Astro Foorumi

Mitä tarkoittaa olla ihminen?
Millaisia ponnistuksia sielulta vaatii olla ihminen?
Miksi juuri ihminen?

Lähestyvätkö ihmisenäolon kysymykset olemassaolomme-, kenties elämämmekin tarkoituksia?

Ihana, kun jaksat miettiä noita syviä asioita, Ikitosi!

Ihmisyys on niin ihmeellinen asia, että juuri sen puolesta jaksaa ja aina vain jaksaa, eikä uteliaisuus kuole. Mutta onko kaikki uteliaita ihmisyyden olemassaolosta? Kun joskus alkaa kyselemään siitä, niin toinen sanoo vain, ettei ole ajatellut sellaisia asioita.

Kai sitten ihmisyyteen riittää pelkkä oleminen. Mutta mitä kaiken sen olemiseen liittyykään!

Todella OLLA ihminen merkitsee minulle vaikkapa sitä,
että hengittelen sisään ja ulos.

On näet vaikeaa rajoittua olemaan ihminen ilman hengittämistä.
Oletan, että "kaikki mitä on" ei tarvitse ihmistä ollakseen vaan ei-ollakseen.
"Olla ihminen" tarkoittanee henkiintymistä.


Ihmiskuljettimessa eletään paineessa ja puristuksessa.
Ihminen on hyvä pakettiratkaisu.
Ihmisruumis sisältää ihmiskehityksen kehollistumisen aiheet.


Tarkoituksista vapautuminen johtaa sisäiseen lepoon.

Kun näet ei enää ole ulkopuolisuutta, kuka tarvitsee tarkoituksia;
kenen tarpeita enää tarvitsee tyydyttää;
ketä enää pitää motivoida olemaan minun varassani, minun myötäni;
kenestä olisin riippuvainen ja kuka minusta?

Elämä = Vastuu

 :)

Tuossa Mondon ydinajatus, johon jäin kiinni. Koska siinähän se, meidän/minun on niin vaikea hyväksyä asiat sellaisena kuin ne on!

Koska...ajattelisin, ihmiselle on myös suotu tämä luovan seksuaalisuuden energinen voima, joka on liikkuvaa, muuttuvaa ja muuttavaa.

Haluan luoda koko ajan maailmaa, asioita, esineitä, ideoita. Haluan muokata ympäristöäni, itseäni, ihmisiä ympärillä, yhteisöä.

Ei voi antaa kaiken olla sellaisenaan, se ehkä olisi niin stabiilina, pysyvänä, liikkumattomana.

Rakas filosofini Henri Bergson sanoo, että ympärillämme on dynaaminen elämänvoima, koko ajan liikkuva ja että intuitio on se joka nappaa intellektuaalisen järkähtämättömään elämänkuvaamme muutoksen siemenen.

Siis ihminen olisi yhtäaikaa sekä liikkumaton ja liikkeellä oleva.

Mika-Matilta:


Minä liitän tuohon ulos- ja sisäänhengittelyyn myös sen mitä annamme ja otamme vastaan, sitä varmaan MM:kin tarkoitti.

Kasvattajakuvioissa pyöriessäni olen huomannut, että melkein pitää vähän taistella, että tässäkin suomalaisessa yhteiskunnassa toteutuisi jo molemmat. Kun välistä tuntuu että vanhemmatkaan eivät tiedosta asiaa.

Jo lapset ympätään niin paljon tietoa täyteen ja sen kaiken tiedon arvottamista, jopa ulkoapänttäämistä ja osaamista mallien mukaan, että se uloshengittäminen voi helposti jäädä heikommalle. Siitä seuraa tasapainoton ihminen noin karikatyyrisesti vähän kuvattuna. Siksi taistelen lapsen minuuden puolesta, sen pitää saada olla esillä, saada rohkeutta ja omantunnon arvoa saada olla esillä ja luoda omaansa.

Poikani kanssa juttelin juuri yks ilta, kuinka vaikea on olla tasapainossa siten, että on osallisena yhteisössä niin että on myös yksilö. Se on aikamoista tasapainottelua.

Ja sen puolesta meidän jokaisen on syytä pitää varansa.

Oi miten viisaasti puhuit lasten puolesta - TODELLA kuinka paljon lapselle tuputetaan ja huputetaan "asiaa" kotona, koulussa, harkoissa, harrastuksissa, tv, pelit, kaveripiirit jne ............>>> SE uloshengitys, tasapaino,, onko sille AIKAA  ::) ???
Infoähky läkähdyttää jopa ihmisen lasta näinä "ei se laatu vaan se määrä" - aikoina.

Ihmisyys - maan ja taivaan liitto - kunnes "kuolema" eroittaa  :angel:

(sytyttelenhän minä täällä verkkoa, omalla tavallani ja kokoajan  :D

Mielenkiintoisia pohdintoja kaikilla.

Mondon oivallus tuosta ihmiSYYs sanasymboliikasta on tosiaan kuvaava -
syitä olemassaolollemme ja tekemisillemmehän hereisinä ollessamme pohdimme,
tiedostamattammekin niistä motivaatiomme ammennamme...

Liekö nimenomaan siinä ihmisenä olemisen säikeiden hienojakoisempien syiden laatu,
kun kaiken elämän taustat, perimmäiset hengissäselviytymiseen ja lisääntymiseen liittyvät,
ns. soluperäisemmät vaistot, ylevöityvät jonkin korkeamman, sieluntavoitteen toteutumaan..

Silloin voimme ehkä havaita ihmisenä olon hyöty ja välineellinen arvo -
kuljettavat jalat ja työtä tekevät kädet mielenlogistiikan ohjauksessa,
tuottamassa sielunilmenemää kaikkine mahdollisuuksineen,
virtauksen mukaista vastaanottoa, prosessointia ja ulosantia,
vailla fyysisen maailman rajoitteisiin lankeamista, turhautumista..
Silloin kaikki vaan on; hyväksyttyä tarkoituksenmukaisuudessaan
antamaan sielullemme juuri sen tarvitsemat mahdollisuudet
toimia aktiivina kehossamme, maailmassa, alati muuttuvassa elämänvirrassa.
                                :smitten: :smitten: :smitten:

Niin, ihmisellä on syynsä, motiivinsa ja pontimensa...  ::)

Entä sitten syyllISYYS?

Kuinka moni meistä onkaan vapautunut kamppailemasta
ainakin unimaailmassaan syyllisyyden ja syyttömyyden välimaastossa.

Ikään kuin hän olisi tullut luoneeksi ei-toivottuja "lapsia" saati virheellisiä,
kun luomisISYYTENSÄ töistä on kysymys.

Kuinka vapautua tekojensa "hiertämästä" eli "vääristä teoista",
ellei niitä hyväksyen liitä osaksi kokoNAISEUTENSA, ihmeellisyytensä kudelmaan.

Sen naisellisen, äiti-synty-syvimmän puolensa,
koko ihme-ELLI-syytensä
säihkyyteen!

 :-*

Mika-Matti, pakko sanoa: OLET nero  :smitten:

Hieman Blakea jälleen, josta bändi nimeltä Ulver on työstänyt loistavan esinnelmän: http://www.levity.com/alchemy/blake_ma.html (http://www.levity.com/alchemy/blake_ma.html)
Liittyy ihmisyyden syntyyn..

Niin, siellä puhutaan syystä, joka englanniksi vääntyy muotoon:
ReaSON Eli :aurinko:


Hmm.. Mitähän kaikkea Valo onkaan synnyttänyt ikuisuuksissa................

It's so good to be bad!

 :2funny:
Syyt ja seuraukset -
ih mi syys vetää ovista ja ikkunoista :D

Uusi ihmisyys pantiin alulle keskikesällä, joten koko syys oli aikaa miettiä, miten isyytensä hoitaisi -
se jos mikä syö miestä, kuin syksyn vähenevä valo lakastuttaa..
Talvihangen, vatsanpeitteiden alla, sisuskaluissa polttelee, kun pohditaan mitä tuli tehdyksi,
paratiisista karkoitusta..
Kunnes kevääntö kirkkaudessaan paljastaa kyypsyneen hedelmän, poikuisuuden menetyksestä syyllisyyden kykyyn, joka kokonaisuuden valjettua syyntyy pois syynistä, ihmeelliseksi ihmiseksi ::)

Muoks: kv

Eikun vaan maata muokkaamaan ja kynnösvakoon siementä istuttamaan..
Johan tuo alkaisi jo olla uuden kylvössateen hetket..

"Maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman." ::)

Laadukas siemenvilja on hyvin puitua, kuivattua ja valikoitua.
Vaikka maa olis miten hyvä ja hedelmällinen,
eläinrehuksi hapotettuihin, saastuneisiin tai ylivuotisiin siemeniin
sitä on turha tuhlata.

"Sitä niittää, mitä kylvää" -
sopii ihmisyyden luonteen kuvaukseen.
Hyvä isä pitää äidin tyytyväisenä, hahmottaa osansa,
syynsä kokonaisuudessa,
kunnioittaa tekojensa kohdetta sekä seurauksia.
Huolehtii itsestään, jotta voisi/pystyisi/kykenisi huolehtimaan
perheestään, pellostaan, ja hoitamaan sen sadon.

Ihmisyyden syyt sitovat meidät tekemisiimme -
siitä emme pääse -
ne voi hoitaa hyvin tai huonosti (tai hyvinhuonosti :buck2:)

Ihmisyyden seurauksista vastaaminen kasvattaa pojasta miehen, puolinaisesta kokonaisen.

Syyt ovat syvällä.

Muoks: virvoituskirves

Taivaiden Valosta ja MaaIlmojen Meristä..

Just! Tapasin juuri matkalla erään teologiaa lukeneen kaverin, joka lopetti, kun huomasi että ei hyväksy muiden tapaa ajatella. Tai muut eivät hänen. Hän kun nimittäin sanoi, että maasta tuleminen ei pidä paikkaansa.

Hän väittää että taivaasta olemme tulleet ja taivaaseen menemme takaisin!

Äh, nyt en tiedä vastaanko yhtään varsinaiseen kysymykseen, mutta minä näen asian niin, että ihmiseksi syntyminen on eräänlainen kunnia. Vähän sama juttu kun työlämässä: jos teet työsi hyvin, sinulle annetaan paljon vastuuta jatkossa. Siis että se, joka tässä elämässä syntyi ihmiseksi, on elänyt aikaisemmin elämiä eläiminä joissa on jalostunut niin että nyt voi elää ihmisenä.

Ja ihmisyyteen kuuluu tietyt velvollisuudet. Valitettavasti osa meistä ei osaa niitä täyttää, vaikka onkin syntynyt ihmiseksi.

Mitä taas tulee aikaisemmin mainittuihin "vahinkolapsiin" ja isyyden välttelemiseen, niin se on juuri sitä vastuuta välttelemistä. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä tähän maailmaan, ja se, joka välttelee vastuutansa vanhempana, ei ole suorittanut oikein edellistä elämäänsä, olipa se sitten missä muodossa tahansa.

Kunnia syntyä ihmiseksi!

Kauniisti ajateltu Kaurisenergia! Jotenkin selkä suoristui  ;) :smitten:

Ihanan kaurismaista ajattelua. Niin tuttua...    :smitten:     ;)         ;D

..Ja niin totta.

Ehkä maallisten eläinvaistojen - selviytymisen ja lisääntymisen -
'yli' kasvaminen on nimenomaan henkistä kasvua, 
ih_mi_seksi kasvamista :coolsmiley:
Silloin ymmärtää ihmisyytensä maallisen perustan, sen taustat, tarkoitukset ja tavoitteet -
hengen palvelemisessa :angel:

Vastuullisuus elämää, niin omaansa, kuin koko Kaikkeutta kohtaan syntyy
ehkäpä juuri sitä kautta, kun tajuaa, kuinka ainutkertaista kaikki täällä ajallisuudessa on.
Aika, ja sen suoma mahdollisuus ei tule koskaan takaisin.
Sen oivaltaminen on sitä ihmisyyden kunniallisuutta. :)

Tuossa hoksasin kun tekin 'luette' sanoja, että onkohan Agricolalle tai muulle tullut
tosi iso moka!

Kun tuo sana 'ihminen' voisikin olla IHMEinen.  :D :smitten:

Terävä havainto E
Esoteriikkaa...
Eläimellisiä puoliaan ilmentäessä ehminen ? :D

Muoks: lainaideaa Heurekan kesäteatterista

 ;D  ;D