Astro Foorumi

On taas ihana kesä ja kaikilla on aikaa nähdä ja kokea kauneutta tavalla tai toisella.
Ihana luonto, taidegalleriat ja muut näyttelyt, museot, teatterit jne. ovat varmasti yhtenä osana antaa valtaa aistien maailmalle kokea ja voimistua.

Kunnes työ ja harmaa arki ne taas turruttaa!  :(

Mutta aisteja voisi varmaan muutenkin hoitaa nyt kesän aikana. Muistan esim. kun sanottiin 'syö kesävoita, se parantaa näköä'.

'Maan lapsena' minulla on vahva vaisto siihen, että juuri aistien kautta voimme voimistaa myös mielemme vireyttä ja kykyä jaksaa arjessa ja jopa niissä uusissa energioissa mistä niin paljon puhutaan. Meillä on kykyjä, jotka eivät ole edes täysin heränneet ja joiden kautta voimme kokea toisenlaista tai juuri sitä uudenlaista todellisuutta, jolle olemme avautumassa. Se, että meillä on luovia kykyjä, ei vielä auta, jos emme viritä niitä liikkeelle. Itsensä kanssa muhiminen pitkään ei ole hyväksi, vaan avoin ulospäinhengittäminen ja ulkoisen ihastelu on hyvin virkistävää.

Puhun mielen virtaa...mutta voitaisko tästä keskustella enemmänkin.

Vai onko täällä jossakin jo topikki tästä aiheesta. En muista ainakaan.

Minulle on muodostunut yksi pikku harrastus:

Samoillessani luonnossa katson välillä tarkemminkin "kivien kertomaan".

Se on sitä, että etsin kivien kasvoja.
Hymyileviä naamoja kivistä!

 ;D

Yhdellekin kivelle olen antanut lempinimen "Yksisilmä-Joe".
Sillä kun on kivettynyt tapansa katsoa hymyssä suin yhdellä silmällä maailmaa.

Sitten on myös muuan isosilmäinen ja -nenäinen hahmo, jonka naama on lappeellaan,
siis poski tyytyväisenä Maan poskea vasten.

PS. Vakavia/surullisiakin kivikasvoja löytyy...  :-\

Mitä halusin tällä kertoa,
on se,
että katsomalla uudelleen, pysähtymällä katselemaan
oma tarkkaavaisuus voi tunnistaa enemmän kuin
ensikatseensa kertoikaan.

Polku aistien mailmaan kun ompi mitä monituisin;
aina kerrotaan enemmän kuin havaitaan.

Paras aistien vahvistaja on luonto kulta ja paivaunet ihan luonnon keskella;itse tein sen eilen silealla kivella keskella jokea, suljin silmat ja kuuntelin veden virtausta. Sen jalkeen kuulin PALJON muutakin ja imeydyin veden virtaan.
Tanaan patterit ovat olleet tehokkaita.  ;)

Ehkä riippumatot ovat keksitty juuri tähän toimenpiteeseen!  :smitten:

Ainakin aisteille pitää antaa aikaa toimia. Siksi kai ne arjen harmaudessa turruttuvatkin, kun se elämä menee silloin aika suorituskeskeiseksi. Pitäisi kai malttaa pysähtyä ja saada sitä tietoisuutta myös tekemiseen ja lenkkeilyyn, leipomiseen yms.
Itsekin olen huomannut, että joskus lenkillä sitä vaan ajattelee, että kunhan saan tämän lenkin tehtyä ja painaa ponnari pitkällä. Ei juuri ehdi silloin huomaamaan mitään yksityiskohtia. Mutta jos maltta pysähtyä välillä ja lenkkeillä "tietoisesti", niin aistitkin on mukana. :)