Astro Foorumi

Parisuhdeasioita? Tilanne nyt tämä, että mulle tuli avoero (meillä on lisäksi lapsia). Kannattaako asioita yrittää selvittää, tuleeko siitä enä koskaan mitään? Ennenkin on tullut ero, vähän samojen asioiden vuoksi. Vai jatkanko elämääni lasten kanssa?

No eipä antamiesi tietojen perusteella paljoa voi sanoa.

Ehkäpä 'Schade!' on riittävän osuva.  ;) Tsoukki! Eh...


Nostin kuitenkin muutaman kortin ja niistä nousee
-ristiriita, loma toisistanne, mustia ajatuksia kiukulla höystettynä (kuin Aku Ankassa Milla Magian kiukustuessa)
-uusi pohja, niukka talous, virkamiehen jakamat rahat
-liian nopea uusi ihastus (kätevä mies), perusluottamus ontuu
-muutto, virkamiehen avulla, lomamatka ... jalat maassa oleva nainen (ilmeisimmin sinä) puhisee tunteille ja romansseille, tarttuu arkeen
-tarjolla vahva mies, joka ei nokankoputtelua kuuntelisi, mutta itse päätät, suostutko olemaan kumppani vai totutusti aikuisen pojan (=kumppani) äitee
-uusia ihastumisia / toiveita romanttisesta liitosta (taidat karkailla utopioihin arjen vastuullisia keskusteluja eli suhde ei syvene romanssista vahvaan kumppanuuteen, johon et tunne voivasi mahduttaa hulvatonta hassuttelua ja romantiikkaa aika ajoin)
-noin vuoden kuluttua suostut suremaan pettymyksiäsi (=avaat henkiset silmäsi todellisille syille)
-itselleenkin valehteleva (=tukevasti jalat ilmassa oleva, ikäistään nuoremmin käyttäytyvä) mies pääsee lähellesi, koette haikean suhteen
-sen jälkeen heität hyvästit menneisyydellesi ja luot uuden pohjan itsellesi ja lapsillesi

Lopputulema suhdemielessa näkyy parin vuoden kuluttua, eli kun olet tehnyt sinunkaupat todellisen minäsi kanssa ja riisut ruusunlehtisuomut silmiltäsi. Otat siis opiksesi aiemmasta käytöksestäsi ja annat onnekkaitten sattumienkin vaikuttaa elämääsi. Lakkaat hoivaamasta rikkinäisiä ihmisiä oman onnesi kustannuksella.
Viitteitä omasta yrityksestäkin näkyy tuolla aika ajoin.  Ja tuleva vakava kumppanuus onkin sitten sellainen, joka johdattelee sinutkin luottamaan hyvään elämässä. Että arjessa järki ja tunne lyövät kättä, eikä onnea osteta rahalla vaan ansaitaan syvällä luottamuksella ja raa'alla työllä. Tässä suhteessa sanat eivät tulppaa kurkkuasi vaan keskustelu ja asioitten oikeilla sanoilla nimeäminen alkaa sujua.

(Itsetuntoasi on aiemmissa suhteissa loukattu ja lapsuudessasi jo opit, että naisen pitää kantaa enemmän vastuuta, eikö? Valitettavasti silloin ei mies mahdu olla aikuinen rinnallasi. Omakin käytös muuttuu vakuutteluja vaativaksi, kun kokemusta luottamuksesta ei sisimmässä ole. Silloin eivät mitkään vakuuttelut riitä ja suhteen mureneminen alkaa heti, kun yritetään siirtyä hullaantumisvaiheesta terveeseen arkeen.)

Mies ei suostu olemaan aikuinen poikasi, vaan vaatii sinunkin olla tasaveroinen hänen kanssaan, kantaen oman osansa vastuusta.
Olette kuin parihevoset raskaitten -mutta mieluisten- vaunujen edessä. Toisessa mutkassa toinen joutuu tekemään enemmän töitä, toisessa taas toinen.

Eipä muuta kuin lykkyä pyttyyn!

                     :o

          Ennustaminen on helppoa, osuminen oikeaan kysyy kykyjä.

           Laajaan aineestoosi perehtyneenä, sanoisin, etten heti,

             kyseisen henkilön kanssa perustaisi yhteistä

               velkarahaan perustuvaa yritystä.


                             :smitten: