Astro Foorumi

kovasti nyt kysyä sellainen kysymyksen, että miksi ihmisillä EI synkkaa, eli huonot kemiat, jos kerran kaikilla on sama alkulähde. Kysynkö?  8)

Erimielisyydet, erilaiset luonteet jne?  :coolsmiley:

Sehän on hirveän pitkällinen prosessi, että ikäänkuin tiputaan taivaista erilaisiin elämiin ja unohdetaan se ykseys, mutta miten ja mikä siinä on se perimmäinen syy ja tekniikka? Eikös kaikki erimielisyys ja ei-pitäminen ole harhaa, vihamiehet, kohtaamattomat kemiat ymv? Eikös se ole sanotaan nyt vaikka egoa?

Tai sitten vain erilainen maku, maailmankuva, erilainen tapa ajatella työ, ura, saavutus. Toinen ihailee jotain, mitä toinen halveksii.

Mutta erityisesti kiinnostaisi mitä tapahtuu siinä PISTEESSÄ energiatasolla, kun ihmissielut pystyvät kasvamaan niin eri suuntiin ja olemaan kyvyttömiä näkemään kuin omalta kannalta? Se piste muistuttaa varmaan hieman samaa kuin se, että ensin rakastuu huimasti johonkin ennen tuntemattomaan, tai vaikka menneen elämän rakkaaseen, ja sitten se juttu vain haipuu ja ollaan jos ei vihamiehiä, niin ei tunnu olevan mitään yhteistä.

Nämä henkilöt sitten kuitenkin kenties jatkavat toisten kanssa, joiden kanssa on hetken yhteistä ja sitten ehkä ei. JA lopulta kaikki kuolevat, esitys loppuu ja seuraava elämä, josta kuvio aletaan taas.

Mikä tässä on tämä juoni, osoitetaanko vain käytännössä että näin se egon ja maan tasolla on?

ykseys-erillisyys-ykseys

tai ykseys-hajaantuminen-osittainen ykseys/osa jää hajalleen vapaan tahdon mukaan, vaikkapa aineelliseen kiertokulkuun, osa palaa siihen alkuenergiaan?

Yhdistävä energia on rakkaus, erottava on viha, joka on siis illuusiota, mutta se saattaa tuntua yksilöstä vahvalta. Esim tekee itse väärin, toinen syyllistää, alkaa vihata syyllistäjää.

Tai vihaa sitä, joka oikeasti kohtelee väärin.

Tai sitten rakastaa kaikkia, teki ne mitä tahansa, mutta ei salli tehdä, silti rakastaa sielua, koska KAIKKI negatiivinen tulee egon tasolta?

Silti erilaisuus ei aina ole vain rikkaus, vaan este.

 :angel:

No mikä ja kuka luo sen ärsyttävän, mikä on itsessä, ja miksi se luodaan?

Tai miksi esim juuri nuo elämänarvot voi olla niin ristiriidassa? Vaikka toinen näyttäisi hakevan ihan eri juttua kuin sinä, hakeekin samaa? (onnea ja menestystä?)

Tein muuten tosi ilkeetä peilausta eräälle viime päivien aikana. Kaikki ilkeydet ja heitot sai takaisin ja sanoin, että koska olen niin kelvoton, tuskinpa minä voin allekirjoittaa papereita.
Siinäpä sitten sai, naamalleen asiassa joka hänelle tärkeä.

Olikohan se viisasta, ainakin jatkan samaa peilauslinjaa. Ystävällisyys ystävällisyydellä, muu palautetaan sellaisenaan takaisin sillä he eivät opi tällä Jeesuksen tyylillä "käännä toinen poskesi". Ilmankos on "hieman" hyytävät välit kolmen kanssa.


 :smitten: :smitten: :angel:  

Ehkäpä moinen ihminen tuli vain kysymään tai varmistamaan sinulta,
millaisena itseäsi pidät - kelvottomana vaiko kelvollisena.

Jos joku nyt tulee ja väittää minun olevan kelvoton,
miten siihen reagoikaan!  :tickedoff:

Silti uskon vihan asiallakin liikkuvien, so. "ikävien ihmisten, olevan perimmäisesti rakkauden lähettiläitä.
Ilmaistessaan minun olevan jollakin tapaa EI-OK
he samalla tivaavat sitä, näenkö jotakin "ookompaakin" itsessäni.

Ja tokihan näen!  :)



Itse ymmärrän Jeesuksen "poskenkääntömenetelmän" juuri siten,
että ihmisen on voitava uskoa itsessään olevaan OK-minään
kuten "kissa yhdeksään henkeensä".

Että vaikka kuinka muut joukollakin pimittäisivät minulta sitä omaa VALOANIKIN,
minähän sitä pimentoa itselleni en toki tee,
jukulite!

Sitten muille jääkin valinnan paikka: ottaako minut sellaisena kuin itseni hyväksyn - vaiko ei.

Valossa-terveisin;

 :smitten:

En itse asiassa edes ajattele tässä valoa ja pimeää, vaan palautan ilkeän kohtelun alkulähteelleen ja olen kyllä kohdannut hölmistyneitä ilmeitä, kun tajuavat että ongelma onkin ehkä heissä.

Mutta sitäkin enemmän kiinnostaisi tuo alkuperäinen kysymys, muotoilin se n tarpeeksi tarkkaan sinne.

Hyvin muotoilemassasi alkuperäisessä kysymyksessäsi
lienee jo alkuperäinen vastaus.

 :)

Oletko miettinyt kuinka monella eri tavalla voi ASENNOITUA eri asioihin ja ihmisiin.

siis asenteet ovat hyvin ratkaisevia.

Esimerkki: Minulla kerran unohtui kassi parkkipaikalle, kun 50 kilometrin päässä sen huomasin.

Ukkoni mietti koko ajan mihin toiminpiteisiin pitää ryhtyä, kun se on varastettu, poliisit yms. Minä käskin olla hänen hiljaa, sillä minä ajattelin koko ajan, että ihmiset ovat hyviä, ajattelevia ja antavat laukun olla paikallaan.

Laukku oli aivan samalla paikalla koskemattomana.

Näin me kohtaamme myös ihmisiä. voimme tonkia esiin kaikki vajaavaisuudet ja heikkoudet ja keskittyä niihin, tai voimme nähdä hyvät asiat, keskittyä niihin ja kannustaa ihmistä niiden avulla. Kiitos kasvattaa, haukku latistaa. Se tapahtuu mihin ennakoimme ja mitä pelkäämme, ne asiat löydämme edestämme.

Jos kaikki on yhtä ja samaa alkulähdettä, miten syntyy väärinymmärrys ja se, ettei voi sietää toista ihan energiatasolla.

Kysymys oli siis : mistä syntyvät huonot kemiat? Miksi ne eivät ole korjattavissa?

En ole vastannut siihen mitenkään.

Minun mielestäni kostomentaliteetilla ei voita mitään.
Provosoituu ja provosoi vain lisää kaunaa ja energiat vetäytyvät yhä kauemmas. :-[

Toki aina on ihmisiä,joitten kemiat eivät kohtaa.Mutta ehkä tuo sielunsopimus selittänee jotain.Tiedä häntä,miten mikäkin asia vielä etenee.Vaikka joskus olisitte parhaat ystävykset.Et varmaan enää muista,mitä olette sopineet. ;)

Kipakkana suutahdan silloin tällöin ja vastaan samalla mitalla.
Olen todennut sen toimivan huonosti.
Parempi olla noteeraamatta koko asiaa/ihmistä,ellei kerran ole pakko.
Vanhemmiten sitä tasaantuu,eikä jaksa enää turhaa pahaa mieltä itselleenkään tuottaa riitelemällä.

Jaa, minun tapauksessani en kyllä kostanut, vaan palautin ihmiselle sen mitä hän teki, ihan heti, instant karma. Ihan neutraalisti peilaten, ja hyvin toimi, ei tarvinnut mennä ilkeilypeliin itse vastaamalla suoraan, vaan vinoilin takaisin, niin että henkilö ei saanut hyökättyä haluamallaan tavalla. Tavallaan kalan väsytystä.

Miksi pitää olla huonoja kemioita? Onko Jumala luonut ne? Mitä tarkoitusta varten? Miksi niitä ei voi korjata? Onko todella ainoa selitys, että se jota et siedä onkin tärkeä matkakumppani? Minä en yleensä juutu johonkin pelaamiseen kuin ehkä täällä peilailen, olen vain miettinyt asiaa parin kolmen henkilön kohdalla.

Siinä on just energiatasolla jotain.. hm.

Minusta vaikuttaa siltä, että tällä toisella on eriävät näkemykset minusta
kuten myös siitä, kuinka hänet näen - millaisena häntä pidänkään.  :o

Se erillisyyden kuilu, joka imee valoa kuin solun sisäinen häiriötila!  :-\


Kyllä olet vastannut - ainakin minun näkökulmastani katsottuna.
Kerroithan siitäkin, kuin "bumerangeerasit" kokemasi huonon kohtelun takaisin sen lähettäjälle.

Kemia ei näet ole vain laadullista vakioisuutta
vaan kommunikaatiossa syntyviä varauksia, muutostiloja.
Fysiikkaa kemiassa ja kemiaa fysiikassa.

Siten metsä vastaa kuten sille huudellaankin.

Ongelma on opettaminen - halu näyttää muille heidän paikkansa silloin
kun he sitä ovat näyttämässä itselleni.

Opettamisessa on vähän "huono" kaiku silloin
kun ihminen yrittää estää muita kuvantamasta havaintojaan
peilaukseksi.

Siinä on "huutoa" tyyliin "anna sinä minun olla sellainen kuin olen", vaikka toinen tuli vain näyttämään:

"Hei, olet tällainenkin."

Huh! Kuinka paljon maailmassa onkaan ihmisiä,
jotka näkevät meikäläisen toisinkin,
mutteivät tohdi/uskalla/viitsi sitä minulle näyttääkään,
koskapa olen oman "kaskeni kanto" - kiinni pitimissäni.

Eli... luvallani sanoen, muttei muuten.  :-X :tickedoff:

 :)

Hm, tavallaan, mutta miksi luodaan esimerkiksi vastakkaisia luonteita - hyvä esimerkki on astrologiset polariteetit, joista harva pystyisi olemaan vaikka pariskunta, kemioitten takia - kun nämä pikemmin pitäytyvät yhä enemmän siinä mitä ovat, kuin koettavat muuttua sen peilaajansa toiveen tai huomautuksen mukaiseksi.

Huonot kemiat siis eivät tasaannu välttämättä. :P ::)

Et ole kuitenkaan tämän toisen ihmisen "karmanherra", vai oletko?
Ja tarkoitan sitä, ettemme mielestäni voi tietää, mitä kenellekin kuuluu antaa karmaksi.

Ja mitä onkaan "neutraali peilaus", kun sen varaukseksi laittaa oman reaktionsa käryn?
Eli juuri ihmisen reagointi siihen, mitä hän olettaa itselleen tehdyn, on mielestäni suurin erillisyyttä ruokkiva teko.
Ja tällöin ihmiset tulevat esiintyneiksi "karmanherroina", opettajina
- niin ja jopa jumalana toisilleen (ainakin kollektiivisella tasolla).

Kalan väsyttäminen voi tuntua mukavalta, kunnes tajuaa, kenen siimassa mitäkin roikkuu eli kun omat vihaiset kasvonsa ovat luettavissa vastapuolen "kalannaamasta".



Mitäpä Jumala ei olisi luonut ollakseen kaikkeuden jumala
eikä jokin erilleen ajautunut mafioso...  :(

Kyllä kemioita voi korjata - auran muutoshan lähtee perintötekijöistä, joihin vaikutetaan ajatuksin.

Eli: ajatus > DNA > aurantilat.

Tietoistuminen riittää muutoksen liikkeelle laittamiseen.



Paljon kysymyksiä, huh!

"Tärkeä matkakumppani" jo itsessään sisältää selitysten paljouden!
Sitä pitää tutkia, tuota matkakumppaniuden tärkeyden syvyyttä.

Onko tuo tilapäinen peilailu jonkinlaista itsepuolustusta;
haluatko vain pitää pintasi ja sallia itsesi olla olemassa sellaisenaan?  :angel:

Ehkäpä nuo kolme henkilöä ovatkin enkeleitäsi - voitko nähdä heidät sellaisina välittäjinä... itseymmärryksesi syvenemiselle?


Energiat ovat vapautettuja voimia - sanoisi "Keskusteluja Jumalan kanssa" -opus.

 :)

No peilaanpa ihan sinua sinulle MM; itse sanot että olen Jumala ja voin siis toimia kuten Jumala peilatessani, eikö?

Joka tapauksessa, ei kai huonot kemiat ole korjattavissa, miten muka? Mitä teet jollekulle ihmiselle, jonka kanssa tuntuu ettei synkkaa? Yleensä kai sellaisia vältellään. Vaikka Jumala olisi luonut koko systeemin, hän lie sen yläpuolella ja muille jää kokeminen.

Noista kolmesta henkilöstä, 1-2 kanssa välit poikki - eivät halua kuulla itsestään totuutta suustani, se on totta - oikein kuulen että ei tavata - yksi mielellään vääristelee ja naputtaa.. Sitten erikseen on pari henkilöä palstalla jotka sanovat ykskantaan, kemiat eivät kohtaa - vaikka siis Jumala on luonut kaiken ja hlö puhuu kovasti Jumalasta - ja toinen nauttii siitä että on aina vastahankaan. Luoja on kai sitten luonut hänetkin.  ;D

Kyllä, pidän edelleenkin sinua jumalana, jumalan osassa, jumalan asialla, jumalan ilmentäjänä. Sinusta ei minulle jää jäljelle muuta kuin jumalaa - otanpa taikka jätän.

Toimiessani kuten jumala toimii, peilaan muilla itseäni ja itselläni muita. Jumala näkee (vain) jumalan. Jumalana en kuitenkaan tee kenellekään yhtikäs mitään - vaan he käyttävät minua.

Siten en voi, en kerta kaikkiaan voi muuttaa kenenkään kemioita muuta kuin sen kautta, että minä hänessä muutun osana hänen muutostaan.
Ootan siis aikani, vuotan viruenkin. Muutos on hänen käsissään.

Näinkö on näreet?  :coolsmiley:

Eipä sentään: minä muutun ja hän minussa muuttuu osana muutostani.
Siten - eräänä päivänä - voi käydä niin, että ilmaannun takaisin hänen silloiseen elämäänsä ja kerron hänelle silmieni avautuneen.
Tosiasiassa olenkin tällöin kykenevä näkemään itseni hänessä toisinkin
ja tunnistamaan toisinkin häntä itsessäni.

Eikä näin olisi voinut käydä ilman "ykseyden välittäviä tekoja" eli ilman tuon toisen ihmisen itsessäänkin läpikäymää, ympäristön tukemaa muutosta, jonka osallisuudesta minä hänessä olen tietämättänikin nauttinut kaikki nämä "vihanpidonkin" vuodet.



On monta vaihtoehtoa - murhasta avioliittoon, karmallisuudesta armoon.
Avioliitto onkin "hyvän näkemistä pahassa" - armon työskentelyä.
Koen olevani kenen hyvänsä aviopuoliso - paitsi milloin en koe, ja silloin se murha-puoli on niskan päällä.

Enkä pidä Jumalaa jonakin ylätasoon rajoittujana
vaan alatasoja myöten läsnäolija-kokijana.
Eli sinuna. Kokeakseen pitää vain unohtaa ensin.
Sillä kun on kaiken kokenut, ei voi kokea mitään uutta
ilman unohduksen syliin antautumista.


Oletko kertonut hänelle, tälle yhdelle, että olet se, josta hän niin paljon sinulle puhuu - se jumala? Leuat voivat loksahtaa, kun tutun kasvot tunnistaa epäuskoltaan.

Vastahankaus on molemminpuolista kitkaa,
ja totuus, jota ei haluta kuulla, on mielipide,
suhteellinen näkökanta - esitettävissä muiden näkemyksiä vastaan
tai niillä torjuttavissa.

 :)

Noh, lopputulos tunnetaan kun nyt jo kysyy käänteisesti käytänkö jotain huumeita ja kuka luulen olevani, kun olen niin henkinen, ja onko henkisillä miehillä muka rahaa, ja hanki rikas mies..  ;)


"Siten en voi, en kerta kaikkiaan voi muuttaa kenenkään kemioita muuta kuin sen kautta, että minä hänessä muutun osana hänen muutostaan."

Mitäs jos he eivät muutu kuin ikävämpään suuntaan ihmisinä? Ei tule niitä jaloja ominaisuuksia. He menevät eri suuntaan, kemiat eivät samanlaistu.

Mutta yleisesti ottaen, onko kukaan osannut vastata siihen miten erilaiset kemiat syntyvät, miten ja miksi ne luodaan. Olenko kovin väärässä jos sanon, että yksilöillä on pitkä inkarnaatioketju takanaan, joissain ollaan hyvin kaukana jumaluudesta ja alkulähteestä ja siksi asennoidutaan esim. kilpailijana toiseen sen sijaan, että oltaisiin yhtä. Ja kun on vapaus mennä nk turmiolliseen suuntaan, silloin ei taatusti voida ymmärtää (ei välttämättä edes polla ole kondiksessa).

Vastata osataan, mutta onko mitään täysnappivastauksia - enpä usko.
Prosessuuri on kuin onkin läpimentävän suuri!  ;D

Se, että itse on jotenkin "kaukana jumaluudesta",
ei mielestäni mene yksi yhteen sen kanssa, että jumaluutensa olisi kaukana poissa.

Tuosta "vapaudesta" mennä turmiolliseen suuntaan:
pidän sitä vapautena vain jos moisesta löytyy ulospääsykin.
Ihmisellä on taipumus mennä syteen ja saveen vain,
koska jokin kutsuu, jokin vetää puoleensa - kuten ainainen torailuvillityskin.

Mikä se puoleensavetäjä lopulta on,
selviää ehkä kuitenkin.
Jos nimittäin ei lakkaa uskomasta huomiseen.
Ja lakattuaankin voi kenties jatkaa kohdasta,
jossa "meni pimeäksi".

Sitähän varten on perisiunausta ilmassa - nuo jälleensyntymöiset.
Se että ensin rakastetaan, sitten vihataan ja sitten eikun rakastetaan taas.

Entäs jos... vihan jälkeen todetaankin,
kuinka ihanaa olikaan vihata armastaan,
kun koko ajan ennakoi sen inhan tyypin olevankin kuorittavissa
... hyvän piältä pois.

 :)

 :D Sitten vielä kysytään, missä ON uuden ajan kirjallisuutta  ::)

Mika-Matti, JOS kirjan kirjoittaisit:
SE OLISI SIINÄ.
  :smitten: :smitten: :smitten:
 :angel: :angel: :angel: :angel: :angel: :angel: :angel:

Suhtaudun asioihin suht neutraalisti nykyisin. En siis tosissani jaksa vihata, mutta mietin vain mistä moinen kohtaamattomuus lopulta syntyy. Ehkei vastaus ole kovin yksinkertainen. Hieman kuulostavat korulauseilta jotkut sanat tuossa MM tekstissä..

"mutta jotakinhan se kertoo omasta suhtautumisestani,
siitä, millaisena heidät haluan nähdä - jos vain saisin muovailtua heitä kaltaisikseni."

Tämä taasen on aihe sinänsä ja olen luetellut negatiivisia ominaisuuksia tarpeeksi täällä. Mieluiten olen itse niistä poissa kuin alan muokata tällaisia ihmisiä, jotka haluavat pelata pelejään.

En nyt tiedä saanko mitään uutta tähän keskusteluun mutta se että maailmassa on musta ja valkoinen, jing ja jang, valo ja pimeys.
 Vastakohdat, täydentävät kyllä,mutta siinä pisteessä kun ne eivät täydennä pitäisi yksilöllä olla tarpeeksi kypsyyttä tunnistaa se ja päästä sen vaikutuksen piiristä pois.

Kaikki ihmiset on erilaisia, ja jos tarttuu jokaiseen negaatioon mitä ihmisissä on, tuskin kellään meistä olisi ystäviä. Pitää olla myös rohkeutta sanoa irti ystävyys jolta ei saa mitään, olla kauaskantoinen seurauksista. Eli: Ärsyynnyn kun olen x:n kanssa, feidaan itseni hänen elämästä, sillä saan itselleni ja X:lle pahan mielen kun olemme yhdessä.
 
Se että olisiko maailmassa vähemmän sotia tai kurjuutta jos kemiamme kohtaisivat suuremmalla kaavalla, en usko. Se että voisi rakastaa lähimmäistä ja ymmärtää, tai edes yrittää ymmärtää, voisi olla vastaus harmoniaan. Siihenhän me kaikki omalla kohdalla pyrimme, toivottavasti ainakin.

Aivan.
Kun perkaa omaa suhtautumistaan, ollen enää syyttämättä muita,
peli onkin pelattu,
koska yksi on tiedostanut oman edesvastuunsa
- eikä muiden suhtautumisella ole enää väliä
muuten kuin kuvastimena.

 :)

Tämä EI ole syyttelemiskeskustelu, vaan ihan yksinkertainen keskustelu siitä, mistä syntyy huonot kemiat, kun olemme samasta alkulähteestä. Se on se kysymys ja siitä kohtaa sitä pitää alkaa purkaa.

Epäilen että kaikki skismat ovat yleensä mahdollisia vasta kun meidät pudotetaan erillisyyteen. Muuten ei voisi olla kuin hyviä ja samankaltaisia energioita.

Sasha kulta, melkein meinasin mennä halpaan. Minulla kun juuri EI ole huonot kemiat enemmistön, vaan sinun kanssasi ja erään muun. Näitä todella on vain kaksi, kolme tällä palstalla, jossa on n 25 000-30 000 jäsentä, eli enemmistö on juuri oikeassa. Sen sijaan juuri SINUN kommenttisi saavat monet kiihtymään. Oletkos ajatellut sitä? Muuten englannin kielessäsi on aika lailla korjattavaa, jos tuo yksi pätkä tuolla oli tosissaan englantiasi?

Live elämässäkin näitä hankalia tapauksia on vain muutama, eiväthän ne haittaisi elleivät olisi olleet joskus läheisiä. Mutta sehän on siis tyypillistä yleensä välirikoissa, jossa toinen toimii vastuuttomasti.

Minulla tosiaan ei ole monta ihmistä, jonka kanssa kemiat eivät kohtaa ja olen itse aina valmis sopimaan, mutta joissain tapauksissa sovintoyrityskään ei riitä. Siksipä puhuin aiheesta enemmänkin yleisellä tasolla. Eli tiedoksi, en aio osallistua mihinkään riidan haastamisiin tässä ketjussa.

Hih, hauska herätä taas aamuun.  :)

SIT:

Mutta yleisesti ottaen, onko kukaan osannut vastata siihen miten erilaiset kemiat syntyvät, miten ja miksi ne luodaan. Olenko kovin väärässä jos sanon, että yksilöillä on pitkä inkarnaatioketju takanaan, joissain ollaan hyvin kaukana jumaluudesta ja alkulähteestä ja siksi asennoidutaan esim. kilpailijana toiseen sen sijaan, että oltaisiin yhtä.

luonnossa ei synny tyhjiöitä.

Siis eihän tuokaan vastannut siihen kysymykseen, miten voi olla olemassa huonoja kemioita, jos Alkulähde on sama. Siksi ilmeisesti, että lopputilanne ei ole lainkaan Alkutilanteen kaltainen. Mutta kun mennään taas kohti Alkutilannetta, kaikkien erojen tulisi kai tasaantua.

Minun vastaukseni ovat kumminkin vain minun kysymyksiini
- kuin vakka ja kansi.  ;)


Kysynpä itseltäni:

"Onko Alkutilanteeseen palaaminen mahdollista?"

Ja itseyteni vastaa:

"Aluttomalle ei ole olemassa todellista alkua eikä alkutilannetta
saati todellista loppua eikä lopputilannetta."

"Ainoa vastine alkutilanteelle on jälkitilanne, joka selkiinnyttää alkutilanteen,
mutta olematta alkutilanteen toistoa vaan
vanhan purkua uuden ja ehomman tieltä."


Ja itseyteni vastaa edelleen:

"Voit yrittää palata entiseen jäljittämällä muiden kertomuksien mukaista alkuidylliä,
so. vanhoja hyviä aikoja,
muttet voi kuin matkata aina vain eteenpäin
kohti jotakin uutta."
 
"Lohdutus onkin siinä, että uudessa on myös kaikki vanha, joskin muuntuneena."

"Se on samaa kuin energian häviämättömyys - ympäri käyminen."

 :)

Kun on tuo 'haluaisin'...

niin

Minä haluaisin nähdä itseni objektina edes joskus, eikä aina vain muhia siellä sisällä tietyllä lailla piilossa joltakin todellisuudelta.

Siten kuten me näemme muut!  :o

Mutta se voisi olla liian rankkaa. :-\

 ::)

Entä, jos joku näkee sinut subjektina, oman maailmasi valtiattarena?
Siis ei jonakin kiihkottarena vaan tyyneytesi mestarinnana!

Tuona subjektina halajan tulla nähdyksi.
Se on sitä, että muut tunnistavat minun luovan omaa todellisuuttani,
vaikka siinä olisi aineksia "pöhkölandiasta".

Omana subjektinaan ihminen ottaa vastuun
enkä nyt enää... tarkoitakaan ristinpolkua vaan:

Vastuu onkin omana vastauksenaan kysymyksilleen olemista,
selvityksenä hämmennykselleen olemista,
sopuna ristiriidoilleen olemista.

"Subjektina toimiminen" on minulle ominainen taipumus luoda niin kuin ajattelen,
tunnen, haluan ja uskon.

Ja kun en enää... pidä muita objekteina
vaan kaltaisinani subjekteina,
voin lopettaakin "kyllä te sitten olette..." -kälättämiseni tähän
ja tyytyä, tyyntyä ja tyynnytellä
itseni hyväksymään muut sellaisinaan,
vaikka he kantaisivatkin "pöhkölandian", so. minulle vieraan ajattelun, viirejä.

Sillä noissa vierauden tunnusmerkeissä
piilee puhdas mahdollisuus
tulla täydennetyksi itsellään.

Se on... itsensä arvaamista toistenkin suomasta näkövinkkelistä.

Kuten kirjoititkin!  :smitten:


Arpa on heitetty - arvattavaksi.

Ja minun ja jonkun muun vuoksi sinä kirjoitat palstatolkulla,
kuinka sinua kohdellaan niin kovin väärin? ;D

Kirjoitustasi on jo varmasti 30:n reilu 300 sivun
kirjasarjaa varten!

Loisto saavutus minulta, täytyy myöntää. :smitten:
Saattapi olla, että vain kuuluisista historian merkkihenkilöistä
on kirjoitettu enemmän analyysiä kuin minun vaikutuksistani muihin ihmisiin. ;)


Olen ajatellut ja niin pitääkin kiihtyä,
että keskustelua ja uusia ajatuksia syntyisi. :coolsmiley:


Mitenkähän tämä tähän kuuluu? :uglystupid2:
Slangissa ja puhekielessä ei ole mitään korjattavaa.
En keskustele edes suomeksi, ranskaksi ja saksaksi kirjakielellä.
Englantini on loistavaa, eikä minun tarvitse
kopioida tekstiä todistellakseni mitään. ;)

Minun näkemykseni kemioiden toimimattomuudesta on seuraava:

Vaikka ihmisen sielut ovat jumalaista alkuperää, ja tätä kautta kaikki ovat yhtä, niin meillä on maanpäällisten elämien kautta myös yksilölliset kokemuksemme. Kaikki eivät ole täällä vaellelleet yhtä kauan, joten eräillä on maallisista elämistä enemmän kokemusta kuin toisilla. Jo tämä pelkästään voi aiheuttaa skismaa ihmisten välillä.

Sitten on tietenkin karma. Olette vanhoja tuttuja entisestä elämästä ja sieltä on jäänyt asioita käsittelemättä. Ne käsitellään tavalla tai toisella tässä elämässä.

Tavallista on myös ihan kasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin mukanaan tuomat väärinymmärrykset. Näissä on kuitenkin kiinni enemmän kuin haluaisi myöntää.

Ja vielä, tavallistakin tavallisempaa on, että omassa itsessä hävettävät puolet kielletään, mutta nähdään ne sitäkin selvemmin toisessa ihmisessä. Toisaalta toisen vahvuudet voivat aiheuttaa kateutta tai mustasukkaisuutta. Eivät edistä henkilökemiaa nämäkään.

Kaikki ovat varmastikin havainneet, että ihmisillä on erilaisia luonteita (siksi me astrologiaakin tutkimme). Temperamenttieroissa liiallinen samanlaisuus tai erilaisuus voi aiheuttaa ongelmia.

Ei pidä unohtaa, että suurin osa pitää ydintään (sielua) herkkänä ja haavoittuvana ja tätä suojellaan puolustusjärjestelmän avulla, jota myös egoksi kutsutaan. Näin ollen ihmiset tutustuvat toisissan ensin egoon ja ehkä jos hyvä tuuri käy, niin sitten sieluunkin. Toisten egot ärsyttävät enemmän kuin toisten.

Live elämässä nämä pari kolme, joiden kanssa on ollut mitään tuoksintaa, itse asiassa rakastavat tai ovat rakastaneet minua. Pari heistä välittää vieläkin. Joten 1/3 jää jäljelle- 8)

Siksipä ehkä ihmetytti, miksi palstalla tulee sellaisia hlöitä vastaan, joiden kanssa ei millään synkkaa, vaikka pitäisi olla nk henkisesti tiedostavien palsta, mutta ehkäpä näin ei olekaan?

"ihmisillä on erilaisia luonteita (siksi me astrologiaakin tutkimme). Temperamenttieroissa liiallinen samanlaisuus tai erilaisuus voi aiheuttaa ongelmia."

Eli, alkulähde haluaa jakaantua HYVIN erilaisiin persooniin, jotka jopa piikittelevät toisiaan, miksi? En esimerkiksi ymmärrä miksi Sasha lukee minua jatkuvasti niin väärin, puhun hyvin laajasti kaikenlaisista asioista, henkimaailmasta, unista, uskonnon- filosofiasta, ja hän jankuttaa aina yhtä ja samaa asiaa? Olisiko jopa kyse siitä, että joillakuilla on kuunteleminen, empatia ja havaintojen tekemisen kyky parempi kuin toisilla?    ::)

Eli Lilli on samoilla linjoilla kuin minä. JOS olisimme jääneet ykseyteen, ei olisi hyvin kaukana toisistaan olevia persoonia kokemuksia tavoitteita mieliä, vaan oltaisiin yhtä ja samaa. Tämä kaikki vaan saa miettimään aineellisen maailman luomisen mielekkyyttä.

Mitä enemmän kirjoitat Sashasta, sitä helpompi minun on häntä ymmärtää.

Joten kiitos siitä.

 :smitten:

Hassu juttu, minä taas koen että hänen polkunsa on mahdollisimman kaukana, toki voin ymmärtää adoptio ja sen sellaiset jutut, mutta siinä kaikki. Jossain vaiheessa ajattelin että jotain yhteistä voisi olla, no ehkä sukupuoli - mutta ei esim orientoituminen.

Onneksi kuitenkin live elämässä en kohtaa kovin paljon hankalia ihmisiä, aikas sopuisaa on. Myöskin eräs kaksospomo, no hän sai taistella puolestani työkentillä. Vaaka viihtyy harmoniassa.

 :smitten:
Ah..! God had such a good day when he did create me. :smitten:




Ihan vain kysymys mielenkiinnosta;
Onko sinulla ystäviä todellisessa elämässä?

Minua ihmetyttää kovin, että minä, jota sinä et ole koskaan tavannut
reali elämässä, pystyy ja kykenee vaikuttamaan sinuun niin paljon. ::)

Tämä keskustelu ei alunperin viitannut kehenkään tiettyyn henkilöön, joten mikäli joku haluaa vielä sanoa jotain, voi palata keskustelun ekaan viestiin. Minulla ei ole lisättävää. Mukava iloinen kesäinen olo, eräässä hassussa kaupungissa. No problems.

Jos ei synkkaa..ja samasta lähteestä hörppiminen..hmmm

Megalomaanisimmat ärsytyssuhteet tai ihmiset elämässäni ovat olleet suurimpien lahjojen tuojia. Olen varjoankka, jahtaan syvissä vesissä jotakin valotettavaa vähän enemmän kuin tarpeeksi - lahjojen saamista "vastustajiltani" en väsy ottamaan vastaan.

Ne lahjat ovat opetusta itsestäni - älähtäessäni tiedän vain löytäneeni uuden puolen jonka halata pois voidakseni hyväksyä tuon ärsyttävän tiedon tuojan. Valkosipulia vampyyrille, siedätyshoitoa.

Tiedostaessani alkavan tyytymättömyyden johonkuhun se lakkaa vähitellen olemasta. Otan askelen taaksepäin ja tarkastelen mikä tässä on homman nimi. Ja osaankin rakastaa yhtäkkiä tuota ihmistä.

Miksi on erilaisia kemioita vaikka olemme samasta lähtöisin? Oppiakseni todellisesta ykseydestä jotakin. Kai  ;D  ::) Ja löövistä  :)

Täytyypä miettiä olenko TODELLA oppinut heiltä jotain. Esim itseäni ei innosta toisten piikikäs lähestyminen, puolustaudun kyllä tarvittaessa. Joten jos ei lifestylesta ole kyse vaan ilmaisusta, en mielestäni opi sellaisesta mitään?

Mutta Valo, oli tuossa kuitenkin pointtia - ajattelin asiaa varmaan niin korkealentoiselta kantilta, että miksi luoda vastakkaisia luonteita kun tietää, että siitä seuraa kinaa eikä välttämättä kuvailemaasi oivallusta. Huh.

Piikittely, haukkuminen, osoittelu, naljailu, käänteinen huumori, loukkaaminen, uhkailu, tylyys, huutaminen, alentuva puhe, vinoilu, kaikki osaavat sen, kaikki voisivat vain päivät pitkät haukkua toisiaan netissä, lähipiirissä, töissä tms. En tiedä miksi, tunteakseen itsensä fiksuksi, minusta se ei ole edes älykästä. Eli eihän huonoihin kemioihin tai huonoihin suhteisiin kuole,tuntuu vaan että ammutaan suotta. Ammuu..  8)

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:jYHhJZfjztc2kM:www.dennisflood.com/2003/animals/leeds-athens-cows-103.jpg)

Vaikka kuinka jumalaista alkuperää tässä ollaankin sielullisella tasolla, niin ei koskaan pidä väheksyä tai aliarvioida näitä fyysisen tason oppitunteja. Ensinnäkin, ihminen on laji muiden lajien joukossa, ja kaikki me joudumme parhaamme mukaan sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Fyysisiä olosuhteita ovat luonto, kulttuuriympöristö, kieli, suku, perhe, sukupuoli, keho ja muut ihmiset. Jo pelkästään nämä asiat luovat erilaisen kokemuspohjan ihmisten välille. Monimuotoisuus voidaan ajatella rikkautena, mutta yhtä usein se aiheuttaa ongelmia. Erilaisuutta ei välttämättä ymmärretä, vaan se voidaan kokea myös uhkana. Ja tässä puhuttiin vasta fyysisestä tasosta, ei mitään henkisistä ominaisuuksista. Niitä tosin listasin tuolla aikaisemmassa viestissä.

Joka tapauksessa, fyysisellä tasolla erilaisuus ja monimuotoisuus on JÄRKEVÄÄ. On hienoa, että meitä on moneen lähtöön ja että ihmiset ovat suuntautuneet erilaisiin asioihin. Toisaalta, yksi suurimpia oppiläksyjä itse kullekin on varmasti juuri erilaisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen tai vähintään ainakin sietäminen.  ::) Viimeksi mainitussakin on joskus tekemistä kerrakseen.

Mihin tarvitaan erilaisuutta ja monimuotoisuutta ja fyysisen tason oppitunteja, kun lopulta olemme kuitenkin yhtä henkistä energiaa? Eikö henki opi olemaan henki ja ykseydessä ilman että on erillinen? Sama vanha kysymys. ;) Edelleen ymmärrän tämän keikan maan päällä kokemuksena ja seikkailuna ja UNOHDUKSENA eikä oppimisena.  8)

 ::)

Niin. Harhaan ei voi perustaa todellista.
Siten väite oppiläksyistä (harhaan perustuvina) ovat uskontojenkin ihmiseen ymppäämää
"ole parempi, niin sinut hyväksytään" -propagandaa.

Meillä ei ole yhtikäs mitään oppiläksyjä,
joilla aiemmin niin auliisti perustelimme synninleimoja otsillamme.

Elän tämän elämän, koen sen läpikotaisin, kenen hyvänsä näkökulmasta luoden, luoden ja luoden.

Waan en... oppiakseni jotakin, vaan muistaakseni
olevani tietoinen,
tietoisesti läsnä omassa kokemuksessani.

Ja mitä karmaan tulee,
eikö kyse ollutkin kiertolaisuudesta!
Ihmisen oma tajunta, osana kaikkeuden tajuntaa, on kuin napa,
jonka ympäri ihminen kiertyi kiertymistään.

Karma = liikettä tajunnanpeilin ympäri.

Waan kun enää ei ole "lineaarisuudessa edettävyyden karmaa",
on jäljellä vertikaalista suoraviivaisuutta, läsnäoloa omassa tietoisuudessaankin
- lineaarisen tapahtumisen kentillä.

Tajunnanpeili on kääntynyt näyttämään asiat "sisältä katsottuna":
Minä Olen Se, jota/mitä koen.  :o

Eli ihminen on jälleen tietoisesti oman maailmankaikkeutensa keskus.
Tajunta ei näet rajoitu jonnekin itsensä ulkopuoliseen "mystiferiaan".

 :)

Taas tuli tilanne jossa joku ennen niin läheinen luisuu hyvin kauas pois.. eikä tule ainakaan samaan käsitykseen henkisestä kehityksestä. Surku, mutta niin se sitten on.

Jälleen esimerkki polariteeteista.. huomasin.  :kaksoset: :jousimies:

Onko sinulla ystäviä todellisessa elämässä?

*On, monia.. kysymystesi vastailuun voisi käyttää tuhottomasti aikaa, vain huomatakseen ettei tyyppi ole kuullut eikä lukenut mitään.. Muistan olevani se, jota kovasti koetan piikitellä ja väistellä tai koen erilaiseksi? Onnistuu kenties skaalan ääripäiltä, kun mennään tarpeeksi kauas, tullaan yhteen. Ympäri käydään yhteen tullaan, sanoi jo Aku Ankan taskukirja. :P 

Ihmiset todellakin ovat erilaisia, persoonallisuudeltaan. Jos ajattelen esimerkiksi kahta henkilöä, niin toinen ei ole ilkeillyt koskaan, en ainakaan muista, ja toinen hyvin usein. Sillä voi olla astrologinen selitys. Se miksi jollakin on toinen varustelu kuin toisella, on minulle edelleen kysymysmerkki.

(alla yksi selitys huonoista kemioista, huonoista suhteista)  :vaaka:

Tai sitten tuo äitini, joka on melkein aina anteeksipyytävä eikä osaa tai halua ottaa itselleen, sekin on mysteeri. Jos vertaan toisiin sukulaisiin, miehiin jotka ottavat vaikka väkivalloin paikan elämässä ja perheessä. Eli jostain se ero tulee. Jälkimmäiset myös uskovat Jumalaan, eli..? Usko ei sinänsä tee ihmisestä miellyttävää ja henkevää. Miten he sitten oppivat, sitä en tiedä. Yhden asian kuitenkin uskon nyt, kahden suvun kautta, Raamatusta, että "Jumala kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen", oikeastaan on kolmaskin esimerkki. Lapsena hylätyt hylkäävät itse, lapsensa; lapsena väkivaltaa kokeneet ovat väkivaltaisia. Kaksi sukua tunnen, jossa sama ilmiö toistuu 3-4 polvea eteenpäin.

Huomasin juuri, että se narsistimies jonka tunsin, ei koskaan kertonut lapsuudestaan mitään. En nähnyt kuva-albumeita, en tiedä vanhempiensa persoonasta mitään, paitsi että kuolivat. En tiedä miten leikki uskovien veljiensä kanssa. Muut kertoivat tarkkaan ankeasta tai hyvästä lapsuudesta, veljistä, yhden veljen tapasin; näyttivät kuvan, tapasin isät. Oli muuten aika erilaiset isät keskenään. Mutta luovalla alalla molemmat, ent merikartanlukijasta taiteilija, toinen oli toimittaja.  8)

Minä olen huomannut että mitä enemmän olen ollut suuntautuneena toisten elämiin miettien mikä niissä on tai on olematta, olen "etääntynyt" itsestäni silloin kun olen jättänyt miettimättä miksi näen nämä asiat heidän elämissään näin, tai miksi näen nämä asiat heidän elämissään - mitä se kertoo itsestäni mikä minulle heijastuu. He sanovat ja tekevät noin - tai taidan sittenkin ymmärtää itse sen näin. Vasta tietyssä pistessä kun olen juurinut sisäiset kuvani toisten heijastuksissa voin tiedostavasti pistää rajan "älämölölle" - "tämä ei kuulu enää minulle, tämä on sinun käsiteltävä itse".
Ja mikä peikko siellä möllötti joka nautti huomiosta - edes huonosta kun sen rajan itselleni on joku laittanut. "Toisten" kanssakulkijoiden huomioiminen alkaa itsensä rakastavalla huomioimisella. Siksi en usko huonoihin ja hyviin kemioihin - vain rakkaudelle antautumiseen kaikessa.

En koetakaan muuttaa heitä, huomasinpa vain että samanlainen ketju kulkee parissa suvussa. Minähän luovutin vuosia sitten.  :angel:

Ehkäpä ilmaus "sitä on suvussa" kertookin ihmisen taipumuksesta projisoida itseään muihin
voidakseen sitten laukoa:
"Hulluja ne ovat, pois se (sukuni) minusta."

Eli tavallaan jokainen parantaa itseään näkemällä kehityksenalaisuutta muissa ja tehden siihen pesäeroa.

Kuka mitenkin ja milloinkin.

Sitten on myös kaikki tuo positiivinen "sukuylpeys"
- nuo hienot sukumme piirteet,
joita kantaen on niin divaanittaren lokoisaa osallistua sukukokouksiin,
kun tekee kaikkensa ollakseen iso-iso-iso-vanhempiensa oloinen ja vieläpä näköinenkin.

 :crazy2: :laugh:

Muistuttaen siitä lapsiaankin - mustavalkoisinkin teesein...

No mutta Mika-Matti, sinähän suorastaan häikäiset toistamalla palstan eilistä viestiä, eli MINÄ olen se ongelma, kun joku muu hakkaa siskoaan tai hylkää lapsensa.. jee..

10 pistettä ja elefanttimerkki.

Vai onko niin, että minua ei ole ollenkaan olemassa. :-* Jolloin "minua" ei voida määritelläkään. Vai henki voidaan määritellä.. henkisten mielestä, siis?   ;D

 ::)

Tuosta väkivallan ja hylkäyksen teettämisestä muille
voinkin vain todeta kysyväni itseltäni:

Mitä rakkaus tekisi nyt; mitä minä olen suhteessa tuohon tapahtumaan, noihin ilmiöihin ympärilläni - kuten suvussani?

Perimmäisesti ei kai ole ketään toista,
jos olemme osasia äärettömyydestä
eli rajattomia itseydeltämme?

Suvussani havaitsen monia ketjuja, joita en halua jatkaa.
Se on hyvin, hyvin oma asiani
tehdä ratkaisuni.

On myös ihanata oivaltaa: se todella on minusta kiinni -ketjujen lakkauttaminen.

Napsista!

 :smitten:

Kumpikaan noista ketjuista ei johtanut suoraan minuun - ja  toivottavasti ei mikään muukaan ketju täällä  :2funny: :2funny:

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:V2wUzZ9bHxTA7M:www.armor.com/2000/Catalog/images/axes.jpg)

Ei huonoja kemioita ole olemassa, koska mikään henkeä alempi ei ole todellista. s.o ei olemassa. Johonkuhun saattaa hieman sattua se jos joku mätkii, mutta ei se ollut todellista. Jos joku ei saisi mätkiä, mihin sitten purkaisi Mars-Pluto-energiat. Mutta kaikki on silti yhtä.

Hei Wild Star,

ehkäpä jonain päivänä luet näitä viestejä ja sydämessäsi ymmärrät sinulle täällä annettuja vastauksia (jotka oikeasti ovat sisimmässäsi), niin huomaat oppineesi itsestä ja elämästä paljon.

Itse en olisi vastausta osannut pukea niin moniin ihaniin ja hyviin sanoihin kuin mm. Mika-Matti ja Lilli. Ymmärrän ne sisimmässäni, vaikka sanat välillä (tai usein) uupuvatkin.

Me olemme tulleet tänne muistamaan. Monimutkaista ja joskus logiikalla ajateltuna aivan nurinkurista (miksi ensin unohtaa, että voisi muistaa...?!), mutta niin se vain on. Matkan varrella me opimme lisää itsestämme, sielustamme ja rakkaudesta. Skismat muiden kanssa ovat heijastusta omasta kyvyttömyydestämme rakastaa itseämme juuri sellaisena kuin olemme.

Me olemme rakkaus ja valo.

Kaikki täällä kohtaavat "epäsopivia kemioita". Tärkeämpi kysymys kuin "miksi" on mielestäni se miten asiaan itse kukin reagoi ja mitä siitä oppii.

Olen kuullut sanottavan, että mitä henkisempi ihminen on sitä paremmin hän sietää erilaisuutta. Pitää varmaan paikkansa. Minulla on vielä pitkä matka kuljettavana...  :D

Hm, minusta parempi kysymys on aina miksi.. helpommalla olisi selvitty jos alkusielu ei olisi lähtenyt jakaantumaan, mutta se on toinen tarina. Ei niin että asia minua kovin paljon rassaisi (olenhan henkinen) mutta sen nyt vaan huomaa kaikessa..

kiva tämä kevään valo, resonoi kanssani.

Osaan rakastaa itseäni, eihän siinä edelleen ole ongelmaa. Tilanne on nimenomaan olentojen välinen, siis kohtaamattomat kemiat ja tarkoitukselliset loukkaukset, jotka tietty ovat egojen peliä. Parhaina hetkinä sitä unohtaa sen ja muistaa vain sen ykseyden..

Elwynin linkki vaikuttaa mainiolta, liittyy toki myös siihen miten koen miehet ja mille tasolle jutut yleensä menee, ennenkuin hajotaan erillisyyteen jne. Tämänhän voisi jopa antaa eräälle luettavaksi! 


   
LähetäLähetetty: Maa Maa 10, 2008 5:47 pm    Viestin aihe: White Eagle: Sielun kymmenen salaisuutta (toinen salaisuus)    Vastaa lainaamalla viestiä
SIELUN KYMMENEN SALAISUUTTA

White Eagle (Valkoinen kotka) -henkiolentoa kanavoinut Jonette Crowley
Kappaleita julkaisemattomasta kanavointikirjasta "10 Secrets of Your Soul".
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

TOINEN SALAISUUS: YHTEYS

Ihmissuhteet

Maa on suhteiden planeetta. Suhteet ovat kallisarvoisin osa elämää maan päällä. Olette täällä oppimassa, pitämässä hauskaa ja nauttimassa. Kuten tiedätte, merkittävä lähtökohta on, että kaikki on yhtä, kaikki ovat perimmiltään yhteydessä sielutasolla. Sielutasolta suhteet toimivat. Mitkään näkemänne todisteet erillisyydestä, vaikeuksista, vihasta ja yksinäisyydestä eivät ole luonnollisia. Yhteys on onnistuneiden suhteiden salaisuus.

Persoonallisuudet näyttävät olevan voima, joka tekee suhteista toisinaan epämukavia. Merkittävin ongelma epämukavissa suhteissa on pelko yksilöllisyyden menettämisestä. Kuvitelkaa, että on vain yksi upea sielu, joka on yhteydessä Jumalaan. Tapahtuu jakautuminen ja sielupalat lähtevät ja laittavat päälleen persoonallisuuden, jotta ne voivat yhdistyä toistensa kanssa. Nämä erilliset persoonallisuudet pitävät kiinni identiteetistään niin kovasti, että ne käyttävät paljon energiaa erillään olemiseen. Ne ajattelevat, että jos ne päästäisivät tämä energian menemään, niillä ei olisi muotoa.

Anteeksi, mutta en "jaksanut" lukea kuin tämän ketjun 1. ja tämän viimeisen sivun, eli varmaan jäi paljon tuosta välistä asiaa tarkastelematta... ja tämäkin mielipide voi siis olla jo sanottu;

Minä käsitän tämän nyt elettävän vaiheen fyysisenä, eihän pelkkä "sielu" ykseys voi tuntea fyysistä mielihyvää, kipua jne. Ehkä ykseyden on koettava erillisyys, erottaakseen nämä olotilat? Jos olisimme täällä kaikki yhtä, miten voisimme kokea fyysisen maailman, emme mahdu kaikki samasta ovesta kerralla.  ;) Sieltähän se hiertäminen mielestäni tulee, yksi opettelemassa yhtä, toinen toista. Ilman, että "hiertää" ei voi huomata miltä yksilöstä fyysisellä tasolla tuntuu syrjintä, vähättely, vihamielisyys ja vastaavasti meillä myös synkkaa, joten koemme mielihyvää, iloa, toveruutta. Kierto on käyty, kun koemme kaiken samaksi summaksi, eikä niillä ole merkitystä? Matka on pitkä, mutta kaiketi käytävä? Kuinka jumaluus, ykseys voi ymmärtää KAIKEN, jos sen osasilla ei ole siitä kokemusta?

Eli jumaluuden on koettava se että joku osanen ärsyttää/ei ymmärrä/kohtelee huonosti toista osaa.. se tuntuu silti minusta turhalta kokemukselta, mutta ehkä se on niin että jos olisi aina lovea, persoonallista tai jumalallista autuutta, ei sitten olisi yhteen paluun iloa erilleen menon jälkeen, tms, kokemuksena.. kaikki olisi samaa ja olisit aina yhtä kaikkien haluamiesi kohteiden kanssa..

no joo parempiakaan selityksiä ei kai ole.. millään tasolla, sielun/energian tms.

kaikki eivät vain viehäty toisistaan, toisaalta vastakohdat saattavat viehättää.. kaikista pitää joku, vaikka kaikki eivät pidä kaikista?


 :smitten: :smitten: :smitten: :coolsmiley: :coolsmiley: :coolsmiley: