Astro Foorumi

Tai sen puute.
Osaatko nauraa omille kömmähdyksille?

No en oikein osaa nauraa itselleni. Joskus jälkikäteen hymyilyttää itsekseni, sitten kun asia ei enää ole ajankohtainen. Joskus voisi olo olla helpompi, kun osaisi itselleen nauraa.

En teidä onko huumorintajuni muutenkaan niin loistava, luulenpa ettei.

Itselleni nauraminen on asia, jota varmasti opettelen koko ikäni ja sittenkin jää vielä kesken - suunta ON kuitenkin oikea  :laugh:

Tähän pakko kommentoida  :D

Huumorintaju on elämänsuola. Sen on ominaisuus joka meillä kaikilla on sisällämme kun sen sieltä kaivamme. Se kantaa meidät läpi raskaiden aikojen, se yhdistää meidät niihin ihmisiin joihin ei tunnu muuta yhteyttä olevan. Se räjäyttää lian pois  :) Itselleen nauraminen on lääke parhaimillaan. Mutta itselleen ei voi nauraa jos pitää itseään piilossa. Mielestäni ihminen kehittyy parhaiten tuodessaan rohkeasti itsensä ihmisenä esille. Ottaa senkin riskin että tekee itsensä naurettavaksi. Kerran yksi proffa kertoi, että paras tapa saada luennolla ihmiset kuuntelemaan ja suhtautumaan sinuun ihmisenä, on mennä eka luennolla ihmisten eteen vetoketju auki. Kuinka monella pokka riittäis moiseen.  ??? En ole kokeillut, mutta voisi pitää paikkansa.  Parhaiten sinua kuunnellaan ja sanojasi uskotaan kun uskallat olla rehellisesti se ihana ihminen joka olet. Ja joskushan se ihminen on totaalisen naurettava.  :2funny: Kiitos Luojalle että annoit huumorintajun. Ilman sitä en olisi selvinnyt  :) Ja sen ansiosta tälläkin hetkellä kasvoillani on Naantalin aurinko ja toivon mukaan vielä kuolinvuoteellakin  ;)

Rakkaudella Sahemi

Entäs mitä voipi tehdä naispuolinen kollega ym. luennoija  ??? ;)

Joskus joku kollega tuli töihin alushame päällä. Toinen aamutossut jalassa. Mutta tosiaan...mitäs nyt.

Sahemi puhuu oikeita asioita. Voi kun osaisi kaivaa huumorin silloinkin kun on alamaissa. Mihin ihmeeseen se silloin piiloutuukaan.

Lähellä huumoria on omien virheiden tunnustaminen. Siitä toiset ainakin tykkäävät ja helpottuvat...

Voi, itselleen nauraminen on ihanaa, mutta toisinaan hirvittävän vaikeaa.

Riippuu niin paljon siitä ketä on läsnä, ja kömmähdyksen laadusta...

Osaan nauraa itselle ja mollata itseäni. Omaan sarkastisen, kieron, mustan huumorin (puhumattakaan härskeistä vitseitsä ja puheista). Silloin on asiat aika huonosti jos ei pysty mitään huumoria asiasta saamaan.

Aika hyvä olis se että hameen helma jäis "vahingossa" ylös sukkahousujen alle... kuka uskaltaa?  :uglystupid2:

:-[ Aaaaapuva - muistin juuri noin kerran tapahtuneenkin (vahingossa), kun muinoin parikymppisenä opetin seuratansseja  :2funny: 

Minä olin saada korvilleni kun häissä tuntemattoman keski-ikäisen naisihmisen sukkahousuista hametta vetäisin ennen vessasta palatessa. Hän ei varmaankaan ehtinyt huomata lainkaan mitä oli tapahtumassa 150 päisen häävierasjoukon edessä. Joten jos se olit sinä silloin 80-luvun puolivälissä, tässä oli selitys sille, miksi nykäisin mekonhelmaasi peittäen ne kauniit vaalean siniset pikkupöksyt (tiedä vaikka olisit halunnut kaikkien näkevänkin ne  ;) )

 ??? ;D ;D ;D

                                     ::)

            AHAAAA, siis huumorin YDIN löytyykin sukkahousuista!! ?



                               :2funny:

Kiva löytää sanojasi, Kotkansilmä!  ;D

                :smitten:

         Kiitos ja kumarrus. Muuttotappiota toi vaivat ja väsymys.

           Mutta eipä olisi uskonut tämän linjakkaan yhteyden

             kaikinpuoliseen tikkuilu-ynnä-takkuiluun.


                          :smitten:

Lasken yleensä leikkiä juuri itsestäni, olen ollut sellainen jo kouluajoista saakka. Minusta on mukavaa saada ihmiset nauramaan ja en ole kovin vakava henkilö  ::)
Pidän ihmisistä jotka eivät ota asioita tai itseään liian vakavasti ja joilla on huumorintajua  :)

...Ja jottei tämä keskustelu olisi täysin vailla astrologiaa (jolloin moderaattorin  :police: olisi syytä siirtää jonnekin muualle kuin "Ihmissuhdeastrologiaan"?), heitän tähän henkilökohtaisen näkemykseni huumorintajusta ja Kuumerkeistä: Rapu-Kuut ovat aivan hulvattomia  :D kertakaikkisen omituisen ja jopa kieroutuneen huumorintajunsa kanssa! Slapstick-huumori liittyy ehdottomasti (?)  :rapu: un. Kauris-Kuiden huumorintaju on taas usein niin peribrittiläistä ja salaovelaa sarkasmia, että koskaan et voi olla ihan varma, oliko jokin asia sanottu tosissaan  ::)

Miten on, liitättekö te huumorintajua Kuun merkkiin vai miten se voisi näkyä astrologisesti? On kuulemma olemassa "huumorikuvio", mutta en tiedä, mitä aspekteja siihen kuuluu. Tietäisikö joku?

Itselläni on ihan surkea vitsinkerrontakyky, mutta tilannekomiikkaa syntyy :) Yleensä omista toilailuista  ;D

Löysin aiheesta vanhoja topiceja;  :)

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=9749.0 (https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=9749.0)

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=138.0 (https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=138.0)

Mielestäni  huumorintajussa on kaksi eri puolta. Jotkut väittävät olevansa todella huumorintajuisia ja hetken heidän kanssaan keskusteltuaan huomaa että he todellakin tykkäävät pilailla toisten kustannuksella ja ovat hauskoja, mutta odotas jos joku pilaileekin heidän kustannuksella  >:( :o :tickedoff:

Jotkut ovat hauskoja huumoriveikkoja ja toiset lähtevät helposti juttuihin mukaan,vaikkeivat itse vitsejä heittelekään. Osa ovat kaikkea tätä. Kukin ihanalla omalla persoonallisella tavallaan. Ja sit on ne tosikot, jotka eivät minun seurassani kovin pitkään viihdykään  :knuppel2: tai sit niistä muokkautuu ajan kuluessa mielettömiä vitsailijoita  ;). Pari kaveria onkin sanonut, etteivät osaa vitsailla kenenkään muun kanssa. Silloin tuntui hyvältä sisällä. Jes olen edes jotain hienoa opettanut joskus jollekin. Itse olen jatkuvan huumorinheiton oppinut kotoani. Isäni on joskus jopa rasittava kun ei meinaa tietää että onko tosissaan vai pelleileekö. Siis en ole kasvanut lapsuuttani sirkuksessa, mutta melkein  :)

No täytyy vielä, analysoinnin mestari kun taidan olla...  :(, sanoa että joskus huumori on myös hyvä keino peitellä todellisia tunteita ja paeta itseään. Sitä mikä todella olen. Lähdettyäni aikoinaan lukemaan Ylösnousseiden Mestareiden viisauksia ja aloitettuani muutoksen itsessäni oli ensimmäinen kysymykseni: "Pitääkö nyt unohtaa vitsailu kokonaan ja alkaa tosi vakavaksi  :o?" Onneksi kävi päin vastoin. Iloa on tullut elämään tuplaten. Nyt kun heittää jotain huumorilla on se pyyteetöntä. Se tehdään pelkästään halusta tuottaa toiselle hyvää mieltä, ei siksi että saisin enemmän rakkautta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä. Nyt tuon vasta oivalsin. Eli kiitos vaan ketjun aloittajalle. Pyyteetön huumori. Heh. Siinäpä uusi tarkkailun aihe ihmisissä. "Heitikös Pekka vitsisi pyyteettömästi?"  :knuppel2:  :tickedoff: :2funny:

Oikeassa olet! Tosi huumori on sitä pyyteetöntä.

Usein tiukan paikan tullen juuri se ihminen, jolla on syvin oivalluskyky hanskassa, heittää sinne sen huumorilla höystetyn näkökulman ja koko juttu on pelastettu. Tällaiset ihmiset ovat enkeleitä.

Näinhän joskus voi pelastaa itse itsensäkin.  ;)

http://www.offthemark.com/baby/baby02.htm

(http://www.offthemark.com/Images/parenting/parenting18.gif)

Hahaha, saan aina nauraa itselleni. Muutenkin rakastan nauramista. Tilannekomiikka on parasta mitä tiedän. Huumori keventää tilanteen kuin tilanteen, enkä tarkoita mitään pieruhuumoria vaan jokapäiväiseen elämään liittyviä perusjuttuja, jotka vahingossa luovat hauskoja tilanteita.