Astro Foorumi

PS. Minulla on perunankuorimisveitsi kädessäni... ja potut tosi vanhoja.  :knuppel2:

Nyt kun on jo paree olla ihan olematta paree,
kyselenkin:

Vieläkö kasvoillasi viivähtää "kyllä minä tämän kestän" -asenteen painama juonne?

Haetko vielä kestämisvaraa eri tilanteissa;
oletko kärsivällinen ollaksesi harmoniassa ja ilman ristiriitojen jakamista itsesi ja toisten kanssa,
jotta rauha säilyisi ja imagosi ... kestelisi?

Entä kun potuttaa, koetko olevasi "pottusi ansainnut"?

PS. Sanotaan, että kestäessämme olemme kuin kattilassa,
mutta kykenemättömiä näkemään muuta kuin kattilan.

 :)

Mika-Matti

Kylläpä otit minullekin akuutin aiheen esiin.

Kerta toisensa jälkeen löydän itseni tilanteesta, jossa se kestämisen juonne varmaankin näkyy naamalla.

Nyt erona on vain se, että tällä kertaa yritän tilanteesta pois.
Asiat vain eivät etene minun aikatalullani, vaan jonkun korkeamman voiman ohjastaessa.
Joten kestämistä tässä vieläkin on pidettävä yllä, mutta tietoisuus muutoksesta tekee kestämisen huomattavasti kevyemmäksi, ainakin ajoittain.

Lisäksi olen pyrkinyt kaikesta huolimatta etsimään elämän iloisia asioita tämän kaiken kestämisen keskellä. Ainakin olen oppinut näkemään muutakin kuin sen kattilani.


 :smitten:    maarita         :smitten:

Minä olen lakannut kestämästä, vaikka olen ikäni ollut varsin periksianamaton. Ihmiset ympärilläni ovat jo romahdelleet siihen malliin, etten näe tarkoituksenmukaisena itse jatkaa sinne saakka. Päätin rakastaa ja helliä itseäni lopun elämäni.

 :smitten:

Kuin päivän aviisista suoraan.

Kestäminen sisältää vedetyn rajan itsearviolle omasta kestämisestään - koska kuppi tulee yli.? Ja koska kuppiin on vetänyt tietyn viivan, se tulee myös vastaan. Taas jos ei laita viivaa, tahtoo martyyyri olla venyvinään loputtomiin eikä siltikään kestä. "Mie en jaksa!"  :o :'( :buck2: ja miettii kuitenkin että olenpas minä ponteva kun tämänkin taas jaksoin, aivan kuin se elämä silkkaa rahjustamista olisi, perunoita paikasta toiseeen kattilan pohjalla kannellen.

Vaan kyllähän sen tiedostaminen jo tekee terää - vai voiko pottuja pitkin kiivetä reunan yli, tai mitenkä ottaisi sen kattilan pois päästänsä ihan vapaaehtoisesti, tarvittaisiin kauharumpukonsertti. :tickedoff:

Taidan laittaa syvemmälle sittenkin sen omani, kalauttakoon joku herätyksen.

Voi Mika-Matti - tuo pohdintasi oli kuin suoraan viimeyöstäni  :o

Täällä kerrostalossa on kaksi "yöhäirikköperhettä" onneksi muuttanut kesän aikana pois MUTTA vielä on yläkerrassa sellaiset yöeläjät, että kyllä minun kattilani on kiehunut täysillä JO niin monta kertaa, että en enää jaksaisi kuunnella sellaista melua YHTÄÄN YÖTÄ  :buck2: :crazy2: :( >:( :tickedoff:

OLEN YRITTÄNYT ajatella valolla ja rakkaudella ja sateenkaaren väreillä , mutta jokin tässä nyt ON mitä en itse tajua, koska tilanne vaan JATKUU - eli en pysty ignoroimaan sitä melua, vaan olen kuin vahtikoira joka nukahtaa vasta sitten kun on "rauha maassa"  :'(  Eli useinkin: ei rauhaa -> ei unta  :uglystupid2:

MITÄ minun tulisi tästä OPPIA?  :-[ :-\

Mietintä ryppy keskellä kulmia, toinen tulossa... Huolirypyt poikittain otsassa hyvällä alulla kun otsaa rutistaa... Onneksi on nuo hymyrypyt silmien ulkonurkissa ja hymy rypyt huulien ulkonurkissa, poskissa  :smitten:
Niistä voipi laskea onko saldo + vai -  :)

Ippuska, kaikkeen ei rakkauden ja valon lähettely auta.

Ei muuta kuin käärit hihat ja teet huomautuksen häirinnästä.

Itselläni viimeiset 8 vuotta ovat muistuttaneet sotatilaa ja vaikka en kestävyyttäni epäilekään, en keksi paljoakaan syitä, miksi pitäisi aina vain niellä ja niellä asioita, joita ei oikeastaan sitten hyväksykään.

Sietokyvyn kehitys on kokemukseni mukaan seuraava:

Ensin suvaitset,
sitten siedät,
sitten kärsit, mutta siedät.
Viimeinen pisara voi olla pieni, mutta sietäminen loppuu räjähdykseen.

Tämän jälkeen kehität allergian sitä kohtaan, mitä alunperin suvaitsit.

Niinhän se vain ON, Lilli - minulla on jo tuossa "mustaa valkoisella" ja eikun anti mennä  :police:

Kiitos rohkaisusta  :-* :smitten:
t. Ippuska

voih

mikä minussa on vialla  ???

syön hyvin

olen levollinen iltaisin

ei ole juuri mitään kestettävää

elän varmaan jossain onnelassa?

hih

Juuri tuotahan minäkin olen odottanut, siitä kun vielä oli jo keväällä puhetta, että etsivät kolmiota muuttakseen, MUTTA kun ei  ??? :-\ :(
Noh, huomenna lähtee kirje kahdella allekirjoituksella  :coolsmiley:

Kestän kestän kunnes poksahdan ja taas jatketaan. Välillä on pakko kestää kun ei voi muutakaan mutta sitten  :knuppel2:  :'(  :-[  ???  :-*  :)  :smitten:

Niinhän SE on: Rajansa kaikella (täällä maan päällä)  :-\

SA, taidat jo lillua siellä Paratiisissa - mulla vielä sinne matkaa/karmaa  ::) ??? ;)

Minä olen kuunnellut yläkerran yöhäirintää nyt noin vuoden päivät. Valittanut olen kymmeniä kertoja (kolmen muun asukkaan kanssa), asukas saanut jo 3 varoitusta isännöitsijältä. Häätöä ei vain tule.

Olen kestänyt ja sietänyt, välillä puhunut asukkaalle ja taas kestänyt. Mutta nyt en enää kestä ja odota että hän lähtee.

Lähden itse.

Toivottavasti Ippuskan valitus vaikuttaa.

Synapsi, minullakin oli tuollainen tilanne vuonna 1999 jolloin päätin muuttaa Helsingistä peräti Nurmekseen: RAUHAAN Pohjois-Karjalan maille.
Kiitos toivotuksistasi  :-*

Entäpä Mika-Matti - miten on nyt potut kattilassa itselläsi?  :smiley6600:

Hyppysellinen tilliä sekaan keittämisen piälle - eli lasken edelleen 10 x 10:een.  :-X

"Kärsimyksetön kärsivällisyys" - sitä on haarukassani... eikun lattialla, eikun...  ???

Sinä osaat olla kärsivällinen - toisin kuin minä  ::) :)
JOS ei ole kärsimyksiä, niin mikäs ON ollessa  ;) :angel:
 :smitten:

Itse asiassa en soisi kenenkään joutuvan...
laskemaan 10 x 10:een enää silloin...,
kun potut jo kuoriutuvat
kattilassa.

 ;D

Kärsimykset - epävarmuuttako siitä, mihin tämä elämä vie,
kuinka tässä oikein käy
ja mitä mieltä tässä kaikessa tapahtumisessa oikein ompi?

 :-\ :angel:

Tsirp!

- Sanoi Iines ... Roopelle,
joka piilotteli selkänsä takana niitä säästämällä panttaamiaan "vihanneksia",
koska luuli nappisopan tuoksun vetävän puoleensa mieliaikeitaan
saada keittowa puoli-ilmaiseksi tekemättä mitään.

:)

Eihän mikään OLE niin varmaa kuin epävarma - sekin (vielä) täytyy kestää  :angel:

Epävarmuus: TILA(ISUUS) luoda ihanmitävaan  :D
 :smitten:

No  :idiot2: en nyt ihan  :-\ Paratiisissa
Mutta jos siihen paratiisiin perille pääsyyn auttaa se että sain eilen auton  :) isi osti näinkin vanhalle tyttärelleen, vanha auto mutta rakastan sitä jo. Ja tänään sain työharjoittelu paikan ja pääsen sinne nyt hienosti punaisella autollani. Kaukorakkaani pitäisi vielä saada leppymään ja tänne suomeen. Niin eiköhän sitten olisi jo aika paratiisi olo.
Sain tänää hyvän riimun, puhuttiin jostain pyhästä liitosta  :smitten:

Nebra - se SA-juttu oli tarkoitettu toiselle immeiselle eli soul's adventurelle  :)

Oi lucky you- Onnea uudelle autollesi  :D
Myin oman panaiseni pois viime syksynä - oishan se kiva, mutta oli se kyllä varsinainen syöppö  :buck2:

Se riimu voi olla hyvinkin oikeassa - toivotaan NIIN  :smitten:

Juu, olen pikkuhiljaa lakannut säälimästä itseäni ja lopettanut 'oikeudenmukaisuuden' peräämisen. Täällä ei voi asua jos joutuu aamulla heräämään töihin ja sillä siisti. Minulla oli turhan romanttiset kuvitelmat vuokralla asumisesta kaupungin omistamassa lähiökerrostalossa. Edullista, mutta mahdotonta, jos haluaa yhtään rauhaa. Ja ehkäpä sen tajuaminen (että haluan rauhaa) on kestänyt näin kauan, että piti kiehua ne pottuvedet viimeiseen höyrykiehkuraan?

Nyt matka jatkuu, olemme muuttaneet viiden vuoden aikana jo neljä kertaa, ehkäpä viides kerta toden sanoo?

T: Synapsi tr :uranus: Ic:llä

Tämä Tyyneysrukous on vilahdellutkin foorumilla joskus, mutta tähän se myös sopii, teemaan kestäminen - hyväksyminen  ::) ???

:smitten: :angel: