Astro Foorumi

Olen tämän kesän aikana tutustunut noilla tanssilavoilla miellyttävään,hiljaiseen ja tanssitaitoiseen neitsytmieheen. Tanssillaan hurmannut minut. Ja pienin askelin olen saanut hänestä irti pieniä tietoja. Kesän jälkeen häntä en enää näe, sillä hänen työt alkavat ja loma loppuu näillä seuduin.
Iloinen yllätys oli se että hän kertoi olevansa neitsyt, kuten minäkin. Ja minua 2 vuotta ja 5 päivää vanhempi.
Mies on kaikin tavoin antanut ymmärtää että haluaisi tutustua minuun,ja viimeksi kun näimme lavalla, vaihdoimme puhelinnumeroita. Halailimme ja parit suukot.
Pari viestiä häneltä tullut, sellaisia neutraaleja. Sitten täysi hiljaisuus. Enkä ole miestä häirinnyt myöskään viesteillä.
Että, sinänsä jännää kun antaa ymmärtää, mutta sitten onkin vaiti, ja tavallaan lyönyt näkymättömän seinän eteen.
Nyt vaan odottelen seuraavaa tanssi-iltaa, että tuleeko hän ja jos tulee,niin miten hän reagoi minuun. Sen tanssi-illan jälkeen en enää häntä tule näkemään, mutta haluaisin vain tanssia vielä kerran ja hyvästellä ja kiittää monista ihanista tansseista.

Joten, kertookapa kokemuksianne neitsytmiehistä...

Moikka moi  :)

Itselläni on kokemusta kahdesta Neitsytmiehestä. Kummankin olen tuntenut lapsuudesta saakka ja jonkinlaista vipinää on ollut kummankin kanssa (ei tosin enää, mutta silloin joskus teininä.) Totta puhuakseni törmäsin molempiin uudestaan näin aikuisena. Kumpikin on edelleen sinkku... ::)

Itse asiassa suhteeni katkesi molempiin, kun yhteydenpito heidän puoleltaan katkesi ja toinen muutti työn perässä ulkomaille. Luulin todellakin, että en enää kuule heistä kummastakaan edes ystävänä, kunnes molemmat jotenkin saapuivat takaisin ympyröihini ja jonkinlainen ystävyys taas alkoi olemaan arkipäivää. Tosin nyt nuokin päivät on takana  :-[  Itse en kerennyt hyvästellä, kun tajusin, että molempien oli taas aika vaihtaa maisemaa. Ehkä kriittisyys taas ajoi meidät eroon tai se, että näkee niin selvästi itsensä juuri siinä toisessa ja se sitten välillä on niin haavoittavaa, että ei jaksa  :'( Vaikka toisen ymmärtäminen on niin luontaista, niin kuitenkin yhteinen ymmärrys ja kommunikointi jää niin neutraaliksi, että rakkaus kuihtuu   :'(  kohdallani varjosti liikaa se, että olen tuntenut heidät natiaisesta lähtien ja sitä kautta itselläni on ollut etulyöntiasema heidän kaikkiin oikkuihinsa ja sitä kautta "lupa" olla hyvinkin kriittinen heidän tekemisiinsä... samoin kuin heillä minun  :tickedoff:  :knuppel2:

Mutta kyllä maailmassa on tilaa toimivillekkin Neitsyt-suhteille :) Isovanhempani olivat molemmat Neitsyitä ja olivat onnellisesti naimisissa kuolemaansa saakka. Niitä erimielisyyksiä ja keskinäistä nokittelua kyllä oli... sen ovat kaikki sukulaisemme saaneet kuulla moneen kertaan  :P

-Neitsytnainen

Tunnen muutaman neitsytmiehen, mm. kaksoisveljeni, aika ujoja tapauksia :) Kyllä neitsyt on se, joka odottaa yhteydenottoja, sen voin sanoa. Neitsytmiehet on jotenki niin vaatimattomia, mut silti omalla tavallaan jännittäviä ja elämää nähneitä, kokeilunhaluisia.

-neitsytnainen