Astro Foorumi

Miksi joku sielu haluaa olla kestojulkkis, ja miten se näkyy astrokartalla?

Mitä sielu oppii rahasta ja ennen kaikkea siitä, että on kaikkien omaisuutta, eikä ole yksityisyyttä?

itselläni nuorempana oli hirvee halu julkisuuteen mut ei varmaan eväitä ollut ja hyvä niin tuskin olisin kestänyt mitään ryöpytystä. itselläni tarkka juppiter-pluto neliö minusta itsestäni ainakin tuntuu että minun kunnianhimoni on tullut siitä. tuntui et on pakko päästä julkisuuteen vaan enää en välitä

Julkisuuden lumous ja kirous

Maineen ja rahan välillä vallitsee liitto. Tähän myyttiin uskotaan, vaikka kaikki julkkikset eivät ole rikkaita eivätkä kaikki tuntemattomat köyhiä. Myyttiin uskovat myös ne vanhemmat, jotka kannustavat lapsiaan esimerkiksi misseiksi, iskelmätähdiksi ja urheilijoiksi. Arvo Tuomisen käsikirjoittama ja ohjaama TV1:n Ykkösdokumentti Julkisuuden lumous ja kirous käsittelee julkisuutta ilmiönä ja julkkisten kautta. Oman suhteensa julkisuuteen paljastavat mm. Claes Andersson, Sam Inkinen, Carmen Mäkinen ja Ville Valo sekä Janica Tallberg, joka haluaa julkkikseksi. Suomessa on suhteellisen helppo tulla julkkikseksi. Monissa ammateissa julkisuus on välttämätöntä. Julkisuus aiheuttaa myös riippuvuutta - päätellen eilispäivän julkkisten keinoja kaihtamattomasta pyrkimyksestä takaisin lehtien palstoille. Julkisuus vaikuttaa väistämättä myös mieleen. Osaltaan julkisuus on tiedotusvälineiden kykyä muuttaa julkisuudennälkä rahaksi. Sinänsä julkisuus on pysynyt jo kauan samanlaisena, vain mediakulttuuri on muuttunut. Televisionkin alkuaikoina odotettiin, että se avaa kulttuurin kultakauden. Toisin kävi. Toimittaja Arvo Tuominen.

Mikä ihmeen elämysteollisuus?


Jos rehellisiä ollaan, ei sitä ole tiennyt mediumikaan. Siksi se osallistuu kolmannella teemanumerollaan elämysteollisuuden määrittelemiseen. Teema tarjoaa valikoidun kuvan arvoituksellisesta teollisuudenalasta, jolla pyritään lavastamaan, paketoimaan ja kierrättämään elämyksiä. mediumin sivuilla kirjoitetaan klubbaamisesta, moniaistillisista ympäristöistä, huumeiden viihdekäytöstä, elämyssuunnittelusta ja taide-elämyksistä.

Tolkun tekeminen elämyksistä ja niiden viihdeteollistumisesta liittyy vuosituhannen vaihteen kehityskulkuun, jossa huvipuistot ovat muuttuneet “elämyspuistoiksi” ja on alettu kirjoittaa oppikirjoja siitä, miten elämyksiä suunnitellaan. Allekirjoittanut työskentelee korkeakouluyksikössä, jossa tutkitaan elämyssuunnittelun periaatteita ja seurauksia nimenomaan uuden median tekemisen ja käytön konteksteissa. Elämyksestä ja sen tuotteistamisesta on tullut kattokäsite, jonka alle voidaan luokitella perinteisiin viihdeteollisuuden kategorioihin heikosti sopivat kulttuuriin liittyvät liikeideat ja projektit.

Elämysteollisuus on sateenvarjo, joka haalii sekä perinteisen kulttuuriteollisuuden, uuteen mediaan liitetyn ns. sisältötuotannon, matkailuyrittäjyyden kuin korkeakulttuurinkin alueita. Mutta mikä erottaa elämysteollisuuden populaarikulttuurista, siis laajalle levinneistä ja suosituista mediateollisuuden tuotteista?

Jos ajatellaan uuden median sovelluksia, se lienee aavistuksen erilainen suhde elämyksen herättävään kokemukseen - elämys mennään ja hankitaan hyvin tietoisesti itse, ja sen muotoutumiseen voidaan vaikuttaa, onpa vaikuttamisen tapa se, että etsiydytään vaikkapa “junglistina” sinä iltana jungle-musiikkia soittavan klubin samanhenkisten ihmisten keskelle tai vaikutetaan pelinomaiseen simulaatioon toimimalla aktiivisesti sen sääntöjen puitteissa. Kuten mediumin sivuilta näkyy, elämysteollisuus yhdistää sekä simulaatiota että spektaakkelia. (Järvinen 2002a) (kursivoinnit SI)

Järvinen, Aki (2002a). Mikä ihmeen elämysteollisuus? (pääkirjoitus). mediumi 1.2.
www.mcult.net/mediumi/