Astro Foorumi

Ajattelin kertoa teille pienen pätkän tarinaa elämästäni.Tämä liittyy ikuisiin ja vaikeisiin kysymyksiin,ihmissuhteisiin ja tunteisiin.Mikäpä sen vaikeampaa kuin ihmissuhteet ja ne tunteet? ??? Ja jos jollakin samanlaisia kokemuksia tai hyviä neuvoja tmv.niin otan ilolla vastaan.Tai jos vaikka joku osaisi ennustaa?

Noniin.3 vuotta sitten tapasin miehen, jota aloin kutsumaan "piikkilihassa-tyypiksi".Samoihin aikoihin tapasin myös nykyisen rakkaan avopuolisoni. "Piikkiliha"-tyyppi veti multa jalat alta ja sukat pyöri vinhaan.Meidän välillä oli tajuttoman voimakas energialataus...käsinkosketeltava suorastaan.Sellaista en muista kokeneeni kenenkään muun kanssa
.Avopuolisoni kanssa tosiaan aloimme kuitenkin seurustelemaan-vietimme vain paljon aikaa yhdessä ja siitä se lähti.Hitsauduimme yhteen ja roihumme oli tasainen ja turvallinen,mutta roihu se oli sekin  :smitten: ! Piikkilihassa jäi...mutta hän asui samoilla kulmilla kuin mekin(kohtalon ivaako?!) ja väkisinkin törmäilimme tuon tuostakin koiralenkillä tai kauppareissulla ja hillittömät kipinät vain sinkoilivat jo katseesta  :D ! Meni aina tovin toipua noista ihan pienistäkin kohtaamisista kun masussa oli perhosia.
Sitten muutimme avopuolisoni kanssa ja en (onnekseni?) törmännyt enää "piikkiin."No välillä hän kyseli kuulumisia,mutta ei kummempaa ollut ja rakkaani kanssa oltiin onnellisia ja roihu oli ihanan tasainen ja lämmin.Ajattelin jo,että vihdoin pääsin "piikin"lumouksesta pois.

Pari vuotta tässä meni mukavasti,kunnes kohtasin tuon "piikin lihassani" ja eihän se piikki ollut lihastani minnekään poistunut! :o
Se hillitön,voimakas energialataus,vetovoima,kuin oltaisiin magneetteja oli edelleen välillämme.Ei tarvinnut kuin katsoa toista tai vahingossa hipaista...huhhuh...!Juttelimme pitkään...Mutta ei kumpikaan uskaltanut avautua juttelemaan näistä tuntemuksista vaikka selvästi molemmat sen tuntee.

Tiedän kuitenkin,etten halua muita kuin rakkaan avopuolisoni!Mutta sitten tulee joku joka tökkäisee mun turvallisen kuplan rikki!Sain kuitenkin tietää,että "piikkini" olisi halunnut silloin reilut 3 vuotta sitten enemmänkin...mutta seurustelinkin jo toisen kanssa.Itse taas ymmärsin silloin,ettei piikki halua minusta sen kummempaa...ehkä vain intohimoa...ei vakavampaa.(En usko että olisin silti valinnut toisin,jos olisin tiennyt...)Silti asia vaivaa nyt minua.Ajatus on ihan sekaisin.Joskus tuntuu,että se on se vetovoima,mihin olen koukussa...siihen energiaan...!?En oikein osaa paremmin selittää ja ent iedä onko tässä mitään pointtia.Mutta ihminenhän se minäkin vain olen!Ja lupa olla sekaisin...

Ehkä kyse onkin henkilöstä, joka entisessä elämässäsi on ollut puolisosi tai rakastajasi  ;)  Voimakas tunnelataus on edelleen jäljellä. Vedätte todennäköisesti toisianne alitajuisesti puoleenne, vaikka tietoisesti yrittäisittekin ottaa etäisyyttä - ja kohtaamisia tulee yhä uudestaan. Aivan kuin tuohon asetelmaan sisältyisi jokin tämän elämän oppiläksy, keskeneräiseksi jäänyt asia...?

Mulla samantyyppinen kokemus, en ole koskaan tuntenut mitään tällaista kemiaa, mitä tunnen erästä vuosi sitten tapaamaani miestä kohtaan  :buck2:
 Siis sellaista sähköä on välillämme, että ei tarvitse kuin hipaista tai vilkaista toista, niin sen kyllä tuntee koko kropasssa  :P
Ja mielestä ei olla saatu toisiamme vaikka kuinka yrittäs  :-*
Mä kans luulen että me ollaan oltu edellisessäkin elämässä rakastavaiset tai jotakin, tää on aivan jotakin sanoinkuvaamatonta    :smitten:

Kuulostaa aivan tutulta... Mulla se tuntui sille että jalat menee alta, kyse ei ollut rakkaudesta vaan hyvin voimakkaasta fyysisestä kipinöinnistä, jollaista en ole koskaan kokenut sen jälkeen. Rakkautta kylläkin, nykyisen kultani kainalossa.  :smitten: Veto on nykyisen kanssa hyvin voimakasta ja kpinää on, mutta se on aivan toisen typpistä, jotenkin huomattavan paljon tunteekkaampaa, kuin pelkkä seksuaalinen hyrräys.  :coolsmiley:

Ja ihan pakko on vielä lisätä, että ainahan sellainen "jännittävä" ihastuminen tuntuu jättävän meihin jälkensä, isojakin jälkiä, kuten sinulle, Ceraph. Mutta kuulostelemalla sydäntäsi, tiedät varmasti onko se rakkautta vai ihan jotain muuta.  :)

No ookkonää sen kemiatyypin vai sen turvatyypin kanssa?

Jos kyssäri oli suunnattu mulle, niin tämän turvallisemman... Vaikkakin hänestäkin löytyy näitä piikkejä ihan yllin kyllin...  :coolsmiley:

Harmillista, että kulttuuri ei salli pitää
useampaa kuin yhtä miestä. ::) :-[ :-X :P

Puhut nykyisestä miehestäsi ja turvallisuudesta samassa lauseessa.
Jos olet miehesi kanssa "turvallisuus-syistä",
tarkoittaa, että et ole silloin varsin itsenäinen
taloudellisesti ja/tai henkisesti ja tarvitset
jonkun tuomaan vakautta elämääsi.

Onko ihme, että lempi sitten leiskahtaa jonkun muun kanssa palavasti?

Puitteesi ovat turvalliset nyt ja olet sillä tavoin aidosti
valmis rakastumaan ja tuntemaan aitoja tunteita toista kohtaan.

Källi onkin siinä, että jos jätät nykyisen miehesi, turvallisuuden
ja vakauden tunne katoaa ja olet sen toisen miehen varassa.

Kumpi siis painaa vaakakupissa enemmän,
turvallisuus ja vakaus vai rakkaus? ;)

Onnea matkaan molempien kanssa! :smitten:

Takavuosien amerikkalaisessa dokkarissa, joka käsitteli
suomalaista tangoa ilmiönä, haastateltiin Arja Korisevaa.
Haastattelija ihmetteli, kun Koriseva vaikutti melko
vaivautuneelta käyttäessään sanaa "rakastaa". Hän sen myönsikin,
mutta en muista hänen tarkkaa sanamuotoaan. Sensijaan
verbin/substantiivin "love" käyttäminen ei aiheuttanut
Arjalle mitään vaivaantumisen oireita.

Siis miksi suomen kielen vanha kaunis(?) sana "lempi" on korvattu
"rumalla" sanalla "rakkaus", joka tuo lähinnä mieleen öljynjalostuksesta tutun(?) termin "krakkaus"?

 :-[

Vaihdetaan vaan tohon sanaan "kemia" niin on tosi tekninen määre tekniseen maailmaan.  8)

Hyvä määritelmä tuo "kemiatyypit" ja "turvallisuustyypit"  ;). Ongelma tuntuu useimmiten olevan se, että nämä kaksi tyyppiä tarjoavat niin eri asioita, että naisen on pakko valita kemian ja turvallisuuden väliltä. Kemiatyypit tarjoavat usemmiten pelkkää lyhytaikaista fyysista suhdetta, joka päättyy sydänsuruihin. Turvallisuustyypit taas ovat hyviä ja vakaita elämänkumppaneita, mutta nainen tuntee suurempaa kipiniää jotain kemiatyyppiä kohtaa ja miettii tätä salaa mielessään. On se niin väärin -miksei kaikkea voi saada samassa paketissa (sekä pysyvää vakaata suhdetta sekä voimakasta kemiaa)!? Ehkäpä joku onnellinen välillä saakin.

tai voi olla ilman mittään, niin johan migreenit vähenee. mutta eihän sen luonnonlaki pitäisi olla, että se johon tuntee vetoa ja rakkautta on heti vaikea, miksi niin olisi.

itsellä ei ole ollut tuollaista valintatilannetta, mutta kaikkiin on kyllä liittynyt tarpeeksi jännitysmomenttia jota en nyt kaipaa.

Ei tietenkään ole sääntö, että se johon tuntee vetoa ja rakkautta on heti vaikea ihminen seurustelumielessä. Ajattelin lähinnä tällaista stereotyyppistä puoleensavetävä renttu / turvallinen mutta vähän tylsä perheeniä -jaottelua.

Sanoisin (syvällä rintaäänellä), että paras on jättää jännitysmomentit kuin myöskin turvatylsyys sikseen, ja ottaa kokonaan joku kolmas vaihtoehto, jossa tasapainoisesti yhdistyvät molemmat.

Maailma on miehiä puolillaan - ei tarvitse tyytyä mihinkään.

Määrittele, ihan paperille laita, millaisen haluat, tahdot ja tarvitset, ja ota sitten sellainen.  :)

Ota? Dont make me laugh. Ne pitäisi ohjelmoida kokonaan uudestaan.

Jätä ottamatta. Odota.. odota.. ja odota. Sitä ihmettä, joka on niin yksinkertainen, että joku osaa rakastaa sinua.  :D :idiot2:

Tiedän mistä puhut, samoja kokemuksia  8)

Minulle on koitunut jonkinmoiseksi todeksi se että kuka tahansa on se oikea - jos on oppinut aidosti rakastamaan itseään ja antaa rakkauden vain olla läsnäolevana.
Se ei ole sen sijaan selvinnyt täysin onko "piikki" puhdasta alemman mielen lisääntymistarve-kemiaa, eläintä meissä joka vaatii kiinnittymään himonsa kohteeseen - ja hyödyttääkö se silloin vain omaa tarvettani jos vakuuttuisin uniikista "rakkaudesta" jokaisen piikin myötä, sillä niitä mielen päälle tulee luultavasti jokaisella.
Miten sen sanoisi - koen että todellisessa rakkaudessa jokainen "toinen" on meissä ilman että häntä tarvitsee saada omakseen.
Mitä tulee kumppaneihin - pyyteetön rakkaus on mahdollista kuoria myös suhteesta esiin sen sijaan että todetaan rakkauden vain loppuneen - kysymyshän on omasta muutoksesta rakkauteen alemman mielen omistavasta ja vastapalvelusta odottavasta rakkaudesta. Tämän pidemmälle en voi sanoa koska en ole toisin kokenut. Ja taisi tulla väärään topikkiinkin.

Minun ruusuissani ei ole enää piikkejä.. ja uskon että kemiat johtui menneiden elämien rakkaudesta plus miehen ja minun aurasta. Simple, ei tarvi mennä sen pidemmälle. Eräs oli mokannut tarpeeksi monta avioliittoa, siitä sit. kammo. Mutta ei se ole vakio. Opinpa vain että aika monella voi olla kemioita ja kumppanuuksia monen kanssa, siitä tietty seuraa ihan pientä sekamelskaa sitoutumis, eroamis, kommunikointiasioissa..  ;D

Olen tuntenut toisenlaisiakin, on miehiä jotka tykkää olla kauniin vaimonsa kanssa ja tarjota tälle jotain. En uskoisi, ellen olisi nähnyt eräässä duunissa ja eräässä firmassa.  ??? 8)

Paritusohjelmat ovat hauskoja.. miehen pitää muka oikeasti päättää kuka vaimoksi.. tai vice versa.. "tunsimme yhteyden" "hän olisi niin hyvä vaimo" ja naisilla vastaavaa nyyhkyä "eka kertaa elämässäni olin niin täydentynyt"...  ::)

Ai niin C:lle, olin minäkin koukuissa.. pääseehän niistä..

Turvallisen ihanan miehen kanssa kuitenkin.

Mietin itsekin noita edellisen elämän juttuja...
noh...nyt muutetaan kaupungista muualle opiskelujen takia jne...
mutta olen sitäkin mieltä,että jos jotain on tarkoitettu tapahtuvan,niin se monesti tapahtuu ns.itsestäänkin-kohtalo.

Ardith, mitäs pienistä. Ilmankin on hauskaa, ystäviä on ainakin joka nurkan takana. :coolsmiley:

Tottakai tapahtuu, joskus sitä joutuu vaan vähän aikaa odottamaan  :)
 :smitten: