Astro Foorumi

Kun kesä on niiiiin ihana ja itikoita täynnä, niin olen niitä tutkiskellut kirjastani.
Voi niiden kirjoa!

Tuli mieleen että tutustuttaisiin niihinkin pikkuisen hauskan leikin ja impulssiivisten mielleyhtymien kautta.

Tämä ON henkimaailman ilmiöitä!

Se 'sattuma', kohtalo tai synergia vai mikä se nyt olikaan Jungin tai muutosten kirjan mukaan.

Siis jos kerrot itikkakirjani sivunumeron väliltä 269-394 ja horoskooppimerkkisi (nouseva myös), niin voitaisi katsoa mikä itikka tai pikkuotus sinulle osui ja mitä yhteyksiä löytynee. Voisimme ottaa myös avattaresi siihen mukaan. Voisimme...tarkoitan sillä sitä, että muutkin voisi yhtyä mielikuviin mukaan.

Siis kesän iloksi! Ja tiedon laajentumiseksi tästä kummallisen ihanasta luonnosta ympärillämme.

Veitikkamielin ja lämpöisin ajatuksin Esmiralda  :smitten:

Siirsin tämän ketjun yleisen puolelle, koska tämä kaikesta "sattumista" huolimatta on enemmän  yleistä kuin henkimaailmallista ;) Henkimaailman osio on enemmänkin keskustelua, pohdiskelua ja yliluonnollisten kokemusten vaihtoa varten ja tänne yleiseen voi sitten laitella kaikkea kevyttä ja kivaa ^_________^

Mutta, aloitetaan! Minun siis täytyy valita jokin sivunumero sivujen 269-394 väliltä? Haluan ehdottomasti sivun 334! ;D Kolmonen on ihan minun värinen luku ja sitä esiintyy paljon sosiaaliturvatunnuksessanikin. Ensin tuli mieleen 333, mutta kyllä se 334 tuntuu enemmän minulta. Se on värinsäkin puolesta kokonaisuutena kauniimpi kuin tasainen 333.
Aurinkomerkin ja nousevan merkin voit lukaista tuosta avataaren alapuolelta ja sen kuvan voi ottaa myös mukaan tulkintaan.

Jännittyneenä jään odottamaan ötökkääni!

Hihhei, tätä on pakko kokeilla..
 Siis sivu 358 ja aurinko  :leijona:, nousu  :rapu: ja avattaressa mulla ollut
viimeaikoina perhosia..
 Jänskättää  :D

Hih, tämä voipi olla ihan hauskaa. :D

Sivu 320. Aurinkomerkkini on oinas ja nouseva on neitsyt. Avassa on tuttu ketunpoika josta en ihan heti luovu. :smitten:

Tätähän minä pelkäsin,  ;), ettei ne ötökät pääse henkimaailman puolelle.  :(. Ei taida olla siellä niitä.  :D

Mutta leikitään sitten ilman henkiä. 8)

(muokattu)
Heinäsirkka
Sinä olet sellainen ahkera sirkuttelija, laulat päivät pääskytykset etkä sure tulevaa. Olet myös ikään valpas ja tuntosarvesi ovat jatkuvassa työskentelyssä, hyppelet sinne tänne pitkiäkin hyppyjä, kuten nyt muuttopuuhissasi olet tehnyt. Mutta foorumillakinhan se näkyy, hyppelehdit iloisesti ja ahkerasti topikkien väliä ja olet tosi tarkka.

Ja kiitos sinulle sirityksistäsi, siitähän nautimme tämän kesäajankin!

Niittyheinäsirkka, latinaksi Omocestus viridulus. Tuo virilisyys siis näkyy tuossakin. Liekö käännös nyt aivan tarkka, mutta....hauska nimi, VIRIDULUS!


Muoks, muoks! Aluksi menin sekaisin sissin avattaren kanssa (siitä tuo muoks), anteeksi AthaMaarit. Mutta kuvassasi ilmiselvästi on tuo heinäsirkka talviunilla. Ei millään haluaisi.

MUOKS, MUOKS! Ei jestas sentään, nyt olen pöpperössä. Heräsin siis tasan ilman pirrejä 07.07 ja annoin rukoukseni ja kiitollisuuteni maailman vedelle, kuten olin eräälle ryhmälle luvannut ja oli niin autuas olo. Ja kas, heräsin uudestaan, kun kello oli 11.00.
Siis sekoitin myös nuo horoskooppimerkit.

Nythän onkin ilmiselvää, että heinäsirkka kulkee siellä kauriin ja oinaan jaloissa, eikä ole ristiriidassa mitenkään myöskään ruokavalion suhteen. Uskon, että noilla kaikilla jaloilla eläimillä on kaunis vuorovaikutus keskenään.  :smitten:

Tässä olisi kyllä töitä nyt Elämän ilolle kuvissa ja jollekin latinan kielen taitajallekin!

Tulkaa mukaan muutkin tulkitsijaksi ja oivaltajaksi!

Nyt sitten itse perhosen seuraan. Anteeksi, kun sekoitin sinut äkkiseltään AThaMaaritiin.

Sinähän se olet se laajojen alueiden olento, kaivaidut vesissä kivien väliin ja laukkaat tuulena aroilla. Perhonen herkkänä kauniina keijukaisena sitten luo sitä välimaastoa.
Eikä sinun ötökkäsi ole toimetonna hänkään. Vainokainenhan sieltä löytyi. Hän tarvitseekin toden totta perhosesi, vuorovaikutus on tuiki tärkeä, sillä vainokainen (yleinen koko Suomessa) munii munansa perhosten toukkien joukkoon, missä sen toukat käyttävät ravinnoksi perhosen toukkaa. Siis elämän alkuneste imetään toisesta eläimestä. Tällainen suuri spiraalinen kehityshän tässä näky ihan fyysisenä kosketuksena.

Tuleekin mieleen, Sissis, mitä olen sinua lukenut, että käyt suurta vuorovaikutusta myös itsesi ja kokemuksiesi kanssa, ahmit sieltä elämän viisautta ja kasvatat ikään kuin itse itseäsi. Helppoa ei sekään ole, sillä siihen tarvitaan enemmän objektiivista realiteettia. Kukapa itseänsä tunnistaisi.

Vainokaisella on hyvin kapea vyötärö, sanoo kirjani!  ;)

Hauskaa ja mielenkiintoista!  :)

Valitsen s.369 ja  :aurinko: :vesimies:  :askendentti: :jousimies:
Noh, ava-kuvani on kyllä vaan ihan yhtäkkiä valmiista galleriasta valittu, mutta sopii kyllä hyvin nyt.
Kiitos!
 :)

Kyllähän olen lukenut, että kettu on sinun voimaeläimesi. Ja jos katselen oinasta, vuorilla ketterästi hyppelevää otusta, joka usein kaihoisasti katselee allansa niittyjä ja metsiä, joihin ei hevin uskaltaudu, niin kettupa sen tekee eikä pelkää. Kun se ujous ja varaksellisuus näkyy sitten neitsyessäkin. Kettua toki tarvitset!

Ja ketun terävien silmien kohteeksi sopii tämäkin kaveri, nimittäin muurahaiskorento, sudenkorentoihin kuuluva kummajainen. Se lepattelee sinisen läpikuultavilla siivillään usein heitikkoisissa rantavesissä tuolla E-Suomessa illan tullen. Jos katselee hiekkaa, siellä voi nähdä pieniä suppiloita, kuoppia, jossa piilee hassu paksu, pyöreä karvainen toukka, itse muurahaisleijona (nyt tuli leijona mukaan kuvioihin!) Sieltä kuopasta se nimittäin heittelee hiekkaa saadakseen muurahaiset kiinnostumaan. Kuopan reunalle tullessa ne joutuvat kuoppaan ja tämän pikkuleijonan kitaan. Sen leuvassa on kaksi kamalaa piikkiä, joilla se pitää kiinni uhristaan.

Eli petomaisuutta tarvitsee jokainen, oinaan ja neitsyenkin rinnalle, pitääkseen kiinni itseään elämässä, tarvitaan tarttumapintaa ja keinot pitää kiinni välillä, kun tuntuu että menee liian lujaa tai joku ahdistaa.

Nautit varmaan hiekasta ja rannoilla oleskelusta, kuten tämä kaunis korento. VArmaan olet usein leikkinyt hiekan kanssa tehden kuoppia ja hiekkalinnoja ja ehkä mielipuuhiasi on peittää toinen hiekalla tai tulla itse peitetyksi. Sehän on mukava tunne iholla!  ;)

Hei! Oletpa sinä 'miehinen' avattaressasi on kuitenkin nainen. Ilman, veden ja kuvassasi tulen elementit. Hassu numero, numerologisesti yhteissummana 18 eli 9. Tämän vuoden numero. Siis itikkasi symboli täytynee olla merkittävä.  ;)

Ja tottahan toki! Löytyihän se maaelementtikin sieltä. Itse muurahainen, kekomuurahainen.
Taidat olla itsesi kanssa aika lailla sinut, tasapainoinen vaikkakin nuorenahan sitä poukkoilee siellä sun täällä ja niinhän pitääkin.

Oletko sinäkin ahkeruuden perikuva? Jos tämä kuva on päinvastainen, on se hyvin herättävä ilmiö sitten sinulle. Ehkä viestintuoja. Tuo kekohan on koko yhteiskunnallinen ahkeruuden ja järjestelmällisyyden kuva. Vain osa heistä lähtee kesäisin kosiolennolle. Se on heidän elämänsä seikkailu, koska usein he päätyvät linnun suihin. Ne naaraat jotka pelastuvat ja löytävät puolison, pääsevät kuningattariksi ja uuden pesän haltijaksi.

Siis mahtaa elämäsi välillä tuntua aika seikkailulta ja varsinkin kesällä tuntoihisi tulee kummallista vipinää!  ;D

Ilman muuta sivu 372!  :aurinko: :vaaka: :askendentti: :rapu: olen :)
(Ja avatar taitaa olla pysyvää sorttia  ::) )

Kiitos Esmiralda !  :)
Oikein mielenkiintoista...osuvaakin..
Ahkeraksi en miellä itseäni, siis en ahkeraksi siten, miten se nyt pinnalta katsoen yleensä mielletään. Olen sisäisesti paljon ahkerampi ja olen vitsaillen sanonutkin, että teen "myyrän työtä"  ;)
Jotenkin on tunne, että tänä kesänä löydän "sisäisen Kuningattareni" ja olen vihdoin uskaltanut lähteä eräälle matkalle, enkä pelkää joutuvani linnun suuhun.

Hassua, en itse miellä itseäni mitenkään tasa-painoiseksi, vaan olen mielestäni melkoinen hörheltäjä ja säheltäjä, joskin teen sen tunteella ja avoimena. Olen viime kuukausina saanut ihan entuudestaankin tuntemattomilta palautetta useaan kertaan, viimeksi eilen, että olen jotain sisäistä rauhaa huokuva...  ::) Itsestä ei siltä tunnu, mutta niin jotkut väittävät. Kyllähän se kekomuurahaisenkin sydäntä lämmittää, kun tuntematon ihminen joka viettää samassa talossa aikaa kanssani muutamia tunteja, kertoo muille jälkikäteen, että "Olipas siinä ihmeellinen nainen, niin rauhallinen jollain lailla".  :coolsmiley:

Tällaisen löysin;
Selkärangaton: Kekomuurahainen (Formica rufa)

    - symboloi pohjoissatakuntalaista sitkeää yrittäjyyttä
    - metsiemme tutuimpia lajeja

Kyllä minä ainakin olen niin perusihminen, että sovin olemaan metsiemme tutumpaa lajia.  :)

No ilman muuta olet HOPEASEPPÄ!

Hopeaseppä tuttu koko Suomen maassa, kiiltävä pieni sukkulamainen vesikovakuoriainen, joka ei osaa uida suoraan, vaan sinne tänne (tulee mieleen se kvanttiteorian hiukkanen). Tykkää uida tyyneessä vedessä, pienissä lammissa ei siis ole suurten vesien sukeltelija. Sillä on eräs aika omituinen piirre. Se nimittäin ui siten, että toinen silmä katsoo veden alle ja toinen veden päällä tarkkailee ympäristöä. Sen toukat elävät pohjamudissa ja etsivät muita eläväisiä kuten vanhempansakin. Siis pikku peto.  Ruotsiksi sen nimi on virveldykare. Hassua että kirja ei kerro miksi se on hopeaseppä, sen tahtoisin tietää.

Siis tuleepa mieleen sinun laajat tietosi, kurkitko vähän kaikkea kuten hopeaseppäkin. Taotko malmeja hopeaa etsiäksesi, sitä viileää ainetta, joka välillä tasoittaa tunteitasi, jota vaakamerkkisi kaipaa. Ja kissanakin taidat olla aika vipeltäjä, joskin osaat asettua sitten kodikkaan mukavasti taas tapahtumia muistelemaan ja hykertelemään.

Ja rapuna tarvitset sen silmän siellä veden pinnan yläpuolellakin, sillä eihän rapuja niin vain höynäytetä. Tunteikkaat ja herkät ravut tarvitsevat valvovan silmän. Tuntuu, että pieni hopeaseppä sopii hyvin kuvioihisi.

Käyhän ahkerasti polskimassa vesissä kuin vesissä! :)

minä valkaan luvun 303, ja  :aurinko: :rapu: :askendentti: :vaaka: ja vielä  :kuu: :leijona:
avattareni muuttuu vuodenajan mukaan niinkuin luontokin ;)

Nuo kissankellot yhdistän kesään ja kesän eläjä on tämä 'itikkakin'. Sillä on nimittäin selkäpuolella kaksi sinistä silmää. Ja koska olet aurinkomerkiltäsi vedeneläjä, tunteikas kuin mikä ja etsit tasapainoa tässä hurjassa elämässä, niin toki tarvitset juuri tämän eläimen, jonka silmät selässä eivät ole tarkkailijoina, vaan varoittamassa vihollisia, ettei sinua niin vain napata.

Silmäkiitäjähän se on, ruotsiksi videsvärmare (?lämmittäjä) Smerinthus ocellatus. Oleskelet usein pajupensaissa ja muistutat kuivunutta koivunlehteä. Siellä vähän surkastuneella kärsälläsi, mikä ei yllä kukkien meteen, imet pajukukintojen mettä. Mikä sen parempaa elinnestettä onkaan, sillä paju on jo yrttinäkin hyvin monipuolinen. Vaaran uhatessa levität siipesi levälleen, jolloin pikkulintukin kavahtaa suuria sinisiä silmiäsi. Haluatko olla huomaamaton, sivusta tarkkailija suurissa joukoissa ja nautit omasta rauhasta. Siinähän keräät voimia ja märehdit tapahtumia. Olet kuitenkin usein huomaamattasi yhdistävä tekijä ja luottohenkilö ryhmissä.

Kannattaapi tutustua pajuun, ei mikään ole sen parempaa stressinpoistolääkettä varhain keväällä kuin tehdä pajusta palloja ja kaikenlaisia koreja ja tukea rönsyileville kukkasille ja hyötykasveille. En ihmettelisi vaikka tuttua hommaa jo onkin!  :coolsmiley:

 ;D ;D ;D KIITOS! Tämä liippaa niin läheltä, etten voi kuin nauraa. Melkoinen "I Ching" taitaa ötökkäraamattusi olla  ;) 

Nämä pisaranmuotoiset pintapyöriöt ovat varmaan saaneet nimensä hopeanhohtoisesta kiillostaan?
(http://www.peatlandsni.gov.uk/images/wildlife/aquainverts/whirligig_tn.jpg)

Löysitkin paljon paremman kuvan kuin kirjassani on. Oletpa sinä kaunis!  :D

 274 :aurinko: :rapu: :askendentti: :leijona:
 ja ava on just mun näköinen, vaikka onkin
 "lainattu" kuvagalleriasta

voi sinä Esmiralda, aikamoinen olet ;)

Silmät selässä, kuvaa todella hyvin ja muutoinkin sellainen olen ja paju on nöyrä kaveri. Olen pajupallon tehnyt ja aina keväällä aattelen että kyllä joku vuosi menen pajukurssille, mut en ole vielä menny....

Täytyy tutusua pajuun ja lämmittäjä naurattaa, onhan sitä tullu omalla tavalla lämmitettyä jo aikamoinen aika.

KIITOS kaunis
 :smitten:

En malta olla tähän väliin mainitsematta, että minulle tuli heti noista Pallaskissan hopeasepistä mieleen hematiitti.  :)
(http://witchcraft-supplies.com/runes/hematite_b_c.jpg)
Tässä kylläkin riimukivinä.
Anteeksi häiriö ja OT  ???

.... sivu 356 ~ :aurinko: :kaksoset:  :askendentti: :leijona: ja avatar on just fine - eli ihan oman oloinen .....  NÄÄ KUVAT ON VAIN NIIN NIHANAT JA TUO MERIPIHKA ~ETT' OLI IHAN "PAKKO LAITTAA" ne tähän  ....  :-*  :smitten:  t.aaviisuinen  :-*

Hei Helen!

Tottakai olet ihan itse kuvassasi, kuin kukkanen. Aika jännä juttu, kun pidät kädessäsi keltaista aurinkoa, on myös itikkasi keltainen, nimittäin AURORAPERHONEN (Anthocharis cardamines). Eikö aurora olekin auringontuli eli se mikä synnyttää revontulet pohjoiselle taivaalle. Iloisena perhosesi laskeutuu pääsi laelle ja sopii kuin nakutettu aurinkosi kanssa. Sen siipien kärjet ovat saman kullan keltaiset, muuten puhtaan valkoinen.

Kun nuo merkkisikin ovat veden ja tulen merkit, lentelee perhosesi tuossa välimaastossa pitkin pintoja ja tasoittaa, auttaa sinua väliin yläilmoihin, kun ahdistaa. Kuin perhosesi ehkä itsekin kaipaat välillä laakeita aakeita, eli tilaa, kantavuutta ja näköalaa noiden tunnelieskojen joukosta, jotka välillä polttaa ja välillä tukahduttaa.

Anna siis välillä siivillesi voimaa ja lennä!  :smitten:

Jaha, mitähän löytynee ihanaiselle Arkiviisulle...tuolle arvoitukselliselle runoilijalle?

Ei ihme, jos tuota meripihkaa tuossa pyörittelit, sillä samainen väri löytyy sinun takamuksestasi tässä itikkaolennossa. Peräpuoli kimaltelee tosiaan kuin olisi meripihkasta luotu. Jättipuupistiäinen! Urocerus gigas latinaksi. Se näyttää jopa vaaralliselta myrkkypistiäiseltä, mutta näillä teräaseilla onkin aivan muunlainen tehtävä.

Tästä löytyykin varmaan yhtäläistä kaksosen kanssa, vaikka ei purekaan kuin leijona. Ja ehkä täten ymmärrän sinun runokielesi. Sillä tämän kuvioissa viihdyt puiden latvojen korkeudella katsellen maailmaa laajalti ja nähden pikkaisen enemmän kuin moni muu itikka. Siitäkös sydän pakahtuu! Takaruumiin meripihkan kiiltävä paksuhko tanakka piikki sahanterineen onkin munanasetin. Sen avulla naaras poraa kantoon tai keloon kolon ja munii sinne munansa, turvassa maan leijonilta sun muilta saalistajilta. Tietenkin olet sitten lentävien eläimien vaaravyöhykkeellä, mutta munat ovat usein niin syvällä (kuin myös luova voimasi) että usein turvassa. Siellä ne toukat sitten syövät puuainesta ja tekevät käytäviään parikin vuotta. Kunnes syntyy taas tuo meripihkan värinen keltamusta kaunotar.

Nytpä taidan ymmärtää sinua enemmän.  ;) Ja varmaankin puut ovat ystäviäsi!

Mielenkiintoista...Pakko osallistua... :)

Valitsen... 313...
Ja ava-kuva kuvastaa minua...Pidän siitä.
Nouseva merkkini on neitsyt.

Tuossa kuvassahan sinä liihoittelet aivan kuin itikkasymbolisikin, jonka 'valitsit'. Olet mustikkamittari. Noihin horoskooppimerkkeihin rinnastettuna sinä tarvitset laajat mustikkametsät, tila ja aika on sinulle avaraa, sillä mittariperhoset elävät hyvin pitkän kesän, aikaisin keväällä ja myöhään vielä hallojen jälkeenkin joskin jo ilman siipiä elävät.
Aika ja mittaaminen (viittaa selvästi tarkkaan neitsyeeseen) kait ovat myös sinulle tärkeitä koska mittari-sana tulee sen madon omituisesta mittaamisen liikkeestä. Sillä kun on jalkoja vain etu- ja takaruumiissa. Kaksosen monipersoonallisuus näkyy myös perhosessasi. Sillähän on perhosen eri vaiheet, mutta myös siivetön vaihe, jolloin se kiipeää puuta myöten tekemään viimeisen tehtävänsä eli munimisen. Siis pitkä on sinun elinaikasi!

Värisikin on kaunis harmaanruskea kultareunaisine kuvioineen. Ja tietenkin olet sydämeltäsi mustikkametsien ystävä ja sieltähän sinut varmimmin heinäkuusta syksyyn voikin tavoittaa!?

Hauskaa on myös tieto, että latinaksi olet Eulithis populata, mutta madot mittareina luetaan  geometridae-heimoon kuuluvaksi.

Eipä ihme, että ava-kuvasi kuvastaa sinua, sillä valitsit myös sivun, jossa on isohangokas, perhonen samanlaisine hopeisine siipineen kuin on kuvassasikin. Kirjassa sanotaankin, että olet vaikuttava näky hopeisine kauniisti kirjailtune siipineen. Mutta neitsyen kaltaisena salaperaisenä perhosena lentelet vain öisin. Päivällä olet kiinnittynyt haavan hopeanhohtoiseen runkoon. Silloin voi nähdä myös siniharmaan karvaisen turkkisi. Ruotsiksi nimesi on gaffelsvans, eli haaarukkahäntä. Tietänet esteettisenä neitsyenä kuinka kauniisti usein varsinkin ennen oli kirjailtu haarukanvarret. Latinaksi nimi Cerura vinula. En tiedä suomeksi.

Siis et hevillä antaudu toisten vietäväksi; vetäydytkö mieluummin yksinäisyyteen, kaihdatko suuria joukkoja? Oletko yöeläjä? Turvallisuus merkitsee sinulle varmasti paljon. Tämän perhosen toukka on muuten myös hyvin kaunis. Haavanlehden vihreä, voimakas ja peloton pikku jyrsijä, ravintona juuri ne haavan lehdet. Jos vaara uhkaa, se nostaa eturuumiin pystyyn, ja katsoo suurilla silmillään. Sitten se nostaa myös takapäänsä pystyyn josta tulee esiin 'hangon terät'. Niistä se sinkauttaa esiin punaiset pahalta haisevat rihmat. 'Minuun ei kosketa!'.

Siis katselepa kaunista haapaa, sieltä voit löytää ystäväsi, aika yleisenä melkein koko Suomessa! :smitten:

Sivuna 274 ja Kaksonen olen, myös nouseva sellainen. :smitten:
(Muoks: huomasin vasta jälkeenpäin valinneeni saman sivuin kuin Helen, vaikken näitä vastauksia siis etukäteen lukenut. Muuttuuko tulkinta horoskooppimerkkien takia kuitenkin?) :)

Mustikkamittari
http://www.kolumbus.fi/matlai/luonto99/sivut20/siv6r08.htm (http://www.kolumbus.fi/matlai/luonto99/sivut20/siv6r08.htm)
* * * *
Isohangokkaan toukka
http://www.vastavalo.fi/displayimage.php?pos=-10263 (http://www.vastavalo.fi/displayimage.php?pos=-10263)
..toukasta kuoriutuu joskus perhonen nimeltään isohangokas (Cerura vinula).
Toukka on tosiaan erityisen komea perhostoukkien keskuudessa, ja suosittu kuvauskohde.
Toukan perässä on kaksi "piikkiä", jotka osaltaan liittyvät vanhaan nimeen haarukkahäntä/haarukkakehrääjä.
* * * *

tämähä koukutti minut.. ihania kuvia löytyy..

Minä kans! ;D
Valitsen sivun 386, ja nuo merkit on alalaidassa.
Kiitos,kiitos, Esmiralda!
 :smitten:

Kiitos Sissis! Siis nuo ötökkäiset tuolla toukkineen ja siipineen. Ne ovat upeita! Ja niin vahvasti yksilöitä jo omana lajinaan, mitähän sitten yksilöinä!  ::)

Aamunkoitossa, kun aurinko levittää lämpimät säteensä suoaukealle, missä kasvaa hopeisen violetille vivahtavaa juolukkaa, ilmestyy sinne kauniisti liitelemään aika vaihdikkaasti myös kaunis suokeltaperhonen, ruotsissa kutsuvat sitä keltaiseksi heinäperhoseksi, latinaksi Colias Palaeno. Tuo Palaeno kuulostaa kauniilta.

Ja kaksonenhan on ilman muuta perhonen muodonmuutoksineen. Jos todella haluat tavat tämän sielunsukulaisesi, on mentävä nyt katsomaan tulisko hilloja, sillä niitä on luvassa. Ja oletkos koskaan maistanut juolukkaa. Se on ihan hyvä ja syötävä marja. Olen kerran maalannut juolukkaa ja löysin siitä aivan ihania värivivahteita. Siis koiraskeltaperhosella on keltaiset siivet, naaraalla vaaleanvihreät. Mahtaa olla kaunis näky juolukanlehdillä!

Mutta tämä perhonen pitää myös vierailusta kukkaisniityillä, kulkevainen kuin on myös kaksonen.

sivu 362
Olen Härkä ja nouseva leijona.
Avattaressa olen mie ihan itte :D

Mikä iiiiiiinisiä mie mahankaan olla?  :smitten:

Hei Cheva!

Sinulla onkin hyvin kauniit kasvot ja niiden muoto näkyy upean korostuneesti tuossa valokuvassa, jota voin vain ihailla. Härkä-Leijona, mikä yhdistelmä. Ja sen mukaisen itikka-symbolin veroinen todella olet! Nimittäin itse tarhamehiläisen, ihmisen kumppani ja ystävä tuhansien vuosien takaa. Taidatkin olla itse kuningatarmehiläinen, sillä tuo astrologinen merkkiyhdistelmä suorastaan takaa sen. Ruotsissa sitä on kauniimmin kutsuttu hunajamehiläiseksi, latinaksi Apis mellifera (tuon nimen takana on jotakin mystistä, kunpa joku osaisi latinaa).

Sitkeä, uuttera ahertaja luomassa jatkuvasti hyvää toisille. Ihmettelenkin jollet pitäisi hunasta sinäkin. Kuulin uutisista, että mehiläisten tarhaajilla on liian paljon hunajaa varastoissa. Kunpa Suomen valtio ostaisi sen ja lahjoittaisi noille nälkäänäkevien leireille. Kuinka hunaja olisi mannaa ja ihanaa energiaa monelle pienelle lapselle! Varmaan olisit samaa mieltä kanssani.

Ihmettelen myös, oletko mehiläisen lailla myös tanssija. Pidätkö tanssista? Jos et, niin on todella aika tutustua tuohon ihanaiseen kanavaan purkaa tunteita. Sillä mehiläinen 'tanssii' ilosta, kun hän on löytänyt hyvän mesipaikan eli kukkaispaikan. Tämä homma onkin naarailla, vartioida pesää ja etsiä mettä. Niin...tuo tanssi ilmoittaa muille hyvästä paikasta ja muut rientävät mettä hakemaan.

Mehiläinenhän on tunnettu yhdyskuntaeläin ja toisiaan lämmittämässä vieri vieressä ne selviytyvät talvenkin yli. Mehiläinen ei käytä myrkkypistintään muuten kuin uhattuna, joten ei sitä tarvitse karkuun juosta.

Ah, rakastan tanssia! :D
Ja mehiläinen, jo vain kuulostaa sopivalta. Hunajamehiläinen. Hunaja maistuu hyvältä kaiken kanssa.. Suosittelen hapankorppua+hunajaa. Aijjettä.
En mie sattumaksi tätäkään "katsaus"-tapaa sanoisi :) Ainakin sopivasti näyttää kaikille osuvan!

mie kans haluaa tietää mitä sanotaan? sanotaanko vaikka että sivu 330.horoskoopissa härkä ja nousu vaaka.

Esmiralda, hyppäsitkö mun yli? :-[
Siis sivu 386.
Kiittääpi hän..
 :smitten:

Voi anteeksi Tuulispää, en tarkoituksella kuitenkaan hypähtele, olenhan niin innoissani näistä ihanista itikoista ja tästä mielikuvaleikistä, arvannet. Se mitä hyppelen, on paljon muuta, ukkoni saneli tässä välillä omaa elämänkertaansa ja naputtelin koneelle, samoin soitti poika rokkireissulta Tampereelta, että kun se 'raha pääsi loppumaan', joten hypähdin tuossa pankkiasioita.

Mutta tässä:

Olet sinäkin ihanasti lauleskelevan haapapuun ystäviä. Nimittäin Runkohaapsanen, jonka mieliruokaa on haavanlehdet.

Muuten, ohimennen, ilmoitan että myös puhdistussaunassa juuri haavanlehdet ovat niitä, jotka herkästi reagoivat huonoon vointiisi ja mustuvat pian, jos voit huonosti, imevät itseensä sinusta pahan. Joten haavanlehdet eivät ole ihan mitä tahansa lehtiä. Eipä siis ihme, jos monen eläimenkin voimanlähde. Rosoiset suuret reiät ovat haapsasen työtä.

Tämä haapsanen on ruotsiksi aspvedbock (-pukki), latinaksi Saperda carcharias ja on sarvijäärän serkku. Upeat vihertävän mustaraitaiset tuntosarvet hänellä onkin ja upean harmaanvihreä tyylikäs puku, missä on niin tiheästi mustia pieniä kuvioita, että se näyttää hohtavan. 

Uskon, että sinullakin on valveutuneet 'tuntosarvet' ja aistit herkästi ilmanvireitä ja ilmapiirejä. Toinenkin erikoisuus löytyy. Haapsasen toukat ovat juuri näiden valkopäätikkojen herkkua, joita tänään pidetään uhanalaisena. Mutta muita tikkoja on riittämiin, joten joudut miettimään tarkoin mininnan kohtee, usein se onkin kaarnan välissä, minne toukkakin kaivautuu turvaan koteloitumaan.

Nämä serkut kun ilmassa pörräävät ja istahtavat joskus olkapäällesi, kuten minullakin on tapahtunut, pelästyyhän heitä. Mutta olen todennut, että pitkät tuntosarvet ne vain kutkuttavat enkä koskaan ole niiden todennut purevan. Joten toivon, että voit iloisena tehdä ystävyyttä.

Muoks. Lisään vielä tuon astrologisen yhteyden. Tottakai leijonana oletkin noita suuria hyönteisten kuninkaita ja jousimiehenä laulavan puun vapaita asukkaita.  :)


(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:G8M-7Mb1U5uzQM:http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/kuvat/a3sc34.jpg)

Ps. yritin anteeksipyynnöksi löytää kuvan, mutta omassa kirjassani on paljon kauniimpi kuva, joten tuosta ei värit tule ilmi, eikä sarvet!

Minäkin haluan!!

Sivu 391, ja Aurinko-Kauris, nousu-Rapu odottelee...   ::)

Voi kuulehan! Sinun itikkasi on itikoiden lohikäärme, kuten avattaresikin. Ja liittynee hyvin tuohon rapuunkin.

Se on JYMYJÄÄRÄ, eräitä suurimpia hyönteisiämme (jopa 24 mm), komean mustankiiltoinen ruumis j vaikka sekin on jäärien sukua, sillä on aika lyhyet tuntosarvet. Mutta leuat ovat kuin ravulla ikään. Kauriin nopea se on kuitenkin liikkeissään, sillä se tykkää lennellä päiväsaikaankin, mutta mieluummin iltahämärissä. Sitäpä se sovi pitkään ihastella eikä silitellä, sillä sitä se kavahtaa ja iskee helposti leukansa kiinni lihaan. Yläleuka on lähes pään pituinen ja peloittava. Sen purema käy kipeään. Olisko niin, että sinuakaan ei tule lähestyä liian äkkiä ja intiimisti, kavahdat... :D

Eipä siis ihme, jos Ruotsissa tätä kaveria kutsutaankin purupukiksi (bitbock)  ;D, tiedä sitten mitä latinan nimi kertonee: Spondylis buprestoides.

Nyt en saa tietoa kirjastani, mitä tämä jäärä syö, nähtävästi lehtiä. Sen toukat elävät lahoavissa rungoissa ja kannoissa, joten ovat säyseitä eivätkä vahingoit terveitä puita. Taitavat hekin päätyä usein tikkojen ruoaksi, koska kantojen ja vanhojen runkojen kimpussahan he touhuavat.

Ihmettelenkin astrologisten merkkien perustella, liekö itsekin eräänlainen jääräpää.  :coolsmiley: Ja sillähän se selkäranka usein suorassa pysyy.  :smitten:

mitäs miulle esmiralda sanotaan?

kiittää jo etukäteen...  :smitten:

Mistäs sinä olet siihen tupsahtanut?! En vain huomaa, kun te 'salaa' huomaamattani hiivitte mukaan.  ???

Mutta näin valitsit itikkasi:

Elokorento! Aivan kuin kuvasi melkein. Elokorento jo nimenä kertoo missä tykkäät vaellella. Tietenkin siellä missä on tuoreen leikatun ruohon tai oljen tuoksu. En ihmettelisi vaikka olisi lempituoksujasi, en nyt muista noita tuoksujuttuja. Ruotsiksi 'sinua' kutsutaankin niittypeikonkorennoksi, noin vapaasti käännettynä (ängstrollsländä), latinaksi Sympetrum flaveolum. Kun kukaan ei ole latinaa osaamassa, niin kyllä tuo sympetrum varmasti on sitä sympaattisuutta, mitä olen foorumilla sinusta löytänyt syvästi.  :smitten:
Haluat auttaa ja tuoda lämpöä.

Se että olet vielä härkä-vaaka, tekee sinusta rauhallisen, tasapainoisen ja luotettavan ystävän. Pidätkö maanläheisistä väreistä? Tuo korento on ruumiiltaan punamullanpunaisenruskea väritykseltään, siivet läpinäkyvät, kylläkin vain koiraalla, kun taas naaraan ja nuoren korennon väritys on himmeänharmaa. Nämä lentelevät myös mielellään ranta-ja suoniityillä. Siis reviiri on laaja, kuten varmaan sinullakin elämän alueet.  ;)

Kiitos Esmiralda.
Jääräpä tietenkin olen  ;D
Kävin katsomassa kuvia,ja kyllä vain...haapsasen pään muodossa on sitä samaa, kuin oletan kotiplaneettani asukkien näyttävän  :o ;D
Ja ne sarvet.
Tämähän on hauskaa!
 ;D

 :o kotiplaneettasi asukkaiden...? Eihän, sinäpä vauhtia lisäsit!  ;D ;D

heh...minä kun olen tälläinen hiljainen hiiveskelijä mutta tuo tekstisi osui ja upposi esmiralda  :smitten:

ihaninpia tuoksuja tosiaan on nuo mainitsemasi ja luonnossa vaeltaminen on lähellä sydäntä...saa jotenkin uutta energiaa...

vesi on itselle myös hyvinkin tärkeä elementti.

väreiltään tykkään todella myös sellaisesta aika neutraalista..ei mitään kauhean riemun kirjavaa miulle...

Hih! Kiitos. Olipa ihan kaunis otus, löysin kuvankin.  :)

Kiitos kaunis Esmiralda! :)

Itikka-tulkinta osui kyllä ihan nappiin...

Myönnän etten viihdy isoissa väkijoukoissa ja olen eräällä tavalla ns. yksinäinen susi. Viihdyn yksikseni.
Ja olen yöeläjä. Se liittyy siihen että iltaisin ja öisin tunnen eläväni. Päivät menee nuokuksissa.
Ja turvallisuuden hakuinen olen. Olen elämässäni paljon kokenut turvattomuutta ja lopulta oivaltanut että turvallisuus löytyy omasta itsestäni. :smitten:

Ei kiittämistä.. ILO on minun puolellanikin suuri,
avautui tuo maailmankuva taas jokusen ötökän, toukan, perhosen jne. verran..

Mikähän itikka mulle tulee  ::)

Luvuksi valitsen  358 (3 ja 5 ovat horoskooppini mukaan onnenlukuni - itse pidän ennemminkin 8 sellaisena)..Horoskoopiltani olen Neitsyt ja nousevamerkki on  Skorppion  :)
Ja Avattaren saa toki ottaa mukaan tulkintaan  :smitten:

Kiitos kaunis sinulle! Katsoitko muuten Sissiksen tarjoamia kuvalinkkejä. Se toukka on niin upean sulokas!!

Hei!

Sinun avattaressasi on muuten sama tunnus, Elämän avaimet, jotka minullakin riippuvat korvissani. Ostin ne Egyptistä ja ovat minulle jotenkin juuri 'ne'. Sinun elämän avain on lennossa ja jotenkin hyvin samanlainen kuin itikkasymbolisikin (siivet). Halusit sivun, jonka toisesta itikasta olen antanut jo tulkinnan, joten sinulle jää se toinen ja se on hiekankuparinkeltainen hoikka hiekkapistiäinen, ammophila sabulosa.

Pistiäisiin kuuluvat myös ampiaiset, mehiläiset ja muurahaiset. Kai se tarkoittaa sitä, että nämä kaikki voivat siis pistää tai tuottaa pientä kipua. Nyt en ole varma asiasta.

Mutta mitäs skorpioni tekee. Pistäähän se, itse myös noususkorpioni.  ;D

Tämä hiekanvärinen punaruskea hoikkavartaloinen pistiäinen viihtyy hietikossa, kaivelee tunneleita sinne ja lentelee lähistöllä etsien pedon lailla perhosen toukkia. Se ei syö sitä itse, vaan ajattelee jälkeläisiään. Ahkerana otuksena se raahaa itseään suurempiakin perhosen toukkia luolaansa piiloon ja munii siihen munan. Se toukka sitten käyttää ravinnokseen tämän onnettoman toukan, ja elämän kiertokulku jatkuu. Omaksi ravinnokseen se imee kukkien mettä.

Joten tämä itikka antaa kuvan hyvin äidillisestä, ahkerasta ja huolehtivasta olennosta, joka nauttii kukkien suomasta kauneudesta ja nauttii hiekkarannoista. Ehkä sinäkin?

Itselläni on kaulassa 2 hopeista Ankh-riipusta  :smitten:
Kyseiset korut ovat elämääkin tärkeämmät minulle - niistä en luovu    :angel:

Mitä tuohon itikkaan tulee niin - osuvan itikan sait..Osaan olla pistäväkin, mutta vain jos siihen on HYVÄ syy  :)
Hiekkarannoista pidän - mitään muuta kesällä tekiskään kuin olisin rannalla, jossain! Kukat eivät sinänsä "kiehdo" vaikka löytyy niistäkin jokunen mistä pidän!!
Äidillinen ja huolehtivainen kyllä olen - ahkerasta voisin sanoa muutaman eriävän mielipiteen  :2funny:

Esmiralda, kyllä klikkasin Sissiksen linkkiä. :)
Sissikselle myös kiitos linkistä! :)
Ihastuttava toukka! :smitten:

jåå, mulle kans  :D

s.272 ja jousimies, nousu neitsyt

Oleppas hyvä...  :) 
  Ihastuttava tosiaan..  :smitten: "Vanhaksi" piti minunkin elää että tajusin tuon   :)

Hei Ronttu!

Onpa jännittävä merkkiyhdistelmä. Vauhti ja varauksellisuus!? Mitenhän sinä pärjäät, täytyy kait välillä tyydyttää seikkailua ja välillä hillitysti vain estetiikkaa?''

Jospa tämä perhonen kulkee sitten siinä keskitiellä, kaunis ja herkkä kellertävänvalkoinen  VIRNAPERHONEN, metsävalkosiipi Ruotissa ja latinaksi Leptidea sinapis.  Sinappiko? Ainakin sillä on yhtä herkän keltavalkoiset kukat! En tiedä.

Oletko metsäpolkujen kulkija, silloin kun haluat elää itsesi kanssa. Ainakin perhosesi on siellä polkujen varsilla niittyjen metsänvieruksilla ja metsäaukeilla. Ehkä joudut kruusailemaan kahden erilaisen merkkisi välillä tosissaankin, sillä tämän perhosesikin lento on verkkaista, jopa päämäärätöntä sinne tänne hoppuilemista. Sellaistahan se nuoruuskin usein on, vielä enemmän, jos ei oikein vielä tiedä mitä tahtoo. Tästä perhosesta sanotaankin, että tähän hoiperteluun on syynä sen hennon hento ruumiinrakenne, takaruumis on erityisen kapea. Kasvissyöjiä sekä äiti että toukka, syövät hernekasveja, nätkelmiä, virnaa ym.

Varmaan itsekin pureskelet mielellään nyt jo markkinoilla olevia herneenpalkoja?!

Onpa jännittävä merkkiyhdistelmä. Vauhti ja varauksellisuus!? Mitenhän sinä pärjäät, täytyy kait välillä tyydyttää seikkailua ja välillä hillitysti vain estetiikkaa?''



jännittävää on elämäkin. tietysti spontaanisuus tasaantunut mitä vanhemmaksi tulee ja elämä opettaa.. reissussa tulee oltua mahdollisuuksien mukaanja matkat menee sitten kaiken maailman asioita pohtiessa, analysoidessa ja pähkiessä (välillä järkevää ja välillä aivan höpöjä)

varsinaisesti en kyllä lenkkeile missään (laiska) mutta mottona ollut aina että nopeet liikkeet on näyttäviä ja tarkeintä on lähteminen, mihinkään ei oo kiire valmiissa maailmassa  :D

Lomalainen  ;) täällä veitikkamielin kyselee myös:
Olisiko sivulla 333 ja  :jousimies: &  :vesimies: minulle sielunötökkää?
 :coolsmiley:

Arvaapa mitä Chiron-ihminen? Tuo on minunkin numero, jota aina käytän. Katsoin yks päivä saman sivun. Mutta nyt omin sen sinulle!

Sellainen hyppijähän sinäkin varmaan olet kuin on tämä TÖPÖKATTI, laajemmasti ruskotöpökatti. Tiedäthän, kun on taitoa ja voimaa jaloissa, niin voi miten pääsee!
Laulajana muutenkin tämä katti on hyvin nopearytminen (tai kuten tiedät niin äänihän tulee noista jaloista hankaamalla, siis jalat ovat nopearytmisiä, voisimme sanoa), myöhäiskesän taukoamaton sirittäjä. Sillä raukalla on vain niin lyhyet siivet, lyhyemmät kuin heinäsirkoilla, ettei se paljoa lentelemään pääse, siis hyvin jalat maassa oleva tyyppi.  Kun taas nuo tuntosarvet ovat pitemmät ja tarkkaavaisemmat.

Hassua että Ruotsissa hepokattien joukkoa kutsutaan purijoiksi, vaikka he aterioivat kasviksilla, mutta niihinhän sitä puremista tarvitaan.

Uskoisinpa että aika osuva itikkasymboli sinulle ja varmaan vielä kuuletkin tämän ystäväsi äänen! ;)

 :laugh: Hyppijäpä hyvinkin - kiitti Esmiralda  :smitten:

Joku tallainen siis:
(http://www.hepokatti.net/suomenluonto.jpeg)

Pitääpä kuulostella luonnossa "sillä korvalla"  ;)  :)

Tuo numero 333 tuli siitä kun synttärini on 12.12 klo 12...  :smiley6600:

Kokeillaan, vaikka puistattaa valmiiksi jo... mutta jospa lähentyisin tuota luojan luomaa kummajaiskansaa näin  ;)
Sivu nro 323, koska katsoin kello viimisen kerran eilen 23:23  :D niin kuin monasti ennenkin...
 :oinas: :aurinko: :jousimies: :askendentti:

Hih! Enpä ihmettele, jos sinua vähän puistattaakin, vilu kylläkin. Enkä ihmettelisi, jos et jo pienenä halunnut olla jonossa se ensimmäinen tai se joka siuvaantuu jos joutuu autojonossa körryyttelemään perässä, kun eteen pitäisi päästä. Oinaan päämääräisyydellä vielä. Jousimiehen 'siivet tässä itikassa' takaa myös sen, että pääset levittäytymään niin kauas kuin siivilläsi jaksat kulkea. Matkata kun pitää saada!

Siis osui kohdallesi koskikorento nimeltä HANKIKORRI!(lat. Taeniopteryx nebulosa) Se on meidän kevään ensimmäisiä herääjiä hangilla, jo maalis-huhtikuulla. Joten en ihmettelisi sitäkään, jos nautit hiihdellä keväthankia auringosta nauttien.

Hankikarron toukka siis nousee heti kun vain vesiä vähäsenkään sulaa. Se on musta ja sillä on kivan näköinen levenevä hame päällä (pidätkö hameista?), mikä ei kylläkään peitä pitkää pyrstöä, jossa on kaksi hapsiaista perässä. Olet kalastajien rakastama, vaikkakin vähän negatiivisella tavalla. Tämä  on hyvin arvokasta tavaraa ongenkoukkuun ja siitä pitävät etenkin lohikalat. Aikuisena tämä hangilla keikistelijä sitten saa siivet ja tuntosarvet kasvavat pitemmiksi. Parittelukin tapahtuu vielä hankien aikaan plus muninta, joten kesälläpä niitä ei sitten tapaa.

Oletko siis talvi-ihmisiä?!  ;)

 :D Olen vieläkin, käämi hehkuu punaisena ruuhkassa ja nyt kun lapset ovat isompia, tuo matkakuume kalvaa...  ;) Ja neet villasukat on nytkin jalassa  :2funny:
Vai, että hankikarro, niitä on tullu bongailtua hangilta keväisin lasten kanssa ja katseltu niiden touhuja... eipä paha  :)
...kellohame heilahtaa ja vanha rokki soi... Että juu´u, pidän hameista   :smitten: ja keväällä katselen hankien loistetta auringon ensi kevään säteissä, aina yhtä ihastuneena  ;) katselen suurennuslasinkin läpi lumikiteitä ja lumimuodostelmia, pistän silmät kii ja istun rapulla nenä kohti aurinkoa ja kuuntelen...
Mutta vuodenajan perusteella en ole koskaan itseäni ajatellut  :idiot2: jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät ja huonot puolet. Pidän niistä kaikista ja oikeastaan se vaihtelu juuri on ihanaa  :smitten: En jaksaisi yhtäkään vuodenaikaa koko ajan  :crazy2:
Kiitos sinulle, Esmiralda  :angel: Tämä oli hupaisaa...  :smitten:
PS.tuossa kuva hankikorrista (sumukorento)

Kiitos muuten kauheasti,  :smitten:

että olen saanut teidän kanssa jakaa näitä itikoita. Ne kuuluvat samaan elämänketjuun kanssamme. Eihän ilman heitä olisi meitäkään. Olisi kamala luonnonkatastrofi, jos ne puuttuisivat yhtäkkiä. Silloin alkais puuttua linnut ja muutkin pienemmät eläimet. Ja loppujen lopuksi sitten itse fyysinen ihminenkin.

Joten jos olen näillä mielikuvillani tuonut heitä jotenkin lähemmäksi ihmistä ja inhimillistänyt tai ainakin personoinut heitä, olen suorittanut kait sitten vanhan metsätontun tai metsäkauriin lailla viestintääni eteenpäin.  ::)