Astro Foorumi

Kävin tuolla Plazan puolella lukemassa arkkienkeli Mikaelin viestin, ja mieleeni tuli, että en aina ymmärrä mitä näissä henkisissä kanavoinneissa, palstalaisten teksteissä ja kirjoissakin sanotaan. Kaipaako kukaan muu selvempää ja ihan tavallisin lausein kerrottua tietoa henkisistä asioista, vai olenko tässä asiassa yksin?

No et ole yksin.

Näitä samoja pyörittelyjä minäkin olen kritisoinut. :knuppel2:

Olen tosin nähnyt selvempiäkin tekstejä.

Kanavoiduissa teksteissä on hyvin usein sellainen runollinen kaiku. Sellaista asiapohjaisempaa, selkeämpää kanavointia olen itse lukenut mm. Michaelin kirjoista (Viestejä Michaelilta).

Henkimaailman asioita on erittäin vaikea pukea sanoiksi. Siksi jotkut kanavoinnit kuulostavat kummalliselle ja olen usein törmännytkin kavanavoidun henkiolennon pahoitteluun siitä, ettei hän osaa ilmaista asiaa sanoin yhtään tämän paremmin. Siellähän ei käytetä sanoja vaan telepaatiisia ajatuksia viestien välittämiseen. Henkimaailman puoli on kuitenkin niin äärettömän laaja, ettemme millään voisikaan pukea kaikkea siellä olevaa sanoiksi.

Henkimaailmaan kuuluu tietysti omia sanoja, kuten esim. erilaisten ihmisten välisten sidosten määritteleminen erilaisilla kumppanuusnimityksillä - tehtäväsielu, parisielu, ystäväsielu, kaksoisliekki, entiteettisielu jne. Paljon siis määritelmiä, joilla yritetään helpottaa meidän ymmärrystä siitä, miten asiat ovat. Se tietenkin vaatii vain ensin sen, että opimme mitä nuo määritelmät tarkoittavat! ;D

Jos tulee ihan ÖÖÖÖÖ.....-tilanne eteen, kannattaa rohkeasti kysyä, että mitähän tämä mahtaisi noin niin kuin selkokielellä tarkoittaa.

En itsekään välitä hirveästi sellaisesta lässynlää-tyylisestä kanavoinnista. Täytyy kuitenkin muistaa, että sen lisäksi, että kanavointien teksti on runollinen (koska henkimaailmakin on omalla tavallaan runollinen paikka, jos sitä vertaa maapalloon ;)) niin jokaisella kanavaolennolla on persoonallinen tyylinsä puhua. Usein kanava myös puhuu sellaisella tavalla, että kanavoija saa sanomasta parhaiten selvää. Jos kanavoija itse perustaa eniten asiapohjaisesta, vähän niuvastakin tekstistä, kanava varmasti yrittää kertoa hänelle asiat juuri noin. Jos taas kanavoija on hirmu herkkä "kukkaissielu", tulee kanavaltakin tuollaista tekstiä. Tarkoitushan on aina löytää sopiva kanavoija itse kullekin kanavalle.

Voin itse sanoa, että kanavoitu teksti/keskusteleminen on erilaista kuin kasvotusten keskusteleminen. Jos esim. pyydän vaikka omalta enkeliltäni enkelikirjettä, se tulee olemaan aika tuollainen "lässyttely"kirje ;D Jos taas istuudun vain keskustelemaan hänen kanssaan asioista, on lopputuloksena asiapohjaisempi ja humoristisempi tieto. Samaa olen huomannut omien oppaiden ja arkkienkeleiden kanssa. Esim. minulle kukaan arkkienkeli, mitä nyt olen heitä tavannut, ei ole puhunut samoin kuin mitä he juttelevat kanavoinneissaan, mutta se johtuukin siitä, että minä olen minä omalla keskustelutyylilläni ja kanavoija on kanavoija omalla tyylillänsä ;) Sksi samastakin lähteestä voi tulla niin erityylistä tekstiä.

AthaMaarit puhuu totta siitä miten asioita voi ymmärtää.

KUn itse kursseilla opin 'kanavoinnin aakkosia' siten kuin ne nyt vain ymmärretään tai minä ymmärsin, niin huomasin, että itse käytän hyvin harvasanaista kieltä niiden mielikuvien kautta mitä pystyin tavoittamaan. (Se mitä pystyy on siis todella hyvin vähän.) Näin oli muillakin, melkeinpä jopa vain sanoja, metafooria.

Mutta totesin kyllä sitäkin, että jotkut alkavat pulppuamaan, muuttavat puhetapaansa ja jopa ääntänsä.

Olen toki joskus vaikeassa ja epätietoisessa tilanteessa pyytänyt 'neuvoa' enkeliltä. Ja olen kirjoittanut sen, mitä koen vastaukseksi. Ja täytyy myöntää, etten itse olisi hoksannut niitä asioita, mitä paperille kynälläni sain.

Siis on olemassa meissä jokaisessa kanava jonnekin, jota on vaikea ymmärtää...En tiedä tarvitseeko sitä ymmärtää edes. Antaa vain sen olla ja tulla, jos on tarpeen tulla.

Kanavoidessani - silloin harvoin kun sitä teen - tulkitsen sanoiksi eli KIELENNÄN saamaani informaatiota, joka on energeettistä ja intuitiivisesti esiin kumpuavaa.

Oma sanallinen kapasiteettini tarjoaa tietyn "laskeutumisalustan",
mutta on huomioitavissa,
kuinka sanani myös valikoivat energiaa!

Eli kyse on aina oman itsensä kanavoimisesta,
alias luovasta ilmaisusta.

Pidän myös harhana sitä, että kuvittelee vaikkapa arkkienkelin tulevan jostakin itsensä ulkopuolisuudesta.

ITSE kun ompi paljon avarampi kuin ihmisen samastuminen ruumistietoisuuteensa.

Olemmehan yhden ja saman TAJUNNAN tulkitsijoita ymmärryksellämme.

:)

Korjasin kirjoitusvirheen vielä tästä viestikentästäkin.

 :)

Mielestäni suomen kieli on aivan verraton väline ajatusten ilmaisemiseen.
Tarvittaessa kun voi muotoilla kehiin uusiosanojakin,
kun rauta on kuumaa ja teräs karaistavissa uuteenkin uskoon.

Luulenpa että ihmispsyykellä on taipumus tuottaa tietyntapaista tekstiä kun osa psyykestä innoittuu vuodattamaan jotain matskua ja ihmisen oma minuus tai ego ei edes tunnista sitä kaikkea mitä omasta itsestä tulee. Raamatut, Ilmestyskirjat sun muut on aina kirjoitettu jotenkin omituisella tyylillä jotta selviää että tässä on nyt ns. pyhistä asioista kyse. Erityisen hyvänä esimerkkinä pidän Jungin kanavoimaa tekstiä, jonka symboliseksi(?) lähteeksi hän esitti jonkinlaista valkopartavanhusta ja maalasi kuviakin tuosta äijästä. Kukaan ei kuitenkaan voisi todistaa että kyseessä on oikeasti erillinen entiteetti, eikä Jung lähtenyt itsekään tosissaan tuollaista olettamaan.

Näkemykseni siitä että kanavoinneista varmaan 99 % on sieltä ihan omasta itsestä lähtöisin (jos hyvin käy niin Itsestä, eli mahdollisesti kuolemattomasta osasta kokonaisminuutta) on tietysti monista tympeä ja kyyninen. Minä en vaan tajua että minkä vuoksi olennot joilla ei ole fyysistä kehoa eivät ikinä saisi aikaiseksi mitään todella mielenkiintoista informaatiota, vaan aina lällyisivät jossain siirapissa ja heittäisivät arkkienkeli-titteleitä yms. Itse en edes usko mihinkään "enkeleihin" sinänsä, ajattelen vain että jos joku henkiolento näyttäytyy niin se nyt vaan on henkiolento, eli olento jolla jostain syystä ei ole nyt ei tai ei ole enää fyysistä kehoa. Olisi tietysti mielenkiintoista tietää mistä ne siivet oikein enkeleille keksittiin, mutta oletan että se on alunperin ollut lentokoneella lentäneiden "jumalien" symboli, aivan kuten käärme oli Enki-jumalan eli "luojajumalan" (tiedemiesanunnakin) symboli.

Mielestäni kanavointitekstien lukeminen tai kuuntelu on yhtä yhdentekevää kuin esim. suklaan syöminen. Hetken on kivaa, mutta sitten voi tulla yliannostus. Tärkeämpää kuin lässytysten kuuntelu olisi kumminkin varmaankin tehdä itse aktiivisesti tästä maailmasta parempaa paikkaa jotta jokainen voi paremmin täyttää oman potentiaalinsa omien inkarnaatioidensa aikana. Tuskin kärsimys voi olla ainoa mahdollinen tapa oppia ja kehittyä täällä... No okei, jos se äkki-imelä kanavointi jostakusta tekee jotenkin paremmin ihmisenä, niin harrastakoon sitten sellaista (kanavoijana tai kuulijana). Minua se vaan alkaa aina öklöttää...

 :2funny:

Onkin tähdellistä havaita luovansa mielikuvituksessaan kaiken kanavoimansa.
Joten lisäänpä vielä sen 1 % tuohon 99:ään prosenttiin!

Toisin sanoen: "I made it!"   :)

Se ei tee luojasta vähemmän luojaa,
että hän on yhtä luotujensa kanssa mahdollistaen samalla kanssaluomisen ilon.

Tähän asti kun olemme tottuneet ja kiltistikin alistuneet ottamaan ikään kuin jostakin ulkopuoleltamme vastaan noita kanavoituja osatotuuksia - näkemyksiä siitä informaatiosta, mitä kulloinkin vedämme magneettisesti puoleemme eli mitä kulloinkin mistäkin voimme käsittää.

Ja tässä onkin jutun juuri: se, että kukin meistä luo itse todellisuuttaan, ei tee siitä enemmän muiden todellisuuksista irrallista - "ihminen ei ole saari".

 
Fyysinen kehonko puuttuminen tekee henkiolennosta vähemmän enkelin?
Voisimmeko ajatella niin, että olemme paitsi enkeli-ihmisiä, niin myöskin ihmisenkeleitä?


Siipihavainnoista:

No katsos kun ihmisellä on, häneltä löytyy ihka oikeatkin "luomisen siivet" taikka "luomisvoimaisuuden siivet" - tuolta munuaisten kohdalta, selkäpuoleltamme ylös leiskuen. Kyse vaan ompi hienokehollisuudesta, joka sinällään läpäisee fyysisyyttämme ja on siten paljaalle silmälle näkymätöntä.

Luomista voi ilmetä tuhovoimaisuutena (mustat siivet) tai rakennusvoimaisuutena (valkeat siivet) mutta myös niiden välisyytenä - jonkinlaisena polariteetteja yhdistävänä neutraalina voimankäyttönä. Positiivisuus puolestaan neutralisoi negatiivisuutta. Siten luomalla "hyvää" heikennetään "pahan" vaikutusta.
 

Suklaansyömistä en itse pidä lainkaan yhdentekevänä, nam!  :P

"Lässyttelyt", "äkki-imelät kanavoinnit" ja "öklöttämiset" ovat asennevireisyyttä ja siten ainoastaan rajoittunut ilmaus kokemisen koko skaalasta.

Siinä, missä joku toinen voi kokea ahaa-elämyksiä
taikka nähdä kanavoidun tekstin läpi:
siihen omaankin totuuteensa, joka kanavoidusta tekstistä puuttui,
mutta jonka se olemattomuudellaankin PALJASTI.

Voi miten hauskasti asian ilmaisitkaan.  ;D

Minulle tuli vaikutelma (se varmaan annettiin ökyulottuvuuksista, heh!) siitä, kuinka ihminen kököttää kukkaruukussa ja häneen suihkitaan substraalia - ja pääasia on, ettei hän waan hyppää ruukustaan.



Miten paljon vaa´assa painavatkaan kanavoitsijan omat asenteet - niin ja mielikuvitus!


Henkimaailma on syntyisin siitä, että keksimme olevan jotakin muutakin kuin henkimaailma. Ongelman ratkaisu onkin: kuroa erillisyyden railoa umpeen. Tällöinhän kanavoinnitkin tulevat tarpeettomiksi, eikä vähiten kanavoitsijoille itselleen.

Eli kun... henkimaailma ei ala jostakin itsen ulkopuolisuudesta vaan jatkuu kehotuntumasta ihka omaankin elämään.


Ja pullonhenki vastaa:

"Kiitos, että vapautit henkeni... sanomaan KIITOS!

Ja EI - pulloelämälle..."

 :)