tunteile.

Tuossa häneltä vähän tietoa maan ulkopuolisten uskonnosta.. ajoilta jolloin halusin tietää siitä asiasta kaiken..


Ei ole varsinaista teosta, ehkä jotkin "sääntökirja", jota noudattavat ja hierarkinen-säännöstö. Ei ole varsinaista yhteistä oppia, mutta tässä uskonnollisiin asioihin suhtautumis säännöt:

18.7. 1999 Maan ulkopuolisten uskontojärjestelmä (-ajatukset) (ks. s. 7): Universaali (kirkko) Temppeli (Keskus) edustaa toiminnoiltaan myös Kosmista (Kirkkoa) Temppeliä, jossa esitellään maan ulkopuolisten henkisiä kokemuksia ja luovaa "uskontoelämää". Sisältää (7) seitsemän perusideaa. Pohjilmaltaan nämä ovat todellisen Itsensä löytämisen teitä ja koskevat kaikkia elämänalueita.

1. Perusajatuksena on se, että jokaisen olevaisuuden kokemukset ovat niin henkilökohtaisia oman henkisen tason ja aiempien kokemusten mukaan muodostuvia, ettei niistä sovi kiistellä, eikä ole tarvetta siihen, vaikka löytyisikin ulkoisia eroavaisuuksia. Myös täydellinen itsensä toteuttamisen ja elämisen vapaus kuuluu perusajatukseen ja sen kunnioittaminen toisten tahoilta, siten saa olla oma itsensä.
2. Ei ole mitään ulkoista auktoriteettiä, opinkappaleita, dogmeja, tiettyä uskontoa, kirkkoa tahi kirjaa, jotka vaativat toimimaan, ajattelemaan tahi tekemään jollain tietyllä tavalla, siten, että toisin se olisi väärin, josta rankaistaan.
3. Siihen ei liity mitään ennaltamäärättyjä ohjeita, seremonioita, rituaaleja tahi käyttäytymistä, jonka ulkopuolinen, toisten yläpuolella oleva taho määräisi.

4. Jokainen saa käyttää omaa luovuuttaan keksimällä/löytämällä itselleen sopivia tapoja ilmaista halua ymmärtää ja kunnioittaa Kosmoksen Kaikkeuden Universaalia Älyä ja sen eri ilmennysmuotoja.
5. Jokainen saa julkisesti ilmaista omaa tapaansa ja keskustella siitä vapaasti muiden kanssa, ilman pelkoa tulla tuomituksi ja vaihtaen sekä jakaen samalla omia kokemuksiaan keskenään toisten kanssa, laajentaen näin omaa ymmärrystään. Näin jokainen toimii toistensa opettajina.

6. Kokoontumistilana voi olla mikä tahansa paikka, minkä kukin kokee itselleen mielekkääksi ja oikeaksi, eikä silloin ole pakko rakentaa mitään tiettyjä ulkoisia rakennuksia kokoontumistiloiksi, keskustelupaikoiksi ja oman tapansa harjoittamiseksi. Jos joku haluaa rakentaa itselleen pyhäkön tai muun vastaavan paikan, voi hän tehdä sen.

7. Toisilla ei ole mitään tarvetta vaatia, tuputtaa, tahi pakottaa jonkun omaksumaan omaa "totuuttaan", joka edustaa vain yhtä palapelin osaa kokonaisuudesta, jonka laajempaan hahmottamiseen tarvitaan monien muiden erilaisia oivalluksia ja kokemuksia. Jos nämä jaetaan
toisten kanssa, niin jokainen voi vapaasti ottaa niistä itselleen sopivan lisän, joka vahvistaa omia oivalluksiaan, tahi kokemuksiaan ja laajentaa näin omaa ymmärrystään Kosmoksesta.

-- the end --

Aaaah, ihanaa. Joku on koonnut omat sisäiset ajatukseni selkeästi luettavaan muotoon ^_________________^ Nyt kun tuo leviäisi vielä yleiseen tietoisuuteen, tosin en tiedä, miten ihmiset suhtautuisivat siihen, että saa vain olla, tehdä ja ajatella niin kuin itse parhaaksi näkee. :D Olisiko se heistä ennenkuulumatonta, kun maailman kaikkeuden ikuisiin kysymyksiin onkin noin simppeli vastaus ;D

Mie ainakin jatkan samalla linjalla, mitä tekstissä sanottiin!

Ja tuo oli, ei vähempää kuin galaktisen liiton hallinnosta tulevaa tietoa, siis universumihallinto, usko tai älä.  Yleiseen tietoisuuteen tuota on koetettu saada erään leffan ja kirjan muodossa, mutta ne on vaiheessa.  :angel: ;)

Koen sen ongelmaksi

Niin helppoa ja silti täällä Telluksella: NIIN vaikeaa  :-[
Mutta kokoajan helpompaa  :smitten: