Astro Foorumi

Rakas Jeesus,

Tämä on kirje sinulle, vaikka ethän sinä kirjeitä tarvitse tietääksesi missä mennään, mitä minulle kuuluu ja muutenkaan. Minun pitää nyt kuitenkin kirjoittaa, purkaa tuntojani sinulle tällä tavalla kirjeen muodossa. Kirjoittaminen, asioiden purkaminen kirjoittamalla helpottaa minun oloani, tiedät sen(kin)... Toivon että tästä kirjeestä on apua muillekin juuri nyt sitä lukeville. Sisimpäni johdattamana sen tänne kuitenkin laitan...

Jeesus, tunnetko tuskani? Koetko kaipaukseni? Turhia kysymyksiä, sillä tiedän kysymättäkin.  Kysyn silti. Sillä tällä hetkellä en jaksa uskoa mihinkään jo tietämääni, en edes itseeni. Ruumiini on vielä täällä, mutta sieluni/henkeni halajaa pois enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu välillä etten enää jaksa, kaipuu kotiin ja luoksesi on niin tavattoman suuri. Olen monien rakkaitteni ympäröimä ja kaikki on päällisin puolin vallan mainiosti, mutta silti olen tällä hetkellä niin yksin. Siis muiden seurassa yksin. Kaikki tuntuu niin vieraalta ja turhalta.

Tiedän sinun aikoinaan täällä ollessasi kokeneen samankaltaista yksinäisyyttä. Onko se edelleen ja nyt minullakin välttämätöntä? Sitäkö se uneni jalanjäljestäsi joka sopi täydellisesti omaani myös osaltaan tarkoitti, että koen kaiken nyt kuten sinäkin koit? Tiedän... Sinä olet minussa ja minä sinussa, olemme yhtä, kuten kaikki ovat yms. Siltikään en oikein ymmärrä, on niin vaikea sisäistää tätä kaikkea. Kun en koskaan  voi, en edes ennalta saa tietää mikä seuraava askeleeni on. Se askel kulloiseenkin suuntaan on vain otettava kun sisimpäni niin neuvoo. Tutkimattomat ovat Luojan tiet todellakin...

On tavoiteltavaa, hyvä ja ”oikein” elää tässä ja nyt, mutta tässä ja nyt hetkessä elämisessäkin on omat rankkuutensa ja joskus sitä niin kovasti haluaisi tietää etukäteen itsestäkin, omasta tiestä eikä aina vain muista ja heidän tiestään... No Itsepä olen osani valinnut, enkä päivääkään vaihtaisi pois, mutta silti joskus tuntuu niin musertavan rankalta. Varsinkin kun tietää, muistaa ja tiedostaa paljon sellaista mitä muut eivät vielä tiedä tai halua tietää tai muistaa...

Rakkaus on tärkeintä, niin sinä opetit ja sen tiedän varmaakin varmemmin, mutta miksi silti niin usein satuttaa itsensä? Silloinkin kun levittää ja jakaa sitä ihmissuhteista riippumatonta ja pyyteetöntä   TODELLISTA rakkautta? Pitääkö senkin välillä satuttaa? Oliko se sinullakin niin, siksikö välillä vetäydyit hetkeksi syrjään kaikesta, siksikö oli joskus kyyneleet silmilläsi, sinun kertomatta  tarkempaa syytä niihin? Sitäkö se oli sinun todellinen kärsimyksesi, ristinkuolemasikin?

Kun parantaa toisten sydämiä, onko oman aina jollain tavalla siinä sivussa säryttävä? Se parantuu ja eheytyy ennätysajassa, eikä sen särkyminen oikeastaan ole edes todellista kun elää valossa ja rakkaudessa. Tämänkin tiedän, olen sen kokenut  mutta... Äläkä nyt sano minulle, että ensin on todella rakastettava itseään sillä näinhän minä teen, olen jo oppinut sen kantapään kautta!  Itsensä rakastamisen kautta se pyyteetön rakkauskin lopulta lähtee. Siltikään ei voi välttää sydämeen sattumista. Miksi? Onko se välttämätön osa maailmaa tämä ”epätäydellisyys”, kaikkien ristiriitojen ja surujen yms. kokeminen? Onko se välttämätön osa tätä välillä niin kummallista maailmaa? Onko se välttämätöntä missä sielun kehitysvaiheessa tahansa on ja huolimatta siitä ja aina niin kauan kun täällä elelee?

Jeesus miksi minä ”näen” ja koen sinut nykyisin kaikkialla ja kaikissa, niin ”hyvässä” kuin ”pahassakin”? Samalla kaipaan ja toivon niin kovasti että olisit oikeasti fyysisestikin täällä. Nyt suorastaan tuottaa tuskaa olla erossa sinusta, ja erossa koko ”kodista”. Äläkä sano taas, että todellista eroa ei ole koska tiedän sen... Sinä olet minussa ja minä olen sinussa... Koenkin näin. Kaikki on yhtä. Sinä kuitenkin tiedät myös mitä tunnen ja tarkoitan tuolla erolla, sen tuntemisella, koska olethan aikoinaan itsekin täällä fyysisessä maailmassa elellyt...

Elämäniloni, valoni ja rakkauteni maailmaa ja kaikkea kohtaan on edelleen tallessa ja todella suuri, mutta miksi silti tämä kaipuuni kotiin vahvistuu? Mitä se tarkoittaa? Vastaustasi pyytäen ja odotellen...

Joo.. Jeesushan antoi ohjeistusta että pitää valmistautua olemaan kuin lammas susien keskellä.

Falun Dafalaiset kärsivät vielä enemmän rakkautta ja totuutta levittäessään..
http://www.faluninfo.net/

Matt. 10: 16-22

Jeesus rohkaisee kestämään vainoa
16 "Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.
17 "Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. 18 Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. 19 Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. 20 Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.

21 "Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. 22 Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.

23 "Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee.

24 "Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. 25  Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi*, kuinka paljon helpommin sen nimen saa talonväki!

26 "Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. 27 Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalossa, ja mitä kuulette korvaanne kuiskattavan, se kuuluttakaa julki katoilta. 28 Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. 29 Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. 30 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. 31 Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.

Kiitos! Ja kirjoittamasi niin totta...  :smitten: :angel:

Hmm... vähän asian vierestä, mutta siihen liittyen kuitenkin. Bussipysäkeillä on ainakin meidän nurkilla nykyisin "yksitotuus.fi" -mainoksia. Miks ihmeessä nuo tuntuvat niin pahalta? Samoin kun tuo kyseinen webbisivu. Ahdistavat. :-\

Rakkauden Valolle sanoisin,että edelleenkin pidät Jeesuksen erillisenä Itsestäsi, vaikka et sitä heti niin huomaakaan...
Mutta sellaista se on..kaipuuta.
Mistä kaipuu tulee?
Sen ennättää mielemme tehdä tunteeksi silloin kun olemme saamaisillamme kiinni Itsestä, Korkeammasta..( sinulla RV Jeesuksesta.)
Niin.. mieli on nopea, ja se synnyttää kaipuuden,eli  tunne siitä, että jotakin on minusta poissa.Kaukana tavoiteltavissa..vaikka se "jokin" onkin juuri siinä hetkessä.Itse!
 :smitten:

RV  :-* Vaikka fyysiset tienne erkanivatkin, niin voithan silti häntä(kin) rakastaa vaikka ikuisesti  :smitten:

RV, tuossa kirjettäsi jonkin aikaa pureskeltuani, tuli mieleen Betty J. Eadien kirja Valon syleilyssä. Bettyhän sai nähdä tuonpuoleisen, eikä halunnut enää palata. Mutta hänellä oli tehtävä maan päällä kesken. Jos se nyt jotenkin lohduttaisi, niin pidä mielessä, että näin on myös sinun kohdallasi - olet "työkomennuksella", ja se pitää tehdä loppuun vaikka koti-ikävä iskeekin  ;)

Jop, tuo on ihan taivahan tosi. Mutta tuo ei tunnu tähän ahdistukseen sopivalta "ratkaisulta". En tiedä, mikä instanssi tuon kampanjan takana on, mutta se tuntuu jotenkin synkältä ja pahalta  ??? Niinku katselis Darth Vaderia siinä julisteessa  :idiot2:

RV, olen ollut muutamankin kerran (tässä elämässä) tuollaisessa aallonpohjassa, tuttu tunne - MUTTA Rakkaus sieltä voi nostaa, ei kukaan tai mikään muu  :angel: Rakkaus ON, myös täällä maan päällä  :angel:
 :smitten:

 :'( :smitten: :angel: No niinhän se on... Kiitos!  :smitten: Ja joskus on käytävä aallonpohjassakin, noustakseen entistäkin ehompana ylös.  :angel:

Ainahan siihen joku opetuskin sisältyy  :smitten:

Todellakin...

Onko todella Jumalan tavoitteena saada ihmiset käpristelemään tunnetason tuskissa, että puhdistutaan ja mitä sitten? Kaikki ovat vain henkisinä henkiolentoina tekemässä mitä? Maan päällä kuitenkin?

Tunnen ihmisiä joiden arvomaailma on hieman eri, eli hyvä ammatti, tulot ja puoliso, eikä mitään henkimaailman.. vaatimuksia, olla niin ja näin kun menettää kaikenlaista. No itse ihmettelin eilen paria joka on palannut yhteen, uskoltaan kristittyjä, ihmettelin myös naljailuja keskenään, itselläni on mahdoton ajatus että palaisi yhteen jonkun kanssa, mutta ymmärrän RV turhauman kun kerrankin löytyy henkisesti samalla aaltopituudella oleva tyyppi, niin pitääkö senkin.. minähän kun en rakastu kirveelläkään nyt ja en tiedä mistä johtuu. Siksikö kun olen niin henkinen?

Olen oppinut luopumisen läksyt jne.

Elämä ei tarjoa kuin joko rahan tienausta tai henkisyyttä. No eilen olin pitkästä aikaa baareissa enkä tuomitse ketään, mutta eipä ihan sielukumppanimateriaalia ollut se porukka..   :P

Tuo kun tuli esille, niin olen törmännyt useisiin seikkoihin, ja todellisiin "lipsahduksiin", tämän asian tiimoilta, jotka viittaavat vahvasti siihen, ettei Jeesus kuollut ristillä. Ristiinnaulittiin, kyllä, mutta kysymys kuolemasta onkin huomattavasti epäselvempi, kuin meille on annettu ymmärtää.

Tuolla yksitotuus.fi -osoitteessa oli otettu esille roomalaiskirje(?) "Sinut on erotettu Jumalasta". Näinhän se on. Mutta sitten mennäänkin taas sille protestanttiselle pelottelulinjalle, kun puhutaan, mitä asialle pitäisi tehdä  :-\ *vinkvink*

Olemalla kuin kotona siellä ja niissä olotiloissa, missä kulloinkin olet,
olet siellä, missä on kotisikin.
Näin SE/HÄN, joka oli kaipuun päässä sinusta,
voi olla kaipuusi täyttymystä sinussa.

Ollen samalla sinun täyttymystäsi muissa,
niin ettei kukaan enää ole sinusta vajaa, sinua vailla,
vaan sinä olet kaipuun täyttymystä heissä
ja he sinussa.

:)

Niin. Vain yhdet jalanjäljet lähtevät alkulähteeltä,
joten vain yhden jalanjäljet tuovat sinne takaisinkin.

Erona vainen se, että yksien jälkien erottua yksinäisyyteen
yhdet jäljet kantavatkin nyt mukanaan takaisin kaiken sen,
mitä olet rakastanut
ja mitä olet oivaltanut voivasikin rakastaa
kuin yhteen käyden.

Jonkin entäminen on edellä kulkemista siihen,
mistä ei todella ole lähtenytkään.

Se on "EI:n" sanomista tapahtuneelle ollakseen siitä riippumattakin,
koska ainoastaan "KYLLÄ" on todellisesti liikettä vapaudesta käsin;
askel askeleelta eteenpäin, avaimena kaiken kieltämänsäkin hyväksymiseen
siinä maalitietoisuudessa,
jossa yksi on perillä lähtemättömyydestään
ja matkantekonsa haihtumisesta kauas pois.

Silloin ihminen on keskellä matkantekoaan,
missä sitten ikuna liikkuukin
- kuin omaelämäkerran käsikirjoittaja-ohjaaja-filmaaja.

 :-*

Niisk...  :'( KIITOS!  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Kaiken rakastamisen tarkoituksena on kokea vastarakkautta.
En havaitse pyyteetöntä rakkautta, jolla ei olisi tietoisuutta
olemisestaan:
 
1. Rakkaus Rakkaudesta
2. Rakastettava
3. Rakas
4. Rakkaudellinen
5. Rakastava
6. Rakastettu
7. Rakkaus Rakkauteen

- Rakkaus syntyy toisenkin olemisesta; olemisesta toinen toiselleen.

 :smitten:  :-*  :angel:


Askel eteenpäin itsensä rakastamisessa itselleen
on itsensä rakastaminen toisessa, so. itsensä tunnistaminen kaipaamassa ja ottamassa vastaan rakkautta itseltään tuossa toisessa olevaisessa.
Josta eteenpäin tuo toinen astuu minun jalanjälkiini
ollen samaa minussa kuin itseni rakastaminen hänessä.


Kuka olisi tunnistanut Jeesuksen eläneen toisiakin elämiä,
ellei hän olisi tullut ja sanonut olevansa yksi ja sama?

Ei, sen sijaan hän tuli ja sanoi: "En ole kuullutkaan Jeesuksesta."
Ja tämän hän sanoi vain sen takia,
että Jeesus eli omassa ajassaan, kuten mekin,
ilman että esiintyisimme "noina edellisinämme" tulevissakin elämissämme.


Se on kuin metsässä näkemäni pienen punarinnan pieni pallonmuotoinen pesä,
jossa oli viisi suloisen pientä munaa odottamassa pääsyään kotiin
jälkeen kuoriutumisen.

 ;)

Johanneksen evankeliumi 3:16, kertoo näin.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Meistä vähäisinkin on se suurin.

 :smitten:

 :smitten:

Rakkauden valo. Osuva nimi sinulla :) Nyt vasta tähän ketjuun törmäsin. Itsellesi sitten kirjeen kirjoitit  ;). Ihana kirjeesi oli. Tuntemuksesi pystyin mukana elämään. Kaunista. Ehkä surullistakin, sillä kauniilla puhtaalla tavallaan. Tuli mieleeni kaipuu myös sinne missä olin. Sinne elämään jonne en voi palata takaisin. Sinne jossa minun odotetaan olevan tietynlainen, mutta jollainen en enää osaa ollakaan. Ja jos hiukankin olen, tiedän että en silloin ole se kuka minun on tarkoitus olla. Ei kait se ole edes kaipuuta. Tyhjä olo sisälläni. Että olinko joskus se mitä olin? Taisi sekin olla harhaa. Ihan yhtä valoja sitä silloinkiin oltiin. Ei vain sitä tiennyt. Mutta kovasti silloin kiukutti  :tickedoff:  ;D

Itselläkin ollut hiukan painiskelua. Välittyy näköjään aina läheiseni sairauden oirelujen myötä. Kontrolli pois. Narut irti käsistä. Kokonaan. Tänään meditaatiossa sain taas egolleni ;) todistuksen siitä että ohjataan ja ihanasti ohjataankin :)

Uskoa Jeesukseen vai toimia hänen laillaan? Siinäpä pulma. ??? Vai uskoakko että Jeesuskin vain Oli. Ihan yhtä lailla läsnä kuin kuka tahansa meistä voi olla. Mutta eihän kukaan nyt Jeesus. Sehän olisi vallan mahdoton ajatus....  :uglystupid2: Vai olisiko sittenkään  ;)

Rakkaudenammattilaiskoululaisia täälläkin. Vai valmistunut jo?  ??? Ihana tutustua :)

 :smitten: Sahemi

:o No en nyt ihan sentään...  ::) vaikka yhtä olemmekin.  ;)



Tuosta on hyvä saada aina välillä todistuksia. Meitä todellakin ohjataan...



Pikemminkin toimia hänen laillaan ja silti omalla ainutlaatuisella tavallaan, tehden jotain toisinkin. Jeesus myös vain oli, mutta "pelkällä" olemisellaankin sai ihmeitä aikaan. Eihän tuo mahdoton ajatus suinkaan...  ::)



En ole vielä minäkään valmistumispapereitani saanut. Ainakaan tietääkseni. ;D Todellakin, ihana tutustua.  :angel: