Astro Foorumi

Lainaus Wikipediasta:
"Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Kuolemansynnin käsite on katolisen kirkon opissa rakennettu Raamatusta Sananlaskut 6:16-19 tehtyjen tulkintojen varaan.

Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:

Ylpeys (turhamaisuus)
Kateus
Viha
Laiskuus
Ahneus
Kohtuuttomuus
Irstaus
Tuomas Akvinolainen lajitteli 1200-luvulla törkeimmät synnit (tai joidenkin näkemysten mukaan paheet), joihin ihminen voi syyllistyä. Katolisen kirkon katekismus mainitsee ne "pääsynteinä, jotka kristillinen perinne on tuonut esille" ja kuten Tuomas Akvinolaisen hyve-etiikka muutoinkin, ne ovat oleellinen osa katolisen kirkon kanonisoimaa arvomaailmaa. Kuolemansynnit voitiin ymmärtää tiettyjen ihmisryhmien ja säätyjen paheiksi. Esimerkiksi ylpeys oli erityisesti aateliston ja ritarien, kateus talonpoikaiston, viha hallitsevien ruhtinaiden, hengellinen laiskuus papiston ja kirkon sekä oppineiden, ahneus porvariston, kohtuuttomuus ja juoppous kenen tahansa, irstaus ja hekumallisuus erityisesti ylioppilaiden synti

Kuolemansyntiin voidaan rinnastaa Pyhän Hengen herjaus, joka on Raamatun mukaan anteeksiantamaton synti."---


Tämmönen aihe
kiinnostaa, miten ja kuinka olet kokenut näitä elämässäsi?
Tunnustatko?
Vai onko niitä ilmennyt vain toisissa?
Onko ne niin pahoja, maineensa veroisia, mielestäsi?

Isselläni on ihan omakohtaisia, myönnän, kokemuksia näistä kaikista.
Onhan ne tuottaneet hankaluuksia, lähinnä vitäliteetin suhteen, itseasiassa kun tarkemmin mietin, nimenomaisesti kuolemansyntejä...

Esimerkiksi usein sorrun ahnehtimiseen, ihan minkä tahansa suhteen -
ja ähkyhän siitä seuraa :crazy2:

Mutta miten se eroaa kohtuuttomuudesta? :idiot2:
Mikä on kohtuus?

Ja irstailukin kaipaisi tarkempaa määrittelyä... ::)

Ylpeys on hieno, turhamaisuudesta jalostettava ominaisuus, jonka voi siirtää muidenkin kunniaksi.

Kateus on luonnonmukainen tunne siitä, että minäkin opin, pärjään, onnistun ja menestyn. Ja senkin voi kääntää muiden kannustamiseksi ylittämään omat rajansa eli petraamaan ilman, että kukaan häviää.
 
Viha ilmetessään suuttumuksena, suutahduksena tai äkämystymisenä suojelee ihmistä ja niitä, joita hän varjelee.

Laiskuus on työteliäisyyden vastapaino elämän vaa´assa.

Ahneus on liioiteltuna epäterveellistä, mutta hädässä tuiki pelastava piirre - se on sitä, että varaa muillekin omasta hyvinvoinnistaan.

Kohtuuttomuus on omien rajojensa ylittämistä, jolloin vaarana on ylilyönnit, mutta tilaisuutena taasen resurssintaminen.

Irstaus tulisi yhdistää pyhyyteen, niin ihmisestä itsestään karisee tekosiveellinen ja kaksinaismoralistinen pöyhkeys.


Mielestäni todellisia kuolemansyntejä ei ole.
On erilaisia nyansseja hyvän ja pahan vaihteluvälillä harhan kentässä.

 :)

Ei valossa ole kuolemansyntejä, eihän rakkaat??  :-* :-*

Ei valossa ole pimeyttä, ei, mutta niin kauan, kun polariteettien maailmassa olemme, yö ja päivä vaihtelevat, kuten elämä ja kuolema, joten tietoisuutta niiden olemassaolosta on kehitettävä - yhä vielä aina vaan uudestaan,
sillä se on ainoa tie tietoisuuden valoon   :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos MM, että toi tähän aiheeseen heti esiin nuo polariteettipuolet, jottei Totuus unohtuisi...



Harhasta on hyvä herätä; nyansseja haistelemalla pikkuhiljaa hahmottaa todellisuus, jossa myös elämä ja kuolema ovat polariteetteja, joiden vaihteluvälikentällä taaplaillaan...

Näin jo jonkin verran elämässä viisastuneena näen nuo klassiset synnit luonteenpiirteinä, joiden takia ihminen todennäköisesti joutuu vaikeuksiin. Ylpeys on ollut oma kompastuskiveni, kuin myös irstailu.  :-[ Kummankin takia olen ollut myös vaikeuksissa. Olen muuten huomannut, että nykyään ns. älymystöpiireissä ylpeys on todella yleinen synti. Ylpeäthän joutuvat vaikeuksiin siksi, että pitävät itseään muita parempina ja näin ollen tulevat aliarvioineeksi muita ihmisiä, joka on tietysti ärsyttävää. Muiden kunnioitus puuttuu ja siksi ylpeän kohtalona on NÖYRYYTYS, mielellään julkinen.

Seksuaalisuudessa ei itsessään ole mitään väärää, mutta se voi saada varsin epäterveitä muotoja, joka johtaa pelkkään addiktoitumiseen, muiden hyväksikäyttöön ja tyhjyyden tunteisiin. Lisänä tietysti ei-toivotut raskaudet, sukupuolitaudit ym. melodramaattiset kohtaukset, joita näin herkällä alueella usein esiintyy. Tämä synti on todellakin  koitunut monen ihmisen kuolemaksi, joten ei se ihan turhaan kuolemansyntilistalla ole.

Ne jotka ovat lukeneet Michaelin opetuksia, ovat ehkä tutustuneet muihin ominaisuuksiin, joita ei perinteisessä listassa ole. Näitä ovat: itsetuhoisuus, marttyyrius, itsepäisyys, itsensä aliarviointi, kärsimättömyys, ahneus ja ylpeys.

Tuosta ylpeydestä:

Pidän todelliseen nöyryyteen kuuluvana myös "tervettä ylpeyttä itsestään".

Uskallammeko sanoa "Olen ylpeä itsestäni"?

Ja... saako noin sanoa, kun pitäisi olla niiiiii-iin nöyrää että!  :-[

Nöyryysfilosofioita on moneen lähtöön.
Niiden heikkoutena pidän juuri sitä,
että ihmisen pitäisi olla "riivitysti nöyrä",
vaikka hän onkin täynnä versoavaa itsetuntoa, iloa itsestään - niin ja ylpeyttä itsestään.

Motoksi: Minä saan nyt tuottaa itselleni aihetta ylpeyteen.

Ylpeyttään voi myös heijastella muihin - ollen ylpeä muistakin
ja suoden muiden panna paremmaksikin.

Tällöin kenenkään ei enää tarvitse nöyristellen lähestyä häntä,
joka on jo toisistakin nöyristelemättömän ylpeä.

Miten upeita, tosi upeita, me olemmekaan yhdessä jos erikseenkin!

 :) :crazy2: :P :-* 8) :coolsmiley: :D ;) ;D :angel: :smiley6600:


Kyllä: ylpeys ja nöyryys täydentävät toisiaan.

 :smitten:

Ylpeys, tai pikemminkin ylimielisyys, perustuu väärään kuvaan omasta arvosta. Ylpeillä on omat heikkoutensa, joita peitellään tai yritetään paikkailla saavutuksilla. Ihminen on kuitenkin ulkoaohjautuva, ja koko olemus vaatii palautetta henkilön kuvitteelliselle erinomaisuudelle. Ylpeähän kuvittelee, että jokin tietty ominaisuus tekee hänestä ihmisenä paremman kuin muista, mikä ei pidä paikkaansa. Ylpeät ovat perinteisesti äärimmäisen herkkiä kritiikille ja edellä mainitulle nöyryytyksille, ja näihin tilanteisiin he ajautuvat herkästi, koska eivät arvosta eivätkä kunnioita muita ja heidän erityislaatuisuuttaan. Itseluottamus ei ole tässä tapauksessa aitoa, se on vain kupla.

Aivan eri asia on sitten pitää itseään ihan kunnon tyyppinä ja nauttia onnistumisensa hedelmistä. Kyllä omasta lahjakkuudestaan (oli se sitten mitä hyvänsä) saa nauttia ja käyttää sitä rakentavasti. Tässä ei kerjätä keneltäkään "pisteitä", vaan tehdään asioita siksi, koska ko. asioiden tekeminen on kivaa. Tällaista ei kenenkään tarvitse anteeksi pyydellä, etenkään jos  kukaan ei näistä tekemisistä joudu kärsimään.

Siinäpä se synnin seuraus onkin - vaikeudet, joilla elämä koettaa palauttaa ruotuunsa.

Onneksi luonteenpiirteitään voi aina kehittää, ellei kuolemansynneistä pahin -
ylpeys - ole sitä estämässä.


Mieleenkiintoisia lisäyksiä listaan - itsepäisyys ja marttyyrius ylpeyden alaotsikoiksi, kärsimättömyys laiskuuden tai ahneuden, ja itsetuhoisuus sekä itsensä aliarviointi Pyhän Hengen herjaamista ?


Indeed suhtautumista suhteellisiin juttuihin täällä ollaan hiomassa polariteettien avulla. Ihminen muistuttaa ulkoisestikin vaakaa, joten 'ruoto' on oltava suorassa tasapainon löytymiseksi.


Kokonaisvaltaisia kokonaisuuksiahan täällä ollaan, ja kaikki on suhteessa ja vaikuttaa kaikkeen.
Yhdellä osa-alueella viisauden syventäminen saattaa laajentaa kokonaisymmärrystä.


Hyvin kiteytetty :smitten:

Yrittäkääpä olla nöyriä ilman ylpeyttä - yrittäkääpä!

 ;)

Sillä sitä, mitä on pidetty kaikkeinkin pahimpana piirteenä ihmisessä,
ei voidakaan kätkeä nöyryyden alle muuten kuin pukeutumalla
upeimpaan viittaan, mitä maanpäällä on nähty.

Ja sehän on pyhimyksen viitta.

*katsoo Vatikaaniin päin ja tunnistaa viittansa*

Sanonpa vielä,
että todellinen nöyryys ja ylpeys kaiken heijastumisesta kauttaan
kulkevat käsi kädessä.

Sehän on luojan tietoisuutta itsestään, missä kaksi onkin yksi.

Ja jätin tarkoituksella ison kirjaimen luoja-sanasta pois kätkeäkseni...
... ylpeyteni siitä, että olen nöyryyteni valinnut.

 :smitten:

Terve ylpeys, itsensä arvostaminen versus suojaksi puettu, torjuva ylpeys

Mahtavatko olla polariteettipäitä, ja mihin nöyryys, joka lienee vastaanottavaisuutta, sitten sijoittuu?

Tämänhetkinen vaikutelmani (siirtyessäni hetkessä eteenpäin) on se,
että terve ylpeys antaa sijaa ymmärrystä ylemmällekin itsensä oivaltamiselle
ja näin toimii myös aito nöyryys.

Terveesti ylpeä ihminen uskoo olevansa paljon enemmänkin kuin mitä pinnalta katsoen näyttää;
aidosti nöyrä ihminen väistyy todellisemman tieltä eli sijaa itseyttä itselleen.

Aidosti nöyränä kuorin itseäni terveen ylpeyteni muistuttaessa muillekin:

"Katsokaas kun työmme on vielä kesken, mutta kehkeytymässä oleva ideaali suurenmoinen."

Olkaamme ylpeilemättömän ylpeitä olemassaolostamme ja nöyristelemättömän nöyriä mahdollisuuksiemme edessä.

Tässä kiteytyy iso viisaus :o

Siis olen Kaikkeuden tarkoituksen mukainen tällaisena kuin olen -
koko ajan kehittymässä kohti täydellisyyttä.

 :smitten: :smitten: :smitten:

Näin ollen valinnat elämän ja kuoleman akselilla - jolla koko maallisen aikamme tasapainoillaan - kirkastamisen ja synnin välillä, ovat todellisuudessa tien pientareen kasvustoa, josta matkaeväämme haalimme.
Synnin valinta on poimia ravinnoksi kaunis, mutta myrkyllinen kukka, elämää sen sijaan puoltaa työntää kätensä vaikka nokkospuskaan sen ravintoarvojen takia.
Ei sen kummempaa kuin valintoja.
Kuolemansynti on olla piittaamatta kärpässienten myrkyllisyydestä, kerran niitä maistettuaan :P

Alkemiaa on olemassa.. Kuravettäkin voi juoda silti siitä sairastumatta..
Sisäinen puhtaus voi olla toisen mielestä myrkynkeittäjän juonia..
Energia resonoi olennoissa eri tavoin..

Joillekkin '''synnilliset''' teot voivat tuottaa pelastuksen!
Uhrilahjasta voi syntyä kansakuntia!

Höpö höpö :uglystupid2:
Ei niitä turhaan kuolemansynneiksi mainita.

On harhaa popsia elimistömme elämälle vahingollisia sieniä näkyjen saamiseksi.
Tämän päivän shamaanit saavat näkynsä vahingoittamatta itseään, elämää.

Kuolema?
Mitä se on?

Muutosvoimaa ja monimuotoisen luomisliikkeen jatkuvuutta..

Synti on harhaa, mutta joillekkin se voi olla totta. Kysymys on oppisopimustarpeista  :crazy2:

Voiko elämän evoluutiota asettaa syytettyjen penkille ja mikä sen tekee?
Tarkkaileeko luomistyö itseään meidän kauttaan?  :o

Kun luomme kuvan (tai määretyyppisyyden) synnillisistä asioista niistä tulee silloin syntisiä..  Mutta tulkinnanvaraahan on..

Niin, elämän voi kokea vain kuvien sarjana, sen enempää niiden syvyyttä tajuamatta... :buck2:
Sitä tarkoittaa ku_olema.

Harhaa on jonkin pitäminen syynäämättömänä eli syntinä.
Elämä on aina syynättävissä eli tutkittavissa ja selville päästävissä - perille asti.

Ja kyllä: kysyy taitoa sinänsä nauttia tietoisesti myrkkyä pitäen kiinni elämästään
kuin myrkyttää itseään tietämättään ja menettäen näin otettaan elonlangoistaan.

Kumpaa teemmekään enemmän!   :coolsmiley:


Ihminen se on, joka esiintymällä jumalana muille on tietävinään muiden kohtalosta
nimeämällä yksiä tekosia "kuoleman synneiksi" ja toisia "välttämättömiksi uhreiksi".

Me voimme juoda miljoona kupillista kahvia ja tiivistää näin lyhennetyn elämän ainekset yhteen
mutta vainkos tiedostamatta eläneemme senkin uhalla.

Taikka me voimme nauttia yhdestäkin kahvikupillisesta välttämättömänä osana sitä elämäneliksiiriä,
jonka itsellemme ja toisillemme suomme
kokeaksemme hetkisen silkkaa nautinnollista täyttymystä
eli olevamme enemmänkin elossa!

 :)

Ei tarvitse olla jumala niistä tietääkseen, että on olemassa joitakin juttuja, joita ei kannata tehdä.
Monet ovat niitä kokeilleet, ja ne, jotka ovat niistä elävinä selviytyneet, eivät suosittele.
Noin ihan realiteettina.

Mutta vieläkin tärkeämpää kuin mitä tekee, on se miten tekee, se tuo meidät lähemmäksi kuolemasynti käsitettä;
voit tehdä jotakin ylpeillen tai nöyränä, ahnehtien tai kohtuudella,...

Synti on nimensä mukaisesti tehty syynättäväksi, kuten MM hyvin oivalsikin, joten pohtikaamme siis yhä sen olemusta, jotta pääsisimme perille...

Esim. miten erotamme teot, joista on syytä olla ylpeä, niistä teoista, joiden edessä nöyrtyminen olisi suotavampaa?

Lähtökohtana siis, että elämä on tarkoitettu elettäväksi, eikä kuolemaan tähtääväksi.



Ja onko todella ihailtavaa (vaikkakin taitaa melko 'trendikästä' olla ..) taito tietoisesti kuoleman kanssa leikkiä? Tietoahan elämän kannalta vahingollisesta toiminnasta tuskin keneltäkään puuttuu.
Miksi ihailet sitä?
Mitä se kuvastaa?

Synti synnyttää..

Ja aineellinen olemassaolo on jatkuvassa muutosprosessissa (regeneroivassa jatkumosymbioosissa), johon myös sanat kuolema ja tuhoaminen vahvasti liittyvät sillä ne ovat elämän perusedellytyksiä..

Kuolema viittaa myöskin tyhjyyteen ja haloo? onko sellaista olemassakaan aineellisen maailman ollessa jatkuvassa musaliikkeessä ja luomiskierteessä..

Kuolema aiheeseen liittyy kaipuu olemattomuuteen,, tai siis tyhjän täyteyteen.. Äitimeren valkeaan unohdukseen.. Oloon.. Täydelliseen lapsemme huolenpitoon..
Jossa maailman synnyt puhdistuvat..

Kuolema (tyhjä taulu valmis uudelleenmaalattavaksi) vapauttaa elämään ikuista nykyisyyttä ja joskus myöskin elämä voi olla liikaa kestettäväksi, jolloin paluu olemiseen 'mitättömyydessä' (siinä missä kaikki on niinkuin on ja se vain on..) voi palautua sielun mieleen..

Kuolemassa itseys menetetään (menneisyys jää jälkeen) ja synnytään uudelleen eli vaihdetaan muotoa (vaikka lopulta me muodottomia ollaankin.. tai ehken palloja ja kolmioita..)

Niinkuin perhonen kotilokuoren jättäessä..

Synnin ja synnytyksen etymologinen yhtäläisyys taitaa viitata tuonne ristinuskon -muksiin.

Tajusin just, että kommunikoinnin haaste on paitsi nuo monensävyiset käsitteet, jotka myös maailmankuvaa värjääväävät, myös kuoleman synnit itsessään.

Ensinnäkin k u o l e m an synti -käsitteestä sen verran, että sen todellakin voi käsittää monin tavoin... Esim. fyysiseen kuolemaan johtavana, tai elämän sisällä tapahtuvaan ku-olemaan, siis
ei_tässä_hetkessä_nyt_läsnä -olevuuteen.

Mieluusti keskustelisin tuosta jälkimmäisestä, mutta onko täällä liikkeellä muitakin kuin zombeja, (jotka eivät kestä elämää, ja siksi hakeutuvat ku_olemisen tilaan :uglystupid2:) ?

Kaipuu vastuuttomuuteen ja viattomuuteen, äidin kohtuun, on varmasti meillä kaikilla jossakin sielun sopukoissa, mutta siitä haaveilu hallitsevana elämäntyylinä, on kai lähinnä halua johonkin mitä ei enää ole mahdollista (tässä elämässä) kokea, siis menneisyyteen ripustautumista - jota itseasiassa voisi pitää ku_oleman syntinä myöskin - eihän se ainakaan elämää edistä.

Pikku vinkkinä: elämästä kannattaa nauttia sellaisena kuin se on silloin kun se tapahtuu, niin ei tarvitse jäädä ruikuttamaan jonkin menetetyn kokemuksen perään. :)

Minäpäs syynään nyt syntiä nimeltä ahneus. Tämä on otos José Stevensin kirjasta "Kesytä lohikäärmeesi".

Ahneuden lohikäärmeen seitsemän kehitysvaihetta:

Vaihe 1: Hylkääminen ja osattomaksi jääminen herättävät lapsissa pohjatonta halua.
Vaihe 2: Lapset hyväksyvät korvikkeita kiintymyksen vastineeksi.
Vaihe 3: Halu korvikkeiden saamiseen ottaa vallan.
Vaihe 4: Lapset tuntevat itsensä oikeutetuiksi saamaan korvikkeita ja syyttävät muita, kun ne eivät tyydytäkään heitä.
Vaihe 5: Korvikkeiden hankkiminen muistuttaa lapsia osattomaksi jäämisestä.
Vaihe 6: Lapset keskittyvät mieluummin siihen, mitä puuttuu kuin siihen, mitä on saatavissa.
Vaihe 7: Puuttuvia asioita ei koskaan löydy.

Ahneuden lohikäärmeen suuri valhe

Ahneuden lohikäärme haluaa ihmisten uskovan, että kun he saavat vielä hieman lisää, se tuo mukanan tyytyväisyydentunteen: Vielä menee alas yksi drinkki ennen nukkumaanmenoa. Uuden yrityksen valtaaminen tuo varmasti helpotuksen ja saan asiat kuntoon. Seuraava rakastaja on se oikea. Otanpa vielä yhden kakkupalasen niin se varmasti poistaa näläntunteeni.
Pyrkiessään pakkomielteisesti saamaan aina lisää ahneet ihmiset pirstovat ja tuhoavat sen mitä heillä jo on. Lopulta jäljellä on vähemmän kuin mitä oli alunperin - heille ei jää mitään. Tämä on ahneuden lohikäärmeen suuri valhe.

Kypsyystasot ja ahneuden lohikäärme

Vastasyntyneen taso: Selviytyminen julmia ja häikäilemättömiä keinoja käyttäen
Konttausikäisen taso: Pakkomielteinen tarpeiden tyydyttäminen ja lähipiirin lahjonta.
Lapsen taso: Kaiken kerääminen, kahmiminen ja pilkkaaminen
Nuoren taso: Mustasukkaisuus ja rakkauden nälkä.
Aikuisen taso: Hengellinen materialismi


Ahneuden lohikäärmeen vaikutuksia:

Terveys: Kaiken liikakäyttö: Syöminen, juominen, huumeet. Syömishäiriöt.
Luovuus: "Hittituotteiden" kopiointi tai jäljittely. Seksuaalisuudessa haavemaailma voi muodostua pakkomielteiseksi ja korvata todelliset ihmissuhteet.
Nykyhetki: Ei todellista läsnäoloa
Ihmissuhteet: Vaatii muilta paljon, mutta halu tyydyttää muiden tarpeita on rajattu.
Loukkaantuu kaikesta huomion puutteesta.
Pitkäaikaisessa ihmissuhteessa uskottomuutta. Aviopuoliso saattaa olla uskoton vain päästäkseen ahneesta eroon.
Hengellinen elämä: hengellisen totuuden nälkä muuttuu joskus kyltymättömäksi uskonnollisten opetusten käyttämiseksi. Guruja ja hengellisiä opettajia kerätään kuin perhosia, mutta kukaan heistä ei ole kuitenkaan se oikea ja ahne jatkaa etsimistään päätymättä mihinkään. Suuntaa saatetaan muuttaa joka toinen viikko.

Vahvistuksia ahneuden lohikäärmeen lyömiseksi:

-Minulla on kaikkea mitä tarvitsen tai haluan ollakseni onnellinen.
-Jaan mielelläni toisten kanssa sen mitä minulla on.
-Mitä enemmän annan, sitä enemmän saan
-Nautin täysipainoisesti kaikestä mitä minulla on.
-Olen tarpeeksi luottavainen voidakseni kohdata ahdinkoni.
-En enää tunne kaipausta samoihin asioihin kuin ennen.
-Olen vahva eikä minun tarvitse enää syyttää muita ihmisiä mistään.
-Olen täysin tyytyväinen siihen, mitä minulla on.

Mites jos käsitellään aihetta vaikkapa kaikkien rakastaman Jammu-sedän kautta!

Hän voisi toimia tällaisena esimerkkina ihmisen 'maallisten' (Onhan se Henki kaikessa) syntyjen kautta..

Eli me ollaan Yksi kokonaisuus ihmiskuntana OK.

Ja me eletään energiasta.

Energia on kuin meri.

Ihmiskunta on kuin vesikattila.

Kattilassa tapahtuu monenmoisia..

Kun vedessä tapahtuu riittävästi asioita sieltä nousee pinnalle jotain.

Jammu-setä on tällainen pinnalle noussut kuplanpuhkaisin..

Energiajärjestelmässämme kun ajattelemme ja toimimme monitasoisesti laajoissa pikkupiireissämme niin se vaikuttaa suoraan yhteiseen kattilaamme, jonka keitosta säätelemme olennossamme tapahtuvien reaktioiden kautta (reaktio on sitä kun energia liikkuu ja välittyy paikasta toiseen..)

Siispä: Pedofiliaa eli ihmislapsen hyväksikäyttöä tapahtuu ympäri maailmaa.
Ihmislapsi voidaan kuolettaa. Onko se syntiä?

Noh: Kun meitä ollaan hyväksikäytetty (lastamme orjuutettu) niin sillä on seurauksensa, sillä energia liikkuu syy/seuraus suhteiden verkoston kautta.

Se voi tapahtua äärimmäisen pienessä mittakaavassa (yleensä huomaamattomasti...), mutta kun on riittävästi kerätty jonkinlaista energiamallityyppiä yhteiseen keitokseemme niin sellaisen seurauksena on näkyvä reaktio eli kupla-alueen nouseminen pintatietoisuuteen mistä jokin tapahtunut asia menee ihmisten kollektiiviseen tajuntaan lusikoitavaksi ja sitä myöten makutuomareiden arvioitavaksi millaista keitto on ja myöskin tutkailtavaksi olisiko maussa kenties parannettavaa..

Jammu on ääri-ilmiö pedofiliasta, mutta kun ihmisiä hyväksikäytetään (lapsen energiaa imetään vastentahtoisesti) niin on väistämätöntä, että jotain tulee ilmi tajunnan syyyyyyyvistä vesistä tähän 'kollektiiviseen tietoisuuteen' (siihen minkä lähes kaikki tajuavat tapahtuneen tai olevan olemassaoleva tosiasia)..

Mitteepä tuumitte?

Mitä tehdä Jammuille tai miten heidän tekoja käsitellä?

Miten suhtautua tällaisiin ääripäihin?

Mielenkiintoinen veto, Lumor :coolsmiley:
Mitä kaikkea haluat siitä aiheesta tietää?

Etenkin lapseen kohdistunut hyväksikäyttö,
lapsuuden viattomuuden riisto ja tahraus,
on todella äärimmäinen kuolemansynnin ilmaus.
Ja ihan todellista totta monille, avuttomille lapsiparoille :'(

Sellaisesta synninteosta toipuminen vaatii paljon
rakastavaa tukea kanssaihmisiltä, ja aina myös terapiaa.

Kuolemansynnin kokeminen nahoissaan synnyttää - synti synnyttää - lisää synnillistä käytöstä; pedofiilin himon ja irstauden uhrin itsearvostus on usein vähissä, syyllisyys tapahtuneesta suuri, usein koko tapahtuma torjutaan muistista -> siitä seurauksena voi olla ylpeydellä itsensä kovettamista, kateutta toisten hyvinvointia kohtaan, vihaa, lannistumista, yllä hyvin kuvailtua ahneutta, erityisesti itseen kohdistuvaa kohtuuttomuutta, tai irstautta joko jatkamalla hyväksikäyttöketjua, tai antamalla edelleen käyttää itseään hyväksi arvottomuudentunteestaan johtuen.

Kuolemansynnin tekeminen ei saastuta siis ainoastaan synnin tekijää,
vaan myös muita asianosaisiksi joutuneita -> kuolettaminen -> ku_oleminen

Kuoletettua kohtaa itsestään ei voi amputoida, eikä sitä voi näkeville silmille peittää, vaikka miten itselleen muuta todistelisi. Mutta sen voi hyväksyä olemassa olevaksi, tunnustaa tapahtuneeksi, kohdata sen aiheuttaman tuskan nyt kehittyneemmällä käsittelykyvyllä, ja ehkä joskus vielä kirkastaa Rakkauden valolla sekin kokemus  :smitten: :smitten: :smitten:

Ikitosi, mitä oikein ymmärrät "kuolemansynnillä"
- mitä siitä seuraa ihmiselle; millä ehdoin siitä seuraakin jotakin muuta ihmiselle?

Mitä synti kuolettaa?

 ::)

Kysyn näitä, koska minulle kuolemansynti on harhaa kuten sekin,
että tuomitsemme muita siitä, mitä he meistä esiin peilaavat.

Ja tämä on kova paikka silloin, kun oma lapsi on joutunut pedofilian uhriksi.
On näet vaikeaa nähdä viattomuudessa mitään yhdistävyyttä siihen,
että viatonta kohdellaankin häpäisevästi.

Kuinka oma, rakas, suojeltava ja turvattava lapsemme
voisikaan muka ansaita moista järkyttävää hyväksikäyttöä osakseen.

Silti kysyn: entä jos lapsi itse on kutsunut muistuttajansa paikan päälle?
Entä, jos lapsi on pyytänyt "taivasmaailmoissa" täydelliseltä rakkaudelta:

"Rakkaus, rakastatko minua niin paljon, että suostut toimimaan hyvittämiseni välikappaleena tuossa inkarnaatiossani, johon nyt valmistaudun - suostutko tekemään minulle teon, joka on täysin vastakohtaista sille, mitä Hyvyys on?"

Tiedän mitä se on, mutta haluan tietoisesti valaista tällaiset 'negatiivit'.

Wikipedia: Negatiivi on kuvan, esimerkiksi valokuvan tai elokuvan valmistuksessa tehtävä raakakappale, jossa valoisuus ja usein myös värit ovat päinvastaiset kuin valmiissa kuvassa eli positiivissa.

Siis tehdä muunnoksen polaarienergioiden välillä ja laittaa ilmiölle siunauksen..

Mitenkä? No tietenkin Sisäisen Lapsen kautta! Hoivaamalla ihmisyyden haavoja ulotamme valoittavat energiat ihmiskuntaan.. ja sieltä laajempiin yhteyksiin of course..

Eihän 'pahaa' pitänyt vastustaa, vaikka sapeleita ja silmätikkuja niin mieluusti heiluttelisimmekin..?

Meinaan helvetilliset energiat ovat puhdistettavissa ja muunnettavissa, jos on Voima hallussa.. Alkuvalolla se käy...

Tie Hirviöstä Kaunottareksi, Rumasta Ankanpojasta Joutseneksi ja Demonista Enkeliksi on pitkä ja kivinen, mutta olematta heittelemättä lantakokkareita niiden päälle, joiden selässä reppu painaa ja kahleet vielä laahaa käy matkamme joutuisammin Kotisydämen turvaan...

 ::)

Niin. On valoja ja on pimeyksiä. Mikä tahansa objekti tarkasteltavana onkin,
niin pahana pidettävässäkin on nähtävissä hyvä, kuten hyvässä paha.
Ovat rinnakkain, mihin perustuu maailmamme hahmotettavuuskin.

Siten nimittämällä jotakin käyttäytymisenmuotoa kuolemansynniksi
ihminen peittää itseltään näkymästä
kaikessa negaatioissa läsnä olevan position, hyvänkin eli valopuolen.

Silti on hyvä vetää rajaa - arvioida itselleen "hyvä" ja "paha",
koska kun ei ole kumpaakaan tai voittopuolisesti jompaakumpaa,
ihminen on itselleenkin sokea.

Sokea niinkin, että kun mainittu ihminen nimeää muita synnintekijöiksi,
hän ei tunnista,
mitä hänelle itsestään oltiinkin juuri kertomassa lisääkin.

Elikkä suurin "saarnamies" voineekin olla syntipenkkiläisten perusjermu,
kunhan sen vaan itsestään oivaltaa.

 :)

Kuka on keksinyt kuoleman synnit ja mikä niissä kuolettaa? :idiot2:
Onko kaikkien pakko mennä samaan uskomukseen
ja elää siinä? Voinko luoda oman polkuni ja ideologiani?
Voinko olla vapaa moisista synneistä? ::)

Hyviä kysymyksiä, Sasha!

Mielestäni se on ihminen, joka on keksinyt kuolemansynnit eikä vähiten voidakseen toimia "jumalan sijaisena" maan päällä eli tuomitakseen muita kuolemaan noiden syntinä pitämiensä tekojen tähden.
Onneksi meidän ei tarvitse enää millään verukkeella mennä samaan uskomukseen ja elää siinä kuin sillit suolassa.
Ja kyllä, mielestäni jokainen meistä voi luoda oman polkunsa ja ideologiansa.

Tuosta "voinko olla vapaa moisista synneistä":

Ensinnäkin käyttäytymistään voi jokainen muuttaa - myös virheitä tehtyäänkin.
Toisaalta en halua sitoa ketään synnillisyyteen, silloinkaan kun hän on tehnyt peruuttamattomia virheitä. Toisen väärinteot voivat silti toimia myös välikätenä hyville teoille. Elämässä on "siunausta". Erehdykset pedaavat onnistumisia.

Synti-käsityksen syvällä olevat juuret pitää mielestäni paljastaa.
Sillä siellähän ne luuraavat - mielen perukoilla.

Mikä meitä muka erottaa jumalasta,
kun hän on meistä kukin - ihmisolemuksessaankin?

 :)

Mondo sanoi asian selkeästi:
Kuolemansynti on teko, josta puuttuu Rakkaus.
Rakkaus edistää Elämää, synninteko päinvastaista.

Onko mahdollista olla hämääntymättä termeistä,
ymmärtää asian sisältö sen muodosta huolimatta?!

Kuka täällä on koettanut toimia Jumalan sijaisena?
Mielestäni nämä synneiksi mainitut ovat vain neuvoja ja
opettavaisia ohjeistuksia siitä, miten täällä maailmassa kannattaisi toimia,
jottei tulisi aiheuttaneeksi mielipahaa itselleen tai muille.
Mitä pahaa niiden julkaisemisessa on?

Ja kylläpä niin, jokainen joka tapauksessa itse luo omat polkunsa ja ideologiansa,
tiettyjen peruslainalaisuuksien mukaisessa ohjauksessa -> "Ku hankeen pisit, ni reikä jääp."
On olemassa syyn ja seurauksen -laki, ja elämän ja kuoleman -laki, etc...
Näistä ei voi vapautua kukaan.

Synnilliset, eli elämää vastaan tehdyt teot, ovat omiaan synnyttämään lisää syntiä, kunnes ne syynätään ja KIrkastetaan Rakkauden Kaikkinäkevällä Valolla, jolloin paljastuu syyt ja seuraukset ja sielujen kokemuksen tarve.

Nimeämällä jonkin synniksi tai pahaksi tai ylipäätään miksikä tahansa, ihminen tunnistaa tuon olemuspuolen itsessään, kuten meissä jokaisessa kaikki potentiaalisena mahdollisuutena on. Se, joka suhtautuu siihen tuomiten, kuten myös jos kokee sen tuomitsevuudeksi, painii itse tuon tuomioitavan jutun kanssa tuomiten ja syynäten siinä itse itseään.

Muoks: kirvoitusvirveitä

Synneissähän on myös se ominaisuus, että ne näkee helpommin muissa ihmisissä kuin itsessään. Ihminen itse on usein niille sokea. Jeesuksen sanoin nähdään roska toisen silmässä muttei hirttä omassa.

Otetaan nyt vaikka tuo viha. Suuttuminen ja vihastuminen ovat voimakkaita tunteita, eivätkä ne jää yleensä huomaamatta. Nämä tunteet voidaan käydä lävitse ilman että kellekään tapahtuu sen suurempaa vahinkoa, ilma saattaa jopa puhdistua kunnon suivaantumisen seurauksena:  8) Sen sijaan viha, jota ei koskaan tunneta pois, jää kalvamaan sisuksiin ja saa pitkittyessään erilaisia muotoja. Masennus on itseen suuntautunutta vihaa. Katkeruus tekee ihmisestä yleisesti ottaen viheliäisen. Joillakin tunne-elämä kylmettyy täysin. Jo pelkästään tällainen ei-aggressiivinen viha aiheuttaa paljon vahinkoa niin kokijalleen kuin ympäristölleen (esim. kylmä ihminen tekee kylmiä ja tunteettomia tekoja) saatikka sitten, kun viha ottaa toiminnallisemman ja tuhoavamman muodon.

Kuitenkaan esim. kylmä tai masentunut ihminen ei koe olevansa vihainen, luultavasti hän kokee olevansa vain väärinymmärretty herkkä sielu. Kätketty viha vain projisoituu ulospäin siten, että muut ihmiset näyttävät epäluotettavilta, kavalilta, inhottavilta, pettureilta, väkivaltaisilta ym. ym. Vihaava ihminen ei pidä muista ihmisistä ja hänen toimintansa on sen mukaista. Tästä on taas seurauksena, että hän herättää ärtymystä ja vihaa muissa ihmisissä ja joutuu tämän tästä erilaisiin konflikteihin.

Masentunut tuskin ymmärtää, miksi kaikki häntä vihaavat. Tässä tapauksessa tämä itseen kohdistunut viha tekee henkilöstä itsemurha-alttiin, muissa tapauksissa konfliktit muiden kanssa voivat saada hyvinkin rajuja piirteitä.

Itsellä on kokemusta nimenomaan tällaisesta kätketystä vihasta, ja se oli todella hurjaa hommaa, kun eräiden tapahtumien seurauksena viha aktivoitui. 30 vuoden aikana kerättyä kaunaa ei tunneta pois ihan yhdessä päivässä.  :o Kokemus oli kuitenkin lopulta äärimmäisen puhdistava, eikä egoani lukuunottamatta kukaan onneksi vahingoittunut.

Synnithän on ensin havaittava ja tunnistettava, ennenkuin niille voi tehdä mitään. Jos niin ei käy, ne tekevät hallaa niin itselle kuin muillekin.

Näkisin että sairaus on seurausta synnistä. Se johtuu siis luonnonvastaisesta elämäntavasta ja ruokavaliosta.

Lainaus Kurpitsalta:
Hyvä esimerkki tuo ruokavalio!

Useimmat ihmiset kyllä tietävät, mikä on epäterveellistä, mutta syövät silti - itseltäänkin salattuihin tarpeisiinsa, esim. henkiseen tyhjyyden tunteeseensa - lihovat ja sairastuvat :crazy2:

Eivät siis halua tunnistaa itsessään olevia tarpeita (muita kuin nälkä), ja torjuvat terveysvalistuksenkin, ja näin ollen tekevät itselleen (ja perheelleen) terveellisen luonnon vastaisia ruokia.

Piittaamattomuus on paha synti. :knuppel2:

Lillin kuvaus vihasta eri muodoissaan on todella paikkansa pitävä.

Synnin tekeminen on inhimillistä, kun opetellaan tämän maallisen maailman tavoille.
Mitäpä me ollaan sieluina tiedetty esim. kehon tarpeista ja hoidosta.
Kaikki on opeteltava - opetusvälinehän tämä ruumis ynnä muu materia on.

Body on siitä kiva, että se kyllä aikas nopeasti ilmaisee, milloin on elämänedistämisestä poikettu :P

Käyttämällä erehtymisestä termiä "kuolemansynti" tulemme jo sinällään hämänneeksi muita, sillä eikö kuolemansynti viittaakin oletukseen siitä, että tekemällä syntiä sinut tapetaan?

Eikä tappaja tässä kohtaa olekaan luullusti pelkästään "yläkerran herra",
vaan kautta historian ihmiset ovat ottaneet oikeudekseen, so. mielivallakseen,
tapattaa muita, koska ovat pitäneet näiden tekemiä virheitä kuolemansynteinä.

On epärehellistä sinänsä väittää "synti-leimoja" neuvoiksi ja opettavaisiksi ohjeistuksiksi, kun niitä saatuaan ihminen on voinut menettää päänsä.

Joten jospa vielä ponnistelisitte ja antaisitte minulle selvityksen siitä, miksi arvioitte ihmisen tekemiä virheitä kuolemansynneiksi.  

:coolsmiley:


Jokainen pappismies, vuosisatojen ajan, saarnattuaan muille noista kuolemansynneistä, salasi ensinnä ne omatkin "täydellisyytensä rikkeet" muilta
voidakseen väittää, ettei jokaiseen ihmiseen ole sisään rakennettu KYKY erottaa oikea väärästä, hyvä pahasta ja rakkaudeton rakkaudellisesta.

 :)

Henkiset Lait ovat sisäisiä ohjaimia - eivät ulkoisia painostimia,
kuten nämä ihmisen tappamiseen oikeuttavat (?) "silmä silmästä" -lait.
 
Ihmisen lait tunnistaa siitä, että ilmassa on rangaistuksen uhkaa.
Rakkauden laki ei koskaan pakota, kiellä, painosta - saati kuoleta.

Siksi puheet "kuolemansynneistä" ovat mielestäni inhimillisen pitkälle luutuneita uskomuksia siitä, että jokin voisi erottaa jumalan jumalasta.

 :-* :angel:


"Tuomiopäivän ajattelu" kuolemansynneistä esiintyy aina rinnan sen käsityskuilun kanssa, jolle ulkoista on myös ihmisen suhde Jumalaan.

Nimeämällä jonkin synniksi ihmisen tulisi tunnistaa harhan viitekehystä vasten ei-syntisyytensä eli polkunsa todelliseen.
Sen sijaan väittämällä muille, etteivät nämä EHKÄ olekaan taivaskelpoisia noine kuolemansynteineen, säkkineenkin, ihminen jälleen tekee sen:

- Asettuu jumalaksi Jumalan paikalle.

 :-\

 ::)

Sittenkin sanon, että tietentahtoinenkin menettely on erehtymistä ilman parempaa ymmärrystä.


Erehtymistä on myös se, että tekee ehdoin tahdoin itseään vastaan, koska ei ymmärrä teettävänsä kaiken tuon "vällähälinkin" luonnolliset seuraukset itselleen ja vain itselleen.

Ja sekin vielä erehtymisen päälle, ettei välitä siitä, mitä huiputtamisestakin jää huomisen kontolle,
vaikka se kumminkin tulee aina eteen kuin "tuonettaren kummilahjana".

Tuo "elämänenergian kuolettuminen" lieneekin perushavainto siinä,
missä "pahojen tekojen" on käsitetty teettävän hallaa ihmisen omallekin olotilalle.
Sillä kun jokin omaatuntoa soimaa ja/tai muiden taholtaan saama feedback kunnolla rassaa,
olotilassahan se kyllä tuntuu.

Paitsi niillä, jotka oikeuttavat omat väärätkin tekonsa sillä,
että muut ovat ne ansainneet "opetuksena, palkkana tai ojennuksena".

Eikä tarvinnut olla edes jesuiitta saati pyöveli
paetakseen vastuuta
"oikeutettujen tekojen" suojiin.

Sillä "väärintekijöillä" on useinkin ollut... kirkollinen tai maallis-oikeudellinen viitta
tekojensa yllä.

 :)

Onko se synti joku ihmismieltä (tai jotain muuta olentoa) epämiellyttävä asia?  :P
Hurskaus tai hyvyyskin (mulla on puhdas aura ja pääsen taivaaseen) voi olla hiekkalaatikkoleikkiä, joissa rakennetaan linnoja ja puoluerajoja omien tiimijoukkueiden välille.. Ja siellä on niin helppo olla..

Olkaamme nuolematta Jumalan pyllyä, jos ulostamme muiden päälle..

Uusia erilaisia asioitahan myös kaihdetaan ja pyritään karkoittamaan pois omalta pikku totuusreviiriltä.. Synti voisi olla pimeyttä ja pimeys on sellaista mihin ei olla vielä valon kosketusta ulotettu.. Siis nähty tai koettu jotain ilmiöitä ymmärrys/tietoisuuden kautta..

Hah! Joku voi mieltää käärmeen tai sian syntisenä ~ alhaisen likaisena,
mutta meneppä katsomaan lähemmin niin Luojuushan se sieltä pilkistää..  ;)
Läheppä siinä sitten taistelemaan oikeudenmukaisuuden miekalla sisäsyntyistä eläintäsi vastaan..

Kenelläpä riittää rahkeet tuomitsemaan tai arvostelemaan tekojamme, jotka ovat sielun kokemuskauraa ja Jumaluuden elämistahdon mukaista tapahtumissarjaa ikuisuuden syklien mukaan?
Kalinkakalinkakalinkakaka...

Oi de, Lumor, toitpa hienosti "huumorinkin nöyhtää" tähän vakavuuksien napaan, kiitos.  ;D

Jonkin pitäminen pahana on rajanvetoa siihen, mistä alkaa jälleen sukeutua hyvää.
Ja kun hyvä senkun hyvistyy, tarvitaan ripaus pahennusta tuohon hyväelmään.
Muutenhan sitä ei voi kokea, mille ei ole vastinetta haastajaksi.

Ja kun pahastuminen on tiivistynyt rajattomuuksiin, sitä on lähdettävä suitsimaan.
Siksi kait on näitä sanansaattajia, profeettoja ja "hyviä ihmisiä".

Perimmäiset motiivit - kuka niihin näkee?

 :)



Niin, mondo.  ::)

Erhe ja virheidensä toteaminen kulkevat aina käsi kädessä.
Siitä elämän "ympärikäyminen" kyllä pitää viimeinkin huolen.

En oikein perusta väitteestä, jonka mukaan joku meistä voisi todella tehdä perimmäisesti pahaa kenellekään toimimatta aina jollakin kokoavalla tajunnantasolla yhteistyössä väärinteon kohteidenkin kanssa, joille kokemuksia teetetään kuin tilaustoimeenpanoja ikään.

En siis näe "tahallista ilkeyttä" ihmisen perimmäisenä motiivina.
Kun näennäisen ilkeitä ja kylmän rauhallisesti pahaa tekeviä ihmisiä pidetään perin juurin pahoina, vedätetäänkin muita sillä, että korotetaan itseä ja omahyväisyyttä pelkistämällä noita heikompia "pahiksiksi", vaikka sekin on katsojan silmässä, että pitää jotakuta pahiksena mutta itseään hyviksenä
- vaikka itse on vain erotuskykyisempi.

Sen myötä pahikset on voitu kitkeä pois (= teloittaa) tai sulkea omiin eristämöihinsä alias kriminaalikoulutuskeskuksiin (= vankiloihin).

Samalla kun kuolemansynnin tuntoiset... ihmiset ovat jonottaneet ripittäytymään,
jottei heiltä katkaistaisi ehdollista armo-oikeutta iankaikkiseen elämään
vietettäväksi pelastuneiden looshissa.

Joten "kuolemansynti" on oivallinen väline ohjastettaessa ihmisiä takaisin ruotuun
ja pysymään uskovien kirjoissa, kurissa ja nuhteessa - "herran pelossa".


Laiskuus on viime vuosikymmeninä noussut hyveeksi - myös "preussilaisen tiukkapipoisuuden" maissa.
Sen katsotaan olevan paitsi terveellistä myös kunnialliseen elämänlaatuun sisältyvä oikeus.
On näet julkisuositeltavaa laiskotella itsensä terveeksi - rehkittyään ensin itsensä lähestulkoon hengiltä.

 :-\

Tuskin kroonista laiskuutta voi hyveenä pitää. Tässäkin tapauksessa huomauttaisin että normaali lepo on eri asia kuin laiskuus.

Mitä onkaan krooninen laiskuus työnarkomaanille - ellei kaukainen unelma,
vaiko sitäkin, että vaikka miten painaa hommia,
sitä kumminkin tuntee hosuvansa puolelta toiselle kuin laiskanlinnan ankka.

Normaali lepo voinee myös käydä laiskottelusta silloin
kun itsestään kaiken irti reuhtoja hellittää hetkeksi tuosta ainaisesta pakostaan
"tehdä jotakin, jotta olisi enemmän tahi edes riittävästi".

Kyllä laiskuus mielestäni on myös hyve - silloin kun se tasapainottaa ylenmääräistä työteliäisyyttä eli työn perässä juoksentelua.

Kuten työ tasapainottaa laiskuutta.

 :)

Lepo ja rentoutuminen eivät ole mitään syntejä, ne ovat ihan biologisia tarpeita. Mutta siinä tapauksessa kun laiskuus rampauttaa ihmisen niin, että hän on kykenemätön huolehtimaan perustarpeistaan, niin tuskin ollaan enää terveen laiskottelun rajoissa. Jos huolehdittavana olisi vielä lapsia, niin sossun täti taitaa käydä korjaamassa heidät pois.

Laiskuushan voi johtua monestakin asiasta. Uupumus ja masennus voivat viedä energiat niin, ettei jaksa tehdä mitään. Ulkopuolinen näkee tämän tietenkin laiskuutena. Minä olen kuitenkin nähnyt myös todella itsekkäitä ihmisiä, jotka ovat ottaneet loiselämisen tietynlaiseksi elämän ihanteeksi. Heidän tyylinsä on heittäytyä avuttomaksi ja osaamattomaksi ja teettää kaikki muilla. Taktiikka saattaat toimia tai olla toimimatta. Joka tapauksessa he ovat todella riippuvaisia muista ja tämä aiheuttaa passiivis-aggressiivista käytöstä ja paljon konflikteja läheisten kanssa. Jos kukaan ei näistä tyypeistä huolehdi, heidän asiansa ruukkaavat olla yhtä kaaosta. Hylkääminen voi aktivoida jotkut näistä loiseläjistä huolehtimaan itsestään, mutta joillakin muilla asiat menevät vain pahempaan suuntaan.

 ::) Hyviä näkökulmia, Lilli!

Sitten on vielä eräänlaista "henkistä laiskuutta",
jonka vallassa ihminen nojautuu muiden eteenpäinvievyyteen.

No, kyllähän elämä kantaa ja oleminen riittää,
mutta toivomalla muilta sitä,
mitä itseltään kokee puuttuvan,
ihminen voi passivoitua olemaan "aatteellinen tuuliviiri".

Minusta vaikuttaa siltä,
että monissa joukkoliikkeissä on näitä "henkisiä laiskureita",
jotka ovat kylläkin muiden harhaan johdettavissa,
mutta ollen kärkkäitä näkemään "väärinajattelua" toisinajattelijoissa.

Sitten kun sopiva, karismaattinen taho ottaa vallan,
nämä henkisesti laiskat seurailijat saattavatkin äkkiä yltää melkomoisiin tekoihiin,
kunhan saavat aatehenkensä tarttumaan muihin
tai - mikä valitettavaa - tarttuvat toismielisiä niskasta kiinni
kaksinaismoralismillaan ja "minulla on totuus" -julistuksillaan!

 :(

Muistan joskus kokeneeni itseni syntiseksi..

Se oli omantunnon ääni se.. Tai onko niin että 'ego' voi nahoissaan tuntea tulenrapinoita kun 'se todellisempi minä' ottaa yhteyttä ja sieltä juontuu synnin tuskat? Kun henkiseltä kvantilta tämä maailmallinen touhu voi olla aika omituista ja täällä ollessa voimme käyttäytyä kuin hölmöt apinat! I love monkeys by the way..

Asiat joista koin olleeni hakoteillä olivat sinänsä melko vähäpätöisiä, mutta ne painoivat tonnin!

Minkä taatta raahata taakkaa?

Oppiakseni tietty siitä mikä sopii minulle ja mikä toimii rinnallani rikkovasti.. (vaikkakin hajallakin on hyvä olla, sillä siten saadaan moottorin käyttöjärjestelmästä tarkkoja tuntomerkkejä miten dynamot ja virtapiiriliitännäiset soveltuvat toisiinsa..)

Nyttemmin taasen samat asiat, joiden puolesta koin olleeni erehdyksessä näyttävät hassuilta haamukuvilta ja voisin melkeinpä ilomielen heittäytyä niiden vietäväksi!
Kysymyksessä oli seksuaalisuus mikäpä muukaan.. Menneellä buddhalaisuuskieltäymyselämällä lienee osuutta asiaan.. Saanko enkö saa saanko enkö saa.. Olin kuin mato koukussa pyristellen luonnonmukaisuutta vastaan..

Piti punnita teon mielekkyyttä.. Aineelliset ilot ja nautinnot vs. Henkiset mitä lie..
Hassuja naamioita meil voipi olla...

Mutta olen huomannut ympärilläni vapauden!
Vapauden toimia luonnollisten tarpeiden ja vaistojen mukaan!
Vapauden olla sidoksissa maailman kulkuun!
Olla olento zen (you know it) käytettävissä!

Niin. Eihän metsästäjällekkään mennä saarnaamaan riistanpyynnin vääryydestä jos siitä on leipä kiinni, vaikkakin näkemyksiä asioiden eri puolilta on erittäin suotavaa vaihtaa.. Ja onhan se evolutiivinen kehitysrakennelma aina matkassa mukana purkaen ja yhdistäen olentoamme niille teille, jotka vievät kohti kypsempää hedelmää..

Kyse on tasapainosta askelmilla.

Tuosta laiskottelusta vielä lisään sen,
että nykyisin ihmiselle suodaan ja ihminen sallii itselleen
tilaisuuksia joutaa olemaan jouten.

Joutenolo auttaa näkemään asiat toiseltakin kantilta,
aina mielenliikkeitään myöten.

Ennen wanhaan naisilla oli pakolliset puhdetyönsä ja miehillä... no, en sano!  :-\

Ymmärrän, että olisi ollut vaarallista kannustaa ihmisiä heittämään vapaalle;
sallia heidän olla uurastamatta henkensä pitimiksi alvariinsa ja päivät pääksytystenkin.
Työstään ihmisen arvo tunnettiin; tekemisistään synnitkin punnittiin.

Minulle itselleni on ollut työlästä... opetella olemaan jouten - rohkeastikin.
Kädet kun väkisinkin hamusivat jotakin tekemistä
saati mieli, jonka... mielestä en riittäisi jo sellaisenaankin.

Olenkin ollut levoton suorittelija, toimittelija, pyörittelijä ja - jahkaaja.
Hyväksynnänhakija ja miellyttäjä - toimillani.

Nyt tämä alkaa sujua - tämä joutenolo heti aamuisinkin.
Vaikka tälle päivälle onkin "ohjelmassa" silkkaa työskentelyäkin.

Jokin minussa itsessäni tulee olemaan läsnä joutenolossani.
Enemmän. Syvemmin. Vapaammin.

Uskallan nyt "tehdä" sen: valita laiskottelun sietämisen.

Joutenolossa on kyllä siunausta.
Muistanhan OLLA enemmän, ilman tekemistäkin.

Ja oivallan: olemisessakin on tekemistä - se voi olla työn takana se!

 :)

Niin myös  :o onneksi olen itsekin tuon oivaltanut  :smitten:

Mondo, niin totta  :smitten:

Tässäpä juttu joka säväytti - :coolsmiley:
kenties selitystä sille, miksi just nämä
kuolemansynti, käytöstavat, yms -aiheet
ovat niin intensiivisesti olleet nyt framilla.



USKOMUSJÄRJESTELMÄT JA TUOMITSEMINEN
 
Andromedalaisia Abu Myraa ja Hara Mayaa kanavoinut Liat Nava Aliya 5.7.2007
www.galacitcfriends.com , Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 

Kanavoimme teille tänä iltana uskomusjärjestelmistänne ja tuomitsemisesta.
 
Rakkaat ystävät, tämä vaatii itsensä katsomista syvälle peilissä. Teille on annettu koko elämänne ajan uskomusjärjestelmiä työskennelläksenne maaplaneetan vanhoissa järjestelmissä, kaikissa olemisen ja elämisen järjestelmissä tällä maallisella kolmiulottiesella tasolla. Te kannatte niitä mukananne opetettuina muistoina, joihin te jatkuvasti viittaatte päivittäisissä toimissanne. Kun nämä järjestelmät romahtavat eikä niiden sisältämän vanhan energian enää sallita olla tällä tasolla, uusi tapa on tuotu esiin. Tämä uusi olemisentapa on uutta energiaa ja se on yhtä selittämätöntä kuin ehdoton rakkaus, jolle se perustuu. Kun ihmisolennot alkavat muistaa sisäisen jumaluutensa ja kohdata valonsa, ei ole mikään yllätys, että te alatte katsoa omia uskomusjärjestelmiänne.
 
Rakkaat ystävät, te olette niin ehdollistuneita yhteisöissänne, niin kaukana yhteydestänne Äiti Maahan, että se tuottaa syvemmällä tasolla tuskaa monille teistä. Tietäkää, että kaikki on niin kuin pitäisikin. Me opastamme teitä aloittamaan työn niiden uskomustenne osalta, jotka alkoivat hyvin nuorella iällä, kun teidät kasvatettiin hyvin erilaisissa, monien kulttuurien kodeissa. Saattaa tulla yllätyksenä, että ne samat kulttuurit, jotka opettavat yhdistymään Äiti Maahan ja kunnioittamaan sitä, on melkein tuhottu niiden toimesta, joilla on toisten pelkäämiseen perustuvia uskomusjärjestelmiä.
 
Kaikkia päivittäisiä toimianne on hallinnut järjestelmä, joka muodostettiin vanhalle maapallolle irrallisuuden, tuskan, pelon, hallinnan ja puutteen oppimista varten. Ne jotka yrittävät epätoivoisesti pitää teitä tässä vanhassa järjestelmässä, eivät onnistu, koska valotyöntekijät ja taivaan komppania työskentelevät väsymättä valon lisäämiseksi.
 
777-portti tuo teille vertaansa vailla olevan energiatulvan. Tämä viitoittaa tietä vapauttamaan suuren määrän sitä negatiivisuutta, mitä on tarvittu. Kun muunnatte nämä negatiivisuudet omassa energiakentässänne, maadoitatte lisää MINÄ OLEN -olemusta sisäänne. Kun harmonisoidutte 777-energian kanssa, se aloittaa uuden vaiheen.
 
Alatte kyseenalaistaa jokaisen järjestelmän jokaisen teon. Näette niiden virheet. Saatatte kysyä itseltänne, miksi pysytte tämänhetkisessä työpaikassanne, autatteko monien järjestelmien uudelleenkirjoittamisessa. Sama pätee omiin uskomusjärjestelmiinnekin. Kysyttekö, mikä uskomusjärjestelmä on? Uskomusjärjestelmä on järjestelmä, jonka olette itse laatineet oppiaksenne siitä. Oma suuruutenne ja jumaluutennekin olivat hyllytettynä yhteen uskomusjärjestelmään, joka sai teidät uskomaan, ettette ole mahtavia.
 
Oma heräämisenne vaatii teitä rehellisesti katsomaan ajatuksianne, uskomuksianne ja tekojanne, sillä kaikki, mikä ei ole vilpitöntä, erottuu välittömästi. Tämä merkitsee sitä, että teille osoitetaan monin tavoin, että teidän pitäisi mennä maallisen yläpuolelle katsomaan ja kyseenalaistamaan kaikki ajatuksenne, sananne ja tekonne. Se vaatii teitä ajattelemaan positiivisesti omasta fyysisestä olemuksestanne. Se vaatii teitä myös ottamaan vastuun omista terveysongelmistanne. Itsensä parantaminen ja DNA:n korjaaminen ovat saavutettavissa. Tahdonilmaisunne on erittäin voimakas oman paranemisenne työkalu. Pelkästään se uskomus, että ette pysty siihen, estää teitä saavuttamasta parantumistanne.
 
Monilla teistä on uskomus, että te olette jumissa sopimuksissa, jotka olette kirjoittaneet osana elämänsuunnitelmaanne, ja ne täytyy täyttää. Rakkaat ystävät, vain jos haluatte niin. Kaikki on nyt muutettavissa. Uskomuksenne siitä, että ette voi muuttaa omia asioitanne, on oleellinen osa vanhan maailman uskomusjärjestelmiä, jotka eivät enää palvele teitä. Kun te hyväksytte vallitsevan energioiden muutoksen ylösnousemuksessa, on jokaisen ihmisen oma asia, miten hän tekee sen. Opastamme monia teistä tunteiden parantamiseen, koska se vapauttaa negatiivisia energioita omasta kentästänne ja avaa sydäntä.
 
Vanhan maapallon uskomusjärjestelmät eivät palvele uutta maapalloa. Uusi ei vahvista vanhan maapallon energiaa. Ei ole muuta tietä kuin ehdoton rakkaus, jolle uusi maapallo perustuu. Meidän ulottuvuudessamme ei ole lineaarista aikaa, joten vanhoista järjestelmistä on vaikeaa pitää kiinni. Ette halua olla korkeamman tietoisuuden olentoja, jotka kantavat niitä mukanaan. Olette oppineet paljon niistä ja sen, etteivät ne enää palvele monia - ainoastaan muutamia sellaisia, jotka eivät paljon välitä ihmisolennosta. Itsenäiseksi tuleminen merkitsee sitä, etteivät mitkään matalammalla värähtelevät energiat pysty vaikuttamaan teihin tai saamaan otetta teistä.
 
Sanomme, että moniin uskomusjärjestelmiin liittyy sellainen tunnepuolen sivumerkitys, joka pitää teidät syyllisyyden, pelon, negatiivisuuden tai jonkin muun epämiellyttävän tunteen kierteessä. Koska ajatuksenne luovat niin voimakkaasti, luotte lisää samaa tunnetta. Siksi pyydämme teitä katsomaan rehellisesti uskomusjärjestelmiänne - emme ainoastaan itseänne varten, mutta kun työstätte itseänne, teistä tulee selkeämpiä ja näette sen epäoikeudenmukaisuuden, joka on luotu kaksinaisuutta varten.
 
Teihin on iskostettu monia uskomusjärjestelmiä, jotka tuomitsivat ankarasti toisia. Kun te värähtelette korkeammalla, tuomistevat uskomukset korvataan toisten oikeuksien kunnioittamisella. Monia maan ihmisiä on kadotettu, koska toiset ovat tuominneet heidät, erityisesti niitä, jotka elivät heimoissa ja olivat voimakkaasti yhteydessä esi-isiinsä. Tänä päivänä monet teistä näkevät sudet lammasten vaatteissa ja ovat kysyneet ensiksi vilpittömyyttä.
 
Annamme teille kolme sanaa: AJATUS, TAHDONILMAUS, LUOMINEN
 
Synnynnäinen uskomus itsestänne on se, mitä luotte tällä hetkellä. Sen katsominen, mitä ajattelette itsestänne, on ensimmäinen askel. Tulette siksi, mitä ajattelette. Fyysinen kehonne ja DNA:nne muuttuat vastaamaan ajatuksia itsestänne. Me neuvomme teitä luomaan itsellenne pyhän paikan, paikan meditoimista ja sisällänne tapahtuvien muutosten heijastamista varten. Sitä ei piilotella, mitä tarvitsee tehdä, ja tiiminne opastaa kaikkia teitä. Vallitsevat energiavärähtelyt ovat korkeita ja monet teistä tuntevat tällä hetkellä epämukavuutta. Unettomat yöt ovat tavallisia, tunnepuolen kysymyksiä on tulossa nopeasti ja raivokkaasti. Valoa säteillään kaikkeen, mikä ei ole vilpitöntä itsessänne ja nykyisessä elämässänne. Tuntemanne levottomuus on osaksi tietoa siitä, että jotain parempaa on tulossa. Mutta se vaatii teitä katsomaan tarkemmin sitä, mitä ajattelette itsestänne, ja se heijastuu ulospäin toisiin ympärillänne.

Siihen saakka kunnes hallitsette ajatusprosessinne ja pääsette "ei-tunkeutuvien ajatusten" tilaan, teillä on työtä tehtävänä. Teidän ei tarvitse roikkua negatiivisissa ajatusmalleissa. Päästäkää niistä irti. Pyytäkää opastiimiänne auttamaan itseänne joka käänteessä.
 
Annamme huomioitavaksi erään kohdan ja se on muiden auttaminen. Jos näette toisen tarvitsevan apua oman parantumisensa polulla, mutta teiltä ei pyydetä apua, niin olette jo tuominneet hänet määrittämällä hänen tarvitsevan apua. Se on asioihin sekaantumista ettekä anna hänen omalle kasvulleen jumalaista tilaa. Ette pysty tällä hetkellä lukemaan hänen tiedostoaan korkeammalla tasolla ettekä tunne teitä huolestuttavan ihmisen polkua. Hän yleensä vastustaa teitä. Jokainen ihminen kasvaa omalla tavallaan.
 
VAPAUTUKAA NEGATIIVISISTA USKOMUSJÄRJESTELMISTÄ:

Tulkaa seisomaan Valon ja äänen temppeliin Andromedan valokaupunkiin. Pyytäkää oppaitanne seisomaan ympärillänne tukemassa. Tämän temppelin keskuksessa on pyhä ympyrä. Kultainen valokuilu ulottuu ympyrästä taivaaseen. Kun seisotte täällä, pyytäkää, että kaikki negatiiviset uskomusjärjestelmänne tuodaan valoon. Se voi tapahtua ajatuksena, näkynä, tunteena, äänenä. Vapauttakaa ne valopylvääseen. Pyytäkää sitten harmonisoitumista korkeampaan valoon ja viidennen ja korkeampien ulottuvuuksien värähtelyihin.
 
Lähdemme luotanne kultaisella valosäteellä. Tuemme teitä tässä prosessissa ja opastamme tiedollamme kaikkina aikoina.
 
Tämä on ylösnoussut mestari Abu Myra ja ylösnoussut mestari Hara Maya.