Astro Foorumi

Palan halusta kuulla muiden meditoijien kokemuksia! Itse en ole yleensäkään paljoa meditoinut, joten olin vähän pallo hukassa, mutta tunsin kuitenkin, että valtava määrä energiaa kulki minunkin kautta  :smitten: Loppua kohti piti laittaa jo pitkäkseen, tuo vei ihan voimat, mutta pienen levon jälkeen on taas ihan kiva olla  :)

Voih! tuosta mä oon kyllä vähän kade - mut harjoituksen puutettahan se taitaa olla  :( Mietin tuota monta kertaa tuon tunnin aikana, että itsekseni tässä istuskelen, mutta takaraivo kertoi kuitenkin, että tärkeä on olla mukana vaikkei muiden energioita niin selvinä tuntisikaan.

Olin ensin parvekkeella katsellen kaunista vehreää  lehtimetsää ja pihapiirin suuria jalopuita, rukoilin.

Sitten antauduin luottamuksen valtaan, Rakkaus voittaa kaiken, myös itsekkyyden ja ahneuden, joka yrittää tuhota luonnon.  Sitten tulvivat mieleeni lapsuusmuistoni luonnon sylissä ja minut täytti kiitollisuus niin, että itkin ilosta. Todella, rakkausenergia tuntui erittäin voimallisesti  :smitten:

Mie oon ihan hottina, vaikken meditoi jäin tulilinjalle, how come  ;).  :smitten:  :knuppel2:

Ei mitään tuntemuksia. Olin tosin töissä.

Vaikka kuinka yritin varata kyseisen tunnin itselleni, niinpä vain kävi että alkuosa ajasta meni proosallisesti perheelle perunoita keitellessä. Manasinkin mielessäni, että maapallo odottaa pelastamista ja täällä meikä vaan keittelee perunoita joita perhe odottaa suut ammollaan. Mutta voihan sen maapallon pelastamisen aloittaa pienemmistäkin piireistä, vaikka omasta perheestä  :)

Reilut puolet ajasta ehdin ihan hiljentyäkin pihakeinuun. Valtavan voimakkaat energiat tuntuivat liikkeellä olevan, käsiä ja jalkapohjia kimoili kuin reikittäessä ikään. Olo oli kevyt  ja melkeinpä taivaallinen, silmiin visualisoitui jatkuvasti kuva maapallosta, joka ikäänkuin sykki kirkasta valoa. Aivan ihmeellinen kokemus, olin sitten yhteydessä muiden energioihin ja sitä kautta koko energiaverkkoon tai vain omaan sisimpääni, kuka tietää. Pääasia, että olo oli virkeä ja energinen. Vielä nukkumaan mennessä olo oli kepeä, energinen, leijuva ja unikin tuli vasta neljältä aamulla - mikä ei välttämättä ole kovin mukavaa pimeällä mökillä yksin valvoessa ja yön ääniä kuunnellessa...  ;)

Joka tapauksessa erittäin positiivinen kokemus. Toivottavasti siitä oli myös apua äiti maalle.

Oli tosi ihana meditaatio!  :smitten:  Tosin tulin häirityksi, mutta eipä haitannut. Oikeastaan aavistin, että niin käy ajankohdan huomioon ottaen ja sovin yläkerran sakin kanssa jo heti alussa, että olen mukana vaikka tulisinkin keskeytetyksi. Keskeytys ei sitten haitannutkaan ja sain olla mukana alussa ja lopussa ja koin ihanat energiat, joita oli liikkeellä. Ei epäilystäkään siitä etteikö maapallo tervehtyisi vielä.    :smitten:

Toivotaan! Just katoin JIM:iltä ennustuksista kertovan dokkarin, ja oliko se nyt Mayojen ennustus, että 2012 tulee maapallolle apokalyptinen puhdistus. Tai sitten tuo tervehtyminen vaatii tuon puhdistuksen  :(

Meillä oli pieni meditaatioryhmä, jonka kanssa meditoimme vahvistaen maan energiaverkkoa ko. tunnin aika minuutilleen.

Meditaatio oli siinä mielessä erilainen, että se oli hyvin maadoittava. Kukaan meistä ei lähtenyt "liitelemään" vaikka esimerkiksi minulla on siihen taipumusta.
Energian virtaus oli voimakas ja kesti sitten aikansa. Lopulta päädyttiin "kelluntavaiheeseen", jossa nautittiin vaan energioista.

Hieno kokemus! Olisi mukavaa kuulla järjestäjien taholta jonkinmoista yhteenvetoa tapahtumasta ja sen vaikutuksista -ehkäpä me saammekin vielä kuulla?  :)

Mikä on apokalyptinen puhdistus? :o

Että tietää mitä odottaa...

Maalausten puhtaaksiväritystä (Tajunnassa olevien asioiden poistoa tai säilyttämistä) eli kuvakerrostumien uudelleenjärjestelyä (Olentomme resonointia punnitaan) ::)

Niihin sisäpeileihin kantsii tsiigailla, että kestää tulevat katseet (tulen kasteet..)

Taas sitä sitten mennään.....

Olkaamme siis Totuudellisia Elämää kohtaan..

Luottamusta  :smitten:

The Brothers gonna work it out..

Sitten on tietysti Don't fire the grid -liike. :)
http://www.davidicke.com/forum/showthread.php?t=6200

Kilpailu sieluista ON kovaa, näinä ... aikoina  ::)

Kiitos korjauksesta  ;) :-* :smitten: :angel:

Kilpailu sieluista? Kukaan ei kilpaile sielustani, päätän itse mitä teen ja en tunne mitään ihmeen energiavirtailuja, hyvä niin.

Tottakai sinulla on vapaa tahto Lilja, suhteellisen vapaa, ilmeisesti, synkassa sen kanssa mitä koet sisällä, miksikäs Kaarina ei vastannut muuten ketjuuni Vapaa tahto ja planeetat? Siksikö kun tietää etten ajattele samalla tavalla? Mika-Matti odotti myös kommentteja koskien eläinten kärsimyksiä meidän neropattien maailmassa. 

Voi en muistanut tätä 17.7 tapahtumaa..

Mutta onneksi menimme siskoni kanssa aurinkoa ottamaan MEREN ääreen kalliolle,
oli tyyntä ja lämmintä aurinko porotti (minulle ensimmäiset auringonotot tänä kesänä)
Otin merestä kuvia kännykkäkamerallani (en muuten olisi muistanut mitä sinäpäivänä tein)
Tulimme rannalle noin klo 10.15 Meri oli melko tyyni, se näkyy myös kuvissa.
Mutta sitten alkoi tuulla noin klo 11.00 niin kovin että aloimme palella ja vaihdoimme paikka,
ihmettelimme mistä se tuuli nyt tuli juuri kun oli ollut niin tyyntä.

Olimme klo 13.00 asti rannalla, olin ottanut viimeisen kuvan klo 12.49
ja meren pinta velloi tuulen voimasta.

Uimassa en käynyt mutta jalkani kastoin, ajattelin että vesi parantaa jalkapohjani
kun oikean jalanpojassa minulla on pikku ongelma,
no en tiedä onko parantumista tapahtunut ehkä hieman.

Illalla sitten saunoimma ja laitoimme hyvää ruokaa ja söimme ulkona rivitalon pihalla.

 

Täällä suomenkieliset sivut
Kyseisestä asiasta:
http://www.firethegrid.com/fin/home-fr-fin.htm

Ja mitä sitten. Sielut kulkevat kaikkeuden loppuun, end of, saa päättää tuleeko takas vai ei. En keksi muuta. Leffa nähty, rundi kuljettu. Onko sinne niin kiire?

Muuten missä tästä oli nk mainontaa etukäteen? En edes kuullut koko aiheesta..

Kuinka me teemme sen, sinä kysyt? Ajaksi on asetettu 17. heinäkuuta 2007 klo 11.11 GMT (14.11 Suomen kesäaikaa). Minulle ei ole kerrottu miksi juuri tämä päivämäärä ja aika on valittu, mutta tätä päivämäärää on minulle toistettu yhä uudelleen. Minua on pyydetty saamaan yhteen niin monta ihmistä kuin suinkin ympäri maailman, maapallon joka kolkalta vain istumaan ja rukoilemaan tai meditoimaan yhden tunnin ajaksi. Toivottavasti sinun avullasi me kokoamme ihmisyhteisön, jota maailma ei ole koskaan nähnyt. Rakastavia ihmisiä, joilla on yksi aikomus - parantaa planeettamme ja herättää sielumme sen todelliseen tarkoitukseen… tulla yhdeksi Valon Alkulähteemme kanssa.

Tahdosta luopuminen, silloin kun tahto toimii ajatuksen ja tunteen kanssa
luomisen välineinä yhteen hiileen puhaltaen,
on mielestäni oman tahtonsa saattamista sopusointuun korkeamman tahdon tai jumalallisen kehityssuunnitelman kanssa.

Ja oikeastaan suunnitelmallisuuskin on vielä tahtopyrkimystä sinänsä,
sillä suunnitelmaan kätkeytyy tavoitteellisuus, mutta myös jonkin puute sinänsä,
kun näet on "vaarana", että ihmisen oikullinen "vapaa tahto" pääsee suunnitelmia sotkemaan.

Ja tuolla puutteella viittaan siihenkin, että näkemykseni mukaan tahdosta vapautuminen on juuri määränpään tavoittelemisesta vapautumista sinänsä.

Kun jäljellä on vakaa suuntautuminen olotilaan, jossa on tahtomattaankin perillä onnistumisessa eli suunnitelmiensa toteutumassa,
tällöin on tavallaan kykenemätön enää näkemäänkään missään ilmituonnissa (= tahtomisessa) vikaa, koska kaikki, myös erehtyminen, palvelee kokonaisvaltaista perilläoloa tietoisesti varmassa toteutumassaan.

Siispä olen puhunut tahdosta vapautumisesta,
koska tahto on hyvä renki mutta huono (= minulta puuttuu tahtomaani) isäntä.

Kun jäljellä on "vapautta tahdosta", vapaus ohjaa tahtoelämää.
Sehän taasen merkitsee sitä, että korkein, jumalallinen tahto on aina sopusoinnussa alemmantaajuisenkin tahtosuuntautumisen kanssa.

Eli jumalallinen tahto on yhtä kuin minun vapaa tahtoni,
mutta vapaa tahtoni ei "vielä" olekaan yhtä jumalallisen tahdon,
päämäärätietoisen Halun, kanssa.

Eikä mikään oikeasti voisikaan mennä harhan vipuun,
koska todellinen on viljelemättä harhautuneita haluja
nähdessään aina niiden jallitustenkin läpi.

Niinpä haasteeksi jääkin saattaa oma vapaudellinen tahtonsa
vapaaksi tahtomisen ikeestä:
tahdosta riippumattomuuden, so. vapauden, tilaan.

Ollen tällöin vapautta (= Luoja tietää) tahtomattakin.

 :)

Jos tahtoo luopua tahdostaan niin eikö se ole tahtomista?
Mitkä ovat sitten niitä "kiellettyjä" haluja joista pitää luopua ja mitkä "sallittuja"? :)

Ei saa haluta enää elää täällä, vaan siellä jossain valossa ja lopettaa inkarnaatiot. Muslimeillahan se onnistuu parilla pyhällä sodalla. Neitsyet odottaa paratiisissa.  :coolsmiley:

Kovasti löysin kirjoituksestasi omia kokemuksiani ja näkemyksiäni vastaavia, joskin se vaati erilaista lukemista, syventyen ja kuunnellen sanakäänteiden monimuotoisuutta.  :)

Mä haluun leipää

Ota tuosta patonkia, croissanttia, suklaaleivoksia, herkullisia hapankorppuja.  8)

Ah kiitos! Kerkesin kyllä äsken valmistaa viimeisen luomuleipäpaistarin kotipottujen, porkkanoiden, idätettyjen mungpapujen, juuston, tillin ja mausteiden kera, että mahani kyllä on kondiksessa tältä osin.. Mutta kyllä sinne vielä mahtuu muutama viipale lämmintä limppua jo vain..

*Ruoka on Brahma*

 :smitten: :smitten: :D

Minkälaisia ovat Luojan mielestä kokonaisuuksia?
Kerro, olen niin pieni palanen.

 :2funny: :D ;D :smitten:

Palasiahan me kaikki  :smitten:


Polariteetille kuuluen - näinhän se vielä toistaiseksi täällä maailmassa menee - mutta valo lisääntyy kokoajan  :smitten: Tahdon tahtoa mitä Luojani tahtoo, pikkuegoni sai jo tarpeekseen  :2funny: :-* :smitten:

Kerro se minunkin egolleni Ippuska, vaikka supittaen.  :-X

Kerro, kerro kuvastin ...  :-* :smitten:

*supinaa*
 :smitten:

Minua hämmästyttää edelleen nämä väitteet, että NYT olisi kaikki koodattu henkisiksi ja jopa että egon, minän, normaalin ihmisyyden toiminnat ja toiveet olisivat jo kiellettyjä, sillä suoraan sanoen en törmää tähän väitteeseen missään muualla kuin täällä astrossa. Jos luen vaikka newage tai vastaavia kirjoja, kukaan ei sano tällaista. Missä muualla voisi olla tällaista? Reikisivuilla? Hengen ja tiedon messuilla?

Siksipä se kuulostaa vähän liioitellulta. Eikä myöskään ole todella näkynyt missään, paitsi muutaman asian seuraajan kanssa.

Niin kysymys voipi olla siitäkin, että on kysymys aina yhden yksilön sisällä tapahtuvasta ainutlaatuisesta tapahtumasta(millä ei ole ajan kanssa mitään tekemistä), mutta kun se paljon parjattu "ego" pelkää sitä "yksin ykseyden"kokemista ja mielummin projisoi sen psyykensä kautta mielen maailmaksi itsen ulkopuolelle, syntyy näitä "nyt on aika" "nyt tulee uusi aika" "nyt se on tehty" illuusioita...
Sellaista se vain on...  :smitten:
Todellisesta harhasta kun ei voi vapautua kuin ihan vaan itekseen ja alkaa nähdä ympärilleen---
 :coolsmiley:

Joo ja tällainen tapahtumasarja kosmisesta ykseyserkanemisesta yksilöiksi (palasiksi lenkkiketjuun) ja paluusta takaisin käsittää elämän koko kirjon kaikkine äärilaitoineen ja ilmaisumuotoineen on niin huima, että heikompaa jo hirvittää (ja ne hirviöt tottavie tulee tutuiksi).. Jos mielikuvitukseni voi maalata kuvia mahdollisuuksista mitä on ja on ollut siinä missä Olemme niin ovat ne vain pikseleitä äärettömyyden kuvajaisesta..

Joudumme kokemaan niin paljon valitsemallamme tiellä..
Mutta kyllä meri kupliensa liikehdinnän tuntee ja tietää mihin aaltoilla..

Onneksi saamme sentään levätä välillä.. Ajattomuuden huomassa..
Krishnalandiassa oleskelukin on vain yksi uni lukemattomien silmänräpäysten joukossa..

Mutta miksi tämä kaikki eläminen?
Miksi kokea universumeita aina vaan uudestaan ja uudestaan..
Yksi syntyy toinen sammuu..
Miksi ikuisuus? 8

Älä nyt viitti LUMOR! aPUUVa sinun kysymyksesihän on minun kysymys! Kysymys on vapauttava ja pelottava ja hauska, kun yhtaikaa koettaa selvitä työelämästä (pomoni EI ajattelisi tuollaista, koska ovat takertuneet työnsä tuloksiin, ja mehän tiedämme että sielua ei aineellisuus tyydytä). Aineellinen maailma ei koskaan vastaa tuohon kysymykseen muuta kuin, että olemme syntyneet aineen maailmaan koska se on kiva kokemus.

Ajatteles asia tältä kantilta.. täällä on se fyysinen kosketus jota ei ole muilla planeetoilla.  ;)  :D Esim. Sitä ei toki olisi ykseydessä lilluvalla hengellä vaan itsensä kanssa.  :2funny:

Eli, työ on työtä ja rahaa omien sääntöjensä mukaisesti; galaksit syttyvät ja sammuvat omine sääntöineen, siksi että Luoja on Luoja. Mikään itämainenkaan teksti ei ole selittänyt asiaa sen paremmin. Välillä henki, välillä aine. Mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi, kyse on aina yksilöiden pääsystä sinne jonnekin, ja joillekin tulee kiire Kotiin. Siinä voipi käydä niin.

Elämän tarkoitus olisi siten luomisilmiöiden kokeminen SA?
Joo'o mikäs täällä ollessa..

(http://home.att.net/~s-prasad/Vishnu02.jpg)

Tarkoitus on hakusessa silloin kun sitä ei ole.

Se on sitä, että vaikka yksi meistä määrittelisi muille tarkoituksia
ja toinen nimeäisi niitä täyttyneeksi,
kolmas olisi jo askeleen edellä,
koska hän ei pysähtynyt,
vaan jatkoi siitä, mihin edelliset jäivät, siihen, mihin itsensä tekevi mieli.

Tarkoitus on aina hakusessa.
Kuin pallo, joka karkaa käsistä, koska se on niin liukas.

Tarkoitus on liukastumista
- kastumista elämän liu´ulla;
astumista elämän liukkaudella aina vain eteenpäin, suin päin eteen... näin!

 :)

 :idiot2: liukastelet ja pallo karkaa käsistä, ja silti hekottelet :uglystupid2:
Tuo kuulostaa kauniisti sanottuna todella vastuutuuttomalta "herran haltuun" heittäytymiseltä ???

Katso elämää, luontoa -
kaikella on päämääränsä, tarkoituksensa,
jota täyttämään tahtovoimamme on vapaasti käytettäväksi annettu.
Luovutko lahjastasi, aktiivisesta sielunvirratuksen vallasta, vastuun pelossa? :o
Eiko sielun ajattomuuden kokeminen, pysähtyminen, nimenomaan ole tarpeen tässä ajanvirran jatkuvassa muutoksessa (sillä aikahan se nimenomaan muuttuu ja muuttaa)?

Sorry vaan mutta minäkään en ymmärrä Kaarinan näkemystä ja ajattelutapaa, olen siihen törmännyt myös eräässä toisessa foorumissa, en lue enää niitä tekstejä joita kaarina kirjoittaa, ne kun eivät minulle aukea ja aina kun näen ego sanan niin  :tickedoff:
Kaarinan näkemys on minusta musta valkoinen.

Taidan puhua asian vierestä mutta:

Ihmiset ovat täällä maanpäällä erivaiheissa henkisessä kasvussaan, 
yritetään nyt ensiksi oppia antamaan anteeksi itselleen ja muille ja rakastamaan,
elämään niin että voimme elää sovussa ja ymmärtää itseään ja muita.
Täällä maanpäällä on niiiin paljon vielä ihmisiä jotka ei ole kuullutkaan henkisestä kasvusta,
ja jos kuulee niin kavahtaa sanaa se on joillekkin myrkkyä kielletty puheen aihe,
kun eivät tiedä mistä on puhe.

Minä en koskaan tyrkytä näitä asioita kellekkään kuntelen ja katselen sivusta,
mutta jos huomaan että joku on samoista asioist kiinnostunut niin alan varovasti puhumaan aiheesta.

Täällä kun nyt riitelette (minusta tuntuu niin) minä en edes jaksa lukea niitä tekstejä ja tapella niistä,
sivuuta ne, koska on asioita joihin uskoo joku ja on asioita joihin uskon minä ja jos se ei tunnu sydämessä oikealta tiedän että se ei ole minun henkiselle kasvulleni oikea asia,
Ei näistä asioista voi riidellä on niin monia erillaisia teitä henkiseen kasvuu  :smitten:

Mikä tekee siitä vastuutonta, että antautuu elämän kannettavaksi
- eivätkö muutkin luontokappaleet toimi näin, eläen hetkessä
eikä "sitten kun" eli tarkoitteisiin kiinni tarrautuen?

Sen sijaan tarkoituksen ymppääminen muiden ajatteluunhan se on omiaan palvelemaan näennäisvaltaa ja samalla vastuuttomuutta.


Kuka luopuukaan vallasta nähdessään harhan, kuten vallan illuusion, läpi!
Ei, kyse onkin oman elämän haltuunotosta - elämälle itselleen.

Tarkoituksien nimeäminen ja päämääräsuuntautunut elämä ovat hieman eri asioita
silloin, kun jo pelkkä olemassaolo riittää mukana olemiselle elämän liikunnossa
aina vain eteenpäin, koska kyse on kehäytymisestä.


Kyllä, ja mitä tulee tarkoituksien etsimiseen, niistä luopuminen johtanee sisäiseen lepoon.
Sillä tarkoitus ja päämäärä ovat perilläolemista hetkessä.

Tarkoituksien hakeminen on kuilun teettämistä itselleen ja muille suhteessa perilläolemiseen.

Äärimmillään tarkoitushakuisuudella on saatettu perustella kärsimyksellä ja kuolemantuottamuksilla voitavan hankkia voitonpyyntiä, vaikka niillä ennemmin tai myöhemmin syy-seurauksellisesti hävitäänkin voitot plus-miinus-saldoksi.

 :)

Tuossa tulee hyvin esille sitä pelkoa,
mitä uusien ajatusurien aukojaa kohtaan tunnetaan
ja vainkohan, koska hänen sanansa käyttävät egoa astinlautanaan yhteisen hyvämme eteen:
oman negatiivisuutemme yläpuolelle kohottautumiseen
ja tajunnan luontiin.

Kun näet yhdelläkin meistä on tajua, on muilla varaa tietoistua lisääkin.

Tekstit kyllä aukeavat sitä myöten, että lukija itse avautuu itselleen.
Siten ei kenenkään tarvitse antautua "Kaarinan remmiin",
koska hänen työnään on irrottaa "kollektio-remmiläisiä" omiksi itseikseen.

Ja puhun nyt aivan silkalla kokemuksen rinta-äänellä noista "lukivaikeuksistakin".

Olemassaolo on akiivista toimintaa, johon liittyy mm. valintojen tekemiset (on laskettu, että ihminn tekee n. 50 000 valintaa päivässä!), joista kannamme vastuun; niin siitä, kuinka sielumme vuodattuu tähän ajallisuuden liikuntoon, kuin sen seurauksistakin.

Siksi on tultava mahdollisimman tietoiseksi siitä mitä tekee ja miten sekä miksi,
ettei tekisi sellaista, mistä ei halua vastuuseen, sillä sitä ei voi paeta, eikä 'herran haltuun' antaa, koska nimenomaisesti vapaan valinnan kautta meille on suotu tämä mahdollisuus oppia tuntemaan elämä lainalaisuuksineen, joista syy-seuraus-suhteet ovat opettavaisimpia. Elämän suhteen emme voi heittäytyä passiivisiksi, sillä vakka virta kuljettaa, meidän täytyy itse räpiköidä pysyäksemme pinnalla, koska entiteettimme ei ole mahdollista kiduksien puuttuessa koko ajan sukeltaakaan. Uimaan on siis opeteltava, ja ryhdyttävä, virrassa luovien ~~~~~~~~

Juuri NÄIN myös NÄEN, itsekin  :-* :angel: :smitten:

Ei herran haltuun voikaan antaa omia tekemisiään, vaan jos joku toinen tuottaa hankaluutta, voi ottaa SIIHEN etäisyyttä ja jättää sen herran haltuun. Minulla on ollut muutamia tällaisia sekavia tilanteita lähipiirissä tänä kesänä.

NIITÄ HENKILÖITÄ jotka siis eivät henkistyneet vaikka me kaikkihan nyt olemme uudelleen koodattuja ja blaa blaa.

Lukuvaikeuksista sen verran, että on sekä kommunikaation kannalta hedelmällistä, että kanssaihmisiä kunnioittavaa pyrkiä kirjoittamaan mahdollisimman selkeästi ja helppotajuisesti ajatuksiaan.
Mutta jostain historian hämystä saattaa tulla vielä pyrkimystä hieman mystifisoimaan ja esoteeraamaan juttuja, ettei ihan joka rahvas niitä hoksaisi...  :D So last season. :uglystupid2:

Syvällinen mutta selkeä ilmaisu on muuten eräs sielunvuodatuksen jaloimmista piirteistä :)

Ei minulla ole mitään Kaarinan tekstiä ja oppeja/tietoja vastaan
mutta joillain osin olen kyllä huomannut että hänen teksti on melko musta valkoista
ja todella vaikeaselkoistaja minun aivoni eivät pysty käsittelemään sitä mitä hän todellisuudessa tarkoittaa, taidan olla aika noviisi  :-\

Jossain määrin olen minäkin ehkä lukihäiriöinen :-*
 

Siksi onkin olen...naista olla tarkoitusta itselleen, olla elämänsä tarkoitus.

Sillä ulkopuolisten "vastuuttajien" aika alkaa olla lopuillaan silloin,
kun huomaamme, ettei perimmäisesti olekaan "perimmäisen tavoittamatonta tarkoitusta" muiden kautta meille sysättäväksi - vaan muistutettavaksi.

Waan... olemmehan itse-tarkoitusta itsellemme,
miten siitä ja sen aina-olevuudesta muuntaen esiin valinnoimmekin.



Vastuu harhaisena on haluttavissa ja/tai torjuttavissa,
mutta itse uskon perimmäisen vastuun olevan itsemme rakenteena.
Se on "minä olen joka minä olen" -tietoisuuden läsnäoloa kaikissa mahdollisissa ja mahdottomiltakin tuntuvissa valinnoissa ynnä niiden kautta määräytyvissä päämääräpoluissa.

PS. Olemmehan ykseydestä käsin, itse itsellemme sen vapaan valinnan oikeutuksenkin suoneet
voiden näin muodoin myös sen vappaan tahdon takaisinkin perruuttaa.


Toisaalta vastaanottamisessakin on aktiivisuutta ja antamisen pakottomassa vuolaudessa passiivisuutta.  ;)

Tuohan on silkkaa avoimuutta.  ::)


Et mielestäni ole liioin noviisi saati uppiniskainenkaan,
koska kukapa sinulta omien tekstiensä suhteen tottelevaisuutta pyytäisikään.

Kun jokin ilmiö paljastuu "juuksi tai jaaksi", sitä voidaan käyttää "mustavalkoisuuden välineenä".

Se on sitä, että ensin erotellaan, mitä on tämä tuota vasten,
jotta niiden välisyydestä voitaisiin päätellä
kokonaisuuteen läpimentävyydenkin olevan hoksattavissa.

Kuten sanomalla viimein: "Ei ole hyvää ja pahaa. On vain rakkaus."

Taikka: "En ole ainoastaan kristus vaan myös antikristus ottaakseni vastuun itse luomastani."

 :)

"Olla itselleen elämänsä tarkoitus", on Ykseuden näkökulmasta, siis kun unohdetaan erillinen itse,
elämän tarkoitus itsessään elämässä.
Minä Kaikessa ja Kaikki minussa.
Polariteetit kaikkineen, ilman mitään 'ulkopuolista'.
Ulkopuolisuus on siis harhaa.

Kuka siis sulle sysää "ulkopuolisia" juttuja, M-M? ???

Nuo kaikki käsitteet, joita käytämme, käsittelevät juuri erillisyyttä;
myöskin ykseyttä - joskin erillisyyden käsittein.

Jotakin on käsillä, erotettavissa, hajoitettavissa, kokoonpantavissa ja yhdistettävissä.
Tässä suhteellisuuden valtakunnassa.

Ulkopuoliset jutut ovat toimituskuntani minulle järjestämiä,
mutta omaa tilaustani.
Näin minä ajattelen, noin minä uskon.
Erillisyyden näkökulmastaNI.

Kun siis on sellainen meininki, jotta "täytyyhän elämään löytyä tarkoitus",
kyse on pätemisen ja pätevöittämisen tarpeesta;
elämänsä tärkeäksi ja toimivaksi
- jotakin elämälle toimittavaksi -
todistamisen tarpeesta.

Kun sen sijaan olen olemistani itselleni elämäni tarkoitus,
silloin riitän sellaisenaan;
tällöin olemassaoloni todistaa silleen,
että vaikka arvoa tuottaisi jonkin arvostaminen,
niin elämäni itseisarvo on sellaisenaan olemisessa,
arvostetaanpa sitä taikka ei.

Ja jos tällöin "joku muu" tulee ja väittää minun passivoituneen tarkoituksettomuudessa lillujaksi,
katson, kuinka hän pyörii ja hyörii kuin perhonen pihavalon ympärillä,
vaikka hän itse on tuo tarkoituksenmukaisuutensa sisäinen VALO.

Eikö valo luokin tarkoituksenmukaisuutta itsensä arvokkaana näkemiseen
näyttäessään meille elämästämme niin pimiöt kuin "valomotkin",
kunnes emme ehkä "päivääkään antaisi pois".

Se saa joskus lausumaan "kaikella on tarkoituksensa",
so. matkanteon sisältyvyys päämäärästä perillä olemiseen.

 :)

Sulla on voimakas erillisyys ja sitämukaa defenssi M-M,
kun aina sulle tullaan ulkopuolelta sanomaan ja syyttämään ja sua määrittelemään,
vaikka kaikki on, kuten itse sanoit, itse itsellesi tilaamaa muistutusta.

Vastaan väittäminen ja puolustautuminen ei ole vastaanottamista.

Luulen, että sullakin on tarkoituksena vapautuminen,
energioiden virrattaminen
eikä niiden pysäyttäminen ja patoaminen.

Huomaatko, että sitä kuitenkin teet.
Äläkä ammu viestintuojaa ;)

hmmmmm... ::)
 

yhdyn edelliseen

Minulla on myös tiedostamisen lahja.  ;)


Itse asiassa ovat, myöskin, sillä nehän juuri hakevatkin tietoa - sitä että sille (tietämättömyydelle) näytetään, tullen sitä tietämystä myös saamaan, vaikka torjuisivatkin sitä ensin.


Pallolaajennus - eli itsensä ympäri kehäytymisestä onkin kyse.  :P


Koitko minun ampuneen?  :-\

Ymmärrän tosin reagoimisesi.
En näet pyri mitätöimään sanomisiasi vaan täydentämään niitä,
jotta sitten olisi tunnistettavissa se kolmaskin vaikutelma,
jolloin kolmesta syystä voitaisiin punoa köyttäkin.

Rauhanpiippu kädessäni heiluu näin...  :smitten:

Tiedostamisen lahja on kokoajan kehittyvä  ;)
Edetessämme näemme tietä yhä pidemmälle...


Torjunta ei ole vastaanottamista, vaikka mitenpäin asiaa vääntelisi.
Mutta torjunta kyllä todellakin osoittaa missä on kehittymisen paikka.
Torjunta on este tai pato, joka energian täytyy kiertää -
kiertoreiteittejäkin pitkin se kyllä etenee, mutta hitaammin,
joka kuitenkin aika-arvo-dimenssiossa on eräs merkittävä määre.


Rauhanpiippu on kanssani tarpeeton kapistus, olen niin eteerinen, ettei edes hopealuoti vahingoittaisi :angel: :smitten:

Kyse olikin vastaanväittämisestä ja puolustautumisesta.
Eli kakun jakamisesta.

Torjunta on vastaveto sille, että jotakin ensin mutustelee
havaiten sen olevan mutu-tuntumalta kyseenalaistettavissa ylitse terveen järjenkin.
Ja vainkohan suustaan ulos sylkäistävää.


Aivan.
Torjunta ottaa aikaa, mutta ehkäpä aikakin tekee tehtävänsä,
kunnes sanotaan "ajan olevan kypsä" etenemiselle.


Ei meidän välillä onneksi olekaan kuin sanomisten synnyttämää kitkaa.
Tulee mieleen jokin, mikä synnyttää lisää elämää.

PS. Todella arvostan sinua kirjoittajana; kiitos sanoistasi - kiitos, että OLET.

 ::)

vieläkö olette jyvällä mistä puhutte ja missä mennään..

MM :smitten:

Oikeastaan kyse lienee siitäkin,
että henkisestä kasvusta ollaan kyllä tietoisia,
koska sehän nykyisin tunnustetaan jo jokaisen "omaksi asiaksi",
mutta joillekin - ja itse kullekin kait sentään joskus - se on myrkylliseksi koettu puheenaihe
eli he eivät vielä tällöin SIEDÄ sitä, mistä on puhe.

Ja siksi koetaan riitelyksi ja aidanseipäiden viskelyksi
silkka tietämättömyyttä ylläpitäneiden raja-aitojen purku ja alaspano
- se SIEDÄTYSHOITO.

:)