Astro Foorumi

Kaipaan neuvoja:
Tuntemallani ihmisellä on psykopatiaan viittaavia, vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.
Pitäisikö minun varoittaa hänen seuraavaa uhriaan?

Kyllä  8)

Muoksis: JOS sinusta siltä tuntuu  :smiley6600:

Kyllä.

Ongelmana voi kuitenkin olla se, ettet tiedä, mitä tämä toinen henkilö on mahdollisesti sinusta puhunut. Jos menet paukauttamaan asian päin naamaa, saattaa se kääntyä sinua itseäsi vastaan, ja sinusta tulee se ns. paha.

Sinuna katselisin hieman tilannetta ja tarkkailisin sivusta - jos se on mahdollista. Itse tiedät, mitkä ovat ne hälytysmerkit, tilanteet ja toimintatavat, joista tälläistä voi päätellä. Kuuntele, mitä tämä toinen (ns. seuraava uhri) kertoo. Kerro hänelle suoraan, jos hän sitä suoraan kysyy. Puutu tilanteeseen, jos hommat näyttävät lähtevän sivuraiteille (= mikä alkaa olla epänormaalia).

Itse arvostaisin suoruutta, ja kuulla suoraan, mitä joku ajattelee asiasta. Mutta koska toisista ei voi tietää, koeta lähestyä kuitenkin hienovaraisesti.

 :smitten:

 

Auts! Kiitos, Mondo - miten yhytän Rakkaudellisen (=hyväksyvän) näkemyksen tähän keissiin?

IN, olet oikeassa, tämä tyyppi on varsin hurmaava, aluksi ...
- varoitukset voisivat tulla väärinymmärretyiksi.

SA, psyko-tyyppi osaa peitellä sairaudentilaansa todella taitavasti,
hän on älykäs ja ovela - kertoo sulle just niitä asioita joita haluat kuulla...
Mistä tiedät, kuka on terve ja kuka ei?

Ja jumalallinen tila -syndrooma on muuten todella yleinen mielenhäiriöisillä...

Tosi vaikea tilanne...enpä osaisi päättää. Mutta omia kokemuksia voisi antaa tuoda esiin. Toivon sinulle enkeleitä vierelle!

Kiitos enkeleistä E :smitten: Heitä todella tarvitaan.

Miten varoittaa pahaa aavistamatonta punahilkkaa nälkäiseltä sudelta?
Eihän hän ihastuksissaan halua nähdä kuin oman haavekuvansa,
ja susihan on tietenkin pukeutunut punista miellyttävään asuun -
seikkailijaksi, henkiseksi herrasmieheksi tmv...

Kuinka haluaisitte itseänne varoitettavan?
Vai haluaisitteko, sillä tekisihän se matkanne varsinaisen seikkailun...

Ihan "asiaa" tässä jo on tullutkin.
Itselleni tuli tuossa alussa mieleeni ajatus, että joskus elämä on niin kummallista, että kun ihminen kohtaa erin ihmisen, heidän välillään ei ole samaa "ilmentymää" kuin jonkun muun toisen kanssa oli tai joidenkin toisten kanssa on ollut.
Jokainen löytää joskus sen ensimmäisen "sataman" missä ei ole tarvetta "pelätä ja hyökätä"....
Olen nähnyt ja kokenut....sellaista. Se on hyvin kaunista ja koskettavaa!  :smitten:

Sillä eihän kukaan meistä ole vain jotain yhdenlaista, jokaisella on mahdollisuus ilmentää itsestään jotain "parempaa" ja elämää kunnioittavampaa mitä ennen on tullut tehneeksi ja valinneeksi ja olleeksi.
Joskus on valmis siihen...  :)

SA, narsku-lainauksestasi voisi painokkaasti boldata jokaisen lauseen.
Tämä tyyppi tosin osaa antaa itsestään varsin hyvin henkisesti kehittyneen kuvan...


Tsuippaduippa, olet oikeassa, jokaisella on mahdollisuus ilmentää mitä tahansa -
"parempaa" ja elämää kunnioittavampaa - mutta miksi niin tekisi, miksi muuttuisi kun hyväksikäytettäviä riittää? Ja osaisiko muulla tavoin toimia, kun on, ehkä lapsuuden kokemuksista selviytymiseen, tarvinnut tuon mallin?
Narsku elää ruokkimalla toisissa toivoa muuttumisestaan. :P

Ihmisten välisessä resonanssipinnassa nämäkin ilmentymät toki elävät; käytännössä tähän pätee esim sairauksista tuttu hieralkianlaki, että aina vahvempi värähtely vallitsee.
Ja mikä ei tapa, vahvistaa.

Mitä tapahtuu, kun narsku kohtaa vertaisensa?

Luulen, että silloin ON peili JO niin lähellä, että siihen on pakko katsoa.
JOS kuvajaisensa kestää, niin voi myös (molemmat toisiaan peilaten) löytyä se tunteikas   sielu sieltä muurien keskeltä, jonka kyynelet voivat lopulta murtaa tuon muurin, suojakseen rakennetun. VAIN Rakkaudella ON siihenkin mahdollisuus, Sen löytymisellä ja Sen voimalla parantaa.
 :smitten:

Sinä voisit olla se 'metsästäjä', joka vieressä kulkee ja auttaa. Oikeat keinot on vain sinun itsesi päätettävissä. Joissakin saduissa suden vatsa aukaistaan ja täytetään kivillä (panettelu?) joissakin saduissa vähän eri tavalla.

 Kun ei tiedä toisen elämää, eikä kohtaamisia.  ??? Ei kukaan välttämättä pahaa tarkoita ja siinä pahassakin voi olla toiselle juuri se tarpeellinen opetus, joka on 'sielujen välillä päätetty'.

Näitä asioita voi miettiä niin monella tasolla.

Universaali Rakkaus=Luoja voipi löytää heidätkin - JOS haluaa  ;) :angel:
Kuurupiiloo :smitten:

Asioita voi todellakin miettiä monella tasolla :smitten:

Mitä näyttää pelikuva verhon takaa, pimeässä?
Tai narskulla, joka on häikäistynyt omasta valovoimaisuudestaan?
Hän ei taida nähdä ketään toisia 8)
Hänen sisäinen jumaluutensa on niin eristyksissä Ykseydestä,
että vaikka hän kuinka siitä ja sen rakenteesta puhuu,
se ei ulotu hänen omaa sisäavaruuttaan laajemmalle - niin vahvat on muurit.


Kannatan vastuuntuntoa kaikista lähimmäisistä, heikompien suojelua, ja tietoisuuden lisäämistä.
Kenenkään elämänsuunnitelman opetukset eivät varmasti jää kokematta sen takia, että opettelen omiani.
 :)

Lainaamasi narsistikuvaus oli ainakin ihan kirkas ja selkeä - ihan sitä ihteään.
Kuinka kuvasi on samea, jos olet tuntenut/kokenut narskun?

Eihän tämä topiccisi vain ole vatvomista, ihan itsestäänselvien asioiden?

Kuinka sisäinen jumaluus voi olla eristyksissä ykseydestä,
semminkin kun ykseyttä ei voi kokea olematta yhtä kaiken kanssa?

Eli kun väitetään "olen kokenut ykseyden",
siitä puuttuu vielä paljon:

Olivatko muut läsnä yhteisessä kokemuksessa;
kokivatko kaikki "yhteen ääneen" itseään ilmaisten?

Kun puhutaan narsismista,
unohdetaan tai ei kyetä erottamaan,
että kaikkeuden ollessa yhtä
toiseudelle ei enää jää sijaa
- ei ole mitään, mihin verrata itseään.

Siten narsismi on kiinni juuri toiseudesta,
itselleen eron tekemisestä muiden erillisyyttä vasten.

"Narsismin jumala" - eikö kyseessä olekin yksin olemisen kokija?

Sillä ennen muita, ennen luotujaan, ennen noita muita minua itseäni vasten
ja minä heitä,
ei ole kuin jakamaton läsnäolon kokemus.

Enemmänkin - tai vähemmänkin:

Jakamatonta läsnäolon kokemusta ei ole,
kun ei ole mitään, mille ja minkä kera olla läsnä.

Siten ajattelen narsismin merkitsevän sitä,
että yhden tajunnan jakaja yrittää yrittämistään
olla Jakamaton itse.

Eikä sitä voi yrittämisellä laittaa olemaan,
mitä jo on olemistaankin.

Eli ihminen ei kykene olemaan jumala
muuten kuin antamalla Jumalan olla Jumala, niin kuin tämä jo onkin.

Jatkuvuudessa. Se on: jokaisen toisenkin kautta ilmeten.

 :)

MM :smitten: Sinä se osaat luoda runollisen vivahteikkaita ymmärryksen ulokkeita :-*

Ihan niin, kaikki on itsen heijastumaa,
mutta ei kuitenkaan jatketta siten, että
jumalaisella itseydenvallalla sitä voisi omia.
Mielenterveyteen kuuluu yhtälailla kokemus yksilöllisyydestä kuin ykseydestäkin -sopivassa suhteessa - luoden siten kunnioituksen hajurakoa, sekä rakastavaa myötäelämisen kykyä.
                   :smitten: :smitten: :smitten:

SA, kaikella kunnioituksella; toivon, että pääset eteenpäin kaikkien eksiesi tuottamista epäselvyyksistä ja rakkaudettomuudestasi, joita lähes jokaisessa viestissäsi toitotat, mutta tasoiseesi 'keskusteluun'
en ryhdy.

Asioiden käsittely vie eteenpäin, uusiin oivalluksiin, ymmärryksen laajenemiseen...
Vatvominen ei.
 :)

Niin, mitä sinä olet oivaltanut suhteestasi viime aikoina? Mitä se olikaan mitä toitotit tuolla raivon purkamis-osiossa? Katsotko että itse keskustelet jotenkin korkeatasoisesti? Kaikella kunnioituksella? Et näy huomaavan muuta kuin ne viestini, jotka haluat, etkä niitä kymmeniä muita.

Minähän olen rakastava enkeli.. miten paljon teitä kaikkia rakastankaan..  miten paljon olen kysymyksistänne välittänyt ja neuvonut.. tuntemattomia. Ehkä sen on aika loppua. Kyllähän se kuluttaa energiaa, auttaa avioerojen, ymv yli. Kun tietää miltä se tuntuu, alkaa helposti tukea muita. Tai jos joku tuntee psykopaatin, kuunnella sitä sitten. Miksi? Eihän minun tarvitsisi. Mutta kun olen välittänyt!  :angel: Jopa psykopaatista! Jopa hänen henkisestä kehityksestään - tuntuu uskomattomalta näin jälkeenpäin. Mistä minä sitä sitten ammennan, jos minua kohdellaan välinpitämättömästi? Se onkin ihmeellinen kysymys.

Ihmiset tosiaan ilkeilevät, oli joku henkisesti kehittynyt tai ei. Ihmiset ovat mielenkiintoisia. Tähänkin keskusteluun lähdin auttamaan ja neuvomaan, ja mitä sain? Vinoilua taas.. taisi tulla jälleen sama dilemma palstan kanssa.

Mitä jos se oletkin sinä, joka on luonut itsestään mielikuvan rakastavampana kuin oletkaan?

(http://www.scpgt.co.uk/blog/wp-content/images/2007/01/7-ancient-wonders.jpg)

Niin: milloin onkaan kyse vinoilusta, milloin taas silkasta suoristelusta?   ::)

Olen havainnut, että jatkuva "exäily" on jonkinlaista reviirin merkkausta.
Ja tuoksuna ollessa...

Minulla ei ole "exiä", sillä haluan irrottautua heistä,
jotka ovat jo jatkaneet elämäänsä eteenkinpäin
päästyään/päästäkseen minusta
eroon.

Enkä halua leimata muita "exikseni", sillä koen sen molemminpuolisena vähättelynä.
Kun näet jokainen suhde on ainutkertainen ja ainutlaatuinen
- siispä myös ainutarvoinen.

Eikä edes päättynyt - jos ajattelemme olevamme ikuisia
ja niiden "korvamerkittyjen exien" myös.

Ehkäpä jonain päivänä, jossakin universumissa,
koemmekin jatkoa hakkaus... eikun rakkaustarinallemme.

 :crazy2: :laugh:  :angel:

Tuollaisessa tilanteessa/tilassa itse ammennan Luojani armahtavasta ja absoluuttisesta Rakkaudesta   :angel:

Totta puhut Kaarina, itseni kautta maailmaa katselen :coolsmiley:
Jokaisessa tilanteessa tulisi keskittyä siihen, mitä Kaikkeus viestittää minulle, mitä minä voin tästä oppia, eikä niinkään, kuten kehittymättömälle ihmisluonnolle tuntuu olevan ominaista, mitä tuon toisen tulisi oppia, nähdä tai tajuta... :knuppel2:

Tämäkin tapaus nosti esiin monia teemoja - itsekullakin ;)
Eräs niistä on välinpitämättömyys - joka on siis minun mielestäni pahinta - se, ettei välitetä (energiaa, jonka väli(tys)kappaleita täällä ollaan), ettei pidetä väliä: liian lähellä olevaa on vaikea nähdä.
Objektiivisuus on vaikea laji, etenkin itsensä suhteen, siksi niin mieluusti tarkastelemme peilejämme muka_objektiivisesti, vaikka todellisuudessa olemme aina itse myös se subjekti. Kaikki ilmaisumme keroo meistä itsestämme. Peiliteorian toimivuudesta käytännössa mainittakoon tässä hyvänä esimerkkinä pari lainausta, joiden sisältöön en siis tässä nyt ota kantaa :)
Ja pari lausetta myöhemmin:
Peilissä siis siis näkyy kuka?

Valo ei pääse pallon sisään, jos se on joka puolelta peilipinnoitettu.
Sisälleen ei voi nähdä, jos torjuu. Kun torjut jotakin, torjut itsesi.
Defenssi on vastakohta hyväksynnälle, joka on rakkautta.
                     :smitten: :smitten: :smitten:

Niin, sitähän juuri tarkoitin Ippuska, että ei ole kuin sisäinen voima, joka auttaa kestämään, mutta se ei nähtävästi enää ole tarpeeksi henkinen tälle palstalle, vai.

M-M, sinähän olet alkanut kovasti antaa noottia. Mitä sinä tiedät elämästäni ja tilanteista, mitä exät aiheuttavat? Koska sinun teoreemasi ovat ratkaisseet yhtäkään todellista kysymystä?

Nimittäin pelkkä kaikesta irtoaminen ja henkeily ei käytännössä ratko jonkun omalaatuista käytöstä.

Sanani ainakin vaikuttivat.
Se riittää minulle.

Ja kysynkin nyt teiltä kaikilta,
miten todellinen rakastettu pääsee elämäänne,
jos otatte vastaan ainoastaan tulevia exiä
ja pidätte heistä exinä kiinni lokeroimalla heitä ex-kategorioihinne,
joita kenties käytättekin kohteluttaaksenne itseänne?

Oma tilanteeni nyt vaan on sellainen,
etten juuri tällä haavaa lokeroi itselleni exiä.
En näet halua kohdella ketään exänä
vaan kumppanina tai ainakin kanssakulkijana.

Ja kyllä, olen havainnut, että exättömän-teoreema käytännössäkin toimii vastauksena
elämässä esiin nouseviin kysymyksiin siitäkin,
ympäröinkö vai enkö ympäröi itseäni noilla manipuloivilla "exillä".

 :)

Menneisyyteen kietoutuminen, exäily, kuulostaa todella elämän vastaanottamisen välttämiseltä.

       Ihminen kas kun toimii noin kolmivaiheisena energiakanavana
                    vastaanotto - prosessointi - ulosanti
Terveen ja tasapainoisen elämän salaisuus on olla avoin putki molemmista päistä, jolloin
energia virtaa lävitse sellaisella voimalla, että se vie kaikki tukkeumat mennessään.
Sen jälkeen ulosanti ei enää saastu vanhoista shiteistä.

Jos pyörittelee edes yhtäkin samaa ajatusta monta kertaa mielessään, siinä edistymättä,
                           on syytä valpastua;
          umpiomielessä eläminen luo erillisyyden harhaa.

Miehet jotka ovat olleet ja menneet elämässäni ovat minun ELÄMÄNIMIEHIÄ,
Heiltä olen oppinut jokaiselta jotain, ja että nyt osaisin rakastaa miestä joka on minun lopuelämän mies,
ELÄMÄNIMIEHET heitä minä rakastan koska olivat minun opettajiani, opin riitelemän, mököttämään jne. ja lopulta kuntelemaan, k ja antamaan anteeksi,
nyt voin ja osaan käyttää näitä taitoja oikein, ainakin yritän.

Kaunis kiitos - lauseesi antoivat herättäviä oivalluksia tällekin päivälleni.
Olen liikaa toistanut "vastaanottoa ja ulosantia" - on ihanaa suoda itselleen aikaa ja tilaisuuksia prosessointiinkin, vaikka se näyttäisi ulospäin silkalta...   8) .


Vastasyntyneillähän sanotaan wielä olevan sekä juuri- että kruunuchakra täysin auki.

*heittäytyy babyksi*  =  :buck2:


 :-X  >>>  :P  Olen kiitollinen sinulle!  :smitten:

Fiksusti ajateltua ja jotenkin niin miestä ylentävää että!  ::)

En voi muuta sanoa, kuin: Samat sanat  :D
 :smitten:

Minä en kyllä puuttuisi , ja alkaisi seuraavia
varoittelemaan.
Esimerkki ihmisillä on poikkeuksetta h.....vetin hyvät
näyttelijän lahjat.
seuraava uhri ei kuitenkaan uskoisi omasta "kultakimpaleestaan"
moista. Pitäisi sinua kateellisena/mustasukkaisena
ole kiitollinen ,että pääsit eroon

Elämänmiehet! Sanot hyvin! Niin paljon kuin minuakin on itketetty ja nauratettu ja miten riepotettu, niin juuri he ovat minun parhaita opettajiani myös. Mutta kun on tuskainen, ei sitä vielä tajua.

Hyvä kun uskot tulevaan, asenteesi on ainakin hyvin energinen  :smitten:

Mielenkiintoinen mies saa tulla maisemiin ihan koska tahansa, en estä. >Ehkäpä minä pystyn analysoimaan edellisiä suhteita, menneitä elämiä, tulevia, zoomaamaan, etääntymään, ilman että mikään estää mitään.

Miksi tuo minun exieni maininta niin kovasti palstalaisia häiritsee - eikös aika monella ole ollut näitä? Onnellisempaa oli toki ennen ketään heistä. Pitäisikö mainita enemmän aihetta seksisuhteet tai jotain? Mistä pitäisi kirjoittaa?

Psykopaatin ajattelussa saattaa olla jotain samaa kuin valaistuneella: näkee, että ihmiset ovat illuusioita, tunteineen, eikä heitä välttämättä tarvita. Jos joku ego tarvitsee tällaisen kokemuksen, psykopaatti voi sen antaa. Sittenpä vasta elämä mielenkiintoiseksi muuttuu. Sitä luui tietävänsä itsensä ja miten rakastaa. Sitten kun aukeaa monta muuta ulottuvuutta itsessä samalla kun näkee kaiken tunnetoiminnan illuusiona.. huii..

terkut vaan maailmalta.