Astro Foorumi

ONNITTELUT ELÄMÄNILO!

Tuo on pyrkimykseni myös.Riippuu paljon minkälaisista ihmisistä on kyse.
Esim.helposti jään kelaamaan,jos jotain heikompaa käytetään hyväksi juuri kiltteytensä vuoksi ja sitten kiukuttaa niin että!!!!

Mutta tuo ilmapallovertaus nauratti minua.
Kun olin Chammalot hoidossa ystäväni luona,huomasin tekeväni työtä tuon irrottamisen kanssa.
Näin itseni pistävän ongelmat mm.ihmissuhteet,vanhat sellaiset kirkkaan punaisiin ilmapalloihin ja lähetin ne taivaan tuuliin muitten,viisaampien hoitoon.Se onnistuikin niin,etten ko.ihmistä ole enää miettinyt.

Mutta tuossa asiassa joudun kyllä olemaan tarkkana.Olen hyvin monista takertumisistani päässyt tänä kesänä irti ja olen jokaisesta onnellinen.
Juuri siksi,että irrottamalla saa omaa voimaansa takaisin.

Harjoittelen irroittajaksi...
Tuo ilmapallo mielikuva on ihastuttava ja niin sopiva! Taidanpa lainata sitä ja laittaa seuraavaksi tuulen mukaan mieltä "koukuttavat" ajatukset ;) Aikaisemmin olen pyrkinyt vain irroittamaan, mutta silloin ne vain saattavat jäädä em.pöydän kulmalle ;)
Tänä kesänä olen irroitellut ankkureita menneisyyden pohjamudista ja olo itsellä kevyt kuin ilmapallon (vaikka on taskuissa aina kiviä)... jospa vaihtais ankkurin paikalle ison heliumilmapallon tai vaikka koko kimpullisen :)

Mitä jos SINÄ olet se äitisi "ongelma" mitäs sitten teet, olen niiden mielestä liiankin ilmapallo.

Heiii.. tähän ketjuunhan on vastanneet ekana ne, joilla karmea exä tai mutsi, mut me ollaan ihania, eiks je.

Hyvä aihe Elämänilo. Yleensä pystyn irrottautumaan. Ja jos joskus vielä jään koukkuun, niin vain hetkeksi...

Kiitos Elämänilo ihanasta ilmapallomielikuvasta!

...Opettelen päästämään irti, vaikka se vaikeaa onkin rapunousuiselle Kalat-Kuulle :) Mennee vielä tovi, ennenkuin opin. Tuulikki Saariston kirjasta "Taikasanat" oli paljon apua.

Tuota,,,ei se mies nyt ihan hirviö ollut ja tunnen sen syvästi karmallisena ja molempia opettavana juttuna.
En siitä enää sen enempää,ollut ja mennyt.

Lapset ovat toinen asia ja minun kohdallani ainoastaan vanhin.Tosin en halunnut olla koukussa,mutta meni liian kauan ennen kuin  tajusin,että teen hänelle vain "karhunpalveluksen".

Vasta tänä keväänä ja kesänä olen kyennyt käännyttämään hänet takaisin,vaikka on ollut selvinpäinkin.Piti ITSE ymmärtää,mikä vaikutus sillä on,että tarjoaa yhä uudestaan sen turvapaikan,eikä toinen näin ollen hae edes apua muualta.
Olihan se kova koulutus,äidin sydän kun on sellainen. :'(
Mutta jos hän pyysi yösijaa yhdeksi yöksi,se tarkoitti käytännössä monta viikkoa.
Nämä "lapset" ovat koukuttajia ja aivan hukassa kun  pitäisi hoitaa asioitaan.
Jos oli oikein huonossa kunnossa,otin vastaan,koska sitä edelsi n.30km pyörämatka ja pelkäsin hänen terveytensä puolesta.Lähinnä kestääkö sydän näillä helteillä.Lähetin kuitenkin usein eteenpäinkin pyöräilemään.
Toki minulle oli asiasta moneen kertaan eri virastoissa ja lääkäreiden taholta valistettu,mutta aikaisemmin en olisi kyennyt siihen.Olin hankkinut ammattikirjallisuuttakin.Koukussa lapseen-irti koukusta.Toisten vanhempien tarinat siinä kiinnostivat,mutta laillani koukussa olevia oli paljon.

Mitä irti päästämisestä seurasi? ::)
Niin alas pohjamutiin vajoaminen,kuin vain voi.Ei asuntoa,nukkumista uimakopeissa ja rappukäytävissä,pohtimista onko minulla (siis hänellä) enää mitään syytä elää,vai lähteäkö oman käden kautta.Minä kuullostelin tuntosarvet pystyssä peloissani mihin ratkaisuun päätyy.
Tuli luokseni,sanoi menevänsä nyt hoitoon ja soitti itselleen hoitopaikan.Nyt ensin katkaisuosastolla kaksi viikkoa,ja jos paikkoja jostain päin maata löytyy,niin sitten metadoni/subuhoitoon.

En luo pilvilinnoja,hiljaa astelen päivän kerrallaan,kiitollisena siitä,ettei juuri nyt tarvitse miettiä missä hän viettää yönsä ja mitä taas tapahtuu. :smitten:
Onnellisena ratkaisustani ja hänen ratkaisustaan.
Niin kauan kun on elämää,on jokaisella toivoa,mutta useimmat käyvät pitkän tien ja monet hoitopaikat.Hän ei juuri ole halunnut.Vapaaehtoisesti kerran,mutta silloinkin syyllisyydestä siitä,miten oli kohdellut minua,ei päästäkseen irti.

Siksi minä en myöskään halua menettää vapauttani.Ripustaa/ripustautua kehenkään.
Näin on nyt hyvä,päivä kerrallaan. :angel:

Kiitos hyvästä aiheesta! :smitten:

Päästänhän minä, mutta päästääkö hän? No mutta vaikeahan hänen on kauan riidellä ja osoitella keskenään. Ainakin Elämänilo tiedät millainen on ripustatuvainen rapuäiti - siitäkin huomaa miten huono olisi rapumies minulle!

Muut on jo potkittu pois. Auts taidan saada nykyisin näppylöitä sanoista "karmallinen suhde" eli en sitten varmaan käytä sitä ilmaisua, varsinkaan kun en oppinut mitään. Opin vain että ei häntä kiitos. No mutta siitä onkin jo aikaa.

Tai katsotaan toimiiko karma- sana hyvässä mielessä. Eihän se sana ole negatiivisesti värittynyt sinänsä.

Luulen kuuluvani irrottajiin. Jo työni kannalta minun on osattava jättää asiat niin kuin ne ovat. Tietysti joskus kun kyseessä on joku läheinen ystävä, saatan hieman Märehtiä asioita, mutta muuten jätän asian hänen itsensä ratkaistavaksi.

Minusta tämä "kokkuuntuminen" on vähän kaksipiippuinen juttu.  :)
Kuten osuvasti Elämänilo tuossa kirjoittikin edellä, että siihen liittyy tietynlainen sitoutuminen.
Minä itse henk.koht. koen niin, että jos pyrin vapauumaan täysin kokkuuntumisesta/sitoutumisesta, minusta saattaa tulla narsisti tai jos olen siinä syvällä, ilman että olen löytänyt itseäni, olen riippuvainen ja "loiseläjä".  :)

Minä pyrin vapautumaan sellaisesta, että vaadin toista muuttumaan joksikin muuksi mitä on ja elämään minun käsitysteni mukaan ja siitä, että oman itseni kokeminen on riippuvaista täysin jostain suhteesta toiseen ihmiseen. Pyrin erottelemaan oman tunteeni toisen tunteista. Pyrin kunnioittamaan molempia.
En kuitenkaan halua koskaan luopua sitoutumisesta.
Jos haluan antaa jollekulle jotain ja vastaanottaa jotain, silloin sitoudun johonkuhun ja joku sitoutuu minuun ja  minusta se on tervettä, kaunista ja elämää kunnoittavaa ja Riemukasta. :)
Ei ihmisen pidä olla kaikkivoipainen. Ei yksin. Yksinkin voi olla, jos niin hyvä olla ja senkin aika on aina välillä.

Kyllä minä olen varmasti edelleen "koukussakin" ehkä johonkuhun.... mutta päiväpäivältä kasvan siinä ja toinenkin kasvaa. On jo ajatuksenakin hieno ja lämmin, että on kaksi itsensä tai omanpolkunsa löytänyttä ihmistä, jotka kunnioittaa toisiaan ja uskaltaa sitoutua tosiinsa, uskaltaa antaa ja vastaanottaa.
Uskaltaa olla "koukussa" toisiinsa!  :smitten:

Ai niin, unohdin vastata itse kysymykseen suoraan  ;D

Kuulutko irroittajiin vai jäätkö "koukkuun"

Sekä että, pyrkimyksenä, vapautua "koukuista emotionaalisella tasolla ja "koukuttua" hyvin vahvasti Sydämellä!!!
Toisaalta, jos nuo kimurantit tiedostaa, voi "koukuttua" vaikka emotionaalisestikin.  ;)

Pitkällisen (narsisimin) "kokuista vapautumisen" vaiheen jälkeen, ihmiskunta lienee kaipaavaan taas sitoutumisen tahtoa ja kasvamista vastuuseen itsestä ja toisista!
 :smitten:

Nyt Kaarina kiitän mielipiteestäsi ja kirjoitit juuri niin,kuten tällä hetkellä itsekin ajattelen. :angel:

Onni ja rauha ensin itsessä ja jos jotain eteen tulee,vapaus nimenomaan vapaaseen omaan tahtoon olla yksin,tai erillään.Sama vapaus tietysti myös muilla.
Tämä on ollut voimallisen opettavainen kesä.Välillä tuntunut rankalta ja yksinäiseltäkin,mutta asiat ovat menneet juuri niin kuin pitikin. :smitten:

en huomaa edelleenkään mitään uudenlaista ihmissuhdedynamiikkaa, varsinkaan viime viikonloppuna, mutta hui hai.

Rakastan silti äitiäni, enkä syytä häntä ongelmistani
- olen asettanut raja-aidat itselleni "suojaksi"
- nykyisin äiti jo ymmärtää itsekin,
ettei voi "pilata" minun elämääni samalla tavoin,
kun hänen oma äitinsä teki hänelle

*Äidilläni on juuri äitinsä pilannut elämänsä ja luulin hänen oppineen rakkauden läksyä, muttei ole oppinut (kaikkea, siis; jos hän on katkera, syyttää minua itsessään olevista asioista). En ole itsekään täydellinen, mutten tarvitsisi sellaisia hyökkäyksiä kuin viime vkl.


 A Full Moon Lunar Eclipse in Pisces on August 28 will bring up past issues that you will have to face in order to move on. Analyze what has gone on before, and be willing to look within.

Hieno aihe Elämänilo! :)

Olen luultavammin enemmän irrottelija kuin koukkuuntuva.
Siksi minulle on ollut niin helppoa muuttaa maasta toiseen,
vaihtaa työpaikaa ja asuntoja mieluisempaan matkojen varrella. :)

Ystävät ovat vaihtuneet, lähteneet tai jääneet ja tulleet takaisin.
Samoin rakkaudet.  ;)

Yleensä en kovin kiinnity muiden ongelmiin enään, -aikaisemmin kylläkin-
vaikka tunnen sympatiaa heille. Sympatia ei kuitenkaan
tarkoita, että minun tulee uhrata omaa elämääni toisten ongelmille.
Se vie yleensä oman elämän samaan ojaan sen toisen kanssa.

Olen asettanut omat rajani, mutta tie on ollut pitkä ja kivikkoinen. :buck2:

Hiukan sivuten käytyä keskustelua, oma oikea itsenäisyys on
uskomaton voima elämässä. Se antaa fiiliksen kuin olisi jumala
-siis oman elämän jumala.  :coolsmiley:
Se antaa vapauden olla ja tehdä mitä ikinä vain haluaa,
eikä kenenkään mielipide tai tunteet vaikuta
-edes perheen. ;)

Tuli muuten mieleen tuosta, että MIHIN saa jäädä kiinni, mille voi pohjan rakentaa.

Onko se nykymaailmassa edes asunto, jota olen vaihtamassa.

Voiko se olla työ, sekin voisi olla taas parempi vaihtaa.

Bisneskumppanit ei kaikki onneksi vaihdu, mutta paljon on jäänyt menneeseen.

Jos kaikki ihmis/miessuhteet vaihtuu, mille todella voi rakentaa??

Ajatusten vaihtuminen ei ole niin paha juttu, voi olla hyväkin. Syntymäkartta kertoo persoonan, mutta sekin venyy ja muuttuu.

Ap ja progekartat muuttuvat!

Harrastukset voivat vaihtua ja mielenkiinnon aiheet.

Tämä onkin hyvä aihe, koska haluaisin jotain mihin voi pohjata, mutta jos se ei voi olla menneet elämät tai suku tai suhde -  hyvät ja huonot puolet - mille sitten, jos elämätkin vaihtuvat ja kaikki on katoavaista. Sitä ei saisi ottaa kyynisesti vaan hyvänä juttuna? Että ihmisten reaktiotkin ovat vaihtuvia. Minulla on paljon muuttunut tai on koeteltu mm Saturnuksen neliöidessä Merkkaria ja Nepparia, heinäkuulle asti.

Minulla on tosin Mars kolmosessa.. menoa ja kommunikointia..  eli pitäisi sietää liikkuvuutta.

Aivan joo... minäkin olen suhteellisen paljon muutellut... jos oikein muistan niin tähän astisen elämäni aikana viisitoista kertaa.
Mutta silti meillä jokaisella (fyysisetkin) ON juuret. Jokainen on jossain syntynyt, jokaisella lapsuus historia juurineen ja se voi myös olla kantava voima tai haaste. Oli se sitten yhdessä paikassa muodostunut kokemus, tai monessa paikassa muodostunut kokemus.

Hmm... sanoisin tuohon, laittaen nyt painoa omaan kokemukseeni,
että mihinkään tai kehenkään muun varaan ei kannata rakentaa kuin oman itsen.
Itsellä on aina oma vastuu omasta elämästä.

Jos esim. työpaikka/ihmissuhde on epävarma, niin aina pitää olla
katse jo suunnitelma B:ssä ja se suunnitelma B tai edes ensimmäinen
suunnitelma ei saa riippuvainen jostain toisesta ihmisestä.

´

Olen ns. "juureton", enkä ole koskaan kokenut sitä pahana tai huonona asiana
ollenkaan, vaikka kuulen jostain syystä surkuttelua muilta asiasta,
vaan vapauttavana, koska voin tehdä, tulla ja mennä miten haluan ja missä haluan. :)

Ns. "juurettomuus" ei ole ollenkaan niin paha asia kuin halutaan kuvitella.
Se antaa vapauden valita ja olla oman elämänsä BOSS.  ;)
Ja kuka nyt onneton olisi, kun saa tehdä, olla, elää, tulla ja mennä miten haluaa
ja tulla ihan miksi haluaa? :)

Minun juureni ovat universaalissa itsessäni. ;)

ikävä kyllä en todellakaan osaa irrottaa.jään murehtimaan toisten asioita vaikka ne ei minulle millään tavalla kuulu. ja minä myös myönnän tämän. sen takia on jotenkin vaikeaa olla ihminen jolle moni kertoo huolensa ja murheensa. ne jää minun päähän pyörimään. saatan myös jäädä murehtimaan maailman menoa, joskus en saa unta siksi kun mietin kaikkia orpoja lapsia, tai orpokoteja missä lapsia pidetään kun jotain koe eläimiä häkissä. jään murehtimaan myös eläimiä josta olen lukenut kun niitä on rääkätty tai kun ne on kuollut jotenkin ihmisen takia. saatan suunnilleen itkeä jos luen jostain eläinrääkkäys jutusta. ja kaikki muutkin maailman asiat. esim, tsunami aika. sillon itkin monesti ja kovaa vaikka siellä ei ollut minulle läheisiä tai tuttuja ihmisiä.
kaikki ihme asiat..huoh,normaaliako?

 :uglystupid2:  :-[


 :rapu:

Toki on oma itse, mutta eikö omaan itseen kuulu mikään, esim kiintymys kotiin, kaupunkiin, maahan, paikkaan? Luulen että olen sittenkin hieman paikkasidonnainen, ainakin kun on kontaktit jossain kehittyneet. Paikkani on toistaiseksi Skandinavia, ei esim Kiina-  ;D

Samoin jos tunne katkeaisi aina edellisiin ihmisiin, oliko sitä tunnetta olemassakaan? Ei B vaihtoehdon ihmisiä tule noin vain - tulisikin.

Työ on ehkä helpoin vaihtaa, paitsi että aina ei tule parempi työ, vaan jotain sinnepäin. Siksi voi vaihtaa sitä jonkun verran - sitä tein viime vuonna, kunnes ajattelin asian asettuneen.

Bisneskumppanien vaihtuminen ei kovasti haittaa, kunhan on jokin tiimi jossa kaikki naamat ei vaihdu.

Mitenhän tämä näkyy radix kartalla, jos ajatellaan huoneiden 2, 5, 6, 7, 8, 10 asetelmia. Koti ja maa voisi liittyä kasiin, jossa minulla nyt sitten mullistava Uranus ihan pian AP:

 ??? aika vaikea oli irrotautua suhteesta äitiin, jonka kuitenkin koin kaverina.. ahaaelämyksenä tuli näin 15v:n jälkeen että olen vetänyt kivirekeä perässäni koko ajan, suhde kun mun mielestä -oli se millainen tahansa- on kaksisuuntainen..terapeutin mukaan kärsin dissosiaatiohäiriöstä joka on jälkiseuras vääränlaisesta kiintymyssuhteesta äitiini (kun lapsi joutuu hakemaan turvaa aikuisista jotka traumatisoivat häntä syntyy dissosiaatiohäiriö)

samaan syssyyn tietysti tytär joutui irtaantumaan mummusta, koska koen että jos heidän suhteensa jatkuu, palkitsen äitini teoistaan..sen verran oon anarkisti että tehdä saa mitä haluaa, mutta pitää kantaa vastuu siitä mitä tekee...

huh, hieman samoja juttuja mietit lapsesi kanssa kuin minä äitini-lapseni. Kysy ulkopuolisten mielipiteitä.

onhan tuo äitini vanhojen asioiden vatkaaminen aika rankkaa, yritän vain pysyä tän päivän tilanteessa, lapsen koulu ja kerho ja niin edelleen, ja muut asiat viileästi. jos hän ei pysty pitämään mölyjä mahassa, sitten tarvitaan ulkopuolisia. jos firmaa pitäisi hoitaa, ei toisaalta tulisi huutaa minulle.


 Where others see only confusion, you can see a pattern and come up with insights that will amaze others. In business or social activities you are able to organize very effectively, grouping people together so they can work most efficiently.

The interpretation above is for your transit selected for today:
Mercury Conjunction Jupiter MercuryConjunctionJupiter, exact at 08:39 [more information]
activity period from 21 August 2007 to 22 August 2007.

Tuosta muuttamisesta,,,
Kuulun myös niihin,jotka ovat paljon muuttaneet,tosin paikkakuntaa harvemmin kuin asuntoa.Mutta minulle koti on siellä,missä ovat ne esineet ja huonekalut joita tarvitsen. :smitten:
En ikinä enää haluaisi omistaa omaa asuntoa,vuokralla on niin paljon helpompaa.
Jos joskus tulee kohde,jonne tuntee suunnatonta vetoa,on kuukauden päästä valmis lähtemään.Vain irtisanomispapesin täyttö ja vapaus. :D
Silti minun on aina pitänyt haluta muuttoa ja sitä asuntoa etenkin.Käyn ensin kohteessa,mielellään useammankin kerran,mutta kyllä talon energiat jo ensi kerrallakin joko ottavat vastaan,tai tyrmäävät.
Muutto on aina tuonut vain hyvää ja uutta tullessaan.Ensimmäinen muutto toiselle paikkakunnalle oli vaikein,koska muutin lapsuudenkylästäni kaupunkiin ja vanhemmat jäivät kotikylään.
Jälkeenpäin naurattanutkin sitä itkemistä,kun etäisyyttä ei kuitenkaan tullut kuin 30km. ;D
Viimeisin on muuttanut elämääni eniten.Täällä olen saanut sen rauhan,joka jokaisella pitäisi omassa kodissaan olla.

Olin ennen kuin sinäkin HERKKÄRAPU,ja voinet vain kuvitella mikä vilske oveni takana kävi.Yleensä juopuneina tai muissa päihteissä.He eivät halunneet kuin puhua murheistaan,mutta yleensä tulivat yöaikaan,koska nukkuvat päivisin.
Voi sitä menoa! :-\
Minä en osannut sanoa ei ja olinhan jo hereillä,kun ikkunaani koputettiin.
Sitten tuli totaalinen romahdus,sairastuin itse uupumukseen ja masennukseen,joista jäi ikuiset seuralaiseni.Nykyisin tunnen ne oireet ja annan vain itselleni luvan levätä,välillä kuitenkin syyllisyyttä tuntien tekemättömistä töistä.Sekin asia pitäisi ilmapalloon sijoittaa ja irroittaa.
Minä tiedän tuon luonteen,eikä sille tahdo voida oikein mitään.Yksi keino on olla katsomatta tiettyjä tv-ohjelmia ja olla lukematta sanomalehtiä,koska niitten kautta välittyy se tieto.
Sinä olet tärkein,etkä väsyneenä ja itkuisena saa ketään autettuakaan.
Päätä vaikka ottaa yksi kohde kerrallaan,jota kulloinkin kannatat ja autat siinä missä hän apuasi tarvitse.
Voimia sinulle,äläkä anna itsesi sairastua.Älä mene niin pitkälle,vaan suojele itseäsi! :smitten:

Myönnän olevani entinen ''koukkuun jäävä''  ::) olen opetellut irrottautumaan ja sen mukana oppinut olemaan tuomitsematta siis olen sisäistänyt että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa ja asiat menee niin kuin niiden pitää mennä, asioille joille en yksinkertaisesti mahda mitään niin annan asian korkeimman haltuun, tosin en voi elää passiivisenakaan, koska omilla tietoisilla valinnoilla saan sen opin jonka sieluni  tarvitsee :smitten: en sure kenekään kohtaloita ja en koskaan sano toiselle''että tee toisin koska minä tein silleen, niin mulle kävi niin voi sullekkin käydä silleen :knuppel2: ei se aina niin mene

Kirjoittelin tuonne jo alkuun, että olen harjoittelija irroittajaksi  ;D mutta te puhutte mm. juurista ja synnyinalue teemoista. Olin vastannut hieman eri kantilta... miettien että koukussa oleminen tarkoittaa jotakin joka haittaa/hallitsee/ pistää miettimään valintoja sen kautta. Niistä on hyvä irroittautuakin  :angel: Pohdin myös onko ns.juuret myös identiteetin yksi tekijä? Jos muutoin on hieman heikkoa, voiko em.synnyinpaikka antaa enemmän kuin sen pitäisi... tuleeko siitä myös koukuttaja negatiivisessa mielessä?  :idiot2:
Tämä sashan kommentti missä juuret ovat
on niin ihana, että jäin sitä oikein katselemaan ja pohtimaan...  :smitten:
Olen kasvattanut juureni syvään ja tunnen kirpaisun kun mietinkin, että pois pitäisi tältä tontilta lähteä lopullisesti  :'( Vaikka tänne en ole syntynyt! Tavallaan tiedostan, että se ei ole tervettä koska mihinkään tässä maailmassa ei pitäisi luottaa ja pitää pysyvänä  :) Elämä on muutos itse ja se on taas ihmisen valinta miten suhtautuu...  ::)
Harjoittelen siis irroittamista ja tuo Sashan lause jää leijumaan takaraivooni  :smitten:

Miksi kaikesta irtoamisen tulisi olla itseisarvo?

On tosin vaikea irrottaa ihmiset fiksoitumistaan ja vain nauttia kauniista kesäretkistä.

Mikä siis saa jäädä? Pysyväksi?

Chandra, miksi elämässäsi on ollut niin levotonta, miksi olet sallinut heidän tehdä itsellesi pahaa? Ei kenelläkään ole oikeutta aiheuttaa esmes pysyviä depiksiä. Itse menen selvittämään ulkopuolisten kanssa asiat eräisiin liittyen ens viikolla. Eiköhän se siitä.

Mielestäni kaikki se saa jäädä,joka itsestä tuntuu hyvältä ja antaa elämään ilon.
Pyrin irrottautumaan kaikesta,mistä en pidä,joka aiheuttaa suunnattomasti huolta jne.

Joskus vain asuntokaan ei enää tunnu kodilta ja kaipaa vaihtelua toisiin ympyröihin.
Miksi muuttaa,jos on tyytyväinen nykyiseen oloonsa?
Taidan vaan kuulua niihin,joiden pitää silloin tällöin siirtyä uusiin maisemiin. :)

Mutta vastahan kirjoitit että joidenkuiden toiminta on jättänyt depiksen, ellen väärin lukenut?

Itse muutan että tulee isommat neliöt, kieltämättä tähän kämppään jää taakse eräs episodi! Pahassa ja hyvässä.  :uranus:

Minusta on selvästi vaikeampaa solmia tunnesiteitä kuin olla irrallinen - nykyisin. Mutta siksi focus ei ole siinä asiassa.

Minäkin ihastuin tuohon samaan Sashan lauseeseen, ja sen myötä löysin sanat sille, minkä olen tuntenut itsessäni. Olen monta kertaa sanonut puolisolleni ja ystävilleni, että kannan kotiani mukanani. Siis juuriani. Fyysisellä asuinpaikalla ei tunnu olevan väliä, olen kotonani missä vain (kunhan siellä on peti, jota voin sanoa omakseni :)) Kiitos, Sasha  :smitten:

SA
Kirjoitin kyllä debiksestäni,mutta MYÖS HALUSTA IRROTTAUTUA SEN AIHEUTTAJISTA!
Ei sitä kukaan muu voi tehdä kuin minä itse,omalla käytökselläni ja valinnoillani.
Siinäpä se koulutus on.En huomioinut itseäni,olin mielestäni kaikkivoipainen,mitä kukaan ei ole ja kävi hassusti.
Nyt PYRIN irrottautumaan.

Bravo Chandra hienoa!

Mene ja hemmottele itseäsi, sitä tarvitaan tuossa vaiheessa !

Tuo lauseesi tuntui niin siltä, mitä olen itse pyöritellyt... mutta en ole saanut vielä ulos  :angel:
Moni koukkuuntuu vääriin (tarpeettomasti kourmittaviin) asioihin joko ihan sen perusteella minkälaisessa elämässä elää, joissakin tapauksissa itse saamatta valinnanvapautta tästä asiasta. Sitä tahtoo auttaa ja "parantaa" kanssa ihmisiä, jaksaa vaan koska on valinnut tiensä, täytyy olla sitä ja tätä ammatillisesti, elämänroolin takia (äiti, vaimo...) yms.
Tuo sana KAIKKIVOIPAINEN on varmasti yleinen harhaluulo... ja niin kuin saippuakupla  ??? Onhan em. kaiken loppu kuolema, irroitettu normi elämästä ja siitä on tehty jotakin peloittavaa ja sellaista joka on väistettävä keinolla millä hyvänsä. Vaikka se on ihan kaikesta irroitamista  :)
Irroittaa tuo mieleen vapaa pudotuksen... astut tyhjän päälle, mutta sinulla täytyy olla luottamus johonkin kantavaan voimaan. Silloin se onnistuu... kantava voima voi olla Jumala, elämä tai sinä itse ja omat taitosi. Ihminen joka ei usko yhtikäs mihinkään, mitä hän tekee kun olisi pakko irroittaa?

hakemaan erästä koukkuuntujaa / koukuttajaa sairaalasta tänään, kiitos konfliktimme ei tarvinut sääliä tuntea. niin se menee..

Samaa olen miettinyt minäkin aina joskus. Voisin melkein ennemmin ajatella, että minun on vaikeampaa sitoutua kuin luopua/irottaa.  ???
Ehkä eri ihmisillä painottuu nämä asiat eri tavalla.
En ole muutenkaan murehtija tyyppiä ollut koskaan. Toki saatan veivata ja vatvoa asioita hetken(haluan kohdata ja kokea kaikki tunteeni), mutta luotan aina vahvasti syvällä, että kaikesta selviää, jos ei toivomallaan tavalla, niin jotenkin kuitenkin ja luotan, että muille myös käy niin.

Sen verran on elämä jo opettanut, että luottamus elämän kantavaan voimaan on vahva.
Ja ihan varmaan minulla on omat "kokkuuntumiseni", mutta ehkä niitä on vaikeaa itse tiedostaa ja huomata. Kun vanhoista päästä irti voi uusia tulla tilalle. En tiedä haluaisinko edes olla täysin i r r a l l a a n kaikesta. Onko se lopun viimeksi edes mahdollista saatika tarkoituksellista....voi olla. Lähinnä kai sitä pyritään vapautumaan psyykkisestä ja emotionaalisesta koukkuuntumisesta.
Toisaalta, jos sitä saa itsensä "linjaan" ns "Korkeimman suunnitelman" kanssa, niin jotta voi elää todeksi kokemuksella, ei mikään osa-alue ihmisestä häviä, vaan ne linjautuu kauniiksi ja toimivaksi "tointaväyläksi" ja elämä on kokonaisvaltaista ja paikkansa täyttävää omana itsenä.
Jokin siellä muuttuu.... ja jotain linjautuu...

*sekavaa aamuhöpinää* :D

Eipä lainkaan sekavaa höpinää!

Tuo loppu osa,jos saa itsensä linjaan Korkeimman suunnitelman kanssa,,,
Se kolahti ja siinä se on! :smitten:

Tuo on aivan totta. Ajatuksiin, käsityksiin, uskomuksiin, oppeihin ihan mihin vain.  :)